... onko jollakin oikeasti helposti pistettävissä tällaista summaa armeijaansa kerrallaan? Epicciä ei juuri lasketa.Hena kirjoitti:Itselläni kiinnostus pysyy suht hyvin. Tärkeintä on valita armeija, jonka fluffista pitää. Sen jälkeen kokoaa figuja, lähes kaikki vaihtoehdot armeijaan.
Uuden armeijan rakentaminen: miten innostus pysyy yllä
Minä olen kalamies, minä olen kalamies, minä olen tursas! Ïa, ïa, fhtagn!
Tosimiehet käyttää pitsiä ja sukkahousuja!
Tosimiehet käyttää pitsiä ja sukkahousuja!
- Slaughter Master
- Viestit: 510
- Liittynyt: La 21.05.2005 16:18
Itse kokoan armeijani melkeinpä yksikkö yksiköltä - en osta lisää figuja, ennen kuin edelliset ovat valmiita.
Uutta armeijaa innostaa kyllä koota, jos vain muistaa/jaksaa maalata tarpeeksi usein.
Myös codexia ja backgroundia lukemalla, sekä kuvia katselemalla pysyy harvinaisen hyvin tarpeellinen "mood" päällä.
Uutta armeijaa innostaa kyllä koota, jos vain muistaa/jaksaa maalata tarpeeksi usein.
Myös codexia ja backgroundia lukemalla, sekä kuvia katselemalla pysyy harvinaisen hyvin tarpeellinen "mood" päällä.
- hc_andersen
- Viestit: 492
- Liittynyt: Ke 15.01.2003 22:39
- Paikkakunta: helsinki
Hmm. Täytyypä sanoa ettei ikinä ole innostus luonnostaan kauaa pysynyt yllä, vaan matkaan on tullut kiihkeämpiä ja latteampia pelikausia.
Rottani pysyivät luonnonharmaana vuosikausia, kunnes kerran kevätaikaan aloin sattumalta maalailemaan niitä. Sitten puskinkin kädet hiessä kolme kuukautta parista sadasta rotasta läpi, jonka jälkeen ei paljoa ole skaveneita tarvinut maalata. Tuon ylimääräisen motivaation saatoin myöhemmin upottaa maalausarmeijoihin, joiden valmiiksitulosta ei ollut paineita.
Dark elffit myin, 40k ei enää kiinnosta, mutta Empireni on tuossa työpöydällä, vaikka aloitin sen melkein pari vuotta sitten. Ja kohta tuhat pistettä kasassa. (No kohta ja kohta, mutta pidinkin yhden välivuoden koko touhusta.)
Eli.. sudi ensin yksi pelikuntoinen armeija huolehtimatta laadusta (voit aina dipata sen myöhemmin), ja ala sitten miettimään maalausprojektia - uusista armeijoista tulee kuitenkin innostumaan, nopeammin kuin entisiä ehtii maalaamaan.
Rottani pysyivät luonnonharmaana vuosikausia, kunnes kerran kevätaikaan aloin sattumalta maalailemaan niitä. Sitten puskinkin kädet hiessä kolme kuukautta parista sadasta rotasta läpi, jonka jälkeen ei paljoa ole skaveneita tarvinut maalata. Tuon ylimääräisen motivaation saatoin myöhemmin upottaa maalausarmeijoihin, joiden valmiiksitulosta ei ollut paineita.
Dark elffit myin, 40k ei enää kiinnosta, mutta Empireni on tuossa työpöydällä, vaikka aloitin sen melkein pari vuotta sitten. Ja kohta tuhat pistettä kasassa. (No kohta ja kohta, mutta pidinkin yhden välivuoden koko touhusta.)
Eli.. sudi ensin yksi pelikuntoinen armeija huolehtimatta laadusta (voit aina dipata sen myöhemmin), ja ala sitten miettimään maalausprojektia - uusista armeijoista tulee kuitenkin innostumaan, nopeammin kuin entisiä ehtii maalaamaan.
