Veljeskunnan puolustajat 40k

[vompovompatti]

Toivon että annatte palautetta niin hyvistä kuin huonoista asioista tarinassa. Koitan kehittää itseäni kirjoittajana, joten kaikki palaute on tervetullutta.

Veljeskunnan puolustajat

Tiheä sumu peitti likaiseen lumeen peittyneen kukkulan. Kukkulan harjalla seisoi viisi veljeä ryvettyneissä siniharmaissa voimapanssareissaan. Kukkulan rinne oli täynnä ruumiita. Kolme päivää kestäneet taistelut olivat vaatineet veronsa niin veljeskunnan kuin petturienkin riveistä.

Pimeiden jumalien seuraajat oli lyöty jo kolmesti, mutta joka ilta sumun laskeutuessa petturien joukot hyökkäsivät uudelleen. Keisarin valittujen rivit olivat huvenneet rajuissa taisteluissa ja nyt jäljellä oli kaksikymmentäkaksi veljeä. Toinen komppania ei kuitenkaan vetäytyisi ja antaisi kukkulan takana olevan kaupungin joutua petturien käsiin. He taistelisivat viimeiseen hengenvetoon.

Miehet tunsivat kylmän pohjoistuulen kasvoillaan ja näkivät auringon nousevan. Sieltä täältä kuului yksittäisiä laukauksia jääkärien hävittäessä viimeisiä vihollisiaan kivenkoloista. Kolmannen päivän taistelut olivat takanapäin ja nyt soturit odottivat neljännen päivän iltaa ja sumun laskeutumista. Tuuli sai Kapteeni Gaiuksen repaleisen verenpunaisen viitan liehumaan. ”Takaisin asemiin. Korjatkaa piikkilankaesteet”, kuului kapteenin käsky kommunikaatioverkossa. Jääkärit olivat linnoittaneet mäenrinteen ja nyt oli aika korjata pettureiden aiheuttama vahinko ennen uutta hyökkäystä. Tämä saattaisi olla viimeinen päivä heille kaikille. Jokainen taistelu komppania oli joutunut jatkuvien hyökkäyksien kohteeksi ja vahvistuksia olisi odotettavissa vasta yöllä ja silloin saattaisi olla jo liian myöhäistä.

Petturien joukot koostuivat keisarillisen kaartin sotilaista ja heidän rinnallaan taistelevista pimeitä jumalia palvovan kultin jäsenistä. Nämä raakalaiset olivat tuhonneet jo useita kaupunkeja, joissa ei ollut riittävää puolustusta. Petturit tappoivat entisiä tovereitaan. Tällainen petturuus mitä he kohtasivat, sai Gaiuksen suunniltaan. Hän ei voinut ymmärtää miksi kukaan hylkäisi Keisarin. ”Keisari uhrasi itsensä, jotta me voisimme elää ja nämä sieluttomat hylkäävät Hänet! Ainut ratkaisu on viedä heidän elämänsä, koska hylätessään Keisarin he menettivät kaiken”, komentajapastori Deviuksen sanat olivat palaneet Gaiuksen mieleen. Gaius tunsi inhoa pettureita kohtaan ja hänen inhonsa muuttui vihaksi, koska petturuus oli tapahtunut juuri Moritan neljällä, veljeskunnan kotiaurinkokunnan keskimmäisellä planeetalla. Veljeskunta ei puolustanut täällä vain Keisarin nimeä ja kaikkia viattomia, vaan myös omaa kunniansa. Tätä taistelua ei saisi hävitä.

Kapteeni Gaius meni suureen pesäkkeeseen komentoryhmänsä kanssa. Hän ja nämä 4 veteraania tiesivät tarkalleen mitä tappio tarkoittaisi. Linja murtuisi ja kaikki lojaalit joukot tältä sektorilta tuhottaisiin nopeasti. Tämän sektorin menetys olisi lopunalku tälle planeetalle samoin kuin heidän veljeskunnalleen, joka menettäisi kaksi taistelukomppaniaa ja kunniansa muutamassa päivässä. Suuret tehtaat ja rikkaat mineraali esiintymät samalla planeetalla olisivat riemuvoitto pettureille ja näin suuri voitto Keisarin vihollisille olisi kova kolaus taistelumoraalille kaartin joukossa. Toinen komppania ei antaisi tämän tapahtua.

