Kilpailumielellä vai hauskanpidon kannalta?

[Dolmot]

Pelaamisen hauskuus syntyy yleensä pelin aiheesta, jonkinlaisesta tasapuolisuudesta, vaihtelusta ja pelaajien keskinäisestä viihtyvyydestä. Jos näistä jokin mättää pahasti, yleensä koko pelaamisen mielekkyys kärsii. Kilpailuhenkinen pelaaminen voi kyllä olla hyvinkin hauskaa, kunhan molemmat ovat menossa mukana eikä voittaminen silti ole vielä elämän ja kuoleman kysymys. Vertaa vaikka tennisotteluun lähikentällä. Kyllä siellä voi olla hauskaa silloinkin kun molemmat yrittävät tosissaan. Asenne pitää vain olla kohdallaan. Kilpatenniksessä taas pitää olla koko ajan niin sataprosenttisen skarppina, ettei hyvästäkään pelistä ehdi välttämättä nauttia. Voihan se sadan tonnin palkintokin pistää naaman vakavaksi.

Figupeleissä minua miellyttää lähinnä esteettisyys ja jonkinlainen uskottavuus. Toisin sanoen tietty armeijoiden liikuttelun tunne pitäisi olla mukana. Jos sääntöjä aletaan venyttää niin pitkälle että koko "taistelun" tulos riippuukin basen nurkkien klippailusta, uskottavuus menee ja samalla koko mielekkyys väsätä maastoa ja armeijoita. Lautapelit ovat minusta parempi valinta kilpailuhenkiseen pelaamiseen, koska niiden säännöt on helpompi kirjoittaa luodinkestäviksi ja samalla tasapainotus voidaan tehdä täydellisesti. Figupeli on onnistunut silloin kun se palkitsee realistiset taktiikat. Jos näin ei tapahdu, minusta on kehittävämpää yrittää tasapainottaa puutteita vapaaehtoisella henkevyydellä kuin rikkoa jo ennestään vuotavaa peliä vielä lisää. Ovathan ne mauttomat combot hauskoja hetken aikaa, mutta ei niiden pyörittelyn vuoksi jaksa kokonaisia armeijoita maalata.

Yrittää saa, mutta sen ei pitäisi tapahtua kaiken muun kustannuksella.

[dead flesh penalty]

No hubailuahan se aika pitkälle minulla on, ainakin kun massacroin IG:ia .

Yleensä lasken peliä eteenpäin todella pitkälle, ja muut pelaajat joko raivostuvat siitä kun selitän heille ettei heidän tekemisissään ole mitään järkeä ja tekemällä mitä tekevät häviävät. Pahinta on se että useimmiten olen oikeassa
Olen 'siviilissäkin' aika hankala ihminen mutta pöydällä vielä hankalampi, en tosin omasta mielestäni, ja pidänkin itseäni erittäin vähä-kilpailuviettisenä pelaajan. En edes pahemmin min-maxaa listapeleissä, otan missä on tyyliä.

[Hena]

Hauskuus on tärkeintä. Mutta ilman haastetta (ja kunnon taiston yritystä) ei ole niin hauskaa, joten pitää yrittää voittaa molempien.

Pilkun viilaamista en harrasta ja "fluffi" sekä logiikka määrää epäselvyydet (eli ei tuota vaikeuksia ottaa negatiivisia asioita minulle, jos en tiedä miten tulee toimia ja fiilis on vastustajan puolella). Toisaalta jos vastustajani alkaa viilata pilkkua, niin sitten vastaan samalla mitalla.

[Drâyhèn]

[OT]:No siis, kaikki ketkä pelaa tätä vakavissaan, rikkoo sääntöjä.
Joten eikö sen siis pitäis olla selvää, et hauskanpidon kannalta kaikki tän 'joutuu' ottaan.
Lukee BBB:ssä melkeen ekalla sivulla: ''The most important rule.''

Pilk.nus. [OT/]

Itekkään en pyri juustottaan, tyylillä mennään vaikka listoissa on pelitehoa jonkin verran/tarpeeksi.
Eli en mitenkään kauheen kilpailumielessä, ihan hauskanpidon kannalta.

[The Captain]

Kyllähän kilpailuhenkisyyskin on hauskaa. Esim. Blood Bowlissa mätetään kyllä tosissaan pokaalista; paikallisliigan pytyn olenkin pokannut useammin kuin kukaan muu, ja kansallisissakin kisoissa on ihan hyvin pärjätty. Onko se sitten ollut jonkun kannalta epämukavaa? En minä tiedä. Pelaan mielestäni ihan reilusti ja herrasmiesmäisesti, muistutan vastustajaa unohduksista, otan rennosti enkä nillitä pikkuseikoista.

Ei paskan listan tekeminen ole välttämättä osoitus rennosta pelaamishengestä. Olen minä nähnyt ihmisiä, jotka pelaavat isoilla keihäsmiesblokeillaan ja vittuilevat sitten koko pelin vastustajan juustotuksesta. Vastaavasti olen pelannut hyvin mukavia ja rentoja ihmisiä ja heidän üüberjuustolistojaan vastaan.

