Oliko tuo positiivista vai negatiivista? ^^IG kirjoitti:eipä ole vastaavaa löytynyt täältä
Finlandians
HA! Jos luulitte minun jo lopettavan, olitte VÄÄRÄSSÄ! HA!
Finlandian tähänastinen tarina on jo käännöstyön alla, ja sen englanninkielinen versio tulee olemaan täydennetympi, laajempi ja kaikin puolin laadukkaampi, odottakaahan vain! Ensimmäisten osien käännökset valmistuvat tänä viikonloppuna, ellei maailma lopu, ja kaiken huipuksi olen jo alkanut suunnitella uutta materiaalia Finlandiaan liittyen.
I'll be back!
Finlandian tähänastinen tarina on jo käännöstyön alla, ja sen englanninkielinen versio tulee olemaan täydennetympi, laajempi ja kaikin puolin laadukkaampi, odottakaahan vain! Ensimmäisten osien käännökset valmistuvat tänä viikonloppuna, ellei maailma lopu, ja kaiken huipuksi olen jo alkanut suunnitella uutta materiaalia Finlandiaan liittyen.
I'll be back!
This galaxy is full of hidden secrets. It takes a vivid imagination and some pure insanity to uncover them all, yet the cost to ones sanity in uncovering them is... immense...
-
laurentius
- Viestit: 285
- Liittynyt: Ma 21.11.2005 21:24
- Paikkakunta: Tampere
Mikä vika englannissa on?
Kieli on miljuuna kertaa kauniimpaa ja siistimpää (puhumattakaan luettavammasta) kuin suomen karu mongerrus. Lisäksi englannin kielellä on paaaljon mukavampaa ja helpompaa kirjoittaa tarinaa asioista, joiden alkuperäiskieli on englanti. Näin vältytään kaikkinaisilta käänöskukkasilta yms.
Kieli on miljuuna kertaa kauniimpaa ja siistimpää (puhumattakaan luettavammasta) kuin suomen karu mongerrus. Lisäksi englannin kielellä on paaaljon mukavampaa ja helpompaa kirjoittaa tarinaa asioista, joiden alkuperäiskieli on englanti. Näin vältytään kaikkinaisilta käänöskukkasilta yms.
This galaxy is full of hidden secrets. It takes a vivid imagination and some pure insanity to uncover them all, yet the cost to ones sanity in uncovering them is... immense...
-
laurentius
- Viestit: 285
- Liittynyt: Ma 21.11.2005 21:24
- Paikkakunta: Tampere
Kerettiläinen petskules. Suomi on kaunis kieli. Kauniimpi kuin mikään muu, koeta elää sen kanssa. Todisteena tästä on huussin kirjoitukset. Koeta löytää enganniksi kirjoitettuna jotain kauniimpaa.WHAM kirjoitti:Mikä vika englannissa on?
Kieli on miljuuna kertaa kauniimpaa ja siistimpää (puhumattakaan luettavammasta) kuin suomen karu mongerrus. Lisäksi englannin kielellä on paaaljon mukavampaa ja helpompaa kirjoittaa tarinaa asioista, joiden alkuperäiskieli on englanti. Näin vältytään kaikkinaisilta käänöskukkasilta yms.
-Nilarakh
"ytimekäs ja hyvä *näyttää vaemman sormen peukaloa*" - Hovinarri
Cynae-aeaelioe
Cynae-aeaelioe
No perhana on tässä jo taukoa ollutkin! Lisää siis, ettei vallan pääse kuolemaan tämä tarina...
++++++++++++++++++++++++++++++++++
Jacob Calgaar istui kuljetusaluksessaan, omien miestensä ympäröimänä, tietäen hyvin, että hänen isänsä istui täysin samanlaisessa aluksessa vuosia sitten saapuessaan planeetalle. Jacob oli kuullut kaiken mahdollisen isänsä kohtalosta, ja päättänyt seurata isänsä viitoittamalla polulla. Niinkutsutusta mustasta päivästä, jossa Jacobin isä menehtyi, oli nyt kulunut tasan vuosi, ja Jacob oli saanut hiljattain neuvoston päät käännettyä, ja saanut vaatimansa vakioaseman Finlandialla. Mustasta päivästä lähtien Inkvisitio oli päättänyt vetää lähes kaikki resurssinsa Finlandialta, lukuun ottamatta äärimmäisiä välttämättömyyksiä, sekä muutamia avainhenkilöitä jotka valvoivat Imperiumin etua tällä takapajuisella planeetalla. Inkvisiittori Jeremiahin aloittama tutkimustyö oli hylätty lähes täysin, ja Finlandia oli päätetty jättää rauhaan Imperiumin liittolaisena, kunhan tämä noudatti aiemmin tehdyn sopimuksen ehtoja. Mustan päivän jälkeen ongelmia ei ollut ollut.
”Oletteko kunnossa?” Yksi Finlandialainen RATO:n sotilas, joista muutamia oli värvätty toimimaan Jacobin henkivartijoina, kysyi katsoessaan Jacobin kalpeita kasvoja huolestuneena.
”Olen kunnossa. Vähän hermostunut vain. Puoli vuotta viimekerrasta…” Jacobin viime käynnistä Finlandialla oli todellakin yli puoli vuotta. Mustan päivän tapahtumissa syntynyt suuri musta neliönmallinen kuoppa, jonka läheltä kaikki elämä oli kaikonnut, oli saanut ensimmäisellä kerralla Jacobin voimaan pahoin. Tällä kertaa Jacob katseli sitä aluksen ikkunasta näennäisen rauhallisena, vaikkakin kalpeana.
Vain muutamia minuutteja myöhemmin aluksen pilotti ohjasi kuljetussukkulan Finlandian pinnalla olevalle suurelle laskeutumisalustalle, joka oli vain yksi suuri ympyrä kymmenen samanlaisen sarjassa. Alueella oli ennestään useita Finlandialaisia aluksia odottamassa lähtöä tai rahdin purkua. Valmistautuessaan nousemaan aluksesta ulkona vihmovaan tihkusateeseen, Jacob kurkisti ulos aluksen ikkunasta, ja näki ulkona sateessa parikymmentä Finlandialaista odottamassa, ilmeisesti häntä. Jacob jaksoi yhä hämmästyä Finlandialaisten luottamuksesta Keisarillisia kohtaan, sillä näkyvillä ei ollut lainkaan turvamiehiä tai sotilaita, vaan pelkkiä siviilidiplomaatteja, ja nähtävästi kaksi puolustusvoimien upseeria, jotka seisoivat täsmällisessä rivissä. Jacob oli tuntenut omat uskolliset henkivartijansa liioitteluksi jo edellisillä käynneillään Finlandialla, mutta ei kuitenkaan ollut päättänyt luopua näistä. Aluksen ovet sihahtivat, ja alkoivat hitaasti avautua, samalla kun kävelyramppi ulottautui oven alapuolelta laskeutumisalustan pintaa kohti. Jacob ryhdisti vielä mustan kaapunsa turkiskaulusta, ennen kuin astui ovesta ulos miestensä kera. Jacobin noustessa seisomaan täyteen mittaansa aluksensa kulkurampilla, ja marssiessa tästä alas laskeutumisalustan pinnalle, hän tiesi tekevänsä ehkä jopa liioitellun vaikutuksen ulkoasullaan Finlandialaisiin verrattuna. Siinä missä Finlandialaisten vastaanottajat olivat pukeutuneet joko siviileiden tummiin pukuihin, joiden koristeellisuus rajoittui siniristilliseen kuvioon rintapielessä, ja kullan väreissä kimalteleviin nappeihin, ja sotilashenkilöiden tummanvihreisiin vastaaviin, Jacobin asusteet olivat suorastaan massiivisia. Hänen valkoinen kaapunsa ja huppunsa tuntuivat loistavan auringonpaisteessa, hänen vaalean harmaalla maalattu panssarinsa tuntui suorastaan hirvittävältä ylilyönniltä, ja hänen vyötärölleen kiinnitetty bolter vaikutti niin mauttomalta hätävarjelun liioittelulta aseistamattomiin Finlandialaisdiplomaatteihin nähden, että Jacobia suorastaan kadutti, että hän oli ottanut kaiken varustuksensa mukaan tähän ensitapaamiseensa tärkeiden diplomaattien kanssa. Toisaalta hän vain noudatti Keisarillista protokollaa, ja antoi voimakkaan kuvan edustamastaan Keisarikunnasta.
Jacobin astuessa viimein laskeutumisalustan muoviteräspinnalle, Finlandialaiset diplomaatit nostivat oikeat kätensä ystävällismieliseen tervehdykseen, joka oli perinne Finlandialaisten diplomaattien ja neuvottelijoiden keskuudessa, ja merkitsi avoimuutta ja toivotti toisen osapuolen varauksetta tervetulleeksi. Jacobin henkivartio, joka koostui pääasiassa Finlandialaisista sotilaista ja muutamasta Keisarillisesta henkilöstä, olivat asettuneet riviin tämän taakse, ja vastasivat tervehdykseen samalla kun Jacob kumarsi tervehdykseksi, kuten etikettiin kuului. Jacobin noustessa jälleen pystyyn, yksi Finlandialaisdiplomaateista astui askelen eteenpäin, tehden selväksi että hän puhui koko diplomaattiryhmän puolesta, ja kumarsi myös hieman jäykästi Jacobille.
”Saimme hetki sitten tiedon saapumisestanne, ja pahoittelen tämän vastaanoton rajallisuutta. Finlandian hallinnollisen, sotilaallisen, ja henkisen johdon puolesta tervetuloa, Inkvisiittori Jacob Calgaar.” Jacob tunsi itsensä aina hieman vaivaantuneeksi näissä tervehdyksissä. Hän sai osakseen hieman sellaistakin kunnioitusta, jonka hän ei katsonut kuuluvan hänelle, sillä hänen isänsä teot olivat korkeassa arvossa Finlandialla, ja Jacob oli saanut samaa arvostusta osakseen alettuaan seurata isänsä jalanjälkiä.
”Kiitän tästä kunniasta tavata teidät. Olen täällä tuomassa viestiä Keisarin Inkvisition neuvostolta.” Jacob lausui jäykästi. Diplomaatti nyökkäsi, ja viittoi Jacobia siirtymään hänen mukaansa.
”Jos suostutte seuraamaan minua, voimme keskustella lisää tästä asiasta neuvotteluhuoneessa, joka on järjestetty teitä varten. Ylikansleri Halinen ottaa osaa keskusteluun radion välityksellä, sillä hän ei kyennyt olemaan paikalla henkilökohtaisesti juuri tällä hetkellä.”
Diplomaattiryhmä johti Jacobin pois laskeutumisalustalta, yli pienen ruohokentän, ja sisään keskikokoiseen sotilaskompleksiin, jota ympäröi korkea muoviteräsmuuri, joka oli Keisarillisen teknologian tuotos. Kompleksi koostui kahdesta parakista, joissa ei kuitenkaan tällä hetkellä ollut sotilaita, sekä komentorakennuksesta. Diplomaattien johtaja selitti Jacobille kompleksin tyhjyyttä:
”Katsoimme parhaaksi siirtää täällä harjoitelleet sotilaat toiseen laitokseen, ja muuntaa parakin teidän ja miestenne lepotiloiksi, mikäli hyväksytte ne. Jätimme paikalle vain minimimäärän vartijoita, sekä upseeristoa. Yksi komentotiloista on muutettu neuvotteluhuoneeksi. Tännepäin, olkaa hyvä.” Diplomaatti johti Jacobin nelikerroksisen komentorakennuksen yläkerroksiin. Jacob määräsi henkivartijansa jäämään parakkeihin, sillä hän alkoi tuntea olonsa vaivaantuneeksi näiden vuoksi.
Samaan aikaan toisaalla kiiri ahtailla käytävillä juoksentelevien miesten korviin voimakas sireenien valitus, ja kuuluttajan ääni: ”Vahingonhallintaryhmät laipioon neljätoista, vahingonhallintaryhmät…”
Haalaripukuisten miesten juostessa niin lujaa kuin jaloistaan pääsivät, kohti annettua päämäärää, sireenien ääni kävi voimakkaammaksi, ja kuulutus muuttui: ”Sulkekaa laipio neljätoista välittömästi! Laipion neljätoista hätäsulkuun kaksikymmentä sekuntia!” Samat miehet, jotka olivat juuri ohittaneet laipion neljätoista ja kolmetoista väliset sulkuovet, kääntyivät kannoillaan, ja alkoivat palata takaisin. Lattia tuntui tärisevän heidän jalkojensa alla.
