Vinkkejä ja neuvoja miniatyyrien valokuvaukseen

[mv40k2]

Lisäsin muistilistalleni Rakarth:in asialliset kommentit valotuksen haarukoinnista, pienen aukon vaikutuksesta syväterävyyteen ja kameran lcd-näytön epäluotettavuudesta. Kaikki täyttä asiaa.

-mv40k2

[taavetti]

Nyt ovat alkaneet kuvat onnistumaan mukavasti. Tekniikka kamerassa on samaa vanhaa, mutta valaistusongelmat sain kikkailtua pois.

Mutta asiaan: Kuvien pienentäminen?

Millä ja miten ihmiset kuvansa pienentävät? Kokeilin ensin painttia, mutta rakeisuus hyppää silmille? Sama pätee photariin. Käytännön vinkkejä, helppoja sellaisia?

[gawd]

olisit käyttänyt hakua ...

itse pienentelen infrawiewillä jonka saa ilmaiseksi netistä...

[mv40k2]

Vielä pieni lisäkikka jota olen käyttänyt:
Laita digikameran salaman päälle yksi, kaksi tai kolme palaa tavallista puoliläpinäkyvää 3M/Scotch teippiä. Se pehmentää salamavaloa sopivasti ettei pokkarisalamien perusongelma lähikuvissa (vahva kontrasti + värien vääristyminen) pääse niin pahasti häiritsemään. Lisäefektinä salama ei myöskään heijastu niin pahasti figun kiiltävistä (metallit) tai lakatuista kohdista.

Suosittelen kyllä oikeasti jalustan käyttämistä, ettei tarvitse turvautua salamaan. Mutta muulloin tuo kikka ajaa asian. Etenkin kun on halunnut vaan esim. räpsiä kuvia pelistä eikä keskittyä kuvaamiseen. Kuten viime lauantaina Fanaticissa.

Kuvien pienentämisestä:
Itse käytän kuvienkäsittelyohjelmien normaalia pienennystoimintoa ('paper size' tai 'image size') kun olen ensin rajannut halutun alueen kuvasta ('crop tool'). Jotta pienennys ei jäisi suttuiseksi, ajan heti perään tarkennuksen ('adaptive unsharp' tai 'unsharp mask').

[Silveri]

Uudessa valokuvaus"studiossani" on 3 päivänvalokorjattua lamppua (yksi semmoinen IKEAn basic opiskelumultinivellamppu ja pari halpaa jalkalamppua Clas Ohlsonilta) - päivänvalokorjattuja lamppuja saa esim. Anttilasta, heijastuksia vähennän käyttämällä lamppujen edessä valkoista vahapaperia (valkaistu leivinpaperi käynee yhtä hyvin)

Taustana käytän sini-valkogradienttia, joka on aaltopahvitelineellä pistetty lievälle käyrälle.

Paras kikka kuitenkin on suurennuslasi (Tiimari 1,50 €), jonka olen kiinnittänyt pahville. Kuvaan sen läpi, jolloin vain 3 x optisen zoomin omaava peruskamerani ottaa erinomaisia lähikuvia:
http://www.conf-federation.org.uk/Board ... pic=7251.0 (värivirheet johtuvat vääristä valkotasapainoasetuksista kuvaushetkellä, kuvat pienennetty GIMP:illä, mitään kontrasti/kirkkaussäätöjä ei tehty)

Kuvat otan ajastustoimintoa käyttäen jalustan päällä.

Kustannukset tuolle setille yhteensä on noin 40 € (kameran hinta ostohetkellä oli n. 260 €, jalusta on käyttöön turhankin iso, maksoi jotain 20 €, perusminitripodillakin pärjää vähintään yhtä hyvin).

[Rakath]

Tuota "teippi salamavalon päällä" -konstia kannattaa käyttää oikeastaan aina, kun räpsii kuvia pokkarin salamalla. Jos ei teippiä tullut mukaan, niin palanen valkoisesta muovipussista tepsii myös kivasti. Kokeilemalla selviää, kuinka paksusti muovipussia/teippiä salaman eteen kannattaa asetella. Monestihan kamerassa itsessään voi säätää vielä salaman tehoa.
Tuota "pehmennettyä salamaa" kannattaa kokeilla ulkonakin vaikkapas ihmisiä kuvatessa. Saapii pikkasen tasaista valoa naamaan.

