FB Etiikka(ei siis etikka)...

[naran]

Marauderit ovat kelvollisia lähinnä nuolisuojaksi. Hoitavat homman paremmin kuin koirat jotka pakenevat kovin helposti. Lähitaistelussa ne antavat viholliselle vain lisää pisteitä kun kuolevat mokomat.

Ehkäpä petomiehistä saa hyviä tukijoita warrioreille, kunhan ilmestyvät. Demonit eivät oikein houkuta jo pelkän eurohintansa perusteella, instabilitya mainitsemattakaan...

Huom: kuvani Warhammerista saattaa olla täysin vääristynyt, 99% peleistäni pelaan Bretonniaa vastaan...

[Hammerheart]

Minusta on tosi hauskaa mennä turnaukseen, maksaa siitä, luoda kova armeija, jonka pitäisi toimia kaikkia vastaan - ja sitten tulee kohdalle tämmöinen yhden homman ihme (seer council, tykkilauma, 13 chaos chariottia), jolloin omalla ja vastustajan pelitaidoilla on kovin vähän merkitystä. Siis jos turnauksessa olisi edes hieman tarkoitus selvittää paremmuutta, niin tämmöiset "villit kortit" poistavat moisen hienouden tehokkaasti. Jos kaikki toisivat suht normaalin possen, niin paremmuuden päättäisi pelaajien taso, ei arpaonni kuka saa kenetkin vastaansa.

Nyt tietenkin "whinetän" (miksi ihmiset luulevat, että valittamisesta valittaminen on jalompaa kuin valittaminen?) hirmuisesti ja olen muutenkin täysi tollo, mutta minusta vain hauskimmat matsit ovat suht tasaväkisten armeijoiden välillä. Cheese ei minusta tarkoita über-kovaa vaan tylsää armeijaa, jota vastaan ei ole hauska pelata.

Huomatkaa muuten, että ainakaan minusta lähitaistoon panostamalla ei kovinkaan helposti mene liiallisuuksiin. Siis tuommoinen 30 grave guardia ja kolme charaa sisältävä unitti on kova, jos ei käytä minkäänlaista strategiaa. Semmoista viivytetään koko peli (tai se ainakin on tarkoitus, ainahan moinen ei tietenkään onnistu) Toisaalta kanuunakavalkadia tai magiamassaa vastaan pärjää (tai ei pärjää) täysin ilman strategiaa, kaikki riippuu omasta listasta.

Ja sitten vielä rotujen keskinäisistä vahvuuksista, uskaltaisinpa väittää, että jos ottaa miljoona peliä örkit vastaan kääpiöt niin kääpiöillä on enemmän voittoja. Samoin kaaos vastaan VC, kaaos voittaa yli 50% peleistä. Totta kai örkit ja VC:kin voittavat varsin monta, mutta väitän, että prosentit ovat kuitenkin verrattain selkeät (esim 60-40 tai 65-35).

[Kuuker]

Minusta on tosi hauskaa mennä turnaukseen, maksaa siitä, luoda kova armeija, jonka pitäisi toimia kaikkia vastaan - ja sitten tulee kohdalle tämmöinen yhden homman ihme (seer council, tykkilauma, 13 chaos chariottia), jolloin omalla ja vastustajan pelitaidoilla on kovin vähän merkitystä. Siis jos turnauksessa olisi edes hieman tarkoitus selvittää paremmuutta, niin tämmöiset "villit kortit" poistavat moisen hienouden tehokkaasti. Jos kaikki toisivat suht normaalin possen, niin paremmuuden päättäisi pelaajien taso, ei arpaonni kuka saa kenetkin vastaansa.

Nyt tietenkin "whinetän" (miksi ihmiset luulevat, että valittamisesta valittaminen on jalompaa kuin valittaminen?) hirmuisesti ja olen muutenkin täysi tollo, mutta minusta vain hauskimmat matsit ovat suht tasaväkisten armeijoiden välillä. Cheese ei minusta tarkoita über-kovaa vaan tylsää armeijaa, jota vastaan ei ole hauska pelata.

