Rakkaus puhuu ääneti

[Hollo]

Uskokaa tai älkää, juoni ei ole minun kehittelemäni. Tarinalla vastasin erään henkilön uhoavaan haasteeseen.


Ulthuanin saari kylpi pehmeässä auringonvalossa kasviloiston värittäessä sirojen haltiarakennusten täyttämää maisemaa, ja ympäröivä kauneus näytti kuninkaallisen palatsin kukoistavan puutarhan kuin ikuisena elämänlähteenä, ikiaikaisena kukkaloistona, joka puhkesi kukoistukseensa yhä uudelleen jokaisena aamuna. Leveät, värikkäiden kukkien täplittämät pensasrivistöt risteilivät matalina ja korkeina, ja suipot pylväät heijastivat spiraalimaisten kohoumakoristustensa kautta valoa kasvuston ylle. Valkea takinhelma hipoi tasaista, matalaa ruohomattoa lempeästi. Tulijan kauniit haltiakasvot olivat mietteliäät ja vakavat kaiken kauneuden keskellä hänen kävellessään läpi puutarhaan ja astuessaan kiiltävänvalkeille porrasaskelmille, jotka johtivat silkinoluesta materiaalista valmistettuun terassirakennukseen keskellä ikuista kesää.

Kankainen sandaali laskeutui haparoivasti aamukasteen kosteuttamalle porrasaskelmalle, ja silmänräpäyksessä mietteliäs haltia liukastui heilahtaen rajusti taaksepäin. Läheinen pensas kahahti, ja pitkä hahmo loikkasi ketterästi nahkasaappaiden kärjet lehtiä viistäen.
”Herrani, varokaa!” hahmo huudahti heittäytyessään kohti taaksepäin kaatuvaa haltiaa ja kurottaessaan koulutuksensa tuoman varmuuden saattelemana lihaksikkaan kehonsa herransa alle. Lihaksikkaan hahmon vartalo iskeytyi kipeästi ohuelle ruohikolle, mutta hän ei päästänyt ääntäkään.

”Korhil!” haltia ähkäisi yllättyneen kiitollisena, vääntäytyi nopeasti jaloilleen ja tarjosi kättänsä pelastajalleen.
”Teidän korkeutenne”, pitkävartinen, lihaksikas haltia teki kunniaa noustessaan toisen polvensa varaan. ”Finubar-herra, oletteko kunnossa?”

Korkeahaltiain kuningas kosketti lempeästi Korhilin kämmentä ja ohjasi hänet jaloilleen.
”Korhil, kuinka sinä…”, Finubar aloitti. ”Kuinka monesti oletkaan uhrautunut puolestani. En voi kylliksi kiittää sinua.”
”Teidän korkeutenne, olin myöhästyä”, lihaksikas haltia totesi nöyrästi vakavin silmin. ”Jos en olisi ehtinyt ajoissa…”
”On minulle suunnaton kunnia, että juuri sinä olet henkivartijani, Korhil”, haltiakuningas sanoi hymyillen ja päästi hitaasti irti Valkoleijona-soturin kädestä. ”Tieto siitä, että joku todellakin välittää tässä julmassa maailmassa, on minulle kaikki kaikessa. Et tiedäkään, kuinka paljon olen huomannut neuvonantajieni ja neuvostoni muuttuneen rikkauksien edessä. Maamme politiikkakaan ei ole enää niin yhtenäinen, kuin se oli vielä ennen sotaa.”
”Olen vannonut valan, teidän korkeutenne, enkä näe, että elämässäni voisi tulla minkäänlaista tilannetta, joka oikeuttaisi minua rikkomaan sen. Te olette hyvä hallitsija, ettekä edes isä Khainen käskystä pettäisi lapsianne”, Korhil sanoi tiukasti.
”Yritän parhaani, ystäväni”, Finubar totesi. ”Yritän parhaani… mutta se ei aina riitä.”

