Komennus 716 Osa 5: Nilghog Palajaa!

[Montyr]

Ja pitkällisen tauon jälkeen on taas aika Kill-teamini seikkailujen. Huonoja suomennoksia on taas pyydettävä anteeksi (olikohan siellä edes suomennoksia?)
Ja ennen-kuin alatte lukemaan on yksi asia:
Ethrealit eivät osaa lukea ajatuksia (ainakaan tietääkseni) mutta itse olen saanut sellaisen käsityksen, että moisten ylijohtajien täytyy olla psykologian mestareita ja näinollen tuntea alaisensa niin hyvin, että tietävät mitä nämä aikovat sanoa (asiasta mahdollisesti huomauttaville minä vain...)
Ja pyytäisin faneiltani (jos sellaisia olisi) anteeksi tätä viivytystä. Toiselle mantereelle muutto ottaa aikatulujen päälle...




Shas’La Vior’La Aloh’Demlok istui kivellä suuren palmumetsän reunassa ja haaveili. Pääleiri kohosi hänen takanaan yhtä vilkkaana ja kiireisenä, kuin aina ennenkin. Hänen olisi oikeastaan pitänyt seisoa vahdissa, mutta hänen oikea upseerinsa oli sairaslomalla ja sijaiseksi oli tullut se idiootti ohjesäännöt pilkuntarkasti ottava Shas’Ui upseeri.
Eikai tänne nyt mikään ihmisten iskuryhmä saapuisi? Rintamalinjat olivat kaukana Lounaaseen päin ja ihmissoluttautujat taatusti havaittaisiin taatusti jo kauan ennen sitä.
Pensas alkoi heilua ja sieltä kuului omituista ryskettä.
Demlok tarttui nopeasti pulssikivääriinsä ja kohotti sen silmiensä eteen. Jospa hän sittenkin oli väärässä. Jospa muutaman hengen sabotöörijoukkio sittenkin olisi päässyt läpi. Shas’La mietti mahdollisuuksiaan. Jos siellä tosiaan on tulossa useamman hengen joukkio hän oli pahasti alakynnessä. Hänen olisi parasta tehdä hälytys ja peräytyä vähin äänin…
Sen sijaan hän huusi: ”Seis! Kuka siellä! Astukaa esiin, jotta voin tunnistaa teidät ja ilmoittakaa myös se tunnussana.”
Kukaan ei vastannut, mutta ryske tunki lähemmäs. Siellä oli siis oltava jokin suuri petoeläin sillä, jos siellä olisi ihmisiä, hän olisi jo saanut kranaatista päähänsä.
Shas’La puristi pulssikivääriään tiukemmin.
”Ai että, kun pääsi sattuu tuon pienen pensaan tälle puolen, niin silloin sinulle tuleekin noutaja.” hän hihitti itsekseen. Olipa tässä kerrottavaa kavereille parakissa.
Sitten pensaat lennähtivät sivuun, kun otus rynnisti sieltä ulos. Aloh’Demlok oli hyvin koulutettu soturi, joten hän ei ampunut, ennen kuin sai varmistuksen millainen otus se oli ja nyt hän oli hyvin iloinen tuosta koulutuksestaan.
Se oli kroot. Eikä mikä tahansa kroot. Shas’La kiirehti juoksujalkaa pahasti haavoittuneen olennon luo.
”Vesa Nilghog! Mitä hemmettiä teille on tapahtunut?! Ja missä ryhmänne on?!”
”Inkvistori, se oli inkvistori…” Ja sitten Nilghog valahti hervottomaksi Tulisoturin käsivarsille.