Pastori Sardin puhe kuului kommunikaatioverkon halki jääkärien korviin. Kaikki kaksikymmentäkaksi soturia polvistuivat ja kuuntelivat täysin ääneti. ”Tästä illasta tulee verinen”, olivat pastorin ensimmäiset sanat. ”Jokainen teistä on minun veljeni ja tiedän että jokainen teistä on huomenna sankari. Te Keisarin valitut taistelette ja voitatte. Voitatte tämän taistelun veljeskunnan, aurinkokuntanne, kunnian ja ennen kaikkea Keisarinne takia!” Pastori julisti mahtipontisella äänellä. ”Elämämme Keisarin puolesta!” Kuului jääkärien vastaus. Pastori jatkoi puhettaan: ”Keisari varjelee teitä, mutta hän ei voi taistella puolestanne. Heillä ei ole Keisarin varjelusta puolellaan. Lyökää heidät maahan ja olkaa voitokkaita!” Jääkärit nousivat ylös ja hurrasivat.

Asemien korjauksen jälkeen soturit teroittivat veitsiään ja puhdistivat bolttereitaan. Jääkärit keräsivät jokaisen ammuksen jonka käsiinsä saivat ja latasivat ne bolttereihinsa. Ammuksia ei ollut liikaa, joten tämä taistelu ratkaistaisiin lähitaistelussa. Sotureiden sielu paloi halusta hyökätä, mutta hyökkäys olisi itsemurha. Heidän tulisi odottaa ja torjua hyökkäys ennen vastahyökkäystä. Varusteiden huoltamisen jälkeen komppania rukoili Keisaria ja odotti iltaa.

Tuuli vaimeni ja katosi pian kokonaan. Kukkulalla oli kuoleman hiljaista jääkärien odottaessa. Sumu alkoi nousta tuskallisen hitaasti. Gaius odotti kärsimättömänä komentoryhmänsä kanssa taistelun alkua. Kaukaiset paukahdukset rikkoivat hiljaisuuden. ”Se alkaa”, Gaius sanoi hiljaa itsekseen. Korvissa ujeltava huuto varoitti lähestyvistä tykin laukauksista. Jääkärit polvistuivat pesäkkeissään ja toistivat hiljaa ”Keisari varjelee”. Yksi tykin laukaus osui suoraan erääseen pesäkkeistä muuttaen sen syväksi kraatteriksi. Räjähdys heitti jääkärin valtavaan ilmalentoon. Veli Zekeras, joka vastasi lääkinnästä taistelukentällä, juoksi maahan kaatuneen veljen luokse ja raahasi hänet lähimpään suojaan. ”Menetimme Bargan”, Zekeras ilmoitti verkon halki. Suru valtasi kapteenin mielen. Gaius muisti kuitenkin että hänen kaatunut veljensä olisi nyt Keisarin luona. Barga oli työnsä tehnyt.

Rinteeseen jatkuvasti iskeytyvät kranaatit saivat kukkulan näyttämään kuin se kiehuisi. Tykit hiljenivät jauhettuaan mäkeä hieman toista tuntia. Ainoastaan yksi jääkäri oli kaatunut petturien tulivalmistelussa. Sumu oli käynyt jo niin sakeaksi että sitä olisi voinut leikata veitsellä. Näkyvyys oli surkea, mutta vääräuskoisten äänet kuuluivat jo kukkulan alaosasta. ”Nosta lippumme esiin”, Gaius komensi. ”Annetaan heidän tietää ketkä koituvat heidän turmiokseen”, kapteeni katsoi lipunkantajaa silmiin. Lipunkantaja veli Valerius nousi ulos suojasta ja asettui seisomaan linjan taakse. Verenpunainen lippu, toisen komppanian tunnus, muistutti jokaista veljeä kaikista ihmisyyden sankareista, jotka olivat vuotaneet verta Keisarin ja imperiumin puolesta. Kymmenet sinetit koristivat punaista kangasta, yksi sinetti merkitsi yhtä voittoa. Huomenna lipussa olisi yksi sinetti enemmän, jos se olisi heistä kiinni.

