Mordheim - Ravenhill

[xxxxxxx]

Miten ois sitten vaikka maanantaina? Joskus 12 maissa?

Sopiihan tuo. Jos sie et kerkeä käydä varaamassa, niin mie voin yrittää käydä huomenna tai lauantaina pyörähtämässä fantsulla.

[Sir_Jarkko]

Rotat vois yrittää noidanmetsästäjiä ensi viikolla. Käykö DraSa ensi viikolla vaikka torstai päiväksi?

Hienoa hienoa... torstai käy mainiosti. Mulla loppuu työt ennen kolmee joten klo 15 kävis ajaksi, miltäs se kuulostaa?

Nyt on mulla ensi viikolle matsi tiedossa, mutta tällä viikolla en ole vielä matsannut, jotenka olisko joku vielä, joka kerkeis ottaa matsii tällä viikolla... ei se tosin nyt niin vakavaa oo vaikka yks viikko jäis välistä.

Okih, torstaina klo 15 fantsun pöydällä. Kipaisen varaamaassa vaikka huomenna pöydän jos et ennen ehdätä (sikäli mikäli muistan, that is.)

[DraSa]

Okih, torstaina klo 15 fantsun pöydällä. Kipaisen varaamaassa vaikka huomenna pöydän jos et ennen ehdätä (sikäli mikäli muistan, that is.)

Jeps, käy vain varaamassa, saattaa hyvinkin olla etten siellä päin liikuskele.

[Stone Fist]

Miten ois sitten vaikka maanantaina? Joskus 12 maissa?

Sopiihan tuo. Jos sie et kerkeä käydä varaamassa, niin mie voin yrittää käydä huomenna tai lauantaina pyörähtämässä fantsulla.

No en kyllä kerkeä käymään. Käy vaan varaamassa se pöytä.

[Teonanacatl]

Raiders of Ravenhill from Reikland etsivät taistelua ensiviikoksi. Keskiviikko ja torstai olisivat vapaita, varmaankin siinä kello kolmen-neljän aikoihin.

So are you up to the challenge, or are you just a bunch of yellow-belly cowards?

[Gilaelin]

Juteltiin tässä Runen kanssa, että voisi oikeasti sitä fluffia alkaa vääntämään pitkästä aikaa, kun se kuitenkin on olennainen osa ollut aina näitä kampanjoita. Tässä nyt sitten hieman tajunnan virran luomaa shaissea:

Town Cryer

Ravenhillin kunniallisille kansalaisille Sigmarin hylkäämänä päivänä 22.7 2519

Suurkuvernööri ilmoittaa täten kaupungin kansalaisille, että heidän ei tarvitse enää pelätä turvallisuutensa puolesta kulkiessaan kaupungin uloimmalla piirillä, sillä kapinallinen ja saastaisten jumalien palvoja, kansanmurhaan syyllistynyt entinen Ravenhillin kaartin kapteeni on vihdoin pitkien etsintöjen jälkeen pidätetty. Syytetty on tunnustanut syntinsä kaupunkia, suurkuvernööriä, sekä jumalia kohtaan, joiden vihan hän on päällemme näin ollen saattanut. Suuressa voimassaan jumalten puhdistava, loppumaton sade on romahduttanut loputkin pystyssä olevista ensimmäisen ja toisen piirin valleista ja ajanut ulos joukon niissä piileskelleitä saastaisia kapinallisia! On yleisen turvallisuuden nimissä suotavaa, että jokainen, joka tällaisen harhautuneen murhamiehen tapaa, tekee parhain päin ja surmaa sellaisen hetimmiten Temppelin ja suurkuvernöörin suomin määrävalloin.

Vihollisemme, väärien jumalien palvojat karttavat juomasta ylvään kaupunkimme joen vettä, sillä jumalat oikeamielisessä vihassaan saavat veden kiehumaan likaisten ja saastuneiden sisuksissa ja puhdistamaan nämä näin kelvollisiksi pyhien ja nuhteettomien kansalaistemme sisuksissa. Älkää siis peljätkö sammuttaa janoanne älkääkä karttako itseänne peseytymässä tuon joen vedessä, sillä se on Temppelin siunaamaa.