”Vauhtia! Vauhtia, perkeleet!” Yksi miehistä kompastui jalkoihinsa, ja ähähti kivusta kun hän rysähti kyljelleen metallilevylattialle. Samalla kun hänen toverinsa sukelsivat sulkeutuvan oven alitse, hän jäi yksin pimenneeseen käytävään, laipioon neljätoista. Hetken kuluttua lattian tärinä vaimeni, ja miehen noustessa jaloilleen valot palasivat välkähdellen, ja äsken sulkeutunut ovi avautui sihisten kuin käärme. Jälkeen jäänyt mies ähähti vaivautuneesti kun hänen joukkuetoverinsa palasivat avautuvasta ovesta, osa kiroillen, osa pudistellen päätään. Simulaatioita ja skenaarioita oli ajettu jo satoja kertoja, mutta suunnitelmassa oli yhä aukkoja. Kompuroinut mies kuuli takaansa kuinka valvova upseeri asteli kiukkuisin askelin heitä kohti, samalla kun hän katsoi ulos ikkunasta, nähden edessään rakennuksia, ja korkean aidan takana siintävän vuoristomaiseman.
Jacob istuutui neuvotteluhuoneessa hänelle varatulle suurelle tuolille, joka oli tarpeeksi vankka tukemaan hänen voimapanssarinsa painon, samalla kun muut diplomaatit siirtyivät omille istuimilleen. Kaksi nuorta teknikkoa sääti pyöreän pöydän keskellä odottavaa litteää laitetta, joka oli yhdistelmä kahta teknologiaa. Jacob tiesi että Inkvisitio ei normaalisti sallisi tällaista muukalaisteknologiaa yhdistettävän keisarilliseen teknologiaan, mutta nähtyään monia vastaavia luomuksia matkallaan Finlandiaan, Jacob oli ymmärtänyt näiden laitteiden edut. Finlandialaisilla oli huomattava kyky kehittää valmiista teknologiasta jotakin vielä kehittyneempää, mutta ei luoda sellaista itse. Toisaalta Finlandialaiset olivat joitakin teknologian aloja, kuten pitkän matkan kommunikaatiolaitteita, kehittäneet jo omillaan pidemmälle kuin Imperiumin vastaavat. Hetken kuluttua teknikot aktivoivat laitteen, joka näytti aivan tavalliselta keisarilliselta holokommunikaatiolaitteelta, mutta laitteen käynnistyessä hologrammi täyttikin koko huoneen, skannaten tilan, etsien sieltä istuimia ja muuta tarpeellista, jotta se kykenisi sittemmin projisoimaan kaikki keskustelun osanottajat tilaan oikealla tavalla, ja mahdollisimman luonnollisen näköisesti. Muutaman testihologrammin välähdettyä huoneessa, tyhjän kokouspöydän ympärille välähti kirkkaita kolmiulotteisia kuvia Finlandian johtohenkilöistä, viiden eri puolueen johtajat, sekä Finlandian ylikansleri, jonka rooli politiikassa oli haihtunut vuosikymmenten saatossa, uusien sukupolvien vaatiessa uudenlaisia hallituksia. Kaikki kuusi kolmiulotteista kuvahahmoa nousivat seisaalleen tuoleistaan, ja nostivat kätensä perinteiseen Finlandialaiseen tervehdykseen. Jacob nyökkäsi vaivaantuneena, heilauttaen omaa kättään vastineeksi. Hologrammikuvat istuutuivat, ja kiinnittivät katseensa Jacobiin, joka yritti yhä keksiä miten saada sataan kertaan harjoittelemansa sanat kuulostamaan luontevilta.
”Hyvää päivää, ja anteeksi saapumiseni näin lyhyellä varoitusajalla.” Jacob aloitti, jättäen lauseen roikkumaan ilmaan.
”Anteeksipyyntö on vastaanotettu, mutta turha. Olemme odottaneet mahdollisuutta jatkaa valitettavalla tavalla vaurioituneita diplomaattisuhteita jo jonkin aikaa.” Finlandian kaupallispuolueen edustaja ilmoitti kohteliaana. Muutkin edustajat nyökyttivät päitään hyväksyvästi. Jacob nousi seisomaan, ja asetti pöydälle seremoniallisen ja koristeellisen pergamenttikäärön, rullaten sen auki. Kirkas sininen valonvälähdys viesti, että käärö oli skannattu ja se projisoitui sellaisenaan kunkin neuvottelun osanottajan eteen.
”Tämä käärö sisältää Keisarin suomat valtuudet minulle jatkaa diplomaattisuhteita Finlandian kanssa. Lisäksi se sisältää seuraavat kohdat, jotka tiivistelen teille aikaa säästääksemme: Finlandian ’mustan päivän’ tapahtumienselittämättömyyden johdosta ovat Keisarimme Imperiumin ruhtinaat päättäneet asettaa Finlandialle, minun suoraan valvontaani, pienen eliittiryhmän Harmaan Ritarikunnan demoninmetsästäjiä, joiden tehtävä on auttaa minua tutkimaan ja ymmärtämään noita synkkiä tapahtumia, sekä varjelemaan Keisarikunnan ja Finlandian kansalaisia vastaavilta katastrofeilta. Lisäksi Keisarimme on saanut täsmälliset raporttinne Finlandian avaruusohjelman etenemisestä, ja minut on määrätty muiden töideni ohessa valvomaan Finlandian Avaruusohjelman etenemistä, ja toimimaan neuvonantajana, mikäli tarvetta ilmenee.” Jacob sai mielestään sanat yhä kuulostamaan uhkaavammilta kuin hän oli tarkoittanut, ja sama vaikutelma oli selvästi vallannut ainakin osan hänen neuvottelukumppaneistaan, sillä Finlandian tiedepuolueen edustaja ponkaisi välittömästi seisomaan, hurjistunut katse kasvoillaan.
”Tarkoitatteko että Imperiumi on päättänyt ottaa haltuunsa Finlandian avaruusohjelman? Ennenkuulumatonta! Me olemme tarjoutuneet jakamaan kaiken saavuttamamme, vaikka se ei olekaan kelvannut mikä kummallisemmista syistä, mutta että estää meidän oma kehityksemme…” Jacob kuunteli miehen vuodatuksen vaivautuneena loppuun, ennen kuin jatkoi.
”Haluan tehdä selväksi, että tämä ei ole minkäänlainen haltuunottoyritys, vaan puhdas pyrkimys auttaa Finlandiaa takaamaan oma turvallisuutensa kun sen kansa alkaa asuttaa lähiplaneettoja, ja tutkia avaruutta omin voimin. Minun tehtäväni on varmistaa että aluksenne ovat valmiita kaikkeen mahdolliseen, ja enempäänkin.” Jacobin lopetettua, nousi vuorostaan seisomaan Finlandian uskonnollisen puolueen naisedustaja.
”Tarkoittaako tämä uudistunut mielenkiinto Finlandiaa kohtaan myös Keisarillisen uskonnon opettamisen uudelleenaloittamista? Minun täytyy myöntää että ajatus ei houkuta minua sen enempää kuin ketään Finlandialaista, muistaessamme kaikki ne välikohtaukset…” Nainen jäi odottamaan Jacobin vastausta.
”Tämä kysymys herätti huomattavan määrän kiivasta keskustelua Pyhän Terran saleissa. Teidän iloksenne voin kuitenkin ilmoittaa, ettei Imperiumilla ei ole aikomusta jatkaa uskontonsa opetusta, juuri näiden välikohtausten vuoksi. Havaitsimme että toimintamme ei auttanut nuoria ymmärtämään Imperiumin päämääriä, vaan käänsi heidät kauemmas Imperiumista ja Keisarista. Tästä syystä olemme päättäneet jättää Keisarillisen uskonnonopetuksen täysin vapaaehtoiseksi. Uudet opettajamunkit saapuvat samaan aikaan kuin Harmaan Ritarikunnan jäsenet, eli kahdentoista vuorokauden kuluttua.” Tätä kommenttia seurasi lyhyt nyökyttelykierros, jonka päätyttyä nousi seisomaan Finlandian Sotilaspuolueen edustaja.
”Onko hyvällä Inkvisiittorilla muuta ilmoitettavaa, vai saammeko palata tehtäviimme?”
”Vain yksi asia: kuinka kauan kestää että ensimmäinen suuri avaruusprojektinne on valmis?” Jacob kääntyi jälleen katsomaan Tiedepuolueen edustajaa.
”Ensimmäinen Kaleva-luokan aluksemme on jo lähes valmis, ja sen miehistö on koulutuksensa viimeisissä vaiheissa. Esittäisinkin toiveen, että nousisitte alukseen miestenne kanssa sen neitsytmatkalle, jonka olisi määrä tapahtua kolmen viikon kuluttua.” Tärkeän näköinen mies, valkeassa päällystakissa ilmoitti tyytyväisenä.
”Tarjouksenne on kiinnostava, ja otan sen mielelläni vastaan. Tahtoisin päästä alukselle kuitenkin ensi tilassa saadakseni tutustua siihen pintapuolisesti, mikäli se on mahdollista.”
+++++ EDIT +++++
Se homokommunikaatiolaite on nyt korjattu "holokommunikaatiolaitteeksi". Ikkupikku virhe päässyt livahtamaan. ^^
++++++++++++++++++++++++++++++++++
Jacob Calgaar istui kuljetusaluksessaan, omien miestensä ympäröimänä, tietäen hyvin, että hänen isänsä istui täysin samanlaisessa aluksessa vuosia sitten saapuessaan planeetalle. Jacob oli kuullut kaiken mahdollisen isänsä kohtalosta, ja päättänyt seurata isänsä viitoittamalla polulla. Niinkutsutusta mustasta päivästä, jossa Jacobin isä menehtyi, oli nyt kulunut tasan vuosi, ja Jacob oli saanut hiljattain neuvoston päät käännettyä, ja saanut vaatimansa vakioaseman Finlandialla. Mustasta päivästä lähtien Inkvisitio oli päättänyt vetää lähes kaikki resurssinsa Finlandialta, lukuun ottamatta äärimmäisiä välttämättömyyksiä, sekä muutamia avainhenkilöitä jotka valvoivat Imperiumin etua tällä takapajuisella planeetalla. Inkvisiittori Jeremiahin aloittama tutkimustyö oli hylätty lähes täysin, ja Finlandia oli päätetty jättää rauhaan Imperiumin liittolaisena, kunhan tämä noudatti aiemmin tehdyn sopimuksen ehtoja. Mustan päivän jälkeen ongelmia ei ollut ollut.
”Oletteko kunnossa?” Yksi Finlandialainen RATO:n sotilas, joista muutamia oli värvätty toimimaan Jacobin henkivartijoina, kysyi katsoessaan Jacobin kalpeita kasvoja huolestuneena.
”Olen kunnossa. Vähän hermostunut vain. Puoli vuotta viimekerrasta…” Jacobin viime käynnistä Finlandialla oli todellakin yli puoli vuotta. Mustan päivän tapahtumissa syntynyt suuri musta neliönmallinen kuoppa, jonka läheltä kaikki elämä oli kaikonnut, oli saanut ensimmäisellä kerralla Jacobin voimaan pahoin. Tällä kertaa Jacob katseli sitä aluksen ikkunasta näennäisen rauhallisena, vaikkakin kalpeana.
Vain muutamia minuutteja myöhemmin aluksen pilotti ohjasi kuljetussukkulan Finlandian pinnalla olevalle suurelle laskeutumisalustalle, joka oli vain yksi suuri ympyrä kymmenen samanlaisen sarjassa. Alueella oli ennestään useita Finlandialaisia aluksia odottamassa lähtöä tai rahdin purkua. Valmistautuessaan nousemaan aluksesta ulkona vihmovaan tihkusateeseen, Jacob kurkisti ulos aluksen ikkunasta, ja näki ulkona sateessa parikymmentä Finlandialaista odottamassa, ilmeisesti häntä. Jacob jaksoi yhä hämmästyä Finlandialaisten luottamuksesta Keisarillisia kohtaan, sillä näkyvillä ei ollut lainkaan turvamiehiä tai sotilaita, vaan pelkkiä siviilidiplomaatteja, ja nähtävästi kaksi puolustusvoimien upseeria, jotka seisoivat täsmällisessä rivissä. Jacob oli tuntenut omat uskolliset henkivartijansa liioitteluksi jo edellisillä käynneillään Finlandialla, mutta ei kuitenkaan ollut päättänyt luopua näistä. Aluksen ovet sihahtivat, ja alkoivat hitaasti avautua, samalla kun kävelyramppi ulottautui oven alapuolelta laskeutumisalustan pintaa kohti. Jacob ryhdisti vielä mustan kaapunsa turkiskaulusta, ennen kuin astui ovesta ulos miestensä kera. Jacobin noustessa seisomaan täyteen mittaansa aluksensa kulkurampilla, ja marssiessa tästä alas laskeutumisalustan pinnalle, hän tiesi tekevänsä ehkä jopa liioitellun vaikutuksen ulkoasullaan Finlandialaisiin verrattuna. Siinä missä Finlandialaisten vastaanottajat olivat pukeutuneet joko siviileiden tummiin pukuihin, joiden koristeellisuus rajoittui siniristilliseen kuvioon rintapielessä, ja kullan väreissä kimalteleviin nappeihin, ja sotilashenkilöiden tummanvihreisiin vastaaviin, Jacobin asusteet olivat suorastaan massiivisia. Hänen valkoinen kaapunsa ja huppunsa tuntuivat loistavan auringonpaisteessa, hänen vaalean harmaalla maalattu panssarinsa tuntui suorastaan hirvittävältä ylilyönniltä, ja hänen vyötärölleen kiinnitetty bolter vaikutti niin mauttomalta hätävarjelun liioittelulta aseistamattomiin Finlandialaisdiplomaatteihin nähden, että Jacobia suorastaan kadutti, että hän oli ottanut kaiken varustuksensa mukaan tähän ensitapaamiseensa tärkeiden diplomaattien kanssa. Toisaalta hän vain noudatti Keisarillista protokollaa, ja antoi voimakkaan kuvan edustamastaan Keisarikunnasta.