- figunarkki
- Viestit: 2135
- Liittynyt: To 05.08.2004 19:37
- Paikkakunta: Kuopio
Näh, minulle ei koko armeijan ostaminen tule kysymykseen. Maalaan 4 tuntia jotain supermiestä armeijasta ja senjälkeen katson hyllyyn ja siellä on 100 samanlaista mustissa pohjamaaleissa. :S Masennus iskee kuin moukari, ei noita kaikkia saa koskaan valmiiksi.
Yksikkö kerrallaan, jolloin tulos näkyy suhteessa todella nopeasti.
Yksikkö kerrallaan, jolloin tulos näkyy suhteessa todella nopeasti.
On kun ei osta kaikkea kerralla. Omat 40k marinet on tullut hankittua (suurin osin) vuosina 89 - 95. Mutta Epic marinet on hankittu hiukka nopeammin. Mutta perusideana on ostella pari pakettia per kuukausi ja käytettynä saa kanssa halvalla (esim itse olen ostanut suurimman osan marineista kavereilta). Jos haluaa vaan uutta ja heti, niin se sitten maksaa kerralla enemmän.Silveri kirjoitti:... onko jollakin oikeasti helposti pistettävissä tällaista summaa armeijaansa kerrallaan? Epicciä ei juuri lasketa.Hena kirjoitti:Itselläni kiinnostus pysyy suht hyvin. Tärkeintä on valita armeija, jonka fluffista pitää. Sen jälkeen kokoaa figuja, lähes kaikki vaihtoehdot armeijaan.
Ideana on se, että armeijalla voi pelata vaikka se ei ole maalattu. Jos sille tielle lähtee niin sitten se voi ruveta potuttamaan. Tosin viimeksi kun yritin saada ihmiset ymmärtämään wysivygin ja maalaatun figujen puutteen olevan ihan ok, niin ei se hyvin mennyt
Ja tietenkin jos haluaa halvalla pelata hyvää peliä, niin eikun hakemaan ne epic figut kaupasta. Ei maksa niin paljon ja peli on paljon parempi
*wink, wink, nudge, nudge*
Joo ei kannata stressaa.. ukot saa maalia jos on saadakseen fiiliksen mukaan. Jos tasaisen harmaasta väriteemasta hakee hyviä puolia.. niin ei kulu maalit pelatessa käsiin tai jos putoaa lattiallefigunarkki kirjoitti: Masennus iskee kuin moukari, ei noita kaikkia saa koskaan valmiiksi.
Gravity is a myth, the Earth sucks too
- Pyöveli
- Kirjoitti miljoonannen viestin
- Viestit: 542
- Liittynyt: Pe 12.05.2006 11:04
- Paikkakunta: Lappeenranta
Hmmm... Toisaalta voisi asian kääntää niin, että miksi kiinnostusta on väkisin yritettävä pitää yllä jos maalaus ei yksinkertaisesti napostele?
Itselläni on figuilu ollut sellaista tasaista aaltoliikettä jo toistakymmentä vuotta, eli välillä tulee mieletön inspiraatio maalata ja välillä koko hommasta ei löydy mitään järkeä. Itselläni olen ainakin huomannut, että jos inspiraatio katoaa, niin on turha yrittää taistella pensseli kädessä, silloin tulee helposti fuskattua ja sutaistua maalit pintaan ja valmis.
Tietysti asiaa auttaa se, että pääsee välillä testaamaan maalattuja joukkoja - minulla on se periaate, että jos ei figussa ole maalia ei figu ole pelipöydällä. Huonostikin maalatussa figussa on äärettömän paljon enemmän kunnioitusta kanssapelaajaa kohtaan kuin maalaamattomassa.