Silverille kiitos tuosta päivänvalolamppu-infosta. Pitääpä katsella niitä Anttilasta seuraavan kerran kun käyn etelässäpäin. Paikallisessa tavaratalossa ei esim. Osramin edustaja ollut ikinä semmoisista kuullutkaan.
Paljonkohan tuo suurennuslasi vääristää kuvaa? Ei vissiin hirveästi, jos nuo linkkisi kuvat ovat tosiaan sillä konstilla kuvattuja. Toisaalta en tiedä onko tuolle itselle käyttöä. 4 megapikselin kameralla saa jo ihan kelvollisen kokoisia figukuvia ainakin nettikäyttöön pelkästään normaalia makroa käyttäen. Mutta hyvä vinkki se oli, pidän mielessä myöhempää käyttöä varten.

[Silveri]

Paljonkohan tuo suurennuslasi vääristää kuvaa? Ei vissiin hirveästi, jos nuo linkkisi kuvat ovat tosiaan sillä konstilla kuvattuja.

Tottakai keskialueen ulkopuolella jonkin verran, mutta koska alue jonka läpi valonsäteet menevät objektiiviin on kohtuullisen pieni, niin sillä ei juuri ole merkitystä. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan, investointi suurennuslasiin on olematon (kikka katsottu ohimennen jotain digikuvauskirjaa selatessa).

[Dolmot]

Tuota "teippi salamavalon päällä" -konstia kannattaa käyttää oikeastaan aina, kun räpsii kuvia pokkarin salamalla. Jos ei teippiä tullut mukaan, niin palanen valkoisesta muovipussista tepsii myös kivasti.

Omassa kamerassani salama on niin murhaavaa kaliiperia, että se saa viittä metriä pienemmiltä etäisyyksiltä kaiken näyttämään kauhufilmien kalmoilta. Sen käytössä on melkein ehdoton edellytys pistää jotain suodatusta väliin. Itse olen suosinut talouspaperia tai paperinenäliinaa, joka usein kulkee taskussa. Kerroksia lisäämällä saa säädettyä helposti efektiä vaikka kenttäolosuhteissa. Kannattaa vain pitää huolta himmentimen tasaisuudesta. Näyttää aika rumalta jos puoli kuvaa menee mustaksi.

[MetalliMursu]

Näin jollain sivulla kotitekoisen makron. Kameran linssin eteen oli kiinnitetty kiikareista vanha linssi. Käynee ilmeisesti yhtä hyvin kuin suurennuslasi? Tuota voisikin koittaa.

Mitä taustaksi? Minä kun en mitään kuvaustelttoja omista/rupea tekemään.

[Adun]

Mikä aiheuttaa korostuksien häviämisen valokuvissa? Oma kamerani tuntuu syövän tuhottomasti highlighteja.

[makrus]

Mikä aiheuttaa korostuksien häviämisen valokuvissa? Oma kamerani tuntuu syövän tuhottomasti highlighteja.

Valaistus on tärkein korostuksiin ja varjoihin vaikuttava asia. Mikäli kuvaat liian kirkkaassa valossa, ei korostukset näy. Tämän takia kannattaa käyttää epäsuoraa valoa tahi filtteriä (esim vanhasta lakanasta tai valoa läpäisvästä paperista saat tehtyä).

[Nilarakh]

Ahoy.

Mietin tässä, että herättelisin ihmisiä kyselemällä hieman megapixeleiden perään. Oma kamerani omaa niitä vain 3,2, joten pienen määrän havauttamana haluaisinkin tiedustella, että tarvitseeko niitä olla paljonkin enemmän ja jos tarvitsee, niin mikä olisi sellainen formaatti, joka on vakiintunut enemmänkin miniatyyrikuvaajien joukossa?

-Nilarakh

[Rakath]

Ei niitä hirveästi tarvitse. Minun kamerassa on 4 megapikseliä, sillä olen ottanut kaikki nuo Galtsun kuvat. Osaa olen pienentänyt noin kolmasosaan alkuperäisestä, ja useamman kuvan kollaaseihin vieläkin enemmän.
Ei kai minkäänlaista vakiintunutta formaattia ole figukuvaajien keskuudessa. Enemmän on aina hyväksi, joskin tuolla kolmellakin pärjää. Silloin pitää kyllä osata käyttää makroa ja saada figu täyttämään mahdollisimman paljon kuva-alaa.