Jacobin astuessa viimein laskeutumisalustan muoviteräspinnalle, Finlandialaiset diplomaatit nostivat oikeat kätensä ystävällismieliseen tervehdykseen, joka oli perinne Finlandialaisten diplomaattien ja neuvottelijoiden keskuudessa, ja merkitsi avoimuutta ja toivotti toisen osapuolen varauksetta tervetulleeksi. Jacobin henkivartio, joka koostui pääasiassa Finlandialaisista sotilaista ja muutamasta Keisarillisesta henkilöstä, olivat asettuneet riviin tämän taakse, ja vastasivat tervehdykseen samalla kun Jacob kumarsi tervehdykseksi, kuten etikettiin kuului. Jacobin noustessa jälleen pystyyn, yksi Finlandialaisdiplomaateista astui askelen eteenpäin, tehden selväksi että hän puhui koko diplomaattiryhmän puolesta, ja kumarsi myös hieman jäykästi Jacobille.
”Saimme hetki sitten tiedon saapumisestanne, ja pahoittelen tämän vastaanoton rajallisuutta. Finlandian hallinnollisen, sotilaallisen, ja henkisen johdon puolesta tervetuloa, Inkvisiittori Jacob Calgaar.” Jacob tunsi itsensä aina hieman vaivaantuneeksi näissä tervehdyksissä. Hän sai osakseen hieman sellaistakin kunnioitusta, jonka hän ei katsonut kuuluvan hänelle, sillä hänen isänsä teot olivat korkeassa arvossa Finlandialla, ja Jacob oli saanut samaa arvostusta osakseen alettuaan seurata isänsä jalanjälkiä.
”Kiitän tästä kunniasta tavata teidät. Olen täällä tuomassa viestiä Keisarin Inkvisition neuvostolta.” Jacob lausui jäykästi. Diplomaatti nyökkäsi, ja viittoi Jacobia siirtymään hänen mukaansa.
”Jos suostutte seuraamaan minua, voimme keskustella lisää tästä asiasta neuvotteluhuoneessa, joka on järjestetty teitä varten. Ylikansleri Halinen ottaa osaa keskusteluun radion välityksellä, sillä hän ei kyennyt olemaan paikalla henkilökohtaisesti juuri tällä hetkellä.”
Diplomaattiryhmä johti Jacobin pois laskeutumisalustalta, yli pienen ruohokentän, ja sisään keskikokoiseen sotilaskompleksiin, jota ympäröi korkea muoviteräsmuuri, joka oli Keisarillisen teknologian tuotos. Kompleksi koostui kahdesta parakista, joissa ei kuitenkaan tällä hetkellä ollut sotilaita, sekä komentorakennuksesta. Diplomaattien johtaja selitti Jacobille kompleksin tyhjyyttä:
”Katsoimme parhaaksi siirtää täällä harjoitelleet sotilaat toiseen laitokseen, ja muuntaa parakin teidän ja miestenne lepotiloiksi, mikäli hyväksytte ne. Jätimme paikalle vain minimimäärän vartijoita, sekä upseeristoa. Yksi komentotiloista on muutettu neuvotteluhuoneeksi. Tännepäin, olkaa hyvä.” Diplomaatti johti Jacobin nelikerroksisen komentorakennuksen yläkerroksiin. Jacob määräsi henkivartijansa jäämään parakkeihin, sillä hän alkoi tuntea olonsa vaivaantuneeksi näiden vuoksi.
Samaan aikaan toisaalla kiiri ahtailla käytävillä juoksentelevien miesten korviin voimakas sireenien valitus, ja kuuluttajan ääni: ”Vahingonhallintaryhmät laipioon neljätoista, vahingonhallintaryhmät…”
Haalaripukuisten miesten juostessa niin lujaa kuin jaloistaan pääsivät, kohti annettua päämäärää, sireenien ääni kävi voimakkaammaksi, ja kuulutus muuttui: ”Sulkekaa laipio neljätoista välittömästi! Laipion neljätoista hätäsulkuun kaksikymmentä sekuntia!” Samat miehet, jotka olivat juuri ohittaneet laipion neljätoista ja kolmetoista väliset sulkuovet, kääntyivät kannoillaan, ja alkoivat palata takaisin. Lattia tuntui tärisevän heidän jalkojensa alla.
”Vauhtia! Vauhtia, perkeleet!” Yksi miehistä kompastui jalkoihinsa, ja ähähti kivusta kun hän rysähti kyljelleen metallilevylattialle. Samalla kun hänen toverinsa sukelsivat sulkeutuvan oven alitse, hän jäi yksin pimenneeseen käytävään, laipioon neljätoista. Hetken kuluttua lattian tärinä vaimeni, ja miehen noustessa jaloilleen valot palasivat välkähdellen, ja äsken sulkeutunut ovi avautui sihisten kuin käärme. Jälkeen jäänyt mies ähähti vaivautuneesti kun hänen joukkuetoverinsa palasivat avautuvasta ovesta, osa kiroillen, osa pudistellen päätään. Simulaatioita ja skenaarioita oli ajettu jo satoja kertoja, mutta suunnitelmassa oli yhä aukkoja. Kompuroinut mies kuuli takaansa kuinka valvova upseeri asteli kiukkuisin askelin heitä kohti, samalla kun hän katsoi ulos ikkunasta, nähden edessään rakennuksia, ja korkean aidan takana siintävän vuoristomaiseman.
Jacob istuutui neuvotteluhuoneessa hänelle varatulle suurelle tuolille, joka oli tarpeeksi vankka tukemaan hänen voimapanssarinsa painon, samalla kun muut diplomaatit siirtyivät omille istuimilleen. Kaksi nuorta teknikkoa sääti pyöreän pöydän keskellä odottavaa litteää laitetta, joka oli yhdistelmä kahta teknologiaa. Jacob tiesi että Inkvisitio ei normaalisti sallisi tällaista muukalaisteknologiaa yhdistettävän keisarilliseen teknologiaan, mutta nähtyään monia vastaavia luomuksia matkallaan Finlandiaan, Jacob oli ymmärtänyt näiden laitteiden edut. Finlandialaisilla oli huomattava kyky kehittää valmiista teknologiasta jotakin vielä kehittyneempää, mutta ei luoda sellaista itse. Toisaalta Finlandialaiset olivat joitakin teknologian aloja, kuten pitkän matkan kommunikaatiolaitteita, kehittäneet jo omillaan pidemmälle kuin Imperiumin vastaavat. Hetken kuluttua teknikot aktivoivat laitteen, joka näytti aivan tavalliselta keisarilliselta holokommunikaatiolaitteelta, mutta laitteen käynnistyessä hologrammi täyttikin koko huoneen, skannaten tilan, etsien sieltä istuimia ja muuta tarpeellista, jotta se kykenisi sittemmin projisoimaan kaikki keskustelun osanottajat tilaan oikealla tavalla, ja mahdollisimman luonnollisen näköisesti. Muutaman testihologrammin välähdettyä huoneessa, tyhjän kokouspöydän ympärille välähti kirkkaita kolmiulotteisia kuvia Finlandian johtohenkilöistä, viiden eri puolueen johtajat, sekä Finlandian ylikansleri, jonka rooli politiikassa oli haihtunut vuosikymmenten saatossa, uusien sukupolvien vaatiessa uudenlaisia hallituksia. Kaikki kuusi kolmiulotteista kuvahahmoa nousivat seisaalleen tuoleistaan, ja nostivat kätensä perinteiseen Finlandialaiseen tervehdykseen. Jacob nyökkäsi vaivaantuneena, heilauttaen omaa kättään vastineeksi. Hologrammikuvat istuutuivat, ja kiinnittivät katseensa Jacobiin, joka yritti yhä keksiä miten saada sataan kertaan harjoittelemansa sanat kuulostamaan luontevilta.
”Hyvää päivää, ja anteeksi saapumiseni näin lyhyellä varoitusajalla.” Jacob aloitti, jättäen lauseen roikkumaan ilmaan.
”Anteeksipyyntö on vastaanotettu, mutta turha. Olemme odottaneet mahdollisuutta jatkaa valitettavalla tavalla vaurioituneita diplomaattisuhteita jo jonkin aikaa.” Finlandian kaupallispuolueen edustaja ilmoitti kohteliaana. Muutkin edustajat nyökyttivät päitään hyväksyvästi. Jacob nousi seisomaan, ja asetti pöydälle seremoniallisen ja koristeellisen pergamenttikäärön, rullaten sen auki. Kirkas sininen valonvälähdys viesti, että käärö oli skannattu ja se projisoitui sellaisenaan kunkin neuvottelun osanottajan eteen.
”Tämä käärö sisältää Keisarin suomat valtuudet minulle jatkaa diplomaattisuhteita Finlandian kanssa. Lisäksi se sisältää seuraavat kohdat, jotka tiivistelen teille aikaa säästääksemme: Finlandian ’mustan päivän’ tapahtumienselittämättömyyden johdosta ovat Keisarimme Imperiumin ruhtinaat päättäneet asettaa Finlandialle, minun suoraan valvontaani, pienen eliittiryhmän Harmaan Ritarikunnan demoninmetsästäjiä, joiden tehtävä on auttaa minua tutkimaan ja ymmärtämään noita synkkiä tapahtumia, sekä varjelemaan Keisarikunnan ja Finlandian kansalaisia vastaavilta katastrofeilta. Lisäksi Keisarimme on saanut täsmälliset raporttinne Finlandian avaruusohjelman etenemisestä, ja minut on määrätty muiden töideni ohessa valvomaan Finlandian Avaruusohjelman etenemistä, ja toimimaan neuvonantajana, mikäli tarvetta ilmenee.” Jacob sai mielestään sanat yhä kuulostamaan uhkaavammilta kuin hän oli tarkoittanut, ja sama vaikutelma oli selvästi vallannut ainakin osan hänen neuvottelukumppaneistaan, sillä Finlandian tiedepuolueen edustaja ponkaisi välittömästi seisomaan, hurjistunut katse kasvoillaan.
”Tarkoitatteko että Imperiumi on päättänyt ottaa haltuunsa Finlandian avaruusohjelman? Ennenkuulumatonta! Me olemme tarjoutuneet jakamaan kaiken saavuttamamme, vaikka se ei olekaan kelvannut mikä kummallisemmista syistä, mutta että estää meidän oma kehityksemme…” Jacob kuunteli miehen vuodatuksen vaivautuneena loppuun, ennen kuin jatkoi.
”Haluan tehdä selväksi, että tämä ei ole minkäänlainen haltuunottoyritys, vaan puhdas pyrkimys auttaa Finlandiaa takaamaan oma turvallisuutensa kun sen kansa alkaa asuttaa lähiplaneettoja, ja tutkia avaruutta omin voimin. Minun tehtäväni on varmistaa että aluksenne ovat valmiita kaikkeen mahdolliseen, ja enempäänkin.” Jacobin lopetettua, nousi vuorostaan seisomaan Finlandian uskonnollisen puolueen naisedustaja.
”Tarkoittaako tämä uudistunut mielenkiinto Finlandiaa kohtaan myös Keisarillisen uskonnon opettamisen uudelleenaloittamista? Minun täytyy myöntää että ajatus ei houkuta minua sen enempää kuin ketään Finlandialaista, muistaessamme kaikki ne välikohtaukset…” Nainen jäi odottamaan Jacobin vastausta.
