Turnausarmeijoista

[Black scars]

Lahti Fanatic 5 tuloslistaa katselin ja kärkipään osalta yksi lainalaisuus näytti yhdistävän lähes kaikkia armeijoita. Olisi mielenkiintoista tietää kaikki TOP-10 armeijat, Maken listaan asti ne tiedän, mutta mitä olivat armeijat 7-10?

Yhdistävä tekijä löytyy psykologian puolelta, kärkiarmeijat olivat pääosin immuuneja sille, ainakin tärkeiden yksiköiden osalta. Pelkoa / kauhua aiheuttavia yksiköitä löytyi vastaavasti omasta arsenaalista runsain mitoin. Selitys lienee siinä, että tuollaiset armeijat ovat erittäin toimintavarmoja. Vastustaja joutuu toisaalta ottamaan pelissä 10-20 merkityksellistä ld testiä, puhumattakaan tietysti break testien vain tupla ykkösillä pitää vaikutuksesta.

Itse pelasin WE, WE, SAD, UD Chaos (toistakymmentä fear causing / immune to p. / frenzy yksikköä) ja lentävää demonilegioonaa vastaan. Yksi viidestä oli armeija, joka ottaa ld-testejä jossain määrin, muut hyvin vähissä määrin.

Empirelle ja örkeille saatiin hyvät uudet kirjat, aika vähän niitä silti turneessa näkyi. Liskot (ld 3d6), wood elffit (fear, terror, immune to psychology), undeadit ja kaaoksen demonit kansoittivat pöytiä. Näyttää siltä, että turnauksissa on siirrytty 6th editionin magiasodasta 7th editionin psykologiseen sodankäyntiin. Onhan se tietysti selvää, kun pelataan 5-6 peliä putkeen, niin kriittisiä ld-testejä kertyy melkoisia määriä; jos testejä joutuu ottamaan.

Se ettei pysty pakenemaan on huomattavasti pienempi haitta, kuin paniikissa juoksentelu ympäriinsä. Yhteenvetona turnausarmeijan pitää olla ensisijaisesti luotettava psykologiassa, muut ominaisuudet on kompensoitavissa. Suuri osa turnauksista taidetaan voitetaan immuniteetti / cause fear armeijoilla?

Kuinka yleisenä suuntauksena noita havaintoja voi pitää, mielipiteitä?

[hc_andersen]

Tarkkanäköinen havainto. Noiden ominaisuuksien tärkeys on jossain määrin jäänytkin ilmeisimmän, eli liikkuvuuden varjoon. Kärkipään armeijat kun tyypillisesti ovat myös hyvin mobiileja: Pieniä, nopeita yksiköitä joilla voi sanella itse taistelun ehdot. Tai sitten on ThorekMutta totta puhut, moni hyvä suunnitelma kusee mokattuun pelkotestiin.

[Hepta]

Lahden Fanaticissa pelailin empirellä sijalle seitsemän. Listasta löytyi:
-Arch-lector & war altar, 2 x lvl 2, captain & pegasus
-2 x 5 ja 1 x 6 knights (ic), 5 outriders
-13 flagellants, 10 crossbowmen & 2 x 5 archers detachment
-2 x cannon, helblaster
-9 duellists (pistols)

Vastaan tuli empire, 2 x dwarfs, vc ja tk, psykologian hallintaa ei onneksi noissa ensimmäisissä kummemmin tarvittu. Kulmalan VC:tä vastaan tuli muutama ilkeä epäonnistunut LD9-heitto, joilla oli merkittävä vaikutus pelin kulkuun. Rantasen (sijoitus 8.) TK:ta vastaan ei pahemmin lähistelty muuta kuin unbreakable altarilla, mutta taisi siinäkin joku ritariyksikköni panikoida impassable terrainiin. Onnekseni ss-katapultit scatteroivat mihin sattui, joten ylimääräisiä paniikkeja ei tarvinnut pahemmin ottaa.

Mielestäni havaintosi ovat hyvin yleistettävissä, psykologian hallinta on kova juttu. On paljon helpompaa hallita pakenemismahdollisuuden puutetta kuin satunnaisia epäonnistuneita LD-testeja; ensimmäinen kun on täysin pelaajan hallinnassa. Toki hyvä pelaaja pystyy pelaamisellaan minimoimaan paniikin vaikutukset (heikot yksiköt yli 6" päässä muista, pakoreitin takana ei omia yksiköitä, jne.), mutta joka peliin tulee väistämättä muutama kriittinen psykologiatesti. Turnauksissa menestyminen vaatii viittä hyvää peliä, joten menestyäkseen noissa testeissä pitää onnistua. Ei siis ole ihme, että tuo toimintavarmuus on äärimmäisen tärkeä ominaisuus armeijalle.