Myös armeejan koostaminen fiiliksen/teeman mukaan tuo varmasti lisämotivaatiota sen valmiiksi saamiseen kuin pelkästään pelitehoiseksi suunnitellun armeejan. Tosin jokainen taplaa tyylillään, mutta pohjatyö on tärkeää - niin maalauksessa kuin armeejassa.
Ja jos kertakaikkiaan ei napostele, niin figut kaappiin viideksi vuodeksi. Jostain sitten tulee se ahaa-elämys, että pensseli käteen ja maalia pintaan!
Itselläni on figuilu ollut sellaista tasaista aaltoliikettä jo toistakymmentä vuotta, eli välillä tulee mieletön inspiraatio maalata ja välillä koko hommasta ei löydy mitään järkeä. Itselläni olen ainakin huomannut, että jos inspiraatio katoaa, niin on turha yrittää taistella pensseli kädessä, silloin tulee helposti fuskattua ja sutaistua maalit pintaan ja valmis.
Tietysti asiaa auttaa se, että pääsee välillä testaamaan maalattuja joukkoja - minulla on se periaate, että jos ei figussa ole maalia ei figu ole pelipöydällä. Huonostikin maalatussa figussa on äärettömän paljon enemmän kunnioitusta kanssapelaajaa kohtaan kuin maalaamattomassa.
Myös armeejan koostaminen fiiliksen/teeman mukaan tuo varmasti lisämotivaatiota sen valmiiksi saamiseen kuin pelkästään pelitehoiseksi suunnitellun armeejan. Tosin jokainen taplaa tyylillään, mutta pohjatyö on tärkeää - niin maalauksessa kuin armeejassa.
Ja jos kertakaikkiaan ei napostele, niin figut kaappiin viideksi vuodeksi. Jostain sitten tulee se ahaa-elämys, että pensseli käteen ja maalia pintaan!
Careful what you wish - You just might get it...
Blogia miniatyyrimaastojen ja figujen tuskaisesta valmistumisesta...
Blogia miniatyyrimaastojen ja figujen tuskaisesta valmistumisesta...
Ulos aiheesta menee ... mutta. Tätä en ymmärrä. Itselläni on kultaiset muistot RT ajasta jolloin suurin osa figuista oli meillä maalaamattomia ja maasto oli luokkaa paperilaput metsinä ja kirjoja kukkuloina. Lisää muutama tikku koottuna aidaksi ja kiviä ulkoa niin rupeaa olemaan maasto kasassa. Ideana oli pelata eikä kärvistellä laatua.Pyöveli kirjoitti:Tietysti asiaa auttaa se, että pääsee välillä testaamaan maalattuja joukkoja - minulla on se periaate, että jos ei figussa ole maalia ei figu ole pelipöydällä. Huonostikin maalatussa figussa on äärettömän paljon enemmän kunnioitusta kanssapelaajaa kohtaan kuin maalaamattomassa.
Joten ei se maalaus ole niin merkityksellistä. Tietenkin turnauksissa voi olla omat määräykset maalaamisesta, mutta ei niihin heti tarvitse mennä. Helpottaa myös armeijan kokeilemista kun ei tarvitse heti maalata kaikkea jotta näkee mikä toimii ja mikä ei. Maalaa sitten hitaasti niitä mitä käyttää eniten.
Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat...jotenkin siinä ainakin itselle tulee enemmän fiilistä kun saa tappaa ihan örkin näköisiä örkkejä ja tulla tapetuksi ihan mariinin näköisten mariinien toimestaPyöveli kirjoitti:Huonostikin maalatussa figussa on äärettömän paljon enemmän kunnioitusta kanssapelaajaa kohtaan kuin maalaamattomassa.
Mutta totta kai "suostun" pelaamaan myös suureksi osaksi maalaamattomia joukkoja vastaan. Se on vain musta värikkäämpää ja näyttävämpää peliä kun kaikki on maalattu, vaikkakin sitten keskinkertaisesti kuten minulla...
Mutta tärkeämpää silti on kanssapelaajan asenteet.
