Necronit & Imperial Guard (Kampanjan taustafluffia.) 40k

[Galeios]

Necronit & Imperial Guard

Simmons makasi lumisessa maassa, silmät tiukasti kiinni. Kyynel valui yhteenpuristettujen luomien välistä tomuiselle, kuraiselle poskelle. Simmons tunsi, kuinka vielä lämmin veri valui ylhäältä hänen naamalleen ja hiljaa sekoittui viileiden kyynelten kanssa punertavaksi nesteeksi. Hän yritti pidätellä itkua ja puri huultaan jottei ääntäkään pääsisi ilmoille.
Ympärillä kuului vaimeaa metallin kalinaa ja maa tärähteli. Simmons tunsi kuinka metallipaholainen pysähtyi hänen viereensä ja selvästikin katseli ympärilleen vihreillä, hohtavilla silmillään.
Vähän ajan päästä olio kääntyi ja käveli hitaasti klonksuen pois, jättäen jälkeensä tuskallisen hiljaisuuden ja tuulen epätoivoisen valituksen.

"Ja marssi jatkuu! Vasen, oikea, vasen, oikea ja joka mies pysyy tahdissa!" huuto kajahti kylmänhuurteiseen aamuilmaan. "Simmons, kautta Keisarin, älä jää jälkeen! Vasen, oikea, vasen..." karjui kersantti Yar Davidson luoden katseen samalla horisonttiin, missä luminen tundra näytti sulautuvan ilman rajoja vaaleanharmaaseen taivaaseen. Muutama orpo pilvenriekale leijui taivaalla, punertaen hieman reunoistaan, kuin ennakoiden tulevien päivien onnetonta loppua...
Icyn III:n jäätävän viileä ilmasto ja vähähappinen ilma tarjosivat keisarilliselle kaartille oivan tukikohdan, jossa sotilaskomppanjat saattoivat pitää harjoituksiaan ilman häiriöitä. Kovalla hässäkällä oli keskuksen yhteyteen rakennettu myös suuri tehdaskompleksi, joka jalosti Icyn III:n peruskallion alta löytynyttä adamantiumia kuljetettavaan muotoon.
Yli viidensadan reservisotilaan ja tuhannen koulutetun tehdastyöläisen suuri tukikohta oli tullut maksamaan sektorin kuvernöörille omaisuuksia, mutta nyt tämän kaukaisen aurinkokunnan luonnonvarat saataisiin otettua käyttöön täysimittaisesti.
Koko planeetta oli muuten täysin asumaton ja ainoat jäljet joskus aurinkokuntaa hallinneesta muinaisesta sivilisaatiosta olivat muutamat temppelimäiset rauniot siellä täällä planeetan muuten karun tyhjällä pinnalla.
Lähimmän toisen asutun planeetan varuskunnan techmarinet olivat alustavasti tutkineet pyramidimaiset rakennelmat ja todenneet ne täysin vaarattomiksi, joten Imperial Guardin 12. Thor-komppanja oli saanut planeetalle harjoitteluleirinsä ja etuvartioasemansa. Techmarinet olivat luvanneet myös lähettää toisen tutkintaryhmän selvittämään tarkemmin temppelimäisten rakennelmien alkuperää, ja ehkä jopa pääsemään niihin sisään. Tähän mennessä massiivisista, teljetyistä ovista ei ollut uskallettu kulkea sillä vähänkään liian suuren räjähdyspanoksen laukaiseminen saattaisi käynnistää hengenvaarallisen lumivyöryn.

