Kilvan henki on seuraava: Kaikki halukkaat saavat kirjoittaa annetusta aiheesta sadan sanan, siis tasan sadan sanan mittaisen tarinan, ja tuotokset postataan tähän ketjuun. Otsikkoa ei lasketa sataan sanaan.
Aikaa on palttiarallaa viikko, jonka jälkeen laitan 2 päivää kestävän äänestyksen pystyyn. Kaikki halukkaat saavat äänestää. Äänestyksen voittaja päättää uuden aiheen, eikä osallistu seuraavan viikon kisaan.
http://www.uta.fi/~heikki.salo/satasanaa.html Tuossa on sanalaskuri.
Ja aiheena toimii tällä kertaa, ihmiskunnan suurin yhä selvittämätön mysteeri: nainen
Aikaa on 23.9.2006, klo 23:59:59 asti.
Hard rock hallelujah, ja onnea kilpaan!
Sata Sanaa: NAINEN
Sata Sanaa: NAINEN
This galaxy is full of hidden secrets. It takes a vivid imagination and some pure insanity to uncover them all, yet the cost to ones sanity in uncovering them is... immense...
-
laurentius
- Viestit: 285
- Liittynyt: Ma 21.11.2005 21:24
- Paikkakunta: Tampere
Pettäjä
Tuo nainen.
Hän näyttää perhoselta tuo kaunis huivi harteillaan ja nuo askeleet.
Aivan kuin hän ei kosketaisi maata lainkaan.
Hän tanssii musiikin tahtiin. Hänen lantionsa liike on lumonnu minut. En voi kuin tuijottaa
Hiljaa hän alkaa lähestyy minua. Askel askeleelta. Silmäni eivät irtoa hänestä.
Hän saapuu luokseni ja istahtaa syliini. Hän tuoksuu omenalle.
Katson häntä silmiin ja näen kiihkon.
Tanssija alkaa hitaasti liikkumaan alaspäin.
Hän saapuu sepalukseni luokse ja samassa terä välähtää.
Terä iskee kolme kertaa.
hän nousee ja kuiskaa korvaani:
-Vaimonne on hyvin pettynyt teihin. Tässä on maksu vuosien pettämisestä. Toivotavasti oli sen arvoista.
Nainen nousee ja lähtee pois.
Tuo nainen.
Hän näyttää perhoselta tuo kaunis huivi harteillaan ja nuo askeleet.
Aivan kuin hän ei kosketaisi maata lainkaan.
Hän tanssii musiikin tahtiin. Hänen lantionsa liike on lumonnu minut. En voi kuin tuijottaa
Hiljaa hän alkaa lähestyy minua. Askel askeleelta. Silmäni eivät irtoa hänestä.
Hän saapuu luokseni ja istahtaa syliini. Hän tuoksuu omenalle.
Katson häntä silmiin ja näen kiihkon.
Tanssija alkaa hitaasti liikkumaan alaspäin.
Hän saapuu sepalukseni luokse ja samassa terä välähtää.
Terä iskee kolme kertaa.
hän nousee ja kuiskaa korvaani:
-Vaimonne on hyvin pettynyt teihin. Tässä on maksu vuosien pettämisestä. Toivotavasti oli sen arvoista.
Nainen nousee ja lähtee pois.
We are returned!
-
Rectunator
- Viestit: 1451
- Liittynyt: Su 09.05.2004 00:01
- Paikkakunta: Raahe, Suomi Finland perkele!
Tanssiva nainen
Viilto, toinen ja kolmas! Nopea hypähdys taaksepäin, väistö, isku, toinen ja kolmas.
Nainen liikkui sulavasti suuren vastustajansa ympärillä. Mustat, punertuneet terät hänen käsissään tanssivat lihaksikkaan miehen iholla. Viilto, toinen ja kolmas!
Rytmi rikkoutui kirveen kalskahtaessa piirun verran sivuun naisen siroista jaloista. Hypähdys taaksepäin ja uusi raivokas rynnistys! Kaunis nuori nainen mustassa sirossa panssarissaan syöksyi raivokasta vastustajaansa vasten ja upotti teränsä tuohon mieheen.