[jamovoima]

Loput top 10 armeijoista taisivat olla tomb kingit (Rantanen), dark elffit (Katila) ja Chaos dwarffit (Virtanen) mikäli oikein yhdistin nimiä ja naamoja.
Huomio on ihan todellinen, liskomiehillä on jokseenkin paljon helpompaa pelata kuin high elffeillä, kun ei jokaiseen kriittiseen chargeen tarvitse varmistuksen varmistuksia. Usein helpot pelin kannalta ratkaisevat ylivoima chargetkin voivat kääntyä yhden ld9 fear checkin kämmäyksen jälkeen pelin maksaviksi virheiksi. Toisaalta taas usein fear ja panic checkien varaan tehdyt armeijavalinnat haukkaavat hatullisen sitä itseään kun vastaan osuu sopiva määrä demonia, wood elffiä ja epäkuollutta.
Psykoimmuniteetti on houkuttelevaa sillä esim. terror check on helppo ja halpa tapa voittaa pelejä, valitettavasti, itse tosin pidän flee option menettämistä sen verran suurena miinuksena, että koitan pitää armeijani suurimmaksi osaksi psykologisina.

[Aco]

No mitä vähemmän armeija on nopan varassa sitä enemmän taitoa tarvitaan. Jos on vielä taitoa, ei näin tarvita välttämättä edes erikoista noppatuuria. Johonkin tälläiseen se psykoimmuunin tärkeys kai perustuu koska se on yksi suurimmista tuuripohjaisista elementeistä koko pelissä.

Viimeinen oma pelini Fanaticissa tiivisti juonen aika pitkälle. Itse olisin liskoilla noussut top10:iin, jos oisin 20-0 voiton helposta TK listasta vienyt. Harmi vain, että kriittiset Ld8-testit kusivat ja armeijani jäi seisomaan pariksi vuoroksi paikalleen. Kaveri totesikin, että ei se turhaan maksa niin paljoa siitä fearista/ItP:stä.

[deggial]

Joo, kyllä tuli todettua tuo fearin toimivuus.

Itse pelasin bretonnialla ja pääsin heittämään joka pelissä oikein kunnolla fear testejä, kun vastaan käveli
slaaneshin demonilegioona, hautakunkkuja useamman kerran ja metsätonttuja.

Meinsasi jo mennä komiikan puolelle tokassa pelissä missä pelasin kunkkuja vastaan ja koko pelin aikana kaksi pegasusyksikköä (ld 8) eivät sitten uskaltaneet missään vaiheessa hyökätä skellujen kimppuun. Urheat ritarit kaivoívat sitten nenäänsä koko pelin. Muutenkin pegasukset alisuoriutuivat pahasti pisteisiinsä nähden.
Onneksi oli mukana yksikkö questing- ja graalin knihtejä ettei kaikilla ritareilla ei menny kurat housuun mörköjen irvistellessä.

No, lopullinen sija oli 15, mistä saa olla todella tyytyväinen.

[Black scars]

…taisi siinäkin joku ritariyksikköni panikoida impassable terrainiin.

Tuokin on jo toistasataa pistettä ja flankki auki parhaassa tapauksessa.

Omissa peleissä ainakin kärryn panikointi jätti flankin avoimeksi ja skirmaajat tulvi linjoihin, eikä sinne tuplavarmistuksia oikein mahtunut, maastokappaleita oli pöydällä pitkälti toistakymmentä. Toisessa pelissä uhrasin yksikön saadakseni frenzyttävät ritarit heroineen huonoon asemaan, sitten spearblokki kylkeen ja pisteet kotiin, kuinkas kävikään ld 9:llä… Samalla vuorolla toinen tukicharge kämitti niin ikään ld9:llä. Hieman siinä meni miettiessä, miten paketoin pelin jälleen uomiinsa.

Toki hyvä pelaaja pystyy pelaamisellaan minimoimaan paniikin vaikutukset (heikot yksiköt yli 6" päässä muista, pakoreitin takana ei omia yksiköitä, jne.), mutta joka peliin tulee väistämättä muutama kriittinen psykologiatesti.

Kyllä armeijassa voi olla noita ”ei niin väliä” –yksiköitä paljonkin, mutta lähinnä ld-pohjaisilla vastaiskuyksiköillä on suuret panokset niissä testeissä.

Loput top 10 armeijoista taisivat olla tomb kingit (Rantanen), dark elffit (Katila) ja Chaos dwarffit (Virtanen) mikäli oikein yhdistin nimiä ja naamoja.

Siinä toinen asia mitä mietin, loput top-10 armeijat ampuivat aika hyvin, molemmissa dark elffeissä oli 4 boltteria (puumiesten vaikutusta, luulen) ja läjä crossbow warrioreja. Kaaoskääpiöillä ainakin kaksi earthshakeria. Ampuminenhan on yksi tapa välttää testejä, sen targetointiin ei noppaa tarvita. Tärkeiden meleetaisteluiden määrä vähenee, kun osan vastustajan armeijasta voi hoitaa ampumalla, lisäksi paniikkitestejä kertyy toiselle 25%:n tappioista.

