Sata Sanaa - Mätä-äänestysketju
Sata Sanaa - Mätä-äänestysketju
Róbó-Tónó
Mädäntynyt kokelas
Alokas William oli ensimmäisessä avaruuslaivan valtaus laivueessa. Kaaoksen alus oli pysähtynyt virtahukan takia keskelle avaruutta kun Imperiumin alusten tykit oli tuhonnyt sen melkein kokonaan.
Nytten kapteeni tahtoi antaa uusille värvätyille kokemusta aluksen valtauksesta. William oli ainoa innokas ryhmässä. Mukana oli Kommissaari, joka sanoi:"Tämä on myös koe mitä olette oppinut kaaoksen laivoista. Odotan että kaikki läpäisevät."
Viimein, ajatteli William kun alus hitsasi itselleen tietä runkoon. Kun ovet avautuivat, hän ryntäsi ekana laivaan. Kukaan ei seurannut, kun hän kompastui limaan ja mätään mitä alus oli täysi. Kuollessaan hän kuuli Kommissaarin puhuvan :"Nytten kaikki varmaan tietää sen että Nurglen laivoihin ei ole hyökkäämässä."
El Capitan
Mätien hyökkäys.
Oli myöhäinen yö. Täysikuu valaisi Johnin matkaa keskellä metsää. Pitkä miekka kädessä hän kulki eteenpäin. Pitkät vaaleat hiukset heilahtivat hänen kasvoiltaan selän taakse ja mädäntynnet kasvot kiilsivät valosta. Silmissä tyhjä katse, suu ammolaan ulisten hän käveli kohti kylää, joka oli mäen takana.
Päästyään mäen päälle paikalle tuli samassa kunnossa olevia lisää, toinen toistaan mädäntyneempiä. Yhdessä he lähtivät kohti kylää ulisten täysikuun valaistamana. Kaupunkilaiset olivat valmistautuneet hyökkäykseen ja yhdessä he keskittivät tulitukset kohti hyökkääjiään. Olennot lensivät korkealle ilmaan tykin kuulan osumasta ja pöly nousi taivaalle. Lähelle päässeet ammutiin armotta. Lopulta heidän verensä valui maahan, johon se kuivui. Hyökkäys oli ohi.
kynttilä
Mätä rakkaus
Viimeinenkin zombi kaatui valittaen maahan nousematta enää.
Henrich pyyhki hikeä otsaltaan. Auringonnousuun oli vielä muutama tunti, ja jo nyt mädän löyhkä täytti ilman
Toivottavasti kylän toisella laidalla oli saatu sama taistelutulos.
Henrich kuuli jonkun laahustavan takanaan ja käännähti. Se olikin vain Anja, hänen vaimonsa. Henrich sulki hänet syliinsä.
"Me voitimme ne, rakkaani. Ne ovat poissa", hän kuiskasi hellästi vaimonsa korvaan.
Äkkiä jokin iski Henrichiä palleaan. Katsoessaan alas hän näki teurastajanveitsen, josta Anja piti kiinni. Veri pulppusi leikatuista valtimoista.
Suu auenneena epäuskoon Henrich nosti katseensa vaimonsa elottomiin silmiin. Hän näki hymyn Anjan mädillä huulilla, kuin muistona elämästä.
Sitten pimeys otti hänet.
Blackguard
Pakko
Sormeani hiertää, sulkakynä tuhoaa sitä paraikaa. Rakko on muuttunut märkiväksi paiseeksi, joka vaikeuttaa kirjoittamistani huomattavasti. Silti minun täytyy saada teokseni valmiiksi, jotta keisari saa tyydytettyä halujaan lukemalla sitä.
Hän rakastaa teoksiani liikaa, koko ajan on pakko saada lisää. hän lukitsi minut huoneeseeni, jota vartioidaan päivät päästään, jotten pakenisi, ja kirja valmistuisi ajallaan, nopeasti.