"Jaksaa, jaksaa! Käymme vielä kääntymässä temppelin luona, sitten saa riittää ja voimme kääntyä takaisin tukikohtaan!" ilmoitti Davidson puoliläkähtyneelle joukkueelleen. Salaperäinen temppelirakennelma sijaitsi vajaan kymmenen kilometrin päässä Thor-komppanjan tukikohdasta, ja siitä oli tullut vakituinen kääntymispaikka aamumarsseilla.
Raskaasti puuskuttava 20-henkinen mieslauma hölkkäsi kohti tummana taivaanrannassa kohoavaa suuren kerrostalon kokoista rakennusta, jonka pahaenteinen, suuri siluetti suureni askel askeleelta. "Kylmät väreet kiipeävät pitkin selkääni joka kerta kun joudun tuon möhkäleen lähelle..." sotamies Troy Simmons totesi vierustoverilleen, joka nyökkäsi hiljaa. "En koskaan halunnut Icyn III:n tukikohtaan palvelemaan, minut siirrettiin tänne Odinista..." Simmons jatkoi sadatteluaan.
"Simmons, turpa tukkoon! Naama näkkärille joka iikka ja pikamarssia, hop, hop! Enää ei ole kuin kilometri matkaa, sitten saatte levätä hetken!" ärjäisi kersantti Davidson sylki roiskuen.
"Ei ole kertsukaan enää parhaassa terässä kun noin huohottaa..." Simmons kuiskasi kaverilleen, joka virnisti kaikkitietävästi. "Menetti perheensä Kaiaaniin tehdyn iskun jälkeen... Kaaoksen joukot teurastivat puolet planeetasta ennen kuin heidät saatiin lyötyä takaisin", tämä totesi aivan hiljaa.
"Ah, minäkin kuulin siitä. Asialla oli Thousand Sons of Tzeentch, eikö vain? Näin kuvia uutisissa, melkoista verilöylyä... Kirotut kolmesti olkoot mokomat vihreät pakanat..." Simmons vastasi kuiskaten takaisin.

Ryhmä saapui temppelin luokse ja istahti sen kiveykselle vetämään henkeä ennen kotiinpaluuta.
"Jotenkin minusta tuntuu että tämän rakennuksen hieroglyfit ovat kirkkaammat kuin eilen... Aivan kuin ne hohtaisivat. Katsokaa vaikka tuon oven merkkejä: Paljon loistavammat kuin eilispäivänä", Simmons sanoi muille.
"Älä mene halpaan; lumisokeutta se vain on", sanoi hänen ryhmätoverinsa nauraen. Simmons kohautti olkiaan ja keskittyi jälleen potkimaan lunta. Ryhmä palasi takaisin tukikohtaan eikä kukaan enää puhunut asiasta jälkeenpäin.

Seuraavana aamuna Davidsonin ryhmä teki jälleen lenkkinsä temppelin luona. Raivoisa lumimyrsky oli edellisenä yönä peittänyt koko tukikohdan lumeen, mutta nyt sää oli melko kirkas ja taivas pilvetön. Jo kaukaa näki, että temppeli oli peittynyt yön aikana paksun lumikerroksen alle. Kun osasto saapui pyramidin luokse, ei voinut Simmons enää uskoa silmiään. Monimutkaiset hieroglyfit näyttivät loistavan lumen alta kuin halogeenilamput valaisten vihreällä loistollaan ympäröivän maan. Loiste alkoi vain kirkastua, ja kummallinen surina, kuin rikkinäisestä sähkölaitteesta, täytti ilman. Joukkue piteli korviaan.
"Mitä tämä tarkoittaa? Mitä nyt?" kersantti Davidson älähti kovaan ääneen.
"Minähän sanoin, että hieroglyfit loistivat eilen! Kersantti, minun mielestäni meidän tulisi lähteä täältä niin pian kuin mahdollista... Tämä ei lupaa hyvää, ei alkuunkaan", Simmons ehätti sanomaan ensimmäisenä muiden tuijottaessa pahaenteisesti hohtavaa temppeliä. Jokainen paikalla ollut olisi saattanut vaikka vannoa, että surinan seasta syvältä maan alta kuului metallista kolketta ja jyrinää.
"Puhut kerrankin asiaa, sotamies. Kaikki miehet, lähdetään pois täältä, minulla on pahoja aavistuksia... Fray, kutsu Chimera tulemaan vastaan!" Davidson karjaisi.
Fray Gobbels, luutnantti joka kantoi mukanaan radiopuhelinta rupesi kaivamaan selkäpakkaustaan. Valtava jyrähdys kuitenkin keskeytti hänet puuhastaan ja heitti koko komppanjan maahan selälleen. Temppelin suuri oviaukko oli räjähtänyt apposen auki, ja keskeltä savua rupesi loistamaan kirkasta, vihreää hohdetta.
Tummia hahmojen siluetteja liikkui savun seassa hitaasti askeltaen.
"Älkää jääkö siihen tuijottamaan, pois, pois!" Davidson huusi mekkalan keskeltä. Kellään ei ollut mukanaan asetta, sillä kyseessä oli ollut vain tavallista pidempi aamulenkki. Koko joukkue nousi ylös lähti juoksemaan poispäin pyramidista, paitsi Gobbels, jonka keskiselän kohdalla oli pieni, verinen aukko. Lumi hänen allaan värjäytyi punertavaksi ja vielä kuuma veri sulatti lumeen ympärilleen syvennyksen. Hajasirpale ovesta oli iskenyt Gobbelsin maahan ja repinyt tämän sisäelimet palasiksi.