Huomatkaa muuten, että ainakaan minusta lähitaistoon panostamalla ei kovinkaan helposti mene liiallisuuksiin. Siis tuommoinen 30 grave guardia ja kolme charaa sisältävä unitti on kova, jos ei käytä minkäänlaista strategiaa. Semmoista viivytetään koko peli (tai se ainakin on tarkoitus, ainahan moinen ei tietenkään onnistu) Toisaalta kanuunakavalkadia tai magiamassaa vastaan pärjää (tai ei pärjää) täysin ilman strategiaa, kaikki riippuu omasta listasta.

Ja sitten vielä rotujen keskinäisistä vahvuuksista, uskaltaisinpa väittää, että jos ottaa miljoona peliä örkit vastaan kääpiöt niin kääpiöillä on enemmän voittoja. Samoin kaaos vastaan VC, kaaos voittaa yli 50% peleistä. Totta kai örkit ja VC:kin voittavat varsin monta, mutta väitän, että prosentit ovat kuitenkin verrattain selkeät (esim 60-40 tai 65-35).

Olisiko sitten jotain järkeä siinä että esim 40k:ssa turnauksen säännöissä lukisi että: jokainen ottaa marine armeijan, joka muodostuu väh 3 rhinosta, (sori en osaa antaa fb:stä esimerkkiä kun ei ole niin pal kokemusta). tai vastaavasti joku erittäin yleinen lista fabassa...
Olisipa todella mukavaa..
Ja ei omasta mielestäni se millä armeijalla pelaa, vaikuta siihen lopputulokseen. Skillit vaikuttaa ja myös kuinka hyvä lista. ei armeija.

[MakeH]

Minusta on tosi hauskaa mennä turnaukseen, maksaa siitä, luoda kova armeija, jonka pitäisi toimia kaikkia vastaan - ja sitten tulee kohdalle tämmöinen yhden homman ihme (seer council, tykkilauma, 13 chaos chariottia), jolloin omalla ja vastustajan pelitaidoilla on kovin vähän merkitystä. Siis jos turnauksessa olisi edes hieman tarkoitus selvittää paremmuutta, niin tämmöiset "villit kortit" poistavat moisen hienouden tehokkaasti. Jos kaikki toisivat suht normaalin possen, niin paremmuuden päättäisi pelaajien taso, ei arpaonni kuka saa kenetkin vastaansa.

olen eri mieltä kanssasi. Jos et ole ottanut noita one-shot-wonder armeijoita huomioon omaa listaasi tehdessä niin silloin kaikki onkin varmaan tuurista kiinni ja vastustajalle on turha itkeä. Tämän takia sinun pitääkin lisätä listaasi jotain hassua jotta sinulla olisi ässä hihassa joka antaa sinulle vaikkapa yllätys edun vastustajan yhden tempun armeijaa vastaan.

[Grond]

Ja sitten vielä rotujen keskinäisistä vahvuuksista, uskaltaisinpa väittää, että jos ottaa miljoona peliä örkit vastaan kääpiöt niin kääpiöillä on enemmän voittoja. Samoin kaaos vastaan VC, kaaos voittaa yli 50% peleistä. Totta kai örkit ja VC:kin voittavat varsin monta, mutta väitän, että prosentit ovat kuitenkin verrattain selkeät (esim 60-40 tai 65-35).

En sano mitään tuosta Kaaos vastaan VC väitteestä, kun kumpaakaan en pelaa (kuulostaa tosin omituiselta), mutta tuo örkit vastaan kääpiöt? Millä perusteella kääpiöt olisivat niin paljon parempia, niillä on hatred vihernahkoja vastaan mutta silti? Vai onko minun kääpiöitä vastaan tulleet örkkipelaajat jotenkin keskimääräistä parempia, kyllä tuo voitto/tappio -suhde on aikalailla tasainen siltä ajalta mitä olen kirjaa pitänyt (nelisen vuotta), ja ennenkuin aloin kirjaamaan tulokset ylös samantapaista muistelen sen olleen.