”Tämä kysymys herätti huomattavan määrän kiivasta keskustelua Pyhän Terran saleissa. Teidän iloksenne voin kuitenkin ilmoittaa, ettei Imperiumilla ei ole aikomusta jatkaa uskontonsa opetusta, juuri näiden välikohtausten vuoksi. Havaitsimme että toimintamme ei auttanut nuoria ymmärtämään Imperiumin päämääriä, vaan käänsi heidät kauemmas Imperiumista ja Keisarista. Tästä syystä olemme päättäneet jättää Keisarillisen uskonnonopetuksen täysin vapaaehtoiseksi. Uudet opettajamunkit saapuvat samaan aikaan kuin Harmaan Ritarikunnan jäsenet, eli kahdentoista vuorokauden kuluttua.” Tätä kommenttia seurasi lyhyt nyökyttelykierros, jonka päätyttyä nousi seisomaan Finlandian Sotilaspuolueen edustaja.
”Onko hyvällä Inkvisiittorilla muuta ilmoitettavaa, vai saammeko palata tehtäviimme?”
”Vain yksi asia: kuinka kauan kestää että ensimmäinen suuri avaruusprojektinne on valmis?” Jacob kääntyi jälleen katsomaan Tiedepuolueen edustajaa.
”Ensimmäinen Kaleva-luokan aluksemme on jo lähes valmis, ja sen miehistö on koulutuksensa viimeisissä vaiheissa. Esittäisinkin toiveen, että nousisitte alukseen miestenne kanssa sen neitsytmatkalle, jonka olisi määrä tapahtua kolmen viikon kuluttua.” Tärkeän näköinen mies, valkeassa päällystakissa ilmoitti tyytyväisenä.
”Tarjouksenne on kiinnostava, ja otan sen mielelläni vastaan. Tahtoisin päästä alukselle kuitenkin ensi tilassa saadakseni tutustua siihen pintapuolisesti, mikäli se on mahdollista.”
+++++ EDIT +++++
Se homokommunikaatiolaite on nyt korjattu "holokommunikaatiolaitteeksi". Ikkupikku virhe päässyt livahtamaan. ^^
Viimeksi muokannut WHAM, Ma 22.01.2007 19:45. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
This galaxy is full of hidden secrets. It takes a vivid imagination and some pure insanity to uncover them all, yet the cost to ones sanity in uncovering them is... immense...
Mahtavaa settiä! Lisää kehiin ja äkkiä. Muuten, tuleeko Tau:ta vielä näkymään tarinassasi? Kerään Taukkeja ja konflikti Tau:n ja Finlandialaisten välillä voisi olla kiinnostava. Joten mahtaako joku kaverisi omistaa Tau armeijan, kun teet taistelut ilmeisesti pelattujen pelien pohjalta?
For the Greater Good! Fire!!!
No jopas on outo tyyppi, ylpeilee elämästä.
No jopas on outo tyyppi, ylpeilee elämästä.
Yksi Tau armeija löytyy kaveripiiristä, mutta pelin järjestäminen on vaiheessa. Nyt on muutenkin toisenlainen juonikuvio suunnitelmissa, mutta kyllä Tau konfliktia on tulevaisuudessa luvassa.
This galaxy is full of hidden secrets. It takes a vivid imagination and some pure insanity to uncover them all, yet the cost to ones sanity in uncovering them is... immense...
-
Hollo
- Sotavasaran WHFB-tarinamestari
- Viestit: 1154
- Liittynyt: Su 29.09.2002 23:39
- Paikkakunta: Helsinki
Kyllä siinä heti ensimmäisessä lauseessa oli kirjoitus -ja kielioppivirheitä vaikka Afrikan kaikille pakanoille jakaa. Niin pitkälle, kun jaksoin lukea, niitä esiintyi erityisesti pilkkujen osalta hyvinkin suuria määriä.The Witch-King kirjoitti:Hahaa! WHAM is back. Mahtavaa tarinaa. Lisää vaan tulemaan. Ainoa kirjoitusvirhe (jos nyt edes sellainen on ) oli tuo '' teknikot aktivoivat laitteen, joka näytti aivan tavalliselta keisarilliselta homokommunikaatiolaitteelta,''
Tarina tuntui aika tavanomaiselta, eikä se sinällään herättänyt kiinnostusta.
Juu, olen tottunut englanninkielen pilkuttamiseen, joten ne menevät varmasti päin seiniä, mutta jos kiinnostaa niin lisää koitan saada tehtyä viimeistään ensi viikonloppuna.huussi kirjoitti:Kyllä siinä heti ensimmäisessä lauseessa oli kirjoitus -ja kielioppivirheitä vaikka Afrikan kaikille pakanoille jakaa. Niin pitkälle, kun jaksoin lukea, niitä esiintyi erityisesti pilkkujen osalta hyvinkin suuria määriä.
Tarina tuntui aika tavanomaiselta, eikä se sinällään herättänyt kiinnostusta.
This galaxy is full of hidden secrets. It takes a vivid imagination and some pure insanity to uncover them all, yet the cost to ones sanity in uncovering them is... immense...
Lyhyttä pätkää taas...
++++++++++++++++++++++++++++++
Jacob oli kuluttanut kolme viikkoa aikaansa tutustumalla Finlandiaan omakätisesti, kulkien kaupungeissa ja metsissä, seuraten asukkaita sivusta näiden eläessä päivittäistä elämäänsä, ottaen osaa muutamiin sotilaallisiin harjoituksiin, ja ihmetellen elämän erilaisuutta täällä avaruuden peräkorvessa. Hänen oli vaikeata ymmärtää kaikkea näkemäänsä, sillä hän oli elänyt koko ikänsä suurissa tornikaupungeissa, ja taistelukentillä. Finlandia tuntui Imperiumin massiivisiin metropoleihin verrattuna matalalta, vain muutamia kerroksia käsittävine asuintaloineen. Jacob tiesi kyllä että vastaavia asuinmuotoja oli pitkin Imperiumia, mutta täällä kaikki tuntui silti vieraalta. Kenties se vieraus johtui Keisaria ja pyhimyksiä esittävien patsaiden, konejumalan temppeleiden, ja kiitureiden puutteesta. Jacob istui nytkin kuusipyöräisessä panssariajoneuvossa, joka oli osa saattuetta joka ajaisi pian ulos kaupunkialueelta, ja jatkaisi matkaansa kohti Kaleva-1:n maatelakkaa. Jacob oli tuntenut itsensä viimeisen viikon aikana vaivaantuneeksi, sillä Harmaa Ritarikunta oli asettanut hänen jatkuvaan läheisyyteensä kymmenen muinaisiin voimapanssareihin pukeutunutta ritariaan, jotka taistelupeitsineen istuivat nytkin häntä kuljettavan ajoneuvon takana tulevan rekan lavalla.
Taistelutoveri Darar seisoi hänen, ja hänen tovereidensa harmaiden voimapanssareiden painon alla valittavan kuljetusajoneuvon lavalla, katsellen kypäränsä silmikon lävitse edessä siintävää maisemaa. Vihreät kummut ja valtavat metsät saattoivat näyttää jonkun mielestä kauniilta, mutta hänet oli lapsesta pitäen koulutettu ajattelemaan niitä potentiaalisina väijytyspaikkoina, ja pahuuden tyyssijoina, kuten kaikki muukin tässä galaksissa. Darar halveksui suuresti nuoren Calgaarin varomattomuutta ja kokemattomuutta. Darar oli yksi niitä harvoja jotka olivat nähneet nuoren Calgaarin paljon puhutut uroteot, demoniprinssin ’yksikätisen’ kaatamisen taistelukentällä. oli totta että Calgaar oli tappanut demoniprinssin, mutta tämä oli ollut jo ennestään hyvin heikko taisteltuaan Harmaan Ritarikunnan terminaattoriryhmän kanssa. Calgaar ei ollut kertonut totuutta, vaikkei kyllä ollut pröystäillyt teollaan, vaan pysyi hiljaisena taistelun jälkeen. Darar oli pettynyt siitä, että hän oli joutunut tähän tehtävään, sillä hän ei halunnut palvella Calgaarin kaltaisen alaisuudessa, mutta Dararin vaihtoehdot olivat vähissä.
Teknikkojen juoksennellessa pitkin Kaleva-1:n ahtaita käytäviä, tehden viimeisiä tarkistuksia ja korjauksia, aluksen kapteeni, Juhani Kaskeala, astui aluksen käskynjakohuoneen ovista, jättäen käytävien hulinan taakseen. Ovien sulkeuduttua sihahtaen huoneeseen laskeutui täydellinen hiljaisuus. Kaskeala marssi suoraan pitkänmallisen huoneen päässä olevalle puhujankorokkeelle. Hän oli odottanut tätä hetkeä jo kauan, eikä hänen odotuksensa kestäisi enää kauaa. Lihava kyynel vierähti jo viisikymmentäviisikesäisen miehen uurteisille kasvoille, ja tippui lopulta äänekkäästi läiskähtäen metalliselle lattialle. Kaskeala pyyhki silmänsä, ja tarkasti rannekellonsa ajan, kooten itsensä. Lähtöön oli enää puoli tuntia, ja sitten hänen hetkensä koittaisi.
Jacob Calgaar nousi ajoneuvostaan, ja katsoi yllään siintävää metallikolossia. Kaleva oli yli kilometrin pituinen, ja sen suunnaton valkoinen pinta näytti hohtavan hitaasti nousevan auringon kultaisissa säteissä. Vain yksi paksu sininen raita toi värikontrastia aluksen pintaan. Jacob ymmärsi Finlandialaisten ylpeyden tuotoksestaan, sillä alus oli rakennettu nopeasti sekä tehokkaasti ja mikäli se toimisi odotetusti siitä tulisi tehokas osa koneistossa, jonka päämäärä oli viimein tehdä Finlandian riippumattomuus Keisarillisesta sotilasvoimasta mahdolliseksi. Toisaalta Jacob oli saanut kuulla valtaisaa vastustusta tämän kaltaisesta operaatiosta, sillä vaikka Finlandian puolustusvoimien itsenäisyys vapauttaisi alueelle sidotut laivasto-osastot muihin toimiin, pelkäsivät monet Finlandian sotilasvoimien kasvavan uhaksi muulle Imperiumille. Jacob tiesi että tämä ei olisi mahdollista, sillä Imperiumilla oli valta tuhota Finlandia silmänräpäyksessä, mutta osittain vanhoja sopimuksia kunnioittaakseen, osittain Finlandialla menehtyneiden muistoa kunnioittaakseen, Imperiumin päättäjät olivat sallineet Keisarin armon käydä oikeudesta. Jacob hymyili leveästi ajatuksilleen, ja asteli sanaakaan sanomatta kohti aluksen pääkulkuramppia, jota pitkin hän nousisi alukseen tarkkailemaan miehistön toimintaa ja aluksen suorituskykyä sen suorittaessa muutamia harjoituksia. Kymmenen harmaata hahmoa seurasi vaitonaisina Jacobia suurta valkoista alusta kohti.
Finlandian kiertoradalla Finlandian pääavaruusasema ”Väinö” ohjattiin rakettien avulla oikealle radalle, josta se saattaisi valvoa Kaleva-1:n lähtöä alusta loppuun. Avaruusaseman käytävillä vallitsi jännittynyt hiljaisuus sillä kaikki henkilökunta seurasi valmistelujen viimeisiä vaiheita joko asemapaikoiltaan, tai lepotiloihin hiljattain asennetuilta monitoreilta, joista näkyi suoraa kuvaa sekä laukaisualustalta, jossa Kaleva-1 seisoi uskomattoman kuhinan ympäröimänä, ja ”Väinö”:n komentosillalta, jossa kymmenet ihmiset työskentelivät viimeisimpien laskelmien kanssa, varmistaakseen kaiken sujumisen oikein. Jännittynyt keskustelu kihisi taukohuoneissa, kun monitoreista saatettiin nähdä kahdeksan massiivisen kantoraketin kiinnittäminen Kaleva-1:n suunnattomaan runkoon. Kaleva-1 oli monessa mielessä erikoinen alus, sillä se laukaistiin erillisessä seremoniassa planeetan pinnalta kahdeksan kantoraketin avulla, vaikka myöhemmät saman mallin alukset kuljetettaisiin Finlandian kuussa rakenteilla olevalle avaruustelakalle koottaviksi. Kun Kaleva-1:n laukaisualusta viimein alkoi tyhjentyä henkilökunnasta ja kalustosta, katsojien keskuuteen laskeutui hiljaisuus. Vain jotkut hyräilivät Finlandian kansallislaulun säveliä, toisten hapuillessa taskustaan upseereilta salassa säilytettyjä pieniä juomapulloja.
