Jos metsään haluat mennä nyt...(Ohi on.)

[Nilarakh]

Lyhennelty versio etusivusta peliporukoista. Normaalisti jatkatte vaan tekemiänne.

Areenan säännöt:

Jackit diskaan armotta. Ei siis rikkinäisiä hahmoja, en varoittele mikäli poistan hahmosi.

- Osallistujia otetaan mukaan 16. Kaikki rodut käyttävät uusinta mahdollista ohjenuoraa. Kaikista GW:n virallisista lähdeluetteloista ( Fantasy Battle) otetut hahmot sallitaan. Lähettäkää hahmot minulle yv:nä sotavasarassa.

- Pistemääränä toimii 280, joista 125 saa olla taikaesineitä.

- Markit, bloodline voimat ja spawningit ovat sallitut sekä kuuluvat 280 pisteen ylärajaan. Ne voimat, jotka ostetaan magia esineiden pisterajojen puitteissa kuuluvat niihin.

- Ethrealit ja daemonit kiellettyjä.

- Ei monster ratsuja eikä kärryjä.

- Hahmot aloittavat rynnäköllä toisiaan vastaan ja lyövät Initiative+Movementin summan mukaan. Aloittaja saa attack boonuksen.

- Ratsut saa olla, bardingilla tai ilman.

-Mikäli hahmo omistaa ampuma-aseen, on luonnollista tehdä stand & shootti, jonka jälkeen ottelu jatkuu vastustajan aloituksen myötä.

- Kaikki esineet ja kyvyt, jotka ovat suunnattava tiettyä kohdetta vastaan ovat kiellettyjä. Kuten lahmia bloodline voimat, slayereiden kyvyt yms. Esineet kuten Sword of fate, the bane head, Van Horstmann's Speculum...Ei siis challenge-esineitä.

- Killing Blow tekee automaattisesti 2 woundia jolloin et saa armour savea tai regeneraatiota.

- Fear: Epäonnistuttaessa osuu vain 6+.

- Terror: Epäonnistuttaessa et voi lyödä ollenkaan ja vastustaja saa +1 to hit heittoihinsa.

- Break testit otetaan, mutta epäonnistuttaessa et pakene, vaan vastustaja saa yhden automaattisen osuman sinuun.

- Saat peitsen tai keihään joka toimii rynnäkön ajan, jonka jälkeen siirryn käyttämään joko mundaania asetta tai taika-asetta.

-Wardancereiden tanssit arvotaan vuoron alussa. Sama tanssi ei edelleenkään voi tulla 2 kertaa peräkkäin. Uskoakseni jotkut haluavat pois Woven Mistin, joten voin järjestää niin pyydettäessä. Samoin muita ei-toivottuja tanseja poistetaan, mutta minimimäärä on 2 tanssia.

-Myös vampyyrit tai muut oliot, joilla on pohjana taikaleveleitä saavat 20 pts. hyvitystä (pois perushinnasta) jokaista taikaleveliään kohti.

-Tomb King maksaa 20pts. vähemmän ja Prince 10pts. Ei Inkarnaatioita.

- Ei taikoja. Ei bound spellejä eikä normaalejakaan.

Metsä kutsuu sinua erilaisilla houkutteilla. Otteluiden välissä voit etsiä kokemuspisteitä, nautintoja tai kuolemaa antamistani paikoista. Suuremmasta vastuksesta seuraa suurempi palkinto.
Ottelijat starttaavat kokemuksenaan 10pts. Kehityt "creeppailessa" aina riippuen vastuksesta. Ensimmäisen tason ohitat kun kasassa on 100pts, jolloin pisteet menevät nollille. Toisen 150, kolmannen 200pts etc. Kun kehityt ensimmäiselle tasolle toisesta, saat käyttöösi saman verran kultarahoja, mitä olivat kokemuspisteesikin. (Esim. taso 1--->100kk, 2--->150kk) Ensimmäisen kokemustason voitettuasi, opit uuden taidon jonka voit valita antamastani listasta. Rahaa voit myös säästää. Ottelijat starttaavat 10kk:lla

Kieltoja luettelossa:
Muita kieltoja kieltoja:

-0+ tai parempi Armour save
-Re-rollattava 1+ Armour save
-Fellblade
-Tiettyjä vihollisia vastaan suunnatut esineet.
-Challenge esineet.
-Dark mace of Death
-Armour of Damnation+Gaze of the Gods
-Mace of Helstrum
-Sword of fate
-The Bane head
-Monstrous mounts
- Van Horstmann's Speculum

Hahmoilta pyydettävät tiedot:
Nimi:
Rotu:
Fluffi:
Statit: M WS (BS) S T W I A Ld Sv.
Erikoissäännöt:
Normaalit varusteet:
Taikavarusteet ja niiden erikoissäännöt:
Pisteet: (Hahmon ja esineiden hinnat erikseen ilmoitettuna, kiitos.)

Hyökkäystaidot:
Deathmaster - Instead of wounding opponent by one point, this skill makes you double it. Suomeksi: Tuplaa haavat. 125kk.

Touch of the Demon - One model in base contact can´t attack for a one round and will be auto-hitted. Once per battle. Suomeksi: Yksi vastustaja basekontaktissa ei voi iskeä vuoroon ja osut tähän automaattisesti. Kerran ottelussa. 200kk.

