Kysely ihmisten fiiliksistä Hammeria ja muita pelejä kohtaan

[Kaapelikala]

Tähän galluppiin on kysytty ylläpidon lupa.

Hei.

Olen kouluun tekemässä esitelmää miniatyyripeleistä ja Warhammerin suhteesta muihin vastaavanlaisiin peleihin. Tähän tarvitsen teidän apuanne:

Jos haluatte osallistua keskusteluun, niin olkaa hyvä vain. Kertokaa omia mielipiteitänne Warhammerista, Confrosta ja niin edelleen. Kertokaa, että miksi kannattaa aloittaa, mitä saattaa menettää, jos aloittaa, mitä vio menettää ja niin edelleen.

Kiitos jo etukäteen kaikille.

- Kalle

PS. Jos tulee kysymyksiä myöhemmin, niin heitän niitä tänne.

[Mysterous]

Miniatyyristrategiapelit eivät ole mielestäni suositeltavia kaikille ihmisille. Pelaaminen ensinnäkin vaatii ajallista ja rahallista omistautumista. 50€uroa on minimi jotta voisi harrastaa ja sillä saa vain alun koko touhulle, jos siis hankkii säännöt netistä ja figuja vain muutaman, todella halppis menetelmällä siis.
Harrastus koostuu kolmesta aspectista.

Kasaaminen ja maalaaminen soveltuu erinomaisesti taiteellisesti lahjakkaille henkilöille, samoin armeijan rakentaminen on taiteellisella lahjakkuudella ja omistautumisella todella ansiokasta touhua.

Taustatiedon ja tarinoiden kirjoittelu on taasen kynäniekoille erinomaisesti sopivaa touhua, tosin, syvällistä fantasia/sci-fi tarinaa saa kyllä hakea. Mutta varsinkin Warhammer 40K:n maailman taustaa harva käyttää kunnolla hyväkseen. Se kun on, kuin luotu (ei vaan se on luotu) groteskeja ja shokeeraavia tarinoita varten.

Itse pelaaminen taasen on jakautunut kolmeen lajityyppiin. Sääntöjä on realistisia mutta helppoja, helppoja muttei realistisia ja realistisia mutta raskaita.
Helpot ja epärealistiset säännöt ovat täysin painottuneet viihde-alalle ja siksi sopivat hyvin viihdettä ja nopeaa toimintaa hakeville.
Helpot ja realistiset ovat kompromissi, joka sopii realistista toimintaa hakeville, mutta ei aivan hikipingoille omistautujille.
Realistiset ja raskaat pelit ovat omistautuneiden ja historiallista tarkkuuta vaativien ihmisten "omaisuutta". Ne eivät sovi nopean pelaamisen huvin, vaan realististen taktiikoiden ja historiallisten taisteluiden, käyttämisen ja uudelleenelämisen hupiin.

Edit: Muutamia huomautuksia. Ensinnäkään, tekstini ei ollut tarkoitus olla niin radikaali kuin siitä saanee kuvan. Omasta mielestäni miniatyyripelien alkuun tarvitsee n.50€uroa, maalit ja figut ja säännöt. Warhammereiden parissa aloitusrahojen pitäisi olla 80€uroa jos käyttää aloitusbokseja. Taasen netistä ladattavat systeemit edellyttävät skirmish tasollakin figuja jotka on maalattu, maalit ja liimat noin 25€uroa ja figujakin tulisi olla (30€uron edestä?). Maalaamisen toki taitaa vähemmän taiteellinen yksilö, mutta todellinen paneutuminen on mielestäni jo taiteellista lahjakkuutta ja omistautumista vaativaa. Tarkoitukseni oli tuoda figuilun monimuotoisia piirteitä esiin, ilmeisesti vähän turhan ääripäällisesti onnistui =/, sori.

[Tom_Gore]

Pitää hieman esittää eriäviä mielipiteitä Mysterousin esityksiin.

