Kilpailumielellä vai hauskanpidon kannalta?

[Honcho]

Milläs mielellä porukka täällä pelailee noita figupelejä? Itse olen harrastanut sellaiset 7 vuotta näitä GW:n pelejä vaihtelevalla intensiteetillä (tai no, 40k:n aloitin joku 1 vuosi sitten vasta). Muutaman kerran olen järjestänyt omia FB-turnauksia sellaisen 8-10 hengen silloisen "vakiporukan" kanssa ja muutaman kerran osallistunut myös ulkopuolisiin turnauksiin.

Kuitenkin olen viime aikoina huomannut, että hirveän "kilpailuhenkinen" pelaaminen ei ole minua varten. 1500 pisteen IG-armeijani saisi varmaan voimapelaajat oksentamaan, lähtökohtana on ollut nimittäin tehdä vähän eliitimpi porukka mm. carapace armorin ja sharpshooter-doktriinin avulla. Ja lähinnä sisällytin figuja joista pidän, jopa kolme mortaria piti laittaa (vanhana krh-miehenä), ja toisen troop-osaston muodostaa armored fist-ryhmä (mekanisoitu jalkaväki on siistiä). Tässähän on se lopputulos, että useimmat unitit ovat hirveän kalliita ja kuolevat silti suht helposti esimerkiksi mariineihin verrattuna, jolloin sellainen kilpailuhenkinen lista teurastaa mun armeijani helposti. Mutta olen aina rakastanut 40k-fluffia, ja pelaaminen on mielestäni kivaa vaikka häviäisinkin. Siksi en edes tällä hetkellä mieti mitään "järkeistämistoimenpiteitä". Armeijani on olevinaan Thallus-planeetan (keksin itse tollasen metsäisen mestan) PDF:n eliittijääkärikomppania.

FB:tä olen pelannut hieman enemmän kilpailumielessä wood elf-aikoinani. Kyllästyin elffeihin ja tällä hetkellä minulla on 1000 pts Dogs of Wareja, tarkoitus laajentaa 2000 pts:n ensi vuonna. FB:n säännöt miellyttävät minua enemmän, siinä ehkä mietin hiukan enemmän myös sitä että pystyisin listallani jonkun voittamaankin

Mutta taidan joka tapauksessa olla tullut vanhaksi (23v) kun pelit on musta yleensä älyttömän hauskoja vaikka suurimman osan ajasta mulla "pyyhitään lattiaa"...

[taavetti]

Kilpailumielestä ei voi meikäläisen harrastuksessa puhuakkaaan.

40k:ta olen kerran eläissäni pelannut, silloinkin otin turpaani rankalla kädellä. FB:sta innostuin uuden aloitusboksin myötä, enkä varmaan ole ainut. Tasan kaksi peliä olen harjoitellut, koska säännöt eivät olleet entuudestaan tuttuja, niin "pelaaminen" oli jatkuvaa lunttausta. Turnauksiin en ole ajatellut edes meneväni, luulen pelaavani mieluummin silloin tällöin perhepiirissä eli kauniimman osapuolen tai satunnaisesti velipojan kanssa. Saapahan ainakin viskoa toisia nappuloilla huoletta ja nauraa ilkeästi mikäli aiheuttaa toiselle tappion.

Harrastus keskittyy lähinnä nyt pelkästään maalaukseen ja sääntöjen opetteluun. Vajaat tuhat pistettä kääpiöitä alkaa olla kasassa ja alle puolet vasta maaleissa. Ei kiirettä, tehdään kaikkea muuta, harrastellaan silloin, kun aikaa jää.

Figut ovat harrastus, jota todellakaan ei kannata ottaa liian tosissaan.

[Lassek]

Onpa mustavalkoinen kysymyksenasettelu. Molempia ainakin vähän.

[Honcho]

Joo, eiköhän se lähes kaikilla jokin välimuoto ole, lähinnä kaipailen sellaista hauskaa analyysiä omasta pelitavasta ja siitä, mistä tässä harrastuksessa pitää

Mua kyllä miellyttää tosi paljon tuo 40K:n yleinen, kyyninen maailmankuva, tavallaan saa haluamaan olla mukana "skenessä" jo ihan sekin. Siksi rakastan myös esimerkiksi Dawn of Waria (vaikka ilmeisesti monet "oikean" 40K:n pelaajat saavat siitä näppylöitä), koska tuo 40k-maailman kaavoihin kangistunut, lohduton ja vainoharhainen kieroutuneisuus on saatu niin hyvin vangittua siihen.