Ihmisen hahmoja tuli esiin sumun seasta. Soturit latasivat boltterinsa ja tähtäsivät tarkasti. Alhaalta kuului huutoja. Sumun keskeltä syöksyi kymmeniä fanaattisesti huutavia vihollisia, jotka olivat pukeutuneet keisarillisiksi papeiksi. ”Tuli vapaa, miehet.”, kuului kapteenin käsky verkon välityksellä ja jääkärit avasivat tulen. Keskitettytulitus tuhosi hyökkäyksen hetkessä. Alhaalla kuului paljon huutoja kun petturien upseerit koettivat saada miehiään hyökkäämään Keisarin parhaimmiston kimppuun. ”He eivät ole organisoituneet ja haistan heidän pelkonsa tänne saakka”, Gaius sanoi äänekkäästi. nousten seisomaan lipunkantaja Valeriuksen viereen. ”Käytämme heidän pelkoaan aseena heitä vastaan. Muodostakaa kiila”, Gaius sanoi varmana. ”Heidän upseerinsa otetaan vangeiksi, joten jättäkää heidät eloon. Loppu on teidän. Ketään ei päästetä pakoon”, kapteeni sanoi katsoessaan sotureitaan. ”Keisarin puolesta!”

Keisarin valitut hyökkäsivät tiiviissä muodostelmassa alas kukkulan rinnettä. Petturien joukot muodostivat edelleen osastojaan, kun jääkäri iskivät sumun keskeltä. Monet pudottivat aseensa ja koettivat paeta, mutta pakenijat törmäsivät vain omiin joukkoihinsa. Aika tuntui pysähtyvän Gaiuksen iskiessä valtavia iskuja voimamiekallaan. Normaalisti iskiessään kuoliniskun Gaius tunsi Keisarin pyhän läsnäolon, mutta nyt ei käynyt niin. Vihollisten kauhistuneet kasvot piirtyivät hänen mieleensä. Tämä ei ollut taistelu vaan teurastus. Jääkärit murskasivat vihollisiaan paljain käsin ja juoksivat pakenijat kiinni armotta. Vain korkeimmat upseerit säästettiin. Vihollisen kasvot olivat täynnä pelkoa, mutta se pelko ei johtunut vain yllätyksestä tai jääkäreistä. Eräs pieni, mutta erittäin tärkeä yksityiskohta sai kapteenin tajuamaan vihollisten pelon, keisarillinen tunnus vihollisten kypärissä.

Gaius havahtui tihkuvaan sateeseen. Tämä oli aina ollut hänen tehtävänsä. Tätä varten hän oli harjoitellut ne kaikki vuodet ja vuosikymmenet. Kymmenet kasvot kummittelivat häntä. ”Se oli Keisarin tahto”, Gaius sanoi itsekseen. Hän muisteli taas komentajapastorin sanoja. ”Tein oikein.”

Gaius käveli korkea-arvoisten vankiensa luokse. ”Kuinka julkeatte antaa minulle noin surkean vastuksen”, kapteeni sanoi potkaisten yhden köytetyn upseerin kumoon. ”Minä olin valmis kuolemaan tuolle rinteelle Keisarin nimeen, mutta te jumalattomat”, Gaius potkaisi yhtä upseeria polvellaan vatsaan ja iski kyynärpäällä takaraivoon murskaten upseerin kallon. ”Teidän miehenne eivät halunneet kuolla tänään teidän petturuutenne tähden. Näin keisarilliset kotkat heidän kypärissään. He olivat väärällä puolella!” Gaius karjaisi iskien virrattoman voimamiekkansa maassa makaavan upseerin rintakehän läpi lävistäen tämän kiinni maahan. ”Armoa. Minä kadun”, viimeinen upseereista polvistui itkien silkasta kauhusta. Gaius katsoi miestä säälien ja käänsi selkänsä: ”En voi antaa anteeksi petturuuttanne. Siihen pystyy vain Keisari, mutta järjestän ilomielin tapaamisenne pikapuolin.” Upseeri alkoi ulista ja täristä hysteerisesti. ”Hakekaa piikkilankaa! Jätämme taitelukentälle esimerkin mitä käy jos hylkää Keisarinsa. Hirttäkää hänet.”