Hän oli nainen, mies tiesi sen ja hänen raivoonsa sekoittui alkukantaista himoa tuota kurvikasta ilmestystä kohtaan. Kirves heilahti jälleen, ja jälleen ohi. Tanssahdellen nainen liikkui miehen viereen ja terä liukui sulavasti miehen kurkun poikki...
"Yksinkertainen lahja sinulle, Khaine..."
Viilto, toinen ja kolmas! Nopea hypähdys taaksepäin, väistö, isku, toinen ja kolmas.
Nainen liikkui sulavasti suuren vastustajansa ympärillä. Mustat, punertuneet terät hänen käsissään tanssivat lihaksikkaan miehen iholla. Viilto, toinen ja kolmas!
Rytmi rikkoutui kirveen kalskahtaessa piirun verran sivuun naisen siroista jaloista. Hypähdys taaksepäin ja uusi raivokas rynnistys! Kaunis nuori nainen mustassa sirossa panssarissaan syöksyi raivokasta vastustajaansa vasten ja upotti teränsä tuohon mieheen.
Hän oli nainen, mies tiesi sen ja hänen raivoonsa sekoittui alkukantaista himoa tuota kurvikasta ilmestystä kohtaan. Kirves heilahti jälleen, ja jälleen ohi. Tanssahdellen nainen liikkui miehen viereen ja terä liukui sulavasti miehen kurkun poikki...
"Yksinkertainen lahja sinulle, Khaine..."
"For the love of god and all that is holy, MY ANUS IS BLEEDING!!!"
Kynä-ääliö
Kynä-ääliö
-
Fur Forodus
- Viestit: 45
- Liittynyt: Ke 27.07.2005 18:19
- Paikkakunta: Hollola
- Viesti:
Ompa hankala kirjoittaa näin lyhyttä juttua, ei ehdi edes kunnolla kuvailla. Tässä kuitenkin esikoiseni näihin kisoihin. Kaaoksen marauderit on tosi tuhmia setiä...
Viimeinen syleily
Himo paloi raavaassa pohjanmiehessä liekin tavoin, piinaava taival oli ohi, odotus palkittaisiin. Ryöstösaaliit odottivat.
Vauras etelä oli ihmeitä täynnä, ihanin olivat naiset… Pehmeät, muodokkaat. Nyt yksi heistä oli hänen allaan, valmiina otettavaksi. Nainen vääntelehti kiljuen. Revitty korsetti paljasti täyteläiset, hiestä kiiltelevät rinnat.
Ryöväri riuhtaisi viimeisetkin uskomatonta kehoa verhoavat vaateriekaleet. Kourat kankesivat uhkeat reidet erilleen, lemmenkeihäs odotti.
Uhri riuhtoi käsillään, tavoittaen sattumalta barbaarin miekan. Nopeasti se käännettiin omistajansa vatsalle. Mies aloitti tunkeutumisensa saaliin kehoon, mutta odotetun nautinnon sijaan tuntui vain raastavaa tuskaa. Kiroten hän kiersi valtavat kouransa naisen kaulalle ja puristi.
Toisten ryöväreiden saapuessa hiki oli kuivunut, mutta veri kimmelsi yhä.
Viimeinen syleily
Himo paloi raavaassa pohjanmiehessä liekin tavoin, piinaava taival oli ohi, odotus palkittaisiin. Ryöstösaaliit odottivat.
Vauras etelä oli ihmeitä täynnä, ihanin olivat naiset… Pehmeät, muodokkaat. Nyt yksi heistä oli hänen allaan, valmiina otettavaksi. Nainen vääntelehti kiljuen. Revitty korsetti paljasti täyteläiset, hiestä kiiltelevät rinnat.
Ryöväri riuhtaisi viimeisetkin uskomatonta kehoa verhoavat vaateriekaleet. Kourat kankesivat uhkeat reidet erilleen, lemmenkeihäs odotti.
Uhri riuhtoi käsillään, tavoittaen sattumalta barbaarin miekan. Nopeasti se käännettiin omistajansa vatsalle. Mies aloitti tunkeutumisensa saaliin kehoon, mutta odotetun nautinnon sijaan tuntui vain raastavaa tuskaa. Kiroten hän kiersi valtavat kouransa naisen kaulalle ja puristi.
