Lockhart
"Coundrel, milloin olemme Ironfallissa?", kysyi solttu. Kenraali henkäisi pihkaista havumetsän ilmaa, ja vastasi;
-”Viimeistään huomenna.”
Olin joukkion keskellä. Meitä oli säilynyt taistelusta vain muutama rykmentillinen. Olimme surkea näky; Laahustimme, kuin tuhoon tuomittuina, ja haavoittuneiden valitukset kuuluivat joka puolelta. Me kaikki vain toivoimme, milloin Ironfallin tornien huiput tulisivat näkyviin. Siihen asti, olimme vaaralle alttiita.
Yhtäkkiä yksi soltuista huomasi kauhukseen kuusien lomasta kaksi punaista silmäparia.
-”Ör.. Ör.. Ör…Örkkejä..!!”
Silloin kuului vertahyytävä sotahuuto. Rykmentillinen örkkejä hyökkäsi kuusien lomasta kohti joukkiota. Goblinit juoksivat etulinjassa, mutta jäivät pian örkkien jalkoihin. Heillä oli Peikkokin! Pian taistelu olikin jo käynnissä. Kummiltakin puolilta kaatui väkeä; Örkit olivat vahvoja, mutta meitä oli enemmän. Pikkuhiljaa jo käymämme taistelu alkoi viemään veronsa, ja Örkit alkoivat päästä voitolle. Olin haavoittanut jalkani Goblinin iskusta, ja vetäytynyt kuusen alle, sivuun, piiloon taistelusta. Lopulta oli enää muutama mies juoksemassa paniikissa pakoon, mutta Goblinit saivat miehet kiinni. Huomasin hiljaisuuden vallanneen metsän. Kaikkialla oli niin… Hiljaista.. Örkki katseli aikaansaamaansa kaaosta. Taistelu oli ollut heillekkin kallis. Jäljellä oli enää örkki, kaksi Goblinia, ja Peikko. Kaikki neljä seisoivat lähekkäin taistelutantereen vieressä. En uskaltanut liikkua minnekkään, koska pelkäsin heidän huomaavan minut. Jokapuolella haisi peikon oksennuksen lemu. Se haisi kauhealle. Coundrelkin oli varmasti kuollut..
Yhtäkkiä peikko yrjösi toisen Goblinin päälle. Yrjön seasta kuului vain rääkäisy, ennekuin mytty levisi maahan lätäköksi, ja kuivui. Kauhea tapa kuolla – jopa Goblinille. Örkki raivostui, ja alkoi polkemaan Peikon jalkaa. Peikko katsoi kummastuneen polkijaa, maiskutellen suutaan. Kun Örkki huomasi kurinpidon tehottomuuden, alkoi se äkeissään raapia päälakeaan. Lopulta se ärjäisi jotain vihaisesti peikolle. Peikko ei ottanut sitä kuuleviin korviinsa. Silloin Goblin huomasi sotasaaliit - Se lähti vikkelästi ruumiiden luo; Säkkien, hopeakypärien, miekkojen, kilpien, ja lippujen luo. Se löysikin yhden ritarin nyytistä hopeakupin, ja alkoi irrottamaan löytämällään tikarilla sen jalkaa pois. Sillä aikaa Örkki oli istunut kivelle. Se otti esille piipun, ja pienen nyytin. Örkki kurotti kohti oksaa, katkaisi, ja karsi sen oksat pois. Se mölähti jotain peikolle, joka avasi suunsa; Örkki raaputti oksaa peikon kieleä vasten, jolloin siitä jäi outoa töhnää oksan päähän. Örkki otti taskustaan pienen, mustan kiven, ja tökkäsi töhnää siihen. Kivi syttyi tuleen! Örkki kaatoi jotain jauhoa piippuun, ja asetti palavan kiven piipun alle, josta alkoi samantien tupruta savua. Syytä oudolle ilmiölle en keksinyt – se oli varmasti jotain magiaa. Örkki asetti maahan kiven, joka alkoi rauhassa kytemään. Huomasin että sakea savu alkoi leijua minua kohti. Kun outo haiku saavutti minut, olin lähes oksentaa. Lemu oli kauhea, kuinka kukaan voi hönkiä tällaista?! Maailma ympärilläni alkoi pyöriä. En voinut liikkua minnekkään, mutta pelkäsin pyörtyväni tällaisessa lemussa. Lopulta lemuun alkoi tottua, ja sain rauhoitettua itseni. Goblin oli saanut irroitettua jalan, tehtyä kuppiin reiät sivulle, ja oli erään ritarin nahkanutusta saanut tehtyä jonkinlaisen lenkin siihen, siten, että kuppi, ja lenkki olisivat sopivasti pään välissä, ja lenkki pitäisi kupin paikoillaan. Kun goblin sitten asetti sen päähänsä, oli se ihan hyvältä näyttävä sotakypärä, vaikka se ei suojaisikaan sivulta tulevilta nuolilta, vain ylhäältä. Örkki huudahti goblinille, joka alkoi samantien kiirehtimään örkin luo, sotasaalis mukanaan. He alkoivat tekemään lähtöä. Pian olikin jo kolmikko häipynyt pimenevään kuusimaisemaan. Kiven, oli örkki ottanut mukaansa.
Pelko alkoi kalvamaan sisälmyksiäni. Mitä nyt? Minneppäin lähtisin? Olen jossakin keskellä metsää, vaaroja – Ironfallia ei näy missään, ja pimeäkin on tulossa..! En uskaltanut lähteä kolmikonkaan perään – tosin sinnepäin joukkomme oli menossa – sillä jos menisin liian nopeasti, törmäisin pian heihin. Päätin lähteä menomatkastamme katsottuna vasemmalle, se johtaisi varmasti jonnekin! Varmasti… Vaelsin metsässä, kohta olisi sininen hetki.
-”Mitä hel..?!!”
Niskaani pudottautui jokin. Yritin ottaa sen selästäni pois, mutta en saanut sitä käsiini. Silloin tunsin, kuinka naula tunkeutui ihoni läpi. Huusin tuskissani, tuntiessani kuinka naula tunkeutui uudestaan, ja uudestaan, aina eri kohdasta. Romahdin polvilleni, ja silloin eteeni hyppäsi outo, vihreä olento. Goblin..? Ei, nämä olivat saman-näköisiä, mutta paljon pienempiä, varmasti joitakin sukulaisia. Yritin kurottaa kädelläni kohti olentoa, mutta se hypähti taaksepäin. Samalla huomasin, että niitä olikin paljon, paljon enemmän. Ainakin kaksikymmentä olentoa oli piirittänyt minut! Hengitys kävi vaikeaksi selässäni olevien, naulan aiheuttamien reikien takia. Olento heitti aseensa toiselle piirissä olevalle kumppanilleen. Silloin näin, että kyseinen ase oli klubi; Jonkinlainen puunoksa, jonka päähän oltiin saatu pitkä naula, terävä pää ulospäin. Olento, jolle klubi oli heitetty, heitti takaisin toisen aseen. Miekanterän. Minua pelotti, ja heikotti niin, että kaaduin selälleni. Ympäriltä ei kuulunut muuta, kuin outojen olentojen supinaa. Olento, jolla oli miekanterä, hyppäsi mahalleni. Hän irvisti minulle, ja alkoi puskea miekanterää mahani läpi. Viimein tunsin, kuinka miekka pääsi sisälleni.
Silmissäni alkoi sumentua..
-------------------------------------------------------------------------------------
Noniin, tämä oli tarinani ensimmäinen osa(kyllä, ensimmäinen osa), jota suunnitellessa minulla meni muutama uneton yö. Ja jos jaksoitte lukea tarinan loppuun, niin varmasti jaksatte myös kommentoida siitä sanasen, muutama sanakin riittänee. Kritiikkiä saa myös vapaasti antaa, sillä nehän ovat ohjeita teiltä Sotulaisilta. Jatkoa on tulossa (Jos tarina saa edes jonkunlaista vastaanottoa *vihjaillen*) .
-Kiitän
Lockhart - Part 1, Part 2, Part 3 (*update*)
Lockhart - Part 1, Part 2, Part 3 (*update*)
Viimeksi muokannut Goblinoid, La 03.02.2007 10:06. Yhteensä muokattu 10 kertaa.
Mukana Sotavasaran foorumeilla jo kymmenen vuoden ajan.
Klap klap klap!
Sota oli hienosti "väritetty" ja vihdoinkin örkistä joukon viisain!
Se snotling kohta oli hieman sekava
Mutta se oli myös ihan mukavaa luettavaa.
Tuo eka kappale oli todella huvittava.Varsinkin peikkosemme. " Yrjön seasta kuului vain rääkäisy"
Repesin..
Encore encore!
Sota oli hienosti "väritetty" ja vihdoinkin örkistä joukon viisain!
Se snotling kohta oli hieman sekava
Mutta se oli myös ihan mukavaa luettavaa.Tuo eka kappale oli todella huvittava.Varsinkin peikkosemme. " Yrjön seasta kuului vain rääkäisy"
Repesin..
Encore encore!
"Entä mitä syötte aamupalaksi? Minkäväriset kalsarit teillä on?" - Matti Niemelä.
Blood for the blood God! Skulls for the skull throne! Milk for the Khorne flakes!
Blood for the blood God! Skulls for the skull throne! Milk for the Khorne flakes!
-
Rotten sound
- Viestit: 1074
- Liittynyt: Ke 15.06.2005 19:07
Snotlingit rulaa ja ovat iivöl hirviötä. Tuletko kirjoittamaan jatkoa toisen ihmisen silmistä, vai näitten vihernahkojen?Goblinoid kirjoitti:Koittakaa nyt joku edes kommentoida, kun näyttää olevan ainakin luettu, tätä tarinaa. Johan tässä aivan hämmästyy, että oliko tarinani näin huono, kun meni Sotun kansa aivan sanattomaksi
Kiitokset Razwrakkalle.
Tarina oli hyvä, mutta niukka pituudessa. Jatkoa vain
"Ja rotten, ymmärrät kai, että minulla ei ole mitään henkilökohtaista sinua vastaan."
-The Chosen Of Waagh
-The Chosen Of Waagh
-
DeathWizard
- Peliporukkavalvoja
- Viestit: 785
- Liittynyt: Su 24.07.2005 15:24
- Paikkakunta: Pudasjärvi
No ensinnäkin voisin sanoa, että käytä suomenkielisiä nimityksiä goblineista eli hiisistä. Ja jos myöhemmin kirjoittelet räkäläisistä niin muista käyttää räkäläistä snotlingin sijaan. Niin ja klubin sijaan käyttele nuija - sanaa...
Muuten mielenkiintoinen, mutta lyhyehkö teksti.
DeathEdit:/ Niin ja mitä se örkki oikein poltti?