Ja sitten ei sekään ole mukavaa, jos toinen pelaaja pelaa ihan vasurilla eikä yritäkään voittaa. Siinä sitten jää vähän miettimään, jotta minkä vuoksi tätä pelataan.

[Honcho]

Tarkennuksena: Tottakai yritän aina voittaa ja teen parhaani sen eteen (sotaahan tässä on tarkoitus käydä...ei siinä kunniakasta tappiota tavoitella paitsi joskus). Tykkään vaan valita armeijan (ainakin joukoiltaan monipuolisemmassa 40k:ssa) siten, että siinä on kaikenlaista "siistiä" välittämättä siitä että joku toinen valinta olisi "kustannustehokkaampi".

Eli esimerkiksi IG:llä olisi käsittääkseni parasta ottaa hirveä määrä perusjalkaväkeä, mutta minä olen ottanut kaikenlaista erikoisempaa ja kallista aika lailla, koska kiinnosti tehdä sellainen pikkuisen eliitimpi IG-joukko, vaikka sitä enemmän niitä pisteitä menee kun ukot ammutaan riekaleiksi. Mutta en mä siis tietenkään itse peliä vedä "mitä välii" asenteella, lähinnä vaan että en ole 'optimoinut' armeijalistaani mahdollisimman tehokkaaksi pelitarkoituksiin, vaan ottanut niitä joukkoja jota olen halunnut.

Tosin yks asia jota olen miettinyt on se, että onko kovin uskottavaa että porukallani on mukamas carapace armorit tai siis ainakin se 4+ seivi...ajattelin että PDF:n eliittiyksiköllä olisi parempilaatuista armoria kuin standardi flak jacketit. Mutta toisaalta kun katsoo esim. SM scoutteja niin niillähän on ihan järkyttävät panssarit, siinä suhteessa vaikuttaa hassulta jos mun normi-kaartilaisfiguilla on 4+ myös. Toinen vaihtoehto on muuntaa lista suosiolla takaisin 1000 pisteeseen...en jaksaisi konvertoida jotain panssaria jokaiselle jannulle

[Grond]

Pelaaminen on, ja sen pitää olla, sitä että listasta etsitään kaikki mahdollinen tuhovoima, ja se käytetään vastustajan täydelliseksi nöyryyttämiseksi. "Hupipelaaminen" terminä on jo typerä, jos on säännöt joilla on tarkoitus liikutella pelinappuloita ja pyrkiä voittamaan, en näe järkeväksi yrittää muuta kuin tehdä se mahdollisimman tehokkaasti. Ei shakkiturnauksissakaan mitään "hupipelejä" pelata.

Siksi olenkin siirtynyt Warmachineen, kukaan jaksa Fabaa ja 40k:ta pelaavia hienoperseitä jotka itkevät koko ajan jostain fluffista ja muusta paskasta kun nostelen Skryre-listani pöydälle. Warmachine on miesten peli, jossa pyritäänkin voittamaan, eikä pelaamaan mentaliteetilla "älä lyö".

[Karu]

Warmachine

Grond hyvä, sallinet, että korjaan.

WARMACHINE, ei Warmachine

[Honcho]

No minä ainakin itkisin fluffista jos nostaisit Skryre-listasi pöydälle 40k:ssa

No mutta vakavasti ottaen, jos harrastus kohdistuu nimenomaan vain PELIIN, niin kaiken irtisaaminen listasta on tietysti pääidea. Mutta päinvastoin kuin shakissa, GW:n peleissä useimmille tärkeä osa viehätystä on myös itse armeija, sen omistaminen ja maalaaminen ja yleinen FB/40K maailma.

Itse sanoisin että 40K:n tapauksessa 70% viehätyksestä itselläni perustuu aivan muihin asioihin kuin peliin ja sen sääntöihin. FB:ssä jaottelu on sitten ehkä 60% sääntöjä ja 40% muita syitä. Eli pidän enemmän FB:n säännöistä ja niillä pelaamisesta.

[Ghaassas]

Pelaan oikeastaan vain turnauksissa tätä nykyä, kun vanhat pelikaverit joko suhtautuvat tätä nykyä hiukan laiskemmin figuiluun tai asuvat sen verran kaukana, ettei sitä ihan joka viikko pääse ottelemaan. Tästä huolimatta pelaan sen vuoksi, että se on hauskaa. Kuten The Captain mainitsi, voivat turnauspelitkin hauskoja olla (en oikeastaan käsitä miksikä ylipäätänsä menisin turnaukseen jos siellä olisi mahdottoman ikävää), vaikka molemmat pyrkisivätkin suoraan voittoon, silloinhan sitä strategiointi ja onni molempien osapuolten osalta tuomitaan. Parempi (nopanheittäjä) voitti, ja siinä se. Pitää sitten pyrkiä varomaan virheitään ensi kerralla.