Jacob Calgaar ohjattiin miehineen Kaleva-1:n komentotiloihin, jossa he saattaisivat seistä laukaisun ajan. Siinä missä muu miehistö joutui kiinnittämään itsensä istuimiin, saattoivat Jacob miehineen seistä voimapanssareidensa tukemina, ja lattiaan lukitsemina. Suurin osa Kaleva-1:n miehistöstä oli siirretty pienempiin sukkuloihin, jotka lähtisivät edeltä matkaan, ja siirtäisivät miehistön avaruudessa Kaleva-1:een. Tämä oli välttämätön, vaikkakin joidenkin mielestä turhauttava, toimi sillä Kaleva-1:ssä ei ollut riittävää määrää vyöllisiä istuinpaikkoja. Lisäksi Kaleva-1:n ajoainetankit täytettäisiin kiertoradalla, sillä alus käyttäisi ajoaineestaan suuren osan ilmakehän läpi noustaessa. Teknikko, joka oli ohjannut Jacobin ja tämän alaiset komentosillalle, josta saattoi nähdä monitorien kautta ulos, ja johon suuri osa aluksen komentamiseen ja strategisen tilanteen arviointiin tarvittavista näytöistä ja laitteista oli sijoitettu, teki nopeasti kunniaa Jacobille, ennen kuin lakaisi katseellaan komentotilan vielä kerran varmistaakseen että kaikki oli kunnossa, ja poistui sitten. Aluksen kuulutusjärjestelmässä kaikui ääni: ”Kaksi minuuttia laukaisuun. Kaikki henkilökunta, ilmoittautukaa asemapaikoillenne. Toistan…”
Finlandian pinnalla sijaitsevassa maanalaisessa komentokeskuksessa Finlandian hallituksen ylikansleri Juho Kusti Honkala piti näyttävää puhetta kansalle eri medioiden välityksellä.
”…on ilo ilmoittaa, että Finlandia on viimein saamassa konkreettisen näytteen omasta hallinnostaan, ja yhteishallintonsa tehokkuudesta. Finlandian puolustusvoimien alaisuuteen perustettiin vuosia sitten avaruuspuolustusjaos, joka tänä päivänä vahvistuu siten, että kykenemme viimein puolustamaan kotejamme, tuli vihollinen sitten mistä tahansa. Tämä alus, Kaleva yksi, ei kuitenkaan ole pelkkä Finlandian sotilasmahdin ilmentymä, vaan Finlandian kansan, sen jokaisen miehen, naisen ja lapsen voimannäyte, jonka kautta kansamme henki tulee elämään vuosisatoja eteenpäin!” Seisomaan nousseiden seuraajien äänekkäät aplodit täyttivät lähes jokaisen kodin Finlandiassa, samalla kun Kaleva-1:n kantoraketit alkoivat käynnistyä, ja valmistautua Finlandian ylpeyden nostamiseen avaruuden suunnattomiin syövereihin.
”Viisi… neljä… kolme… kaksi… yksi… laukaisu!”
Kilometrien säteellä laukaisupaikasta kaikki Finlandian linnut nousivat siivilleen terävän jyrähdyksen säikäyttäminä. Tuhannet ihmiset näkivät taivaanrannassa voimakkaan valonvälähdyksen, jota seurasi kirkkaan valovanan nousu taivaalle. Miehet ja naiset, Finlandian pinnalla ja kiertoradalla, hurrasivat ja riemuitsivat. Monet, jotka olivat todistaneet aikanaan mustan päivän synkkiä tapahtumia, tunsivat painon putoavan sydämiltään tämän kirkkaan toivon säteen noustessa taivaalle.
++++++++++++++++++++++++++++++
Jacob oli kuluttanut kolme viikkoa aikaansa tutustumalla Finlandiaan omakätisesti, kulkien kaupungeissa ja metsissä, seuraten asukkaita sivusta näiden eläessä päivittäistä elämäänsä, ottaen osaa muutamiin sotilaallisiin harjoituksiin, ja ihmetellen elämän erilaisuutta täällä avaruuden peräkorvessa. Hänen oli vaikeata ymmärtää kaikkea näkemäänsä, sillä hän oli elänyt koko ikänsä suurissa tornikaupungeissa, ja taistelukentillä. Finlandia tuntui Imperiumin massiivisiin metropoleihin verrattuna matalalta, vain muutamia kerroksia käsittävine asuintaloineen. Jacob tiesi kyllä että vastaavia asuinmuotoja oli pitkin Imperiumia, mutta täällä kaikki tuntui silti vieraalta. Kenties se vieraus johtui Keisaria ja pyhimyksiä esittävien patsaiden, konejumalan temppeleiden, ja kiitureiden puutteesta. Jacob istui nytkin kuusipyöräisessä panssariajoneuvossa, joka oli osa saattuetta joka ajaisi pian ulos kaupunkialueelta, ja jatkaisi matkaansa kohti Kaleva-1:n maatelakkaa. Jacob oli tuntenut itsensä viimeisen viikon aikana vaivaantuneeksi, sillä Harmaa Ritarikunta oli asettanut hänen jatkuvaan läheisyyteensä kymmenen muinaisiin voimapanssareihin pukeutunutta ritariaan, jotka taistelupeitsineen istuivat nytkin häntä kuljettavan ajoneuvon takana tulevan rekan lavalla.
Taistelutoveri Darar seisoi hänen, ja hänen tovereidensa harmaiden voimapanssareiden painon alla valittavan kuljetusajoneuvon lavalla, katsellen kypäränsä silmikon lävitse edessä siintävää maisemaa. Vihreät kummut ja valtavat metsät saattoivat näyttää jonkun mielestä kauniilta, mutta hänet oli lapsesta pitäen koulutettu ajattelemaan niitä potentiaalisina väijytyspaikkoina, ja pahuuden tyyssijoina, kuten kaikki muukin tässä galaksissa. Darar halveksui suuresti nuoren Calgaarin varomattomuutta ja kokemattomuutta. Darar oli yksi niitä harvoja jotka olivat nähneet nuoren Calgaarin paljon puhutut uroteot, demoniprinssin ’yksikätisen’ kaatamisen taistelukentällä. oli totta että Calgaar oli tappanut demoniprinssin, mutta tämä oli ollut jo ennestään hyvin heikko taisteltuaan Harmaan Ritarikunnan terminaattoriryhmän kanssa. Calgaar ei ollut kertonut totuutta, vaikkei kyllä ollut pröystäillyt teollaan, vaan pysyi hiljaisena taistelun jälkeen. Darar oli pettynyt siitä, että hän oli joutunut tähän tehtävään, sillä hän ei halunnut palvella Calgaarin kaltaisen alaisuudessa, mutta Dararin vaihtoehdot olivat vähissä.
Teknikkojen juoksennellessa pitkin Kaleva-1:n ahtaita käytäviä, tehden viimeisiä tarkistuksia ja korjauksia, aluksen kapteeni, Juhani Kaskeala, astui aluksen käskynjakohuoneen ovista, jättäen käytävien hulinan taakseen. Ovien sulkeuduttua sihahtaen huoneeseen laskeutui täydellinen hiljaisuus. Kaskeala marssi suoraan pitkänmallisen huoneen päässä olevalle puhujankorokkeelle. Hän oli odottanut tätä hetkeä jo kauan, eikä hänen odotuksensa kestäisi enää kauaa. Lihava kyynel vierähti jo viisikymmentäviisikesäisen miehen uurteisille kasvoille, ja tippui lopulta äänekkäästi läiskähtäen metalliselle lattialle. Kaskeala pyyhki silmänsä, ja tarkasti rannekellonsa ajan, kooten itsensä. Lähtöön oli enää puoli tuntia, ja sitten hänen hetkensä koittaisi.
Jacob Calgaar nousi ajoneuvostaan, ja katsoi yllään siintävää metallikolossia. Kaleva oli yli kilometrin pituinen, ja sen suunnaton valkoinen pinta näytti hohtavan hitaasti nousevan auringon kultaisissa säteissä. Vain yksi paksu sininen raita toi värikontrastia aluksen pintaan. Jacob ymmärsi Finlandialaisten ylpeyden tuotoksestaan, sillä alus oli rakennettu nopeasti sekä tehokkaasti ja mikäli se toimisi odotetusti siitä tulisi tehokas osa koneistossa, jonka päämäärä oli viimein tehdä Finlandian riippumattomuus Keisarillisesta sotilasvoimasta mahdolliseksi. Toisaalta Jacob oli saanut kuulla valtaisaa vastustusta tämän kaltaisesta operaatiosta, sillä vaikka Finlandian puolustusvoimien itsenäisyys vapauttaisi alueelle sidotut laivasto-osastot muihin toimiin, pelkäsivät monet Finlandian sotilasvoimien kasvavan uhaksi muulle Imperiumille. Jacob tiesi että tämä ei olisi mahdollista, sillä Imperiumilla oli valta tuhota Finlandia silmänräpäyksessä, mutta osittain vanhoja sopimuksia kunnioittaakseen, osittain Finlandialla menehtyneiden muistoa kunnioittaakseen, Imperiumin päättäjät olivat sallineet Keisarin armon käydä oikeudesta. Jacob hymyili leveästi ajatuksilleen, ja asteli sanaakaan sanomatta kohti aluksen pääkulkuramppia, jota pitkin hän nousisi alukseen tarkkailemaan miehistön toimintaa ja aluksen suorituskykyä sen suorittaessa muutamia harjoituksia. Kymmenen harmaata hahmoa seurasi vaitonaisina Jacobia suurta valkoista alusta kohti.
Finlandian kiertoradalla Finlandian pääavaruusasema ”Väinö” ohjattiin rakettien avulla oikealle radalle, josta se saattaisi valvoa Kaleva-1:n lähtöä alusta loppuun. Avaruusaseman käytävillä vallitsi jännittynyt hiljaisuus sillä kaikki henkilökunta seurasi valmistelujen viimeisiä vaiheita joko asemapaikoiltaan, tai lepotiloihin hiljattain asennetuilta monitoreilta, joista näkyi suoraa kuvaa sekä laukaisualustalta, jossa Kaleva-1 seisoi uskomattoman kuhinan ympäröimänä, ja ”Väinö”:n komentosillalta, jossa kymmenet ihmiset työskentelivät viimeisimpien laskelmien kanssa, varmistaakseen kaiken sujumisen oikein. Jännittynyt keskustelu kihisi taukohuoneissa, kun monitoreista saatettiin nähdä kahdeksan massiivisen kantoraketin kiinnittäminen Kaleva-1:n suunnattomaan runkoon. Kaleva-1 oli monessa mielessä erikoinen alus, sillä se laukaistiin erillisessä seremoniassa planeetan pinnalta kahdeksan kantoraketin avulla, vaikka myöhemmät saman mallin alukset kuljetettaisiin Finlandian kuussa rakenteilla olevalle avaruustelakalle koottaviksi. Kun Kaleva-1:n laukaisualusta viimein alkoi tyhjentyä henkilökunnasta ja kalustosta, katsojien keskuuteen laskeutui hiljaisuus. Vain jotkut hyräilivät Finlandian kansallislaulun säveliä, toisten hapuillessa taskustaan upseereilta salassa säilytettyjä pieniä juomapulloja.
Jacob Calgaar ohjattiin miehineen Kaleva-1:n komentotiloihin, jossa he saattaisivat seistä laukaisun ajan. Siinä missä muu miehistö joutui kiinnittämään itsensä istuimiin, saattoivat Jacob miehineen seistä voimapanssareidensa tukemina, ja lattiaan lukitsemina. Suurin osa Kaleva-1:n miehistöstä oli siirretty pienempiin sukkuloihin, jotka lähtisivät edeltä matkaan, ja siirtäisivät miehistön avaruudessa Kaleva-1:een. Tämä oli välttämätön, vaikkakin joidenkin mielestä turhauttava, toimi sillä Kaleva-1:ssä ei ollut riittävää määrää vyöllisiä istuinpaikkoja. Lisäksi Kaleva-1:n ajoainetankit täytettäisiin kiertoradalla, sillä alus käyttäisi ajoaineestaan suuren osan ilmakehän läpi noustaessa. Teknikko, joka oli ohjannut Jacobin ja tämän alaiset komentosillalle, josta saattoi nähdä monitorien kautta ulos, ja johon suuri osa aluksen komentamiseen ja strategisen tilanteen arviointiin tarvittavista näytöistä ja laitteista oli sijoitettu, teki nopeasti kunniaa Jacobille, ennen kuin lakaisi katseellaan komentotilan vielä kerran varmistaakseen että kaikki oli kunnossa, ja poistui sitten. Aluksen kuulutusjärjestelmässä kaikui ääni: ”Kaksi minuuttia laukaisuun. Kaikki henkilökunta, ilmoittautukaa asemapaikoillenne. Toistan…”
Finlandian pinnalla sijaitsevassa maanalaisessa komentokeskuksessa Finlandian hallituksen ylikansleri Juho Kusti Honkala piti näyttävää puhetta kansalle eri medioiden välityksellä.