[Visutossu]

Hyvä stoori. Kirjoitusvirheitä en minä ainaskaan löytänyt. Aikas julma toi Gaius. Tappoikohan se nyt ihan varmasti oikeita tyyppejä? Jos ei kerran tuntenut Keisarin läsnäoloa? jatkoa vaaan äkkiä!

[QQ3]

Aivan lostava tarina. Kirjotusvirheitä en minä löytänyt kuin muutaman. Gaius on tosiaan aika julma tyyppi ”Hakekaa piikkilankaa! Jätämme taitelukentälle esimerkin mitä käy jos hylkää Keisarinsa. Hirttäkää hänet.” Tuli mieleen kaaos tuon hirttojutun takia. Jatkoa äkkiä.

[Dead Maniac]

Jep, tykkäsin lukea, vaikka olikin imperialistista propagandaa... *köh* Space Marinethan ovat* shokkijoukkoja joilla peloteltiin pikkulapsia.
Kerronta oli sopivan jouhevaa, jään odottamaan kuinka Gaiuksen matka vääräuskoisuuteen jatkuu





*: ovat, olivat ennen tai olen hakoteillä

[juddo]

Loistavaa kuvailua. Sujuvaa kerrontaa. Pari kirjoitusvirhettä. LISÄÄÄÄ!!!!! kiitos.

[Kronstadt]

Pari kirjoitusvirhettä. LISÄÄÄÄ!!!!! kiitos.

Olen samaa mieltä, mutta tarkennan. Virheet (esiintyvät tekstissä samassa järjestyksessä):

- keisarillista kaartia ei voi mutatoida yhdyssanaksi, vaikka kuinka tekisi mieli.
- tykinlaukaus, yhteeen
- onko hahmon nimi Bargan vai Barga? Jos ensimmäinen, erään lauseen pitäisi kuulua: "Menetimme Barganin", mutta toinen missä miehen nimi mainitaan on täysin oikein. Mikäli taas jälkimmäinen, olisi ensimmäinen lause oikein, mutta toinen kuuluisi näin: "Barga oli työnsä tehnyt."
- "Tuli vapaa, miehet."
- kuoliniskun (näppäilyvirhe ilmeisesti, "kulininiskun")

Mutta huolimatta pilkunnussinnastani tarina oli loistava! Jatkaisit ilman muuta sitä, en usko että tämä pääsee täysiin oikeuksiinsa näin tälläisenä pikkunovellina. Täähän oli vast prologi!

[pstj]

Tarina oli hyvä ja jatkoa jään odottamaan mielenkiinnolla.
Jo mainittujen kirjoitusvirheiden lisäksi fingelska käännös "genesiidi" ei oikein mielestäni sopinut muuten toimivien suomennosten joukkoon. Eipä muuta.

[vompovompatti]

Tämä tarina liittyy ketjun aloitusviestissä olevaan tarinaan. Virheitä on varmasti lukuisia kellonajasta johtuen, mutta kun inspiraatio iski. Tarinaa on siis veistetty nyt yksi yö. Pelkään pahoin että tarina ei pääse ensimmäisen osan tasolle, mutta antakaa oma mielipiteenne ja ehdotuksia kuinka tarina paranisi omasta mielestänne. Nämä tarinat toimivat samalla oman mariini chapterini taustatarinana, joten kaikki palaute on tervetullutta.