Toisten ryöväreiden saapuessa hiki oli kuivunut, mutta veri kimmelsi yhä.
Rauha
Nainen juoksi vihreän kukkulan yli, ylittäen sinisen joen, löytäen Korkeiden vuorten toiselta puolelta ihanan toisen maan. Maan jossa sotaa ja tyranniaa ei tunnettu, pahuutta ei ollut, vain ihanaa hilpeää iloa! Ilon löytäminen on ilokasta, toteaa jopa Chaos soturit jotka taistelevat huvikseen. He tapavat, he kiduttavat, he tekevät kaiken epämukavaksi, mutta jopa tässä vuorten toisella puolella sijaitsevalla maalla he voisivat löytää ihanan valkean rauhan. Rauhan joka kesyttäisi pahimmatkin tappajat ja teurastajat.
Rauha joka ylettäisi maasta maahan ja äärettömyyksiin. Äärettömyyteen joka on niin kaukana jotta sitä ei voisi edes ajatella. Kaikki tanssivat siellä iloiten, jopa nainen joka löysi tämän ihanan rauhan maan.
No, eipäs tästäkään hääppöinen tullut...
-Ùraken
Nainen juoksi vihreän kukkulan yli, ylittäen sinisen joen, löytäen Korkeiden vuorten toiselta puolelta ihanan toisen maan. Maan jossa sotaa ja tyranniaa ei tunnettu, pahuutta ei ollut, vain ihanaa hilpeää iloa! Ilon löytäminen on ilokasta, toteaa jopa Chaos soturit jotka taistelevat huvikseen. He tapavat, he kiduttavat, he tekevät kaiken epämukavaksi, mutta jopa tässä vuorten toisella puolella sijaitsevalla maalla he voisivat löytää ihanan valkean rauhan. Rauhan joka kesyttäisi pahimmatkin tappajat ja teurastajat.
Rauha joka ylettäisi maasta maahan ja äärettömyyksiin. Äärettömyyteen joka on niin kaukana jotta sitä ei voisi edes ajatella. Kaikki tanssivat siellä iloiten, jopa nainen joka löysi tämän ihanan rauhan maan.
No, eipäs tästäkään hääppöinen tullut...
-Ùraken
watachi wa kami desu
Nainen
Hiljaisuus peitti lumen täyttämän aukion jonka keskellä oli ränsistynyt tuulenpieksemä mökki,jonka jakaa neljään osaan kiikarikiväärini ristikkotähtäin.
Joku aikoo tulla ulos,varjo heilahtaa ikkunassa,ovi aukenee,siirsin tähtäimen ovelle.
Ulos astuu nainen mekossa,jonka rispaantuneet liepeet ovat mudan tahrimat.Katsoin hämmentyneenä näkyä,mutta en laske tähtäintä.
Nainen katsoo anovasti ympärilleen,ja häntä kohti juoksee kentän poikki sotamies laserkiväärin kanssa.Hän sanoo naiselle jotain,en kuule mitä,yhtäkkiä noussut tuuli hukkaa äänen.
Sotamies repii naista liikkeelle vilkuillen mökkiin mutta nainen ei liikahdakkaan,on kuin juurtuneena maahan.Hitaasti nainen nostaa katseensa,itkuiset silmät katsovat suoraan minuun,ja hän nostaa kätensä.
Kämmeneen on viilletty kahdeksanpiikkinen tähti.
Hiljaisuus peitti lumen täyttämän aukion jonka keskellä oli ränsistynyt tuulenpieksemä mökki,jonka jakaa neljään osaan kiikarikiväärini ristikkotähtäin.
Joku aikoo tulla ulos,varjo heilahtaa ikkunassa,ovi aukenee,siirsin tähtäimen ovelle.
Ulos astuu nainen mekossa,jonka rispaantuneet liepeet ovat mudan tahrimat.Katsoin hämmentyneenä näkyä,mutta en laske tähtäintä.
Nainen katsoo anovasti ympärilleen,ja häntä kohti juoksee kentän poikki sotamies laserkiväärin kanssa.Hän sanoo naiselle jotain,en kuule mitä,yhtäkkiä noussut tuuli hukkaa äänen.