Psykoimmuniteetti on houkuttelevaa sillä esim. terror check on helppo ja halpa tapa voittaa pelejä, valitettavasti, itse tosin pidän flee option menettämistä sen verran suurena miinuksena, että koitan pitää armeijani suurimmaksi osaksi psykologisina.

AVVV kanssa juttelin asiasta ja häneltä tuli yksi hyvä huomio, wood elffit on armeija joka voi varsin vapaasti yhdistellä immuniteettiä, fear / terroria ja kykyä paeta. Liskot lienee toinen samantyyppinen paketti.

Johonkin tälläiseen se psykoimmuunin tärkeys kai perustuu koska se on yksi suurimmista tuuripohjaisista elementeistä koko pelissä.

Olen nyt pelannut kaksi turnausta, ensimmäisen VC:lla ja toisen dark elffeillä, niin kyllä eroa on kuin yöllä ja päivällä. Dark Elffeillä on niin miljoona asiaa mitä pitää huomioida, ampumalinjat pääkohteeseen ja varakohteeseen, millä varmistaan, mitä tekee epäonnistunut stupidity test, jne. VC:lla ainoa murhe oli se, ettei pelaa velhoja pussiin, muuten suunnitelmat voi hyytyä vain miscastiin, ei sillä vampyyrilla ole edes pakko taikoa toisaalta.

Kaiken kaikkiaan tuo näkyy siinä, että vaikka esimerkiksi beastit on paperilla tosi kovan oloinen, niin ld suhteessa testien määrään tekee listasta liian epävarman. Mitä maailmalta on kuullut empirearmeijoista, niin aika ampuvaa ja taikovaa linjaa turneissa noudattavat. Örkeistä en ole mitään ihmeempää vielä kuullut. Testien välttäminen ja aiheuttaminen näyttää olevan avain.

Itse pelasin bretonnialla ja pääsin heittämään joka pelissä oikein kunnolla fear testejä, kun vastaan käveli slaaneshin demonilegioona, hautakunkkuja useamman kerran ja metsätonttuja.

Bretonnia kohtaloa mietin tuossa ympäristössä myöskin, nimimerkillä armeija ritareita maalauspöydällä. Pelkästään terror heittää vähintään yhden lancen pelissä suuntaan x, puhumattakaan feartesteistä. Sija 15 on kyllä tosi hyvin, tuota pelaamaasi settiä vastaan, joten kyllä bretit saa näköjään toimimaan.

[Hepta]

…taisi siinäkin joku ritariyksikköni panikoida impassable terrainiin.

Tuokin on jo toistasataa pistettä ja flankki auki parhaassa tapauksessa.

Kirjoitinpas sen vähättelevästi. Panikoinut ritariyksikkö oli nimenomaan se kriittinen vastaiskuyksikkö, jonka piti hoidella vastapuolen kärryt kyljestä toisten ritareiden paetessa pois tieltä. Pakomatkaa tuli alle vähän, joten alle jäätiin ja paniikki levisi. Tilanteesta aukesi vastustajalle myös se toinen flankki...

Toki hyvä pelaaja pystyy pelaamisellaan minimoimaan paniikin vaikutukset (heikot yksiköt yli 6" päässä muista, pakoreitin takana ei omia yksiköitä, jne.), mutta joka peliin tulee väistämättä muutama kriittinen psykologiatesti.

Kyllä armeijassa voi olla noita ”ei niin väliä” –yksiköitä paljonkin, mutta lähinnä ld-pohjaisilla vastaiskuyksiköillä on suuret panokset niissä testeissä.

Jep, vastaiskuihin ei yleensä tule toista mahdollisuutta. Vastaiskujen fear-testit ja pääunittien terror-testit ovat niitä väistämättömiä ja kriittisiä testejä, joissa peli saatetaan menettää.

Ampuminenhan on yksi tapa välttää testejä, sen targetointiin ei noppaa tarvita. Tärkeiden meleetaisteluiden määrä vähenee, kun osan vastustajan armeijasta voi hoitaa ampumalla, lisäksi paniikkitestejä kertyy toiselle 25%:n tappioista.

Hyvä pointti! Ampuminen/taikominen lienee myös yleisin paniikin aiheuttaja. Epäsuorasti psykoimmuniteetti tuo suojaa myös magiaa vastaan, kun ei tarvitse huolehtia ainakaan missileiden aiheuttamista paniikkitesteistä. Sama pätee tietysti ampumiseen, joten psykoimmuniteetti syö ampumapainotteisten listojen tehokkuutta.

Ampuminen on tosin myös joillekin armeijoille paras tapa hallita terror-testejään: yleensä ne kaksi isoa tykkiä (tai miksei 4 boltteria) riittävät pitämään pahimmat möröt kurissa, etteivät pääse aivan vapaasti liikkumaan.

[Dolmot]

Näyttää siltä, että turnauksissa on siirrytty 6th editionin magiasodasta 7th editionin psykologiseen sodankäyntiin.

Tai psykologiattomaan sodankäyntiin...