Miniatyyripelit eivät suinkaan ole kallis harrastus. Puhuisin enemmänkin keskihintaisesta harrastuksesta. Pelistä riippuen alkuun pääsee jo muutamalla kympillä. Toisaalta harrastukseen saa uppoamaan tuhansiakin euroja, mutta niin melkein mihin tahansa muuhunkin harrastukseen. Harrastukseen käytettyyn aikaan nähden rahaa menee kuitenkin verrattain vähän.

Ajasta puheenollen, sitä meneekin sitten helposti jo enemmän, mutta myös muutaman viikkotunnin panostuksella saa jälleen pelistä riippuen ihan riittävästi aikaiseksi.

Harrastuksen keräily- ja maalauspuoli sopii toki hyvin taiteellisesti lahjakkaille henkilöille, mutta kyseessä on kuitenkin pitkälti tekniikkalaji, jossa pikkutarkkuudella ja kärsivällisyydellä pääsee erinomaisiin tuloksiin vaikkei osaisi piirtää tai maalata tauluja lainkaan. Mielikuvitus ja eräänlainen taiteellinen luovuus on toki suotavaa, mutta ei varsinaisesti pakollista. Muiden matkimista kun ei tässä harrastuksessa pidetä mitenkään pahana asiana.

Pelaaminen on se toinen puoli harrastusta. Sitäkin voi tehdä monella tavalla ja jokaiselle löytyy varmasti se itseä miellyttävä pelityyli. Pelaaminen on myös sosiaalista. Yksin figuilla on melko ikävä pelata. Kaiken kaikkiaan figuuripelaamisen onnistumiseen tai epäonnistumiseen vaikuttavat pitkälti samat seikat kuin minkä tahansa seurapelin pelaamiseen. Pelaamista ei kannata ottaa liian tosissaan, edes turnauksissa pelatessa. Hauskanpito pitäisi harrastuksessa olla se päätavoite. Muuten se ei enää ole harrastamista.

Miniatyyrit ovat siis erinomaisen monimuotoinen harrastus, josta monenlaiset ihmiset löytävät itseään kiinnostavia osa-alueita. Jotkut pitävät vain maalamisesta ja miniatyyrien keräilystä. Jotkut taas mieluiten vaan pelaavat ja hankkivat miniatyyrinsä valmiiksi maalattuina. Suurin osa kuitenkin pitää jossain suhteessa molemmista.

[Silveri]

Hyviä yleiskäsitteitä miniatyyripeleistä, mutta mitä tarkoitit kysyessäsi Warhammerin suhteesta muihin vastaavanlaisiin peleihin? Tarkoitatko tällä Confroa, Warmachinea, historiallisia sotapelejä yms, vaiko muita harrastuksia? Ja jos tuota ensimmäistä vaihtoehtoa, niin minkälaista vertausta oikein haluat?

[Blue_Hill]

Figupelien kalleudesta käännyn Tom_Goren kanssa samaan suuntaan, ei figu pelaaminen ei ole kallista verrattuna esimerkiksi jääkiekkoon jossa varusteet ja lisensit maksavat hunajaa...

Yksi parhaista puolista figuilussa on se, että huomaa kehittyneensä jotenkin. Esimerkiksi maalaustekniikka on parantunut ja samalla käden motoriikka (eli hallinta) ja tämä motoriikan kehittyminen auttaa monessa asiassa esim. soittimien soittamisessa, oma kokemus kitaran kanssa..


Pelaaminen on hauskaa ja onhan parempi kuluttaa aikaansa figu pöydän ääressä kuin ryyppäämässä torilla.. (jos joku on toista mieltä niin on.. ei voi mitään) Ja jos en väärin muista figuilijat harvemmin polttivat tupakkaa mutta se ei taida liittyä aiheeseen..

Warhammer on suhteellisen yksinkertainen pelisysteemi, itse asiasa yksinkertaisempi kuin pari tietämääni pöytäroolipeliä, ja aloitteleva pelaaja voi valita fantasia-tyylistä tai scifistä, mieltymyksensä mukaan..En osaa sanoa kumpi olisi aloittelija ystävällisempi mutta molemmat ovat mielestäni mukaansa tempaavia ja suht hyvin tehtyjä.. Ja figut ovat molemmissa hienoja vaikka huonojakin lötyy..