Paindreg´s Blessing - This skill ingores ward saves and regeneration. Suomeksi kumoaa wardin ja regeneraation. 100kk.

By the Wind, they comes - D6 attacks with bearer´s basic strenght. Suomeksi: D6 hyökkäykset taistelijan lähtövoimalla. 110kk.

Whirling Kill Skill - Gains D3 extra attacks for each succesful save, that the opponent mades. Suomeksi: D3 hyökkäykset jokaista onnistunutta savea vastaan, mitä vastustaja heittää. 225kk.

Personal Enemy/Elves - Against the elves, bearer gains frenzy ability and armour piercing. Causes fear too. Suomeksi: Haltioita vastaan tapellessa, saa frenzyn, armour piercingin ja levittää pelkoa. 75kk.

Personal Enemy/Chaos - Against the chaos; demonic, mortal or beast, its the same; the bearer gains frenzy, +1str and +1 in. Suomeksi: Kaaoksia vastaan tapellessa, saa frenzyn, yhden streght- ja yhden initiativeboonuksen. 75kk.

Master of Stars - Always hits first. 60kk.

Puolustustaidot:

Healing of Angels - Automatically restore all your wounds when you have only one left. Also makes immune to attacks at the same time for a one round. Once per battle. Suomeksi: Automaattisesti parantaa haavasi, kun jäljellä on vain yksi sellainen. Tekee myös hyökkäysimmuuniksi samaan aikaan yhden vuoron ajaksi. Kerran taistelussa. 235kk.

Improving Shadow Nax´tucs - Improving Shadow gives you boost to ward by one point and makes you re-roll your unsaved armour saves. Suomeksi: Antaa +1 ward saveen ja re-rollin armour saveihin. 90kk.

Stunning spree - Stuns your opponent for a round for each succesful save that you make. When you fail your test to save the wound, then this skill is unusable for the rest of a battle. Suomeksi: Tyrmää vastustajasi vuoron ajaksi jokaista onnistunutta savea vastaan, mitä heität. Kun epäonnistut saven heitossa, taito menettää kykynsä taistelun loppuun saakka. 80kk.

Armour of Blacksmiths´s Back - Gives you +2 armour save and regeneration (max. 1+). Suomeksi: Saat kaksi armour savea lisää sekä regeneraation (Pienin mahdollinen save 1+). 150kk.

Helmet of Sunset - Minim. wounding level against you is 3+. Weapons, who have skill to wound automatically, becomes mundane.Suomeksi: Pienin mahdollinen luku, jolla sinua voi haavoittaa, on 3+. Aseet, jotka haavoittavat automaattisesti, tulevat mundaaneiksi. 150kk.

Favour of the Gods - +1 Armour save (maxim. 1+), +1 Ward save (maxim. 2+), regeneration and +1 Initiative. Suomeksi: Tarvitseeko oikiasti? 170kk.

Stone skin - Immune to Killing Blow & Poison. 75kk.

Defencing spirit - -1 hit against you. Suomeksi: -1 osuma sinua vastaan. 60kk.

____________________________________________________________________________________________________________________________

OTTELIJAPARIT:

Andi the Great Eye - Kharqit Welhonsurma
Dihlum - Gark the Braineater
Ivyriel Tähtisilmä - Kyynel
Cladhor - Old Frank

-Nilarakh

[El Capitan]

Kysymys ennen fluffia. Onko sillä epäselvästi kirjoitetulla lappusella paljoa merkitystä pelin tai tulevan kannalta? On alkanut vähän jäädä jo kummittelemaan mitä siinä lukee ja kun ei saa selvää niin se on vähän vaikeaa lukia.

Huh, en ottele Garkkia vastaan, se ei olisi ollut kivaa.

Fluffia pukkaa joskus tällä viikolla, kai.

[Rotten sound]

Frankille ja Garkille tuli poika kertomaan ottelioista. "Gark sinua vastaan on, joku arabi mies jota seuraa kuolema yrittäen tappaa hänet. Hän ei välitä enään mistään, koska on menettänyt kaiken. Gark sinua vastaan on Cladhor Tuimakatse ilkeä mustahaltia, joka vannoo kostoa hänen veljelleen."
"Pah Frank sinulla on käynnyt onni pääset listimään, jonkun haltian. Mä taas pääsen tappaa, jonkun tylsän jätkän." Gark nauroi hyvän tuulisena, mutta huomasi että Frank ei ollut iloinen tulevasta tappelusta. "Hei Frank älä huolehdi vaikka olet vanha, mutta sinun sisällä on Gorkin ja Morkin omaa verta ruokkien sinun voimiassi taistelussa. Ei sinun ruumis tee sinusta pahaa, vaan sielusi." Gark sanoi ja lämäytti kädellä Frankin selkään ja tilasi kumallekin Kaljat.
Kato YV Capitan lähetän sulle tekstin.

[Nilarakh]

Kysymys ennen fluffia. Onko sillä epäselvästi kirjoitetulla lappusella paljoa merkitystä pelin tai tulevan kannalta? On alkanut vähän jäädä jo kummittelemaan mitä siinä lukee ja kun ei saa selvää niin se on vähän vaikeaa lukia.

Huh, en ottele Garkkia vastaan, se ei olisi ollut kivaa.

Fluffia pukkaa joskus tällä viikolla, kai.