Lauri Kivinen - "Thallus 36. Jaegers" 1200 pts
"Bless with a hard heart those who surround me.
Bless the women and children who firm our hands."
-Jethro Tull
"Bless with a hard heart those who surround me.
Bless the women and children who firm our hands."
-Jethro Tull
Toisille tärkeintä on itse peli, toisille spektaakkeli. Tätä skismaa ei selvitetä koskaan, joten siitä on turha jauhaa enempää.Hena kirjoitti: Ulos aiheesta menee ... mutta. Tätä en ymmärrä. Itselläni on kultaiset muistot RT ajasta jolloin suurin osa figuista oli meillä maalaamattomia ja maasto oli luokkaa paperilaput metsinä ja kirjoja kukkuloina. Lisää muutama tikku koottuna aidaksi ja kiviä ulkoa niin rupeaa olemaan maasto kasassa. Ideana oli pelata eikä kärvistellä laatua.
Olisi kuitenkin kiva, jos kaikki edes ymmärtäisivät että meitä on moneen junaan. Ei tarvitse olla samaa mieltä kunnioittaakseen toisen mielipidettä.
//Mx
Mjoo. Mutta pointti on se että ei maalatuilla voi pelata nopeammin ja pääsee kokeilemaan asioita. Eli mikä kiinnostaa ja tykkää käyttää kun maalatuilla. Joten itse huomasin, että on paljon mielekkäämpää aloittaa maalaamattomilla ja wysiwygin unohtamisella. Varsinkin kun moni kärvistelee ettei jaksa maalata.maxxon kirjoitti:Toisille tärkeintä on itse peli, toisille spektaakkeli. Tätä skismaa ei selvitetä koskaan, joten siitä on turha jauhaa enempää.
Olisi kuitenkin kiva, jos kaikki edes ymmärtäisivät että meitä on moneen junaan. Ei tarvitse olla samaa mieltä kunnioittaakseen toisen mielipidettä.
Ei minua haittaa että toiset pitävät maalatuilla pelaamista tärkeämpäna ja että turnuksissa sitä halutaan. Se mikä sitten on kyseenalaista on se että nostetaan palkkia toisten aloittamiselle kun kieltäydytään pelaamasta hekilön uutta maalamatonta armeijaa vastaan. Ymmärrän kyllä halun saada peli näyttämään kauniilta (ja itse pelaan kanssa mieluummin maalatuilla kuin maalaamattomilla). Mutta helpommin pääsee omasta mielestäni sisälle armeijaan kokeilemalla eri asioita ja tätä helpottaa maalauksen unohtaminen alussa.
- hullukoira
- Viestit: 198
- Liittynyt: Ti 01.03.2005 13:12
- Paikkakunta: Joensuu
Eikös vaara maalaamattomilla pelaamisessa ole se, että kyllästyy armeijaan ennenkuin se on edes maalattu??? Ja sitten myy sen pois. Kuvittelisin että jos armeijan on maalannut, ja vasta sitten pelaa, niin sitä ei niin herkästi enää myy pois, vaan jaksaa yrittää pelata sillä enemmänkin. Mind you, yksi tuntemani lahtelainen osaa kyllästyä maalattuunkin armeijaan jo yhden pelikerran aikana!!! Ja tässä on nyt kyse maddog -tasolle maalatusta armeijasta...
Ukkomiehet ovat sukupuolten välisen sodan sotavankeja!
Tuoreimman armeijaprojektini aloitin 2003, kun ostin kääpiöarmeijakirjan ja tein mukavan oloisen listan, mihin sitten ostin figut kerralla. Nyt vuonna 2006 pääsin ekan kerran pelaamaan kääpiöillä 2000 pts. peliä ja viime talvella pelasin 1000 pisteen pikkupelejä pari kappaletta. Joskus on tullut maalattua enemmän ja joskus vähemmän. Onpahan välissä ollut muutaman kuukaudenkin taukoja kääpiöistä.
