Sylikoiria

[daider]

Sylikoiria

Nazrem palasi hitaasti tajuihinsa. Hän tunsi kipua kaikkialla kehossaan, ikäänkuin hänestä puuttuisi osia mutta hän ei voinut sanoa varmasti mitä. Hän yritti liikuttaa käsiään mutta olivat jumissa. Hitaasti hän tajusi roikkuvansa käsiensä varassa polvillaan jotain kovaa pintaa vasten. Hän avasi hitaasti silmänsä.
Ympärillä oli pimeää, mutta hänen silmänsä tottuivat siihen nopeasti. Kuten muutkin Yöherrat, hän oli saanut geeniperimänsä mukana täydellisen yönäön. Hän näki alapuolellaan metallisen lattian jota täplittivät tummat tahrat. Verta. Ilmeisesti hänen omaansa, Nazrem päätteli kivusta naamassaan. Hän käänsi vaivalloisesti päätään ja näki että hänen panssarinsa oli revitty pois niiltä osin jotka eivät olleet kasvaneet kiinni hänen ihoonsa. Hänen kätensä oli kiinnitetti kettingeillä vastakkaisiin seiniin. Hän katseli ympärilleen ja huomasi olevansa pienessä, noin kymmenen metriä kantiltaan olevassa kuutiomaisessa huoneessa. Huoneessa ei ollut mitään sisutusta, vain muutamia metallilenkkejä seinissä. Ilmeisesti kettinkien kiinnityskohtia.

Hän ei ollut yksin huoneessa. Vastapäisen seinän nurkissa seisoi kaksi mariinia. Lojalisteja joiden panssarin rintaosaa koristi Imperiumin Kotka. Heidän corvus-mallin panssarinsa oli maalattu mustavalkoiseksi, oikean puolen ollessa valkoinen ja vasemman puolen musta. He pitivät bolttereitaan käsissään ja katsoivat hiljaisina Nazremia. Nazrem katsoi heitä takaisin ja yritti miettiä missä oli nähnyt samanlaisia panssareita aiemmin. Hän muisti taistelun, räjähdyksiä ja laukauksia ympärillään. Epätoivon joka oli noussut hänen mieleensä hänen jouduttuaan ansaan ylivoimaa vastaan. Veren maun suussaan. Kaikkialla hänen ympärillään kuolevia tovereita ja musta-valkoisia vihollisia.
Ovi mariineiden välissä aukesi, valot syttyivät ja huoneeseen asteli tutun näköinen hahmo. Tämä mariini oli pukeutunut musta-valkoiseen panssariin, jota verhosi samalla tavalla värjätty kaapu. Kaapu oli sidottu vyötäisiltä kultaisella nyörillä, jossa roikkui kaksi miekkaa huotrissaan.
Mariini otti kypärän päästään ja ojensi sen toiselle vartijalle. Mariinin arpiset kasvot olivat vitivalkoiset, kuin vastasatanut lumi. Kasvojen valkoisuutta korostivat entisestään täysin mustat silmät ja yhtä mustat, lyhyet hiukset.
- Olen Alheimen, Coraxin Poikien Jaos-mestari, mariini esitteli itsensä. Kuinka voit, veljeni?
- Veli? Nazrem naurahti tuskallisesti ja sylkäisi lattialle. Uusi veriläikkä levisi entisten viereen. Minä en ole veljesi sen enempää kuin kenenkään muunkaan lojalistipelkurin.
- Turha olla noin dramaattinen, Alheimen lausui rauhallisella äänellä kuin olisi tyynytellyt pikkulasta. Me kaikki, joiden suonissa virtaa Pyhien Primarkkien veri olemme veljiä keskenämme. Riippumatta siitä kummalla puolella tätä sotaa taistelemme.
Nazrem katsoi hetken hiljaa ennenkuin kysyi:
- Ilmeisesti saan kiittää sinua nykyisestä tilastani?
- Ei, Alheimen vastasi. Olet itse aiheuttanut oman tilasi. Olit ujuttanut joukkosi Imperiumin alueelle, terrorisoit sen asukkaita, ryöstelit kauppalaivoja. Hyökkäyksemme oli oikeutettu vastaisku toimillesi.
- Pah! Heikot sietävätkin tulla lakaistuksi pois vahvojen toimesta. Jos Imperiumisi asukkaat eivät pysty itse puolustamaan itseään he ansaitsevatkin kuolla pois!
- Koskeeko tuo myös sinua? Alheimen kysyi jatkaen samalla rauhallisella äänellään.

