Skanm Yösurma

[Voimatassu]

Risut Ja Ruusut terve tulleita. Tälläistä siis olen viikonlopun ja alkuviikon aikana kirjoitellut.
Kirjoittelen tätä vain omaksi huvikseni, ja ehkäpä armeijani 'taustatarinaksi'. Saa nähdä. Gobbo armeija kun on tekeillä.
1. Luku on vielä kesken, päivittelen kun saan sen loppuun. Tulee viimeistään perjantai iltana. Katsotaan miten inspiraatio iskee.


Esinäytös

Ilta alkoi pimetä ja hiljalleen näkyviin jäivät vain nuotioiden hiipuvat liekit. Viimeistenkin nuotioiden sammuessa leiri hiljeni lähes täysin. Jäljelle jäi vain susien kauas kantava ulvonta.
Vaikka leiri hiljeni, ei elämä leirin reunamilla loppunut. Monet kirkkaat tummanpunaiset silmät tarkkailivat leiriä ja sen ympäristöä tarkasti. Mikään tai kukaan ei saisi lähestyä leiriä.
Muutaman päivän päästä tällä paikalla ei olisi muuta kuin tallaantunutta ruohoa ja muutama käristynyt halko. Nekin jäljet poistuisivat ajallaan, eikä mistään voitaisi päätellä täällä tapahtuneen jotain.
Skanm ei voinut olla vilkuilematta kirkasta tähti taivasta. Se muistutti häntä siitä, miksi hän oli täällä, ja mihin hän pyrki.
Jo vuoden hän oli istunut ja odottanut sopivaa hetkeä. Nyt sellainen oli tullut, eikä hän aikonut päästää tilaisuutta valumaan läpi sormien. Tämän olisi pakko onnistua, kukaan ei saisi pilata hänen suunnitelmiaan.
Kaikki oli nyt hänen käsissään. Kukaan ei tulisi hänen apuunsa, vaikka sitä pyytäisi. Hän oli nyt omillaan oman sotajoukkonsa kanssa.
Skanm Yösurma erosi muista tavallisista hiisistä. Hän oli paljon viekkaampi ja älykkäämpi, ja osasi taktikoida toisin kuin muut hiidet. Hän osasi odottaa sopivaa hetkeä iskeä, kun taas toiset vain kävivät heti idean saatuaan sotaan vain saadakseen hupia taistelusta. Se yleensä koituikin heidän kohtalokseen. Skanm oli itse kouluttanut armeijan parhaat taistelijat.
Skanmin sotajoukkoon oli kuulunut jopa kaksi shamaania, mutta nyt hän komensi vain toista toisen räjäytettyä puolet yhdestä rykmentistä, itsensä mukaan lukien.
Hän olisi halunnut pysyä vielä valveilla, mutta hän tiesi että seuraavina päivinä hän ei voisi levätä paljoa. Olisi liian riskaabelia pysyä ylhäällä kun hän tarvitsisi kuitenkin voimia tulevissa koitoksissa. Parempi pelata varman päälle, riskien ottaminen ei ole kuin harvoin tarpeeksi kannattavaa.

[Voimatassu]