[Hammerheart]

Kuuker, tiedätkös mikä on strawman argument? Se on semmoinen, että vetää toisen väitteen sen epäloogiseen ääripäähän (eli laitetaan toisen suuhun sanoja, joita siellä ei ollut). Siis sinusta Empirellä, Helffeillä tai kaaoksella ei voi tehdä normaalia listaa vaan niillä pitää tehdä tuommoinen yhden asian ihme (huomaa, että tässä _ei_ ole strawman argumenttia, koska annoit jo ymmärtää, että ainoa vaihtoehto on 'kolmen rhinon marine-armeija').

MakeH, millä ihmeellä otat huomioon tuon magialauman? Jos lataat posseesi riitävästi puolustuksellista magiaa niin häviät sitten jokaiselle normaalille armeijalle, jota vastaan pitäisi hieman taistellakin. Ja onko sinusta siis ainoa mahdollisuus turnauspeliin semmoinen hillittömän nopea armeija, joka on varustautunut vihollisen tykistökeskitykseen? Miten moisen saat aikaan esim. kääpiöillä? Vai onko ainoa turnauskelpoinen kääpiöarmeija vastaavanlainen tykkilauma, koska sieltä saattaa moinen tulla vastaan?

[Nikodent]

kaikki ampuu ei toimi se siitä.
minä kyykin ja ammun ja kyykin sekä ammun vähän lisää eikä mitään käy. jos luottaa ampumiseen yli kaiken niin sitten täytyy a)vihulla olla armeija joka kävelee 4 vuoroo sua kohti b) hervoton munkki

[MakeH]

MakeH, millä ihmeellä otat huomioon tuon magialauman? Jos lataat posseesi riitävästi puolustuksellista magiaa niin häviät sitten jokaiselle normaalille armeijalle, jota vastaan pitäisi hieman taistellakin. Ja onko sinusta siis ainoa mahdollisuus turnauspeliin semmoinen hillittömän nopea armeija, joka on varustautunut vihollisen tykistökeskitykseen? Miten moisen saat aikaan esim. kääpiöillä? Vai onko ainoa turnauskelpoinen kääpiöarmeija vastaavanlainen tykkilauma, koska sieltä saattaa moinen tulla vastaan?

minä otin hyvän magia puolustuksen, kaksi ykkösen velhoa joilla kaksi kääröä mieheen... voitin gt:ssä summon armeijan ja vahingossa pari tavallistakin, muista dispellaa vain kriittiset spellit.

mielestäni ampuva kääpiö armeija on ainoa kova kyykkä armeija kokska ovat liian hitaita rynnäköintiin, muttä kääpiöilläkin löytyy wild card, mainerit... voitat pelin tykki kukkulaa vastaa automaattisesti jos ne tulevat tokalla vuorolla peliin.

ja hillittömän nopea armeija ei tosiaankaan ole vaatimus, se on vain yksi etu joka armeijalla voi olla. Yksin nopeudella ei kannatta ainakaan empiren tykki kukkulaa vastaan lähteä, taitava pelaaja pystyy kikkailemaan melkovarmasti tarpeeksi, että saa pari ampumavuoroa lisää... kestävyys ja nopeus on harvoin samassa paketissa, kestävyys on toki tykkejä vastaan muutenkin aivan olematonta.

[Luolapeikko]

#seuraa tilannetta luolastaan#
suuremmille voimille kiitos että löytyy vielä niitä, jotka näkevät metsän puilta...
siinä saakin olla todellinen maestro ja mestari (ja ennen kaikkea omistaa isot hihat) että saa niin monta ässää hihaansa, jotta kaikki one wonder armeijat kellistyvät

oletteko te oikeasti (aikuisten oikeasti) sitä mieltä, että on ihan jees ja kivaa pelata mahdollisimman pitkälle viilattua armeijaa vastaan, joka joko nousee tai kaatuu oman temppunsa mukana?
meininki on vähän sama kuin ampumapainissa: toivoa päästä painimaan on hyvin vähän...