Inkvisiittori Marquesin kohtalo Moritan neljällä

Mahtava avaruuslaivasto ympäröi Moritan neljää. Keisarilliset joukot hallitsivat kiertorataa suvereenisti. Ainuttakaan vihollisen laivaa ei ollut lähelläkään tätä aurinkokuntaa. Mustapunainen sukkula laukaistiin eräältä frigatilta kohti planeetan pintaa. Sukkulan sisällä inkvisiittori Marques ja hänen seurueensa olivat kyllästyneet Moritan neljän päättäjien vitkutteluun tietojen keruussa. Marques oli saanut vihjeen että Deviuksen veljien toinen kompania oli vanginnut kolme korkeaa upseeria petturien joukosta. Hän ja hänen kuulustelijansa ottaisivat tiedon irti näistä miehistä tavalla tai toisella ja jatkaisivat hankettaan.

Sukkula laskeutui erään kaupungin reunamille sumun seassa. Kaupungin nimi kuvasi hyvin sen asukkaita, Coldhill, asukkaat olivat kylmiä kuin keisarilliset salamurhaajat. Punaisiin kaapuihin pukeutunut seurue kulki raunioituneen kaupungin läpi hiljaa. Marques tunsi kylmiäväreitä katsoessaan kaupunkilaisia silmiin. Hänen katseisiinsa ei vastattu. Näytti siltä kuin koko kaupunki olisi transsissa. Ainoastaan muutama lapsi vastasi Marquesin katseeseen. "Tämä paikka on kirottu", totesi Rambert, yksi Marquesin seurueen kuulustelijoista. "Kaaoksen työtä", sanoi Marques siirtäen kätensä pistoolinsa kahvalle. "Olkaa valppaina. Tämä planeetta saattaa olla menetetty", Marques kuiskasi laskien katseensa mukulakivikatuun, joka pujotteli palaneiden talojen keskellä kohti korkeaa mäkeä, jonka takana Deviuksen veljien asemat olisivat.

Marquesin päästyä mäen harjalle sumu oli jo laskeutunut. Oli keskipäivä ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta lämpötilan kavutessa hiljalleen. Marques seurue jähmettyi mäen päälle. Kaksikymmentä avaruusjääkäriä seisoi valtavien ruumismassojen seassa. Marques veti syvään henkeä ja marssi sitten alas rinnettä harppoen ruumiiden yli. Mäen pohjalle saapuessaan hän joutui kuitenkin kävelemään ruumiitten päällä, koska ne peittivät maan kauttaaltaan. Hänen seurueensa jäsenet asettivat suojanaamarit kasvoilleen, koska haju oli kuvottava, jopa kaiken nähnyt ja kokenut inkvisiittori teki näin. Hän marssi erään avaruusjääkärin luokse ja sanoi: "Keisarillinen inkvisitio. Missä on johtajanne?" Avaruusjääkäri kääntyi ja katsoi alas Marquesiin ja osoitti kädellään pitkälle vasemmalle: "Tuolta puun alta löydät kapteeni Gaiuksen ja hänen komentoryhmänsä."

Marques asteli suorinta tietä Gaiuksen puheille. "Olen inkvisiittori Marques. Tulin seurueeni kanssa kuulustelemaan vankejanne. Luovuttakaa heidät meille Keisarin nimeen." Kapteeni Gaius kääntyi ympäri nopeasti ja katsoi Marquesin silmiin vihaisesti. Kapteenin oikea silmä oli sokea ja vasen silmä konepappien tarkkaakin tarkempaa työtä. "En luovuta vankejanne teille. Olen jo jakanut heille oikeutta", Gaius tiuskaisi. "Kuka sinä luulet olevasi jakamaan täällä oikeutta?" kysyi Marques ja suoristi ryhtiään avaruusjääkärin edessä. "Olen Kapteeni Gaius, Deviuksen veljien toisen kompanian päällikkö. En ole tilivelvollinen sinulle saati sitten seurueellesi siitä mitä tapahtuu taistelukentällä!" Gaius korotti ääntään astuen kohti inkvisiittoria.