[mv40k2]

En minäkään huutelisi megapikselien perään. Itsellänikin ollut 3,2 megapikseliä käytössä jo 6 vuotta. Nyt sain lahjakameralla upgradettua 4:ään megapikseliin . Sanoisin että laadukkaisiin figukuviin paljon tärkeämpää on (tärkeysjärjestyksessä):
1. Jalusta
2. Valaistus
3. Kameran säätöjen tunteminen (makro, manuaalinen valkotasapaino, manuaalinen tarkennus, valkotasapainon haarukointi, jne).

Eikös ammattikuvaajatkin sano että ei ne magapikselit, vaan kameran optiikka ja sisällä olevan valotuskennon koko ja laatu. Edullisia peruspokkareita käsittääkseni myydään nimenomaan postimerkin kokoisilla kennoilla, joista sitten revitään edullisella optiikalla ja kauhealla sähköisellä vahvistamisella irti lisää niitä megapikseleitä ostajien iloksi. Ja jätetään mainitsematta että kaupantekijäisiksi saadaan enemmän kohinaa, kuvan epävääristymiä, luonnotonta valkotasapainoa, yms. Eli sanoisin että unohtakaa ne megapikselit. Toki peruspokkarit paranevat vuosi vuodelta, mutta kameran laadun arvioiminen megapikseleillä on yhtä 'väärin' kuin tietokoneen käyttökelpoisuuden arvioiminen puhtaasti megahertsien pohjalta.

-mv40k2

[Stormtrooper]

Eikös ammattikuvaajatkin sano että ei ne magapikselit, vaan kameran optiikka ja sisällä olevan valotuskennon koko ja laatu.

Juuri näin.
Toki kamerassa täytyy olla jonkun veran niitä pikseleitäkin jotta kuva saadaan jonkun kokoiseksi.
Suuri valokenno antaa laadukkaat värit. Maisemakuvaukseen perehtyneenä voin sanoa, että jos kamera mahtuu taskuun sillä ei saa hyviä värejä. Mutta ei kannata lannistua. Vaikka et haluaisi investoida tyyriseen kameraan on ongelmaan helppo ratkaisu nimelta photoshop (tai muu vastaava ohjelma). Ihan yksinkertaisellakin väribalanssin sätelyllä saa tehtyä kuvalle ihmeitä. Kaikissa tuntemissani kuvankäsittelyohjelmissa on curves-nimellä tunnettu säädin. Sieltä kun hieman vääntelee niin kuva saa uuden ilmeen. Yleensä kannattaa kokeilla tummempien sävyjen tummentamista ja vaaleiden vaalentamista. Tätä ei pidä missään nimessä sekoittaa kontrastin lisäämiseen. Värikäyrää käytäessä kannataa kiinnittä huomiota taustaan. Tiedät suunnilleen minkä värinen sen pitäisi olla, joten mukkaa värejä sen perusteella.
Itse voin myöntää rehdisti että en ole vielä koskaan ottanut kuvaan jonka värit miellyttäisivät, vaan kaikki ovat saaneet osakseen enemmän tai vähemmän muokkausta.

Oliko liian vaikeaa? Jatkoa tulee:
Suurin osa ihmisistä ei ole koskaan kalibroinut koneensa näyttöä. Se mitä ruutusi näytää ei silloin ole oikein.
Koneen näytön värit muuttuvat ajan myötä. Ja vaika koneesi olisi aivan uusi, ei se tarkoita että näyttösi olisi aivan parhaimmillaan.
Näyttö kannataa kalibroida noin puolen vuoden välein. Se tapahtuu ostamalla kaupasta kalibrointilaite ja ohjelma. Säädin asetetaan ruudun pinnalla ja se plus vastaava ohjelma säätää värisi kuntoon. Nyt en osaa lonkalta arvata kuinka paljon kyseinen setti maksaa, mutta se kannataa hankkia vasta kun alkaa työskentelemään kuvien kanssa enemmänkin.