Ja katsokaa, kuinka pyhät voimat ovat palkinneet meidät lahjoillaan ja ovat tuoneet ensimmäisen ja toisen piirin asukkaiden keskuuteen suuret määrät parantavaa kiveä taivaista viime yönä! Jumalten tuliset miekat ovat sataneet ympärillemme ja tarjoavat lievitystä ja parannusta sairaille ja heikoille! Temppeli on ilmoittanut siunaavansa jokaisen, jonka pyhät voimat ihmeellisen kiven vaikutuksesta ovat merkinneet, sillä nämä onnekkaat saavat kokea samat lahjat ja tuntea ruumiissaan samat jumalten siunaamat nautinnot, kuin suurkuvernööri, joka tiedettävästi on saanut päälleen suurimman armon ja kokenut mitä suurimmissa määrin jumalallisten voimien kosketukset kehossaan.

Jotta kaikki murheessa ja kärsimyksessä elävät ulompienkin piirien asukkaat saisivat osansa näistä nautinnon iloista, jotka osaksemme on suotu, kaksinkertaistaa Temppeli täten päivittäiset uhrinsa ja tulee suorittamaan kapinakapteenin mestauksen uhritoimituksena kiitoksena pyhille voimille viimeaikojen armosta.

Mutta kuulkaa, kuulkaa! Siunattua kaupunkiamme uhkaa yhä vaara, sillä tiedettävästi etelän juonikkaat ruhtinaat ovat lähettäneet vakoojiaan ja murhamiehiään kaupunkiimme tekemään tuhoa ja sekasortoa näille siunatuille kaduillemme. Niin alhaisia reikkiläisiä, middenheimiläisiä, kuin muitakin alemman ihmisrodun edustajia on nähty kylvämässä riettaiden isäntiensä kädenjälkeä viattoman kaupunkimme kansalaisiin. Näiden Tieltä kadonneiden ihmisriepujen sielut ovat kuitenkin vielä pelastettavissa! Temppeli on tehnyt tiedettäväksi, että näitä harhautuneita ei tule tappaa, vaan tuoda elävänä Temppeliin, jotta heidän sielunsa voitaisiin siellä taas puhdistaa puhtaiksi ja alastomiksi heidän uusille herroilleen.

Tätäkin pahempaa on seuraaman! Kaupungissa on kuultu huhuja saastaisista vääräuskoisista noidanmetsästäjistä, että myös alhaisista kääpiöistä ja haltioista, jotka ovat kylväneet tuhoa kaupunkimme kaduilla! Vääräsyntyiset on tuhottava hetimmiten, kuten suurkuvernöörin käsky on antanut ilmi.

Mutta jumalia kiittäkää, sillä kaupunkiin on saapunut pyhien voimien lähettiläitä! Skrolle Käddiksi itseään kutsuva pyhiinvaeltaja on saapunut keskuuteemme auttamaan meitä ylevän kaupunkien puhdistamisessa. Myös pyhän kiven tuntevia rottaihmisiä ja kuolleista ylösnousseita henkiin herätettyjä on kaupungissamme tavattu. Tämä voi olla vain merkki jumalten loppumattomasta armosta!

*******

Vesi hakkasi lattiaa, syösten itsensä sisään suoraan aukinaisesta ikkunasta mädänneelle ja haisevalle lattialle. Talon katto oli homeinen ja sen parrut olivat täynnä halkeamia. Keskellä kattoa suuri reikä halkoi näkymää suoraan yötaivaalle, jossa tähtien olisi pitänyt paistaa kirkkaina. Niin ei kuitenkaan ollut. Tähdet olivat unohtaneet tämän paikan, kuten olivat jumalatkin…tai ainakin valon jumalat. Vain harmaat, sairaalloisen vihreäreunaiset pilvet kaartuivat katsojan silmien eteen taivaalla, itkien vähämielisesti kylmiä kyyneleitään suoraan kaupungin niskaan.

Fyriendo oli aina pitänyt sateesta. Aikanaan, nuorena tiedustelijana Athel Lorenissa hänellä oli ollut tapana kiivetä kesäsateen aikaan korkealla männynlatvaan ja antaa sateen huuhtoa kasvojaan. Silloin sade oli tuntunut puhdistavalta ja raikkaalta. Pisarat olivat tanssineet hänen kasvoillaan ja kaikki hänen silloiset mitättömät huolensa olivat valuneet pois sateen mukana.