Tuska muuttuu koko ajan kamalammaksi, keskittymiseni herpaantuu, enkä enää pysy ajatuksissani.
Sohaisen mustepullon vahingossa kumoon ja sen sisältö valuu pitkin pergamenttia ja puista pöytää. Tunnen kuinka lautojen välistä mustetta putoaa housuilleni.
Menetän hermoni, isken sulkakynäni terän suoraan paiseeseen ja tuntien kuinka se puhkeaa, näen mädän roiskuvan pergamentille.
Minneyar
Armeijan mätäpaise
Haltiamies istui yksin teltan ulkopuolella, kuu valaisi hänen kalpeita haltianposkiaan, saaden ne näyttämään vieläkin laihemmilta ja synkemmiltä kuin olivat. Hän tuijotti murheissaan kuuta, tuntui kuin se olisi ollut kauan sitten, kuin toisessa elämässä, hän oli ollut sotilas. Mies oli ollut kapteeni, mutta sitten kohtalo oli julmasti unohtanut hänet ja hänen toverinsa ja avannut kaaokselle mahdollisuuden. Hän oli ollut miestensä kanssa suorittamassa tärkeää tehtävää, mutta hän oli epäonnistunut, täydellisesti. hän oli ollut hyvin suruissaan joutuessaan kertomaan uutiset prinssilleen. Hänet oli erotettu armeijasta, karkotettu maastaan. Nyt hän joutui asumaan tällä kurjalla mantereella. Mutta olihan hän pettänyt miehensä ja prinssinsä, hän, armeijan mätäpaise.
Mysterous
Raivo
Tunnen sen virtaavan, voiman ja intohimoisen tunteen. Se virtaa suonissani, veressäni. Se tainnuttaa minut ja saa minut tuntemaan itseni heikoksi ja samalla vahvaksi. Raivo, se jännittää minut, se saa minut unohtamaan kaiken ja keskittymään vain tähän hetkeen, se mädättää minusta pois kaiken hyvän...
Tartun kahden-käden miekkaani, nostan sen ilmaan,aamuauringon loistossa, sen terä loistaa, laskeutuessaan alas, kuin tähti. Nyt olen tappava vihani juuren. Nyt olen leikkaava pois tämän vitsauksen. Näin halkeaa hänen päänsä, hänen aivonsa leviävät. Nuolen niitä, mitä minä teen? Syön niitä, miksi minä teen?
Kuulen nauravan, kolkon, äänen päässäni...
Et ole enään ihminen, olet alkukantainen eläin, olet peto...
Anaheim
TAIVAISIIN
Iski kaikilla voimillani miekallani sen rintaan,sen limaiseen,lukuisista haavoista valuneen mädän peittämään ruumiiseen.
Kohotin miekkani,iskien sitä yhä uudelleen,yrittäen sulkea palavan ja mädäntyneen lihan hajun mielestäni.
Mutta se oli liian voimakas.
Korvakuulokkeestani kuulin miesteni ahdistuneet kauhunhuudot ja joukkoteloitukseen äänet.
Keskittymiseni oli herpaantunut ja sain maksaa siittä.Mädäntyneen jääkärin nyrkki iski vatsaani,kun se kohotti pistimensä lopettaakseen kärsimykseni,tiesin olevani mennyttä.Suljin silmäni,ja rukoilin keisaria.
Tunsin kuinka olento potkaisi minut vatsalleni,ja asetti toisen jalkansa selkäni päälle,tunsin kylmän mädän niskassani joka valui sen vatsasta.
Yhtäkkiä kuulin huudon:TAIVAISIIN!!!
Hyppyreppujen ärjyvä ääni pyyhkäisee ylitseni ja vetäisee olennon painon pois päältäni.Maailmani pimeni.
Dru Perim
Mädät ovat voiton tiet
Salamurhaa yrittänyt nurgle-kultisti kuoli, mutta onnistui kuitenkin tulituksellaan nirhaisemaan kaartilaiskomentajan säärtä. Taisteluhuumeiden antamalla rohkeudella taistellut kaartilaiskomentaja ei huomannut osumaa.