1. Luku

Tiedustelujoukot marssivat eteenpäin hitaasti mutta määrätietoisesti. He olivat lähteneet muutaman tunnin muita joukkoja aikaisemmin, ja jos he kohtaisivat ongelmia, palaisivat he pääjoukkoon ja varoittaisivat muita, jos ehtisivät.
Kaikki kahdeksan tiedustelijaa toivoivat saavansa olla rauhassa, vastoinkäymisiä ei katsottaisi hyvällä.
Oli vielä hämärää, eikä aurinko ollut vielä noussut. Kohta se kuitenkin valaisisi polun ja hiidet joutuisivat nostamaan huput korvilleen. Päivänvalo ei ollut hiisien suosiossa.
Kun aurinko sitten viimein alkoi näyttäytyä, hiidet levittäytyivät ja alkoivat kulkemaan varjoisemmissa paikoissa. Polun vierelle jäi vain kaksi hiittä, kun taas viisi eteni hieman kauempana. Yksi kuitenkin juoksi hieman muiden edellä, tutkien paikat ennen muita. Ryhmän johtajana hänellä oli vastuu kouluttamistaan sotureista. He olivat paremmin koulutettuja kuin tavalliset sotajoukot. Aseina tiedustelijat käyttivät mitä vain mikä taistelemiseen sopi, jokainen oli itse saanut valita aseensa.
Bakap oli käynyt Skanmin rinnalla jo 3 voitokasta taistelua, ja yhden vähemmän onnistuneen. Vain muutama oli jäänyt heidän lisäkseen henkiin, ja Skanm oli joutunut kokoamaan koko hiisiarmeijan uudelleen. Vieläkään se ei ollut yhtä mahtava - jos se sellainen ikinä oli ollutkaan -, mutta nyt se oli paljon kurinalaisempi kuin ennen. ”Laatu korvaa määrän” oli Skanm aina sanonut kun oli patistanut Bakapin kouluttamaan lisää yö-hiisiä armeijaansa.
Hän karisti muistot pääkopastaan. Nyt oli paljon tärkeämpääkin tekemistä.
Bakap kutsui kaksi lähellään kulkevaa käskyläistään kiven taakse, ja antoi heille ohjeita miten toimittaisiin.
Toisen hän nimitti väliaikaisesti ryhmän johtoon, ja jäi itse odottamaan muiden hiisien saapumista.
Hän ei olisi kuitenkaan jäänyt siihen, jos olisi tietänyt Skanmin menneen toista kautta, lähettäen tiedustelijat harhaan.
Bakap odotti muutaman tunnin, mutta ketään ei kuulunut. Hän kuitenkin luotti herraansa, ja jäi odottamaan auringon laskuun asti. Silloin hänen oli jo vallannut epäilys siitä, oliko Skanm todellakin tulossa hänen peräänsä.
Hieman epäluuloisena hän lähti kohti paikkaa, josta Skanm oli hänet matkaan lähettänyt.
Sieltä hän löysikin joukon jalan jälkiä. Yhtään aikailematta hän lähti seuraamaan jälkiä pitäen kovaa vauhtia yllä, ja toivoi saavuttavansa toiset.

Tiedustelijat jäivät hetkeksi lepäämään. He olivat matkanneet jo pitkän ja kivuliaan matkan, ja vielä olisi pitkä matka siihen pisteeseen, missä heidän oli määrä kääntyä takaisin ja raportoida ryhmän johtajalle, joka taas välittäisi tiedon heidän päällikölleen.
Rakk, joka oli väliaikaisesti ryhmän johdossa, ja lähti tutkimaan ympäristöä, josko sieltä löytyisi jotain hyödyllistä. Tätä reittiä kun kauppamiehet käyttivät, saattoi tien poskesta löytyä jotain arvokasta.
Muut jatkoivat tyytyväisinä lepäämistä ja syömistä. He olivat saaneet peuran saaliikseen, ja siitä riitti hyvin syötävää kaikille.
Aikaa kului, eikä Rakkia näkynyt. Kukaan ei kuitenkaan edes muistanut hänen lähteneen, eikä kukaan myöskään kiinnittänyt huomiota hänen poissaoloonsa.
Oksia katkeili ja kuului askelia, jotka lähestyivät hiisien tekemää nuotiota. Muutamat käänsivät päänsä ääniä kohti, ja yksi huusi Rakkia. Vastausta ei kuulunut. Rakkia huudettiin toistamiseen, ja hiisi lopulta ilmestyi esiin pimeydestä.
”Siinähän sä oot”, hiisi sanoi uneliaalla äänellä. ”Mikä sua oikein viivytti?”
”Niin, missä sä oikein matelit? Ihmeteltiin, missä sä oikein viivyit”, kuului hieman kauempaa.
Kuin vastaukseksi, Rakk lensi kaaressa eteenpäin, muutaman metrin päähän lähimmästä hiidestä. Tömähdys sai hiiden pinkaisemaan muutaman metrin päähän nuotion toiselle puolelle.
”Kukas on sitten seuraava?”, huudettiin pusikosta. Heti perään lensi kirves komeassa kaaressa metsiköstä, osuen epäonnisen hiiden selkään. Hiisi lensi nuotioon, joka oli vain puolen metrin päässä paikasta jossa hiisi istui. Nuotio sai hiiden kaavun syttymään liekkeihin. Tyrmistyneenä muutamat hiidet jäivät katsomaan toveriaan.
Osa kuitenkin alkoi toimia. He ryntäsivät kohti pusikkoa napaten samalla aseensa vyöltään kirkuen samalla vimmatusti.
Samaan aikaan juoksi pusikosta kolme oranssi partaista kääpiötä kirveitä kaksinkäsin pitäen. Kumpikin osapuoli päästi ilmoille sotahuutonsa, kääpiöt jumaliaan kutsuen, hiidet huutaen mitä kukin.
Yksi hiisi sai heti kättelyssä surmansa. Pää haljeten kääpiön voimakkaasta lyönnistä.
Hiidet olivat selvästi alakynnessä. Hetken päästä heitä oli enään yksi yhtä vastaan. Yksi kahdenkäden lyönti ja taas yksi hiisi oli maassa.
Kääpiöt näyttivät nauttivan yö-hiisien surmaamisesta. He vain nauroivat kun joku hiisistä sai osumansa perille, aiheuttaen vain pienen ruhjeen tai haavan.
”Etkö parempaan pysty”, kuului useasti koko lyhyen taistelun ajan.
Ei kestänyt kauaa, kun kääpiöt saivat ajettua viimeisen hiiden lähelle nuotiota. Hiisi kompastui kuolleeseen kaveriinsa, ja lensi selälleen nuotioon.
Kaavun helma leimahti liekkeihin, samoin tekivät hihat ja huppu. Raukka lähti juoksemaan villisti ympäriinsä, kunnes kirves takaraivossa pysäytti hänet.
Kääpiöt olivat kärsineet vain pieniä pinta vaurioita. Kirveet veressä ja veren maku suussa he lähtivät paikalta nauraen.

