40K: Sininen Liekki =Viimeinen versio (9.12) =

[Konkka]

Sininen Liekki

Aamu oli jo alkanut sarastaa kun kersantti Laradus kulki vanhan linnakkeen muurien reunustaa pitkin mietteissään. Hän oli kuullut veteraaneilta kaaoksen joukoista jotka olivat laskeutuneet 800 kilometrin päähän heidän asemistaan. Muutamia tunteja laskeutumisen jälkeen olivat heidän viestintä asemansa alkaneet vastaanottamaan viestejä, jotka kertoivat puolustuslinjojen pettäneen ja kaaoksen joukkojen etenevän kohti heidän asemiaan. Komentaja oli määrännyt miehet puolustamaan aluettaan kunnes siviilit oltaisiin täydellisesti evakuoitu.

Nyt oli kulunut 10 tuntia viimeisistä viesteistä, joten hän aavisti kaaoksen joukkojen saapuvan heidän alueellensa ennen keskipäivää. Laradus päätti palata leiriin suorittamaan omia valmistelujaan. Matkalla hän näki Leman Russin miehistön kuljettavan ammuksia tankkiinsa, sekä mekaanikkoja tekemässä Basiliskiin viimeisiä virityksiään. Hän tunnisti yhden mekaanikoista Tekniikkapapiksi. Mies poltti tankin kylkeen Mekaniikan jumalan tunnusta toistaen samalla hiljaista hymniä.

Päästyään ryhmänsä telttaan hän näki veljensä Bactoliuksen hiomassa veitsiään, jonka hän oli saanut enoltaan 16-vuotis syntymäpäivänään, setä oli myöhemmin matkustanut Marssiin saatuaan pestin teknikkona Titaani legioonassa. Se oli oikeastaan enemmän pieni miekka kuin veitsi. Siinä oli selkäpuolella sahalaitapinta ja aivan kärjessä siinä oli pieni hakanen, jonka tarkoitus oli ilmeisesti tarttua uhrin elimiin ja repiä ne kappaleiksi, veitsen lävistäessä uhrin. ”Taistelurituaaleja, vai?” kysyi Laradus virneillen. ”Kuka mihinkin uskoo.” vastasi Bactolius. ”Niin kai…. Missäs muut ovat, Messihallissako?” Bactolius laittoi veitsensä tuppeen ja nousi ylös, ”Sielläpä hyvinkin ja taidan itsekin painua seuraksi, tuletko mukaan?” He lähtivät kulkemaan messihallia kohti, matkalla he näkivät kuinka kapteeni Zarkios keskusteli radion välityksellä kiivaasti jonkun kanssa.

Messihallissa oli hermostunut tunnelma, ilmeisesti kaikki olivat kuulleet uutiset hyökkääjistä. Laradus ja Bactolius istuivat ryhmän muiden miesten seuraan ja alkoivat syömään ’Legioonalaisen annosta’, joka koostui pääasiassa aineista joiden nimiä kokkikaan ei luultavasti tiennyt. Armeijalla oli periaate jonka mukaan mitä huonompaa ruokaa miehille syötettiin sitä kiukkuisempia he olivat taistelussa, tosin tämän teorian mukaan heidän ryhmänsä ei pelkäisi edes Lictoria pimeässä.

Hetken kuluttua Zarkios kapusi ruokalan edessä olevalle lavalle ja vaati miehiltään hiljaisuutta. ”Tänään kohtaamme kaaoksen vastenmieliset joukot ja tuhoamme heidät TÄYSIN!” Kapteenin puhe sai aikaan vaiteliaita hurraahuutoja. ”Tiedättekö te miksi minä olen varma että me tuhoamme heidät? Koska olen saanut tiedon että Ordo Hereticus lähettää avuksemme Dark Angelsien ensimmäisen komppaniansa veteraaneja. He ovat universumin parhaimpia sotilaita ja heillä on Keisarin siunaus.” Valtava huuto täytti salin. monet miehistä olivat kuulleet näistä siunatuista taistelijoista jotka selviäisivät vaikka helvetin tulesta. Menkää valmistautumaan miehet. Asemien määritys alkaa puolen tunnin kuluttua. Olkoon usko Keisariimme suojanne kaaosta vastaan.”