Muuten mielenkiintoinen, mutta lyhyehkö teksti.
DeathEdit:/ Niin ja mitä se örkki oikein poltti?
-Mikäpä pahan tappaisi?
Rotten sound kirjoitti:Snotlingit rulaa ja ovat iivöl hirviötä. Tuletko kirjoittamaan jatkoa toisen ihmisen silmistä, vai näitten vihernahkojen?
Tarina oli hyvä, mutta niukka pituudessa. Jatkoa vain
Katsos, noin helppoa se on laittaa pientä kommenttia, ja piristi todella paljon päivääni, kun huomasin, että kas, tännehän on tullut kommenttia! KiitosDeathWizard kirjoitti:No ensinnäkin voisin sanoa, että käytä suomenkielisiä nimityksiä goblineista eli hiisistä. Ja jos myöhemmin kirjoittelet räkäläisistä niin muista käyttää räkäläistä snotlingin sijaan. Niin ja klubin sijaan käyttele nuija - sanaa...
Muuten mielenkiintoinen, mutta lyhyehkö teksti.
DeathEdit:/ Niin ja mitä se örkki oikein poltti?
Ensiksi sanoisin, että tarinalle tulee jatkoa, luultavasti suht koht pian, sillä olen saanut kirjoitettua "Part II" jo puoleen väliin
Elkää huoliko, part II tulee olemaan paaljon pitempiTarina oli hyvä, mutta niukka pituudessa. Muuten mielenkiintoinen, mutta lyhyehkö teksti.
Tulet saamaan sen kyllä sitten aikanaan selvilleTuletko kirjoittamaan jatkoa toisen ihmisen silmistä, vai näitten vihernahkojen?
Pahoittelen Dethwizard, mutta tulen pysymään näissä virallisissa(ko?) nimissä, koska sana hiisi antaa minulle aivan erilaisen kuvan Goblineista - hiidet perustuvat minun mielessäni liikaa Suomalaiseen mytologiaan, ja jotenkin, jos Goblineita kutsuttaisiinkin hiiseiksi.. Niin.. Se vain sekoittaisi minun mielikuvani GoboistaNo ensinnäkin voisin sanoa, että käytä suomenkielisiä nimityksiä goblineista eli hiisistä. Ja jos myöhemmin kirjoittelet räkäläisistä niin muista käyttää räkäläistä snotlingin sijaan. Niin ja klubin sijaan käyttele nuija - sanaa...
Räkäläinen? En ole moista nimitystä koskaan kuullutkaan
Snotlingit ovat viisaita, ja sosiaalisia olentoja, ei mitään räkäläisiä;). Tottakai, jos sinä, ja/tai muut haluatte kutsua Snoteja räkäläisiksi, niin kaikin mokomin Nuija taitaa olla yleinen nimitys näille nuija-aseille, vai..? Nuijia on taas erilaisia aseita, mm. tämä "Klubi". Esim. Miekasta yleinen nimitys on miekka, mutta jos katsellaan tarkemmin, on mm. Leveitä miekkoja, kaksikätisiä miekkoja, yms. Vai ovatko klubi ja nuija synonyymeja (=Sama asia) toisilleen? Jos ovat, niin kai sitä klubi sanaa saa silloin käyttää..? En ole varma asiasta, mutta uskon näin, ja vaikkei asia olisikaan noin, niin pysyttelisin siltikin "klubi" sanassa, koska olen tottunut siihen.
Eli; Pahoittelen DethWizard, mutta pysyttelen näissä nimityksissä, mitä käytän. Anteeksipyyntöni sekavahkosta selityksestä.
Niin ja mitä se örkki oikein poltti?
Koska tuohon aikaanhan ei tulitikkuja vielä ollut, oli (ainakin tuo) Örkki huomannut, että peikon suussa oleva sylki (tai mikä lieneen töhnä onkaanÖrkki oli istunut kivelle. Se otti esille piipun, ja pienen nyytin. Örkki kurotti kohti oksaa, katkaisi, ja karsi sen oksat pois. Se mölähti jotain peikolle, joka avasi suunsa; Örkki raaputti oksaa peikon kieleä vasten, jolloin siitä jäi outoa töhnää oksan päähän. Örkki otti taskustaan pienen, mustan kiven, ja tökkäsi töhnää siihen. Kivi syttyi tuleen! Örkki kaatoi jotain jauhoa piippuun, ja asetti palavan kiven piipun alle, josta alkoi samantien tupruta savua. Syytä oudolle ilmiölle en keksinyt – se oli varmasti jotain magiaa. Örkki asetti maahan kiven, joka alkoi rauhassa kytemään.
) aiheuttaa kiven kanssa palamisreaktion, jolla voi siten "sytyttää" piipun . Piippuahan se siis poltti.Ja todellakin, lisää vain kommentteja tulemaan!
Mukana Sotavasaran foorumeilla jo kymmenen vuoden ajan.
Tadaa! Part II on julkaistu Sotuun! Tällä kertaa tulikin sitten kunnolla tavaraa. Nautinnollisia lukuhetkiä!
-------------------------------------------------------------------------------------
-”En… Olekaan kuollut..?”
Herään hämärästä huoneesta. Ainoa valonlähde on pieni ikkuna katonrajassa. Ilmassa leijuu pölyn, ja tunkkaisuuden lemu. Huoneessa leijaileva pöly saa minut aivastamaan, ja virkoan sen verran, että alan katselemaan ympärilleni. Tämä on… Jonkinlainen… Kellari? Alan tutkimaan tarkemmin huonetta. Huoneen nurkassa on syvennys seinässä, syvennyksessä on paljon hiilinokareita, ja jonkinlainen nuotion jättämä jälki. Syvennyksestä vie ylöspäin aukko, josta näkyy valoa. Tämä on hiilikellari?! Huoneessa on myös sänky, ja huoneen toisessa päässä on ovi. Koitan ovea, mutta se on.. Lukossa? Mitä tämä oikein on? Minun pitäisi olla kuollut, mutta olenkin lukittuna jossain hiilikellarissa!? Silloin muistan tarkemmin; Kylmät väreet valtaavat kehoni, kun alan tunnustelemaan selkääni. Sen pitäisi olla reikiä täynnä, mutta niitä.. Ei ole.. Vilkaisen mahaani, mutta paidassa ei ole veriläikkääkään. Oliko se kaikki vain unta..? Onko tämä unta..? Hetkinen.. Se outo, kitkerä savu Örkin piipusta.. Mitä se oikein oli..? Yletyn katsomaan ikkunasta ulos; Ulkona näkyy lato, jonka takaa avautuu pelto. Sataa – kaikkialla on kuraista, jopa ikkuna on saanut kuraisesta kelistä osansa. Kuinka kauan minä olen oikein virunut täällä?
Lähistöllä tupruttelee piippuansa tyytyväisenä Oran Wilson. Hänellä on edessään täysi kestitys pöydällä; Kinkkua, kaljaa, perunoita.. Lommormean tuo pöytään vadillisen vihanneksia.
-”Nuo saat heittää koirille, jos nekään edes syövät niitä.”
-”Mutta isäntä, emäntä näki suuren vaivan keittäessään näitä.”
-”Niin, muuta se ei teekkään, keittää vain. Pitäisi heittää hänetkin vihanneksien mukana.”
-”Elä viitsi.. Pitäisikö minun käydä katsomassa häntä?”, kysyi Lommormean varovaisesti.
-”Antaa hänen muhia siellä vielä vähän aikaa..”
-”Kai sinä sitten päästät hänet?”
-”Ja paskat! Työmiehiä minä tarvitsen! Neljäs onkin ihan hyvä lisä taloon. Ajatella; Sinä, minä, ja Andrel.. Ja, tuo.. Muukalainen.”
-”Mutta et sinä sellaista voi tehdä! Sinulla ei ole mitään oikeutta vangita ihmisiä omiksi työmiehiksesi.”
-”Koita estää minua.”
”Mitä sinä aiot antaa hänelle sitten palkaksi.. Rahaako?”
Wilson sylkäisee tympeissään kasvisvatiin, mutta vilkaisee sitä sitten uudemman kerran, pieni hymyntapainen kasvoillaan.
-”Taitaa tulla kasviksille uutta käyttöä..”
Istun sängyllä. Katselen herkeämättä huoneen ovea – kunpa joku aukaisisi sen.. Hämärä alkaa laskeutumaan ulkona, joten päätän alkaa nukkumaan.. Mutta en saa unta. Vatsaa vääntää; En ole syönyt päivään mitään, ja tarpeetkin pitäisi tehdä.. Kuka minut on teljennyt, ja miksi? Aikovatko he päästää minut täältä? Lopulta saan unen päästä kiinni, ja vaivun levottomaan uneen..
Herään lattialta kuuluvaan kolahdukseen. Unen sumentamilla silmillä näen tumman hahmon huoneen päässä, oven luona.
-”Töihin.”
Nousen hämmentyneenä ylös. Tarkemmin katsottuna roteva, jykeväniskainen mies, joka on melkein huoneen korkuinen, seisoo oven luona. Huomaan talikon lattialla. Katson kummastuneena miestä, ja otan varovaisesti talikon käteeni. Vihdoinkin pääsen tästä ahdistavasta huoneesta ulos! Huone oli todellakin hiilikellari, lähes maan alla. Hiilikellarin vieressä oli iso, kaksikerroksinen päätupa. Edempänä vasemmalla oli ulkorakennus, ja oikealla lato.
-”Tuonne..”
Mies osoitti sormellaan hiilikellarin taakse. Siellä oli vielä yksi rakennus – hevostalli. Vilkaisin mieheen, ja lähdin tallille; Se ei ollut kaukana rakennuksesta, lähes siinä vieressä. Hevoset alkoivat korahdella, kun kuulivat jonkun lähestyvän. Minun täytyi katsella vähän aikaa, ennen kuin tajusin, mitä työtä minun tulisi tehdä. Inholla katsoin edessä kohoavaa hevosenuloste läjää.
-”Noh, kaipa minun on sitten käytävä töihin..”
Oran on samaan aikaan aamiaisella - Jälleen pöytä täynnä erilaisia ruokia.
-”Renki, tuo vielä yksi tuopillinen!” Lommormean tulee pöytään ruskea tammituoppi kädessään, ja ojentaa sen Oranille.
-”Mitä hemmettiä..? Et kai sinä ole mennyt vesittämään tätä?!”
-”Krhm, tuo on jo kuudes tuopillinen tänä aamuna; Minun oli pakko..” Oran on vähällä lyödä Lommormeania.
-”Anti olla saakuli viimenen kerta, kun tommosta peliä alat vehtaamaan..!”
Lommormean rohkaisee itsensä, ja kysyy, ”Mitä aiot tehdä, jos mies kieltäytyy tekemästä töitä sinulle?”