”…on ilo ilmoittaa, että Finlandia on viimein saamassa konkreettisen näytteen omasta hallinnostaan, ja yhteishallintonsa tehokkuudesta. Finlandian puolustusvoimien alaisuuteen perustettiin vuosia sitten avaruuspuolustusjaos, joka tänä päivänä vahvistuu siten, että kykenemme viimein puolustamaan kotejamme, tuli vihollinen sitten mistä tahansa. Tämä alus, Kaleva yksi, ei kuitenkaan ole pelkkä Finlandian sotilasmahdin ilmentymä, vaan Finlandian kansan, sen jokaisen miehen, naisen ja lapsen voimannäyte, jonka kautta kansamme henki tulee elämään vuosisatoja eteenpäin!” Seisomaan nousseiden seuraajien äänekkäät aplodit täyttivät lähes jokaisen kodin Finlandiassa, samalla kun Kaleva-1:n kantoraketit alkoivat käynnistyä, ja valmistautua Finlandian ylpeyden nostamiseen avaruuden suunnattomiin syövereihin.
”Viisi… neljä… kolme… kaksi… yksi… laukaisu!”
Kilometrien säteellä laukaisupaikasta kaikki Finlandian linnut nousivat siivilleen terävän jyrähdyksen säikäyttäminä. Tuhannet ihmiset näkivät taivaanrannassa voimakkaan valonvälähdyksen, jota seurasi kirkkaan valovanan nousu taivaalle. Miehet ja naiset, Finlandian pinnalla ja kiertoradalla, hurrasivat ja riemuitsivat. Monet, jotka olivat todistaneet aikanaan mustan päivän synkkiä tapahtumia, tunsivat painon putoavan sydämiltään tämän kirkkaan toivon säteen noustessa taivaalle.
This galaxy is full of hidden secrets. It takes a vivid imagination and some pure insanity to uncover them all, yet the cost to ones sanity in uncovering them is... immense...
-
Commander Tycho
- Viestit: 55
- Liittynyt: Ti 30.01.2007 11:29
- Paikkakunta: Jyväskylä
Luin koko sarjan, loistava idea, mutta silti tarinasta tuntuu puuttuvan jotakin.. En tiedä onko se jonkinlainen Finlandialaisuuden erottelu, vai mikä, mutta nyt nämä WH:n "suomalaiset" eivät erottuneet joukosta millään lailla. En tietenkään voi ruveta sanomaan että niiden pitäisi, sinunha taideteoksesi tämä on, mutta itse olen aina mieltänyt suomalaiset ainakin hieman erilaisiksi kuin amerikkalaiset, joiden kuvia nämä imperiuumin edustajat mielestäni ovat.
Olikohan nyt ihan turha kommentti..? Anyway, lisää materiaalia kaipaan, uskomattoman jännittävä vaikka en WH40k:n tarinaan olekaan eritysemmin perehtynyt. Keep up the good work! Ja postaa myös englanninkielinen versio, sen haluan ehdottomasti lukea!
Olikohan nyt ihan turha kommentti..? Anyway, lisää materiaalia kaipaan, uskomattoman jännittävä vaikka en WH40k:n tarinaan olekaan eritysemmin perehtynyt. Keep up the good work! Ja postaa myös englanninkielinen versio, sen haluan ehdottomasti lukea!
Tarina on työn alla, ja sitä tulee lisää pikku hiljaa. Kävi vain tuossa hiljan näin, että kun oli postaamassa totesin ettei se tekele ollutkaan vasaraan kelpaavaa tasoa ja pistin uusiksi koko paskan. Siitä johtuu tämä tauko päivityksessä...
Finlandialaisille on syntymässä omaa erikoisuuttaan lisää, ja jo olemassaolevia erikoisuuksia on tulossa tuohon koulumaailmaan sijoittuvan pikkutarinan tyylisten juttujen muodossa lisää.
Täytyy sen verran korjata käsityksiänne, että Finlandian planeetta EI yritä olla yhteiskunnaltaan, tai miltään muultakaan osaltaan Suomi tai Suomen kaltainen. Alunperin ideana oli tehdä jotakin tällaista, mutta nyttemmin Finlandian fluffissa ei ole muuta yhteistä Suomen kanssa kuin nimi / nimet, sekä armeijan siniristilipputunnukset yms ulkonäköön liittyvä sälä. Otin tällä tavalla itselleni lisää kirjoittajan vapautta liittyen itse keksittyyn historiaan ja Finlandian yleiseen olemukseen.
Finlandialaisille on syntymässä omaa erikoisuuttaan lisää, ja jo olemassaolevia erikoisuuksia on tulossa tuohon koulumaailmaan sijoittuvan pikkutarinan tyylisten juttujen muodossa lisää.
Täytyy sen verran korjata käsityksiänne, että Finlandian planeetta EI yritä olla yhteiskunnaltaan, tai miltään muultakaan osaltaan Suomi tai Suomen kaltainen. Alunperin ideana oli tehdä jotakin tällaista, mutta nyttemmin Finlandian fluffissa ei ole muuta yhteistä Suomen kanssa kuin nimi / nimet, sekä armeijan siniristilipputunnukset yms ulkonäköön liittyvä sälä. Otin tällä tavalla itselleni lisää kirjoittajan vapautta liittyen itse keksittyyn historiaan ja Finlandian yleiseen olemukseen.
This galaxy is full of hidden secrets. It takes a vivid imagination and some pure insanity to uncover them all, yet the cost to ones sanity in uncovering them is... immense...
aloitin lukemaan vähän yli kuudelta. siinä välissä muihin asioihin meni hieman päälle tunti yhteensä eli toisin sanoen lukemiseen kului aikaa noin 3 tuntia ja 10 minuuttia. enpäs ole koskaan ennen niin innolla lukenut. oma mielikuvani: täydellinen henkilölle joka ei paljon lue.
jatka samaan malliin, tuostahan saisi tehtyä oikeen kirjan, jumalavita tällaisia henkilöitä sotavasarassa tarvitaan, kirjoittajia siis jotka jaksavat kirjoittaa.
jatka samaan malliin, tuostahan saisi tehtyä oikeen kirjan, jumalavita tällaisia henkilöitä sotavasarassa tarvitaan, kirjoittajia siis jotka jaksavat kirjoittaa.
ja mitäs tähän kirjoittaisi
Pikkupäivitys taas...
+++++++++++++++++++++++++++++++
”Kaleva-yksi, valmiina irrottautumaan telakasta merkistäni.” Rätisi avaruusasema Väinön teknisen upseerin ääni radiosta Kalevan uudella miehistöllä täyttyneelle komentosillalle.
”Täällä Kaleva-yksi, valmiina irroitukseen.” Vastasi radioliikenteestä vastaava viestintäaliupseeri Kalevan sillalla.
”Irrotus!”
Valtava avaruusalus oli saanut viimeisen kolmen vuorokauden aikana lopullisen muotonsa ja miehityksensä. Sen pääsuojalevyt oli kiinnitetty paikoilleen, ja sen miehistö oli siirretty alukseen, kuten myös Finlandialaiset Sääski-luokan torjuntahävittäjät. Muonavarastot ja muut tarvittavat varusteet oli lastattu paikoilleen, ja alus oli valmis vaikka vuosikymmenen kestävään matkaan, vaikka sen neitsytmatka tulisikin todellisuudessa kestämään vain muutamia kuukausia. Aluksen sisällä saattoi kuulla ilmalukkojen pihahdukset, telakointiliitäntöjen rämähdykset ja varmistinkaapeleiden kiinnityspulttien poksahdukset, kun suuri alus irrotettiin vain hieman itseään isommasta avaruusasemasta. Kaleva lipui hitaasti sivuun, kunnes sen koko valkea olemus oli siirtynyt pois sitä paikallaan pidelleiden telineiden välistä, ja käynnisti sitten päämoottorinsa, joiden kirkkaanvalkoinen hohde sai hitaasti taakse jäävän avaruusaseman hohtamaan kuin planeettaa kiertävä kuu.
”Upseeristo käskynjakosaliin. Upseeristo käskynjakosaliin.” Kaikui miesäänen kuulutus pitkin Kalevan käytäviä, saleja ja halleja, kun aluksen lopulliset toimintasuunnitelmat valmistauduttiin viimeistelemään. Jacob Calgaar, joka oli miehineen seurannut aluksen irrotusta komentosillalta käsin. Jacob käännähti kuulutuksen kuullessaan ympäri, ja marssi ulos komentosillalta, suunnaten myös käskynjakosaliin. Vaikka kuulutus ei suoranaisesti häntä koskenutkaan, katsoin Jacob olevansa oikeutettu olemaan läsnä käskynjaossa. Hän määräsi kädenliikkeellä neljä kymmenestä Harmaasta Ritarista jäämään komentosillalle. Neljä harmaaseen voimapanssariin verhoutunutta soturia, joilla oli kaikilla kädessään lyhennetty versio Harmaan Ritarikunnan taistelupeitsestä, ja rinnassaan siniristikoristeinen vaakuna merkkinä heidän palveluksestaan Finlandialla, siirtyi komentosillan eri osiin, seisomaan vartioasemiin joissa he eivät olisi sillalla työskentelevien Finlandialaisten tiellä. Loput Harmaat Ritarit seurasivat Jacobia, Dararin astellessa aivan tämän kannoilla.
Käskynjakosali oli puoliympyrän mallinen huone, johon oli järjestetty kaariin järjestettyinä istuimia joiden edessä, koko huoneen keskellä, oli puhujankoroke, jonka taakse suoralle seinälle heijastettaisiin ajankohtaisia hologrammeja helpottamaan käskyjen havainnollistamista. Kaikki aluksella palvelevat upseerit olivat istuutuneet pitkin salia, ja Jacob kuuden Harmaan Ritarin kera seisoi huoneen kaarevalla perällä. Kapteeni Juhani Kaskeala seisoi univormussaan huoneen etuosan puhujankorokkeella, tarkastellen kutakin huoneessaolijaa vuorollaan, nyökäten jokaiselle hyväksyvästi, onnitellen näitä sanattomalla eleellään. Jacob Calgaarin kohdalla Kaskeala nyökkäsi myös, mutta varautuneemmin ja vaisummin kuin omille upseereilleen. Jacob vastasi nyökkäykseen painamalla päänsä hetkeksi. Yksikään Harmaista Ritareista ei reagoinut tervehdykseen millään tavalla. Lopulta Kaskeala vaikeni hetkeksi, kooten ajatuksiaan ennen kuin alkoi puhua:
”Hyvät upseeritoverit ja arvoisat vierailijat. Sydämeni pohjasta toivotan teidät tervetulleiksi osaksi Kaleva-yhden arvollista miehistöä. Minulla on suunnaton ilo esitellä teille Kalevan tämänhetkinen tehtävä, sekä tietysti tulevaisuudensuunnitelmat.” Sanat saivat aikaan raikuvat aplodit upseereiden keskuudessa. Jacobkin halusi yhtyä suosionosoitukseen, mutta pidättäytyi lopulta. Hän tunsi kasvavaa innostusta aluksellaolonsa johdosta, ja mahdollisuus olla osa aluksen neitsytmatkaa oli harvinainen kokemus Inkvisiittorille.
”Kalevan neitsytmatka tulee olemaan moniosainen, ja takuulla vaiherikas. Ensimmäinen osa on kuitenkin odotettavasti perusominaisuuksien käytännön kokeilu. Seuraavien viiden päivän ajan tullaan aluksella ajamaan toistuvia harjoituksia, ja aluksen ohjaustoimenpiteitä tullaan koettelemaan eri tavoin. Lisäksi haluaisin että Luutnantti Saarinen järjestäisi lentäjilleen tekemistä näinä päivinä, etteivät nuoret pääse vallan laiskistumaan.” Salissa kuului joitakin tyrskähdyksiä, olihan kyseessä ollut pienimuotoinen kiusoittelu Luutnantti Saarista kohtaan, sillä tämä oli upseeristosta nuorin. Saarinen itse hymyili ilkikurisesti huomautukselle, ja nyökkäsi.
”Kun harjoitusjakso on saatu päätökseen, on meille suotu ystävällisen liittolaisemme Keisarin Imperiumin johdosta todellinen tehtävä.” Näiden sanojen kohdalla jokainen paikallaolija terästäytyi. Jopa Darar suoristi ryhtiään ja kuunteli kiinnostuneena. Kaskeala painoi puhujankorokkeessa olevaa painiketta, ja hänen takanaan olevaan seinään heijastui pyörivä hologrammi joka kuvasi selkeästi keisarillista kevyttä taistelualusta.