Parikymmenpäinen ryhmä lähti harppomaan kohti kymmenen kilometrin päässä olevaa tukikohtaansa. Kukaan ei vilkuillut taakseen. Surina ja kolke lakkasi, jäljelle jäi vain hiljaisuus, askelten töminä ja sotilaiden puuskutus. Simmons vilkaisi taakseen ja näki jotain mikä sai hänet heti kääntämään päätään ja juoksemaan entistäkin lujempaa:
Oviaukosta marssi ulos metallinharmaita luurankoja, kuin suoraan revittynä ihmismielen pimeistä, syvimmistä syövereistä. Painajaismaiset metallipääkallot tuijottivat eteenpäin ilmeettöminä, huokuen puhdasta, muinaista vihaa.
Silmät hohtivat vihreinä, samoin kuten luurankojen karmaisevien näköisten aseiden energiasäde. Aurinko kiilteli niiden metalliraajoista, niiden askeltaessa kumarassa hitaan määrätietoisesti eteenpäin. Joissain luurangoissa näkyi pieniä ruosteen jälkiä niiden miljardien vuosimiljoonien unen ajalta.

Kaksi etummaista nostivat mustat aseensa, jotka päästivät korvia riipivän metallisen kirkaisun ja sylkäisivät suustaan villisti toistensa ympäri kiemurtelevia hohtavia säteitä. Puhdas energia osui kahteen juoksevaan sotilaaseen, repien tiensä läpi ihon, lihan ja luun. Haavoittuneet Thor 12 -komppanjan soturit pysähtyivät niille sijoilleen ja se, mitä heistä oli jäljellä, lakosi maahan roiskauttaen verta ja sisuskaluja ympäriinsä.
Muutkin metallisoturit nostivat aseensa ja lähettivät matkaan villisti kiemurtelevan, vihreän kuoleman. Ihmiset vajosivat maahan huutaen ja karjuen, osa katsoen epäuskoisesti puuttuvia raajojaan, osa verta lumelle sylkien ja silmät lasittuneena eteenpäin tuijottaen.
Sotamies Simmons katsoi ympärillään tapahtuvaa teurastusta ja kompastui maahan kaatuneeseen toveriinsa, jonka kädet olivat jäykistyneet puristamaan rintaan tullutta jalkapallon kokoista aukkoa. Hysteerisesti itkien Simmons jäi makaamaan paikalleen, peittäen päänsä käsillään. Hänen yläpuoleltaan kuului epätoivoista huutoa ja palavan lihan päästämää tirinää, kun lihakset riipiytyivät irti muista kudoksista.
Kersantti Davidsonin tuonpuoleista halveksivat viimeiset virkkeet kaikuivat Icyn III:n ohuessa ilmassa: "Minä en pelkää kuolemaa! En pelkää! Kaikki kunnia keisaril...!" Metalliolion aseen kirkaisu ja pieniksi sirpaleiksi räjähtävän rintakehän ääni katkaisi kersantin karjunnan.
Jotain painavaa putosi Simmonsin päälle päästäen verisen läjäyksen.
Hän makasi paikallaan eikä uskaltanut katsoa ympärillä raivoavaa tappamista. Kuin moottorisahalla leikaten valitus, huuto ja metallipaholaisten aseiden kirkuna vaimeni.

