Ikävä kyllä, nyt en ollut menossa lainkaan aiheeseen "oikea tapa pelata", enkä puolustamassa yhtäkään pelityyliä sen absoluuttisen viihdearvon osalta. Tykätähän voi mistä tahansa. Optimoinnin viihteellisyydestä voi keskustella toisessa ketjussa, mutta se ei liittynyt tähän aiheeseen lainkaan. Itse itseäni lainaten:MakeH kirjoitti:Dolmot voi onneksi pelata vaikka yksinään niillä oikeilla armeijoilla ja me muut juurikin niillä joilla halutaan. Hiukan tuollainen ylivertainen asenne alkaa naurattaa kun kuitenkin pikku-ukkeleista kirjotellaan.
Okei, "oikea armeija" saattoi olla vähän asenteellinen sanavalinta, mutta sitä käytetään tässä lyhenteenä listalle, joka sisältää hiukan kaikkea ilman erityistä teho-optimointia. Olen nimittäin erittäin vahvasti sitä mieltä, että tällainen satunnaisotantaa vastaavalla tavalla laadittu lista antaa hyvän kuvan tietyn rodun tehollisesta keskitasosta. Kun sellaisella pelaa aikansa toista samantyyppistä vastaan, on mahdollista saada tarkka kuva kunkin yksikön suorituskyvystä - siitä, onko se yli vai ali rodun keskitason, onko se sitä vähän vai paljon. Jos lähtee testaamaan random-listaa täysoptimoitua SADia vastaan, on paljon vaikeampi sanoa yksiköistä mitään. Pari yläpään suorittajaa erottuu edukseen, mutta kaikki muu päätyy "nehän on ihan kuraa, ei niitä kukaan ota" -osastolle, siitäkin huolimatta että ne saattaisivat olla tosiasiassa rodun ja pelin kannalta ihan normaalia keskitasoa johon suunnittelussa pitäisi pyrkiä. Siitä pääsemmekin seuraavaan asiaan.Pelatkaa joskus oikeilla armeijoilla oikeita armeijoita vastaan niiden kahdeksan vaunun ja kymmenen levelin kauhuvisioiden sijasta. Se saattaa opettaa uusia asioita siitä, mitkä yksiköt on hinnoiteltu oikein ja mitä sietää hilata lähemmäs keskitasoa, suunnasta tai toisesta.
Vika on siinä, että tällaisia tapauksia ei hyvin suunnitellussa pelissä pitäisi ilmentyä. Jos jossakin pelijärjestelmässä toimivia voittorutiineja on tasan yksi tai kaksi, se on äärimmäisen tylsä ja pelikokonaisuudesta käytetään vain murto-osaa. Jos peli saadaan hyvin tasapainoon, kaikki kirjasta löytyvä on todellakin ihan vapaasti käytettävissä ja mistään ei tarvitse valittaa tehon puolesta. Myös teema-armeijat ovat silloin täysin mahdollisia ja kauttaaltaan kilpailukykyisiä, koska tietyn yksikön ottaminen tai pois jättäminen ei-pelillisistä syistä ei tarkoita itsensä jalkaan ampumista pelin puolella. Toisin sanoen omasta teemastaan ei silloin tarvitse tinkiä menestyksen vuoksi ja sellaisen laatiminen on optionaalista.Grond kirjoitti:Puuttumatta muuten tähän iänikuiseen väittelyyn, jos tuollainen lista on _pelissä_ kyseisen pelin sääntöjen mukainen, niin mikä siinä on vikana?
Huom: en nyt tahdo sotkea enempää fluffia tähän, koska se sisältää paljon makuasioita ja käyttäytyy hyvin satunnaisesti tehoon verrattuna. Se ei kuulu aiheeseen "pelin tasapainotus", enkä ole arvostelemassa kenenkään omia pelaamisia tämän elementin suhteen.
Jos käytetty "te" sisältää minut niin en ollut enkä ole sanomassa, sikäli kuin kyse on vain nykyisen version pelaamisesta huvin vuoksi ja sillä hyvä. Kuten lainatussa kohdassa lukee, suosittelin mainittua pelityyliä niille, joita kiinnostaa analysoida ja kehittää peliä johonkin uuteen suuntaan. Ellei mekaniikan rassaaminen kiinnosta (eikä sen tarvitse kiinnostaa), jokainen pelatkoon täysin villinä ja vapaana. Silloin on lupa pitää hauskaa eikä ole tarvetta rajoittaa itseään keinotekoisesti.MakeH kirjoitti:Toisaalta ihmettelen keitä te olette sanomaan miten peli on tarkoitettu meidän porukassa pelattavaksi ja miten ei.