Viitisen sataa hiittä marssi kukin omalla tyylillään tasaista vauhtia koko muutaman kymmenen mailin matkan. Matkalla ei pidetty kuin yksi levähdystauko. Kun hiidet lopulta pääsivät perille, lysähtivät kaikki hiidet uupuneina maahan. Kilvet ja keihäät heitettiin syrjään, ja etsittiin varjoinen paikka jossa levätä. Sellaisia ei kuitenkaan riittänyt kaikille, jotenka jotkut tyytyivät kasaamaan kilvistä ja keihäistä itselleen kekoja joidenka taakse jäivät kyhjöttämään.
Oli kohta keskipäivä, ja hiidet olivat leiriytyneet tarkoituksella aukion laitaan. Siellä oli tarpeeksi piilo- ja suojapaikkoja, ja sieltä oli helppo puolustaa, jos heidän kimppuunsa hyökättäisiin.
Skanm oli jättäytynyt hieman jälkeen muista. Hän ei pystynyt keskittymään siinä sekasorrossa, joka pääjoukossa vallitsi. Samalla hänelle jäi hieman enemmän aikaa suunnitella tulevia tapahtumia. Hän oli lähettänyt Bakapin ja muut tarkoituksella harhaan. Bakap oli alkanut hoitaa liikaa asioita, jotka eivät hänelle kuuluneet. Hän oli ruvennut ottamaan haltuunsa yhä enemmän ja enemmän valtaa joukkojen käskyttämisessä. Niinpä Skanm oli ollut parempi vain eliminoida Bakap.
Skanm oli jo nimittänyt uuden ryhmän tiedustelijoiksi. Ryhmä koostui armeijan parhaimmistosta, kuten aikaisemmat tiedustelujoukot.
Aurinko alkoi hiljalleen painua mailleen, kun Skanm lopulta saapui leiriin. Hän oli tarkoituksella madellut koko matkan ajan. Hän oli käynyt koko suunnitelman uudelleen mielessään läpi, ja korjannut siinä olevia reikiä.
Leirissä hän etsi itselleen varjoisen paikan, ja jatkoi asioiden kertaamista. Mikään ei saisi unohtua. Tehtävä oli liian riskialtis.

Aamulla matka jatkui. Tällä kertaa Skanm Yösurma kulki joukkonsa kärjessä. Suunnitelmiin oli tullut pieni muutos, ja hän halusi huolehtia, että virheitä ei tapahtuisi. Matka sujui jälleen ilman isompia ongelmia. Ainoastaan joen ylitys tuntui olevan iso este joillekin hiisille. Siitä kuitenkin selvittiin ongelmitta, vaikkakin yksi hiisi sai surmansa kaatuessaan kylmään jokeen, lyöden päänsä kiveen.
Pitkä marssi jatkui kokonaisen vuorokauden. Hiidet olivat jälleen aivan näännyksissä pystyttäessään leirin. Tänne he jäisivät muutamaksi päiväksi.
Seuraavana päivänä tiedustelijat ilmaantuivat. He eivät olleet löytäneet mitään mikä kiinnostaisi Skanmia. Tyytyväisenä siihen, että kaikki oli sujunut suunnitelmien mukaisesti, hän lähti antamaan ohjeita armeijalleen.

[Juhoxian]

Kieltämättä hyvä aloitus tarinalle, odotan innolla jatkoa...

[Voimatassu]

Päivitin sen verran mitä nyt sain kiireiltäni aikaiseksi.. Lapin reissun jälkeen on odotettavissa varmaan koko 1. luku ja ehkä osa 2. lukua..

*Vilkuttaa*