Nazrem tunsi olonsa epämukavaksi. Hän oli kohdannut useita Imperiumin edustajia eläessään. Palavalla äänellä paasaavia saarnamiehiä, jäykkäniskaisia upseereita, pyhää vihaa huokuvia mariineita. Hän oli taistellut heitä vastaan pelkoa tuntematta luottaen oman vihansa olevan suurempi. Hän oli omakätisesti kaivertanut oman valtakuntansa Warppiin, kohdaten kaikki kauhut mitä Eetteristä löytyy nauren päin niiden naamaa. Mutta nyt, kuullessaan hänen vangitsijansa rauhallisen äänen hän tunsi olonsa epämukavaksi.
- Sinun miehiäsi kuoli taistelussa, Nazrem sanoi virnistäen yrittäen saada jonkinlaista reaktiota aikaiseksi keskustelukumppanissaan. Tapoin omakätisesti ainakin puolen tusinaa repien auki heidän kurkkunsa miekallani.
- Totta. Olemme surreet heitä eilen Martyyrien Hallissa. Mutta he tulevat elämään uudestaan, heidän jälkeläisrauhasensa kerättiin talteen taistelun jälkeen.
- Miten oikein saitte yllätettyä meidät? Me varmistimme ettei yksikään hätäkutsu päässyt lähtemään kohteestamme?
- Aivan. Teitte hyvää työtä. Liiankin hyvää. Kun tutkimme hyökkäyksenne polkua onnistuimme rajaamaan alueen jossa riehuitte ja valitsimme joukon aurinkokuntia, jotka olivat potentiaalisia kohteita. Lähetimme kaikkiin maailmoihin edeltäkäsin tiedustelijoita ja annoimme heille ohjeet raportoida säännöllisesti. Heti kun katkaisitte yhden maailman kontaktit ulkopuolelle tiesimme missä olette.
Nazrem vaikeni. Taktiikka, jonka avulla hän ja hänen legioonatoverinsa olivat tuhansia vuosia taistelleet oli kääntynyt häntä vastaan. Hän oli itse pelannut vihollisensa peliä tietämättään. Raivo kasvoi entisestään kun hän tajusi että Alheimen puhui edelleen samalla ärsyttävällä äänenpainolla, ikäänkuin olisi opastanut alokasta tämän tehtyä alkeellisen virheen koulutuksen aikana.

Nazrem aikoi juuri karjua vihaansa päin Alheimenin naamaa kun tuskan aalto iski läpi hänen kehonsa. Hän oli haavoittunut pahasti ja ilman panssaria hänen tehostettu paranemisvoimansa, sekin seurausta geneettisestä muokkauksesta, joutui kamppailemaan ylikierroksilla. Hän kouristeli kahleissaan ja yski verta lattialle. Alheimen polvistui ja kysyi häneltä huolen häiähdys äänessään:
- Oletko kunnossa, veljeni? Jos haluat voin kutsua Apoteekkarin auttamaan sinua kivuissasi. Panssarisi oli kasvanut tiiviisti sinuun kiinni ja jouduimme käyttämään huomattavaa voimaa kun poistimme sen niiltä osin kuin se oli lähdössä pois.
- Mitä se sinulle kuuluu! Nazrem huusi suu veren ja vaahdon peitossa. Mitä se sinua liikuttaa missä kunnossa minä ol...
Lause katkesi kesken kun hän tajusi mikä oli pielessä. Hänen laivastonsa oli tuhottu taistelussa. Hän muisti nyt, kuinka hänen luutnanttinsa olivat välittäneet hänelle tiedon yllätyshyökkäyksestä joka oli lamauttanut hänen joukkonsa. Raportit tuhoutuneista joukoista. Viimeisen taistelun raunioituneen tehtaan pihamaalla, jossa taivaalta oli satanut jatkuvasti lisää musta-valkoisia hyökkääjiä hänen henkivartiokaartinsa niskaan. Kaikki hänen miehensä oli tapettu. Mutta hän oli elossa. Pahoin haavoittuneena, ilman varusteitaan mutta elossa. Raivo alkoi hiipua ja muuttua peloksi.
- Miksi minä olen elossa? Nazrem kysyi hiljaa.
Alheimen nousi seisomaan ja kääntyi selin. Nazrem katsoi hänen selkäreppuunsa kiinnitettyä turkkia. Se oli otettu joltain petoeläimeltä voitonmerkiksi ja katsoi kohtalotoveriaan koristelasisin silmin.
- Kuten saatat tietää, Adeptus Mechanicus pitää kirjaa mariineiden geenistöstä. Näin he voivat valvoa geenien puhtautta ja ennaltaehkäistä Kaaoksen vaikutukset mariinien perimässä.
- Kyllä, vakoojamme ovat kertoneet tästä meille. Teidän ylivarovaisuutemme on monesti tuottanut meille suurta huvia. Ikäänkuin pakoilunne voisi pelastaa teidät Kaaokselta.
- Nyt muutama Magos on alkanut kiinnostua Warpin vaikutuksesta mariineiden geeniperimään. He ovat levittäneet salaa toivettaan saada käsiinsä näytteitä mariineiden geeneistä jotka ovat olleet pitkäaikaisessa vaikutuksessa Warpin kanssa. Mieluiten sellaisia, joista heillä on myös puhtaat versiot, jotta vertailulla olisi parempi pohja.
Nazrem valahti kalpeaksi kun tajusi sanojen merkityksen.
- Sekö minä siis olen? Satunnainen vanki joka annetaan lahjuksena oman edun tavoittelemiseksi? Mitä sinä saat itse tästä? Vapautuksen omille joukoillesi geenitutkimuksista?
- Oman edun tavoitteleminen? Sinä et ymmärrä. Imperiumi on kuin kellokoneisto, jonka osat toimivat yhteen. Minä teen oman osani jotta toinen pyörä toisaalla voi pyöriä ja tehdä omaa työtään. Sitä te petturit ette tajua ja sen takia olette tuomittuja häviämään.
Alheimen käännähti ja katsoi vankiaan silmiin.
- Äläkä aliarvioi itseäsi pitämällä tätä jotenkin satunnaisena tekona. Kaikista petturilegioonista teidän geenipohjanne on kaikkein vähiten Kaaoksen turmelema. Olette toimineet eniten Warpin ulkopuolella ja uusineet joukkojanne tiheään tahtiin. Siksi teidän joukossanne on harvoja yksilöitä, joiden geenit ovat vielä lähelläkään alkuperäistä siementä.