Ööh? Siinä lukee samassa viestissä alla, mitä siinä lukee.

-Nilarakh

[El Capitan]

Kiitti Rotteni tuosta yv:stä. Jotta ei jää kenellekkään epäselväksi tekstin sisältö copy-pastaan sen tähän. Nila korjatkoon, jos on jotain väärin.

Kuolonpyörä

Karjavarkaiden kehittämä peli kantaa kunniakkaasti nimeä Kuolonpyörä. Tuskaisat huudot parkuvat kehässä, kun kaksi eläintä ottelee toisiaan vastaan hengestään, todellä viihdyttävää katsoa, kieltämättä. Yleisö voi tykästyä toiseen eläimeen joko sen takia, että se on ulkonäöllisesti jalompi yksilö tai sitten omistajan suhteiden takia. Pelkästään kannustaminen ei ole yleisön tehtävä, heille kuuluu myös varsinaisen tuomion muuttaminen tai sen jouduttaminen. Kumpikin eläin aloittaa kehästä, joka on rakennettu seipäistä, terävistä sellaisista, kääpiöseppien ahkioissa taotuista teristä valmistetuista murhan työkaluista. Kehä on myös päällystetty sisältä samaisilla terillä, siten, että niihin peruttaessaan tai suistuessaan lävistyy mitä todennäköisimmin juuri elintärkeiden elimien kohdalta. Eläimet ovat ottelun alussa sidottu ketjuilla yleisöön, joten kohtalo riippuu myös teoista, mitä on tullut tehtyä. Ei ole ensimmäinen kerta, kun joku kostonhimoinen kylmäverinen on tekonut ketjunsa kiinni rattaisiin kehän ulkopuolella ja körötellyt kotiinsa muina miehina, ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Eläinhän se vain oli, pelkkä arvoton luontokappale, josta saa ainoastaan lihaa ja verta, jos niitäkään.

Säännöt ovat sitäkin helpommat. Eläin pyrkii tappamaan vastustajansa, survomaan tämän piikkeihin tai raatelemaan hengiltä, molemmat tavat ovat suosiossa. Mikäli sattuu jotain epäselvyyksiä tai askarruttaa jokin asia, voit ottaa yhteyttä minuun Wanhan Rolfin majatalon kautta.

JK: Sääntöihin on tullut poikkeus omalta taholtani. Mitään suurta ei tosin ole tapahtunut, ainoastaan eläimet on korvattu...teillä, hyvät ystäväni.

El edit: Njaa, enpä tuota ole huomannut. Noh, tuskin haittaa kun pistin tämän tähän.

Sitten se fluf.. eiku siis pörrö.

En tullut yhtään iloisemmaksi tai pirteämmäksi Garkin sanoista. Oli minulla vielä voimaa tallella ei siinä mitään, mutta ikä alkaa ottaa vallan sisälläni. Henkeä ahistaa ja kirveeni tuntuu painavemmalta kuin koskaan ennen. Päivä olisi lähellä ja Suuri Vihreä odottaa minua lähipäivinä. Olisi kunnia päästä sinne taistelemalla, mutta totta puhuakseni minua pelottaa. Ei ole ensimmäinen kerta kun miekka, kirves, keihäs, kuuma keppi ja millä muilla esineillä toista voikaan satuttaa uppoaa sisuksiini jättäen arven ihoon ja mahdollisesti myös muistiin. Vaikka ikää minulta löytyykin niin muistini on silti kirkas kuin vesi lähteessä ja en vieläkään ole unohtanut kääpiöiden tekosia, enkä varmaan tule koskaan unohtamaan. Se ei ole pakosti ikä tai ase, joka riistää hengen minulta. Kääpiöt laittoivat sisälleni varmasti jotain, joka ottaisi energiani itselleen ja luhistaisi minut maahan. Loppujen lopuksi olin yksi niistä, jotka karkasivat heidän luotaan ja kapinoin muinoin kaikkea vastaan mistä en vähääkään pitänyt. En olisi yhtään ihmeissäni, jos hnegitys vaikeutuisi tulevassa ottelussa. Maailma jääköön taakse kuten minä jätin itseni joskus muinoin. Jäin vangiksi, jouduin koekaniiniksi ja pakenin. En yksin vaan kohtalotovereideni kanssa. Olin vielö villi ja järjetön. Nyt olen rauhallinen ja rauhanhaluinen, en ole enään se mikä olin joskus. Käänsin itselleni selkäni ja lähdin pois, jättäen itseni omaan varjoonsa. Vapautukoon se tänään tai kesken taistelun ja tulkoon minusta taas villi.

Samassa Frank kaatui maahan polviensa ja käsien varaansa. Hänen silmänsä kasvoivat ja niistä näkyi pieni tulinen laimaus, jonka myötä katse oli jotain aivan uutta. Se ei kuitenkaan ollut pelottava, ei vielä, mutta saisi pelokkaan henkilön kauhun valtaan. Käsivarteen tuli lihaa ja se kireni, samassa lihakset tulivat paremmin esiin niin käsissä kuin muissakin paikoissa. Frankin päässä olevat verisuonet tulivat aivan ihon viereen näkyviin, niin hyvin näkyviin, että niitä olisi voinut kosketella ja ihosta tuli näin hyvin epätasainen. Gark ei ymmärtänyt mitä oli tekeillä ja pysytteli sivumpana. Nousten pystyyn Frank otti kirveestään otteen, katsoi sikaa, jonka jalka oli paranemassa ja loikkasi sen päälle. Sika ulkaisi kun raskan örkki hyppäsi päälle. Pian kuitenkin Frank tippui sen päältä maahan selälleen makaamaan, jolloin Gark tuli hätiin. Nostaen hänet istumaan Frank palautui entiselleen. Frank ei kuitenkaan pystynyt puhumaan hyvin ja selvästi, mutta pari sanaa Gark ymmärsi. Minä... tullut takaisin... tamaan vihollisille..me.