Laraduksen miehet kokoontuivat telttaansa kukin valmistautumaan omalla tavallaan, jotkut rukoilivat, toiset tarkistivat varusteitaan ja eräät jopa kirjoittivat viestejä rakkailleen.
”Tulevat vihollisemme ovat voimakkain ja vaarallisin uhka jonka olemme tähän mennessä kohdanneet”, Laradus sanoi. ”Vain kapteenimme on taistellut näitä saastoja vastaan ennen ja hän kertoi minulle että paras tapa päihittää heidät on tähdätä päähän ja kylkiin joissa heidän panssarinsa on ohuin. Koska saamme avuksemme Dark Angeleita voimme toivoa että he hoitavat kaaoksen joukot, mikäli ne pääsevät liian lähelle. Vaikka ne kaaoksen saastat näyttävät kuinka rumilta, irvokkailta tai vaarallisilta älkää missään tilanteessa edes ajatelko paeta. Meidän on suojeltava siviilejä. Taistelkaa viimeiseen ammukseen ja veitseen asti. Periksi ei anneta!” Tämän sanottuaan Laradus suuntasi kapteenin teltalle noutamaan ryhmänsä taisteluasemaa koskevat tiedot.

Heidät oltiin komennettu asemiin vanhaan kaksikerroksiseen ja pommitusten jäljiltä raunioituneeseen rakennukseen, joka oli viimeinen este ennen laskeutumisalustalle johtavaa solaa. Heidän oli määrä pitää linjan oikea sivusta raskasase ryhmän kanssa, ja suojata näitä. Suurin osa joukoista oltiin aseteltu vasempaan sivustaan jonka keskellä sijaitsevassa bunkkerissa piti kapteeni Zarkios miehineen komentokeskusta. Leman Russ oltiin määrätty keskelle taistelukenttää jossa sen pitkänkantaman tykki pääsisi varmasti tekemään tuhojaan. Aivan oikeassa sivustassa Basiliskin miehistö teki viimeisiä laskelmiaan vihollisen etäisyydestä. ”Älä sitten yritä mitään liian urheaa”, Laradus sanoi veljelleen. ”Kastanpa tämän veitsen vielä jonkun, tai jonkin lihaan tänään.” hän vastasi.

Äkkiä heidän ympärillään kuului outoa sihinää. Laradus katsahti ympärilleen, ja sitten hän näki sen: Heidän ympärilleen oli ilmestynyt tusina tummanvihreisiin haarniskoihin pukeutuneita miehiä sekä kolme pienen talon kokoista Sentineliä. Heidän radionsa ilmoitti että nämä haarniskoidun miehet olivat Dark Angeleita. Laradus ei ollut koskaan ennen nähnyt mitään niin uljasta ja mahtavaa, ja hän oli sentään nähnyt Swordwind tankkien tulittavan Hive-kaupunginkin raunioiksi.

Haarniskoidut sotilaat ottivat pian taisteluasemansa ja jätti Sentinelit harppoivat maa täristen paikoilleen. Nyt heitä ei voisi päihittää mikään mahti maailmassa, no ehkä Keisari itse, mutta hän nyt olikin sentään jumala, ajatteli Laradus.
”Oletkos ennen nähnyt mitään noin uljasta?” kysyi Bactolius.
”En, en todellakaan, heidän täytyy olla uskomattomia sotilaita.”
”Varmasti, ja nuo valtavat Sentinelien kaltaiset ovat Dreadnoughtteja”
”Mistäs sinä sen tiedät?”, kysyi Laradus.
”Luin sen Covering Fire – lehdestä, yksi kavereista oli ostanut sen Margogsen kaupungista.”

Huutava sireenin ääni katkaisi heidän keskustelunsa, tämä oli merkki vihollisten saapumisesta. Valtava määrä kultisteja ryntäsi metsän suojasta kohti taloa jossa Bactolius miehineen valmistautui tulitaisteluun.
”Valimiina… Odottakaa merkkiäni!”

Kultistit olivat enää parin sadan metrin päässä. Miehet olivat pukeutuneet tummanpunaisiin kaapuihin ja heillä oli aseinaan nuijia, miekkoja ja pistooleita. Kultistien joukossa näkyi muutamia muita isompia miehiä, jotka olivat mutatoituneet, yhdellä heistä näytti olevan kaksi päätä. Huutaen joukko lähestyi taloa.