Luoti rikkoi säären iho- ja luukudosta vain kevyesti, mutta luodin mukana kudoksiin pääsi epäpuhtauksia. Bakteerit aloittivat välittömästi hyökkäyksen kaartilaisen elimistön lähettäessä infektioalueelle osaston valkosoluja. Ihokudoksessa oli pian bakteerien ja valkosolujen taistelutanner täynnä urhoollisia raatoja. Ihokudoksessa ylivoimaiset valkosolut veivät voiton. Sääriluussa sen sijaan ei ollut valkosolujen etenemiselle tarpeellisia verisuonia ja bakteerit onnistuivatkin raivoisasti taistellen pitämään sillanpääasemansa ja tunkeutumaan sieltä käsin syvemmälle luuhun.
Kun kaartilaiskomentajan taisteluhuumeiden vaikutus lakkasi ja hän huomasi sääreensä muodostuneen mätäpesäkkeen, oli liian myöhäistä.
Isä-Nurgle veti kaartilaiskomentajan nimen yli listastaan.
Omenapoika
Keisarin jalkojen alla
Mätä on Keisarin mieli. Hän kaataa kansan jalkojensa alle, ja jos joku ei kaadu käskemällä, kaadetaan hänet ilman päätä. Mätä on Keisarin kieli. Hän puhuu kaikille ilmaa, eikä itsekään tiedä mitä tarkoittaa. Kunhan vain huomenna on vähintään yhtä vauras kuin tänään.
Paljonko maksaa ihmisen henki? Keisari vastaa kysymykseen tutkittuaan hetken valtion tilastoja ja määrää hinnan grammalleen. Kun Keisarin kirstuja kohti virtaava rikkaus uhkaa tyrehtyä kääntyy hengen hinta laskuun, sillä mitä on maaorjan henki Keisarille ellei työkalu jonka voi vaihtaa.
Näin syttyvät sodat, näin syntyvät nälkä ja kurjuus. Miksi? Keisari tietää ettei tiedä tietävänsä tietämättömyyttään. Mätä alusta loppuun on Keisarin elämä.
Goblinoid
Banshee
Yritin olla välittämättä kiljumisesta, ja vedin aseeni esiin, jossa oli valmiina hopealuoti. Tähtäsin sen rinnassa olevaan punaiseen, sykkivään alueeseen, mutta kirkuminen oli liikaa, ja annoin ylen. Sitten päätin - nousin äkkiä ylös, ja käännyin olentoon päin. Tähtäsin, ja ammuin.
Laukauksen ääni täytti salin, jota seurasi lähes samantien Bansheen hämmentynyt kiljaisu. Hetken aikaa oli aivan hiljaista, mutta sitten se alkoi. Vertahyytävä vaikerointi. Tiesin, mitä se ajatteli - jos se pystyi sellaiseen - Kaikki oli aluksi hyvin, mutta yhtäkkiä kaikki oli muuttunut. Sitten se räjähti; Kellertävää mätää lensi ympäriinsä, ja tiesin, ettei kukaan tulisi löytämään minua täältä. Olin aivan yksin, ja heikko - pimeyden peittäessä minut.
_________________________________________________________
Pahoittelen vielä tuota viivästyksen poikasta. Tässä se nyh sitten kuitenkin on. Aikaa on tosiaankin viikko, tarkalleen tuonne 29. päivä asti klo: 23.59.59. Äänestäkääs keretit.
-Nilarakh
Editti//:Eli kaikki halukkaat äänestelevät. Ei pelkästään osallistujat...
Mädäntynyt kokelas
Alokas William oli ensimmäisessä avaruuslaivan valtaus laivueessa. Kaaoksen alus oli pysähtynyt virtahukan takia keskelle avaruutta kun Imperiumin alusten tykit oli tuhonnyt sen melkein kokonaan.