En ollut Fanaticissa. Olin pelaamassa muuten vain. Käytin armeijaa, jossa oli 100 marauderia, 40 kaaossoturia ja pari vaunua. Maraudereista tasan yksi paketti korkattiin taistelussa. Muut vei paniikki ja terrorismi. Toinen soturilohko autobreikattiin, toinen selvisi loppuun asti otettuaan muutamia täpäriä testejä. Yksi vaunu pakeni omien joukkojen läpi. Tiivistetysti voisi sanoa, että vastapuolen höyrytankki pisti yli puolet armeijastani sileäksi pelkästään psykologian turvin, vaikka kävi lähitaistelussa vain kerran. Heitin kyllä testit päin alaselkää. Maraudereilla nimittäin oli Crom-peräinen undiv-merkki, mutta eipä auttanut. Paremminkin olisi varmaan voinut pelata, kuka tietää. Ehkä tässä silti on jotain merkillepantavaa.

Jos koko armeija ottaa testejä keskitason Ld:llä, siitä voi romahtaa kokonaisia rintamanpuolikkaita kertalaakista. Korkeampi Ld pettää suuressa mittakaavassa vain todella huonolla tuurilla. Väliin sijoitetut immuunien yksiköiden puskurivyöhykkeet estävät täystuhon. Toki jokainen armeija joutuu ottamaan tappioita jossain välissä, mutta jos ne saa rajoitettua pienelle alueelle, homma pysyy vielä kurissa. Jos taas koko armeija testaa ja samalla kerralla menevät sekä A-, B- että C-suunnitelma, käy ns. kehnosti.

Turnauksissa yksi toivottava ominaisuus armeijalle on, ettei sitä juuri koskaan putsata kokonaisuudessaan kentältä. Tässä on eduksi käyttää esimerkiksi jemma-sankareita, ketteriä yksiköitä ja psykologiankestoa. Jos näyttää ettei oma yritys etene, aina voi peruuttaa puolustusasemiin. Silloin selviää usein marginaalisella tappiolla. Kankea ja testit kiltisti ottava armeija voidaan parturoida viimeiseen mieheen, jos noppa ei pyöri testien otossa. Siinä kai se syy, miksi psykologiaherkkiä armeijoita näkee harvemmin kärkipäässä. Yksikin räikeä tappio riittää usein pudottamaan kärkikymmeniköstä. Kun tämä puoli on järjestyksessä, voi ruveta toivomaan myös niitä satavarmoja yksiköitä, joilla rynnäköidään pelottaviin kohteisiin kriittisissä paikoissa ja voitetaan juhlavasti pelejä.

Kyllä, havainto on mielestäni oikea ja loogisesti perusteltavissa.

[spjarv]

Threadissa on paljon oikeaan osuvaa. Senverran voisin lisätä, että jos tarjolla olisi Standardidryadi nykyisenä mallina (ITP, fear, 12 pts) tai Varianttidryadi (fear, 12 pts), ottaisin jälkimmäisen. Fearilla välttää ne pahimmat (eli yleensä varmat charget pelottaviin kohteisiin, terrorin ja autobreakin) mutta säilyttää yhä psykologian edut. Sama tilanne ItP vs. Re-roll psychology – ottaisin rerollit aina mieluummin kuin immuniteetin.

Edellä on kuultu monta kertomusta siitä, miten fear-testiin on hävitty. Itse olen myös monta kertaa ollut vastaanottavana osapuolena, kun treeman/dryadit/muu ei osaa paeta. Sekin riippuu paljon armeijasta, vampire counttien tyylinen lista ei kärsi fleen puutteesta (ja onhan ghoulit) niin paljoa kuin lyömiseen perustuva close combat-armeija, joka ei osaa ottaa chargeja kuten countit, tai tk:n tyylinen armeija, jolla ei ole yhtä paljoa halpoja kiusaunitteja. Kaikissa listoissa flee-option menetys ei tunnu samalla tavalla.

-Sami

[saimon]

Mitkä muuten olivat TOP 10 armeijat? Sylvania vei voiton, sen tiedän. Toiseksi ja kolmanneksi mutuna veikkaan Wood Elffejä, ja kapteenin tiedän vieneen neljännen sijan Slaanesh legioonalla. Miten muut?

[Black scars]

Itse olen myös monta kertaa ollut vastaanottavana osapuolena, kun treeman/dryadit/muu ei osaa paeta.

Siinä on riskinsä, mutta tuo aiheuttaa myös wood elf matseille ominaisen piirteen, eli peli lukittuu pattitilanteeseen. Se tuli jo aikanaan pelitestausvaiheessa esiin, että wood elffit ovat herkkiä joutumaan tilanteeseen, jossa yksiköt eivät voi edetä. Toisaalta ei vastustajallakaan ole mitään mahdollisuuksia lähteä haltioita hakemaan puskista ja peli päättyy tasuriin tai minoriin. Hupipeleissä tuo on rasite, turnauspeleissä se on hyvä ominaisuus. Ani harvoin wood elffit häviää pikkutappioita pahemmin. Ikävintä tuossa lienee se, että ainoa toimiva taktiikka on ”komeetta päähän, järki jäähän” magialla mälläily. Dolmotin kommentit toimivasta taktiikasta todentuvat. Maastot ja skenaariot tietysti vaikuttaa.