Se siitä... Toivottavasti tästä oli jotain apua, einkä puhunut sopaa..

[Ratovaari]

Tuosta harrastus maksaa 50e jutusta:

Mordheim:
Kolmen figun Warband: Ostetaan käytettynä, ehkä se 10e.
Noppa (D6): 30snt
Sääntökirjan vaatima paperimäärä, eli jotain 100 paperia, ei paljoakaan.
Pelipöytänä voi käyttää maa-alustaa johon pistää keppejä ja kiviä, ilmainen

Ja jos haluaa figut maalata:
Maaleja, pensseli.

Eli korkeintaan 25e.

Tai sitten ostaa Battle For Skull Pass Paint Setin, josta saa 10 goblinia ja maalit (maksaa 17,5e) sekä pensselin. Siihen sitten viellä örkkipomo päälle niin Warband on kasassa. Örkkipomon voi ostaa alle 5e:llä Reaperilta.

[X-Type]

Itse aloitin kun mielestäni Warhammer 40.000 maailma on todella siisti. Eli tausta tarina on mielenkiintoinen jossa pelimaailma on hyvin synkkä tulevaisuuden näkymä. Mielestäni miniatyyrit ovat todella hienoja ja siitä se sitten lähti.

Pelinä pöytäpeli on hyvä. Muistuttaa tietyllä tavalla shakkia, koska peli pitää pystyä ajattelemaan etukäteen. En ole pelannut vielä yhtään huonoa peliä, jossa ei olisi ollut hauskaa. Säännöt ovat selkeät, yksiköt sekä armeijakirjat mukavia ja monipuolisia. Noppien käyttö tuomassa satunnaisuutta peliin on minusta vain hyvä asia, koska niiden takia voi tulla hyvinkin hauskoja sattumuksia.

En osaa oikein verrata 40k:ta muihin miniatyyri peleihin kun en ole muita pelannut kuin LOTR:ia. LOTR on ihan OK scenaario peli, mutta yksinkertainen, puuduttuva ja tylsä armeija vs armeija pelinä.

Siitä kun aloitin, olen menettänyt paljon aikaa. Rahaa jonkun verran (taisi mennä äskettäin tonni rikki), mutta se ei ole haitannut. Yleensä ihmiset sanovat, että heillä menee aikaa maalaamiseen eniten harrastuksessa, minulla menee aikaa eniten taktiikoiden ja armeijalistojen miettimiseen. Tämä johtuu siitä, että olen varsin kunnianhimoinen harrastaja ja tarkoitus olisi tulla pärjäämään turnauksissa.

Turnaukset ovatkin parasta mitä tässä harrastuksessa on. Siellä on hyviä ja tiukkoja kilpailuhenkisiä pelejä, joista minä pidän. Lisäksi niissä tapaa samasta harrastuksesta innostuneita ihmisiä.

[maxxon]

Neuvoisin laittamaan vähän tiukempaa fokusta esitelmään. Onko tässä nyt kyseessä miniatyyripelit vs. muut harrastukset vai Warhammer vs. muut miniatyyripelit?

Jälkimmäisessä on suuri riski, että kuulijakunta ei tajua eikä välitä Hammerin ja Confron eroista mitään, ja koko esitys tuntuu sekavalta. Vähän sama kuin yrittäisit tehdä esitelmän Hattulan ja Huttulan kukkopilleistä.

Sitten vähän henkilökohtaisempi mielipide: Usein näkee näitä "kannattaisi aloittaa jääkiekko, kun se kehittää aerobista kuntoa" -tyylisiä esityksiä. Nautaeläimen poistotuotetta, sanon minä! Harrastukseen on just ja tasan yksi oikea syy:

Pidät siitä

Kaikki kielitaidon karttuminen, rentoutuminen luovan puuhastelun parissa, kädentaitojen kehittyminen yms. on ylimääräistä bonusta, ei syy.