-”Sitten annan hänelle, mitä hänelle kuuluu.”
-”Et kai vai-”, Oran keskeyttää hänet;
-”Kyllä! Ja sinulle käy myös samoin, jos semmosta meinaat!”
Tein töitä koko päivän, ja vihdoinkin sain ulostekasat tunkiolle, pellolle. Palasin uupuneena etupihalle, ja etsin miestä. Hän olikin seisomalla kuistilla, tuvan oven edessä, kuin jonkinlaisena esteenä tupaan. Jotenkin mies pelotti minua..
-”Noh, oli ilo auttaa.. Herra. Mutta minun täytyy todella mennä nyt, minua kaivataan..”
Mies katsoin minua ilmeettömin kasvoin, kun käänsin hänelle selkäni, ja lähdin kävelemään kohti pihasta alkavaa hiekkatietä. Kun olin jo lähes tiellä, kuului takaani huudahdus. Vilkaisin taakse, nähdäkseni miehen viittovan minua tulemaan takaisin kuistille. Kävelin epävarman näköisenä kuistin eteen, ja nousin rappuset miehen luo – hän oli minua lähes päätä pitempi. Olin juuri aikeissa kysyä, mitä asiaa hänellä oli, kunnes huomasin tuijottavani hänen nyrkkiinsä, ja saman tien olinkin lentämässä selälleni mutaiseen pihakamaraan. Kipu, joka kohdistui päähän sen osuessa maahan, oli niin kova, että pyörryin.
Lommormean näki koko tapahtuman tuvan ikkunasta. Hän huudahti kauhistuneena;
-”Mitä… Mitä peliä tämä tällainen ON?!” Oran tuprutteli piippuaan, mitään vastaamatta.
-”Ei helekuta, häneltähän on voinut murtua nenä tuossa iskussa! Etkä sinä aio edes sanoa mitään Andreelle? Minä en voi hyväk-” Yhtäkkiä Oran pihahti Lommormeanille;
”Turpa kiinni, pojannulikka. Itsellesi on käynyt samoin, ja olet vieläkin elossa..”
Lommormean muisteli tuskastuneena niitä aikoja. Metsää, hiilikellaria.. Tulisiko historia toistamaan itseään – tuon miehen muodossa..?
-”Minä olin vain kiertelevä kauppias..”
-”No et ole enää. Nyt sinulla on katto pään päällä, ja ruokaa mitä syödä. Olet turvassa täällä, pentele! Minun elannoillani!”
-”No heitä minut sitten ulos! Hullu.. Se sinä olet.. Kaappaat ihmisiä..”
Silloin Oran vetäisi pistoolinsa esiin, ja osoitti sillä Lommormeania.
-”Sano tuo vielä kerrankin, niin possautan!”
-”Ammu vain! Pääsenpähän tästä kidutuksesta..”
Mutta mitään ei tapahtunut. Oran osoitti pistoolilla, jota Lommormean tuijotti. –”Hullu…” Sen sanottuaan Lommormean painui ovesta ulos kuraiseen syys-iltaan.. Oran seurasi ikkunasta, kun hän juoksi heinälatoon.
Heräsin taas hiilikellarista, huomaten olevani jälleen lähtöpisteessä. Päätäni särki, ja olin vähällä oksentaa. Edes pieneksi lohduksi huomasin, että oven eteen oli jätetty jonkinlainen vati. Menin katsomaan lähemmäksi. Se oli lähes täynnä kasviksia. Aloin syömään jo hiukan pilalle menneitä kasviksia, mutta parempaan en voinut tyytyä. Söin puolet kasviksista – loput päätin jättää huomiseen. Ihmetyksekseni huomasin, että puukoppa, kaksi kiveä, ja jotain mustaa, paksua ainetta pullossa, oli ilmestynyt hiililuukun eteen. Tajusin, että huoneessa oli todella kylmä, joten aloin sytyttämään puita. Minulta meni kauan aikaa, ennen kuin sain sytytettyä, jos ei minulla olisi ollut tuota outoa, mustaa ainetta, joka näytti syttyvän erittäin herkästi, sillä sen syttymiseen tarvittiin vain muutama kipinä, en olisi luultavasti koskaan saanut sytytettyä näitä puita. Kun olin saanut tehtyä työt, sainkin mietittyä kunnolla tilannettani. Ilmeisesti talon väki –syystä tai toisesta – ei näyttänyt olevan aikeissa päästää minua pois. Kysymys kuuluukin, miksi. En ole mikään hyvä työmies, eikä se todellakaan kohota mielialaa, että en ole nähnyt edes talon isäntää vielä. Vai.. Oliko kyseinen mies juuri tämän talon isäntä..? Joka tapauksessa, minun tulisi suunnitella tarkoin, jotta pääsisin täältä karkuun. Vaikka huone lämpenikin äkkiä, kivestä tehdyt seinät suorastaan huokuivat kylmää, mutta seuraavan yön sain nukuttua hiukan helpommin – vieläkin epävarmana tulevaisuudesta.
Heräsin. Huomasin että aurinko oli jo noussut, vaikka päivä oli yhtä harmaa, pilvinen, ja kurainen, kuin eilenkin. Talikko oli ilmestynyt jälleen lattialle. Noukin sen, ja astuin ulos. Näin miehen pihalla – tämä ei tosin ollut se eilinen, vaan toinen talon asukas; Paljon hintelämpi, ja jotenkin sisään vetäytyneen näköinen. Tervehdin, ja lähdin kävelemään hänen luokseen.
”-Hei, olet varmaan töissä täällä. Kertoisitko, milloin voisin tavata talon isännän?”
Mies katsoi minua, ja vastasi hiljaisen varovaisesti;
-”Saat vastaukset illalla.”
Mies käänsi selkänsä minulle, ja lähti lampsimaan kohti peltoa. Jäin katsomaan hämmentyneenä hänen peräänsä. Mies vilkaisi vielä taakseen, ja huudahti;
-”Muista sitten putsata hyvin se koiratupa!”
Koiratupa? Astuin vasemmanpuoleiseen rakennukseen. Sisällä kaksi koiraa alkoivat räksyttää, ja näyttää hampaitaan uudelle, tuntemattomalle miehelle. Minä yritin olla välittämättä niistä, ja aloin keräämään koiranjätöksiä, ja ruoantähteitä kasaan. Putsaamisessa meni koko ”työpäivä”, ja iltapäivällä astuin kiltisti omaan kotiini – vankilaan. Söin loput kasvikset, ja odotin, jos todella saisin vastaukset kysymyksiini.
Pimeä oli laskeutunut, ja olin juuri lopettanut tänään saamani liemikeiton syömisen, kun odottamani mies astui sisään.
-”Olen Lommormean.”
-”Mitä tämä on? Miksei minua päästetä pois? Kuka on tämän talon isäntä?”
-”Sinä olet vankina, pakkotyössä täällä, talon isännän, Oranin tahdosta. Hän on kaivannut jo kauan työmiehiä, mutta raha on hänelle niin tärkeätä, ja hän on niin veloissa, ettei hän halua hankkia sellaisia. Löysimme sinut muutama päivä sitten metsästä, tajuttomana, ja toimme sinut tänne. Ilmoitin kyllä mielipiteeni sinun vangitsemisesta, mutta ei hän minua kuuntele. Mies, joka löi sinua eilen, oli Andrel.”
-”Miksi tämä Andrel löi minua? Enkö minä saa nähdä isäntää?”
-”Et, näemmä. Andrel on työmies, mutta hän pitää samalla huolta isännästä – varo häntä, hän on todella omistautunut työlleen, ehkä liiankin. Oranin vaimo tekee ruoat. He eivät päästä edes minua pois täältä.”
-”Etkö sinä kuulukkaan Oranin sukuun? Luulin, että olet hänen poikansa.”
-”En. Olin kiertelevä kulkukauppias, mutta bandiitit hyökkäsivät kimppuuni, ja veivät minulta kaiken. Olin erittäin heikko, kun minut löydettiin, ja samoin kuin sinulle kävi, minut tuotiin tänne. Siitä lähtien asuin tässä samaisessa hiilikellarissa, ja minä jouduin odottamaan vuoden, ennen kuin edes pääsin keskustelemaan isännän kanssa. Kun sinut tuotiin tänne, jouduin antamaan huoneen sinulle, ja nyt asun heinäladossa. Joudun kaivautumaan heinien sisälle aina öisin, sillä yöt ovat erittäin kylmiä tähän vuodenaikaan.”
-”Jaahas. Vai ollaan sinutkin vangittu. No Oran saa luvan hankkia juuri nyt uuden työmiehen, sillä minä tulen poistumaan tältä tilalta. Sinä varmaan tulet mukaani?”
-”Elä! Oran on hullu! Kuolet, jos yrität paeta. Hän ei epäröisi hetkeäkään minun tappamista, jos yrittäisin samoin. Nytkin minun täytyi kiertää päätalon takaa, sillä Oran ei halua, että tapaamme toisiamme.”
-”No sitten minun täytyy suunnitella erittäin tarkoin, miten, ja milloin pakenemme..”
Kiitin Lommormeania keskustelusta, ja Lommormeanin lähdettyä, kävin nukkumaan.
Seuraavien viikkojen ajan tein töitä, ja suunnittelin lähestyvää pakoani. Tapasin Lommormeanin lähes joka ilta, pimeällä, kun hänen olisi pitänyt olla nukkumassa. Lommormean kehotti, että paras pakohetki olisi silloin, kun talonväki on illallisella. Puheenporina saattaisi viedä huomion, ja silloin voisi olla tilaisuus paeta. Myöskin koirat täytyisi hiljentää, sillä ne voisivat käydä vaaralliseksi minun pakoyritykseni suhteen, jos ne lähetettäisiin perääni. Kaikki varusteeni, ja aseeni oli viety minun löytöni aikana, joten joutuisin ottamaan talikon, sillä vaikka pääsisinkin pakoon, tulisi öinen metsä olemaan vaarallinen.
Huomasin, että joka päivä ruoka, ja sen määrä oli erilainen. Monesti ruokana oli vain pelkkää lientä, ja muutama peruna, jossa oli hiukan lihaa. Tajusin, että nämä olivat ruoanjäämiä. Minua inhotti ajatus syödä ruokaa, mitä se hullu olisi saattanut pistää poskeensa, ja sylkäistä pois. Kaikki se annettiin minulle. Mitä Lommormean söi, sitä en tiennyt.
Eräänä iltana Andrel oli jälleen kuistilla katselemassa raikasta, pimeää syysiltaa, kun hän huomasi hiilikellarin oven avautuvan. Sieltä astui ulos tuttu renki, joka pinkaisi pian nurkan taakse. Hän ei huomannut Andrelia. Andrel kääntyi, ja poistui ilmeettömänä sisälle.