Korhilin silmät vavahtivat, jokin tallusteli niiden pinnalla hetken, ja hetken aikaa ne näyttivät kuin veteen heitetyn kiven luomilta aallokoilta.
”Herrani, ette kai te…” hän sai sanottua, mutta lopetti lauseensa kesken, ettei hänen suojauksensa olisi laskeutunut. Tiukkailmeisenä hän nielaisi ja hengitti syvään.
”Tule, Korhil”, Finubar sanoi. ”Kävellään.”

Kaksikko alkoi astella vierekkäin siihen suuntaan, mistä Finubar oli tullut. Puutarhan kukkaloisto hiveli heidän aistejaan niin ulkonäkönsä kuin myös tuoksujensa puolesta, ja pienen hetken verran kuningas uinui omassa ajatusmaailmassaan, rauhallisessa paikassaan, eikä muistanut, mitä hänen oli ollut tarkoitus sanoa.
”En ole sotija, Korhil”, hän lopulta aloitti. ”Kunpa asiat voitaisiin ratkaista puhumalla. Joskus ajattelin, että minun pitäisi jättää tämä kaikki taakseni ja vetäytyä omaan rauhaani. Mutta sitten muistin valani kansallemme, vannoin puolustavani heitä. Ja tästä hetkestä lähtien muistan myös katseesi, ystäväni. Enää en voisi edes ajatella vetäytyväni.”
”Herrani, minä en tiedä mitä sanoa”, pitkä haltia yritti vastata. Hänen vaaleat kutrinsa heiluivat hienoisesti lempeässä tuulenvireessä, jonka hyväilevä kosketus sai kasvuston tanssimaan.
”Ei sinun tarvitsekaan”, Finubar sanoi. ”Kunhan pysyt lähelläni. Minusta tuntuu, että olet ainoa minua koskaan täydellisesti ymmärtänyt henkilö.”

Hiljaisuus vallitsi heidän keskuudessaan loppumatkan ajan, ja muutaman minuutin kuluttua he olivat kiertäneet lähestulkoon takaisin lähtöpaikkaansa, keskellä ruohikkopolkua kohoavan terassirakennuksen toiselle puolelle. Valkoleijona-soturi kääntyi hallitsijansa puoleen ja kumarsi syvään.
”Pyydän lupaa poistua, teidän korkeutenne”, hän sanoi. ”Olen jo tuhlannut tarpeeksi aikaanne, viis omista velvoitteistani.”
”Etkö jäisi vielä hetkeksi?” Finubar kysyi katsoen Korhilia suoraan silmiin. ”Ajattelin istuutua hetkeksi ja nauttia kupillisen teetä. Käytin oman puutarhani lehtiä. Tule, kun se on vielä lämmintä.”
”Jos niin käskette, herrani”, Korhil totesi nöyrästi ja kumarsi. Finubar vilkaisi häntä hieman moittivasti.
”Minä pyydän, ystäväni”, haltiakuningas korjasi lempeällä äänellä. ”Minulle olisi kunnia, jos voisit liittyä seuraani.”
”Siinä tapauksessa tulen enemmän kuin mielelläni, teidän korkeutenne.”

Höyryävä neste juoksi sujuvasti sirokaulaisen teepannun suusta ohuesta materiaalista valmistettuun kuppiin, ja Korhil odotti, kunnes Finubar oli laskenut valkean astian kädestään ja istuutunut pyöreän pöydän ääreen. Haltiakuningas tuijotti hetken hienoisesti höyryävän teekuppinsa välkehtivää sisustaa ja kohotti sitten nyökäten katseensa Korhiliin, joka vei kuppinsa huulilleen ja maistoi.
”Kunpa kaikki päivät voisivat olla kuin tämä”, Finubar sanoi huokaisten ja katsoi ystäväänsä silmiin.
”Tee on oikein maistuvaa”, Korhil sanoi arasti hiljaa kuppinsa takaa. Hän näytti tuntevan olonsa epämukavaksi, ja hänen katseensa harhaili nurkkaan ajetun villieläimen lailla kuninkaansa kasvoja vältellen.
”Korhil, katso minuun”, Finubar pyysi. ”Tiedät, että jos katsot silmiini, näet paljon enemmän sisimmästäni kuin voisit ymmärtää sanoistani. Olen ansassa, ystäväni, ja vain sinä voit vapauttaa minut, mutta en voisi koskaan vaatia sinulta mitään, mikä voisi tuottaa sinulle tuskaa.”
”Kuninkaani, minä… en osaa”, Korhil aloitti ja laski teekuppinsa eteensä. ”Minä en uskalla katsoa teitä, koska jos ymmärsin sananne, en voisi elää itseni kanssa, jos teille tapahtuisi jotain minun vuokseni tai joutuisitte olemaan riippuvainen läsnäolostani. Entäpä jos keskittymiskykyni herpaantuisi kesken taistelun, enkä ehtisi pelastaa teitä?”