Ydinongelma on siinä, kuten mainitsit, että chargen vastaanotto ei ole vahvinta hommaa wood elffeille. Vastaavasti ei chargematkoilla juurikaan juhlita, ratsuväki poikkeuksena. Siinä mielessä listasi olikin erittäin hyvin tehty, 50 archeria tuo pisteitä, jos kenttä on ”jumissa”. Vain yhdellä puumiehellä pelaamisessa oli tosin vähän tyylittelyn makua, sen verran hyvä nappi on kyseessä.

Puumies ei voi paeta, mutta terrorilla ja root attackillaan se voi vältellä tehokkaasti meleetä ja tuoda silti pisteensä kotiin. Kyllä dryadit on mielestäni enemmän riskitapaus, niistä kun saa ottaa suuntimaa. Jälkimmäisillä tosin on halpa hinta etunaan, commandittomasta rank and file demonista joutuu maksamaan enemmän ja paljon huonommilla stateilla. Kuollut puumies on melkein minor loss yksinään.

Counttien kyky ottaa chargeja vastaan on kyllä pelin paras, kunhan nercot eivät joudu kohteeksi. Lahmiolla pelatessa vastustaja pisti rundissa lyömällä 13 lurkkia paloiksi, yhteensä 30 combat reson kanssa. Tappio se silti oli, kaikki eivät tuhoutuneet ja kaksi lancea heroineen jumissa. Mitä tahansa muuta armeijaa vastaan kyseessä olisi ollut melkoinen break charge.

Kuinka moni on muuten lukenut sääntökirjasta miten maastot luodaan warhammerin pelilaudalle? Systeemin on mielestäni aika toimiva ja antaa mm. empiren jalkaväkiarmeijoille ja örkeille tilaa, jättämättä lautaa kuitenkaan muutaman kukkulan aavikoksi. Mielestäni maasto on silloin tasapainossa, kun se ei suosi ampumista, mutta ei toisaalta mahdollista loputonta piileskelyä. Milloin järjestetään turnaus, jossa käytetään sääntiksen maastonluontisysteemiä? Jokaisessa pöydässä on 8 maastokappaletta, joista pelaajat valitsevat ja laittavat pöydälle osan sääntökirjan systeemin mukaan. Sitten puolenvalinta ja pelaamaan.

[The Captain]

Hyvä topikki.

Toden totta, oma fear on se tärkein juttu minun legioonallani. Ilmeisesti olivat juuri Deggialin bretit, joita huonot Ld-heitot kiusasivat koko pelissä, mutta lopulta ne omat Instabilityni sen pelin ratkaisivat.

Psykoimmuniteetti on pirun kova juttu. Oma Slaanesh-armeijani perustuu siihen, että iholle mennään kovaa, ja matkalla otetaan tulta niskaan niin paljon kuin on pakko. Psykoimmuniteeetin ansiosta kaikki eloon jääneet pääsevät varmasti perille ja tekemään sen, mitä olivat tekemään menossakin. Armeija on pienilukuinen, joten yksi kustu paniikkitesti matkalla pilaisi luultavasti heti kaiken. Fearia ja terroria vastaan oma fear riittäisi, mutta paniikki-immuniteetti on korvaamaton. Tähän armeijaan on vuosien mittaan tullut se tuntuma, että pystyn arvioimaan, minkä verran hittiä pystytään kestämään, ja samalla luottamaan siihen, että tytöt eivät poikkea minun sanelemaltani reitiltä.

Vastaavasti pakoon ei päästä, vaikka haluttaisikin. Slaaneshilla ollaan tosin harvoin ottamassa chargeja vastaan, jos niitä ei haluta; Keeperini otti kyllä vastaan TK-kärryjä, scar-veteraaneja sun muuta tilpehööriä, mutta ne olivat tietoisia (melko pieniä) riskejä, joista kaikista selvittiin - Kössin nujertaminen lähiksessä on oikeasti pirunmoinen homma, kun siihen ei tahdo osua, ja jos osuukin, niin ei haavoittaminenkaan ole niin helppoa. 4+ wardilla varustettu daemonetteblokki saa joutua melkoisen härdellin keskipisteeseen, jos ei meinaa jäädä päällimmäiseksi, ja kaikki muu chargaakin 20". Turnauksessa olisi tehnyt mieli fleeata oikeastaan vain kerran, mutta olenkin jo oppinut pelaamaan niin, ettei taktiikkani sisällä syöttiyksiköitä. Sellaisen mahdollisuus kyllä houkuttelisi, mutten tällä armeijalla koe tarvitsevani niitä välttämättä.