Seuraavana iltana Lommormean astui jälleen hiilikellarista, ja lähti kiertämään tuvan takaa heinäladolle. Päästyään heinälatoon, hän huomasikin Andrelin, ja Oranin odottavan siellä talikot kädessään.. Lommormean ei näyttänyt pelkoansa, vaan tokaisi;
-”Mitä asiaa?”
Oran sanoi tympääntyneesti;
-”Tiedät kyllä.”
-”Kävin vain tarpeillani, siinä kaikki.”
-”Andrel väittää toista. Hän sanoo, että olet käynyt juoruamassa muukalaiselle. En tiedä, kuinka kauan olette tapailleet, ja mitä olette keskustelleet, mutta sen minä tiedän..” Oran puristi lujemmin talikkoansa.
-”.. Että mitään hyvää se ei tiedä..”
Lommormean yritti perääntyä, mutta Andrel otti häntä rinnuksista, ja heitti heinäkasaan.
Oran katsoi raivoissaan Lommormeania, ja korotti ääntään;
-”Usko pois, et sinä niin helevetin tärkeä ole!”
Jonkun ajan päästä he astuivat rankkasateeseen, ulos ladosta. Oran tokaisi Andrelle;
-”Hae työvälineet, maistakoot poika omaa lääkettään.”
Heräsin jälleen uuteen aamuun. Otin talikon tavalliseen tapaani, ja valmistauduin töihin. Kas, aamiainen oli tullut. Tämä oli harvinaista, yleensä en saanut ruoka-annoksen kuin kerran päivässä. Minulla oli nälkä, joten söin kernaasti lihakeiton pois. Ulkona satoi, tästä tulisi rankka päivä.
Huomasin ihmetyksekseni, että Lommormeania ei ollut näkynyt tänään. Se huolestutti, sillä Lommormean oli lähes kokoajan vaarassa paljastua. Jatkoin töitäni, tosin hieman hermostuneena. Näin Andrelin vahtivan kuistilla, oven edessä tavalliseen tapaansa. Miksi hän seisoi siinä? Ei kukaan ollut, eikä tulisikaan olemaan aikeissa tunkeutua tupaan. Vai.. Vahtiko hän meitä..?
Kun palasin hiilikellariin, oli huoneeseen ilmestynyt taas lihakeittoa. Yhtäkkiä ajatus pyyhkäisi ylitseni. Se kuvotti minua, samalla lailla, kuin se savu aikaisemmin. Hikikarpalot valuivat pitkin otsaani, kun tarkastelin lähemmin lihakeittoa. Viimein löysin sen, mitä pelkäsinkin. Yhteen lihanpalasista oli jäänyt kiinni ihonpalanen. Tiesin heti, että Lommormean oli kuollut. Samalla muistin, mitä söin aamulla. Ajatus sai minut oksentamaan, mutta mitään ei tullut ulos. Paiskasin lautasen lihoineen seinään. Lommormean oli oikeassa, he olivat hulluja. Silloin minä päätin – minä karkaisin tänä iltana, ja minä tulisin onnistumaan - Lommormeanin takia.
Rankkasade jatkui, oli satanut jo koko illan, mutta tekisin sen siltikin – minä en jäisi enää hetkeksikään näiden mielipuolien pariin. Illallis-aika lähestyi, ja ensimmäinen tehtäväni olisi päästä heinälatoon. Painauduin kiinni oveen, kuullakseni Andrelin sisälle menon. Lopulta kuulin, kuinka kuistin ovi paiskautui kiinni. Odotin vielä vähän aikaa, ennen kuin lähdin liikkeelle, kyyryssä, ja kiertäen takaa kohti heinälatoa. Onneksi pihassa ei ollut minkäänlaista valaistusta. Sateen rummutus kuului kovana kattoa vasten saapuessani heinälatoon, ja niin aloin etsimään talikkoa. Lopulta tarpeeksi käsillä tunnusteltuani pimeässä, löysin talikon. Lähdin astelemaan kohti koiratupaa, talikko kädessäni. Astuessani sisään koirat, aistiessaan vaaran, alkoivat räksyttää, ja haukkua.
-”Anteeksi vain, kaverit..”
Oran, Andrel, ja emäntä olivat illallisella. Yhtäkkiä koiratuvasta alkoi kuulumaan kauheata mekkalata.
-”Mitä helekutaa..? Emäntä, meneppä kattomaan, mitä tuolla oikeen mekkaloidaan.”
Emäntä katsoi kauhuissaan Orania;
-”Mitä? Minä, tonne pimmeeseen..?”
-”Kyllä, sinä meet sinne, ku minä käsken. Mutta – ota kuitenkin tää mun pistooli mukaan; Ties vaikka siellä on Sompi!”
Oran nauroi räkäisesti emännän astuessa ulos pimeään sateeseen.
Lähestyessään koiratupaa, hän huomasi, että äänet olivat hiljenneet. Koiratuvalta ei kuulunut hiiskaustakaan. Emäntää alkoi pelottamaan. Vaikka hänellä oli pistooli kädessään, oli hänen vaikea lähestyä koiratupaa yhtään lähemmäksi. Lopulta hänen hermot pettivät, ja hän juoksi lähes itku silmässä takaisin sisälle.
-”En mie sinne tohinnu mennä, ku sielt ei kuulunu mittää, siel o iha hiljasta..”
-”No mennään sitten, emäntä hyvä, kattomaan sitä sinun sompiasi.”, Oran sanoi naurahtaen.
Hän koppasi emännältä pistoolin, ja kolmestaan he kävelivät kohti koiratupaa, öljylamppu kullakin kädessään.. He aukaisivat oven.
Kuulin huudon metsänreunaan asti. Emännän juostessa takaisin sisälle olin äkkiä juossut tilalta pellon yli metsään. Tiesin, että olisin nyt turvassa, sillä he eivät löytäisi minua, eivät, vaikka etsisivät hevosten kanssa; Oli liian pimeää – ja kun aamu koittaa, olisin jo kaukana. Nyt ainoa kysymys, joka minua mietitytti, oli; ”Mitä, ja minne tästä eteenpäin?”
Kolmikko seisoi hiiskahtamattakaan tilan pihassa. Andrel oli todennut hiilikellarin tarkistettuaan, että hän oli kadonnut. He olivat menettäneet kaksi työmiestä, ja metsästyskoirat. Oran tiesi, että peli oli pelattu – muukalainen voitti.
Oran huusi niin lujaa, kuin jaksoi;
-”Juokse sinne, mistä tulitkin! Syököön Skavenit sinut elävältä!”
Oran katseli pimeyteen. Kaikki oli mennyt pilalle.
-”saakuli.”
-------------------------------------------------------------------------------------
Tarina oli kyllä pitkä, omasta mielestäni, mutta jotkut saattoivat ehkä kokea sen kyllästyttäväksi, sillä tarinassa ei tapahtunut paljoakaan. Kommentteja saa sitten toki laittaa myös ykkös-osasta, tai vaikka kummistakin, mutta pääasia on, että kommentteja, tai lähetän Wolf Riderit peräänne!
-------------------------------------------------------------------------------------
-”En… Olekaan kuollut..?”
Herään hämärästä huoneesta. Ainoa valonlähde on pieni ikkuna katonrajassa. Ilmassa leijuu pölyn, ja tunkkaisuuden lemu. Huoneessa leijaileva pöly saa minut aivastamaan, ja virkoan sen verran, että alan katselemaan ympärilleni. Tämä on… Jonkinlainen… Kellari? Alan tutkimaan tarkemmin huonetta. Huoneen nurkassa on syvennys seinässä, syvennyksessä on paljon hiilinokareita, ja jonkinlainen nuotion jättämä jälki. Syvennyksestä vie ylöspäin aukko, josta näkyy valoa. Tämä on hiilikellari?! Huoneessa on myös sänky, ja huoneen toisessa päässä on ovi. Koitan ovea, mutta se on.. Lukossa? Mitä tämä oikein on? Minun pitäisi olla kuollut, mutta olenkin lukittuna jossain hiilikellarissa!? Silloin muistan tarkemmin; Kylmät väreet valtaavat kehoni, kun alan tunnustelemaan selkääni. Sen pitäisi olla reikiä täynnä, mutta niitä.. Ei ole.. Vilkaisen mahaani, mutta paidassa ei ole veriläikkääkään. Oliko se kaikki vain unta..? Onko tämä unta..? Hetkinen.. Se outo, kitkerä savu Örkin piipusta.. Mitä se oikein oli..? Yletyn katsomaan ikkunasta ulos; Ulkona näkyy lato, jonka takaa avautuu pelto. Sataa – kaikkialla on kuraista, jopa ikkuna on saanut kuraisesta kelistä osansa. Kuinka kauan minä olen oikein virunut täällä?
Lähistöllä tupruttelee piippuansa tyytyväisenä Oran Wilson. Hänellä on edessään täysi kestitys pöydällä; Kinkkua, kaljaa, perunoita.. Lommormean tuo pöytään vadillisen vihanneksia.
-”Nuo saat heittää koirille, jos nekään edes syövät niitä.”
-”Mutta isäntä, emäntä näki suuren vaivan keittäessään näitä.”
-”Niin, muuta se ei teekkään, keittää vain. Pitäisi heittää hänetkin vihanneksien mukana.”
-”Elä viitsi.. Pitäisikö minun käydä katsomassa häntä?”, kysyi Lommormean varovaisesti.
-”Antaa hänen muhia siellä vielä vähän aikaa..”
-”Kai sinä sitten päästät hänet?”
-”Ja paskat! Työmiehiä minä tarvitsen! Neljäs onkin ihan hyvä lisä taloon. Ajatella; Sinä, minä, ja Andrel.. Ja, tuo.. Muukalainen.”
-”Mutta et sinä sellaista voi tehdä! Sinulla ei ole mitään oikeutta vangita ihmisiä omiksi työmiehiksesi.”
-”Koita estää minua.”
”Mitä sinä aiot antaa hänelle sitten palkaksi.. Rahaako?”
Wilson sylkäisee tympeissään kasvisvatiin, mutta vilkaisee sitä sitten uudemman kerran, pieni hymyntapainen kasvoillaan.
-”Taitaa tulla kasviksille uutta käyttöä..”
Istun sängyllä. Katselen herkeämättä huoneen ovea – kunpa joku aukaisisi sen.. Hämärä alkaa laskeutumaan ulkona, joten päätän alkaa nukkumaan.. Mutta en saa unta. Vatsaa vääntää; En ole syönyt päivään mitään, ja tarpeetkin pitäisi tehdä.. Kuka minut on teljennyt, ja miksi? Aikovatko he päästää minut täältä? Lopulta saan unen päästä kiinni, ja vaivun levottomaan uneen..