[Karu]

Niinno, sanotaanko, etten koskaan pelaa vakavalla kilpailumielellä. Pelien lopputuloksella kun niin harvoin on oikeasti jotain merkitystä. Kilpailupelata voi hupimielelläkin.

[Ar-Senator]

Tuskimpa kukaan pelaa kilpailuhenkisesti, jos ei pidä sitä hauskana. Näin ollen kysymyksen vastakkainasettelu kusee.

[Iceman]

Voitosta voi pelata ja pelaankin, mutta haittaako minua tappio? Eipä juuri, kuten en myöskään villisti juhli voittojakaan. Parasta on nautittava peli, koska itse en ainekaan saa pelkästä 20-0 voitosta niin suurta nautintoa, että sen takia tätä peliä viitsii pelata.

En pelaa kauhean analysoivasti ja tilanteita ennakoiden. Pidän tätä sosiaalisena harrastuksena ja kavereiden tapaamisen sivutuotteena. Maalaaminen on sitten yksikseen harrastetty rentoutumismuoto, missä pääsee mukavasti irti työasioista ja voi uppoutua keskittymään työn alla olevaan figuun.

Toisaalta viimeisen vuoden aikana ei ole tullut juurikaan pelattua sekä muiden kiireiden takia että hiipuneen kiinnostuksen 40K:ta&FB:tä kohtaan.

[Ruoska]

En pelaa kauhean analysoivasti ja tilanteita ennakoiden. Pidän tätä sosiaalisena harrastuksena ja kavereiden tapaamisen sivutuotteena. Maalaaminen on sitten yksikseen harrastetty rentoutumismuoto, missä pääsee mukavasti irti työasioista ja voi uppoutua keskittymään työn alla olevaan figuun.

My thoughts exactly. Häviän aika usein, enkä ikinä keksi niitä hyviä komboja tai porsaanreikinä. Kismittää jos ihmiset näyttää siltä että niitä rupeaa pelaaminen suututtamaan. Peliähän se vaan on, ja kun ite häviän joku 80% matseista niin sitä ei kauheasti se häviäminen enää hetkauta =D

Vaikka pidänkin työstäni, niin emmä siellä kävis jos rahaa satais taivaalta. Viikonloppuisin on kiva vaan ottaa offia, pistää musaa soimaan ja istua maalaamaan..kun vaa kerkiäis useemmin =/

[Farseer of Biel-tan]

Itse pellan pelaamisen takia toki onhan se voittaminenkin kivaa.

[Mer'siles]

Kai minä itseni hupipelaajaksi laskisin... Häviän lähes kaikki pelini, eikä se nyt minua kovasti harmita. Käytän myös kaaoswarrioreita, mikä voi jo kertoa jotain. Maalauksesta kuitenkin tykkään eniten, ja siinä menestys onkin mielestäni parmpaa kun pelaamisessa. Onhan pelaaminenkin ihan kivaa, mutta en ole kovin usein päässyt pelaamaan. Usein on ollut kova kiire ja sääntöjäkin on unohtunut jne.

[El Capitan]

Itselläkin on vähän samallainen tilanne kuin Ruoskalla. Laskin huvin vuoksi viimeisen vuoden pelien voitto prosentin ja tuli joku 13,4, mutta 7th muuttaa sen. Ei se häviäminen ole mikään huono juttu, jos peli on hyvä mukavaa vastustajaa vastaan. Min/max pelaajaa vastaan ei oikein viitsi pelata kunnolla kun pelistä tulee suurimmaksi osaksi tylsää nappien pois ottamista, siis minun osalta.

Onhan sitä joskus kiva voittaa ja sen vuoksi otan välissä vähän sikaisemman armeijan, mutta ei kumminkaan paljoa, että olisi paremmat mahkut voittaa, mutta silloin en nauti tästä pelistä yhtä paljon. Reiluilla listoilla on paljon mukavampi pelata verrattuna cheddariin, vaikka sitä häviäisi.

[vompovompatti]

Pelaamisen pitää olla kivaa, mutta se ei tarkoita että ei voisi pelata hyvällä listalla. Tosin ig:stä ei optimoimallakaan saa voittaja listaa varmasti tai edes todennäköisesti. Yleensä hyvin alkaneet pelit (siis tasaiset pelit) päättyvät nopeasti siihen että toisella ei enää onnistukkaan mikään ja peli loppuu nopeasti ja kaikille jää paha maku suuhun.

[Githgulcag]

Pelaan IG:llä, joten en ole erityisen kilpailuhenkinen. 90% peleistä päättyy nopeasti verilöylyyn ja joput 10% peleistä on tasapelejä tai niukasti tulleita voittoja. Olisihan se kiva, jos omistaisin armeijan, joka olisi pelikelpoinen. IG on kuitenkin 40k:n tyylikkäin armeija, joten en vaihda kaartilaisiani mihinkään muuhun.