Nytten kapteeni tahtoi antaa uusille värvätyille kokemusta aluksen valtauksesta. William oli ainoa innokas ryhmässä. Mukana oli Kommissaari, joka sanoi:"Tämä on myös koe mitä olette oppinut kaaoksen laivoista. Odotan että kaikki läpäisevät."
Viimein, ajatteli William kun alus hitsasi itselleen tietä runkoon. Kun ovet avautuivat, hän ryntäsi ekana laivaan. Kukaan ei seurannut, kun hän kompastui limaan ja mätään mitä alus oli täysi. Kuollessaan hän kuuli Kommissaarin puhuvan :"Nytten kaikki varmaan tietää sen että Nurglen laivoihin ei ole hyökkäämässä."
El Capitan
Mätien hyökkäys.
Oli myöhäinen yö. Täysikuu valaisi Johnin matkaa keskellä metsää. Pitkä miekka kädessä hän kulki eteenpäin. Pitkät vaaleat hiukset heilahtivat hänen kasvoiltaan selän taakse ja mädäntynnet kasvot kiilsivät valosta. Silmissä tyhjä katse, suu ammolaan ulisten hän käveli kohti kylää, joka oli mäen takana.
Päästyään mäen päälle paikalle tuli samassa kunnossa olevia lisää, toinen toistaan mädäntyneempiä. Yhdessä he lähtivät kohti kylää ulisten täysikuun valaistamana. Kaupunkilaiset olivat valmistautuneet hyökkäykseen ja yhdessä he keskittivät tulitukset kohti hyökkääjiään. Olennot lensivät korkealle ilmaan tykin kuulan osumasta ja pöly nousi taivaalle. Lähelle päässeet ammutiin armotta. Lopulta heidän verensä valui maahan, johon se kuivui. Hyökkäys oli ohi.
kynttilä
Mätä rakkaus
Viimeinenkin zombi kaatui valittaen maahan nousematta enää.
Henrich pyyhki hikeä otsaltaan. Auringonnousuun oli vielä muutama tunti, ja jo nyt mädän löyhkä täytti ilman
Toivottavasti kylän toisella laidalla oli saatu sama taistelutulos.
Henrich kuuli jonkun laahustavan takanaan ja käännähti. Se olikin vain Anja, hänen vaimonsa. Henrich sulki hänet syliinsä.
"Me voitimme ne, rakkaani. Ne ovat poissa", hän kuiskasi hellästi vaimonsa korvaan.
Äkkiä jokin iski Henrichiä palleaan. Katsoessaan alas hän näki teurastajanveitsen, josta Anja piti kiinni. Veri pulppusi leikatuista valtimoista.
Suu auenneena epäuskoon Henrich nosti katseensa vaimonsa elottomiin silmiin. Hän näki hymyn Anjan mädillä huulilla, kuin muistona elämästä.
Sitten pimeys otti hänet.
Blackguard
Pakko
Sormeani hiertää, sulkakynä tuhoaa sitä paraikaa. Rakko on muuttunut märkiväksi paiseeksi, joka vaikeuttaa kirjoittamistani huomattavasti. Silti minun täytyy saada teokseni valmiiksi, jotta keisari saa tyydytettyä halujaan lukemalla sitä.
Hän rakastaa teoksiani liikaa, koko ajan on pakko saada lisää. hän lukitsi minut huoneeseeni, jota vartioidaan päivät päästään, jotten pakenisi, ja kirja valmistuisi ajallaan, nopeasti.
Tuska muuttuu koko ajan kamalammaksi, keskittymiseni herpaantuu, enkä enää pysy ajatuksissani.
Sohaisen mustepullon vahingossa kumoon ja sen sisältö valuu pitkin pergamenttia ja puista pöytää. Tunnen kuinka lautojen välistä mustetta putoaa housuilleni.
Menetän hermoni, isken sulkakynäni terän suoraan paiseeseen ja tuntien kuinka se puhkeaa, näen mädän roiskuvan pergamentille.