Autobreikki tuli avuksi sauruksia, kääpiöitä ja muita kovan Ld:n joukkoja vastaan useammin kuin kerran. Pelkkä psykoimmuniteetti ilman fearia ei riitä siinä vaiheessa, kun vastustajalta löytyy tappelunkestävyyttä. Normaalit tulitukiryhmät ja muut pikkuyksiköt yleensä breikkaavat joka tapauksessa jouduttuaan isompiensa chargaamaksi, mutta kun joudutaan tuhoamaan isoja blokkeja armeijalla, joka ei ammu eikä juuri taiokaan, on autobreikkaaminen korvaamaton etu.

Kyllä oma armeijani on vahvasti riippuvainen juuri psykoimmuniteetista ja fearista. Pystyn luottamaan siihen, että yksikköni tekevät, mitä tahdon, ja samalla heikennän vastustajan kykyä luottaa omaan armeijaansa. Fanaticin ainoa tappioni johtui siitä, että molemminpuolisessa huonossa noppatuurissa omani pissasi kriittisemmissä heitoissa, ja demoneilla sitä huonoa tuuria saa piisata useampaan heittoon peräkkäin, ennen kuin armeijalle aiheutuu katastrofeja.

Ainoa vastaani osunut psykoimmuuni armeija oli Tomb kings, joka on muuten vain huono armeija Slaaneshiani vastaan. Niillä psykoimmuniteetti toimikin sitten oikeastaan minun hyväkseni, kun jousilurkit ja liche priestit eivät päässeet pakoon chargejani.

Tämä, kuten hc_andersen sanoikin, on minusta se olennainen osuus miettiessä psykoimmuniteetin etuja ja haittoja: kyky reagoida tai pitää aloite hallussa. Toisilla armeijoilla ja yksiköillä psykoimmuniteetti on este kikkailulle, koska niiltä puuttuu riittävä mobiliteetti sen hyödyntämiseen. WElffit, Slaanesh, Tzeentch ym. liikkuvaiset armeijat eivät kärsi psykoimmuniteetin haitasta niin pahasti, koska niiden ei tarvitse olla vastaanottavassa päässä. Ne pystyvät pitämään paineen vihollisen puolella ja siksi hyödyntämään omaa psykologista etuaan maksimaalisesti. Vampyyreilla puolestaan yksiköt ovat uhrattavissa/korvattavissa ja vastaavasti lähes varmasti tarpeeksi pitkään paikallaan pysyviä, joten niitä ei tarvitse varjella tuholta.

Empireä olen taas ruvennut herättelemään turnausarmeijakseni demonilegioonan tulevan kohtalon pelossa, ja kyllä se psykologia on se juttu, johon kiinnitän eniten huomiota. Psykotesti-rerolli-BSB on sikakallis ja riskaabeli väline, mutta en tiedä, uskallanko enää sitä ilman ulos kotoa, ja Grand master se taitaa tulevaisuudessakin armeijaani johtaa. Tykkijuna ei houkuttele, lähikseen vie miehen veri, mutta Empirellä kaikki on niin paljon epävarmempaa, että joudun luultavasti opettelemaan kaiken alusta.

[Black scars]

Voiton vei Strigoi vampyyri necroineen. Aika vakuuttava tuo vampyyriperhe on, ainoa suvuista jolla on viety muutama GT tason juttukin. Osku on sillä omistanut kaksi isompaa turneeta Suomessa.

Kakkonen oli kahden puumiehen wood elf armeija, taitavalla pelaajalla boostattuna.

Kolmonen niin ikään wood elf, yhdellä puumiehellä ja Samilla.

Neljäs oli joku partainen power gamer tyttödemonilaumalla.

Viides oli Elveszett Szerelem –dark elffit, eli oma listani:

Elveszett Szerelem, hero viitoin, hevoin ja vitkuttimin + seal.
Dawn, sorceress kääröin
Amiroth, pegasushero vitkuttimin ja maagisella kilvellä
20 spearia
20 spearia
10 rxb
10 rxb
10 rxb
5 dark rideria
2 kärryä
7 harpya
5 shadea
4 bolttista

Kuudes oli Maken TK, kolme scorpionia ja kaksi katapulttia, 4 charrua, jotain sinne päin…

Seiska oli tuo aiemmin mainittu empire alttarilla.

Kahdeksas oli TK.

Yhdeksäs toinen neljän bolttiksen DE-lista.

Kymmenes kahden earthshakerin kaaoskääpiöt.

Noin se taisi mennä. Mielenkiintoista on sekin, että heikompina pidettyjä armeijoita, Dark Elffejä ja Hautakuninkaita oli yhteensä neljä kymmenen joukossa. Yksi SoC lista, moni kova puuttui kokonaan, Skavenit, Bretonnia ja Liskot.

[Wilska]

Välihuomautus: jos listoja/armeijoita aletaan tarkemmin syynäämään top 10:n pohjalta, tulisiko tarkastella pelipisteitä? Tosin tuskin topikin pointti (tai armeijat) siitä paljon muuttuu.