Finubar nousi tuoliltaan, siirsi sen syrjään edestään ja asteli hätkähtäneen ystävänsä, joka taisteli paniikin omaisesti oman tuolinsa kanssa paetakseen itseltään, vierelle. Haltiakuningas kumartui päättäväisesti pitkän soturin tasalle, vei kämmenensä tämän poskille ja avasi kirkkaat silmänsä niin, että kiivaasti hengittävä Korhil ei voinut kuin tuijottaa avuttomana takaisin.
”Korhil, minä olen valmis ottamaan sen riskin”, Finubar lupasi vakavasti. ”Sinä olet pelastanut henkeni monesti, voisitko tehdä sen vielä yhden ainoan kerran?”
”Mutta… Minä olen vain alhaissyntyinen palvelija”, soturi totesi ääni väristen. ”Te olette kuningas, herrani, minä en…”
”Korhil, ystäväni, sinä olet ylhäisin tuntemani haltia”, Finubar keskeytti pehmeällä äänellä. ”Olet ainoa, kehen voin todella luottaa. En aisti pisaraakaan petollisuutta sielussasi. Se olen minä, jonka tulisi tuntea häpeää itseni vuoksi. Korhil, lue sisintäni. Sinä näet sen, etkö näekin? Mutta sinä pelkäät. Minä pyydän sinua, luovu pelostasi.”

Tunteet törmäilivät hallitsemattomasti toisiinsa haltiasoturin sinisten silmien pinnalla, ja niiden väreilevä pinta olisi voinut olla täynnä kyyneliä. Haltiat katsoivat toisiaan nyt rehellisemmin kuin koskaan ennen, ja heidän välillään pidetyt muurit kaatuivat yhtenäisen katseen edessä.
”Voi, Finubar”, Korhil kuiskasi. ”Voisitko sinä… halata minua?” Haltiakuningas liu’utti kämmenensä ystävänsä kaulalle ja siirtyi lähemmäs.
”Vain, jos sinä halaat minua”, hän kuiskasi haltiasoturin korvaan ja painautui tämän syliin.

[Nilarakh]

Mielenkiintoinen viritelmä. Ilmeisesti juoni Einin käsialaa, mutta tähän on yhdistetty huussisyndroomaa pikkuisen. Kerronta oli sitä taattua kaunokaista. Tuli mieleen Aleksanteri-leffa, ei välttämättä ihan positiivinen juttu tosin. Vähän homoksi meni, mutta ei se mitään. Haltiat on sellaisia ja tässä on kuitenkin enemmän pelissä, kuin sukupuolten väliset erot tai saman kaltaisuudet. ;)

Uskoisin, että vastakkainen sukupuoli lukee mielellään tällaista tekstiä. Mie ite tykkään enemmän niistä epätoivon kauniista luomuksistasi. Tämä on kuitenkin vain erilainen tarina erilaisine hahmoineen, mikä osoittaa tietenkin kykyjesi suuruudesta.

-Nilarakh editoi joskus todellakin jälkeenpäin: Kommentti vissiin joskus ollut tarkoittanut itseään sarkastiseksi, parit hymiöt haluan lisätä korostamaan silloista kielellistä ilmaisuani. :))))-

[IRiaD]

Angstaavat tarinat olivat parempia..

