Silas, Kaartilainen

[Marduk]

Pitkästä aikaa päätin kirjoittaa pienen novellin/tarinan. Pidemmittä puheitta, olkaa hyvät, Keisarin Kaartilaisen, Silas Sternkophin tarina:

Silas Sternkoph katsoi valtavaa tyranidilaumaa. Niitä puski eteenpäin yhä enemmän ja enemmän. Ne eivät tuntuneet pelkäävän mitään, ne kulkivat eteenpäin, jopa kohti suoraa tulitusta. Silas muisti, kuinka kaikki oli alkanut. Yhtenä päivänä. Yksi päivä, ja kaikki mitä hän tunsi oli muuttunut. Hän kuului paikalliseen Kaartiin, ja hänen tehtäväns oli puolustaa planeettaa Keisarin nimessä. Niin komissaari oli sanonut, niin hänen isänsä oli sanonut, kaikki sanoivat niin. Jo hänen lapsuudestaan asti. Hän oli tuntenut itsensä avuttomaksi, hänestä tuntui, että taistelu Keisarin puolesta, johon hän oli kasvanut, oli jotain, mihin hän ei pystynyt vaikuttamaan. Hän oli fanaatikko, valmis antamaan henkensä Keisarin edestä. Ja tietämättään, tämä olisi hänen kohtalonsa.

Eräänä päivänä, tyranidien hyökkäyksen jälkeen, pieni joukko mariineja oli saapunut planeetalle. Ordo Xenoksesta, alienien tuhoamiseen erikoistuneesta Inkvisitiosta, tehtävänään eliminoida vihollisille tärkeitä synaptisia olentoja, joiden kuolema saattaisi vaikuttaa sodan lopputulokseen. Silas ihaili mariineja, Keisarin tahdon eläviä täyttäjiä, kaikkien Keisarin vihollisten suurimpia pelkoja. Mariinien tehtävä oli kuitenkin epäonnistunut. Iso joukko tyranideja oli väijyttänyt heidät, ja vain yksi oli selvinnyt. Nyt hän, Silas ja lukemattomia muita Keisarin palvelijoita taisteli Taivaanvasara-vuoren hallinasta, jonka menettäminen tuhoaisi planeetan.

Silas oli saanut parin muun Kaartilaisen kanssa tehtäväksi suojella viimeistä mariinia. Tyranidien hyökkäys oli raivoisa ja vaikka tulitus pitä suurimman osa aisoissa, osa pääsi läpi, suoraan lähitaisteluun Kaartin kimppuun. Nyt Silas oli siinä tilanteessa. "Pitäkää ne erossa mariinista!" Kuului käsky radiosta. "Hän on liian arvokas menetettäväksi." Silas ja hänen miehensä hakkasivat viidakkoveitsillään, pistimillää ja muilla aseilla tyranideja. Mariini iski niitä maahan enemmän kuin kukaan muu joukosta. Yhtäkkiä mariinin kimppuun hyppäsi kaksi isoa olentoa, joilla nousi isot kynnet hartioista, ja joilla oli käsissään kynnet, jotka repivät metallia kuin silkkiä. Mariini iski edestä hyökännyttä olentoa sahamiekalla vatsaan, ja ampui kaatunutta olentoa suoraan päähän. Toinen taas hyökkäsi takaa, upottaen kyntensä mariinin panssariin. Kuitenkin huippuunsa koulutettuna tämä pyörähti, hutkaisi tätä sahamiekallaan, polkaisi tämän maahan ja ampui tätä vatsaan. Tämän jälkeen mariini kuitenkin kaatui, verta valui tämän panssarista olevista rei'istä. Silas juoksi mariinin luokse, jätten joukkonsa suojaamattomiksi yhdeltä reunalta, ja tyranidi-lauma raateli nämä, kunnes Leman Russ-tankki, jossa oli myös pataljoonan komissaari, murskasi tyranid-lauman.

"Kaartilainen Sternkoph." Komissaari aloitti."Epäonnistuitte tehtävässänne suojella tätä miestä. Minulle suoduin valtuuksin ja velvollisuuksin, minun täytyy..."
Puhe katkesi mariinin huutoon. "Ei teloituksia, komissaari. Varmasri joku Karskin-ryhmistänne voi hoitaa tehtäväni loppuun..." "Kaikki kyseiset ryhmät ovat Taivaanvasara-vuorella, emme mitenkään ehdi..." "Minä hoidan sen." Silas sanoi. "Minä tapan tämän tyranid-joukon synaptin, että Taivaanvasara pysyy Kaartin hallussa." Komissaari yritti sanoa vastalauseensa, mutta mariini antoi jo sahamiekkaansa ja bolt-pistooliaan Silakselle. Mariini näytti holografista kuvaa ja antoi kiikarinsa Silakselle ja sanoi: "Etsi tämän näköinen tyranid. Se on todennäköisesti synapti." Silas tutki kiikareilla tyranid-laumaa. Lopulta hän näki kuvausta vastaavan iso tyranidin. Silas nousi mariinin vierestä ja käveli kohti juoksuhautoja. "Kaartilainen Sternkoph." Komissaari huusi. "Luuletteko pääsevänne yksi tuon lauman läpi?" Silas kääntyi ja katsoi komissaaria suoraan silmiin. "Usko Keisariin vie läpi mistä tahansa." Komissaari hymyili. "Ota tämä." Komissaari sanoi. "Tiedämme lopputuloksen. Ammu tällä merkki, niin Basiliskin miehistö tietää, mihin tähdätä." Sitten hän kääntyi ja huusi Leman Russin radistille: " Käskekää tämän sektorin miehet antamaan suojatulta merkistäni!" Komissaari kääntyi takaisin Silaksen puoleen, otti hatun pois päästään ja teki kunniaa. Silas teki samoin. "Keisari suojelee." Komissaari sanoi. "Keisari suojelee." Silas vastasi. Silas lähti kävelemään kohti juoksuhautoja. "Valmistautukaa!" Komissaari huusi.