[minisaarnaaja]

Cheese ei minusta tarkoita über-kovaa vaan tylsää armeijaa, jota vastaan ei ole hauska pelata.

Tästä olen samaa mieltä Hammerheartin kanssa. Juuston käsitteestä en nyt jaksa jauhaa, unohdetaan se vaikka hetkeksi. Vaikka pidän Warhammerin maailmasta paljon ja pelinäkin se miellyttää melkoisesti, on yksipuolisten armeijoiden vitsaus useimmiten se asia joka pistää miettimään koko touhun järjellisyyttä. Aivan ehdottomasti se pistää miettimään, haluaako enää pelata kyseistä vastustajaa vastaan, mikäli asiaan voi jotenkin vaikuttaa. Yksipuolisilla armeijoilla tarkoitan sitä, että minkä tahansa armeijan vahvuuksia painotetaan äärimmäisyyksiin asti (siis: Empiren tykistökeskitys, helffien seerit, puhdas Khorne jne.). Mielestäni tämä johtaa samalla lähes poikkeuksetta siihen, että armeijalla/sitä vastaan on mielenkiinnotonta pelata. Voitontahto ja -tavoittelu on tietenkin luonnollista, mutta siinä voi mielestäni mennä liiallisuuksiin hauskuuden kustannuksella. Luultavasti tämä keskustelukin liittyy suurimmaksi osaksi pelikulttuurien erilaisuuteen siinä, kuinka suuri arvo voitolle sinänsä annetaan, ja mitä pidetään hauskana? Ja edelleen: en puhu nyt kokeiluista vaan siitä, että yksipuolista armeijaa peluutetaan kerta toisensa jälkeen.

Valitettavasti on kovin helppoa sanoa, että älä sitten osallistu turnauksiin tai älä pelaa niiden tai noiden kanssa. Joillekin tämä on mahdollista, joillekin ei, mikäli haluaa ylipäätään pelata. Hammerheartille ja muille samoin ajatteleville: pitäkää hauskaa joidenkin tiettyjen vastustajien kanssa, ja pelatessanne esimerkiksi turnauksessa valmistautukaa jo ennalta siihen, että paikalla on henkilöitä joiden ajatukset pelin perimmäisestä luonteesta (siitä, mikä on hauskaa, ja kuinka tärkeää voitto on) eroavat omistanne. Tarkoituksenahan ei kuitenkaan ole erakoitua ainoastaan johonkin tuttuun peliporukkaan, vaan oppia pelaamaan myös toisenlaisten ihmisten kanssa. Vai?

[Luolapeikko]

#hyppii innoissaan ja taputtelee käsiään#
URAA! HALLELUJA! HAIL TO SIGMAR! [sori, saarnaaja, en tiedä ketä kumarrat ]

sieltä ne tulivat, totuuden sanat.
olkoot kaikki kohtaamasi vastukset kunnioituksen arvoisia ja kokekoot muutkin valaistuksen sinun sanoihisi luottaen...
toivoa ON vielä olemassa

[MakeH]

#seuraa tilannetta luolastaan#
suuremmille voimille kiitos että löytyy vielä niitä, jotka näkevät metsän puilta...
siinä saakin olla todellinen maestro ja mestari (ja ennen kaikkea omistaa isot hihat) että saa niin monta ässää hihaansa, jotta kaikki one wonder armeijat kellistyvät

oletteko te oikeasti (aikuisten oikeasti) sitä mieltä, että on ihan jees ja kivaa pelata mahdollisimman pitkälle viilattua armeijaa vastaan, joka joko nousee tai kaatuu oman temppunsa mukana?
meininki on vähän sama kuin ampumapainissa: toivoa päästä painimaan on hyvin vähän...

yleisimpiä one-trick armeijoita vastaan pystyy varautumaan, eli magiaa ja tykkejä. Voittoja ei tietenkään voi taata mutta tietenkin turnaukseen lähtiessä sinun pitää niitä vastaan varautua.
Ja en minä ainakaan ole missään vaiheessa sanonut että one-trick-wonder armeijoita vastaan olisi kiva pelata, en vain syytä vastustajan armeijaa jos sille häviän... syytän omaani
Ja olen oikeesti (aikuisten oikeesti, mitä lie tarkoittaneekaan) sitä mieltä, että viilatuilla armeijoilla on ihan jees pelata turnauksissa ja en odota pelaavanikaan muunlaisia armeijoita vastaan.