Sotamies repii naista liikkeelle vilkuillen mökkiin mutta nainen ei liikahdakkaan,on kuin juurtuneena maahan.Hitaasti nainen nostaa katseensa,itkuiset silmät katsovat suoraan minuun,ja hän nostaa kätensä.
Kämmeneen on viilletty kahdeksanpiikkinen tähti.
Nainen
Hehhee...pitipä tähänkin osallistua. Idea synty 3min ja virheitä on....
- Nainen heti tänne saakuli, ja tuo se kolpakko mukanasi! Kuului ärtyyntynyt huuto
takkahuoneesta
"Nyt tämä kyllä saa riittää" Nainen totesi vimmoisaan ja tempaisi leikkuupöydältä mojovan leveäteräisen veitsen. Samalla hän kiskaisi kolakon mukaansa ja kaatoi siihen vahvaa tummaa olutta.
Nyt mies näkyi. Hänen kiiltävä kallonsa erottui muhkean tuolin takaa. Naisen hengitys kiihtyi kun hän harppoi huoneen läpi. Mies istui rauhassa tuolissaan katsellen rauhassa tulen loimuamista.
- No akka. Missä olueni viipyy saakuli! Mies tokaisi
-Tässä on kääkkä! Nainen vastasi. Mies vain tokaisi ja hörppäsi kolpakosta
- Tässä on muutakin. Nainen iski veitsen miehen kalloon kaikilla voimillaan.
Mies vain ulahti, mutta tokaisi "saakuli nainen"
- Nainen heti tänne saakuli, ja tuo se kolpakko mukanasi! Kuului ärtyyntynyt huuto
takkahuoneesta
"Nyt tämä kyllä saa riittää" Nainen totesi vimmoisaan ja tempaisi leikkuupöydältä mojovan leveäteräisen veitsen. Samalla hän kiskaisi kolakon mukaansa ja kaatoi siihen vahvaa tummaa olutta.
Nyt mies näkyi. Hänen kiiltävä kallonsa erottui muhkean tuolin takaa. Naisen hengitys kiihtyi kun hän harppoi huoneen läpi. Mies istui rauhassa tuolissaan katsellen rauhassa tulen loimuamista.
- No akka. Missä olueni viipyy saakuli! Mies tokaisi
-Tässä on kääkkä! Nainen vastasi. Mies vain tokaisi ja hörppäsi kolpakosta
- Tässä on muutakin. Nainen iski veitsen miehen kalloon kaikilla voimillaan.
Mies vain ulahti, mutta tokaisi "saakuli nainen"
"olemme maailman sivistynein rotu, meillä on eniten tapoja teloittaa"Tämä pätee myös meihin ihmisiin
-
Henkinen Johtaja
- Viestit: 958
- Liittynyt: La 09.09.2006 11:50
- Paikkakunta: Arvaa missä
100-sanaa kilpailu
Kaipa se on minunkin yritettävä. Sanakin on mukavan inspiroiva.
Koston enkeli
Veri pulppuaa...
Se virtaa sormieni läpi sitämukaa kun elämä pakenee runnellusta ruumiistani.
Raahaudun läpi kylmän ja pimeän. Yksinäinen lamppu luo loistettaan tähän mustaan maisemaan.
Pysähdyn lampun alle ja otan tukea sen metallisesta varresta.
Huohotan...
Hengittäminen on niin tuskallista.
" Pimeät jumalat, antakaa minulle voimaa..." mutisen.
Veri pulppuaa...
Kivi kolisee betonilattialla jossain takanani.
Käännyn...
Siinä se nainen taas on. Hän seisoo tyynenä paikallaan ja katselee halveksivasti minua.
" saakuli narttu!" karjaisen ja kohotan pistooliani...
Mutta olen liian hidas.
Nainen hyökkää eteenpäin ja sivaltaa pistoolin kädestäni, vieden mukanaan suurimman osan siitä...
Kylmä terä lävistää rintapanssarini ja rintani kuin veitsi voin.
Kaadun pimeään.
Koston enkeli
Veri pulppuaa...
Se virtaa sormieni läpi sitämukaa kun elämä pakenee runnellusta ruumiistani.