Herään lattialta kuuluvaan kolahdukseen. Unen sumentamilla silmillä näen tumman hahmon huoneen päässä, oven luona.
-”Töihin.”
Nousen hämmentyneenä ylös. Tarkemmin katsottuna roteva, jykeväniskainen mies, joka on melkein huoneen korkuinen, seisoo oven luona. Huomaan talikon lattialla. Katson kummastuneena miestä, ja otan varovaisesti talikon käteeni. Vihdoinkin pääsen tästä ahdistavasta huoneesta ulos! Huone oli todellakin hiilikellari, lähes maan alla. Hiilikellarin vieressä oli iso, kaksikerroksinen päätupa. Edempänä vasemmalla oli ulkorakennus, ja oikealla lato.
-”Tuonne..”
Mies osoitti sormellaan hiilikellarin taakse. Siellä oli vielä yksi rakennus – hevostalli. Vilkaisin mieheen, ja lähdin tallille; Se ei ollut kaukana rakennuksesta, lähes siinä vieressä. Hevoset alkoivat korahdella, kun kuulivat jonkun lähestyvän. Minun täytyi katsella vähän aikaa, ennen kuin tajusin, mitä työtä minun tulisi tehdä. Inholla katsoin edessä kohoavaa hevosenuloste läjää.
-”Noh, kaipa minun on sitten käytävä töihin..”
Oran on samaan aikaan aamiaisella - Jälleen pöytä täynnä erilaisia ruokia.
-”Renki, tuo vielä yksi tuopillinen!” Lommormean tulee pöytään ruskea tammituoppi kädessään, ja ojentaa sen Oranille.
-”Mitä hemmettiä..? Et kai sinä ole mennyt vesittämään tätä?!”
-”Krhm, tuo on jo kuudes tuopillinen tänä aamuna; Minun oli pakko..” Oran on vähällä lyödä Lommormeania.
-”Anti olla saakuli viimenen kerta, kun tommosta peliä alat vehtaamaan..!”
Lommormean rohkaisee itsensä, ja kysyy, ”Mitä aiot tehdä, jos mies kieltäytyy tekemästä töitä sinulle?”
-”Sitten annan hänelle, mitä hänelle kuuluu.”
-”Et kai vai-”, Oran keskeyttää hänet;
-”Kyllä! Ja sinulle käy myös samoin, jos semmosta meinaat!”
Tein töitä koko päivän, ja vihdoinkin sain ulostekasat tunkiolle, pellolle. Palasin uupuneena etupihalle, ja etsin miestä. Hän olikin seisomalla kuistilla, tuvan oven edessä, kuin jonkinlaisena esteenä tupaan. Jotenkin mies pelotti minua..
-”Noh, oli ilo auttaa.. Herra. Mutta minun täytyy todella mennä nyt, minua kaivataan..”
Mies katsoin minua ilmeettömin kasvoin, kun käänsin hänelle selkäni, ja lähdin kävelemään kohti pihasta alkavaa hiekkatietä. Kun olin jo lähes tiellä, kuului takaani huudahdus. Vilkaisin taakse, nähdäkseni miehen viittovan minua tulemaan takaisin kuistille. Kävelin epävarman näköisenä kuistin eteen, ja nousin rappuset miehen luo – hän oli minua lähes päätä pitempi. Olin juuri aikeissa kysyä, mitä asiaa hänellä oli, kunnes huomasin tuijottavani hänen nyrkkiinsä, ja saman tien olinkin lentämässä selälleni mutaiseen pihakamaraan. Kipu, joka kohdistui päähän sen osuessa maahan, oli niin kova, että pyörryin.
Lommormean näki koko tapahtuman tuvan ikkunasta. Hän huudahti kauhistuneena;
-”Mitä… Mitä peliä tämä tällainen ON?!” Oran tuprutteli piippuaan, mitään vastaamatta.
-”Ei helekuta, häneltähän on voinut murtua nenä tuossa iskussa! Etkä sinä aio edes sanoa mitään Andreelle? Minä en voi hyväk-” Yhtäkkiä Oran pihahti Lommormeanille;
”Turpa kiinni, pojannulikka. Itsellesi on käynyt samoin, ja olet vieläkin elossa..”
Lommormean muisteli tuskastuneena niitä aikoja. Metsää, hiilikellaria.. Tulisiko historia toistamaan itseään – tuon miehen muodossa..?
-”Minä olin vain kiertelevä kauppias..”
-”No et ole enää. Nyt sinulla on katto pään päällä, ja ruokaa mitä syödä. Olet turvassa täällä, pentele! Minun elannoillani!”
-”No heitä minut sitten ulos! Hullu.. Se sinä olet.. Kaappaat ihmisiä..”
Silloin Oran vetäisi pistoolinsa esiin, ja osoitti sillä Lommormeania.
-”Sano tuo vielä kerrankin, niin possautan!”
-”Ammu vain! Pääsenpähän tästä kidutuksesta..”
Mutta mitään ei tapahtunut. Oran osoitti pistoolilla, jota Lommormean tuijotti. –”Hullu…” Sen sanottuaan Lommormean painui ovesta ulos kuraiseen syys-iltaan.. Oran seurasi ikkunasta, kun hän juoksi heinälatoon.
Heräsin taas hiilikellarista, huomaten olevani jälleen lähtöpisteessä. Päätäni särki, ja olin vähällä oksentaa. Edes pieneksi lohduksi huomasin, että oven eteen oli jätetty jonkinlainen vati. Menin katsomaan lähemmäksi. Se oli lähes täynnä kasviksia. Aloin syömään jo hiukan pilalle menneitä kasviksia, mutta parempaan en voinut tyytyä. Söin puolet kasviksista – loput päätin jättää huomiseen. Ihmetyksekseni huomasin, että puukoppa, kaksi kiveä, ja jotain mustaa, paksua ainetta pullossa, oli ilmestynyt hiililuukun eteen. Tajusin, että huoneessa oli todella kylmä, joten aloin sytyttämään puita. Minulta meni kauan aikaa, ennen kuin sain sytytettyä, jos ei minulla olisi ollut tuota outoa, mustaa ainetta, joka näytti syttyvän erittäin herkästi, sillä sen syttymiseen tarvittiin vain muutama kipinä, en olisi luultavasti koskaan saanut sytytettyä näitä puita. Kun olin saanut tehtyä työt, sainkin mietittyä kunnolla tilannettani. Ilmeisesti talon väki –syystä tai toisesta – ei näyttänyt olevan aikeissa päästää minua pois. Kysymys kuuluukin, miksi. En ole mikään hyvä työmies, eikä se todellakaan kohota mielialaa, että en ole nähnyt edes talon isäntää vielä. Vai.. Oliko kyseinen mies juuri tämän talon isäntä..? Joka tapauksessa, minun tulisi suunnitella tarkoin, jotta pääsisin täältä karkuun. Vaikka huone lämpenikin äkkiä, kivestä tehdyt seinät suorastaan huokuivat kylmää, mutta seuraavan yön sain nukuttua hiukan helpommin – vieläkin epävarmana tulevaisuudesta.
Heräsin. Huomasin että aurinko oli jo noussut, vaikka päivä oli yhtä harmaa, pilvinen, ja kurainen, kuin eilenkin. Talikko oli ilmestynyt jälleen lattialle. Noukin sen, ja astuin ulos. Näin miehen pihalla – tämä ei tosin ollut se eilinen, vaan toinen talon asukas; Paljon hintelämpi, ja jotenkin sisään vetäytyneen näköinen. Tervehdin, ja lähdin kävelemään hänen luokseen.
”-Hei, olet varmaan töissä täällä. Kertoisitko, milloin voisin tavata talon isännän?”
Mies katsoi minua, ja vastasi hiljaisen varovaisesti;
-”Saat vastaukset illalla.”
Mies käänsi selkänsä minulle, ja lähti lampsimaan kohti peltoa. Jäin katsomaan hämmentyneenä hänen peräänsä. Mies vilkaisi vielä taakseen, ja huudahti;
-”Muista sitten putsata hyvin se koiratupa!”
Koiratupa? Astuin vasemmanpuoleiseen rakennukseen. Sisällä kaksi koiraa alkoivat räksyttää, ja näyttää hampaitaan uudelle, tuntemattomalle miehelle. Minä yritin olla välittämättä niistä, ja aloin keräämään koiranjätöksiä, ja ruoantähteitä kasaan. Putsaamisessa meni koko ”työpäivä”, ja iltapäivällä astuin kiltisti omaan kotiini – vankilaan. Söin loput kasvikset, ja odotin, jos todella saisin vastaukset kysymyksiini.
Pimeä oli laskeutunut, ja olin juuri lopettanut tänään saamani liemikeiton syömisen, kun odottamani mies astui sisään.
-”Olen Lommormean.”
-”Mitä tämä on? Miksei minua päästetä pois? Kuka on tämän talon isäntä?”
-”Sinä olet vankina, pakkotyössä täällä, talon isännän, Oranin tahdosta. Hän on kaivannut jo kauan työmiehiä, mutta raha on hänelle niin tärkeätä, ja hän on niin veloissa, ettei hän halua hankkia sellaisia. Löysimme sinut muutama päivä sitten metsästä, tajuttomana, ja toimme sinut tänne. Ilmoitin kyllä mielipiteeni sinun vangitsemisesta, mutta ei hän minua kuuntele. Mies, joka löi sinua eilen, oli Andrel.”
-”Miksi tämä Andrel löi minua? Enkö minä saa nähdä isäntää?”
-”Et, näemmä. Andrel on työmies, mutta hän pitää samalla huolta isännästä – varo häntä, hän on todella omistautunut työlleen, ehkä liiankin. Oranin vaimo tekee ruoat. He eivät päästä edes minua pois täältä.”
-”Etkö sinä kuulukkaan Oranin sukuun? Luulin, että olet hänen poikansa.”
-”En. Olin kiertelevä kulkukauppias, mutta bandiitit hyökkäsivät kimppuuni, ja veivät minulta kaiken. Olin erittäin heikko, kun minut löydettiin, ja samoin kuin sinulle kävi, minut tuotiin tänne. Siitä lähtien asuin tässä samaisessa hiilikellarissa, ja minä jouduin odottamaan vuoden, ennen kuin edes pääsin keskustelemaan isännän kanssa. Kun sinut tuotiin tänne, jouduin antamaan huoneen sinulle, ja nyt asun heinäladossa. Joudun kaivautumaan heinien sisälle aina öisin, sillä yöt ovat erittäin kylmiä tähän vuodenaikaan.”
-”Jaahas. Vai ollaan sinutkin vangittu. No Oran saa luvan hankkia juuri nyt uuden työmiehen, sillä minä tulen poistumaan tältä tilalta. Sinä varmaan tulet mukaani?”