Vanha, villi Frank tekee tulojaan.

[Justus]

Ivyriel istui hiljaa varjojen hellässä huomassa, poissa katseista, poissa mielistä. Kova, juottolan jokapäiväisestä mekkalasta poikkeava pauke herätti neidon mietteistään. Joku naulasi uutta viestiä ilmoitustaululle. Siellä se roikkui pahaenteisenä ja uhkaavana kuin synkät myrskypilvet. Ivyriel työnsi tuolinsa hitaasti taaksepäin. Tuolin raapina raastoi neidon jo repaleista mielenrauhaa. Rauhallisesti seinänviertä viistäen hän lähestyi ilmoitustaulua. Viesti veti häntä puoleensa. Hän tiesi jo lukemattakin mistä oli kysymys. Otteluparit oli määrätty... Epäröiden hän haki listasta vastustajaansa.
"Kyynel!" Ivyriel kuiskasi ahdistuneena. Hän muisti tuon haltian soilta, ottelemassa myös noita kirottuja olentoja vastaan.
"Tämä on väärin..." haltia mutisi tuskissaan. "En ole tehnyt mitään ansaitakseni tätä. Jätä minut jo rauhaan!" Ivyriel kirosi taivaisiin.
"Minä kieltäydyn olemasta enää sinun pelinappulasi! En suostu enää jatkamaan sairasta peliäsi!" Ivyriel kiljui hysteerisesti keräten koko juottolan huomion itseensä.
"Mutta meidän täytyy jatkaa" jokin kuiskutteli hänen mielensä sopukoissa. "Jos lopetamme nyt onnettoman puolihaltian kohtalo jää kostamatta. Ja sitähän me emme halua, emmehän?"
Ivyriel katseli hätääntyneenä ympärilleen.
"Lopeta tuollainen! Minä olen sinun puolellasi. Minusta ei ole sinulle vaaraa" lipevä ääni hänen mielessään jatkoi. "Sitä paitsi me teemme tälle onnettomalle haltialle vain palveluksen päästämällä hänet rakkaidensa pariin. Ja ainahan me voimme sitten kostaa hänenkin puolestaan kunhan pääsemme vain kohteesseemme kiinni, eikö vain?"
Salaperäinen olemus taivutteli kavalilla lupauksillaan epäonnisen neidon jatkamaan tuhon polun kulkemista. Enää ei ollut tietä takaisin...

Nonni, nyt sillä naksahti lopullisesti

[Executioner]

Kyynel ei kohottanut katsettaan maasta, kun kymmenkesäinen poika tuli pirteästi kertomaan haltialle tämän vastustajasta ja pyytämään tätä tarinoimaan seikkailuistaan. 'Olethan kerran taistelemassa, ja teillä on tuollainen miekkakin', poika sanoi. 'Olette varmasti suuri soturi!' Mutta mustahiuksinen soturi ei vastannut. Hän istui siinä, riekaleiseen, veren, mudan ja lian tahrimaan viittaansa kääriytyneenä. Lopulta poika tuhahti ja mutisi 'pelkuri', ennenkuin marssi tiehensä. Siinä vaiheessa Kyynel nousi ylös, heitti muutaman kolikon majatalon isännälle: "pidä loput", hän mutisi mennessään pihalle. Haltia piteli huotrassaan lepäävää miekkaa kädessään ja heilautti viittansa hupun kasvoilleen, kääriytyi siihen tiukemmin ja lähti kävelemään kohti taistelupaikkaa. Hän halusi seurata muiden otteluita, ennen omaansa, tarkkailla ympäristöä. Mutta miksi? Hänhän halusi kuolla, vai mitä?

Vai halusiko? Olisiko hänen rakas vaimonsa halunnut hänen kuolevan? Tottakai hän halusi nähdä miehensä mahdollisiman pian. Hänen tyttärensäkin halusi. Eikö niin?

Mutta oliko todella kuolemanjälkeistä elämää? Hän oli kuullut aaveista ja epäkuolleista, mutta ne olivat mustien velhojen kirottuja epäluomia, eivät rauhassa kuolleita haltioita. Jos oli elämää tuolla puolen, mikseivät hänen vaimonsa ja tyttärensä antaneet hänelle minkäänlaista merkkiä?

Kyynel tuumi näitä asioita mielessään istuessaan puisella, pitkällä penkillä taistelualueen lähellä. Muitakin kyläläisiä alkoi kokoontua paikalle ensimmäistä taistelua varten, mutta Kyyneltä ei voinut vähempää kiinnostaa. Hänellä oli omia murheita, raskaampia ja synkempiä kuin kyläläisten päivittäiset huolet.