”Tappakaa ne paskiaiset!” Laradus huusi.
Koko ryhmä avasi tulen kohti saastaisia Kaaoksen palvojia. Raskasase ryhmän raskas Boltterit kaatoivat lukuisia kultisteja mutta lauma jatkoi silti etenemistään. Heidän moraalinsa on pakko luhistaa ajatteli Laradus, mutta miten? Sitten hän huomasi kultistien joukossa mihen joka oli muita kookkaampi ja jonka kaavun alta erottui musta panssari. Tuon täytyy olla heidän johtajansa, hän ajatteli.
”Kopernius, anna kiikarikiväärisi minulle. Nyt!”
Laradus nappasi kiväärin ja tuki sen ikkunan alareunaa vasten. Hän tähtäsi miestä sydämeen ja laukaisi. Kultistien johtaja huojahti hieman mutta jatkoi juoksuaan. Miten tuollaisen pysäytät, hän ajatteli. Etäisyys oli enää 100 metriä, pian kultistit olisivat heidän kimpussaan.
Yhtäkkiä hän muisti kapteenin sanat, heitä pitää ampua silmään. Hän tähtäsi uudelleen, rukoili Keisarin siunausta ja laukaisi. Luoti lensi soturin silmäsuojuksen läpi ja purskahti ulos tämän takaraivosta. Mies rysähti polvilleen, kohotti kätensä ilmaan ja huusi turhautuneena jumalilleen. Toinen laukaus osui miestä vielä rintaan ja hän rojahti hengettömänä maahan.
Huomattuaan johtajansa kuolleen kultistit hätääntyivät ja pakenivat tulituksen saattamana takaisin metsään.
Laradus tarkasti oliko joku haavoittunut, Varlen oli saanut pienen naarmun käteensä, muut näyttivät olevan täysin kunnossa.
”Ladatkaa aseenne ja olkaa valmiina. Tuskin heidän hyökkäyksensä tähän loppuvat.”





”Minä vihaan näitä perkeleen Tinapurkkeja!” Barag karjaisi
”***** saakuli perkele! Tapellaan helvetti!” Korhang iski nyrkkinsä Baragin naamaan. ”Vain jotkut syöverin Slaanesh palvojat tarvitsevat tällaisia paskoja! Minä haluan repiä niiden perkeleiden päät irti ja käyttää niitä koristeina. *****!” Korhang nurisi.
”PERKELE! Nyt Hiljaa molemmat! saakuli” Gorgoroth potkaisi Korhangia reiteen. ”En minäkkän näistä saakuli romuista pidä, mutta parempi tämä on kuin marssia satoja helvetin kilometrejä uhrien luokse, ja olen niin maan perkeleen varma että kohta pääsemme vuodattamaan verta herramme nimessä, tai minä halkaisen kuskin ja syljen sen rupiseen ruumiiseen!”
Tämän sanottuaan Gorgoroth tempaisi Rhinon takarampin alas ja ryntäsi tovereidensa kanssa ulos.
”*****! Nyt päältä perkele!” hän huusi. ”WWWRAAAGGGGHHHHHHHHHHH!!!!”, koko joukko yhtyi hänen karjuntaansa.
Berzerkerit käynnistivät taistelukirveidensä terät ja syöksähtivät edessään häämöttävien Terminaattoreiden kimppuun. Terminaattorit alkoivat tulittaa heitä, mutta soturien paksu panssarinsa kesti suurimman osan laukauksista. Vain muutamaa hetkeä myöhemmin he pääsivät Terminaattoreiden kimppuun Gorgoroth laukaisi Plasmapistoolinsa kohti yhtä Terminaattoreista, jonka kypärä suli paljastaen pelkän sihisevän pääkallon. ”Pala perkele pala, *****!”
Lähitaistelussa heidän kirveensä pääsivät oikeuksiinsa. Normaalisti Terminaattorien panssarit kestivät millaista vahinkoa tahansa mutta tuhansien vuosien kokemus sekä raskaat taistelukirveet tekivät panssarin lähes turhaksi. Gorgorothin itsensä ase oli erilainen, hän oli saanut sen jumalaltaan palkkioksi taisteluistaan. Sen sisällä oleva demooni lähes kaksinkertaisti hänen voimansa. Myös Berzerkereitä alkoi kaatua, sillä Terminaattorit olivat aseistautuneet raskailla lähitaisteluaseilla. Gorgoroth ehti juuri ajoissa väistää Terminaattorin iskun, ennekuin tämä olisi murskannut hänen päänsä. Hänen oma iskunsa halkaisi vihollisen kahtia vuodattaen verta kaikkialle.