Sitten sinun pitäisi päättää, haluatko tehdä haastattelututkimuksen, jossa paneudutaan syvällisemmin muutamaan harrastajaan "miksi Maxxon-setä, iso aikuinen mies, leikkii pikkusotilailla eikä harrasta lätkän katsomista sixpäkin kera niinkuin oikeat aikuiset?" -- tai sitten tilastoaineistoon perustuva esitys, jolloin sinun pitäisi saada suurempi vastaajajoukko vastaamaan samoihin, täsmällisempiin kysymyksiin "32% vastaajista ilmoitti vastustajan nöyryyttämisen parhaaksi asiaksi harrastuksessa".

Et muuten sanonut, mille kouluasteelle tämä tulee. Ala-asteen esitelmässä suunnilleen riittää, että osaa lukea tietosanakirjasta kopioitua tekstiä. Yläasteella ja lukiossa rima on vähän korkeammalla, mutta ei oikeasti paljon.


P.S. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että esitelmää ei kannattaisi tehdä liian läheisestä aiheesta. Siihen on vaikea ottaa etäisyyttä ja tehdä täydelle ummikolle sopiva esitys. Lisäksi esitelmän tarkoitus ei ole, että pääset kertomaan jostain tuntemastasi asiasta. Sen tarkoitus on opettaa sinua ottamaan itsenäisesti asioista selvää.

[hullukoira]

Miniatyyripelit on aika mielenkiintoinen juttu siinä mielessä että mitä olen asiasta lähipiirissä kertoillut niin miehet on aina innoissaan siitä ja varsinkin jos näkevät (hyvin) maalattuja figuja. ne siis viehättävät meitä ikuisia pikkupoikia! -Olimmepa käsistämme käteviä tai emme.

Naiset, jotka ei pieninä ole harrastaneet sotaleikkejä taikka lelusotilaita, ei tietty tajua asian viehätystä!

[Iceman]

Useimmat harrastukset maksavat rahaa. Toiset enemmän ja toiset vähemmän, mutta melkeimpä kaikkiin joudut sijoittamaan jonkin verran raha. On sitten ihmisestä itsestään kiinni onko vaadittava rahasumma liikaa vai ei. Toisaalta moniin harrastuksiin saa myös hyvin vaihtelevan summan rahaa kulutettua. On usein tietty alkuinvestointi, mutta sen jälkeen harrastaja voi itse päättää kuinka paljon on valmis satsaamaan harrastukseen.

Warhammer 40K ja Fantasy Battle vaativat hieman suuremman investoinnin suhteessa moniin muihin miniatyyripeleihin, koska peleihin kuuluvaa materiaalia on enemmän kun taas jossain miniatyyripelissä, missä esim. figuja tarvitaan vähemmän. Figut muodostavat kuitenkin sen suurimman osa miniatyyripelin kuluista, joten niiden määrällä on suuri vaikutus pelin hintaan.

Pitäisin miniatyyripelejä vapaamuotoisempana shakkina. Pelilauta on useimmissa ilman ruutuja ja liikkuminen toimii mittanauhan avulla simuloiden oikeiden ihmisten/ajoneuvojen/tms. liikkumista. Toisin kuin shakissa on taistelu viety useimmiten pidemmälle ja tuotu mukaan sattumanvaraisuutta noppien tai muiden ulkoisten vaikuttimien muodossa. Shakin "hyökkääjä voittaa aina"-asenne on mennyt kohti realistisempaa miniatyyripeleissä. Toisaalta pelin sisäiset tavoitteetkin voivat vaihdella pelistä toiseen. Osassa peleistä pitää shakki tyylisesti saada vastustaja ahdinkoon ja osassa voi olla armeijatyylisiä tavoitteita esim. valloittaa jokin tietty kohde.

Itse pelaamisen ohella monissa miniatyyripeleissä on luova aspekti, koska pelinappuloita voi koota, maalata tai muokata. Vaikka tämä tuo jonkin verran lisäkustannuksia, niin monelle harrastajalle tämä on nautinnollinen osa harrastusta.