Silas otti tukevan asennon ja valmistautui juoksemaan. "Tulta!" Kuului komissaarin komento. Leman Russ karjaisi, heittäen kymmeniä tyranideja ilmaan. Lasersalamat lensivät ilmassa, ja Silas juoksi kohti synaptia. Kenenkään huomaamatta se olento, jonka oli tappanut mariinin, nousi ylös, ja lähti loikkien mahdottomia loikkia jahtamaan Silasta. Silas hakkasi kaiken eteensä tulevan. Harva ehti reagoida, ja hänen hutkimisensa kaatoi jokaisen tyranidin hänen tieltään. "Vielä...vähän...matkaa..." Silas ajatteli kaataessaan loputonta laumaa. Tyranidit raapivat häntä, mutta yksikään haava ei pysäyttänyt häntä. Lopulta Silaksen eteen ilmestyi hieman ihmistä kookkaampi olento, jolla oli käsissä terävät kynnet, sellaiset jotka repivät metallia kuin sillkkiä, ja kyljissä veitsimäiset terät. Olento huitoi villisti, mutta Silas väisti. Lopulta hän iski tätä sahamiekalla, ja ampui tämä pään vihreäksi mössöksi bolt-pistoolilla. Samassa loikkiva olento saavutti Silaksen, hyppäsi tätä kohti, ja iski kyntensä Silaksen kylkeen.
Silas kuitenkin kääntyi samalla, kun olento hyppäsi tätä kohti, ja olento hyppäsi suoraan sahamiekan uliseviin teriin. Vihreä veri roiskui Silaksen auenneeseen kylkee ja poltti sitä kuin liekinheitin. Samalla iso tyranid, synapti, lähti kävelemään Silasta kohti, pienempien juostessa kohti Kaartin asemia. Tyranid iski ruoskamaisella aseellaan sahamiekan ja bolt-pistoolin pois Silakselta, jättäen tämän aseettomaksi. Silas nappasi kranaatin vyötäröltään ja heitti sen synaptin naamaan. Kranaatti ei räjähtänyt, ja Silas huomasi unohtaneensa poistaa sokan. Hän otti toisen, irrotti sokan, ja yritti uudestaan. Kranaatti räjähti, mutta se vain sinkosi sirpaleita tyranidin tkasvoillem eikä pysäyttänyt sitä. Vieläkin vihaisempana olen ampui alaruumissaan olevalla aseella Silasta jalkaan, ja se suli kuplien. Silas huusi tuskasta, ja yrittäessään tunnustella jalkaansa, hän tunsi merkinatopistoolin vyötäröllään. Hän tarttui siihen, nosti sen ylös, ja ampui taivaalle ammuksen, joka levi punaiseksi merkkipalloksi. Yksi Basiliskeista alkoi kääntyä kohti merkkiä. Samalla tyranid tarttui ruoskamaisella kädellään Silasta, nosti tämän naamansa korkeudelle, ja puristi kovempaa, erityisesti sulaneesta jalasta ja auenneesta kyljestä. Tehtyään tätä aikansa, tyranid nosti toisessa kädessään olevan miekan ja valmistautui iskemään. Silloin Basiliski jyrähti, ja muutaman sekunnin kuluttua Silas näki valopallon syöksymässä kohti häntä. Myös tyranid kuuli pahaenteisen vihellyksen ja käänsi päänsä ylös vain nähdäkseen ammuksen, joka sekunnintuhannesosan kulutta räjäytti kummatkin, Silaksen ja tyranidin. "Keisari suojelee." Sanoi Silas rauhallisesti ennen viimeistä hetkeään.

Synaptin kuoltua, sektorin tyranidit joko jatkoivat taistelua, kääntyivät pakoon, kääntyivät toisiaan vastaan, tai muuten muuttuivak eläimiksi. Pienempien tyranidien rauhattamuus ja hallitsematon ympäriinsä hakkaaminen kaatoivat isojakin tyranideja helposti. Kiitos uhrauksen, Taivaanvasara pysyi Kaatin hallussa siihen asti, että apujoukot saapuivat. Juhlallisessa saatossa se, mitä Silaksesta oli jäljellä, tuhkattiin ja lähetettiin Terraan, muitten mahtivien sankarien jäännösten joukkoon. Niin Silas palveli Keisaria, ja niin hänen tarinaansa kerrotaan yhä sen pataljoonan toimesta, jossa hän palveli.

[Merrywinds]

Aika hauska juttu, mutta se vaikutti hieman samalta kuin osa GW:n fluffista: Neutraalisti kerrotulta innostustarinalta. Kohtuullisen mielenkiintoinen, eli sen jaksoi lukea loppuun asti. Samaa ei voi sanoa monista muista lyhyistäkään jutuista mitä täällä näkee.

Muutaman krjotus ja yhdys sana virheen huomasin, muuten kieliasu oli ok. Pari hassua lausetta siellä täällä, muttei niin paljoa, että se olisi mitenkään häirinnyt.

Lopetus tosin kuulosti hieman lastensadulta.