[Luolapeikko]

#töllistelee MakeH:ta silmät ymmyrkäisinä#
niin, niinhän se varmaan on.
oma vikahan se on, jos menee tekemään sellaisen armeijan, jota ei ole tajunnut viilata...
en minäkään vastustajaani hauku pataluhaksi, jos hänelle häviän. kysymyshän [siis se perimmäinen kysymys (enkä puhu nyt elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta)] oli että onko se viksua ja hienoa.
sinusta se on.

minusta on mukava mennä turnaukseen kokeilemaan, kuka on paras pelaaja, ja nauttimaan uusista vastustajista. niin, ja tottakai esittelemään omia joukkojani
mutta, kuten sinäkin totesit, ei ole kovin viihdyttävää pelata one-trickkiä vastaan. toinen nautinnon aihe pilattu.
ja sitten, kerrohan minulle MakeH tai joku muu, osoittaako viilatulla one-trick-wonder listalla pelaaminen tietoa, taitoa tai jotain muuta hienoa?
vahvoilla listoilla turnauksissa pelataan. tottakai! mutta nyt puhun juuri näistä loppuun asti ahdetuista, tasapainottomista pilkunviilaushirviöistä...
niilläkö voittaminen osoittaa, kuka on paras?

[Väkipyörä]

Mielestäni loppuun asti viilatulla armeijalla pelaaminen osoittaa lapsellista pätemisen tarvetta. Kenenkä mielestä on hauskaa pelata armeijalla jonkalaisia kuka tahansa osaisi tehdä kun vähän netistä kopsuttaisi armeijalistaa? Onpa sitten hienoa kahtella kun kaksi identtistä seer councilia yms. tusina-armeijaa ottaa yhteen..

Haluaisin edelleen korostaa että taitojen karttuessa olisi suotavaa siirtyä mielenkiintoisiin armeijoihin. Turnauksiinkin olisi syytä saada lastenosasto erikseen. Vedelköön siellä rauhassa kortteja hihoista.

[Black scars]

Tästä olen samaa mieltä Hammerheartin kanssa. Juuston käsitteestä en nyt jaksa jauhaa, unohdetaan se vaikka hetkeksi. Vaikka pidän Warhammerin maailmasta paljon ja pelinäkin se miellyttää melkoisesti, on yksipuolisten armeijoiden vitsaus useimmiten se asia joka pistää miettimään koko touhun järjellisyyttä. Aivan ehdottomasti se pistää miettimään, haluaako enää pelata kyseistä vastustajaa vastaan, mikäli asiaan voi jotenkin vaikuttaa. Yksipuolisilla armeijoilla tarkoitan sitä, että minkä tahansa armeijan vahvuuksia painotetaan äärimmäisyyksiin asti (siis: Empiren tykistökeskitys, helffien seerit, puhdas Khorne jne.). Mielestäni tämä johtaa samalla lähes poikkeuksetta siihen, että armeijalla/sitä vastaan on mielenkiinnotonta pelata. Voitontahto ja -tavoittelu on tietenkin luonnollista, mutta siinä voi mielestäni mennä liiallisuuksiin hauskuuden kustannuksella. Luultavasti tämä keskustelukin liittyy suurimmaksi osaksi pelikulttuurien erilaisuuteen siinä, kuinka suuri arvo voitolle sinänsä annetaan, ja mitä pidetään hauskana? Ja edelleen: en puhu nyt kokeiluista vaan siitä, että yksipuolista armeijaa peluutetaan kerta toisensa jälkeen.