Miniatyyripelit voivat olla myös portti muihin harrastuksiin, koska osaan peleistä on rakennettu monipuolinen maailma, mistä on myös kirjoitettu kirjoja ja näin muuten lukemiseen nihkeämmin suhtautuvat nuoret voivat innostua lukemaan kirjojakin. Samoin historiallista peleistä voi saada kimmokkeen historiaan tutustumiseen, kun moni harrastaja pyrkii peleissä luomaan jonkin oikean historiallisen yksikön miniatyyreillään ja täten tutkii lähdekirjallisuutta kyseisestä yksiköstä ja sen tekemisistä.

Minusta useimmat miniatyyripelit ovat tavallaan pienoismallien, shakin ja lautapelien iloinen kohtaaminen. Itse harrastajana toki pidän harrastusta hyvänä ja voin sitä muillekin suositella.

[susivaara]

Naiset, jotka ei pieninä ole harrastaneet sotaleikkejä taikka lelusotilaita, ei tietty tajua asian viehätystä!

Ei saa yleistää. On rumaa.

Minua on viehättänyt viimeiset seitsemän vuotta.
Ei niinkään se pelailu, sitä tulee tehtyä harvemmin,
mutta maaston rakentelu, figuurien rakentelu, ja
tietysti se maalaaminen. Se on mukavaa se.

Mordheimia jaksan itse pelata, se on sopivasti
pieni. Poikaystävän homma on pelata meidän
fb armeijalla. Minä vaan konvertoin sille uusia
sankareita ja yritän pysyä maalaamisen kanssa
samassa tahdissa kun mitä se keksii armeijalistaamme
muokkailla.

Kyllä tämä minun mielestäni sopii ihan yhtälailla
tyttöjen harrastukseksi kuin poikienkin. Tytöillä
tietysti on korkeampi kynnys alkaa harrastamaan
jotakin joka mielletään "poikien jutuksi". Että
eiköhän ne ihmiset (sukupuoleen katsomatta)
joissa figuuripelaajan vikaa ole, kyllä tajua asian
viehätyksen.

[Kaapelikala]

Jees, kiitti paljon. Jos vielä voitte omia vertailuita eri pelejen (Warhammer, Confro jne.) välille heittää, niin sekin auttaisi kummasti.

- Kalle

[Gilaelin]

Niinkuin Iceman sanoi, voi miniatyyriharrastus johtaa uusiin harrastuksiin. Minulle kävi tavallaan toisin päin...

Itse tutuistuin miniatyyripeleihin nimen omaan fantasiakirjallisuuden ja roolipelien kautta. Fantaisasta, kun olen aina ollut kiinnostunut ja paljon fantasiaa luen ja kirjoitan, miniatyyrit olivat aluksi roolipelien ohella se toinen tapa harrastaa todellisuuspakoilua, eli nimen omaan tuoda se fantasiamaailma tavallaan konkreettisesti todeksi.

Alusta asti minulle onkin ollut 'hammerissa tärkeää minuatyyrien maalaaminen ja sen taustatarinan luominen, sekä fluffin lukeminen. Pelaaminen tuli vasta myöhemmin. Niin, mainittakiin nyt, että Gotrek ja Felix eivät kyllä olleet se pienin asia, joka aikanaan auttoi minut Warhammer-maailmaan.

Armeijoiden luominen ja niillä pelaaminen on hauskaa, armeijoiden maalaaminen on hauskempaa, mutta kaikista hauskinta on aina ollut minulle ja tulee aina olemaan armeijan ja sen sankareiden fluffin kirjoittaminen.

Ediit// Niin, miniatyyripeleistähän olen vielä päässyt kokeilemaan vain näitä GW:n versioita, eli: molemmat 'hammerit, mortikka ja Lotr. Muiden valmistajien pelit ovat jääneet toistaiseksi, joskin näiden miniatyyrejä aivan iloisesti armeijoissani käytän. Ehkäpä vielä joskus kokeilen jotain muuta peliä, joskin sekin vaatii hyvää fluffia noin niin kuin muun lisäksi peliltä.