Tämä sade ei kuitenkaan ollut sellainen sade. Myrsky oli jatkunut jo kuukausia. Tarkalleen kaksi kuukautta takaperin Tuulen vaanijoiksi kutsuttu metsähaltioiden joukkio oli astunut tähän kirottuun kaupunkiin. Kaaos oli tuntunut jo silloin heidän ihollaan ja ympärillään, mutta nyt se tuntui jo tarttuvan heidän vaatteisiinsa ja sai Fyriendon yökkäämään haluamattaankin vähänväliä. Tämä kaupunki oli tehnyt hänet sairaaksi. Hänet, joka oli selvinnyt mahdottomasta tehtävästä surullisen kuuluisasta Mordheimin kaupungista melkein kaksisataa vuotta sitten.

Kipu tuntui pyrkivän haltian otsalohkon läpi ja sai tämän pitelemään päätään molemmilla käsillään ja nojaamaan seinään takanaan. Fyriendo oli johtanut onnistuneesti joukkionsa läpi muiden Ravenhilliin tunkeutuneiden rosvojoukkojen ja taistellut tiensä jo kolmannen piirin valleille asti. Fyriendo ei öisin, yrittäessään nukkua, koskaan lakannut hokemasta itselleen, kuinka lähellä he jo olivat…ja kuinka onnekkaita. Yksikään heidän ryhmänsä jäsenistä ei ollut saanut surmaansa tämän kirotun tehtävän aikana.

Fyriendo valahti lattialle. Vaakatasossa hänen päänsä ei tuntunut niin raskaalta. Nämä kohtaukset alkoivat tulla yhä yleisemmiksi ja yleisimmiksi. Se oli vain normaalia päänsärkyä, Fyriendo hoki itselleen. Jokunen aika sitten heidän tielleen oli osunut joukko kääpiöitä. Haltiat olivat ajaneet parrakkaat soturit pakosalle, mutta joukkion johtaja oli ehtinyt ennen lähtöään vielä kumauttaa Fyriendoa pistoolinsa perällä otsaan. Vamma ei ollut paha, mutta kivulias kyllä.

Fyriendo sähähti. Huoneen seinät tuntuivat kaatuvan hänen päälleen. Tienvartija sulki silmänsä hetkeksi ja antoi ajatuksensa rauhoittua. Jostain kuului askeleita. Portaissa…portaissa oli joku.

”Fyriendo, oletko kunnossa?”, ääni kuului Aethylille, haltialle, jonka sanottiin kestävän mitä tahansa. Fyriendo oli nähnyt tämän saavan miekan kylkiluidensa väliin, ja silti Aethyl oli jatkanut taistelua ja mikä vielä ihmeellisempää – selvinnyt kuolettavasta haavastaan.

Lisää askeleita. ”Hän menettää tajuntansa! Aethyl, hae muut. Ilende ja Shalyer ovat tutkimassa vallia, kutsu heidät tänne”, Valkolilja komensi. Nuoren naisen askeleet kuulostivat Fyriendon päässä vasaran iskuilta, tämän juostessa hänen luokseen.

Hiljalleen näkö palasi tienvartijan silmiin ja huone lopetti keinumasta. Hän makasi Valkoliljan sylissä ja nainen hieroi sormillaan hänen ohimoaan. ”Kykenen jo nousemaan, kiitos avusta”, Fyriendo sanoi, tarkoitettua kärkkäämmin. Hänen ihmeekseen nainen vain hymyili. ”Et ole vielä kunnossa. Ole hetki siinä. Kukaan ei epäile, ettet kykenisi jatkamaan joukon johtamista”, Valkolilja sanoi, hiljaa hymyillen. ”Minulla ei ole varaa tähän”, Fyriendo sähähti ja koetti nousta.

Kaiken kaikkiaan hän tiesi olevansa kunnossa. Hän kykeni vannomaan Ishan nimeen, että kohtaus oli jo ohi. Silti jostain syystä hänen lihaksensa pysyivät rentoina, eikä hän noussut naisen sylistä. Valkoliljan syli oli lämmin ja vaikka Fyriendo sitä ihmettelikin, ei hän kyennyt kieltämään itseltään tosiseikkaa, että jollain tasolla hän ei halunnutkaan nousta naisen käsivarsilta. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan hän koki olevansa rauhassa. Aivan, kuin tuo kaukainen sade olisi taas huuhtonut hänen kasvojaan ja hän unohti murheensa, ainakin tuoksi pieneksi hetkekesi.

Hän katsoi naista silmiin. Siniset silmät tuikkivat takaisin ja naisen suu oli kaartunut kauniiseen hymyyn. ”Miksi sinulla ei ole varaa olla heikko? Etkö sinäkin ole kuten muut? Eikö sinulla ole oikeutta tehdä virheitä?” nainen kysyi ja silitti samalla tienvartijan palmikoituja hiuksia.