Valitettavasti on kovin helppoa sanoa, että älä sitten osallistu turnauksiin tai älä pelaa niiden tai noiden kanssa. Joillekin tämä on mahdollista, joillekin ei, mikäli haluaa ylipäätään pelata. Hammerheartille ja muille samoin ajatteleville: pitäkää hauskaa joidenkin tiettyjen vastustajien kanssa, ja pelatessanne esimerkiksi turnauksessa valmistautukaa jo ennalta siihen, että paikalla on henkilöitä joiden ajatukset pelin perimmäisestä luonteesta (siitä, mikä on hauskaa, ja kuinka tärkeää voitto on) eroavat omistanne. Tarkoituksenahan ei kuitenkaan ole erakoitua ainoastaan johonkin tuttuun peliporukkaan, vaan oppia pelaamaan myös toisenlaisten ihmisten kanssa. Vai?

Ihan yleispätevää tekstiä, johon on helppo yhtyä. Käytännössä pistämällä vaikka neljänneksen armeijan pisteistä johonkin harvinaisempaa, mutta näyttävään yksikköön, saa jo melkoisesti erilaisuutta armeijaansa. Tilanne on tietysti helpompi niille joilla on monta maalattua armeijaa, voi vaihtaa koko pakan tarvittaessa.
Turnauksiin kannattaa kuitenkin suhtautua joustavasti, miksi pilata viikonloppua pohtimalla sitä miksi ei kaikki pelaa niin kuin itse haluaisi. Tylsää armeijaa vastaan pistää vain ukot pöyttää ja alkaa viuhuttamaan noppaa, kyllä sitä kuusi kierrosta seisoo vaikka päällään.

[MakeH]

oli että onko se viksua ja hienoa.
sinusta se on.

minusta on hienoa ja fiksua mennä turnauksiin pelaamaan mahdollisimman hyvillä armeijoilla, mutta en ole väittänyt, että one-shot-wonder armeijat olisivat niitä parhaita tai mahdollisimman hyviä. Mutta jos sellainen ameija on paras mitä joku osaa tehdä, niin silloin hänen pitäisi sellaisella turnaukseen lähteä.

kerrohan minulle MakeH tai joku muu, osoittaako viilatulla one-trick-wonder listalla pelaaminen tietoa, taitoa tai jotain muuta hienoa?

ei välttämättä osoita mitään noista, mutta se ei välttämättä tarkoita, että pelaajalla ei noita löytyisi. Osoittaako se sitten taitoa, että ottaa turpaan tuollaiselta one-shot-wonderilta? Jos kertä lähdet turnaukseen mahdollisimman monipuolisella armeijalla, niin eikö sinulta silloin pitäisi löytää ase tuollaista armeijaa vastaan? Black Scar ainakin todisti GT:ssä, että taidolla pystyy voittamaan monipuolisella kikka armeijalla one-shot-wonder armeijat, luulisi myös, että hän nautti sellaisten armeijoiden pieksemisestä... vaiko?
Sanotaan nyt vielä tähän loppuun, että itse olen pelaillut conista asti wone-trick-onder woffe armeijalla, ennen sitä jack-of-all-trades marineilla ja Fb:ssä hiukan monipuolisemmalla empire shootyllä. Nämä siis turnauksissa.

[Black scars]

armeijalla one-shot-wonder armeijat, luulisi myös, että hän nautti sellaisten armeijoiden pieksemisestä... vaiko?