Muutamat vesipisarat tippuivat taivaalta haltiasoturin päälle. Hän kohotti kasvonsa ja katsoi taivaalle. Aurinko paistoi kirkkaana, mutta silti satoi. Taivaan kyyneleet, niin hän oli kuullut kutsuttavan Kirkasta sadetta. Siinä Kyynel tajusi, mitä hänen vaimonsa toivoi. Hän halusi Kyyneleen elävän tämän elämän loppuun sillä tavalla, kuin näki parhaaksi ja liittyvän perheensä seuraan kuoltuaan rauhallisesti omassa sängyssään vanhana miehenä, kuolevan urhollisesti Kaaosta vastaan taistellessa, kuolevan puolustaessaan heikkoja väärintekijöiltä, kuolevan teurastaessaan niitä, jotka eivät voineet suojella itseään, kuolevan myrkytettyyn nuoleen muinaisen, Khemriläisen kuninkaan haudassa. Kuolevan omalla tavallaan.

Kuolevan omalla tavallaan, omana aikanaan, omista syistään.

[Nocharim]

Smääh ja nyt vasta huomaan, että on tänne muuttanut. WTB Silmälasit.
______________________________

"Örkki siis." Dihlum sanoo itselleen ja hieraisee leukaansa pojan lähdettyä matkoihinsa. Kohauttaen olkiaan hän nostaa poikkihuilun takaisin huulilleen ja jatkaa keskeytettyä sävelmää, joka kuitenkin rupeaa takkuilemaan bardin ruvetessa nauramaan.
"Ovelaa, örkkiä on hankala pilkata tekemään virheitä. Ehkäpä kehut toimivat paremmin, kun ovat yksinkertaisempia tajuta. Taistelivatkohan nuo muutkin niitä vastaan jotka eivät saapuneet?"
Dihlum laskee huilunsa ja alkaa laulamaan.

"Kuusitoista metsään asteli,
kahdeksaan se kuitenkin taistelussa hupeni.
Kehään urhot astelevat,
viihteeksi kyläläisten.

Vedonlyöntiä, väkivaltaa, naisia ovat talot täys.
Tuoppi vielä niin on kansalla juhlat.
Voittajan juhlat.
Kuoleman juhlat!

Vahvimmat selviävät,
rotunsa vahvimmat.
Heikot taakse jäävät
ja muistoihin unohtuvat.

Sillä on aika juhlien.
Voittajan juhlien.
Kuoleman juhlien!

Vain kuolema kaiken voittaa, minutkin.
Varkaan, bardin, ihmisen.
Onko vastustajani kuoleman suosikki?
Vai kansan lemmikki?
Näemme sen.
Kuoleman juhlilla.
Voittajan juhlilla."

[Nilarakh]

Andi the Great Eye - Kharqit Welhonsurma

Vanhahko, puolituista vastaaviin mittoihin jäänyt pieni mies suurella kaljamahalla repäisi palan suuren, osaksi vielä haavoissaan rypevän jätin Middenheim-kilven alta lepattavasta kangasvaatteesta. Andi karjaisi järkyttyneenä pikkuisen röyhkeydestä tämän sylkäistessä kankaaseen ja läimäistessä tällä jätin kyynärpäätä. Vihan puuska, suunnattoman infernaalisen tuhon voima kuiskaili kauheuksia typerän jätin korvakäytävään. "Lyö siltä pää murskaksi!", ja toinen heti perään: "Kylve sen aivonesteessä, juhli kudosten ihanalla katkulla!" Gnoblaari, pienempi huomattavasti isäntänsä jalkaterää, tarrautui tiukasti ketjuihinsa, jotka vangitsivat tämän ikuiseen palvelukseen herraansa kohtaan. Valtava nuija veisti pyöreälle areenalle johtavan käytävän muuria murskaten kaiken tielleen osuvan, paitsi itse kohteen. Puolituinen oli nostanut pienen kahluusauvansa torjuntaan ja piteli nyt sitä tuima ilme kasvoillaan osoittaen päällään nyökäyttäen buuaavaa ihmisjoukkoa katsomossa. Hänen karmansa koki pakkasta ja yleisö oli mielissään.

Nasakka isku jätin takamuksiin tiesi tehtävänsä ja tuuppasi tämän brutaalista rusahtaen kehään. Valtava ristikko tipahti ruosteisia kiskoja pitkin ja erotti puolituisen omahyväisen virnistyksen Andin yllättyneisyyden ja pelon sekaisista kasvoista. Paksu ankkuriköyttä vastaava silmukallinen kuolemantuoja kietoutui aataminomenan ja kaksoisleuan väliseen tilaan kiristäen painetta suureen, tyhjyyttä osoittavaan silmään. Hetken ajan oli hiljaista, mutta sitten samanlaisista köysistä punottu pilvi peitti auringon valon ja laskeutui ropisten jätin ympärille kiristäen tämän raajoja ja upottaen säikeensä silkkaan ihraan, panssaroinnista piittaamatta. Andi the Great Eye, heimonsa viimeisiä, karjaisi ilmoille surullisen vihanhuudon, joka päättyi hirttoköyden silmukan kiristykseen ylä- ja alaleuan väliin. Pienempi silmä tarkensi katseensa ensin piikkipäällystettyihin seinämiin, sitten vastustajaan kehän toisella puoliskolla. Hän ei ollut köysissä.