Äkkiä hän tunsi vihlovaa kipua vasemmassa polvessaan. ”***** saakuli!”
Yksi Terminaattoreista oli ampunut häntä raukkamaisesti jalkaan. Kipu lieveni nopeasti, kun erilaiset steroidit imeytyivät hänen vereensä.
Karjuen hän hyppäsi vääräuskoisen kimppuun, iskien samalla häntä alakautta, Terminaattorin käsi irtosi ja tummanpunaista verta ryöppysi tämän hartiasta. Terminaattori yritti iskeä Gorgorthia miekallaan, mutta hän torjui isku helposti.” Kuole paskalakki saakuli perkele!”
Demooni hänen kirveessään kiljui verenjanosta ja ohjasi Gorgorothin käden kohti miehen kaulaa.

Gorgoroth nosti Terminaattori kersantin kypärän maasta ja liitti sen yhteen panssaristaan roikkuvaan ketjuun. ”Tämä olkoon lahja herralleni, Khornelle, hänen siunauksistaan.” hän ajatteli.
Muutkin Berzerkerit keräsivät päitä vihollisiltaan, verta roiskien. Heitä oli vielä kuusi jäljellä, Khorne oli todellakin suojellut heitä taistelussa.
Äkkiä valtava räjähdys vavisutti maata Berzerkereiden ympärillä. Korhang makasi maassa valtava reikä rintakehässään. ”Mistä tuo perkeleen laukaus tuli?!” Gorgoroth tutki ympäristöään.
Raunioituneen bunkkerin vierestä ilmestyi Dreadnought, ase vielä savuten.
”NO *****! Vihdoinkin haastetta!” Gorgoroth ajatteli.
Hän lausui summonaus riitin. Muutamaa sekuntia myöhemmin kaksi massiivista Juggernauttia ilmestyi, toinen hänen vasemmalle puolelleen, toinen taasen oikealle. Gorgoroth loikkasi vaivatta toisen selkään. ”Nag’rach zargrad grazeer’lz!” hän karjaisi. Juggernautit murisivat ja lähtivät epäinhimillisellä nopeudella rynnistämään kohti Dreadnoughtia, koko taistelutanner jysähteli kun nämä pedot syöksyivät eteenpäin. Raskas boltterin laukaukset osuivat toiseen Juggernauttiin, mutta tämän vauhti ei hidastunut, päinvastoin se laukkasi eteenpäin entistä nopeammin, mutta sitten lascannonin laukaus osui demoniin ja tämä luhistui maahan.
Gorgorothin Juggernaut saavutti Dreadnoughtin ja törmäsi siihen, kaataen molemmat maahan. Nopeasti Gorgoroth loikkasi maassa olevan Deardnoughtin päälle ja sivalsi kirveellään tämän sargofagin halki, kuin kuivan koivuhalon, sitten hän repäisi sisällä makaavan veteraanin rippeet ja katkaisi tämän kaulan. Miehen pään hän ripusti vyötärölleen. Juggernaut palasi takaisin Warppiin ja Gorgoroth suojautui vanhan konehallin taakse.

Muut Berzerkerit saavuttivat hänet pian. ” Ketä silvomme seuraavaksi?!”, kysyi Zagrath, yksi vanhimmista sotureista.
”Käskyn mukaan meidän on vallattava tuo perkeleenmoinen keskusbunkkeri ja edettävä laskeutumisalueelle, saakuli, jotta voimme estää heidän raukkamaisen pakonsa, perkele! Olen varma että ehditte tappaa vielä monia vääräuskoisia ja irrottaa päitä Khornen kunniaksi. Ehkä joku teistä paskiaisista saa hänen siunauksensa kun tämä taistelu on ohi!”
”Ladatkaa aseenne ja valmistautukaa rynnäkköön” Zagrath karjaisi, ”Tänään on hyvä päivä katkaista kauloja!”