Marques katsoi avaruusjääkäriin pitkään ja vihaisesti. "Tuo astartestaulapää on teloittanut ainoan johtolankani ", Marques mutisi itsekseen astuen pois päin kapteenista. "Tämä ei jää tähän!" Marques huusi kävellessään pois. Hänen kunniaansa oli loukattu. Kävellessään uudelleen Coldhillin mukulakivikatuja hän keksi täydellisen keinon kostaa hänen tehtävänsä epäonnistuminen tuolle ylpeälle kapteenille. Hän nousi sukkulaansa ja palasi frigatille aloitaakseen uuden henkilökohtaisemman tehtävän.

Kuuden päivän kuluttua Marques lähti sukkulallaan takaisin Moritan neljälle mukanaan vain Rambert. Marques oli kutsunut kokoon tapaamisen johon osallistuisivat hän ja hänen ampurinsa, joukko Moritan neljän päättäjiä, keisarillisen kaartin komentajia ja Deviuksen veljien edustaja. Tapaaminen järjestettäisiin hallinto palatsissa, joka oli valtava rakennus keskellä Moritan neljän pääkaupunkia Trinusta. Sukkula laskeutui marmoriselle laskeutumisalustalle, joka sijaitsi yhdellä monista sisäpihoista. Palatsi oli valtava. Sen koko sai Rambertin haukkomaan henkeään, mutta Marques ei välittänyt sen koosta tai sen loistosta. Kaksi palvelijaa ohjasivat Marquesin ja Rambertin kokoushuoneen ovelle.

Marques oli saapunut tarkoituksella myöhässä, jotta muut olisivat jo sisällä odottamassa häntä. Hän työnsi raskaat pariovet auki voimalla ja astui sisään laskien hupun pois päästään. Katsoessaan ympärilleen hän näki kaksi yllättynyttä kaartin komentajaa, kaksi paikallista ministeriä ja kapteeni Gaiuksen seisomassa suuren kokouspöydän ympärillä. "Keisarillisen inkvisiition nimissä olen päättänyt lopettaa tätä planeettaa kalvavan syövän. Olen päättänyt suositella mittavia kiertorata pommituksia ympäri planeettaa ja olen tullut varoittamaan teitä ennen kuin annan käskyn pommituksiin", Marques sanoi tyynenä. Nämä sanat saivat aikaan äänekästä vastustusta kuulijoiden keskuudessa. "Tiedän että ette hyväksy keinojani, mutta en ole tilivelvollinen teille päätöksissäni", Marques tokaisi katsoen suoraan Gaiuksen silmiin. Marques näytti laatimansa käskyn jokaiselle huoneessa olijalle. Kaartin komentajat poistuivat huoneesta viivyttelemättä antamaan evakuointi käskyä miehilleen. Paikalle jäivät vain Marques, hänen apurinsa, kaksi ministeriä ja Gaius. Marques hymyili. Hän ei välittänyt sivullisista uhreista vaikka niitä olisi miljoonia. Hän pelastaisi planeetan ja saisi kostettua Gaiukselle, tuhoamalla hänen synnyin planeettansa lähes täysin.

Ministerit katsoivat Marquesia silmät suurina. Heidän planeetalleen oli juuri annettu kuolemantuomio. Gaius katsoi paperia tyynenä, vaikka viha velloi hänen sisällään. "Teette suuren virheen inkvisiittori", Gaius sanoi kävellen huoneen toiseen päähän. "Tuhoan kaikki merkit kaaoksesta tältä planeetalta ja sinä kutsut sitä virheeksi? Millainen mies oikein olet?" Marques vastasi halveksivasti. Kapteeni puhui hetken hiljaa itsekseen huoneen nurkassa ja kääntyi sitten ympäri. "Veljeskuntani ei jätä tätä planeettaa. Vannoimme että poistumme planeetalta vasta kun se on vapaa kaaoksesta! Sinun kuuluisi ymmärtää mitä se tarkoittaa", Gaius sanoi astuessaan aivan Marquesin eteen. "Hyvä on, mutta teitä on varoitettu", kuului Marquesin vastaus. Inkvisiittori kääntyi ja poistui huoneesta Rambert kintereillään.