-”Elä! Oran on hullu! Kuolet, jos yrität paeta. Hän ei epäröisi hetkeäkään minun tappamista, jos yrittäisin samoin. Nytkin minun täytyi kiertää päätalon takaa, sillä Oran ei halua, että tapaamme toisiamme.”
-”No sitten minun täytyy suunnitella erittäin tarkoin, miten, ja milloin pakenemme..”
Kiitin Lommormeania keskustelusta, ja Lommormeanin lähdettyä, kävin nukkumaan.
Seuraavien viikkojen ajan tein töitä, ja suunnittelin lähestyvää pakoani. Tapasin Lommormeanin lähes joka ilta, pimeällä, kun hänen olisi pitänyt olla nukkumassa. Lommormean kehotti, että paras pakohetki olisi silloin, kun talonväki on illallisella. Puheenporina saattaisi viedä huomion, ja silloin voisi olla tilaisuus paeta. Myöskin koirat täytyisi hiljentää, sillä ne voisivat käydä vaaralliseksi minun pakoyritykseni suhteen, jos ne lähetettäisiin perääni. Kaikki varusteeni, ja aseeni oli viety minun löytöni aikana, joten joutuisin ottamaan talikon, sillä vaikka pääsisinkin pakoon, tulisi öinen metsä olemaan vaarallinen.
Huomasin, että joka päivä ruoka, ja sen määrä oli erilainen. Monesti ruokana oli vain pelkkää lientä, ja muutama peruna, jossa oli hiukan lihaa. Tajusin, että nämä olivat ruoanjäämiä. Minua inhotti ajatus syödä ruokaa, mitä se hullu olisi saattanut pistää poskeensa, ja sylkäistä pois. Kaikki se annettiin minulle. Mitä Lommormean söi, sitä en tiennyt.
Eräänä iltana Andrel oli jälleen kuistilla katselemassa raikasta, pimeää syysiltaa, kun hän huomasi hiilikellarin oven avautuvan. Sieltä astui ulos tuttu renki, joka pinkaisi pian nurkan taakse. Hän ei huomannut Andrelia. Andrel kääntyi, ja poistui ilmeettömänä sisälle.
Seuraavana iltana Lommormean astui jälleen hiilikellarista, ja lähti kiertämään tuvan takaa heinäladolle. Päästyään heinälatoon, hän huomasikin Andrelin, ja Oranin odottavan siellä talikot kädessään.. Lommormean ei näyttänyt pelkoansa, vaan tokaisi;
-”Mitä asiaa?”
Oran sanoi tympääntyneesti;
-”Tiedät kyllä.”
-”Kävin vain tarpeillani, siinä kaikki.”
-”Andrel väittää toista. Hän sanoo, että olet käynyt juoruamassa muukalaiselle. En tiedä, kuinka kauan olette tapailleet, ja mitä olette keskustelleet, mutta sen minä tiedän..” Oran puristi lujemmin talikkoansa.
-”.. Että mitään hyvää se ei tiedä..”
Lommormean yritti perääntyä, mutta Andrel otti häntä rinnuksista, ja heitti heinäkasaan.
Oran katsoi raivoissaan Lommormeania, ja korotti ääntään;
-”Usko pois, et sinä niin helevetin tärkeä ole!”
Jonkun ajan päästä he astuivat rankkasateeseen, ulos ladosta. Oran tokaisi Andrelle;
-”Hae työvälineet, maistakoot poika omaa lääkettään.”
Heräsin jälleen uuteen aamuun. Otin talikon tavalliseen tapaani, ja valmistauduin töihin. Kas, aamiainen oli tullut. Tämä oli harvinaista, yleensä en saanut ruoka-annoksen kuin kerran päivässä. Minulla oli nälkä, joten söin kernaasti lihakeiton pois. Ulkona satoi, tästä tulisi rankka päivä.
Huomasin ihmetyksekseni, että Lommormeania ei ollut näkynyt tänään. Se huolestutti, sillä Lommormean oli lähes kokoajan vaarassa paljastua. Jatkoin töitäni, tosin hieman hermostuneena. Näin Andrelin vahtivan kuistilla, oven edessä tavalliseen tapaansa. Miksi hän seisoi siinä? Ei kukaan ollut, eikä tulisikaan olemaan aikeissa tunkeutua tupaan. Vai.. Vahtiko hän meitä..?
Kun palasin hiilikellariin, oli huoneeseen ilmestynyt taas lihakeittoa. Yhtäkkiä ajatus pyyhkäisi ylitseni. Se kuvotti minua, samalla lailla, kuin se savu aikaisemmin. Hikikarpalot valuivat pitkin otsaani, kun tarkastelin lähemmin lihakeittoa. Viimein löysin sen, mitä pelkäsinkin. Yhteen lihanpalasista oli jäänyt kiinni ihonpalanen. Tiesin heti, että Lommormean oli kuollut. Samalla muistin, mitä söin aamulla. Ajatus sai minut oksentamaan, mutta mitään ei tullut ulos. Paiskasin lautasen lihoineen seinään. Lommormean oli oikeassa, he olivat hulluja. Silloin minä päätin – minä karkaisin tänä iltana, ja minä tulisin onnistumaan - Lommormeanin takia.
Rankkasade jatkui, oli satanut jo koko illan, mutta tekisin sen siltikin – minä en jäisi enää hetkeksikään näiden mielipuolien pariin. Illallis-aika lähestyi, ja ensimmäinen tehtäväni olisi päästä heinälatoon. Painauduin kiinni oveen, kuullakseni Andrelin sisälle menon. Lopulta kuulin, kuinka kuistin ovi paiskautui kiinni. Odotin vielä vähän aikaa, ennen kuin lähdin liikkeelle, kyyryssä, ja kiertäen takaa kohti heinälatoa. Onneksi pihassa ei ollut minkäänlaista valaistusta. Sateen rummutus kuului kovana kattoa vasten saapuessani heinälatoon, ja niin aloin etsimään talikkoa. Lopulta tarpeeksi käsillä tunnusteltuani pimeässä, löysin talikon. Lähdin astelemaan kohti koiratupaa, talikko kädessäni. Astuessani sisään koirat, aistiessaan vaaran, alkoivat räksyttää, ja haukkua.
-”Anteeksi vain, kaverit..”
Oran, Andrel, ja emäntä olivat illallisella. Yhtäkkiä koiratuvasta alkoi kuulumaan kauheata mekkalata.
-”Mitä helekutaa..? Emäntä, meneppä kattomaan, mitä tuolla oikeen mekkaloidaan.”
Emäntä katsoi kauhuissaan Orania;
-”Mitä? Minä, tonne pimmeeseen..?”
-”Kyllä, sinä meet sinne, ku minä käsken. Mutta – ota kuitenkin tää mun pistooli mukaan; Ties vaikka siellä on Sompi!”
Oran nauroi räkäisesti emännän astuessa ulos pimeään sateeseen.
Lähestyessään koiratupaa, hän huomasi, että äänet olivat hiljenneet. Koiratuvalta ei kuulunut hiiskaustakaan. Emäntää alkoi pelottamaan. Vaikka hänellä oli pistooli kädessään, oli hänen vaikea lähestyä koiratupaa yhtään lähemmäksi. Lopulta hänen hermot pettivät, ja hän juoksi lähes itku silmässä takaisin sisälle.
-”En mie sinne tohinnu mennä, ku sielt ei kuulunu mittää, siel o iha hiljasta..”
-”No mennään sitten, emäntä hyvä, kattomaan sitä sinun sompiasi.”, Oran sanoi naurahtaen.
Hän koppasi emännältä pistoolin, ja kolmestaan he kävelivät kohti koiratupaa, öljylamppu kullakin kädessään.. He aukaisivat oven.
Kuulin huudon metsänreunaan asti. Emännän juostessa takaisin sisälle olin äkkiä juossut tilalta pellon yli metsään. Tiesin, että olisin nyt turvassa, sillä he eivät löytäisi minua, eivät, vaikka etsisivät hevosten kanssa; Oli liian pimeää – ja kun aamu koittaa, olisin jo kaukana. Nyt ainoa kysymys, joka minua mietitytti, oli; ”Mitä, ja minne tästä eteenpäin?”
Kolmikko seisoi hiiskahtamattakaan tilan pihassa. Andrel oli todennut hiilikellarin tarkistettuaan, että hän oli kadonnut. He olivat menettäneet kaksi työmiestä, ja metsästyskoirat. Oran tiesi, että peli oli pelattu – muukalainen voitti.
Oran huusi niin lujaa, kuin jaksoi;
-”Juokse sinne, mistä tulitkin! Syököön Skavenit sinut elävältä!”
Oran katseli pimeyteen. Kaikki oli mennyt pilalle.
-”saakuli.”
-------------------------------------------------------------------------------------
Tarina oli kyllä pitkä, omasta mielestäni, mutta jotkut saattoivat ehkä kokea sen kyllästyttäväksi, sillä tarinassa ei tapahtunut paljoakaan. Kommentteja saa sitten toki laittaa myös ykkös-osasta, tai vaikka kummistakin, mutta pääasia on, että kommentteja, tai lähetän Wolf Riderit peräänne!
Mukana Sotavasaran foorumeilla jo kymmenen vuoden ajan.
Jee, oli mukavaa luettavaa näin aamuselta.Lommormeanin kohtalo oli julma =(
Hyvin oli kuvailtu sääoloja, ja ihmisiä.Siitä pisteet.
Ja hyvä, että muistit, että ei kannata vuorosanoihin aina kirjoittaa kirjakielellä
Ainoa mikä jöi harmittamaan oli, että ei näkynyt örkeistä ja muista otuksista jälkeäkään :/ Mutta odotan niitä Part 3:sessa(And there should be Part 3!)
Hyvin oli kuvailtu sääoloja, ja ihmisiä.Siitä pisteet.
Ja hyvä, että muistit, että ei kannata vuorosanoihin aina kirjoittaa kirjakielellä
Ainoa mikä jöi harmittamaan oli, että ei näkynyt örkeistä ja muista otuksista jälkeäkään :/ Mutta odotan niitä Part 3:sessa(And there should be Part 3!)
"Entä mitä syötte aamupalaksi? Minkäväriset kalsarit teillä on?" - Matti Niemelä.
Blood for the blood God! Skulls for the skull throne! Milk for the Khorne flakes!
Blood for the blood God! Skulls for the skull throne! Milk for the Khorne flakes!
Hyvä tarina.Paitsi että itse en viitsinyt koko tarinaa lukea läpi kun, ei ole sitä laajakaistaaa koneella:
Luen sit vaikka kaverin luonna sen kokonaa.Tunnelma oli kuin Cothic:issa.Samallaisia orjapiiskureita kaikki.
Toivottavasti skavenit ei vain syö pääsankaria.
---------
Jatkoa odotan innolaa.
-Swarmp.