”Suojatkaa heitä!”, karjaisi Laradus. Miehet aloittivat tulituksen heti käskyn saatuaan. ”Kapteenin on selvittävä elossa! Tappakaa ne paskat!”, hän ampui omalla lasgunillaan niin nopeasti kuin pystyi.
Heistä noin 400 metrin päässä kapteeni, sekä muutamia selviytyneitä sotilaita juoksivat kohti Laraduksen miehien asemaa. Kapteenin ja miesten takana viisi, ehkä kuusikymmentä kultistia yrittivät saavuttaa heidät. Muutama mies kapteenin vierestä ammuttiin, mutta kapteeni selvisi tusinan muun kanssa taloon. Selviytyneet ottivat nopeasti taisteluasemat ja alkoivat ampumaan kultisteja. vaikka kymmeniä kultisteja luhistui maahan, jatkoivat muut etenemistään, pian he saavuttivatkin talon.
”Smithhon, liekinheitin, nopeasti!” Laradus nappasi aseen ja ryntäsi alakertaan. Siellä hän tapasi kapteenin sekä selviytyneet sotilaat.
”Sir, teidät pitää saada turvaan, nouskaa nopeasti toiseen kerrokseen. Te myös, Imperiumin sotilaat, nopeasti toiseen kerrokseen, meillä on paremmat mahdollisuudet puolustautua siellä.”
”Kuinka te kehtaatte komentaa ylempiarvoisempaa….”
”Nopeasti Sir, he saavat pian murrettua oven!”, Laradus keskeytti kapteenin.
Miehet nousivat toiseen kerrokseen, juuri kun ovi räjähi auki. Laradus nappasi liekinheittimen lippaan ja nakkasi sen rappujen ala päähän, sitten hän kiskaisi kaasukranaatin sokan irti ja sinkautti tämän kultistien joukkoon.
”Nyt te perkeleet kuolette!”, hän karjui, ja pusersi heittimen liipaisinta. Koko ensimmäinen kerros syttyi palamaan. Kultistit kiljuivat kauhusta kun heidän kaapunsa syttyivät tuleen. Laradus ryntäsi yläkertaan.

”Tuo tulihelvetti pidättelee heitä hetken, mutta meidän on linnoittauduttava tänne ja taisteltava niin kauan kuin voimme. Kapteeni, mitä komentobunkkerille on tapahtunut?”

”Mustapanssariset kaaoksen joukot hyökkäsivät kimppuumme ja alkoivat teurastamaan miehiäni. Pakenimme, sillä emme mahtaneet heille mitään. Tiedän kuitenkin että heillä ei ole enää tankkeja lähistöllä, sillä juuri kun lähdimme vilkaisin tutkaa ja se ei paikallistanut ainuttakaan ajoneuvoa. Mutta minulla on pieni yllätys niille paholaisille jotka valtasivat bunkkerin, se itsetuhoutuu muutaman minuutin kuluttua.” Kapteeni vastasi irvistäen.

”Entä ollaanko siviilit saatu evakuoitua?” Laradus kysyi
”Ei vielä, heillä menee ainakin viisi tuntia ennen kuin kaikki paikalliset ollaan pelastettu. Vain me seisomme kaaoksen joukkojen ja siviilien välissä, sillä heidän on pakko kulkea tämän rakennuksen läpi jotta aikaa ei menisi liikaa hukkaan, kallion räjäytys tukki solan joka johtaa suorinta reittiä laskeutumispaikalle ja kiertotie veisi ainakin kymmenen tuntia.”

”Kuulitte miehet, me olemme siviilien ainoa toivo, joten taistelkaamme urheasti niin pitkään kuin kykenemme. Nyt, aloittakaamme valmistelut, Kerätkää rojua suojaksemme ja ladatkaa aseenne. Raskaat aseet huoneen molempiin reunoihin, kranaatit tasaisesti joka miehelle. Meillä ei ole aikaa hukattavana. Liikettä!”, tämän sanottuaan Laradus latasi aseensa ja komensi erään miehistä kuulostelemaan koska seuraava hyökkäys alkaisi.





