Khemos: osa 2

[Thorgal]

Michaov ja Albert olivat kävelleet ainakin tunnin. Tien reunat olivat metsäiset ja ilma tuntui kostealta ja viileältä.

"Kuinka pitkä matka, vielä?" kysyi Michaov Albertilta.
"Noin kolme tuntia tällä vauhdilla" vastasi Albert.

He saapuivat nummille, joiden läpi vei tie. Vähän matkaa käveltyään he saapuivat tienristeykseen, jonka vieressä kasvoi neljä matalaa tammea. Niiden oksilta roikkui kuusi metallihäkkiä. Kolmessa oli vielä mätänevä ruumis, yhdessä oli luuranko ja kahdessa oli vielä elävä vanki. Toinen vangeista oli vanha, parrakas ja alasti, lukuunottamatta repaleista takkia, joka toimi lannevaatteena. Toinen vangeista taas oli nuori, ehkä noin 20- vuotias. Hän oli pukeutunut vanhaan, repaleiseen kaapuun ja hänen hiuksesa olivat pitkät ja sotkuiset. Hän riehui häkissä ja ilmeisesti yritti tiputtaa sen puusta. Heidät nähtyään hän kääntyi heihin päin ja huudahti iloisesti:

"Tervetuloa "Vankien risteykseen", hyvät herrat, missä kreivikuntamme pahimmat rikolliset viettävät säälittävät elämänsä häkissä loppuun saakka. Täältä on 15 mailin matka Halbrechtiin, 10 Braunstadtiin, 15 Fellstadtiin ja 65 Hergigiin"

Michaov katseli vankia tuimasti ja kysyi tältä ankaralla äänellä:

"Kuka olet ja mikä on rikoksesi?!
"Olen Jerod Boris Anaystadt ja olen tämän kreivikunnan vaarallisin tuhopolttaja. Olen polttanut kirkkoja, taloja, latoja, mausoleumeja, hautausmaita, kyliä ja varuskunti, ainakin luulen niin"
"Miten niin luulet?" kysyi Albert epäuskoisena.

Jerod kumartui heitä kohti ja sanoi vakavasti:

"Minä kärsin memorialis epitoluksesta, sairaudesta, joka aiheuttaa hetkellisiä muistinkatkoksia. Siitä ajasta, mikä oli muistinkatkoksen aikana, en tiedä mitään. En esimerkiksi muista yhtäkään tuhopltoista"

"Mitä luulet?" kysyi Albert Michaovilta. "Puhuukohan hän totta?"
"Luulen niin" vastasi Michaov. "Olen noidanmetsästäjänä kuulustellut ja kiduttanut monia ihmisiä ja pystyn kyllä näkemään, milloin joku valehtelee"

Hän kääntyi kohti Jerodia ja kysyi:

"Kuka sinut oikein ilmiantoi?"
"Kateellinen veli Herfold veljeskunnastani" vastasi Jerod katkeraan sävyyn. "Ja vain siksi, että olin häntä parempi soturi"
"Veljeskunta? Mikä veljeskunta?" kysyi Michaov.
"Rautavariksen veljeskunta, yksi pelätyimmistä noidanmetsästäjä- haaroista koko Vanhassa Maailmassa"
"Rautavaris? Tarkoitatko sitä veljeskuntaa, joka toimii salamurhaajien vastikkeena noidanmetsästäjille. Sitäkö Rautavarista sinä tarkoitat?"
"Oikea lintu on" sanop Jerod iloisesti ja avasi kaapunsa, paljastaen rautarenkaan, joka lävisti hän rintakehänsä lihan.
"Rautavaristen tunnus" sanoi Jerod vakavasti ja sulki kaapunsa.

Sanaakaan sanomatta Michaov käveli häkin ruosteiselle lukolle ja iski sen säpäleiksi miekallaan.
Häkin luukku aukesi ja Jerod hyppäsi alas. Hän kumartui koskettamaan maata ja suuteli sitä.