Kharqit Welhonsurma sai maistaa palan taivasta. Suuren palan, itseasiassa. Kultarahojen keltaisen ropinan saattelemana hän asteli pitkin kehää katsellen köysissä puoliksi velttona roikkuvaa vastustajaa. Vastustajaa, tosiaankin. Yleisö hänen edessään kiskoi painavaa ruumista taaksepäin yrittäen lävistää tämän viikatteisiin, leipäveitsiin ja kirveisiin, jotka olivat tiukassa rivissä asennossa ympäri areenan. Skaven potkaisi Andin velttoa päätä roiskauttaen verisuihkun valkoiselle turkilleen. Sen lämpö sai hänet väreilemään. Joku pieni lapsi huudahti ihmisjoukon seasta jotain epäreilusta. Kharqit murahti hiljaa. Ehkä tämä tosiaan oli epäreilua? Hän tarttui aseeseensa ja napsaisi poikki yhden köysistä, joka oli kietoutunut Andin oikean käden ympärille pytonin lailla. Yleisö laski tämän harhaiskuksi, ehkä rotta ei osannutkaan taistella näin oudossa ympäristössä? "Ehkä häntä tosiaan pitää auttaa?", riuska, matala ja oluen pehmittämä ääni huudahti jätin vartaloa pitävän köyden päästä ja kiskaisi puolialastoman vartalonsa lihasten pullistuessa ulospäin. Viikatteen ylöspäin käännetty terä lävisti marionetin rintakehän. Kultainen sade sumensi aluksi jätin toisen silmän ja sitten suuremman, kehittyneemmän samanlaisen. Kharqit astui metallisen vesiputouksen tuolle puolen.

En jaksanut nyt enempää kirjoittaa, pitänee odottaa ja katsoa, josko Kharqitin luoja saapuu pelastamaan fluffillaan omansa. Andin suosio johtaa tod.näk. köydenvetoon kohti kuolemaa. Olkoon tämä opetuksena teille.

Heitin nopalla kumman fluffia kirjoittamatta jättäneen kohtalo listi. Skavenin re-rolli pelasti.

-Nilarakh

[Nilarakh]

Zurgen sorgen, olen ollut Pieksämäellä ja olen tällä hetkelläkin, joten siitä syystä fluffi on vähän jäässä minun osaltani kunnes saavun sivistykseen taas 2. eokuuta.

-Nilarakh

[Nilarakh]

Dihlum - Gark the Braineater

Örkki puhisi tavallisella ylpeydellään tarmoa, josta vanhahko puolituinen osasi vain uneksia. "Mitäs tuumaat, pitävätkö ihmiset sinusta?", se kysäisi tekopyhästi suurelta vihernahalta. "Meinaan vaan, etten minä ainakaan pitäisi. Saastainen vihernahka, tulee nyt tänne ja suututtaa ihmisiä, mutta hah...saapahan selkäänsä pahemman kerran. Uuf, minä tykkään kun se kirkuu, todellakin tykkään!" Örkki murahti ja suuntasi asettaan polven kokoiseen herjaajaan. Muka säikähtäen se loikkasi taakse päin ja loi silmäkulmallaan katseen käytävän yllä pursuaviin ihmiskatseisiin. "Nyt se tappaa minut, pienen rääpäleen, mokomakin saasta!", kiljunta oli korviahuumaavaa. Edellisten ottelijoiden oppaat vilkuilivat epäluuloisesti ottelijoita takaoven kohdalta, aidan toiselta puolen, minne ei örkin ase yltänyt. Gark hätkähti huomatessaan luikertelevansa ansaan, jossa pätivät vain opastajan säännöt. Pimeän ja haisevan nahkasäkin seinämien hajun saattoi haistaa ilmasta ja tuntea, miten kytevän tuhkan kuumuus kostuttaisi siitä jokaikisen tirisevän rasvapisaran höyrystäen sisällä korisevan uhrin mitä myrkyllisimmillä höyryillään kolmanteen helvettiin. Örkki kuitenkin kokosi itsensä ja laski aseensa silkasta järkevyyden ja hämmentyneisyyden puuskassaan. Hän istahti tavallista suuremmalle virstanpylväälle luoden hajamielisiä katseita pahanhenkiseen oppaaseensa. Areenan äänet nousivat aaltoina ja laskivat sellaisina tasaisin väliajoin ihmisten ja muiden olentojen tehdessä harjoitteluvetoja tyhjillä koysillään.

"Vaan mitäs täältä löytyy?"