”MIKÄ ***** SE OLI?!” Zagrath kysyi.
”POMMI PERKELE!!” Gorgoroth vastasi. ”Nythän ne paskan lykkäs. Kukas teistä saastoista on vielä hengissä?”
Voi perkele noit kusmulkkuja! Se oli Marguksen ääni. "No helvetti, mitä vittua te siinä odotatte, tulkaa kiskomaan minut pois täältä! Vittuku tekee kipeää!”
Gorgoroth tempaisi hänet ylös ja komensi huoltamaan varusteita.
”Täällä… ARGH! ***** ku koskee niin helvetisti… Ai saakuli! Lordes yritti raahautua kivien seasta, hänen toinen jalkansa oli irronnut.
Kaikkiaan neljä Berzerkeriä oli vielä taistelukunnossa, Gorgoroth mukaan lukien. Katkaistuaan Lordessin pään hän komensi miehet koolle. ”Tämä vittumainen teko kostetaan, perkele! Jok’ikinen ihminen tällä planeetalla pitää tappaa! Tuo yksi saakuli talo tuolla kallioiden välissä on heidän viimeinen puolustuslinjansa. Tuhotaan se juma!”
”KHORNEN PUOLESTA!” Karjaisivat kaikki miehet, ja vaikka heitä olikin vain neljä kuului se kilometrien päähän.
Soturit rynnistivät kohti taloa jonka ulkopuolella kultistit maleksivat.

”Nyt ne tulevat!”, huusi mies joka oltiin jätetty vartioimaan rappuja.
”Valmiina! Ampukaa minun käskystäni.”, Laradus komensi.
Alhaalta alkoi kuulua fanaattista kiljumista joka yltyi joka hetki. Kun ensimmäisen kultistin pää ilmestyi rappuihin komensi Laradus miehiä odottamaan vielä hetken. Kun kuusi kultistia ryntäsi rappuja ylös autopistooleillaan tulittaen, antoi Laradus tulikäskyn. Tulituki ryhmän ainoat toimivat Raskas Boltterit tekivät pesäpallon kokoisia reikiä kultisteihin, kuitenkin nämä jatkoivat hyökkäystään. Minuuttia myöhemmin alhaalta kuului moottorin käynnistämisen ääniä. ”PERKELE NYT TAPETAAN NE!”, kuului huuto.
”Mikä tuo oli?”, kysyi kapteeni Laradukselta.
”En tasan tiedä, mutta tuskin mitään hyvää.”, vastasi Laradus.
”Tieltä pois paskat! saakuli!”, karjui Gorgorth, ja huitoi kultisteija kirveellään tappaen useita edetessään.
”Nyt kostetaan kaikki, saakuli!
”Tulta perkele!” karjaisi Laradus
Koko käytävä muuttui tulihelvetiksi ja kaikki Berzerkerit paitsi Gorgoroth kaatuivat tulitukseen. Hän syöksyi suojien läpi huitoen kirveellään vasemmalle ja oikealle. Miehet kaatuivat kuin heinä viikatemiehen edessä.
”Hänet on pysäytettävä!”, huusi Laraduksen veli Bactolius. Hän nappasi puukkonsa tupesta ja syöksähti Gorogorothin kimppuun.
”Kuole saasta!” karjui Bactolius iskiessään veitsensä Gorgorothin kylkeen.
Veitsi upposi kuin upposikin panssarin liitoskohdan välistä. Gorgoroth karjaisi, kääntyi, ja potkaisi Bactoliusta polvellaan suoraan vatsaan. Bactolius lensi huoneen poikki ja törmäsi metalliseen kannatinpalkkiin joka vääntyi törmäyksestä.
Viha täytti Laraduksen mielen. ”Miten tuollaisella oliolla oli oikeus elää?”, hän tarttui sapeliinsa ja vetäisi sen tupesta. ”Hetkesi on koittanut!”hän huusi ja syöksyi taisteluun.