Hänen itsensä huomaamattaan Fyriendon suupielet nousivat hienoiseen hymyyn ja hetken päästä hänen luomensa alkoivat tuntua raskailta ja ne painuivat kiinni. Fyriendo oli haistavinaan kukan tuoksun jossain. Sellaisen, joka kukkii keväällä kedoilla ensimmäisten lämpimien auringonsäteiden lämmittäessä sen lehtiä.

Askeleita käytävässä. ”Fyriendo! Ilendellä on uutisia”, Aethyl huudahti ovensuusta.
*******

Siitäs saitte. I am done for.

Noin oikeana asiana voisi lisätä, että puuttuu vastus ensiviikoksi. Onko vapaaehtoisia? Ai, mutta siellähän on reiklannin poikia uhittelemassa. Sluggerin haaste on otettu vastaan .

[Teonanacatl]

Noin oikeana asiana voisi lisätä, että puuttuu vastus ensiviikoksi. Onko vapaaehtoisia? Ai, mutta siellähän on reiklannin poikia uhittelemassa. Sluggerin haaste on otettu vastaan .

Kello 16 keskiviikkona. Käy pöytä.

[Tas]

Olisikohan Stone Fistin mahdollista pelata haltioitani vastaan tulevalla viikolla? En muista koskaan pelanneeni kääpiöitäsi vastaan.

[Sir_Jarkko]

Ny meil o vluhvi, joten siirrän vähän päivitetyn version Varjoturikin Varjonmetsästäjistä tänne alueelle kerta sen pitäisi tänne kuulua.
------------------
"Hulluutta-hulluutta!"
Sali raikui kovaäänisen kiljahduksen säestämänä. Tuli aivan hiljaista kun pieni tummanpuhuva hahmo asteli soihdun valaisemalle tasanteelle, vain nurkissa vikisevät rotat pitivät ääntä. Tuo yön mustaan kaapuun pukeutun Skaven oli Triskrit, rotta joka oli Eshinin klaanin häpeäpilkku. Triskit ei tunnetusti tenyt mitään hätiköityä, mikä sinäänsä ei ollut huono asia, mutta kun hänen apulaisensna ja oppilaansa olivat viimeiset kymmenen vuotta istuneet koloissaan "Suunnittelemassa seuraavaa liikettä", oli monella paikallaolijalla mitta täysi. Varjoista lensi kolme tikaria, viisi myrkkynuolta ja kaksi kiveä, mutta kuten ennenkin oli nähty Trsikit väisti puolisokeudestaan huolimatta kaikki.
"Mies-juttujen kaupunki on hullu-hullu! Jos sinne menee, kuolee! Mitä se-se hyödyttää minun... meidän klaaniamme?"
Varjomestari Ashquel astui valokeilaan jolloin Triskit otti askeleen taaksepäin.Ashquel oli katsellut alaisensa tunarointia jo riittävän kauna, mutta ei pystynyt tekemään asialle yhtään mitään, Triskit kun oli tunnettu tuuristaan ja kuudennesta vainustaan joka oli pitänyt mokoman jyrsijän hengissä pitempään kuin olisi suonut. Moni salamurhaaja oli yrittänyt ottaa mokomalta vikisijältä hengen, mutta turhaan.
"Mitä sitten mestari Triskit haluaisi tehdä?"
Sana "mestari" sai Triskitin tuntemaan taas itsensä tärkeäksi ja voimakkaaksi. Se suoristi selkänsä ja röyhensi rintaansa näyttäen kaulaketjun jossa roikkui örkin sormia jotka se oli kerännyt purujuoksijana. Moni sanoikin ettei Triskitillä ollut ainesta johtamaan omaa joukkoaan vaan pärjäisi paremmin kun joku ohjaisi sitä.
"Meidän tulisi tarkastella-tarkastella kaupunkia. Kun tiedämme heikkouden, voimme iskeä-iskeä."
Ashquel huokaisi syvään, jo harmaantuva Skaven oli tehnyt tarkastuksia jo useaan otteeseen kaupunkiin ja kaikki osoittivat samaa: Ravenhill olisi mitä otollisin paikka vallata ja siitä käsin Neuvosto voisi rauhassa nostaa klaanirottia maan päälle jolloin mies-jutut tulisivat kohtaamaan avoimen sodan mahtavinta rotua vastaan. Lisäksi, jos Eshinin klaani olisi ensimmäinen valloittaessaan kaupungin, se toisi heidän klaanilleen todella paljon valtaa ja mainetta. Triskit oli nyt vain viimeinen paalu ylitettävänä, mutta sekin tuntui ylitsepääsemättömältä.
"Kaupunki on tiedusteltu. Sinee pitää iskeä nyt-nyt."