"Kuinka kauan olenkaan tätä kaivannut!" hän huusi, suu multaa täynnä.

Albert katsahti toista vankia, joka nukkui häkissään.

"Miksi hän on häkissä?" hän kysyi Jerodilta.
"Kohta näet saqnoi Jerod vakavana ja katseli vankia.

He huomasivat, että vanki oli ripustanut hänen edessään roikkuvalle oksalle palan mädäntynyttä lihaa vieresessä häkissä makaavasta ruumiista. Oksalle lehahti korppi nokkimaan lihanpalaa. Samantien vanki avasi silmänsä, tarttui salamannopeasti lintuun ja tunki sen suureen kitaansa. Luut rusahtelivat ja veri valui vangin hampaitten välistä, kun hänen vahvat leukansa jauhoivat lintua, joka ei edes tajunnut kuolleensa.

"Herman Creolburg" sanoi Jerod inhoa tihkuvalla äänellä. "Sokea mileipuoli, joka söi elävältä 29 lasta, 13 huoraa, 20 talonpoikaa ja 3 sotilasta"

Michaov ja Albert katselivat suut auki tuota iljettävää näkyä. Albert katsahti Jerodin häkin pohjaa ja huomasi, että se oli täynnä pieniä piikkejä. Ei ihme, että Jerod oli halunnut kahta kauheammin pois. Jerod nousi pystyyn ja asteli haparoivin askelin kohti puun juurta, joka oli hieman koholla maasta, ja jonka päällä oli paljon sammalta. Jerod kumartui ja putsasi sammaleen pois, paljastaen miekan kahvan. Hän nykäisi miekan pois. Se oli selvästi kevyt ja sen väistimessä oli koristeena rautainen, siipensä levittänyt varis. Sanaakaan sanomatta hän käveli Hermanin häkille. Hän katseli tuota hullua jonkin aikaa ja sanoi sitten:

"Rauha sinulle, kaveri. Vaikka söitkin sormeni, en kanna sinulle kaunaa"

Tämän sanottuaan hän iski miekallaan Hermanin kallon halki. Herman lyyhistyi kasaan ja Jerod asetti kätensä tämän pään päälle ja sanoi:

"Sigmar, ota Herman luoksesi taivaaseen, missä hän voi unohtaa kaiken"

Kun hän nousi, hän huomasi, että Michaov ja Albert olivat jo vähän matkan päässä. Hän juoksi heidät kiinni ja kysyi iloisesti:

"No, minne mennään?"

[Heretic]

Hei, hienoa että tähän saatiin jatkoa, on sitä kyllä odotettu jo kohta vuosi

hyvin kulkee

[Duke]

Mahtavaa! Hyvin kuvailtu ja teksti oli sujuvaa. Henkilöt olivat mielenkiintoisia myös. Täytyypä etsiä ensimmäinen osa.

[Úraken]

tämä jatko onkin jo suurin piirtei nvuoden vanha.
Tätä osaa olenkin odottanut erittäin innolla ja kuukausien aikana olen Thorgalille lähettänytkin yksityis viesteistä valituksia suuresta kirjoitus viivästyksestä!

Mutta ei se viivästyminen haitannut yhtään, kun kuitenkin tänne tuli näin mainio jatko osa!

innolaa odotan kolmatta osaa!

-Ùraken

[Mr. Tabasco]

tämä jatko onkin jo suurin piirtei nvuoden vanha.
Tätä osaa olenkin odottanut erittäin innolla ja kuukausien aikana olen Thorgalille lähettänytkin yksityis viesteistä valituksia suuresta kirjoitus viivästyksestä!

O´reily? Siinä taas ei ole mitään järkeä, kirjoittaa kun kirjoittaa ja piste. Ei ne pakon alla ne hyvät turinat synny.

[Thorgal]

Ei hätää, tällä kertaa tekstillä ei tule kestämään niin pitkään