Simmons makasi lumisessa maassa, silmät tiukasti kiinni. Kyynel valui yhteenpuristettujen luomien välistä tomuiselle, kuraiselle poskelle. Simmons tunsi, kuinka vielä lämmin veri valui ylhäältä hänen naamalleen ja hiljaa sekoittui viileiden kyynelten kanssa punertavaksi nesteeksi. Hän yritti pidätellä itkua ja puri huultaan jottei ääntäkään pääsisi ilmoille.
Ympärillä kuului vaimeaa metallin kalinaa ja maa tärähteli. Simmons tunsi kuinka metallipaholainen pysähtyi hänen viereensä ja selvästikin katseli ympärilleen vihreillä, hohtavilla silmillään.
Vähän ajan päästä olio kääntyi ja käveli hitaasti klonksuen pois, jättäen jälkeensä tuskallisen hiljaisuuden ja tuulen epätoivoisen valituksen.
Simmons raotti vasempaa silmäänsä ja huomasi tuijottavansa suoraan kersantti Davidsonin verisiin kasvoihin. Pähkinänruskeiden silmien ennen niin terävä ja määrätietoinen katse oli nyt samea ja pupillit tuskasta laajentuneet.
Suu roikkui puoliksi auki ja nenästä vuosi verta nuoskan ja kuran tahrimalle poskelle. Simmons oli nähnyt kuolemaa läheltä, ja tiesi hyvin milloin ihminen oli siirtynyt täältä tuonpuoleiseen.
"Lepää rauhassa. Keisari olisi ylpeä sinusta", hän muodosti sanat hiljaa huulillaan yrittäen pidätellä surun sisällään.

Simmons makasi paikallaan vielä yli puoli tuntia ennen kuin uskalsi kohottaa päätään. Hänen joukkueensa, tai mitä siitä oli jäljellä, retkotti kuolleena lumisessa maassa. Hänen toveriensa kasvot olivat jähmettyneet tuskaisiin ilmeisiin, kädet kouristuksenomaisiin asentoihin.
Metalliset paholaiset olivat lähteneet pois, jättämättä jälkeensä mitään muuta merkkiä taistelustaan kuin kasan umpikuolleita Keisarillisen Kaartin sotilaita.
Simmons nousi pystyyn ja pyyhki kyyneleet poskeltaan. Kevyt tuulenvire ujelsi pitkin tundraa, heiluttaen hänen vaatteitaan ja kuivaten hänen itkuiset silmänsä.
Simmons ei saanut sanottua sanaakaan, vaan lähti hiljaa kävelemään kohti Thor 12 -komppanjan tukikohtaa.
Hän ei nähnyt kauas taivaanrantaan iskeytyvää suurehkoa esinettä, eikä liioin huomannut Kaartin tehdaskompleksin suunasta hiljakseen kohoavaa tummanharmaata savupatsasta.



Kirjoitin tämän tarinan taustafluffiksi omalle kampanjalleni, mukaan on ilmoittautunut vielä luultavastikin Kaaokset, pienet ryhmät Eldaria, Tauta ja Örkkejä. Pienenä paljastuksena, esine joka putoaa lopussa taivaanrantaan on sitten haaksirikkoutunut Taukkien pelastusalus, halusin senkin vielä ympätä tarinan loppuun. "Thousand sons of Tzeentch" on serkkuni kaaosarmeijan nimi, pientä sisäpiirin vitsiä. Ensimmäinen 40k -novellini.

[charnjibber]

Minusta vallan loistava ja onnistunut tarina. Varsinkin tuon tunnelman Imperial Guardin -sotilaiden keskuudessa sait hyvin siirrettyä sanoiksi. Miljöö ja taustatarina olivat mielestäni uskottavia ja mielenkiintoisia. Sinulla on selvästikin taitoa tällaisten kirjoitteluun. No, tästä on varmaan hyvä aloittaa fluffirikas kampanja.

[Galeios]

Kiitoskiitos. Olen aikeissa aloitella örkkien osuutta tarinasta, luvassa miniWaagh! ja paljon, paljon mättöä. Hieman on hankala yrittää jatkumoon tunkea fiksusti kaikkia rotuja, muutenkin kuin tyyliin "nurkan takaa loikkasi *heitetään nopalla*... Eldarisotilas!"

Pitäisi kehitellä omat motiivit kaikille toimia ja hieman yrittää syventää tätäkin tarinaa. Mielessä on pyörinyt Taukkien ja Eldarien mahdollinen yhteistyö, lähinnä sen takia että niiden pelaajien armeijat ovat niin pienet, joten he pelaavat niitä yhtenä isompana armeijana. Samoin örkkipelaajan joukko on melko pieni, joten örkkienkään lukumäärä ei saisi olla kovin suuri. Kaaosta ja Necroneita taas on tarpeeksi isompiinkin massataisteluihin, jonkinlainen kaaosinvaasio on myös juolahtanut mieleen. Kaaokset jahtaamassa muinaista necronartifaktia, hmmm....
Ideoita otetaan vastaan!

[Tub]

Todella nautinnollista luettavaa!