Luen sit vaikka kaverin luonna sen kokonaa.Tunnelma oli kuin Cothic:issa.Samallaisia orjapiiskureita kaikki.
Toivottavasti skavenit ei vain syö pääsankaria.
---------
Jatkoa odotan innolaa.
-Swarmp.
Muuten ihan mukavaa tekstiä, mutta minua suuresti häiritsevät nuo sinun englanninnoksesi. Jos suomeksi kirjoitetaan, niin voisi silloin käyttää suomenkielisiä vastineita sanoille. Muuten lopputulos on sellainen sekametelikeitto, että on vaikea ottaa vakavasti. Esimerkkeinä nyt vaikka se "klubi", mikä nuijassa on vikana? Tai "bandiitit", kävisikö maantierosvot tai metsärosvot tai vaikka puskaväijyrit. Goblineissa ja snotlingeissa yhdyn aiempaan kommentoijaan, hiidet ja räkäläiset sopivat paremmin yhteen örkin kanssa, eihän sekään ole orcci. Meillä on kaunis kieli, josta löytyy paljon parempia vastineita ja suurempi määrä synonyymeja kuin englannista ikinä. Että kielemme puolesta, vaihda ne sanat jookosta.
Part 2 ei ollut minkäänlaisia "ulkopuolisia" sen takia, koska halusin luoda paikkaan tietynlaista eristyneisyyden tunnetta, että hän olisi aivan yksin, eikä kukaan tietäisi, että hän oli siellä. Sen takia en sijoittanut tähän osaan minkäänlaisia olentoja, enkä ulkopuolisia ihmisiä.Razwrakka kirjoitti:Ainoa mikä jäi harmittamaan oli, että ei näkynyt örkeistä ja muista otuksista jälkeäkään :/ Mutta odotan niitä Part 3:sessa(And there should be Part 3!)
Hmm, taidan selittää tämän nyt perin pohjin. Hyvä neiti, tottakai olisin voinut käyttää klubin sijasta nuijaa, bandiitin sijasta maantierosvoa, tai *Skavenin sijasta ihmisrottaa (*Mikä olisi ehkä jopa ollut selkeämpää joillekkin, jotka eivät ennen ole Skaveneista kuulleet) mutta mitä väliä sillä on, kumpaa käyttää? Eikö ne kummatkin ole hyväksyttäviä nimityksiä?susivaara kirjoitti:Muuten ihan mukavaa tekstiä, mutta minua suuresti häiritsevät nuo sinun englanninnoksesi. Jos suomeksi kirjoitetaan, niin voisi silloin käyttää suomenkielisiä vastineita sanoille. Muuten lopputulos on sellainen sekametelikeitto, että on vaikea ottaa vakavasti. Esimerkkeinä nyt vaikka se "klubi", mikä nuijassa on vikana? Tai "bandiitit", kävisikö maantierosvot tai metsärosvot tai vaikka puskaväijyrit. Goblineissa ja snotlingeissa yhdyn aiempaan kommentoijaan, hiidet ja räkäläiset sopivat paremmin yhteen örkin kanssa, eihän sekään ole orcci. Meillä on kaunis kieli, josta löytyy paljon parempia vastineita ja suurempi määrä synonyymeja kuin englannista ikinä. Että kielemme puolesta, vaihda ne sanat jookosta.
Taas, kun tarkastellaan nimitystä Goblin, ja Hiisi, niin nimet eivät millään tavalla viittaa toisiinsa, toisin kuin Örkki, ja Orc (jopa orcci). Hiisi kuvataan myös monena erilaisena olentona (Jättiläinen, peikko, jopa veden-neito), joten nimityksestä hiisi olisi voinut tulla erilaisia mielikuvia joillekkin, kuin mikä olisi ollut tarkoitukseni. Mutta kun käyttää nimitystä "Goblin", niin kaikki tietävät, mistä olennosta on kyse. Jos olisin lukenut tarinaa, jossa olisi ollut Räkäläisiä, niin en olisi mitenkään osannut yhdistää niitä Snotlingeihin. Parempi suomennos Snotlingeille, ja Goblineille olisi voinut olla "Snot", taikka "Gobo", jotka olisivat edes hieman vihjanneet alkuperäiseen nimitykseen. Epäilen, että juuri näistä suomennoksista (Hiisi, ym.) olisi voinut syntyä se pelkäämämme "sekametelisoppa", sillä varsinkin aloittelijat eivät ole välttämättä kuulleet koskaan kyseisiä nimityksiä (Itse en ole (vai olenko..?) aloittelija, mutta en ole vain koskaan kuullut noita suomennoksia)
Englannoksia..? Ei kai se sentään ollut niin, että Snotlingeja kutsuttiin ensin Räkäläisiksi, jonka jälkeen ulkomaalaiset päättivät antaa sille nimityksen Snotling? Heh, enpä usko.. Tottakai kunnioitan kieltämme, mutta alkuperäisissä nimityksissä vain säilytään useimmilta väärinkäsityksiltä - sen takia käytän alkup. nimit.
Mutta ikäväkseni totean, Susivaara, että olet jättänyt itse tarinasta kommentoimisen tyystin pois.. Mistä tarinassa, ja sen juonessa pidit? Mistä et pitänyt? Mitä tarinassa olisi ollut parantamisen varaa (Tosin tähän viimeisimpään kysymykseen annoitkin jo vastauksen
).. Kiitoksia kuitenkin kommentistasi, ja voithan laittaa uuden viestin, missä vastaisit noihin esittämiini kysymyksiin Mutta hei, Sotulaiset, lisää niitä kommentteja tulemaan, kiitos?
Mukana Sotavasaran foorumeilla jo kymmenen vuoden ajan.
Otat kommentit siinä määrin agressiivisesti vastaan, että luulen sen karkoittavan useimmat joilla saattaisi olla jotain sanottavaa. Neidittely on kuitattavissa lähinnä vittuiluksi, aivan kuin naisena olisin jotenkin vähemmän kykenevä ymmärtämään tarinan kirjoittamista tai harrastustamme yleensä. Tuskinpa sinä muitakaan kommentoijia herroittelet? Parannusehdotuksia sinulle ei saa antaa, koska teet asiat juuri niinkuin ne oikein ovat. Minkälaista kommenttia sitten odotat?
Takaisin itse tarinaan. Tekstisi oli ihan sujuvaa, jos unohdetaan finglish (kelpaako paremmin kuin englanninnos?), mutta juonenkäänteet ovat tavanomaisia, ja tästä johtuen tarinan kulkukin arvattavissa. Kielioppisi toimii paremmin kuin monella muulla jotka tänne kirjailevat, mutta sisällöllisesti samankaltaisia tarinoita mahtuu tusinaan melko monta. Ja yhäkin olen sitä mieltä, että pysyttelemällä kokonaan yhdessä kielessä tekstisi kuulostaisi himpun verran enemmän asiansa tuntevalta.
Mutta tähän loppuun sitten en tyypilliset kun tuntuvat kelpaavan sinulle paremmin. Että ihan kiva ja lukihan sitä.
Takaisin itse tarinaan. Tekstisi oli ihan sujuvaa, jos unohdetaan finglish (kelpaako paremmin kuin englanninnos?), mutta juonenkäänteet ovat tavanomaisia, ja tästä johtuen tarinan kulkukin arvattavissa. Kielioppisi toimii paremmin kuin monella muulla jotka tänne kirjailevat, mutta sisällöllisesti samankaltaisia tarinoita mahtuu tusinaan melko monta. Ja yhäkin olen sitä mieltä, että pysyttelemällä kokonaan yhdessä kielessä tekstisi kuulostaisi himpun verran enemmän asiansa tuntevalta.
Mutta tähän loppuun sitten en tyypilliset kun tuntuvat kelpaavan sinulle paremmin. Että ihan kiva ja lukihan sitä.
"Neidittelyä" tarkoitin kohteliaisuutena, mutta ilmeisesti käsitit asian juuri päinvastoin.susivaara kirjoitti:Otat kommentit siinä määrin agressiivisesti vastaan, että luulen sen karkoittavan useimmat joilla saattaisi olla jotain sanottavaa. Neidittely on kuitattavissa lähinnä vittuiluksi, aivan kuin naisena olisin jotenkin vähemmän kykenevä ymmärtämään tarinan kirjoittamista tai harrastustamme yleensä. Tuskinpa sinä muitakaan kommentoijia herroittelet? Parannusehdotuksia sinulle ei saa antaa, koska teet asiat juuri niinkuin ne oikein ovat. Minkälaista kommenttia sitten odotat?
Takaisin itse tarinaan. Tekstisi oli ihan sujuvaa, jos unohdetaan finglish (kelpaako paremmin kuin englanninnos?), mutta juonenkäänteet ovat tavanomaisia, ja tästä johtuen tarinan kulkukin arvattavissa. Kielioppisi toimii paremmin kuin monella muulla jotka tänne kirjailevat, mutta sisällöllisesti samankaltaisia tarinoita mahtuu tusinaan melko monta. Ja yhäkin olen sitä mieltä, että pysyttelemällä kokonaan yhdessä kielessä tekstisi kuulostaisi himpun verran enemmän asiansa tuntevalta.
Mutta tähän loppuun sitten en tyypilliset kun tuntuvat kelpaavan sinulle paremmin. Että ihan kiva ja lukihan sitä.
En tarkoittanut olla millän tavalla agressiivinen, vastasin vain teidän kyseenalaistamiinne kohtiin - mikä palautteessani oli agressiivista?
Jos joku esittää minulle parannusehdotuksen, se ei tarkoita, että minun pitäisi parantaa asiaa. Nimitysten muuttaminen näyttäisi minun mielestäni vain huonontavan asiaa, joten sen takia en halunnut toteuttaa kyseistä ehdotusta.
Odotan kaikenlaisia kommentteja, sillä suhtaudun kritisointiin opetuksina; Ne näyttävät, mitä parannettavaa kussakin asiassa on. Jos en hyväksyisi minkäänlaista kritisointia, olisin perfektionisti, joka en tietenkään ole. Mielestäni aina on parannettavaa.
Jos pysyisin yhdessä kielessä, (sana goblin tarkoittaa peikkoa), käyttäisin Goblin-nimityksen sijaan nimitystä Peikko, joka tietysti aiheuttaisi väärinkäsityksen. Juuri tämän takia käytän poikkeuksellisesti alkuperäisiä nimityksiä, koska Suomenkielessä on niin paljon synonyymeja - ne aiheuttaisivat liikaa väärinkäsityksiä( Hiisi synom. Jättiläinen). Nämä aiemmin esiintyneet nimitykset taitavat olla vapaita suomennoksia? Myöskään sen takia en käytä niitä.susivaara kirjoitti:Meillä on kaunis kieli, josta löytyy suurempi määrä synonyymeja kuin englannista ikinä.