”Kolme tällaista taistelualusta oli kulkemassa läheisen TTK-89 aurinkokunnan läpi, matkalla huollettaviksi erääseen Keisarilliseen huoltotukikohtaan kun ne joutuivat jonkinlaisiin vaikeuksiin. Viimeisin raportti kertoi yhden noista aluksista tuhoutuneen täysin ja kahden muun jatkavan matkaansa. Alukset eivät kuitenkaan koskaan saapuneet perille, joten Finlandialaisia pyydettiin paikantamaan kadonneet alukset, sillä Imperiumilla ei ollut omia aluksia alueella. Alukset paikannettiin ja kaksi päivää sitten saimme luvan mennä lähemmäs tutkimaan, ja hinata alukset turvaan Finlandian lähelle, jotta ne voitaisiin tutkia kunnolla ja huoltaa. On hyvin mahdollista että näiden alusten kimppuun hyökättiin, ja mikäli hyökkääjä on yhä lähettyvillä, on mahdollista että Kalevamme pääsee jopa tositoimiin!” Upseerit taputtivat äänekkäästi ja keskustelivat jo kiivaasti kaikista tilanteen suomista mahdollisuuksista. Jacobkin oli jännittynyt kuulemastaan, mutta Darar mietti epäluuloisena miksi Imperiumi olisi sallinut Finlandialaisten tutkia Keisarin aluksia? Riskit tuntuivat järjettömiltä, mutta Darar päätti pysyä vaiti tilanteesta, ja seurata sivummalta tapahtuvaa kehitystä.
Seuraavien viikkojen ajan Kaleva lipui avaruudessa kohti TTK-89:n aurinkokuntaa, miehistön totutellessa harjoitusten kautta aluksella toimimiseen. Jacob Calgaar oli myös tutustunut alukseen perin pohjin, ja oli yllättynyt siitä miten taidokkaasti Finlandialaiset olivat aluksen rakentaneet, ottaen huomioon että kyseessä oli ensimmäinen Finlandialaisten rakentama suurempi taistelualus. Miehistön tilat oli sijoitettu siten että lepovuorossakin olevat miehet pääsivät asemiinsa nopeasti, ja hävittäjähangaarit kyettiin saamaan taisteluvalmiuteen alle minuutissa, jolloin taisteluhävittäjät kykenisivät jo ottamaan osaa aluksen puolustukseen, tai hyökkäystoimiin. Tällä hetkellä Jacob kuitenkin seisoi aluksen komentosillalla seuraamassa aluksen toimia.
”Kapteeni Kaskeala! Sensorit havaitsevat kolme häilyvää kohdetta aivan sensorikantaman rajoilla. Havaintojen koko vastaa kadonneita aluksia, ja ne pysyvät paikallaan.” Ilmoitti nuorehko miesaliupseeri, joka vastasi tällä vuorolla sensorinäyttöjen valvonnasta. Kaskeala, joka oli juuri kävelemässä kohti komentosillan ovia, kääntyi kannoillaan ja marssi sensoriruutujen luo.
”Saammeko varmistettua kohteiden tunnistuksen?” Kaskeala kysyi. Jacob seurasi sanaakaan sanomatta sivusta.
”Saamme muutamassa minuutissa vahvistuksen. Sensoreiden mukaan saavumme niiden luokse tällä nopeudella kolmessa tunnissa. Yhteydenottokantamalle tulemme puolessa tunnissa.” Nuori aliupseeri raportoi, siirrellen katsettaan näyttöjen antamista lukemista seuraaviin.
”Jatkakaa kurssilla, ilmoittakaa minulle kun voimme yrittää ottaa yhteyden aluksiin. Nostakaa valmiustilaa tasolle neljä ja komentakaa alukseennousuryhmät valmiuteen.”
”Huomio! Alus siirtyy valmiusasteelle neljä! Alukseennousuryhmät toimintavalmiuteen välittömästi!” Kuulutusten kajahdellessa aluksen joka sopessa, miesten juostessa asemiinsa, ja teknikkojen valmistaessa hävittäjät ja muut pienalukset äkkilähtöön, nousivat RATO:n varta vasten tämänkaltaisia tehtäviä varten perustetun alaosaston: ”RAATO”:n tai ”Raskaasti Aseistetun Avaruus Taistelu Osaston” miehet punkistaan ja istuimiltaan, ja siirtyivät rauhallisina varustehuoneeseen. Miehet vetivät ylleen tummanharmaat ilmatiiviit haalarit, joiden päälle he kokosivat saman harmaan sävyisiksi maalatut keraamiset panssarilevyt, joista koostui lähes koko kehon peittävä taistelupanssari. Sanaakaan nämä ammattilaiset eivät sanoneet, ja ainoat kuuluvat äänet olivat panssarinpalojen kolahdukset ja solkien napsahdukset. Lopulta nämä miehet vetivät kypärät päähänsä, aktivoivat taistelusaappaidensa voimakkaat magneetit joilla he pitivät itsensä metallisissa lattioissa kiinni missä olosuhteissa hyvänsä, ja tarttuivat aseisiinsa. Jokainen mies oli itse muokannut aseensa mieleisekseen, eikä näiden viidenkymmenen erikoismiehen varusteissa ollut kahta samanlaista asetta. Jotkut olivat kiinnittäneet RK-55 rynnäkkökivääreihinsä lamppuja, toiset punapistetähtäimiä tai optisia tähtäimiä, joillakin piipun alle oli asennettu kranaatinheittimen paksu putki, toisilla tämän tilalla oli taas pienempi putki, jonka sisälle oli ladattu tehokas haulipanos. Lippaat napsahtivat aseisiin kiinni lähes samanaikaisesti, ja ylimääräisiä lippaita kiinnitettiin vöihin ja taisteluliiveihin. Painekranaatit kolisivat miesten rintahihnoista, ja näiden kypärissä olevien havainnointilaitteiden kimakka siritys kantautui kauas. Nämä miehet olivat Finlandian eliittijoukkojen eliittejä. Heitä oli tähän mennessä koulutettu vain sata kappaletta, ja jokainen heistä oli palvellut useassa konfliktissa viimevuosina. Edes Keisarillisessa kaartissa ei ollut näin tehokkaasti koulutettuja ja raskaasti varustettuja miehiä. Varustauduttuaan miehet astelivat hiljaisuuden vallitessa ulos varustehuoneesta, saapuen aluksen keskellä kulkevalle pääkäytävälle. Tästä nämä viisikymmentä sotilasta jatkoivat yhteen aluksen kuudesta pienemmästä hangaarista, jossa heitä odotti viisi pientä täysvalmista kuljetusalusta, joiden keuloihin oli kiinnitetty ilmalukon ja erikoistehokkaan polttoleikkurin yhdistelmä, jonka avulla alus kykenisi leikkaamaan pienen reiän vähänkin heikentyneeseen panssariin, ja RAATO:n miehet pääsisivät tunkeutumaan vihollisaluksen sydämeen. Viisikymmentä miestä nousi viiteen alukseen, ja istuutuivat paikoilleen odottamaan.
”Kohteet on vahvistettu, kadonneet alukset on löydetty.” Raportoi sensorialiupseeri Kalevan komentosillalla.
”Ei merkkejä vieraista aluksista, mutta kaksi kolmesta aluksesta on vaurioitunut vakavasti. Niiden moottorit ja asejärjestelmät on lamautettu, ja niissä on merkkejä huomattavasta määrästä räjähdysvahinkoja.” Kapteeni Kaskeala kuunteli raportin loppuun, ja nosti sitten katseensa käsissään olevasta raportista komentosillan pääholonäytölle.
”Avatkaa keskusteluyhteys kaikkiin kolmeen alukseen.” Kaskeala komensi, jääden seuraamaan tapahtumia omalta istuimeltaan komentosillan takaosassa.
”Täällä Kaleva-yksi, Keisarillinen tunnistuskoodi 2227-4-3898, vastatkaa olkaa hyvät.” Kommunikaatiosta vastaava kadetti kuulutti, ja jäi odottamaan muiden komentosillalla olijoiden tavoin vastausta.
”Komissaari Francis, taidamme saada signaalia jostakin!” Nuori teknikko huudahti hiljaa, viittoen kiivaasti kädellään ympärillään olijoita saapumaan lähemmäs. Rätinän ja häiriön keskeltä vaurioitunut kommunikaatiolaite suhisi epäselvän viestin.
”Se taitaa olla Keisarillinen tunnistuskoodi, mutta en saa tarkemmin selvää.” Helpottuneita huokauksia kiersi pienessä huoneessa, jonne oli ahtautuneena parikymmentä miestä. Useimmat heistä olivat teknikkoja, joilla oli repeytymiä vaatteissaan ja naarmuja kasvoissaan ja käsivarsissaan. Loput taas olivat sotilaita tai upseereita, joita aluksilla oli ollut kyydissään, ja jotka olivat selviytyneet tänne asti. Kaikilla oli mukanaan jonkinlaiset aseet, muutamilla jopa bolterit, joita aluksilla oli ollut muutamia satoja rahtinaan. Ryhmää komensi komissaari Francis, joka oli ottanut komennon jo viikkokausia sitten, kun hän oli muutaman miehensä kanssa törmännyt laumaan teknikkoja harhailemassa ajelehtivan aluksen käytävillä.
”Voimmeko vastata niille?” Komissaari kysyi murahtaen hiljaa. Teknikko pudisti päätään surkeana.
”Kommunikaation lähetyslaitteisto vaurioitui ensimmäisenä, kukaan ei kuule meitä.”
+++++++++++++++++++++++++++++++
”Kaleva-yksi, valmiina irrottautumaan telakasta merkistäni.” Rätisi avaruusasema Väinön teknisen upseerin ääni radiosta Kalevan uudella miehistöllä täyttyneelle komentosillalle.
”Täällä Kaleva-yksi, valmiina irroitukseen.” Vastasi radioliikenteestä vastaava viestintäaliupseeri Kalevan sillalla.
”Irrotus!”
Valtava avaruusalus oli saanut viimeisen kolmen vuorokauden aikana lopullisen muotonsa ja miehityksensä. Sen pääsuojalevyt oli kiinnitetty paikoilleen, ja sen miehistö oli siirretty alukseen, kuten myös Finlandialaiset Sääski-luokan torjuntahävittäjät. Muonavarastot ja muut tarvittavat varusteet oli lastattu paikoilleen, ja alus oli valmis vaikka vuosikymmenen kestävään matkaan, vaikka sen neitsytmatka tulisikin todellisuudessa kestämään vain muutamia kuukausia. Aluksen sisällä saattoi kuulla ilmalukkojen pihahdukset, telakointiliitäntöjen rämähdykset ja varmistinkaapeleiden kiinnityspulttien poksahdukset, kun suuri alus irrotettiin vain hieman itseään isommasta avaruusasemasta. Kaleva lipui hitaasti sivuun, kunnes sen koko valkea olemus oli siirtynyt pois sitä paikallaan pidelleiden telineiden välistä, ja käynnisti sitten päämoottorinsa, joiden kirkkaanvalkoinen hohde sai hitaasti taakse jäävän avaruusaseman hohtamaan kuin planeettaa kiertävä kuu.
”Upseeristo käskynjakosaliin. Upseeristo käskynjakosaliin.” Kaikui miesäänen kuulutus pitkin Kalevan käytäviä, saleja ja halleja, kun aluksen lopulliset toimintasuunnitelmat valmistauduttiin viimeistelemään. Jacob Calgaar, joka oli miehineen seurannut aluksen irrotusta komentosillalta käsin. Jacob käännähti kuulutuksen kuullessaan ympäri, ja marssi ulos komentosillalta, suunnaten myös käskynjakosaliin. Vaikka kuulutus ei suoranaisesti häntä koskenutkaan, katsoin Jacob olevansa oikeutettu olemaan läsnä käskynjaossa. Hän määräsi kädenliikkeellä neljä kymmenestä Harmaasta Ritarista jäämään komentosillalle. Neljä harmaaseen voimapanssariin verhoutunutta soturia, joilla oli kaikilla kädessään lyhennetty versio Harmaan Ritarikunnan taistelupeitsestä, ja rinnassaan siniristikoristeinen vaakuna merkkinä heidän palveluksestaan Finlandialla, siirtyi komentosillan eri osiin, seisomaan vartioasemiin joissa he eivät olisi sillalla työskentelevien Finlandialaisten tiellä. Loput Harmaat Ritarit seurasivat Jacobia, Dararin astellessa aivan tämän kannoilla.