Piekseminen on erittäin väärä sana, pelit oli tiukkoja ja vain yksi massacre viidessä pelissä. Tosin muutama lupaavasti kulkenut peli päättyi liian aikaisin kun aika loppui.
Nautin toki GT armeijallani pelaamisesta, harvoin sillä joutuu umpikujaan. Bretonnia ja yllättäen kääpiöshooty ovat pahimmat mitä vastaan voi tulla, onneksi molemmat aika harvinaisia. Strigoi hyvällä lentokalustolla varustettuna on myös erittäin hankala ja jopa todennäköinen vastustaja.
Monipuolisen armeijan suurin hauskuus on siinä, että se mukautuu ja säätelee peliä, ei ole koskaan täysin väärässä paikassa, kuten yhden tempun armeijalle saattaa käydä. Ainakin DE versioni on sellainen että sillä ei saa lähteä liikoja yrittämään, eli pitää alusta alkaen tietää mikä on hyvä ja realistinen lopputulos. Hyvällä yhden tempun runtalla voi olla vain yksi tavoite: massacre.
Omassa peliporukassamme on pääarmeijoina HE, WE, DE, VC. Kaikki pelaavat yleensä all around -tyylillä ja pitkään olaan jaksettu pelata, eli kyllä tuo taitaa se suosikkitapa minullekkin olla. Porukasta tosin löytyy kaikki muuta armeijat paitsi liskot ja kaamoskääpiöt, eli yksitoikkoista ei muutenkaan ole.
Yhden tempun armeijoiden heikkous on niiden vastakappale, eli lähes aina jokin armeija on suuressa etulyöntiasemassa omaasi nähden. Kun sellainen turnauksessa tulee vastaan, niin vain taidolla ja tuurilla sen voi voittaa. Ei voi yleistää yhden tempun armeijan olevan taitopelaamisen ulkopuolella, sitäkin tarvitaan kun pitää voittaa viisi peliä putkeen. Kuten aikaisemminkin on juttua ollut, armeijan teho ja pelaamisen hauskuus ei aina kulje käsi kädessä, mutta sen painottaminen onkin täysin henkilöstä riippuvaista. Parhaassa pelissä molemmilla on hauskaa.

[Zymeth Salkir Dkhan]

Seer-councillista vielä, sen pistehinta on minusta liian korkea, olen 6 kertaa kohdannut seerit ja nauranut armeijan kokoa. Oma kaaosarmeijani on isompi ja jyräsi joka kerta yli. Seerejä ovat pelanneet eri henkilöt ja pidän heitä hyvinä pelaajina.
Black Scarille Tzeentch-magiasta: Nautin omien velhojeni eräänlaisesta mage-hunter immuniteetistä, se on pelastanut monta peliä. Loitsujen generoinnin ja Tzeentchin spesiaalipainotteisuudesta johtuen en ole pystynyt hirveään magiadominointiin, mutta aina sillä peli ratkaistaan. Mielummin Tzeentch kuin Seer.
Juustoisuudesta vielä lopuksi: Oma armeijani on tehokas ja teemattu, sen jäbät on nimetty, joten millaisella armeijalla pelaan?

[Dru Perim]

Huh, huh, olipa paljon luettavaa, että pääsi tänne asti...

Jos WH-moraalista puhutaan, haluaisin tähän väliin lisätä, että pelkän vastustajan armeijalistan tuijottamisen lisäksi on erittäin tärkeää huomioida, millainen pelaaja vastustajasi on. Tällä tarkoitan sitä, miten pelaaja käyttäytyy. Jos vastustaja on kohtelias ja käyttäytyy pelissä reilusti, en valita. Vaikka häviäisin 20-0, mutta vastustaja on ollut mukava tyyppi, olen tyytyväinen.

Tämä mielipide siksi, että olen pelannut ns. mukavia armeijalistoja vastaan, mutta pelaaja onkin sitten ollut täyttä juustoa. Tämä on mennyt aina siihen asti, että vastustaja on esim. kylmäverisesti silmieni edessä siirtänyt tuuman puolikkaan joukkojaan eteenpäin, jotta yksikkö on ollut charge rangella. Kyseistä turnauspeliä oli vielä katsomassa pari pelaajan kaveria, joten ei autanut huudella tuomaria paikan päälle ja alkaa selittämään yksin kolmen ihmisen todistelua vastaan, että vastustaja huijaa törkeästi. :x

Okei, nyt joku kommentoi, että jos joku tekee turnaukseen juustolistan, niin se jo kertoo, että vastustaja ei ole kohtelias ja reilu. En ole samaa mieltä. Minun puolestani saa ottaa armeijaan 2 mortaria, 2 hellblasteria ja 2 tykkiä, jos vain osaa oikeasti pelata reilusti ja kohteliaasti. Onhan minullakin mahdollisuus tehdä vastaavanlainen armeija.