* * *

”Inkvistori? Mikä hemmetti on inkvistori?!” Raft’Ar melkein huusi yksikön krootasiantuntijalle, jonka hän oli ottanut mukaan kaiken varalta.
”Uskoakseni, arvon Shas’El, Nilghog tarkoittaa inkvisiittoria. Kroottien murteessa, katsokaas, on perinjuurin...”
Raft’Ar ei jaksanut kuunnella asiantuntijaa saatuaan vastauksensa, vaan vaiensi tämän ärtyneellä kädenheilautuksella.
”Ja sanoit, että kaikki vietiin pois? Oletko varma Nilghog?! Heidät raahattiin pois?! Jäikö ketään jälkeen?!”
”Rauhoittukaa Shas’El!” toinen krootasiantuntija maakastista sanoi, hän oli erikoistunut krootien anatomiaan ja toimi näinollen yksikön virallisena krootlääkärinä ”potilas ei välttämättä ole sopivassa tilassa kuunnellakseen tuollaista huutoa!”
Raft’Ar aikoi vastata jotain, mutta huokaisi sitten syvään ja painoi kädellä otsaansa. Hän näytti hieman rauhoittuneen laskiessaan käden takaisin alas. Komentaja Mon’Tyrin hologrammi leijui Nilghogin sairasvuoteen päädyssä. Muuten he olivat bunkkerimaisessa huoneessa, josta pääsi ulos suurista sisäänliukuvista metalliovista. Kattoa koristivat väriltään vitivalkoiset panssarilasi-ikkunat joiden läpi siivilöityvä auringonvalo sai huoneen näyttämään hieman valoisammalta ja kodikkaammalta. Muitakin vuoteita oli, mutta ne olivat tyhjät. Tämä osasto oli varattu Krooteille, eivätkä ne jaksaneet maata sairasvuoteella kovin pitkään.
Komentaja Mon’Tyr kumartui hologrammissaan lähemmäs.
”Minnepäin he veivät ryhmäsi Nilghog?”
Kroot kiemurteli hieman ja heitteli päätään puolelta toiselle, ennenkuin vastasi.
”Ne peltilehmät ajo isolle kalliolle päin.”
Raft’Ar katsahti Krootkielen asiantuntijaan. Vesikastin ekspertin silmät olivat hieman laajeneet ja toinen kulma oli koholla.
”Hän tarkoittaa Resonanssilinnaketta arvon Shas’El”
Myös Raft’Arin kulmat kohosivat. Resonanssilinnake oli planeetan tiukemmin puolustettu alue. Se oli kaupunki, joka oli rakennettu keskellä aavikkoa kohoavan pöytävuoren päälle. Geologisessa mielessä oli sikäli kiinnostavaa, että pöytävuorta lähimaillakaan ei ollut muita samaa kokoluokkaa olevia vuoria tai kallioita., ylipäätäänsä minkäänkokoista mainittavaa nyppylää, jonka jatke pöytävuori olisi voinut olla. Se oli vain vuori keskellä aavikkoa.
Strategisessa mielessä pöytävuori oli sikäli merkityksellinen, että sieltä näki lähes täydellisesti joka suuntaan. Tau joukkojen linjat olivat edenneet hyvää vauhtia, invaasion alkuvaiheessa, työntäen ihmisetn joukkoja edellään. Eteneminen oli katkennut heti, kun päästiin kunnon etäisyydelle Resonanssilinnakeesta. Taun päästyä kunnon etäisyydelle vuoresta, alkoivat välittömästi raskaat tykistökeskitykset keisarinkaartin Basiliski-luokan tykeillä, sekä muulla, hivenen tehokkaammilla maahan pultattavilla vastineilla. Pöytävuoren reunoja kiersi vielä muuri, jonka päälle aseteut asepatteristot tuhosivat kaikki loput Taut, jotka erehtyivät harhautumaan liian lähelle. Taut olivat kaivautuneet asemiin juuri ja juuri tarpeeksi kauas patterien tulietäisyydeltä ja oli syntynyt molemminpuolinen pattitilanne. Taut eivät rohjenneet lähteä rynnäkköön vuorta päin ja ilmaiskutkin olivat osoittautuneet toistaiseksi tehottomiksi lentoalusten hankalan saatavuuden vuoksi. Ihmiset puolestaan eivät rohjenneet rynnäköidä Taun linjoja päin ja kohdata heidän korkean teknologian aseitaan. Niinpä oli siirrytty eräänlaiseen asemasotavaiheeseen, jossa kumpikaan puoli ei päässyt ampumaan toista.