Kerronta oli hyvää, kuvailu loistavaa, aihekin oli ihan hyvä jos homofobia ei jotain haittaa. Ja ainahan voi jättää viimeisen kappaleen lukematta.

Ei siinä mitään. Kyllähän tällaistakin lukee.

[Hollo]

Juh, kiitoksia kommenteista.

Tosiaankaan aihe ei ollut minun keksimäni, mutta kieli poskessa -tyylillä sain siitä tämmöisen turinan kirjoitettua. Kliseinen, ylidramaattinen ja mukakaunis otsikko, saippuasarjamaisia vuorosanoja ja ylivedettyä kuvailua. Ja ehkä ne haltiat ovatkin oikeasti homppeleita.

Päh, huumori on vaikea laji, tai sitten minä vain venytän sitä liikaa.

[Raistlin Majere]

Tämä kuuluu ihan samaan luokkaan kuin kaikki muukin homoerotiikka,
roskikseen.

[susivaara]

Kauniisti kirjoitettu tarina. Kuvailua oli ainakin riittävästi, ja kerronta oli muutenkin hyvin visuaalista. Tunnelma välittyi mukavasti, ja paikan kykeni kuvittelemaan. Tunteista kirjoittaminen on vaikeaa ilman että menee liioittelun tai angstailun puolelle, tässä kuitenkin mielestäni onnistuit hyvin. Siinä oli sitä rakkautta. Somia poikia. Tykkäsin. Enkä siis yleensä ole millään tavalla erityisen viehättynyt haltiapoikien välisistä tunnekuohuista.

[Hollo]

Tämä kuuluu ihan samaan luokkaan kuin kaikki muukin homoerotiikka,
roskikseen.

Heih, mie olen jo ties kuinka kauan etsinyt katseltavaa homoerotiikkaa, jota saa joko mahdollisimman halvalla tai mieluiten vaikka ilmaiseksi tillotella jossain muodossa. Kovasti on alkanut tämäkin taidemuoto kiinnostamaan, mutta én ole vielä uskaltanut suoranaisesti marssia kaupantiskille tiedustelemaan jonkinlaista pätevää aloitusmateriaalia.

Jos vain kehtaat, pistäisitkö minulle yksityisviestillä jonkinlaisia suositteluita ja esimerkkejä vaikkapa erinäisistä pätevistä Internet-sivustoista, joilta pystyy kohtuullisen kivuttomasti ladata tai katsella mielellään videomuotoisia pätkiä? Sinulla kuitenkin kuulostaa olevan aika paljon kokemusperäistä tietoa kyseisestä asiasta, koska pystyt noin helposti leimaamaan koko homoerotiikkateollisuuden roskakorin arvoiseksi.

Kiitoksia kommenteista.

Susivaara, jeps. Noh, minä nimenomaan hain sellaista saippuamaista liioittelevuutta, mutta mukavaa, jos maistui.

[Rectunator]

Ei mitään uutta auringon alla. Tätä samaa saadaan päivittäin kääliöidein salaisissa tapaamisissa.

[Thelacan]

Jep jep. Perinteistä huussia. Kauniisti ja hienosti kirjoitettu. Tarinan sisältö on vain aikamoista, noh, soopaa. Vaikka tällä kertaa juonen kehittäjä taisikin olla joku muu, niin eipä tämä nyt pahemmin sytytä.
Eikö tänne oikeasti voisi laittaa niitä hyviä tarinoita? Tämmöiset voisi laittaa sinne risingshadowiin tai vastaavaan.

Thela ei arvosta.

[The Captain]

Juoni on selvästi saanut inspiraationsa Huussin ja Grondin yhteisistä hetkistä viime viikonlopulta Kuopiosta. Samalla saimme selityksen sille, miksi kuningatar Alarielle vehtaa ennemmin prinssi Tyrionin kuin kuninkaallisen puolisonsa kanssa.

Idea ei ikävä kyllä ole mitenkään omaperäinen, jos kohta sen ei liene tarkoituskaan olla. Luin kerran netistä samankaltaisen tarinan Celebornin ja Haldirin lämpimästä... ystävyydestä. Maailmasta riippumatta haltiat vain ovat.. no, haltioita.