Seuraava aihe:
Minä suosin itse valkoista taustaa. Se on helppo kuvankäsittelyssä, valo kiertää hyvin sekä varjot näkyvät selvästi.
Otetaan A2 paperi, figut laitetaan päälle ja loppuosa taivutetaan ylöspäin (taakse joku tuki). Älkää taitako paperia, muuten taitoksesta syntyy varjo. Ja vaikka ei haluasikaan valkoista taustaa on se siitä hyvä että se on helppo vaihtaa koneella.

Toinen vaikea asia on se salama. Jos(kun) kuvaat sisällä kannataa hyödyntää seiniä ja kattoa jos tila ei ole kovin suurin.
Esim. jos katto on vaalea suuntaa se salama sinne taivaisiin rohkesti, kyllä se salama sieltä tulee alas ihan heijastuslakien mukaan. Lisäksi valo pehmenee mukuvasti. Ulkona en suosittele figujen kuvausta, auringonvalo kun ei ole neutraalia, vaan se vaikuttaa väreihin.

Valaistukseen en nyt enempää perehdy sillä jos aloittaisin sen nyt, kirjoittelisin tätä viestiä vielä seuraavanakin viikonloppuna.
Itse suosin ihan kunnon studiota. Pari kolme kiinteä valaisinta ja salama. Joskus vielä orjalamput lisäksi.

Huh huh, toivottavasti edes joku lukee tänne asti.

[Icecube]

Tohon valaistukseen vielä, että aivan sama otatko ulkona vaiko sisällä kuvat, mutta sisällä kannattaa ottaa mikäli löytyy päivänvalolamppuja, näillä saa oikeat värit kuviin. Kannattaa muistaa asettaa manuaalisesti valkotasapaino kameraan, että kuvauspisteessä kalibroit valkoisella paperilla valkotasapainon kuntoon. Itse maalatessakin käytän daylight valaisimia, ei väärennä värejä sitten yhtään.

Näytön kalibroinnista sen verran, että TN-paneelilla varustettuja litteitä näyttöjä ei edes saa kovin kummoisesti kalibroitua, mutta kannattaa se kuitenkin tehdä. Parhaan tuloksen saa kunnon paneelilla ja oikealla kalibrointivärkillä, kuten spyderillä.

Täällä on ihan kattavat ohjeet näytön kalibroimiseen: http://keskustelu.plaza.fi/muropaketti/bbs/t422334

[Stormtrooper]

Sisätilojen etuna on valon hallinta. Itse kuvaan muuten täysin mustassa huomeessa jossa ainoat valonlähteet ovat kuvauslamput.
Näin pystyn itse hallita kaikkia varjoja.
Tosin ei kenenkään täysjärkisen kannata vuorata huonettaan mustalla kankaalla vain kuvatakseen muutaman hammerin Sotun galleriaan...

[Driturithia]

Tietääkö kukaan miten saisi kameran tarkkuuden kohdistumaan itse figuun?Minulla se tuntuu hyppäävän taustaan tai sitten ei oikeastaan minnekkään.

[Kolmastoista]

Tietääkö kukaan miten saisi kameran tarkkuuden kohdistumaan itse figuun?Minulla se tuntuu hyppäävän taustaan tai sitten ei oikeastaan minnekkään.

Kun taustalla ei ole mitään, mihin kuva tarkentuisi, sen pitäisi itsestään tarkentua itse figuun. Pidä siis aina kuvaustaustana tasasävyistä kangasta/paperia, jossa ei ole kiinnekohtia automaattitarkennukselle.
Mikäli tämä ei auta, vaan kuva yhä jää tarkentumatta, siirrä kameraa kauemmas figusta, kunnes löydät rajan jolla tarkennus toimii. Kaikki digikamerat eivät pysty tarkentamaan kuvaa aivan läheltä, vaan etäisyyttä saattaa joutua pitämään useammankymmentäkin senttiä.
Figun pienestä koosta kuvassa ei tarvitse huolia liikaa, kunhan kuva on tarkka. Kuvankäsittelyohjelmalla on helppoa jälkeenpäin rajata ja skaalata kuva sopivan kokoiseksi.

[Ratovaari]

Ja mikäli tämäkään ei auta, on useissa kameroissa mahdollisuus manuaaliseen tarkentamiseen. Tällä onnistuu, jos muu ei auta.