Käskynjakosali oli puoliympyrän mallinen huone, johon oli järjestetty kaariin järjestettyinä istuimia joiden edessä, koko huoneen keskellä, oli puhujankoroke, jonka taakse suoralle seinälle heijastettaisiin ajankohtaisia hologrammeja helpottamaan käskyjen havainnollistamista. Kaikki aluksella palvelevat upseerit olivat istuutuneet pitkin salia, ja Jacob kuuden Harmaan Ritarin kera seisoi huoneen kaarevalla perällä. Kapteeni Juhani Kaskeala seisoi univormussaan huoneen etuosan puhujankorokkeella, tarkastellen kutakin huoneessaolijaa vuorollaan, nyökäten jokaiselle hyväksyvästi, onnitellen näitä sanattomalla eleellään. Jacob Calgaarin kohdalla Kaskeala nyökkäsi myös, mutta varautuneemmin ja vaisummin kuin omille upseereilleen. Jacob vastasi nyökkäykseen painamalla päänsä hetkeksi. Yksikään Harmaista Ritareista ei reagoinut tervehdykseen millään tavalla. Lopulta Kaskeala vaikeni hetkeksi, kooten ajatuksiaan ennen kuin alkoi puhua:
”Hyvät upseeritoverit ja arvoisat vierailijat. Sydämeni pohjasta toivotan teidät tervetulleiksi osaksi Kaleva-yhden arvollista miehistöä. Minulla on suunnaton ilo esitellä teille Kalevan tämänhetkinen tehtävä, sekä tietysti tulevaisuudensuunnitelmat.” Sanat saivat aikaan raikuvat aplodit upseereiden keskuudessa. Jacobkin halusi yhtyä suosionosoitukseen, mutta pidättäytyi lopulta. Hän tunsi kasvavaa innostusta aluksellaolonsa johdosta, ja mahdollisuus olla osa aluksen neitsytmatkaa oli harvinainen kokemus Inkvisiittorille.
”Kalevan neitsytmatka tulee olemaan moniosainen, ja takuulla vaiherikas. Ensimmäinen osa on kuitenkin odotettavasti perusominaisuuksien käytännön kokeilu. Seuraavien viiden päivän ajan tullaan aluksella ajamaan toistuvia harjoituksia, ja aluksen ohjaustoimenpiteitä tullaan koettelemaan eri tavoin. Lisäksi haluaisin että Luutnantti Saarinen järjestäisi lentäjilleen tekemistä näinä päivinä, etteivät nuoret pääse vallan laiskistumaan.” Salissa kuului joitakin tyrskähdyksiä, olihan kyseessä ollut pienimuotoinen kiusoittelu Luutnantti Saarista kohtaan, sillä tämä oli upseeristosta nuorin. Saarinen itse hymyili ilkikurisesti huomautukselle, ja nyökkäsi.
”Kun harjoitusjakso on saatu päätökseen, on meille suotu ystävällisen liittolaisemme Keisarin Imperiumin johdosta todellinen tehtävä.” Näiden sanojen kohdalla jokainen paikallaolija terästäytyi. Jopa Darar suoristi ryhtiään ja kuunteli kiinnostuneena. Kaskeala painoi puhujankorokkeessa olevaa painiketta, ja hänen takanaan olevaan seinään heijastui pyörivä hologrammi joka kuvasi selkeästi keisarillista kevyttä taistelualusta.
”Kolme tällaista taistelualusta oli kulkemassa läheisen TTK-89 aurinkokunnan läpi, matkalla huollettaviksi erääseen Keisarilliseen huoltotukikohtaan kun ne joutuivat jonkinlaisiin vaikeuksiin. Viimeisin raportti kertoi yhden noista aluksista tuhoutuneen täysin ja kahden muun jatkavan matkaansa. Alukset eivät kuitenkaan koskaan saapuneet perille, joten Finlandialaisia pyydettiin paikantamaan kadonneet alukset, sillä Imperiumilla ei ollut omia aluksia alueella. Alukset paikannettiin ja kaksi päivää sitten saimme luvan mennä lähemmäs tutkimaan, ja hinata alukset turvaan Finlandian lähelle, jotta ne voitaisiin tutkia kunnolla ja huoltaa. On hyvin mahdollista että näiden alusten kimppuun hyökättiin, ja mikäli hyökkääjä on yhä lähettyvillä, on mahdollista että Kalevamme pääsee jopa tositoimiin!” Upseerit taputtivat äänekkäästi ja keskustelivat jo kiivaasti kaikista tilanteen suomista mahdollisuuksista. Jacobkin oli jännittynyt kuulemastaan, mutta Darar mietti epäluuloisena miksi Imperiumi olisi sallinut Finlandialaisten tutkia Keisarin aluksia? Riskit tuntuivat järjettömiltä, mutta Darar päätti pysyä vaiti tilanteesta, ja seurata sivummalta tapahtuvaa kehitystä.
Seuraavien viikkojen ajan Kaleva lipui avaruudessa kohti TTK-89:n aurinkokuntaa, miehistön totutellessa harjoitusten kautta aluksella toimimiseen. Jacob Calgaar oli myös tutustunut alukseen perin pohjin, ja oli yllättynyt siitä miten taidokkaasti Finlandialaiset olivat aluksen rakentaneet, ottaen huomioon että kyseessä oli ensimmäinen Finlandialaisten rakentama suurempi taistelualus. Miehistön tilat oli sijoitettu siten että lepovuorossakin olevat miehet pääsivät asemiinsa nopeasti, ja hävittäjähangaarit kyettiin saamaan taisteluvalmiuteen alle minuutissa, jolloin taisteluhävittäjät kykenisivät jo ottamaan osaa aluksen puolustukseen, tai hyökkäystoimiin. Tällä hetkellä Jacob kuitenkin seisoi aluksen komentosillalla seuraamassa aluksen toimia.
”Kapteeni Kaskeala! Sensorit havaitsevat kolme häilyvää kohdetta aivan sensorikantaman rajoilla. Havaintojen koko vastaa kadonneita aluksia, ja ne pysyvät paikallaan.” Ilmoitti nuorehko miesaliupseeri, joka vastasi tällä vuorolla sensorinäyttöjen valvonnasta. Kaskeala, joka oli juuri kävelemässä kohti komentosillan ovia, kääntyi kannoillaan ja marssi sensoriruutujen luo.
”Saammeko varmistettua kohteiden tunnistuksen?” Kaskeala kysyi. Jacob seurasi sanaakaan sanomatta sivusta.
”Saamme muutamassa minuutissa vahvistuksen. Sensoreiden mukaan saavumme niiden luokse tällä nopeudella kolmessa tunnissa. Yhteydenottokantamalle tulemme puolessa tunnissa.” Nuori aliupseeri raportoi, siirrellen katsettaan näyttöjen antamista lukemista seuraaviin.
”Jatkakaa kurssilla, ilmoittakaa minulle kun voimme yrittää ottaa yhteyden aluksiin. Nostakaa valmiustilaa tasolle neljä ja komentakaa alukseennousuryhmät valmiuteen.”
”Huomio! Alus siirtyy valmiusasteelle neljä! Alukseennousuryhmät toimintavalmiuteen välittömästi!” Kuulutusten kajahdellessa aluksen joka sopessa, miesten juostessa asemiinsa, ja teknikkojen valmistaessa hävittäjät ja muut pienalukset äkkilähtöön, nousivat RATO:n varta vasten tämänkaltaisia tehtäviä varten perustetun alaosaston: ”RAATO”:n tai ”Raskaasti Aseistetun Avaruus Taistelu Osaston” miehet punkistaan ja istuimiltaan, ja siirtyivät rauhallisina varustehuoneeseen. Miehet vetivät ylleen tummanharmaat ilmatiiviit haalarit, joiden päälle he kokosivat saman harmaan sävyisiksi maalatut keraamiset panssarilevyt, joista koostui lähes koko kehon peittävä taistelupanssari. Sanaakaan nämä ammattilaiset eivät sanoneet, ja ainoat kuuluvat äänet olivat panssarinpalojen kolahdukset ja solkien napsahdukset. Lopulta nämä miehet vetivät kypärät päähänsä, aktivoivat taistelusaappaidensa voimakkaat magneetit joilla he pitivät itsensä metallisissa lattioissa kiinni missä olosuhteissa hyvänsä, ja tarttuivat aseisiinsa. Jokainen mies oli itse muokannut aseensa mieleisekseen, eikä näiden viidenkymmenen erikoismiehen varusteissa ollut kahta samanlaista asetta. Jotkut olivat kiinnittäneet RK-55 rynnäkkökivääreihinsä lamppuja, toiset punapistetähtäimiä tai optisia tähtäimiä, joillakin piipun alle oli asennettu kranaatinheittimen paksu putki, toisilla tämän tilalla oli taas pienempi putki, jonka sisälle oli ladattu tehokas haulipanos. Lippaat napsahtivat aseisiin kiinni lähes samanaikaisesti, ja ylimääräisiä lippaita kiinnitettiin vöihin ja taisteluliiveihin. Painekranaatit kolisivat miesten rintahihnoista, ja näiden kypärissä olevien havainnointilaitteiden kimakka siritys kantautui kauas. Nämä miehet olivat Finlandian eliittijoukkojen eliittejä. Heitä oli tähän mennessä koulutettu vain sata kappaletta, ja jokainen heistä oli palvellut useassa konfliktissa viimevuosina. Edes Keisarillisessa kaartissa ei ollut näin tehokkaasti koulutettuja ja raskaasti varustettuja miehiä. Varustauduttuaan miehet astelivat hiljaisuuden vallitessa ulos varustehuoneesta, saapuen aluksen keskellä kulkevalle pääkäytävälle. Tästä nämä viisikymmentä sotilasta jatkoivat yhteen aluksen kuudesta pienemmästä hangaarista, jossa heitä odotti viisi pientä täysvalmista kuljetusalusta, joiden keuloihin oli kiinnitetty ilmalukon ja erikoistehokkaan polttoleikkurin yhdistelmä, jonka avulla alus kykenisi leikkaamaan pienen reiän vähänkin heikentyneeseen panssariin, ja RAATO:n miehet pääsisivät tunkeutumaan vihollisaluksen sydämeen. Viisikymmentä miestä nousi viiteen alukseen, ja istuutuivat paikoilleen odottamaan.
”Kohteet on vahvistettu, kadonneet alukset on löydetty.” Raportoi sensorialiupseeri Kalevan komentosillalla.
”Ei merkkejä vieraista aluksista, mutta kaksi kolmesta aluksesta on vaurioitunut vakavasti. Niiden moottorit ja asejärjestelmät on lamautettu, ja niissä on merkkejä huomattavasta määrästä räjähdysvahinkoja.” Kapteeni Kaskeala kuunteli raportin loppuun, ja nosti sitten katseensa käsissään olevasta raportista komentosillan pääholonäytölle.
”Avatkaa keskusteluyhteys kaikkiin kolmeen alukseen.” Kaskeala komensi, jääden seuraamaan tapahtumia omalta istuimeltaan komentosillan takaosassa.
”Täällä Kaleva-yksi, Keisarillinen tunnistuskoodi 2227-4-3898, vastatkaa olkaa hyvät.” Kommunikaatiosta vastaava kadetti kuulutti, ja jäi odottamaan muiden komentosillalla olijoiden tavoin vastausta.
”Komissaari Francis, taidamme saada signaalia jostakin!” Nuori teknikko huudahti hiljaa, viittoen kiivaasti kädellään ympärillään olijoita saapumaan lähemmäs. Rätinän ja häiriön keskeltä vaurioitunut kommunikaatiolaite suhisi epäselvän viestin.
”Se taitaa olla Keisarillinen tunnistuskoodi, mutta en saa tarkemmin selvää.” Helpottuneita huokauksia kiersi pienessä huoneessa, jonne oli ahtautuneena parikymmentä miestä. Useimmat heistä olivat teknikkoja, joilla oli repeytymiä vaatteissaan ja naarmuja kasvoissaan ja käsivarsissaan. Loput taas olivat sotilaita tai upseereita, joita aluksilla oli ollut kyydissään, ja jotka olivat selviytyneet tänne asti. Kaikilla oli mukanaan jonkinlaiset aseet, muutamilla jopa bolterit, joita aluksilla oli ollut muutamia satoja rahtinaan. Ryhmää komensi komissaari Francis, joka oli ottanut komennon jo viikkokausia sitten, kun hän oli muutaman miehensä kanssa törmännyt laumaan teknikkoja harhailemassa ajelehtivan aluksen käytävillä.
”Voimmeko vastata niille?” Komissaari kysyi murahtaen hiljaa. Teknikko pudisti päätään surkeana.
”Kommunikaation lähetyslaitteisto vaurioitui ensimmäisenä, kukaan ei kuule meitä.”
Viimeksi muokannut WHAM, Ma 26.02.2007 21:07. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
This galaxy is full of hidden secrets. It takes a vivid imagination and some pure insanity to uncover them all, yet the cost to ones sanity in uncovering them is... immense...