Teksti oli huussimaisen tyylikästä ja oivallisesti kirjoitettua, mutta jotain jäin kaipaamaan. Eksplisiittisyyttä?

Suurimman huvin tarjoavat kuitenkin yhä seksuaalista identiteettiään etsivien teinipoikien kiusaantuneet kommentit.

[Nilarakh]

Suurimman huvin tarjoavat kuitenkin yhä seksuaalista identiteettiään etsivien teinipoikien kiusaantuneet kommentit.

Mikäli tämä kommentti tuotti sinulle seksuaalista mielihyvää nauraessasi partaasi, en pyydä sitä vetämään takaisin omalta ostaltani.

[Grond]

Jaaha - eli samanlaista turhanpäiväistä roskaa kuin tuon hullukoiran foorumispämmi - sillä erotuksella tosin että huussi edes hallitsee käyttämänsä kielen, joten teksti on soljuvaa. Tästä toki aiheutuu se että hupielementtikin katoaa kun ei voi naureskella surkeille lauserakennelmille.

Mutta loppukohtaus oli arvattavissa ensimmäisen kappaleen puolivälissä, kaikki siltä väliltä oli turhaa kuvailua :).

Pelottavaa tässä on se, että huussin splatter-fantasiat ovat muuttumassa homoeroottiksi fantasioiksi. Huolestuttaa Savonlinnalaisten pikkupoikien puolesta.

[Raistlin Majere]

Tämä kuuluu ihan samaan luokkaan kuin kaikki muukin homoerotiikka,
roskikseen.

Heih, mie olen jo ties kuinka kauan etsinyt katseltavaa homoerotiikkaa, jota saa joko mahdollisimman halvalla tai mieluiten vaikka ilmaiseksi tillotella jossain muodossa. Kovasti on alkanut tämäkin taidemuoto kiinnostamaan, mutta én ole vielä uskaltanut suoranaisesti marssia kaupantiskille tiedustelemaan jonkinlaista pätevää aloitusmateriaalia.

Jos vain kehtaat, pistäisitkö minulle yksityisviestillä jonkinlaisia suositteluita ja esimerkkejä vaikkapa erinäisistä pätevistä Internet-sivustoista, joilta pystyy kohtuullisen kivuttomasti ladata tai katsella mielellään videomuotoisia pätkiä? Sinulla kuitenkin kuulostaa olevan aika paljon kokemusperäistä tietoa kyseisestä asiasta, koska pystyt noin helposti leimaamaan koko homoerotiikkateollisuuden roskakorin arvoiseksi.

Kiitoksia kommenteista.

Susivaara, jeps. Noh, minä nimenomaan hain sellaista saippuamaista liioittelevuutta, mutta mukavaa, jos maistui.

Lol En mä pahalle tota sun juttuus tarkottanu, ei vaa oikee homot kiinnosta(En oo rasisti). Kattelin tossa uudestaan jutun ja repesin parissa kohtaa kun oli vähä läppöi kuvailui:D Ihan hyvin kirjotettu. Mikä oli se juttu jolla voitit Tarina kilpailun?
Eikö haltioist saa tehdä pilaa :,(

[Nilarakh]

Harhaoppinen ei tiedä voittajaturinaa! Roviolle!

Taideteos kantaa nimeä kunniallaan, kauneudella ja tunteella. Aisteilla, johon ihminen ei koskaan yltäisi.

Pyhän Sigmarin parantola.

[IRiaD]

Harhaoppinen ei tiedä voittajaturinaa! Roviolle!

Taideteos kantaa nimeä kunniallaan, kauneudella ja tunteella. Aisteilla, johon ihminen ei koskaan yltäisi.

Pyhän Sigmarin parantola.

Joka raiskaa fluffia jo pelkällä nimellään. Hemmetin hyvä tarina silti oli...

[Raistlin Majere]

Mistä löytyy?