Mon’Tyr raapi leukaansa mietteissään.
”Onhan se jonkinmoinen onnenpotku, että Timantti saatettiin siirtää sinne” hän sanoi ”minä saavuin juuri kokouksesta, jossa pohditaan hyökkäystrategiaa Resonanssiin.”
”Älkää edes kuvitelko Komentaja Mon’Tyr!”
Keskeytyksestä närkästyneen tulikastikomentajan hologrammin viereen syttyi toinen hologrammi.
”Yksi kiinnijäänyt ryhmä ei saa häiritä suunnitelmia. Mitään takeita ei ole, että Timantti olisi siirretty sine, eikä myöskään siitä ovatko he enää edes elossa!” Aun’O Jas’Me, neuvoston valtuuttama sotajoukon yliethereaali, sanoi.
”Nilghog sanoi...” aloitti Krootkielen asiantuntija varovasti.
”Nilghog EI nähnyt vietiinkö heitä lopulta sinne. Inkvisiittorin joukko on saattanut kääntyä jossain ja viedä heidät vaikka Britican satamaan, tai aavikkovuorille Virarcumiin. Ja ennenkaikkea, vaikka he olisivat vieneetkin Timantin Resonanssilinnakkeeseen, ei ole takeita, että he olisivat enää hengissä. Ihmiset ovat saattaneet polttaa heidät vaikka roviolla, niinkuin on joskus heidän brutaalinen tapansa. Me emme muuta suunnitelmia, emmekä irroita ketään YHDEN Tau-ryhmän etsimiseen.”
”He ovat parhaimpiani...” Raft’Ar yritti.
”Tämä on sotaa Shas’El. Miehiä kuolee, katoaa ja uusia tulee tilalle. Minulla ei ole valtuuksia antaa teille valtuuksia heidän etsimiseensä. Neuvosto ei ikinä sallisi sitä.” Jas’Me huokaisi. ”Mutta jos se yhtään lohduttaa, niin ymmärään hyvin miltä teistä tuntuu. Mutta teidän täytyy ymmärtää, että en voi antaa teidän lähettää kenties toivottomalle etsintäretkelle vain sen vuoksi, että tunnette pettäneenne alaisenne lähettämällä heidät tehtävälle, jonka aavistitte ansaksi.”
Molemmat, sekä Raft’Ar, että Mon’Tyr hätkähtivät. Jas’Me oli Etherealien tavoin osunut jälleen naulan kantaan, kuin lukisi ajatuksia. Mon’Tyr hieroi kaljua sinistä päätään. Miten kummassa tuo nainen oli onnistunut ujuttautumaan keskusteluun?
”Yksnikertaista Mon’Tyr” Jas’Me sanoi, kuin olisi jälleen lukenut komentajan ajatukset ”neuvosto antoi minulle valtuudet kuunnella kaikkia viestikanavianne ja osallistua niihin milloin mielin. Istun tällä hetkellä kolme kantta yläpuolellanne huoneistossani. Otin vapauden rakennuttaa tänne viestilaitteen.”
Mon’Tyr pystyi vain kurtistamaan ärtyneesti kulmiaan. Kellekkään Taulle ei ikinä ollut tullut mieleenkään arvostella Ethrealien päätöksiä. Ei ennen luopiokomentaja O’Shovahin toimia.
”Tämä keskustelu on päättynyt.” Jas’Me julisti ”Nilghog liitetään toiseen Krootjoukkioon, kunhan hän paranee tarpeeksi ja A.R.T-järjestelmä liitetään uuteen XV-pukuryhmään.”
”Ette työ voi antaa mun kamujen kuolla! Tää ei oo reilua!” Nilghog yritti protestoida, mutta Jas’Men ja Mon’Tyrin hologrammit himmenivät ja sammuivat sitten kokonaan.
Raft’Ar käveli myös mitään puhumatta ulos vesikastin kroot-asiantuntija vanavedessään. Nilghog jäi pihisemään raivosta sairasvuoteeseen.

[Nipsu]

No voi perkele...ei oo pelokea ettoote tappamassa Nilghogin! Se on melken yhtä kova jätkä kun esikuvansa... ei vaan aivan yhtä komea, älykäs, brutaali eikä voimakas... ja minä en jäisi makaamaan sairaalaan tommosten pikku lommojen jälkeen...

Itse tekstistä... se oli ihan hjuva mutta olisi voinut olla pitempi... voisitte muuten koota kaikki tarinat samaan topicciin niin niistä sais jo kivasti luettavaa... kunhan sarja on valmis niin kopioin sen jatka samaan malliin.