Ylhäällä puuduttavalta tuntuvaa neuvotteulua seurasi Varjoturkki, salamurhaajakokelas joka oli itse yrittänyt saada Triskitiä hengiltä, mutta oli jäädä yrityksessä rottaogrejen alle näiden karattua Moulderin häkeistä. Ylhäällä alkoi olla melko täyttä kun käytävältä sisään tulvi yhä uusia yöjuoksijoita ja klaanirottia kuuntelemaan neuvonpitoa, ja mahdollisesti puukottamaan huomaaamattomasti pahinta kilpailijaansa. Varjoturkki luuli ollensa ovela kun oli pyrkinyt salin yelmään kerrokseen eturiviin nähdäkseen paremmin ja saadakseen myrkkynuolilleen trakemman sihdin, mutta oli onnistunut pudottamaan puhallusputkensa kun yhä lisää Skaveneita pyrki avoimelle yläkerrokselle. Juuri kun hän oli korjaamassa asentoaan, samalla kun alapuolella käytiin kiivasta väittelyä siitä mihin tuli ryhtyä ja mihin ei, Varjoturkin puulla vahvistettu reunuksensa murtui ja hän tippui hökötyksen mukana alemmalle kerrokselle. Ashquel näki tilanteen ja toimi salamannopeasti tönäisten Triskitiä hännällään hieman taaksepäin juuri putoavan puuhökötyksen alle. Kuului kaamea rysähdys jota säesti vingahdus kun Triskit jäi puurakennelman alle. Ashquel heilautti tassuaan varjoihin ja useita mustia lähes näkymättömiä neuloja osui Triskitin puukasan alla olevaan ruumiiseen. Sitten hän otti askeleen eteenpäin romukasasta nousevaa Varjoturkkia kohden.
"Sinä! Nimi!"
Varjoturkki ponkaisi pystyyn ja tunsi samalla kuinka useat katseet varjoista kohdistuivat nyt häneen. Tietämättä miten käyttäytyä Varjaturkki kumarsi syvään ja alkoi pelonsekaisesti änkyttää.
"Var-varjoturkki! Oi suu-suurin! P-pyydä-pyydän anteeksi tunke-tuneiluani."
Ashquel asteli lähemmäs Triskitin yhä kouristelevaa ruumiista ja nyppi viittansa varjosta mustat neulat talteen tarkistaen samalla onnettamn Skavenin pullsia mustaksi maalatulla tikarinkärjellään.
"Triskit on kuollut-kuollut"
Varjot alkoivat hyristä ja kihistä kun Eshinin klaanin suurimmat sekä pienimmät jäsenet ilakoivat ainoan esteensä poistumisesta. Triskitin paikalla olleet seuraajat pyrkivät suljetusta oviaukosta ulos, mutta suurinosa heistä sai heittotähden selkäänsä ja osa taltutettiin ylivoimalla ja kahlittiin kiinni.
"Varjoturkki-"
Ashquel jatkoi keräten huomion taas itseensä.
"nimeän sinut-sinut johtamaan hyökkäystä mies-juttujen kaupunkiin."
Murina alkoi täyttää salia. varjoturkki kumarsi syvään eikä sanonut mitään, hän vetäytyi tummansiniseen kaapuunsa ja livahti ulos ennenkuin saisi suosionosoitusta kohdakseen. Yksi musta skaven tuli Ashquelin luo ja kuiskasi tälle.
"Oi suurin ja mahtavain, tuo vasta kokelas, miksi pistää hänet-hänet asialle."
Ashquel hymyil mielessään.
"Jos saa jotain aikaiseksi, hyvä-hyvä. Jos kuolee, ei haittaa. Pitäkää huoli ettei-ettei se selviä hengissä saamaan-saamaan kunniaa."
Musta Skaven kumarsi syvään ja painui varjoihin.