Dru Perim

[The Captain]

Okei, nyt joku kommentoi, että jos joku tekee turnaukseen juustolistan, niin se jo kertoo, että vastustaja ei ole kohtelias ja reilu. En ole samaa mieltä. Minun puolestani saa ottaa armeijaan 2 mortaria, 2 hellblasteria ja 2 tykkiä, jos vain osaa oikeasti pelata reilusti ja kohteliaasti. Onhan minullakin mahdollisuus tehdä vastaavanlainen armeija.


Dru Perim

Samaa mieltä. Olen pelannut turnauksissa 96-armeijaa vastaan (40K) ja antanut silti tällaiselle vastustajalle pisteet reilusta pelistä. Minä pelaan FB:ssä kaikkien paikallisten suuresti vihaamalla ja pelkäämällä seer council + all-shooty high elf -armeijalla, mutta yritän pelata sillä mahdollisimman reilusti: jos on epäselvyyttä siitä, voinko stand & shootata, pyydän heittämään nopalla - jos tilanne näyttää vähän enemmän vastustajan puolelle kallistuneelta, en stand & shoottaa. jos on epäselvyyttä siitä, onko vastustaja lyhyellä vai pitkällä kantamalla, otan sen -1 osumiseen. Vastustajani tietävät jo, mitä armeijassani on, ja osaavat varautua siihen. Siitä huolimatta olen hävinnyt vain kahdesti, ja molemmat miscast-putken takia (ja siksi, että toisella kertaa vastustaja väitti chariotien saavan marssia, ja kun en silloin muistanut asioiden olevan päin vastoin, en väittänyt vastaan...)

Yksipuolisella armeijalla saattaa olla hyvin haasteellista pelata, jos se yksi perussuunnitelma ei toimikaan (jos minulta viedään kukkulat RBT:iden alta tai maasto on metsäistä ja täynnä vihollien skirmishaavia scoutteja, olen pulassa). Silloin vasta vaatiikin taitoa, että saa tilanteen korjattua ja voiton kotiin huolimatta siitä, että se "yhden tempun ihme" ei voikaan käyttää sitä yhtä temppuaan. Laitetaan 40K:ssa Taut tiheään maastoon tai deldarit aukiolle, niin siinä saa olla aika guru, että selviää voittajana.

Jos kokonaan lähitaisteluun painottuneen kääpiöarmeijan laittaa istuvaa ja ampuvaa armeijaa vastaan yli 36" päähän (jos vastustajalla on tarpeeksi tilaa deployment zonella), kääpiöt eivät ikinä pääse perille asti. Tuollainen peli on 1. vuorolla ratkennut. Missä muussa hyvänsä tilanteessa taito ja tuuri ratkaisevat pelin kulun. Myös juustoa vastaan. Seer councilin 4. tason velho voi menettää loitsimiskykynsä pelin ensimmäisellä vuorolla (olen tehnyt sen kerran, mutta voitin silti). All-shooty voi saada vastaansa Clan Eshinin skirmisherit ja storm bannerin (voitin senkin). Sitten noviisipelaajan kääpiöiden lyllertävä lähitaisteluarmeija ilman runesmithejä tulee ja voittaa minut.

Kun ihmiset valittavat, että yksipuolisia armeijoita vastaan on tylsää pelata, tarkoittaako se, että niille on tylsää hävitä? Enpä ole kuullut kenenkään valittavan, että "kohtasin Bretonnian armeijan, jossa oli pelkkiä ritareita, ja massacroin ne. Oli muuten helkkarin tylsä peli." Sen sijaan päinvastainen tapaus "Kohtasin Bretonnian armeijan, jossa oli pelkkiä ritareita, ja ne massacroivat minut. Ei niille lance formationeille mahda mitään, ne ovat niin juustoisia" kuulostaa paljon todennäköisemmältä (ainakin, jos lance formationit olisivat voittamattomia).