Käytävällä poistuneet kaartin komentajat tulivat Marquesiä vastaan. Gaius astui ulos huoneesta ja vaihtoi upseerien kanssa muutaman sanan. Gaius jatkoi matkaansa Marquesin perässä. "Laskeutumisalustalle neljä", Rambert sanoi palvelijalle, joka lähti näyttämään tietä. Gaius saavutti Marquesia ja Rambertia hitaasti. Kaikki kävelivät rauhassa, mutta Marques tiesi että hän ei haluaisi kohdata avaruusjääkäriä, jonka syntymäkodin hän oli juuri määrännyt hävitettäväksi.

"Laskeutumisalusta neljä", kuului palvelijan konemainen ääni. Rambert avasi oven inkvisiittorille, joka vilkuili jatkuvasti taakseen lähestyvää kapteenia. Gaius kiristi kävely tahtiaan ja saavutti kahden hengen seuruetta kiihtyvällä tahdilla. Kaksi inkvisiition palveluksessa olevaa miestä juoksivat portaita vaudilla alas vilkuillen taakseen. Sisäpihalla kajahti laukaus. Rambert räjähti keskeltä halki levittäen verta ja sisälmyksiään portaille ja inkvisiittori Marquesin päälle. Marques pysähtyi ja katsahti sukkulalleen. Sukkulan edessä seisoi viisi Deviuksen veljien avaruusjääkäriä, jotka nyt tähtäsivät inkvisiittoria. Marques lähti peruuttamaan portaita hitaasti ylös kädet ylhäällä. "Keisarillinen inkvisiitio! Älkää tulittako!" Marques huusi pysähtyen portaissa. Avaruusjääkärit eivät laskeneet aseitaan, mutta eivät myöskään ampuneet. Marques ehti jo huokaista helpotuksesta, kunnes hänen takaansa kuului tuttu ääni. Inkvisiittori tiesi tarkalleen mistä tuo ääni syntyi. Gaiuksen pistooli oli ladattu. Marques tunsi kylmän metallin painautuvan vasten takaraivoaan ja hän tiesi aikansa koittaneen. Hän ei ollut koskaan joutunut tilanteeseen, jossa hänen virkansa ei merkinnyt mitään. Hän tunsi itsensä kuolevaiseksi ensimmäistä kertaa kymmeniin vuosiin. Sama astartesidiootti sotkisi hänen tehtävänsä toisen kerran ja tällä kertaa lopullisesti.

Laukaus kajahti hallintopalatsin laskeutumisalusta neljän portaikossa.

[mikael]

löysin ainakin yhden kirjoitusvirheen``Häntä ei ollut koskaan joutunut tilanteeseen, jossa hänen virkansa ei merkinnyt mitään.``

[Wintersun]

Mahtavaa!´Rakentavaa kommenttia en näistä asioista osaa sanoa mutta loistavaa työtä!Lisää!

[vompovompatti]

löysin ainakin yhden kirjoitusvirheen``Häntä ei ollut koskaan joutunut tilanteeseen, jossa hänen virkansa ei merkinnyt mitään.``

[save] Öööö... Häntää tuossa tarkoitettiin[/save]

Joo hieman väsyneenä tuli kirjoitettua. Kiitos tarkkaavaisuudestasi.

[m4ths]

mahtava tarina!!! I want more!!!!

[Luminate]

Encore! Encore!
Encore! Encore!

Eli siis LISÄÄ!

[tentacle_monster]

Hyvä hyvä , alahan väkertää jatkoa haluan mielelläni seurata tämän ah, niin kunniallisen jääkärin matkaa petturiksi.

[Sikari-Saku]

ampurinsa

Tuo taisi olla ainoa virhe jonka minä löysin,hyvä tarinahan tuo oli.Lisää vaan tulemaan.

[Nilarakh]

Aloitusviesti yhdyssana. :)