Minneyar
Armeijan mätäpaise
Haltiamies istui yksin teltan ulkopuolella, kuu valaisi hänen kalpeita haltianposkiaan, saaden ne näyttämään vieläkin laihemmilta ja synkemmiltä kuin olivat. Hän tuijotti murheissaan kuuta, tuntui kuin se olisi ollut kauan sitten, kuin toisessa elämässä, hän oli ollut sotilas. Mies oli ollut kapteeni, mutta sitten kohtalo oli julmasti unohtanut hänet ja hänen toverinsa ja avannut kaaokselle mahdollisuuden. Hän oli ollut miestensä kanssa suorittamassa tärkeää tehtävää, mutta hän oli epäonnistunut, täydellisesti. hän oli ollut hyvin suruissaan joutuessaan kertomaan uutiset prinssilleen. Hänet oli erotettu armeijasta, karkotettu maastaan. Nyt hän joutui asumaan tällä kurjalla mantereella. Mutta olihan hän pettänyt miehensä ja prinssinsä, hän, armeijan mätäpaise.
Mysterous
Raivo
Tunnen sen virtaavan, voiman ja intohimoisen tunteen. Se virtaa suonissani, veressäni. Se tainnuttaa minut ja saa minut tuntemaan itseni heikoksi ja samalla vahvaksi. Raivo, se jännittää minut, se saa minut unohtamaan kaiken ja keskittymään vain tähän hetkeen, se mädättää minusta pois kaiken hyvän...
Tartun kahden-käden miekkaani, nostan sen ilmaan,aamuauringon loistossa, sen terä loistaa, laskeutuessaan alas, kuin tähti. Nyt olen tappava vihani juuren. Nyt olen leikkaava pois tämän vitsauksen. Näin halkeaa hänen päänsä, hänen aivonsa leviävät. Nuolen niitä, mitä minä teen? Syön niitä, miksi minä teen?
Kuulen nauravan, kolkon, äänen päässäni...
Et ole enään ihminen, olet alkukantainen eläin, olet peto...
Anaheim
TAIVAISIIN
Iski kaikilla voimillani miekallani sen rintaan,sen limaiseen,lukuisista haavoista valuneen mädän peittämään ruumiiseen.
Kohotin miekkani,iskien sitä yhä uudelleen,yrittäen sulkea palavan ja mädäntyneen lihan hajun mielestäni.
Mutta se oli liian voimakas.
Korvakuulokkeestani kuulin miesteni ahdistuneet kauhunhuudot ja joukkoteloitukseen äänet.
Keskittymiseni oli herpaantunut ja sain maksaa siittä.Mädäntyneen jääkärin nyrkki iski vatsaani,kun se kohotti pistimensä lopettaakseen kärsimykseni,tiesin olevani mennyttä.Suljin silmäni,ja rukoilin keisaria.
Tunsin kuinka olento potkaisi minut vatsalleni,ja asetti toisen jalkansa selkäni päälle,tunsin kylmän mädän niskassani joka valui sen vatsasta.
Yhtäkkiä kuulin huudon:TAIVAISIIN!!!
Hyppyreppujen ärjyvä ääni pyyhkäisee ylitseni ja vetäisee olennon painon pois päältäni.Maailmani pimeni.
Dru Perim
Mädät ovat voiton tiet
Salamurhaa yrittänyt nurgle-kultisti kuoli, mutta onnistui kuitenkin tulituksellaan nirhaisemaan kaartilaiskomentajan säärtä. Taisteluhuumeiden antamalla rohkeudella taistellut kaartilaiskomentaja ei huomannut osumaa.