"Tyhjäilmeinen taiteilija, hovinarri kenties? Tiedä häntä, mutta sekin tuli ilman lupaa tänne. Hävetköön, kurja likariepu. Koira!", puolituinen tiukkasi äkätessään bardin soittopeleineen nojaamassa valkokivettyyn muurinpätkään muutaman jalan päässä örkistä, metalliristikon erottamana tietenkin. "Hah, kuolkaa molemmat. Kuolkaa sinne piikkeihin niin likaatte vielä enemmän meidän elämää. Pois hush! Saastaiset koirat...", se mutisi jälleen välittämättä vanhemman oppaan tulisista huomautuksen eleistä kauempana. "Se vaan kerjää huomiota, turha välittää siitä.", saattoi lukea puolituisen huulilta tämän murahtaessaan bardin takaa veriveljelleen. Dihlum ei totisesti välittänyt. Hän hymisi tuttuja hymnjeään ja viritteli soittopeliään tutkien sitä ja sen jokaista yksityiskohtaa hartaasti ahne valo luikerrellen silmäkulmassa aina, kun hän vain ajattelikin soittamista. Naarmuja ei juurikaan ollut tullut matkalla metsissä. Sehän se tärkeintä oli, totisesti. "Pah!", opas tuhahti jo matkalla takaovelle huomatessaan bardin välinpitämättömyyden ja innon soittimia kohtaan. Sen mutinasta sai edelleenkin selville sanat "koirat" ja "saastaiset mätisäkit". Bardi naurahti hyräilynsä keskeltä vilpittömän iloisesti. Hän sääli tuota otusta.

Gark the Braineater hätkähti yleisön valtavasta määrästä hänen astellessaan auringossa kypevään kehään. Uteliaita silmäpareja oli riittänyt varmasti jokaiselle pölkylle istumaan ja jokaisia käsiä riitti varmasti jokaista köyttä kohden. Hiekka pureutui tummaan örkin ihoon kuitenkaan rikkomatta sitä tämän astellessa kärsimättömänä kehän toista laitaa ees taas. Muutamasta pilven riekaleesta huolimatta ilma oli sees. Epävireisen balladin alkusoinnut kajahtivat hälyttävän kovaa jostain läheltä haarniskoitua viherniskaa. Dihlum virnisti leveästi vastustajansa pöllämystyneelle ilmeelle lopetettuaan ensi säkeistönsä kriittisiin sanoihin: "Bardia kuolema sen sijaan kaihtaa." Kriin napakka isku hieman vyötä ylemmäs pysäytti örkin aikomuksen takoa ihmisen maanrakoon nuijallaan. Punaiset pisarat hyppelehtivät imelän kirkkaina kirkkaaksi kiillotellulla haarniskan lautaspinnoilla. Gark kuitenkin keräsi itsensä nopeasti ja tarttui vastustajansa kaulaan paiskaten tämänkyntemään hiekkaa. Yleisö suorastaan hullaantui tästä, mutta jätti heittämättä yhtään köyttä ympyrään. Örkki karjaisi keuhkonsa tyhjiksi ja peitti hetken ajan ihmisjoukon huudot muutamaa oktaavia alemmalla ärjynnällään, joka päättyi komeasti rikkumattomaan ja silkin kauniiseen hiljaisuuteen. Dihlum ei voinut, ei niin mitenkään, olla avaamatta suutaan näin neitseellisen ihanassa hetkessä, jossa hänen vastustajansa pullisteli ylpeänä aurinkoa vasten, joista toinen oli siirtynyt kauas läntisten vuorijonojen taakse jo aikaa sitten. Äänenavauksen alkuvokaalit kajahtivat lopettamaan muistotilaisuutta muistuttavaa hetkeä. Tuttu hymy oli taas kiirinyt Dihlumin kasvoille tämän hyppelehtiessään raivossa kylpevää Garkia kohden. Örkki huitaisi nuijallaan ja onnistui repäisemään palan vastustajansa ihoa vasemmasta olkapäästä. Bardi parkaisi, mutta ei onnekseen jäänyt odottelemaan toista iskua, vaan pisti huotrastaan tempaisemallaan miekallaan örkkiä oikealta puolelta kainaloon, mutta tuloksetta vastustajansa väistäessä yllättävän nopeasti iskun. Vasemman käden miekanmurtajan kolot lukitsivat teräväpiikkisen nuijan kuin seinään Dihlumin torjuessa Garkin nopeatempoisen iskusarjan viimeisen yrittäjän. Tilaisuus tuntui aluksi mahdottomalta hyödyntää, mutta örkin kaulan sykkivät valtimosuonet tuntuivat laajenevan ja täyttävän koko näkökentän. Kris sivalsi ilmaa ja suhisi matkallaan kohdetta kohden. Sen aaltoinen terä jatkoi vielä matkaansa osuttuaan hieman aataminomenaa alemmas, mutta lopulta tyssäsi ponnen jysähtäessä vahvaan kudossidokseen. Viimeiset sydämenpumppaukset olivat hyvin kohtalokkaita sykkeen heiluessa kahdensadan paremmalla puolella.

"Puhunut keisarinne on kuolemasta, saastaisesta, ylevästä tai sen puuttumisesta. Vastustajani selvittää asiaa vasta, vaan bardia kuolema sen sijaan kaihtaa.", Dihlum lausui haikeana unelmoiden välittämättä niinkään pätkän epärunollisuudesta.

Karkea köysi pusertui veren tahraaman vihreyden ympärille.

Dihlum kärsi haavan verran lämää, örkki taas liikaa elääkseen enää.

-Nilarakh

[El Capitan]

Nooooou! Gark, olet poissa. Nyyh. Franki poju on yksin.

[Rotten sound]

Karahtaen maahan ja katsoen taivaalle missä pilvet liikkuiat hitaasti. Hän vetäisi viimeisen hengenvedon antaen kylmyyden vallata ruumiinsa. Miten tuo ihana levon tunne alkoi leviämään pitkin kehoa ja hitaasti örkin silmät sulkeutuivat.