Kahdeksanneksi sijoittunut TK: Chariots of Fire
TK kärryssä maagisella varstalla
prince kärryssä rullalla
lentävä hierofantti purkilla
rullakuski ratsulla
5 kärryä herätyslipulla
3 kärryä lipulla
5 kv ratsumiestä
2 swarmia
10 jousimiestä
5 carrionia
3 scorpionia
2 katapulttia, toisella kallot

Kärsivällisellä pelaamisella ja kyvyllä olla heittämättä misfirejä armeija on yleensä valmiina jyräämään kaikki vuorolla 4, harmi että turnauksissa aika ei aina tahdo riittää.

Artillery-noppaa lukuun ottamatta TK onkin pelin luotettavin armeija, mikä antaa mahdollisuuden suunnitella liikkeita suurella varmuudella etukäteen. Armeija ei panikoi, kärsi tärkeissä charge-tilanteissa starttausongelmista eikä räjähtele yllättäen hävityistä taisteluista. Vastaavasti kallopultit ampuvat hyvin herkästi vastustajan paniikille alttiit yksiköt karkuun, ja nykysäännöillä karkuun juokseminen on hyvinkin epäterveellistä. Magia keskittyy varmasti ja suurella volyymillä pelin tärkeimpään osa-alueeseen eli liikkeeseen; lisäpelotetta antavat katapulttien lisälaukaukset.

Topikin henkeen sopiikin, että ongelmia kingeille aiheuttavat pääasiassa nopeat ja psykoimmuunit lujaa lyövät armeijat.

[MarshallRTEast]

Tästä topicista herää mieleen kysymys Orcs & Goblins armeijoiden turnauspelaamisesta. Yhtään O&G armeijaa ei top kympissä näkynyt, ja näillä näkymin puuttuvat örkeiltä kaikki edellämainitut psykologiaedut. Tietysti on giant, joka tosin kuolee ensimmäiseen kohdalle osuneeseen tykinkuulaan.

Itse pelaan O&G:tä ja turnaukset kiinnostaisi, mutta ei sinne viitsisi mennä pelaamaan pelejä, joissa toisella vuorolla on puolet armeijasta juossut reunan yli ja toinen puoli on aivan väärissä asemissa.

Mitenkäs siis O&Gn laita? Keksiikö joku sitten niille jotain, millä vastustaa psykoimmuniteettiarmeijoita, tai fear/terror laumaa. Itse en ainakaan.

[Black scars]

Tee vain rauhassa mieluinen örkkiarmeija ja lähde pelaamaan, muutaman turneen jälkeen sitten tietää mitä tarvitaan. Ei hammeria ole pakko pelata valtavirran mukaan, itse asiassa vaihtelu on hauskempaa sinulle ja vastustajallesi; kävi pelissä miten tahansa. Ld9 kenraali on örkeille hyvä ja yksiköt halpoja, joten niitä voi vähän menettääkin.

Jos örkeistä näin äkkiä jotain vinkkiä heittäisi: Psykologiseen sodankäyntiin Horn of Urgok mukaan ja sen verran shamaaneja, että tuon saa joskus läpikin, tason 5 bound imee kaksi noppaa kuitenkin joka rundi. The Collar of Zorga puumiehille lahjaksi ja muita esineitä maun mukaan.

Special puolelta neljä bolttista ja kaksi isohkoa squig hopper yksikköä, halpaa ja tehokasta molemmat. Raresta kaksi doom diveria, näillä osuu skirmaajiinkin hyvin.

[Foo bar]

En ollut turnauksessa, mutta joitain ajatuksia aiheeseen liittyen.

Minulle 'fear' kääntyy sanapariksi 'if armor'. Johtuu siitä, että fear suojaa chargelta, kun sen kimppuun pääsee JOS minä passaan ld testin. Tämä on toisinaan turhauttanut minua niin paljon, etten edes jaksa heittää mokomaa ld-testiä. Tämä on johtanut siihen, että a) minulla on silver helm yksikkö ILMAN warbanneria, koska siellä pitää olla Lion Standard (helffit eivät saa kuin yhteen silver helm yksikköön maagisen lipun) tai b) yrityksiin selvitä näistä fear-heilujista magialla - charge ei enää siinä vaiheessa ole optio, kun pelkän ld-testin heittäminen (sen miljoonannen kerran) on äärimmäisen puuduttavaa puuhaa.

Minulle on sanottu, että "ota Phoenix Guardeja", jotka aiheuttavat itsekin pelkoa. Mitähän siitäkin tulisi? Minulla on siis, omassa kirjassa, lohikäärmeen ja griffonin lisäksi yksi pelkoa aiheuttava yksikkö ja sen ottaminen olisi ratkaisu tilanteessa jossa minua vastaan tulee 5-7 pelkoa aiheuttavaa yksikköä? (psykologinen sodankäynti estää minua pelaamasta 'tehokkaasti' jos minä en ota loharia ja muita anti-psykologia vermeitä!?!?) Se ottaa kaikki vastaan ja selviää siitä? Heh. Ihan vaan esimerkkinä miten koomisiin höpöttämisiin tuo psykologinen sodankäynti johtaa. Jotkut armeijat ovat väistämättä heikomassa asemassa, vaikka voivatkin ampumisella ja kenties magiallakin tasoittaa lähtöasetelmia itselle sopivammiksi.