Ainoa, mikä useissa tarinnoissa itselläni pistää silmään, on englanninkielisten nimien käyttö suomenkielisessä tekstissä.
Toisaalta esimerkiksi Thousand sons of Tzeentchiä ei voisi suomentaa mitenkään järkevästi, joten antaa asian olla..

Pari kohtaa aiheutti jopa kylmiä väreitä, kun luin täydellisen tarkat selostukset ja ajattelin samalla päässäni tilanteen. Jatka samaan malliin!

[Galeios]

Nimistöä olen harvemmin lähtenyt sen kummemmin suomentamaan, sillä suurin osa suomennoksista kuulostaa liian tökeröltä. Mutta imperial guard kääntyy kuitenkin kaartiksi ja orc boyzit örkkipojuiksi jne. Thousand Sons of Tzeentch kääntyisi melko oudosti "Tzeentchin Tuhanneksi Pojaksi". :D

Kiitos kommentoinnista!

[Weedeeo]

Hyvä novelli, sitä oli mukava lukea. Selkeätä ja hyvää tekstiä, kuvailit hienosti kaikki yksityiskohdat ja tapahtumat.

[Hammarist]

Todella hyvä taustatarina, teksti oli todella tunnelmallsita.

Heittäisin ideana Örkkien ilmestymiseen vaikkapa pieleen menneen waaghin, space hulkin olisivat kesken warppihypyn vallanneet demonit tjsp :D

Onnea vaan kirjoittelemiseen, laita lisää vaan tänne foorumille, näitä lukee ihan mielellään

[Galeios]

Tuollainen pieleen mennyt WAAAGH! pyöriskeli mielessä. Kirjoittelinkin örkkien juttua jo jonkin matkaa, mutta se vähän jäätyi. Kohta tullee uusi novelli, joka käsittelee Eldareita. Se ei suoraan liity Icyn III:n tapahtumiin, mutta haltijoiden Craftworld on sama.

[Drakojan]

Loistava novelli ja loistavasti kuvailtu. Itse olen saanut kritiikia juuri tuosta kuvailun puuttesta ja mukavaa nähdä että muut sentään osaavat ja hyvin.

[Chazu]

Hyvin mukavaa luettavaa. Hyvin tunnelmallista kuvailua.
Omasta mielestäni juuri tuollainen lumi&jää planeetta sopii erinomaisesti Necroneihin.
Nuo englanninkieleiset termit toki hieman häiritsivät.

Kaiken kaikkiaan loistava novelli. Itse ainakin pidin hyvin paljon.

[Tamarun]

Oli erittäin kiva lukea ainoa mikä jotenkin hymyilytti ja jäi mietityttämään oli "Näin kuvia uutisissa".

[Kolmastoista]

Toistetaan nyt vielä samaa, tarina oli mukavaa luettavaa minustakin.

Kuitenkin jokin jätti minut hieman kylmäksi. Juoni oli mielenkiintoinen ja kuvailukin periaatteessa ihan onnistunutta. Kuitenkin tunnelma jäi sellaiseksi ulkopuolinen tarkkailija -fiilikseksi. En osaa kertoa, miten tuohon pääsisit, mutta tuolta minusta ainakin tuntui. Ehkä lisää kuvailua henkilöiden silmin, heidän ajatuksiaan, pieniä mainintoja ns. "merkityksettömistäkin" pikkuseikoista (äänenpainot, ilmeet, eleet, maisemat, ympäristön äänimaailma, tunnelma, tunteet, tuntoaistikin). Toivottavasti ymmärsit mitä ajan takaa.

Ettei kuitenkaan liian kielteiseltä vaikuta, tämä oli oikeasti mukavaa luettavaa, vaikka parannettavaa vielä löytyykin.
- Mestari

[Galeios]

Kiitos kommenteista, erityisesti Kolmannelletoista. Koetan painottaa henkilöiden silmin kuvailua ja pienien yksityiskohtien huomioimista seuraavissa teksteissäni! Pistin ulos uuden lupailemani tarinan, joka ei suoranaisesti liity tähän, ainoastaan tulevat haltijat ovat samasta craftworldista.

[Nazgúl]

Upeaa luettavaa!

Kuvaukset olivat aivan omaa luokkaansa joihinkin aiempiin lukemiini tarinoihin verrattuina. Etenkin Simmonsin tunteden ilmaisu onnistui hyvin. Odotanpa sitten vain miniWaaagh!ia. Tuleekos se samaan ketjuun?