F4 antoi lisäintoa, kun huomaisn, että tykkäsin fabasta taas. Edelliset pelit 04-05 vaihteessa VC:llä olivat tappaneet kiinnostuksen koko peliin, kun testasin peliä parin vuoden tauon jälkeen. Nyt fiilis on ihan eri ja tyytyväisenä katselen armeijaani pelipöydällä. Hyllyssä odottaa vielä pari sotakonetta ja pari yksikköä, että liittyvät taistoon, jolloin saan lisää valinnanvaraa armeijaani.
Ellei asiat kauheasti muutu, niin kääpiöt on viimeinen fb-armeijani ja samoin 40K:ssa chaos marinet jäävät minun viimeiseksi armeijaksi. Kiinnostus suuntautuu peleihin, missä valmisteluihin menevä aika on huomattavasti pienemmät kuten BloodBowl ja Warmachine. Satunnaisharrastelijamaalarin tahti ei riitä kokonaisten armeijoiden kasaamiseen ja useampaa armeijaa ei minun pelitahdilla kannata hankkia.
Tärkeänä pointtinä suurten projektien yhteydessä pitäisin, että maalaa välillä jotain täysin erilaista, ettei kypsy niihin kääpiöihin/luurankoihin/tms. Eri pelisysteemin figuja väliin tai tyystin erilaisella paletilla maaleten ja vaikka eri tyylisesti maalaten into siihen isoon projektiin säilyy tuoreempana.
Maalaamattomalla armeijalla pelaaminen ja mahdollinen kyllästyminen on sikäli hyvä, että silloin ei ole käyttänyt aikaa/vaivaa/rahaa armeijan maalaamiseen ja sillä on parempi jälleenmyyntiarvo. Tästä tietysti poikkeuksen tekee ne armeijat joiden maalari on jopa tiennyt mitä tekee ja on tunnustetusti hyvätasoinen maalari esim. Migsula/Maddog, jotka voivat nostaa armeijan arvoa maalaamalla sen.
F4 antoi lisäintoa, kun huomaisn, että tykkäsin fabasta taas. Edelliset pelit 04-05 vaihteessa VC:llä olivat tappaneet kiinnostuksen koko peliin, kun testasin peliä parin vuoden tauon jälkeen. Nyt fiilis on ihan eri ja tyytyväisenä katselen armeijaani pelipöydällä. Hyllyssä odottaa vielä pari sotakonetta ja pari yksikköä, että liittyvät taistoon, jolloin saan lisää valinnanvaraa armeijaani.
Ellei asiat kauheasti muutu, niin kääpiöt on viimeinen fb-armeijani ja samoin 40K:ssa chaos marinet jäävät minun viimeiseksi armeijaksi. Kiinnostus suuntautuu peleihin, missä valmisteluihin menevä aika on huomattavasti pienemmät kuten BloodBowl ja Warmachine. Satunnaisharrastelijamaalarin tahti ei riitä kokonaisten armeijoiden kasaamiseen ja useampaa armeijaa ei minun pelitahdilla kannata hankkia.
Tärkeänä pointtinä suurten projektien yhteydessä pitäisin, että maalaa välillä jotain täysin erilaista, ettei kypsy niihin kääpiöihin/luurankoihin/tms. Eri pelisysteemin figuja väliin tai tyystin erilaisella paletilla maaleten ja vaikka eri tyylisesti maalaten into siihen isoon projektiin säilyy tuoreempana.
Maalaamattomalla armeijalla pelaaminen ja mahdollinen kyllästyminen on sikäli hyvä, että silloin ei ole käyttänyt aikaa/vaivaa/rahaa armeijan maalaamiseen ja sillä on parempi jälleenmyyntiarvo. Tästä tietysti poikkeuksen tekee ne armeijat joiden maalari on jopa tiennyt mitä tekee ja on tunnustetusti hyvätasoinen maalari esim. Migsula/Maddog, jotka voivat nostaa armeijan arvoa maalaamalla sen.