----------
Paikka oli saastainen, lähes kotoisa tuoksu tulvi kaupungin kaduilla, varjot tanssivat kutsuvasti ja ruumiiden monisävyiset aromit saattoi haistaa helposti monien askeleiden takaa. Rotat vilisivät ympäriinsä, monet niistä pahasti paisuneita tai märkien haavojen täyttämiä. Varjoturkki oli saanut ymmärtää että tämä kyseinen ihmis-juttujen pesä, vai kyläksikö ne nyt sitä kutsuivat, oli tavanomaista suotuisampi mahtavimman rodun jäsenille. Varjoturkki tarrasi tassullaan yhteen rottaan kiinni, suki sen turkkia ja sai kuin saikin kynsiensä väliin pienen eliön. Varovasti asettaen sen kielelleen ja muhentaen kirpun hampaidensa välissä varjoturkki analysöi pientä eliötä, rutto oli heti maistettavissa. Se oli harvinaisen tehokas, ei niin tehokas että hänelle siitä mitään vastusta olisi, mutta tarpeeksi tehokas saadakseen kaikki heikommat rodut polvilleen.

"Arvon suuri-suuri Varjoturkki. Mitä tahdot-tahdot meidän tekevän?"
Heiveröinen yöjuoksija, Asmear sen nimikö nyt oli, ilmestyi kumartaen Varjoturkin eteen. Varjoturkki sylkäisi suussaan jo jonkun aikaa pyörineen kirpun Armsearin jalkojen eteen, nosti pienen nahkaisen lellinsä ja kaatoi vihertävää nestettä kurkkuunsa. Kun hän lopulta asetti lellin takaisin vyölle, sydän alkoi takomaan lujaa, varjot väistivät hänen katsettaan ja paljastivat niissä lymyilevät jo loppuunkolutut luurangot. Kaukaisuudesta kuului huutoja ja taistelujen ääniä. Hypäten läheiselle seinälle Varjoturkki alkoi kavuta ylös rähjäiselle katolle. Hänen silmissään pyöri outoja kuvia jotka kuuluivat Jutuille, korvissaan hän kuuli epämääräisiä sähähdyksiä, mutta keskittymällä olennaiseen ne häipyivät outoine lupauksineen muualle.

Katolta hän näki paremmin ympärilleen, rauniot laikuttivat koko pesäaluetta. Warppikiven säestämänä hän näki heikkoja hahmoja kaukaisuudessa, ne lyllersivät epä-juttumaisesti ja hitaasti kohden pesän keskustaa ja kääntäessä päätään hän näki nuotion, ilmeisesti leirin, jota siedettäisiin kiertää. Oli etsittävä Pääherran kolo josta käsin Alamaailman joukot voisivat nousta ylös tuoden vihdoin ja viimein täyden kontrollin Ylämaailmasta sille rodulle jolle se kuului.

Varjoturkki hypähti alas edelleen Warppikiven vaikutuksesta. Kokeilemalla lelliään ja huomasi siinä olevan korkeintaan kuin ehkä kahdeksi käyttökerraksi. Jos Shil'n oli ollut luottaminen, tämä kaupunki kuhisi Warppikiveä eikä lellin uudelleentäyttö olisi ongelma.
"Liikkuu-liikkuu! Mutta ei-ei itään. Siellä palaa."
Näillä sanoin Varjoturkki lähti äänettömään juoksuun muistellen ylhäällä näkemäänsä. Hänen edellään kulki vain Dirtbrattien jengi jonka piti toimia tiedustelijana, eli ottaa itseensä ne ensimmäiset nuolet jotka lentäisivät Varjoturkkia kohden. Warppikiven vaikutus alkoi ehtyä, mutta silti Varjoturkki kuuli hempeät viettelevät kuiskuakset korvissaan jotka ylistivät häntä tämän oveluudesta. Itsekseen hyräillen mahtava Varjoturkki ja hänen alaisensa olivat matkalla vallatakseen mies-juttujen kaupungin ja tuodakseen viimeisen tarvittavan voiton Skaveneille.

[xxxxxxx]

KRÄS P,UM PÄNG!!1 ...Ja Riivattuin kultti pyyhki kääpiöill,ä lattiaa talonvaltauksen ohessa. Omilta uhreilta ei vältytty kuitenkaan tälläkään kertaa, vaan juuri hierarkiassa ylöspäin matkalla oll,ut Punapaita (brethren) Nemo kompuroi maassa saatua,an tällin päähänsä partalaisen vasarasta, ja rei'itti itsensä omalla automaattituliaseellaan kiemu,rrellessaan tuskaisesti. AI TÄTÄ TUSKAA AAAARRRRGGGGGHHHHHHHHHHHH olivat, hänen viimeiset sanansa, cry me a river yadda yadda yak yak yak.