Raahaudun läpi kylmän ja pimeän. Yksinäinen lamppu luo loistettaan tähän mustaan maisemaan.
Pysähdyn lampun alle ja otan tukea sen metallisesta varresta.
Huohotan...
Hengittäminen on niin tuskallista.
" Pimeät jumalat, antakaa minulle voimaa..." mutisen.
Veri pulppuaa...
Kivi kolisee betonilattialla jossain takanani.
Käännyn...
Siinä se nainen taas on. Hän seisoo tyynenä paikallaan ja katselee halveksivasti minua.
" saakuli narttu!" karjaisen ja kohotan pistooliani...
Mutta olen liian hidas.
Nainen hyökkää eteenpäin ja sivaltaa pistoolin kädestäni, vieden mukanaan suurimman osan siitä...
Kylmä terä lävistää rintapanssarini ja rintani kuin veitsi voin.
Kaadun pimeään.
Tuosta...
-
Merrywinds
- Viestit: 222
- Liittynyt: Su 05.12.2004 16:37
- Paikkakunta: Klaukkalan valtava käpykylä
Sammunut tähti
Musta savu vyöryi hänen ohitseen kuin virtaava vesi. Naisen kuunkalpeat kasvot loistivat puhtaina kaiken sen kuoleman ja mustuuden keskellä. Kirkas, loistavan hopeinen haarniska paistoi noen likaaman maaston seasta esiin tähden lailla. Hänen valkoinen kaapunsa hohti kuin mahtava aura hänen ympärillään. Kädessään hänellä oli auringon lailla leiskuva miekka, jonka katsominenkin tuotti tuskaa.
Siinä hän makasi maassa, hiukset pois revittyinä, kuolonkauniina. Katselin, kuinka kirkon suurin Pyhimys makasi loassa, jalat yli juosseen hevoseni murskaamina. Hänen valkoista kaapuaan alkoi hitaasti tahrata hänestä vuodattamani veri, joka oli yhtä kirkasta kuin hänen miekkansakin.
Vilkaisin pyhimystä ja naurahdin.
Kaaosta ei kukaan voi paeta.
Ei edes Kirkon Pyhimys.
Musta savu vyöryi hänen ohitseen kuin virtaava vesi. Naisen kuunkalpeat kasvot loistivat puhtaina kaiken sen kuoleman ja mustuuden keskellä. Kirkas, loistavan hopeinen haarniska paistoi noen likaaman maaston seasta esiin tähden lailla. Hänen valkoinen kaapunsa hohti kuin mahtava aura hänen ympärillään. Kädessään hänellä oli auringon lailla leiskuva miekka, jonka katsominenkin tuotti tuskaa.
Siinä hän makasi maassa, hiukset pois revittyinä, kuolonkauniina. Katselin, kuinka kirkon suurin Pyhimys makasi loassa, jalat yli juosseen hevoseni murskaamina. Hänen valkoista kaapuaan alkoi hitaasti tahrata hänestä vuodattamani veri, joka oli yhtä kirkasta kuin hänen miekkansakin.
Vilkaisin pyhimystä ja naurahdin.
Kaaosta ei kukaan voi paeta.
Ei edes Kirkon Pyhimys.
Keinuni on aika karu, siinä on vain yksi naru.
St.Maria
''Suojaan!'' kranaatti iskeytyi Soluksen viereen, lennättäen paskaa jokaiseen ilmansuuntaan kolmenkymmenen metrin matkalla.''Perääntykää!'' hän huusi ja jatkoi tulitusta. kymmeniä ruumiita voima-haarniskoissa lojui kaduilla, suurin-osa lojalisteja... Taistelu oli selvästi kääntymässä vihollisen puolelle. Veli Lindsay ilmestyi hänen viereensä savuavana, liekinheittimen jäljiltä. ''Mitä käsket, veli?'' Solus haravoi katseellaan katuja. ''Katedraali! kaikki sinne, liikettä!'' Miehet perääntyivät, askel askeleelta, suojatulta ampuen. Kersantti vilkaisi kylttiä joka vielä roikkui kettingin varassa. Siinä luki; Rakastavan äidin, Pyhän Marian -kirkko. Joku jo unohtuneista Terran pyhimyksistä. Solus rukoili hiljaa itsekseen; ''Kuka ikinä olitkin, mitä ihmeitä ikinä teitkin, auta minua, Keisarin soturia!'' Naisen marmorinen patsas hymyili, toivottaen soturit tervetulleiksi kättensä kutsuvalla asennolla.
edit: Pentleen Merrywinds ehti ensin!