"I reject your reality and substitute my own!"
Adam Savage
Adam Savage
No useimmat figut mitä täälläkin olen myynnissä nähnyt eivät ole sitä tasoa että se ei menisi pesun kautta. Myös jos armeijaan kyllästyy, niin ei sillä pelaa oli se maalattu tai ei. Maalaamattomista figuista pääsee helpommin eroon (kun toisen ei tarvi pestä sitä) useimmissa tapauksissa.hullukoira kirjoitti:Eikös vaara maalaamattomilla pelaamisessa ole se, että kyllästyy armeijaan ennenkuin se on edes maalattu??? Ja sitten myy sen pois. Kuvittelisin että jos armeijan on maalannut, ja vasta sitten pelaa, niin sitä ei niin herkästi enää myy pois, vaan jaksaa yrittää pelata sillä enemmänkin. Mind you, yksi tuntemani lahtelainen osaa kyllästyä maalattuunkin armeijaan jo yhden pelikerran aikana!!! Ja tässä on nyt kyse maddog -tasolle maalatusta armeijasta...
Siksi painotinkin sitä fluffia ja armeijan pelituntua ennenkuin kunnolla paneutuu siihen armeijan kasaamiseen. Se auttaa ylläpitämään kiinnostusta.
Tämä armeijavalinnan pysyväisyys riippuu kanssa aika lailla ko. henkilön luonteesta. Itse olen ollut aina suht rauhallinen luonne ja myös pitäytynyt armeijavalinnoissani. Olen mä pari kertaa vaihtanut mutta nämä ovat aina liittyneet jonkinlaiseen edikanvaihtoon tai vastaavaan. Jotkut taas kyllästyvät jopa ennen ensimmäistä peliä ja pari figua maalattuaan.Hena kirjoitti:Siksi painotinkin sitä fluffia ja armeijan pelituntua ennenkuin kunnolla paneutuu siihen armeijan kasaamiseen. Se auttaa ylläpitämään kiinnostusta.
Vähän sellasta asennetta kehiin, että näillä mennään ...kele, vaikka tunnetusti jokaisen pelaajan oma armeija on aina se huonoin ja surkein lista jolla ei pysty ikinä voittamaan niitä uusia juustorotuja
Lauri Kivinen - "Thallus 36. Jaegers" 1200 pts
"Bless with a hard heart those who surround me.
Bless the women and children who firm our hands."
-Jethro Tull
"Bless with a hard heart those who surround me.
Bless the women and children who firm our hands."
-Jethro Tull
Omat armeijani olen kaikki saattanut valmiiksi ostamalla ne suurin piirtein kerralla (usein myös käytettynä), ja maalannut sitten kauheassa paniikissa jotain turnausta/muuta tapahtumaa edeltävänä viikkona. Toimii, ainakin jos tavoite on saada figuihinsa maalia. Taso onkin sitten suoraan verrannollinen nautitun kofeiinin määrään.
- Amazing Slug
- Viestit: 4112
- Liittynyt: To 01.05.2003 22:03
- Paikkakunta: Espoo
Minulla lojuu kaapeissa monta sataa maalaamatonta nappia, ja hommailen lisää tasaiseen tahtiin niitä kuitenkaan maalaamatta. 
En tiedä mitään muuta innostuksen ylläpitämiskeinoa kuin pelaamisen ja figuista keskustelemisen. Mutta kannattaa silti oikeasti ostaa ne figut sillä mentaliteetillä, että maalaat edelliset ja vasta sitten ostat lisää. Jos pystyt, minä en.
En tiedä mitään muuta innostuksen ylläpitämiskeinoa kuin pelaamisen ja figuista keskustelemisen. Mutta kannattaa silti oikeasti ostaa ne figut sillä mentaliteetillä, että maalaat edelliset ja vasta sitten ostat lisää. Jos pystyt, minä en.