Toivottavasti tämä "nimitys asia" on käynyt selväksi, ja Susivaara; Otin mielelläni kritiikkisi vastaan, en mitenkään "nenää nyrpistäen". Kiitos kommentistasi, ja todella tarkoitan sitä.
Mukana Sotavasaran foorumeilla jo kymmenen vuoden ajan.
Sana goblin ei tarkoita peikkoa, muuten hyvä yritys. Peikolle on englannista ihan oma vastineensa. Oletko kuullut koskaan puhuttavan sanasta "troll"? No se on se sinun peikkosi, goblinille suomenkielisiä vastineita ovat menninkäinen ja hiisi. Tämä siis sanakirjasta tarkistettu. Toisaalta nettipalvelun sanakirja heittää goblinin tontuksi.
-Nilarakh
-Nilarakh
"ytimekäs ja hyvä *näyttää vaemman sormen peukaloa*" - Hovinarri
Cynae-aeaelioe
Cynae-aeaelioe
-
The Captain
- Valvoja
- Viestit: 12979
- Liittynyt: Ke 07.08.2002 15:07
- Paikkakunta: Kouvola
Suomen kielen perussanakirjan mukaan klubi on kerho tai kerhohuoneisto. Englannin sana club viittaa nuijana yleensä puiseen, vähemmän laadukkaaseen astaloon, eli pesismaila tai halko voi olla "club", rautapäinen sotanuija ei. Suomea kirjoitettaessa on todellakin suotavaa käyttää suomea eikä jotain pelislangin sekasikiötä. "Bandiitti" nyt vielä menettelee puhekielessä.
Ja jos kerran käytät örkeistä nimitystä örkki ja peikoista peikko, miksi käytät goblinista nimitystä Goblin (vieläpä isolla alkukirjaimella)? Suosittelisin johdonmukaisuutta.
Kielellisiä heikkouksia oli jonkin verran, eikä tarina kierronnallisestikaan ole mitään kovin sykähdyttävää, mutta ei tuo nyt sentään ole pahinta tuubaa, jota tänne on postattu.
Ja jos kerran käytät örkeistä nimitystä örkki ja peikoista peikko, miksi käytät goblinista nimitystä Goblin (vieläpä isolla alkukirjaimella)? Suosittelisin johdonmukaisuutta.
Kielellisiä heikkouksia oli jonkin verran, eikä tarina kierronnallisestikaan ole mitään kovin sykähdyttävää, mutta ei tuo nyt sentään ole pahinta tuubaa, jota tänne on postattu.
-Miksi Jeesuksen ja Marian päät loistavat valoa?
-Niillä on suvussa halogeenejä.
-Niillä on suvussa halogeenejä.
Sanakirjat ovat aina vähän sellaisia. Yleisesti ottaen Gnome vastaa suomen kielen&mytologian maahista tahi tonttua, kun taas Joulupukin tontuille on käytössä ihan elf.Nilarakh kirjoitti:Sana goblin ei tarkoita peikkoa, muuten hyvä yritys. Peikolle on englannista ihan oma vastineensa. Oletko kuullut koskaan puhuttavan sanasta "troll"? No se on se sinun peikkosi, goblinille suomenkielisiä vastineita ovat menninkäinen ja hiisi. Tämä siis sanakirjasta tarkistettu. Toisaalta nettipalvelun sanakirja heittää goblinin tontuksi.
-Nilarakh
"Kasvatitte vihaani ja melkein tuhositte minut.
Mutta vahi teki minusta voimakkaamman!"
-Nöf loordi
Kynä-ääliöt.
Mutta vahi teki minusta voimakkaamman!"
-Nöf loordi
Kynä-ääliöt.
Juuri sellaista huonolaadukasta halkoa, jonka päässä on huonosti kiinnitetty naula, tarkoitin, en mitään sotanuijaa - sellaisiahan (halkoja) noilla Snotlingeilla (sori nimit. Snotling) on aina ollut (esim. Puusta revitty oksa, ja sen päähän naulattu naulaThe Captain kirjoitti:Englannin sana club viittaa nuijana yleensä puiseen, vähemmän laadukkaaseen astaloon, eli pesismaila tai halko voi olla "club", rautapäinen sotanuija ei.
) Kiitos kommenteista! Mukavaa, että syntyy keskustelua. Alankin tässä kirjoittelemaan Part 3, mutta se ei tietenkään tarkoita, etteikö lisää kommentteja saisi laittaa
Mukana Sotavasaran foorumeilla jo kymmenen vuoden ajan.
No leikitään sitten englannin kielellä.
Snotling. Snot. Snot=Räkä. Snotling=Räkäläinen. Ja sitäpaitsi jo pelkkä termi räkäläinen tuo äärimmäisen hyvin esille kyseisten olioiden paikan lajin hierarkiassa.
Goblinista en sano juuta enkä jaata, sillä kun ei oikein taida hyvää suomennosta olla, vaikka muistaakseni Tolkienin Hobitissakin Sumuvuorten "goblinit" suomennettiin hiisiksi. Että revi siitä huumoria. Tee mitä teet mutta älä pliiis suomenna goblinia "goboksi". Saan tuosta sanasta vielä traumoja.
Yhdyn siis mielipiteissäni neitiin susivaaraan. [Huom. seksuaalinen syrjintä & yleinen vittuilu.(Muista myös huomata sarkasmi.)]
Ou? Minun WSOY:n suomi-englanti-suomi- sanakirjani kyllä dubbaa goblinin peikoksi, vaikken itse kyseistä nimitystä käyttäisi kuin pakon edessä.Nilarakh kirjoitti:Sana goblin ei tarkoita peikkoa, muuten hyvä yritys.
Rautapäinen nuija se silti on. Sitä paitsi suomen kielessä clubi kuulostaa vain äärimmäisen typerältä, ja tällaiset sanat pilaavat (ainakin minulta) lukunautinnon.Goblinoid kirjoitti:Juuri sellaista huonolaadukasta halkoa, jonka päässä on huonosti kiinnitetty naula, tarkoitin, en mitään sotanuijaa - sellaisiahan (halkoja) noilla Snotlingeilla (sori nimit. Snotling) on aina ollut (esim. Puusta revitty oksa, ja sen päähän naulattu naulaThe Captain kirjoitti:Englannin sana club viittaa nuijana yleensä puiseen, vähemmän laadukkaaseen astaloon, eli pesismaila tai halko voi olla "club", rautapäinen sotanuija ei.
Snotling. Snot. Snot=Räkä. Snotling=Räkäläinen. Ja sitäpaitsi jo pelkkä termi räkäläinen tuo äärimmäisen hyvin esille kyseisten olioiden paikan lajin hierarkiassa.
Goblinista en sano juuta enkä jaata, sillä kun ei oikein taida hyvää suomennosta olla, vaikka muistaakseni Tolkienin Hobitissakin Sumuvuorten "goblinit" suomennettiin hiisiksi. Että revi siitä huumoria. Tee mitä teet mutta älä pliiis suomenna goblinia "goboksi". Saan tuosta sanasta vielä traumoja.
Yhdyn siis mielipiteissäni neitiin susivaaraan. [Huom. seksuaalinen syrjintä & yleinen vittuilu.(Muista myös huomata sarkasmi.)]
Kiitokset kieliopillisen puolen palautteesta. *naurahtaa* Mutta vielä se palaute itse tarinasta, kiitos..Rogue kirjoitti:No leikitään sitten englannin kielellä.Ou? Minun WSOY:n suomi-englanti-suomi- sanakirjani kyllä dubbaa goblinin peikoksi, vaikken itse kyseistä nimitystä käyttäisi kuin pakon edessä.Nilarakh kirjoitti:Sana goblin ei tarkoita peikkoa, muuten hyvä yritys.Rautapäinen nuija se silti on. Sitä paitsi suomen kielessä clubi kuulostaa vain äärimmäisen typerältä, ja tällaiset sanat pilaavat (ainakin minulta) lukunautinnon.Goblinoid kirjoitti:Juuri sellaista huonolaadukasta halkoa, jonka päässä on huonosti kiinnitetty naula, tarkoitin, en mitään sotanuijaa - sellaisiahan (halkoja) noilla Snotlingeilla (sori nimit. Snotling) on aina ollut (esim. Puusta revitty oksa, ja sen päähän naulattu naulaThe Captain kirjoitti:Englannin sana club viittaa nuijana yleensä puiseen, vähemmän laadukkaaseen astaloon, eli pesismaila tai halko voi olla "club", rautapäinen sotanuija ei.
Snotling. Snot. Snot=Räkä. Snotling=Räkäläinen. Ja sitäpaitsi jo pelkkä termi räkäläinen tuo äärimmäisen hyvin esille kyseisten olioiden paikan lajin hierarkiassa.
Goblinista en sano juuta enkä jaata, sillä kun ei oikein taida hyvää suomennosta olla, vaikka muistaakseni Tolkienin Hobitissakin Sumuvuorten "goblinit" suomennettiin hiisiksi. Että revi siitä huumoria. Tee mitä teet mutta älä pliiis suomenna goblinia "goboksi". Saan tuosta sanasta vielä traumoja.
Yhdyn siis mielipiteissäni neitiin susivaaraan. [Huom. seksuaalinen syrjintä & yleinen vittuilu.(Muista myös huomata sarkasmi.)]
Niin.. Toivottavasti kyseistä klubia (lauta, jonka päässä on naula (tässä tapauksessa)) ei tule enää toistakertaa tarinassani, alkaisin silloin riitelemään minäni kanssa, käyttääkkö yleisön, vai itseni suosimaa nimitystä..
Jaa, ai snot on räkä? No sitten siihen tulee edes hiukan järkeä. Mutta - tulen käyttämään siltikin Snotling-nimitystä. Enkö olekkin ilkeä
Tämä ei ole Tolkienin tarina, eikä oikeastaan ole saanut edes vaikutteita siitä. Tarinassani en ole lyhentänyt Goblinia goboksi, mitä nyt siitä pikkaisen tuossa palautteen palautteessani vihjasin - mutta yritän olla käyttämättä kyseistä lyhennettä..
Pahoitteluni vielä kerran kyseisen, rasistisen, sanan käytöstä..
Tosin, kolmatta osaa en ole vielä kerennyt väsäämään, sillä Lukio on vienyt sen verran aikaa. Koeviikon (joka on nyt menossa) päätyttyä alan sitä sitten rakentamaan, sillävälin olen sitä vain suunnitellut (Cares, anybody?). Kiitos.
PS: Ja roque, niin lähetäthän sen palautteen itse siitä tarinasta vielä, kiitos?
Viimeksi muokannut Goblinoid, Ti 28.11.2006 23:27. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Mukana Sotavasaran foorumeilla jo kymmenen vuoden ajan.