Pelin mukavuuden kannalta tärkeintä on vastapelaaja ja hänen asenteensa (omiinsa kun voi vaikuttaa vain perin marginaalisesti). Erityisesti, kun olen uuden pelin äärellä, niin mikäpä sen mukavampaa kuin vastustaja, joka jaksaa kestää virheeni ja jopa myöntää heiton x suorittamisen myöhässä. Tokihan itsekin pitää olla joustava, ja sen "mutkun mä en tienny" selityksen taakse on turha yrittää piiloutua.

[Grond]

Grond hyvä, sallinet, että korjaan.

En salli. Se, että ääliöjenkit kirjoittavat jonkun sanan Capseilla, ei pakota sivistyneitä Suomalaisia HUUTAMAAN. Koska asia käy selväksi kirjoittamalla kirjoittamissääntöjen mukaan, en näe MITÄÄN syytä alkaa yhtä'äkkiä LISÄÄMÄÄN tekstiin all-caps KIRJOITUSTA. Pointtini tuli varmaan selväksi?

[Amazing Slug]

Ei paskan listan tekeminen ole välttämättä osoitus rennosta pelaamishengestä. Olen minä nähnyt ihmisiä, jotka pelaavat isoilla keihäsmiesblokeillaan ja vittuilevat sitten koko pelin vastustajan juustotuksesta.

Minä olen tuohon syyllistynyt joskus. Mut skarpataan, skarpataan...

Yleensä pelaan hampaat irvessä voittaakseni. Täytyyhän vastustajalle haastetta tarjota. Ja vaikka pelaisi valmiiksi kovalla listalla, tahallinen väärinpelaaminen olisi varmasti typerin idea koskaan.

[vili]

hauskanpitoahan tämä vain on.

[Temented]

Mä pelailen yleensä pelkällä hupi mielellä koska meikäläisen häviö putkella ei turnauksii voiteta. PS: oon keränny figui 5-6 vuotta enkä oo voittanu viel kertaakaan (rupesin vast viime kesänä pelaamaan "kunnon" warhammer 40k:ta fall of medusas).

[Honcho]

Noh, näin se miehen sana pitää...rupesin just tarkastelemaan listaani ja siivoan sieltä kaikkea kallista ja tyhmää ja turhaa pois Pitäähän se Basiliski nyt IG-armeijaan hommata.

EDIT: Nyt on muokattu ja sain "laihdutettua" porukan 1200 pisteeseen taistelutehon juuri kärsimättä. Doktriineihin kuuluu nyt myös se kaikkien rakastama close order drill, ei ilmaisesta hyödystä voi kieltäytyä

[elector]

Turnauksissa yritetään täysillä ja mahdollisimman kovalla listalla tottakai. Kaveripeleissä silloin tällöin voi kokeilla jotain paskaa, joskaan se ei tuota minkäänlaista mielihyvää muulle kuin vastustajalle.

Grondin kanssa samoilla linjoilla.

[Silveri]

Shakki on vain hieman paremmin tasapainoitettu kuin figupelit noin yleensä

Itse en välitä sääntöporsaanreikien hyödyntämisestä erityisen paljon - jos mut voitetaan älykkäällä taktiikalla, yllättävällä listalla ja omia virheitäni hyödyntämällä, niin hyväksyn sen ihan eri tavalla kuin listan, joka pohjaa sääntöjen tekijöiden kyvyttömyyteen tehdä tasapainoista armeijalistaa.

En tarkoita että vastustajan listat eivät saisi olla kovia, päinvastoin, mutta sen kovuuden pitäisi syntyä listan kokonaisvaltaisesta synergiasta eikä suunnitteluvirheestä.

[Grond]

En tarkoita että vastustajan listat eivät saisi olla kovia, päinvastoin, mutta sen kovuuden pitäisi syntyä listan kokonaisvaltaisesta synergiasta eikä suunnitteluvirheestä.

Sekö on pelaajan vika, että esimerkiksi FaBassa ei ole saatu sääntöjä kuntoon reilussa parissakymmessä vuodessa? Vaihtakaa hyvät ihmiset pelisysteemi toimivaan, älkää itkekö jos vastustajan lista tuntuu sääntöjen väärinkäytöltä. Pelejä pelataan sen mukaan mitä sääntösetti antaa myöten, ei tässä mitään roolipelejä harrasteta.

[The Captain]

ei tässä mitään roolipelejä harrasteta.

Mitäh? Eiks nää olekaan niitä roolipelei?

Olen joutunut kuukauden sisällä korjaamaan ihmisten käsitystä tästä vasta kolmesti. Ei se silti estä minua roolipelaamasta hahmoillani.

[Honcho]

Vaihtakaa hyvät ihmiset pelisysteemi toimivaan, älkää itkekö jos vastustajan lista tuntuu sääntöjen väärinkäytöltä.

Esimerkiksi se shakki voisi olla aika hyvä systeemi...siinä on ainakin vastustajalla sellanen tuttu ja turvallinen "lista" Charrujen käyttöä vaan rajoittaa se, että jos kenraali motitetaan niin koko armeija ilmeisesti feilaa paniikkitestin ja pakenee kentältä...