[Honcho]

IG:llä ei edes nolota hävitä... Sen voi tehdä tyylillä.

[Wompatti]

Haen pelistä aina voittoa ja pelaan niin hyvin kuin pystyn. Turnauksiin osallistun sekä sen takia että saa vaihtelua peliporukoihin, että voiton havittelun takia. Yleensä pelaan mahdollisimman optimoidulla listalla, surkeimmat yksiköt jätän kotiin ja varmat valinnat otan mukaani. Silti en pelaa WAAC listoilla, sillä itse suunnittelemalla ja testatulla listalla on helpompi ja parempi pelata. Kaikesta tästä huolimatta pelaan tietysti 100% huvin ja nautinnon vuoksi, jos onnistun totaalisesti säkittämään vastustajaani, teen sen. Jos otan turpaan 10-0, niin ei voi mitään, life goes on. Ei minua ollenkaan suututa tai jää vaivaamaan jos häviän rehellisen ja hyvän pelin. Sen sijaan jos vastustaja käyttää vilpillisiä konsteja niin jää tappiosta paha maku suuhun.

[Tom_Gore]

Pelaajia löytyy varmasti joka lähtöön, mutta tärkeintä lienee, että samantyyppiset pelaajat pelaavat toisiaan vastaan. Ne jotka tavoittelevat voittoa optimoimalla listansa ja pelaamalla millintarkasti saavat varmasti parhaiten irti pelaamalla toista samanlaista pelaajaa vastaan (elleivät sitten omista eräällä tavalla kieroutuneen luonteen). Sama juttu hupilistoilla ja "isolla toleranssilla" pelaavien kanssa.

Konflikti syntyy varmasti, jos ääripäät osuvat saman pelipöydän ääreen. Tällöin on ehkä viisaampi jättää pelaamatta, koska lopputulos on jo selvä eikä kumpikaan tule pelistä todennäköisesti mitään kovin kummoista kokemusta saamaan.

Suurimmalle osalle tiukka tasapeli on varmaankin suuntaan tai toiseen tullutta massacrea tyydyttävämpi pelikokemus. Pyrkikää siis niihin

[Huru-ukko]

Pelaan ihan huumorilla ja hauskan vuoksi. Onhan se voittaminen tietysti kivaa tiukan matsin jälkeen, mutta itse peli kuitenkin jännempää, oli siinä sitten voitolla tai tappiolla. En niuhota mistään millintarkoista paikoista, mutta yksi tilanne on jäänyt mieleeni. Pari vuotta sitten eräässä Tornion kampanjapelissä minulle silloin vielä outo vastapuolen kaveri mittaili etäisyyttä wraithlordiini jollain tykillä ja tulin tokaisseeksi "Ei tuomonen kraapasu ole mikkään". En tarkoittanut oikeasti mitään sen kummempaa, mutta tämä kaveri ei sitten ampunut sillä tykillään. Taisi se olla tosi onnetonta hivottelua silti. Itse olen ottanut ranget niin, että kun mitta yltää kunnolla baseen, se vasta osuu. Ehkä hän vähän säikähti, kun outo setä tuollalailla sanoo. Sori

[Honcho]

Joo, siis se on just kiva että voidaan sopia jotenkin jouhevasti tuollaiset pikku epäselvyydet, jos ei muuten tule selvyyttä niin heitetään yleensä se legendaarinen d6. Periaatteessahan kaikki pitäisi kai mitata beissien reunoista, mutta kaverin kanssa ollaan sallittu muutaman millin "vajaaksi" jääneet charget monesti samoin kuin että jos tykinkuula pysähtyy siihen beissin äärimmäiseen reunaan niin olen sanonut että ei se riitä.

Minulle ainakin WH on enemmänkin sellaisten dramaattisten tapahtumien järkkäämistä, joihin voi itse ottaa komentajana osaa...mielessään voi sitten kuvitella niin hienot taistelukohtaukset ettei mikään elokuva voisi yltää samalle tasolla

[pikkupoika]

Olen pelaillut semmoiset 2-3 vuotta ja omaksi iloksi pelailen, silloin tällöin kyllä vähän kilpailu mielellä

[figunarkki]

Upimielellä. Toki sitten ihmiset ovat sanoneet hupejani kieroutuneiksi. Mikäpä sen hassumpaa kuin vastustajan armeija täysin palasina 2 vuoron jälkeen. AC <3 IW <3