Saints Rock!
''Suojaan!'' kranaatti iskeytyi Soluksen viereen, lennättäen paskaa jokaiseen ilmansuuntaan kolmenkymmenen metrin matkalla.''Perääntykää!'' hän huusi ja jatkoi tulitusta. kymmeniä ruumiita voima-haarniskoissa lojui kaduilla, suurin-osa lojalisteja... Taistelu oli selvästi kääntymässä vihollisen puolelle. Veli Lindsay ilmestyi hänen viereensä savuavana, liekinheittimen jäljiltä. ''Mitä käsket, veli?'' Solus haravoi katseellaan katuja. ''Katedraali! kaikki sinne, liikettä!'' Miehet perääntyivät, askel askeleelta, suojatulta ampuen. Kersantti vilkaisi kylttiä joka vielä roikkui kettingin varassa. Siinä luki; Rakastavan äidin, Pyhän Marian -kirkko. Joku jo unohtuneista Terran pyhimyksistä. Solus rukoili hiljaa itsekseen; ''Kuka ikinä olitkin, mitä ihmeitä ikinä teitkin, auta minua, Keisarin soturia!'' Naisen marmorinen patsas hymyili, toivottaen soturit tervetulleiksi kättensä kutsuvalla asennolla.
edit: Pentleen Merrywinds ehti ensin!
Saints Rock!What's going on here? Back from the grave and crap.
Keinu
"Lyö minua isä! Lyö minua niin, että tummuus peittää silmäni, syleillen kasvojani, niin että veri pulppuaa suonistani, kasvoistani, nyrkkien takoessa kehoani. Lyö minua!"
Lily juoksi. Välillä kompuroiden kiihkonsa vallassa, välillä kaatuen pistoksista, jotka johtuivat yksinomaan pelosta, kivusta, joita vanha isänsä hänelle jakoi. Kuolemaa tiimalasissa, myrkyttäen omaa elämäänsä, kiduttaen lasta, nyt jo naista. Lilyä.
Juostessaan nainen heilui puolelta toiselle, keinuen, kuin humalassa tietäen tarkalleen minne hän oli matkalla. Puistoon, samaiseen kuin aina lapsenakin, odottaen laukaisevaa kivun tuntemusta, isäänsä.
Pimeys vallannut leikkipuistoon, uiden liukumäenkin alitsekin, kiertäen keinut ja sukeltaen myös karusellin läpi. Hän roikkui keinussaan, samassa kuin lapsena, tyydyttynyt virne kasvoillaan. Kuolleena.
-Nilarakh
"Lyö minua isä! Lyö minua niin, että tummuus peittää silmäni, syleillen kasvojani, niin että veri pulppuaa suonistani, kasvoistani, nyrkkien takoessa kehoani. Lyö minua!"
Lily juoksi. Välillä kompuroiden kiihkonsa vallassa, välillä kaatuen pistoksista, jotka johtuivat yksinomaan pelosta, kivusta, joita vanha isänsä hänelle jakoi. Kuolemaa tiimalasissa, myrkyttäen omaa elämäänsä, kiduttaen lasta, nyt jo naista. Lilyä.
Juostessaan nainen heilui puolelta toiselle, keinuen, kuin humalassa tietäen tarkalleen minne hän oli matkalla. Puistoon, samaiseen kuin aina lapsenakin, odottaen laukaisevaa kivun tuntemusta, isäänsä.
Pimeys vallannut leikkipuistoon, uiden liukumäenkin alitsekin, kiertäen keinut ja sukeltaen myös karusellin läpi. Hän roikkui keinussaan, samassa kuin lapsena, tyydyttynyt virne kasvoillaan. Kuolleena.
-Nilarakh
"ytimekäs ja hyvä *näyttää vaemman sormen peukaloa*" - Hovinarri
Cynae-aeaelioe
Cynae-aeaelioe