Psykoimmuniteetista sen verran, että kun näen edessäni vaikkapa dryadilauman, niin tiedän, että vastustajani tietää etten minä saa niitä kaikkia pois magialla ja luultavasti tämä WElffipelaaja näkee kasvoiltani miten tolkuttoman turhautunut minä olen, koska pelini romuttamiseen riittää miscast ja/tai ld testien kanssa sössimiset (enkä ole edes hyvä pelaaja). Yksi parhaista, vielä varmemmista, tavoista on pelata BSB+puumiestaktiikkaa pitämällä skirmaavat dryadit vähän taaempana niin, että vastustaja joutuisi tekemään chargen puumieheen: fear -> selviää ld-testistä -> stand & shoot -> paniikkia.. ehkä. Tuo taktiikka ei aina toimi, mutta sillä on omat mahdollisuutensa (kiinni siitä mitä keinoja sen puumiehen rikkomiseksi löytyy).

[Anselmi]

Black Scars kirjoitti:

"Jos örkeistä näin äkkiä jotain vinkkiä heittäisi: Psykologiseen sodankäyntiin Horn of Urgok mukaan ja sen verran shamaaneja, että tuon saa joskus läpikin, tason 5 bound imee kaksi noppaa kuitenkin joka rundi. The Collar of Zorga puumiehille lahjaksi ja muita esineitä maun mukaan."

Muistatko kun juteltiin Lahden vikan pelin jälkeen mun tulevasta O&G armeijasta?
Nuo esineet mulla listassa kenraalilla onkin mm.

"Special puolelta neljä bolttista ja kaksi isohkoa squig hopper yksikköä, halpaa ja tehokasta molemmat.
Raresta kaksi doom diveria, näillä osuu skirmaajiinkin hyvin."

Mielenkiintoinen ajatus. Itse olen aina diggaillut squig hoppereita mutta 15p. T 3 kaverista jolla ei ole
armour savea arveluttaa... Psyko immuniteetti on tietysti plussaa.

Neljä bolttista ja kaksi doom diveria, varmasti tehokasta ensimmäisillä rundeilla mutta väkisinkin tulee mieleen
että saako näillä LOSsia enää pelin ehtoopuolella? Örkeillä kun massaa tuppaa aina olemaan ja klosikseen tekee mieli.

Itse ajattelin spessuun: 10 black orcs .Noggs banner of butchery(+1 A one use). Musician .shields.
tänne 2 örkki shamaania turvaan animositylta. Lisä attackin ja chopan avulla
pystyvät myös hiukan puolustautumaan.

2 x Goblin wolfchariot + extra crew.

5 Big Uns boar boyz. Gorks Waaagh banner(+d6 chargeen, one use). musician.
Kenraali tänne. Mahdollisuus chargata kun huutaa Waaaghin! 14"+ 2d6".
Lippu vielä harkinnassa...

Rareen: 3 trollia. Warbossin isot ja hölmöt henchmanit yrittää kompata Boar boyzeja.

En tiedä miten toimii käytännössä koska armeija on vielä maalaus pöydällä. Muutenkin tapani suunnitella armeijoita
on ottaa siistejä elementtejä ja varustaa sekä kombottaa ne mahd. toimiviksi kentällä.

[Dolmot]

Mitenkäs siis O&Gn laita? Keksiikö joku sitten niille jotain, millä vastustaa psykoimmuniteettiarmeijoita, tai fear/terror laumaa. Itse en ainakaan.

Jospa villit örkit? Ne kun eivät tietääkseni turhia säiky. Kunhan on sopivasti rankkeja ja choppa-iskuja, normaalin skeleblokin voittaa kyllä hikoilematta. Pakko-chargetkaan eivät ole ongelma, koska psykoimmuuni yksikkö ei voi ottaa flee-reaktiota. Tietenkin vastustajalla voi olla immuuneja yksiköitä vain osa armeijasta tai ei lainkaan. Siksi kannattaa ottaa muutakin. Mm. snotlingeista voi olla paljon riemua kuvioiden sotkemisessa. Ne voi nakata etulinjaan, eivätkä ne aiheuta paniikkia örkeissä. Näin saa ohjailtua liikkeitä haluamaansa suuntaan. Pari vaunua kenraalin vierestä laukaistuna voi myös auttaa vastaiskuissa ja kähmien voittamisessa.

Jotain tällaista kai itse ottaisin puolikilpailulliseen örkkilistaan. Mitään naurettavan helppoa tai monotonista voittoreseptiä uusi kirja ei varsinaisesti tarjoa. Siksi se onkin minusta niin mainio. Joutuu pelaamaan kans.