Gorgoroth sivalsi rivisotilaan pään poikki ja potkaisi toista päähän. Sitten hän kuuli haasteen ja kääntyi ympäri ja näki miehen sapeli kädessään seisovan veristen ruumiiden keskellä. ”Kunnioitettava haaste, ihminen, mutta uskotko tosiaan pärjääväsi minulle?”
”Keisari suojelee minua sinunlaisiltasi!”, Barthalos vastasi ja astui kohti Gorgorthia.
Barthalos keräsi kaiken tahtonsa ja iski Gorgorthia yläkautta. Gorgoroth kuitenkin torjui iskun kirveellään ja iski takaisin. Vaikka Gorgoroth olikin mahtavampi taistelija, toimi Barthaloksen järki paremmin. Hän syösähti esteen taakse repäisi kolmesta kranaatin sokan irti ja alkoi pinkoi kohti huoneen ovea Gorgoroth perässään. Päästyään ovelle hän iski nyrkkinsä avain lukkoon ja viskasi kranaatit taakseen. Ovi sulkeutui juuri kun Barthalos oli ehtinyt kierähtää sen alta, kuului valtava räjähdys. Lattia hänen allaan sortui, ja Barthalos putosi kiviröykkiön sekaan. Hän näki miten sininen liekki taivaanrannassa pieneni pienenemistään, se oli viimeinen pakoalus, hän oli onnistunut.
Sitten kaikki pimeni. Jossain warpin syöverissä katkera huuto vavisutti planeettoja.

Loppu



Jatkuu sitten joskus ja jotenkin
Tämä oli sitten muunneltu versio, ja nyt ei EDES Nimbuksella pitäisi olla valittamista plagioinnista.
Palautetta otetaan edelleen vastaan.

[Oikolukuhirvi]

Sininen Liekki? Miksei Raakel Liekki? Byhyy...

[Konkka]

Sininen Liekki? Miksei Raakel Liekki? Byhyy...

Niin... Lukioita olisi varmasti enemmän......

[Oikolukuhirvi]

8) Asiaa! 8)

[pronssikivi]

Sininen Liekki (Lue siis Rakel Liekki)


"Se oli oikeastaan enemmän pieni miekka kuin veitsi. Siinä oli selkäpuolella sahalaitapinta ja aivan kärjessä siinä oli pieni koukku jonka tarkoitus oli ilmeisesti tarttua uhrin sisäelimiin ja vetää ne mukanaan ulos, veitsi oltiin suunniteltu tekemään enemmän vahinkoa pois vedettäessä kuin sisään survaistaessa."


On Eddingsit tullut luettua sinullakin, vai mitä?

[Konkka]

Kirjailia ottaa vaikutteita muista....
Ja sillä hetkellä Ulgo veitsi (tm) tuli ensimmäisenä mieleen :lol:
Antaakaa nyt hyvät ihmiset palautetta!

[Teräratas]

Mukavaa luettavaa tuo oli, eli kirjoitahan vaan jatkoa, niin saamme paremman pohjan ammatinvalintapsygologina toimimiselle

[Sepi]

Todella hyvää iltaluettavaa..khornelaisten ajatukset ja lausahdukset
voisivat olla ehkä vähän rankempia ettei tulisi sitä vaikutelmaa että
pojat juoksentelisivat hiekkalapiot käsissä

[Konkka]

Ah sweet palaute of mine....
Hieno että jotkut laittavat palautetta, se innostaa minua luomaa uutta tarinaa ja korjaamaan virheitä, kun sentään noin moni :? jaksoi kommentoida jatkan tarinan väsäystä, jatkoa seuraa sitten...

Sovitaan vaikka 8.12

[Nimbus]

Kirjailia ottaa vaikutteita muista....
Ja sillä hetkellä Ulgo veitsi (tm) tuli ensimmäisenä mieleen :lol:
Antaakaa nyt hyvät ihmiset palautetta!

Vaikka ottaa muualta vaikutteita, niin noin häikäilemättömän suora kopiointi on jo liikaa.

[JunttuThaLictor]

Joo mun mielestä sama, rankempi kielenkäyttö khorneille ja sitte raaempi käytös koska khorne berserkerit on mielihulluja jotka ei tiijä mitä tekee.

EDIT: Oho sori, huomasin vast ny kui kivikautine topicci tää o :// sori.

[Rautamaha]

Ihan hyvää luettavaa, mutta joissakin kohdissa harpattiin liikaa eteenpäin.Kovia sanoja käytttävät kyllä khorner perse-erkit.:E

[Mattuman!]

Joo vähän oli hyvä tarina kirjoitahan äkkiä sitä jatkoa odotan.