Jälki Kirjoitus: OBS! Possessedit kaipaavat lisää kaljarahaa, ja mitenkäs muuten sitä saisikaan kuin pieksämällä muita sotajoukkoja maan rakoon. Jos haluat warbandisi teurastettavaksi, ilmoittaudu minulle plx!!!?+

[Shamaani]

Noniin, olen taas täällä ihmisten ilmoilla zombeineni ja niille vois syöttää jonkin kilpailevan warbandin. Eli voisin ottaa matsia nyt pitkästä aikaa. Käviskö esim. sulle Kalle peli joku päivä? Olen nimittäin halunnut tapella possuja vastaan jo jonkin aikaa. Muitakin haasteita otetaan kyllä vastaan.

[xxxxxxx]

Noniin, olen taas täällä ihmisten ilmoilla zombeineni ja niille vois syöttää jonkin kilpailevan warbandin. Eli voisin ottaa matsia nyt pitkästä aikaa. Käviskö esim. sulle Kalle peli joku päivä?

Kävisi kyllä. Miten olisi vaikka torstaina tai perjantaina puolen päivän aikoihin?

[silvanor]

Eli mun elämä rajoitteiset haluaisivat rähistä!!!! Eli kaikille halukkaille olisi nyt helppo vastustaja tarjolla, ilmoitelkaa ken ottaa haasteen vastaan

[Tas]

Tino! Voisin ottaa haltioillani matsia sua vastaan, sillä Stone fistille esittämäni haastepyyntöni ei vielä ole saanut vastausta, joten tappelu hänen kanssaan jää varmaan myöhemmälle ajalle.

Kävisikö perjantai? Nyt alkuviikosta en oikein kykene, sillä riparin kaupunkijakso valitettavasti vie parhaat peliajat ti, ke ja to.

[silvanor]

Jooo käypi, perjantai käy vallan mainiosti!!!! Jaksatko varata paikan Voin toki miekin mutta kun satun olemaan niin pirun laiska... Mutta pitemmittä puheitta haaste on otettu vastaan, nähdäillään suippokorvat...

[Shamaani]

Joo Calmari, kyllä käy torstaina tai perjantaina silloin puolenpäivän aikaan. Ehitkö sinä käydä varaamassa pöydän vai käynkö minä?

[xxxxxxx]

Joo Calmari, kyllä käy torstaina tai perjantaina silloin puolenpäivän aikaan. Ehitkö sinä käydä varaamassa pöydän vai käynkö minä?

Mie voin käydä, varaan sitten huomiseksi (to) klo 12.

[Stone Fist]

Mitenkäs Seba ootko pelannu tämän viikon pelis?

[Tas]

Viitsisitkö sie Tino kumminkin varata pöydän? :] Kun mie olen huomisenkin riparin kaupunkijaksolla kymmenestä kolmeen... Jos et pysty niin voin miekin tottakai käydä. Kävisikö vaikka klo 13?

[DraSa]

Jooh, fluffia vaih... No sehän kyl tuo paljonkin lisä mielenkiintoo näinkin hienoon kamppanjaan =D
Joten tässäpä tarinaa multakin...

Joukko resuisen näköisiä miehiä istui ränsistyneen talon aulassa, joka oli kai joskus ollut jonkin sortin kauppa. He olivat tehneet nuotion jo joskus palaneiden lattialautojen päälle. Talon etuseinä oli joskus sortunut ja siitä avautui lohduton näky synkän kaupungin kaduille. Siellä loputtomalta tuntuva sade piiskasi mutaista maata ja tuhoutuneita taloja. Joka puolella lemusi kuolema ja saasta, eikä sade poistanut löyhkää, vaan tuntui lisäävän sitä.
Painostavasta ympäristöstä huolimatta nuotion ympärille istuutuneet miehet olivat sillä hetkellä melko rennon oloisia. Kukaan ei sanonut sanaakaan, mutta ympäristön synkkyys ei vaivannut heitä sillä hetkellä niin kuin normaalisti. Pienin heistä jakoi höyryävää soppaa muille.