Luoti rikkoi säären iho- ja luukudosta vain kevyesti, mutta luodin mukana kudoksiin pääsi epäpuhtauksia. Bakteerit aloittivat välittömästi hyökkäyksen kaartilaisen elimistön lähettäessä infektioalueelle osaston valkosoluja. Ihokudoksessa oli pian bakteerien ja valkosolujen taistelutanner täynnä urhoollisia raatoja. Ihokudoksessa ylivoimaiset valkosolut veivät voiton. Sääriluussa sen sijaan ei ollut valkosolujen etenemiselle tarpeellisia verisuonia ja bakteerit onnistuivatkin raivoisasti taistellen pitämään sillanpääasemansa ja tunkeutumaan sieltä käsin syvemmälle luuhun.
Kun kaartilaiskomentajan taisteluhuumeiden vaikutus lakkasi ja hän huomasi sääreensä muodostuneen mätäpesäkkeen, oli liian myöhäistä.
Isä-Nurgle veti kaartilaiskomentajan nimen yli listastaan.
Omenapoika
Keisarin jalkojen alla
Mätä on Keisarin mieli. Hän kaataa kansan jalkojensa alle, ja jos joku ei kaadu käskemällä, kaadetaan hänet ilman päätä. Mätä on Keisarin kieli. Hän puhuu kaikille ilmaa, eikä itsekään tiedä mitä tarkoittaa. Kunhan vain huomenna on vähintään yhtä vauras kuin tänään.
Paljonko maksaa ihmisen henki? Keisari vastaa kysymykseen tutkittuaan hetken valtion tilastoja ja määrää hinnan grammalleen. Kun Keisarin kirstuja kohti virtaava rikkaus uhkaa tyrehtyä kääntyy hengen hinta laskuun, sillä mitä on maaorjan henki Keisarille ellei työkalu jonka voi vaihtaa.
Näin syttyvät sodat, näin syntyvät nälkä ja kurjuus. Miksi? Keisari tietää ettei tiedä tietävänsä tietämättömyyttään. Mätä alusta loppuun on Keisarin elämä.
Goblinoid
Banshee
Yritin olla välittämättä kiljumisesta, ja vedin aseeni esiin, jossa oli valmiina hopealuoti. Tähtäsin sen rinnassa olevaan punaiseen, sykkivään alueeseen, mutta kirkuminen oli liikaa, ja annoin ylen. Sitten päätin - nousin äkkiä ylös, ja käännyin olentoon päin. Tähtäsin, ja ammuin.
Laukauksen ääni täytti salin, jota seurasi lähes samantien Bansheen hämmentynyt kiljaisu. Hetken aikaa oli aivan hiljaista, mutta sitten se alkoi. Vertahyytävä vaikerointi. Tiesin, mitä se ajatteli - jos se pystyi sellaiseen - Kaikki oli aluksi hyvin, mutta yhtäkkiä kaikki oli muuttunut. Sitten se räjähti; Kellertävää mätää lensi ympäriinsä, ja tiesin, ettei kukaan tulisi löytämään minua täältä. Olin aivan yksin, ja heikko - pimeyden peittäessä minut.
_________________________________________________________
Pahoittelen vielä tuota viivästyksen poikasta. Tässä se nyh sitten kuitenkin on. Aikaa on tosiaankin viikko, tarkalleen tuonne 29. päivä asti klo: 23.59.59. Äänestäkääs keretit.
-Nilarakh
Editti//:Eli kaikki halukkaat äänestelevät. Ei pelkästään osallistujat...
"ytimekäs ja hyvä *näyttää vaemman sormen peukaloa*" - Hovinarri
Cynae-aeaelioe
Cynae-aeaelioe
- Blackguard
- Viestit: 1568
- Liittynyt: La 28.02.2004 09:40
- Paikkakunta: Heinola - Porojen Maa
- Omenapoika
- Viestit: 513
- Liittynyt: Pe 10.06.2005 22:33
- Paikkakunta: kempele
- El Capitan
- Peliporukkavalvoja
- Viestit: 5676
- Liittynyt: Pe 17.12.2004 20:55
- Paikkakunta: Tuuliklaani / Jyväskylä
- Raistlin Majere
- Viestit: 427
- Liittynyt: Su 26.02.2006 16:51
- Paikkakunta: Järvenpää