Turnauksissa tapahtuva pakotettu tai vapaaehtoinen tehonrajoitus on myöskin aivan eri aihe ja kuuluu toiseen ketjuun.Ja miksi ihmeessä en saisi ulkoiluttaa hassua ja omaperäistä viritelmääni kerran turnauksissa?
No, tähän ketjuun kuului alkujaan vain Empiren yksiköiden kommentointi, mutta viittauksen kohteena ollut viesti puhui pelin tasapainotusprosessista pitkällä aikavälillä. Kuten lainauksesta voi edelleen lukea, "oikealla armeijalla pelaaminen" on suositukseni sitä varten, että pystyy muodostamaan mahdollisimman realistisen kuvan yksiköiden tehotasosta ja sitä kautta pystyy esittämään uskottavia suosituksia niiden myöhemmästä säätämisestä. Jos ottaa jatkuvasti selkäänsä optimoidulta armeijalta ja vaatii sen perusteella kaiken parantamista "näähän on kuraa" -argumentilla, mennään mainitun power creepin linjalle. Listoja ei ikinä saada keskenään tasapainoon, koska uuden on pakko päästä vähintään samaan kuin entisten pahiten rikki oleva versio ja sitä rataa. Jos pelaa melko tasapainoiseksi laadittua listaa vastaan ja Empiren hilparimies osoittautuu toimivan suunnilleen pisteidensä mukaisesti, se ei ole "ihan kuraa" vaan juuri oikein suunniteltu. Kun tätä prosessia toistaa tarpeeksi kauan itse pelisuunnittelun puolella, WH:sta olisi teoriassa mahdollista saada hyvinkin tasapainoinen peli. Jos siihen pystytään, ei enää tarvitse vaatia comppia tai luopua fluffista ihan vain optimoinnin takia. Samalla turnauspelaamisestakin tulee mielenkiintoisempaa, koska siinä on automaattisesti enemmän väriä ja vaihtelua - silloinkin vaikka kaikki pelaisivat aivan täydellä höngällä.
Tiivistettynä: En ollut kommentoimassa pelityylien paremmuutta viihdearvon tai "hyvä ihminen" -statuksen osalta. Olen vain sitä mieltä, että listan todellisen keskitason ymmärtäminen on ehdottoman tärkeä osa suunnittelua ja kaikki myöhemmät muutokset yksiköihin tulisi ohjata sitä kohti. Siksi satunnaisen näköisillä listoilla pelaaminen on valaiseva kokemus ja tärkeä työkalu myöhempien listojen suosittelussa. Jos tahdotte pitää hauskaa, pelatkaa siten kuin on hauskaa ja sillä hyvä. Jos tahdotte esittää minulle "tehkää näistä parempia" tai "nää on nerffattu paskaks" -argumentteja, toivon että olette sitä ennen tietoisia listojen keskimääräisestä tehotasosta.
Minusta olisi hienoa saada listat niin hyvin tasapainoon, että niiden käyttö sellaisenaan Toimii(TM), ilman rutinoita mistään suunnasta. Onhan painettu sana sitä jumalan sanaa jota Grondikin uskoo. Tasapainotusprosessin aikana ne erittäin hyvät suosikkiyksiköt (joita jokainen on hankkinut sata) saavat karttua. Toisaalta se todellinen, keskitasoa huonompi kura alkaakin muuttua ihan käypäiseksi. Jos prosessi saadaan hoidettua kunnolla, uudet kirjat ottavat jonkin aikaa selkäänsä entisiltä optimointiin kannustavilta listoilta, mutta loppujen lopuksi kaikilla on hauskempaa eikä pelityylejä enää tarvitse arvostella lainkaan.
Vielä enemmän tiivistettynä: "Oikealla listalla" pelaaminen auttaa ymmärtämistä. Viihde on sitten kunkin oma asia ja valinta, enkä nyt ole puuttumassa siihen. Jos joku muu on esittänyt lähiaikoina räväkämpiä kommentteja "oikeasta tavasta", kohdistakaa kura sinne. Itse suosittelin sitä tässä vain ja ainoastaan pelisuunnittelukäyttöön.
On siinä naurussa pitelemistä.