[Hollo]

Tämä kuuluu ihan samaan luokkaan kuin kaikki muukin homoerotiikka,
roskikseen.

Heih, mie olen jo ties kuinka kauan etsinyt katseltavaa homoerotiikkaa, jota saa joko mahdollisimman halvalla tai mieluiten vaikka ilmaiseksi tillotella jossain muodossa. Kovasti on alkanut tämäkin taidemuoto kiinnostamaan, mutta én ole vielä uskaltanut suoranaisesti marssia kaupantiskille tiedustelemaan jonkinlaista pätevää aloitusmateriaalia.

Jos vain kehtaat, pistäisitkö minulle yksityisviestillä jonkinlaisia suositteluita ja esimerkkejä vaikkapa erinäisistä pätevistä Internet-sivustoista, joilta pystyy kohtuullisen kivuttomasti ladata tai katsella mielellään videomuotoisia pätkiä? Sinulla kuitenkin kuulostaa olevan aika paljon kokemusperäistä tietoa kyseisestä asiasta, koska pystyt noin helposti leimaamaan koko homoerotiikkateollisuuden roskakorin arvoiseksi.

Kiitoksia kommenteista.

Susivaara, jeps. Noh, minä nimenomaan hain sellaista saippuamaista liioittelevuutta, mutta mukavaa, jos maistui.

Lol En mä pahalle tota sun juttuus tarkottanu, ei vaa oikee homot kiinnosta(En oo rasisti). Kattelin tossa uudestaan jutun ja repesin parissa kohtaa kun oli vähä läppöi kuvailui:D Ihan hyvin kirjotettu. Mikä oli se juttu jolla voitit Tarina kilpailun?
Eikö haltioist saa tehdä pilaa :,(

Eh, ei se liity mitenkään siihen, että haluan epätoivoisesti tutustua homoerotiikkaan.

Jos repesit, tämä tarina omalta osaltaan oli lopulta sitten ihan onnistunut.

Ja veikkaisin, että löytyy tuo Pyhän Sigmarin parantola -tarina joko toiselta tai kolmannelta sivulta tältä foorumilta.

[Anaheim]

Heh, tämähän oli hyvä, ja kyllä, tunnettu fakta on että haltiat eivät ole homoja, vaan bi-seksuaaleja, rakastuvat henkilöön, eivät ulkokuoreen vaikka alkuperäinen haltia onkin pinnallinen ja kauneutta arvostava olenhijaaenkäaloitasaarnaamytologiastaprkle.

Kylä, huussi tekee hyvää kirjoitusjälkeä, se on pakko myöntää.

Ok, juoni on kyllä täyttä shaissea, mutta kai sitä haltioille omat kauniit ja rohkeansa pitää suoda.

Suurimman huvin tarjoavat kuitenkin yhä seksuaalista identiteettiään etsivien teinipoikien kiusaantuneet kommentit.

Mikäli tämä kommentti tuotti sinulle seksuaalista mielihyvää nauraessasi partaasi, en pyydä sitä vetämään takaisin omalta ostaltani.

Reps.

”Voi, Finubar”, Korhil kuiskasi. ”Voisitko sinä… halata minua?” Haltiakuningas liu’utti kämmenensä ystävänsä kaulalle ja siirtyi lähemmäs.
”Vain, jos sinä halaat minua”, hän kuiskasi haltiasoturin korvaan ja painautui tämän syliin.

..ja tässä kohtaa repesin uudestaan. Perkele xD Kohtaus on huvittava muuten täysin vakavan ja loogisen kerronan vuoksi, ja oletin että tässä kohtaa tulee traaginen loppu tai kimppakivaa saksalaisten kääpiöiden kanssa.

[The Captain]

Suurimman huvin tarjoavat kuitenkin yhä seksuaalista identiteettiään etsivien teinipoikien kiusaantuneet kommentit.

Mikäli tämä kommentti tuotti sinulle seksuaalista mielihyvää nauraessasi partaasi, en pyydä sitä vetämään takaisin omalta ostaltani.

Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.

[Nilarakh]

Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.

Ok, voitit tämän erän.