Nazrem painoi päänsä. Alheimen puhui totta. Yöherrat toimi enimmäkseen Eetterin vaikutuksen ulkopuolella, poissa Kaaoksen Jumalien vaikutuspiiristä. Vain harvat heistä, kuten Nazrem itse, oli viettänyt pitkiä aikoja Warpissa ja vielä harvempi oli hengissä ajalta, jolloin Kurzin henkilökohtaisesti johtamat miehet vielä kulkivat heidän joukossaan. Nazrem oli itse yksi heistä, yksi viimeisistä Nostranamolta värvätyistä.
- Tämä hyökkäys... te ette saapuneet vain puolustamaan omia alueitanne... te saavuitte hakemaan minua...
- Aivan. Vakoojamme olivat seuranneet toimiasi pitkään ja heti kun aloititte toimenne Imperiumin alueella sana lähti kulkemaan pitkin alueellea kulkevia joukkoja. Minun jaokseni sattui olemaan lähimpänä.
- Tiedätkö mitä he tekevät minulle Marssissa?
- Aluksi he tarkastavat jälkeläisrauhastesi kunnon. Jos ne molemmat ovat hyväkuntoisia toinen poistetaan ja toinen jätetään paikalleen jotta säilyt hengissä kunnes lisää on kasvanut. Itse uskon että näin tulee käymään, onhan tiedänkin legioonanne jotenkin onnistunut ylläpitämään joukkoja mikä ei onnistuisi ilman toimivia rauhasia. Kasvuaikana sinua tullaan tutkimaan, selvittämään kehosi muutoksia. Lopulta, kun olet palvellut takoitustasi sinusta tehdään aivoton servitori palvelemaan jotain Magosta tai Inkvisaattoria taistelukentällä.

Pahoinvoinnin aalto värisytti Nazremia. Hän oli itse kiduttanut useita vankeja hengiltä, nauttinut kärsivien tuskanhuudoista. Alheimenin äänessä ei ollut häivääkään ilosta, nautinnosta tai mistään mikä antaisi viitettä mitä hänen ajatuksistaan. Ikäänkuin Nazremia odottava silpominen ei liikuttaisi häntä mitenkään.
- Valitettavasti joudun poistumaan ja jättämään sinut yksin, Alheimen sanoi keskeyttäen Nazremin ajatukset. Tämä alus kuljettaa sinut Marssiin muutamassa kuukaudessa. Toivottavasti pärjäät yksin. Toimittaisin rauhasesi mieluiten tuoreina, mutta olen ohjeistanut vartijoita. Jos yrität puhua heille tai kenellekkään muulle ennen Marssiin saapumista Apoteekkari vie rauhasesi, molemmat niistä, perille säilytysastiassa.
Tämän sanottuaan Alheimen kääntyi ja lähti kulkemaan kohti ovea. Nazrem ei kestänyt enää vaan karjaisi keuhkojensa pohjasta:
- Sylikoira! Sinä et ole mitään muuta kuin Raatokeisarin sylikoira!
Alheimen pysähtyi ja kääntyi. Vartijat nostivat boltterinsa valmiiksi odottaen merkkiä. Nazrem oli varma, että oli onnistunut rikkomaan jäisen kuoren, saanut väännetyksi edes jotain inhimillistä esiin mariinin kuoren alta.
Alheimen käveli hitaasti huoneen poikki, polvistui ja otti Nazremin pään käsiinsä. Ei väkivaltaisesti puristaen vaan hellästi, lähes isällisesti. Mustat silmät katsoivat Nazremia silmiin ja rauhallinen ääni puhui hiljaa.
- Niin olenkin. Me kaikki olemme pelkkiä sylikoiria suurempien voimien edessä. Mutta veljeni, muista tämä. Minä valitsin itselleni paremman sylin jossa levätä.