”On ihmeellistä miten yksinkertaiset asiat, kuten ruoka ja lämpö, kohottavat mielialaa.” Sanoi kauempana nuotiosta seisova, vakavan näköinen mies vierellään istuvalle papille.
Pappi nyökkäsi ja sanoi ”Tuo Puolituinen on todellakin lahja Sigmarilta. Hänen kokkauksensa kohottavat myös minun mielialaa.”
”Kyllä vain, tämä kaaoksen pesä ei lannista meitä. Me tuhoamme pahuuden ja tuomme valon tähän pimeyden paikkaan.” Papin vierellä seisova parrakas, hieman kiihkosilmäinen mies vastasi ryhdistäytyen vieläkin enemmän kuin normaalisti, jos se edes oli mahdollista.
Arden Cornwell oli voimakastahtoinen mies ja harras Sigmarin palvelija. Hän oli menneisyydessään kokenut kovia ja selvinnyt niistä lujan uskonsa avulla. Nyt hän oli päättänyt tuoda Ravenhillin kirotun kaupungin valoon.

Se oli erittäin vaarallinen yritys, ellei mahdoton ja Soturipappi, Roland Crisham tiesi sen. Hän katsoi varmuudessaan säteilevää Ardenia huolestunut ilme kasvoillaan ja mietti, että toivottavasti usko ei ole sokaissut tätä. Roland katso nuotion äärellä istuvia miehiä. He olivat ulkoisista olemuksistaan huolimatta parkkiintuneita sotureita ja vannoneet uskollisuuttaan Sigmarille ja Ardenille. Mutta noita miehiä ajoi eteenpäin myös pieni hulluus, joka vaivasi Rolandia.

Roland hymähti itselleen. ”Minä taidan olla yhtä hullu, kun tähän paikkaan olen tullut.”
”Arden, sinä johdat meitä, mutta oletko aivan varma siitä että tämä paikka on pelastamisen arvoinen?” Pappi kysyi vakavalla äänellä, taas kääntyen katsomaan Noidanmetsästäjien päällikköä.
”Tämä sää ei tunnu paranevan ja tuurimme ruuan löytämiseen ei voi kestää ikuisesti ja olemme menettäneet hyviä miehiä tälle kaupungille. Toinen heistä oli pitkä aikainen ystäväsi.” Roland jatkoi.
Arden käänsi hitaasti päänsä ja katsoi pappia kulmiaan kohottaen. ”Alkaako sinun uskosi heiketä, sinun jolla sen pitäisi olla meistä vahvin?” Hän kysyi hieman epäuskoiseen sävyyn.
”Uskoni ei ole heikentynyt, mutta en usko että suuri Sigmar haluaa lapsiensa kuolevan tällaisessä paikassa.” Roland vastasi.
”Minun mielestä on kunniakasta kuolla hyvän asian puolesta. Ja kuollessamme pääsemme Sigmarin tykö.” Arden selitti kiihkoissan. ”Sitä paitsi olemmehan löytäneet uusia miehiä taistelemaan pyhän asiamme puolesta.” Arden jatkoi kääntyen taas katsomaan nuotion äärellä istuvia miehiään.
Rolandkin kääntyi katsomaan kohti sekavaa sakkia, jotka olivat onneksi löytäneet hetken rauhan kaiken kuoleman keskeltä. ”Viimeisin joukkoomme liittyneistä on täysi sekopää.” Roland tokaisi, katsoen villisilmäistä miestä, jonka pitkät hiukset ja parta sojottivat takkuisina joka suuntaan. ”Ja sinä teit hänestä yhden luottomiehistäsi.”
”Sekopää tai ei, kun tuo fanaatikko heiluttaa varstaansa, tiedämme että Sigmarin viha on puolellamme.” Arden sanoi ylpeänä.

Samaan aikaan talon ulkopuolelta alkoi kuulua koirien haukuntaa. Hetken kuluttua seinästä olevasta aukosta juoksi mies kannatellen laatikon kantta päänsä päällä, jota oli käyttänyt sateen suojana. Hengästyneenä mies julisti kovaan ääneen.”Koirat haistoivat jotain ja minäkin näin liikettä varjoissa. Luulen että kimppuumme hyökätään.”
Siinä samassa Noidanmetsästäjien joukko heräsi rivakkaan liikkeeseen, kaikkien noustessa ylös ja kerätessään varusteensa.
Kun kaikki näytti olevan valmiita, Arden joukon kapteenina huusi ”Kaikki kerääntykää yhteen!” Ja kääntyi sitten kohti pappia. ”Siunaa meidät isä.” Hän sanoi.
Miehet polvistuivat Rolandin eteen. Roland huokaisi, hän tiesi ettei hän saisi Ardenin päätä kääntymään pois tavoitteistaan. Tämän jälkeen olisi turha palata siihen aiheeseen. Roland asettui polvistuneiden Noidanmetsästäjien eteen ja levitti kätensä ja aloitti siunauksen.
… Uusi veren vuodatus alkakoon.