Tämän sanottuaan Alheimen nousi, kääntyi ja käveli ulos ottaen kypäränsä mukaan. Valot sammuivat ja Nazrem jäi yksin huoneeseen karjumaan tuskaansa.

[Rogue]

No tämähän oli ihan virkistävää luettavaa. Alkukankeuden alta paljastui mahtava tarina, joka piti lujasti otteessaan aina viimeiseen lauseeseen asti. Teksti oli mukavan helppolukuista, ja sitä ahmikin ihan mielellään, olisi itse asiassa ahminut enemmänkin jos olisi ollut tarjolla.

Ratkaisusi tapahtumien keskittämisestä yhteen ainoaan huoneeseen antoi hyvin mahdollisuuksia leikitellä itse dialogilla, joka olikin suurilta osin aivan erinomaista. Alun luettelomaisesta tavasta kuvailla huonetta, jossa Nasua pidettiin, johtuneet ongelmat hävisivät. Kun tästä päästiin eroon ja dialogi alkoi hyrrätä olin myyty. Siinä, missä tekstiä luki mielellään se ei aivan vastannut odotuksiani mariineiden välisestä keskustelusta.

Puhelun pitkittyessä minulle alkoi nimittäin omalla tavallaan käydä miltei hermolle Alheimenin karismaattinen, isällisen nuhteleva puhetyyli, joka ei ihan oikein sopinut kovalle sotapäällikölle. En ole ikinä kuullut että mariinit olisivat noin tuttavallisia kohdatessaan petturin. Kuulaa kalloon vaan ja geenit talteen.

Nazrem taasen oli täydellinen kaaosmariinin vastakohta. Kuvailit häntä miltei pelokkaaksi vihollisen kynsissä, jota on melko vaikea ymmärtää noinkin vanhasta kaaos- soturista. Olisin olettanut hänen kestävän kovana loppuun saakka, jonka jälkeen olisi raivonnut omassa rauhassaan. Nyt hän jäi välittömästi altavastaajaksi kiltin mariinikomentajan lirkuttelevalle puhetavalle. En tiedä, olivatko ratkaisut persoonien totaalisesta muuttamisesta harkittuja vai vahingossa tulleita, mutta en oikein tykännyt.

Tarina olisi luultavammin toiminut tavallisilla ihmisillä, kaartilaisilla ja pettureilla, joilta heikkoutta ja sinulla esiintynyttä karismaa voisikin odottaa. Jumalten rinnalla kävelevien sotureiden suussa nuo kommentit eivät oikein iskeneet.

[daider]

Sallin Nasun joutua ahdistukseen ja epätoivoon, koska petturilegioonista juuri Night Lordeilla on taipumusta masennukseen ja itsetuhoisuuteen. Jopa heidän näkemänsä enteet viittaavat vain huonoimpaan mahdolliseen loppuun. Nyt Nasu oli ajautunut kurjempaan kohtaloon kuin mitä hän olisi osannut arvatakkaan, väkivaltainen elämä ei päättyisikään taistelukentälle hukkuen vihollisten vereen vaan leikepöydälle avuttomana.

Alheimen suhtautui petturiin niinkin avuliaasti koska hänen "hyvä" vointinsa oli koko tehtävän onnistumisen avainasia.

[Wintersun]

Loistavaa!!Tämä oli vielä parempi mitä *epäilyksiä'* (loistava sekin).Lisää näitä.

[Remington]

Hmm.. Hyvä oli. Joskin jäin odottamaan erilaista loppuratkaisua/slogania. Mutta ei siinä, luen mielelläni jatkoakin. Tai vaikka uutta verta kentälle!

[daider]

Tälle tarinalle ei tule jatkoa, tämä oli vain irtonainen tarinanpätkä.

Olen kirjoitellut töissä lisää tarinoita ja tarkoitus on laittaa niitä sotuun tämän v-lopun aikana. Olkaa kärsivällisiä.

[Remington]

Tälle tarinalle ei tule jatkoa, tämä oli vain irtonainen tarinanpätkä.

Olen kirjoitellut töissä lisää tarinoita ja tarkoitus on laittaa niitä sotuun tämän v-lopun aikana. Olkaa kärsivällisiä.

Töissä? Oletko ammattikirjalija? Eikös se vapaa-aikana pitäisi? xD
Patience is sold out..