Näin taas uusi örkki tuli Suureen vihreään muovautuen takaisin vihreäksi energiaksi odottamaan uudelleen syntymistä suurena sotalordina kylvämään pelkoa pitkin keisari kuntaan. Gark nyt on aika levätä rauhassa
Capitan nähdään suuressa vihreässä taas ;_; <- pakollinen japanilainen hentai hymiö.

[El Capitan]

Capitan nähdään suuressa vihreässä taas.

Ai kun on lohdullista kuulla, että kuolisin jossain vaiheessa. Pyh, Frankillä on vielä tekemistä tässä maailmassa.

[Nocharim]

Jaahas. Eipä ottanutkaa turpiinsa tällä kertaa. Sitkeitä heppuja nuo Imperialistit, noh kahdella haavalla pitäisi tulla seuraavassa matsissa turpiin ellei vastustaja ole vielä huonommassa hapessa.
Kokemuspisteet varmaankin jakelet kunhan kaikki matsit ovat piesty eikö?
________

Dihlum yrittää nykäistä Kriitään takaisin, mutta huomaa sen juuttunen kiinni mustaörkin kurkkuun. Haavoittunutta olkapäätä vihlaisee hieman hänen vetäessä kriinsä irti örkistä silpoen samalla raadon kurkun irti. Hän kumartuu ja pyyhkii veret vainajan vaatteisiin, ennen vetäytymistä takaisin soppeensa sitomaan haavaansa.

"Tuuri ei onnekkaalla ikuisuutta kestä,
epäonni tulee väistämättä.
Eikä sitä mikään estä."
________

@Executioner: Onkos tuo Avasi tuolta Werewolf the Apocalypsesta vai olenko aivan metsässä?
@Rotten Sound: Tarkoitat kai animekyyneltä. Hentai nääs viittaa siihen tuhmempaan puoleen kyseisestä taidesuunnasta.

[Nilarakh]

Nooooou! Gark, olet poissa. Nyyh. Franki poju on yksin.

:\ Ironista, sillä minultakin kuoli rakas solassasi.

Näin se vain meni, en voi sanoa valitettavasti, sillä minulle te kaikki olette demokratian nimissä tasa-arvoisia. Laughing for hentai bug@Rotten. Kokemuspisteet tosiaan otteluiden jälkeen. Huomenna tulee seuraava matsi.

-Nilarakh

[Rotten sound]

Hyvää onnea nyt kaikille ja pitäkää hauskaa, kun ilkeä juustohirviö kuoli. Nila kummiskin siellä pahistuolissa nauramassa pikkurilli suunpielessä, kun hänen pahis suunitelma onnistui.

Älä huolehdi en epäille mistään sinua.
~~ ;_; <--- Hentai hymiö jota tavoitelee lonkero.

[Nilarakh]

Kyynel - Ivyriel Tähtisilmä

Ivyriel Tähtisilmä, haltianeidoista kaunehimpia asteli nyt hysteerisen epävarmana pyörien tiedottomana ympyrää karvaisen puolituisoppaansa ympärillä. Ratsu, oli köytettynä vähän matkan päässä haassa, joten siitä ei ollut nyt apua mielenterveyden kanssa. Vaaleat suortuvat laskeutuivat joka huokaisun aikana jojon lailla alemmas rinnoille ja selkää pitkin, mutta hinautuivat aina takaisin lapojen korkeudelle neidon manatessa kirouksiaan tyhjälle taivaalle. Hän tosiaankin oli kaunis, hyvin kaunis, joten puolituisella ei ainakaan ollut tekemisen puutetta seuratessaan haltian keinumista omalta tasoltaan tähyiltynä. Ristikon toisella puolen, käytävän kaksosessa, istui toinen haltia, mieleltään pimeämpi, rakenteeltaan maskuliininen, mutta yhtä aikaa siro ja ketterä. Tummat silmät verestivät unenpuutteesta ja huolista, jotka näkyivät myös hiusrajan harmaantumisella, mutta myös suru painoi selvästi haltiaa maahan. Hän oli Kyynel, hän oli valmiina tappamaan, kuten jo syntyessään. Mustanpuhuva olemus seurasi profiloituneen tyynesti vastustajansa kulkua, joka vaikutti milenvikaisen yritykseltä iskeä valkoinen kiviseinä itselleen. Pienikokoinen opas hänen oikealla puolellaan puhalsi paheksuvasti pajupilliin keuhkojensa täydestä, mutta se ei tuntunut järkyttävän hajatelmia kuolleista. Haltia nousi apaattinen ilme kasvoillaan hilluen ja käveli rauhallisesti läpi piikkisen kaaren, joka johti areenalle luoden samalla silmäkulmallaan katseen Ivyrieliin, joka satuloitsi ratsuaan sama, häkeltynyt mielenala kehoaan ohjaillen.

Yleisö puhkesi hurraahuutoihin ja kukkaissateeseen buuauksien ja köydenpätkien sijaan. He aloittaisivat samalta alustalta, Ivyriel tokaisi ajatustensa valoiselle puolelle. Ratsu haukkoi henkeä tietäen, että kohta tarvittaisiin suuria keuhkoja ja väsymätöntä puserrusta. Haltianeito hihkaisi iloisen pirteästi ja lähti hyökkäykseen pitäen miekkaansa valmiina iskemään oikealta vasemmalle puolelle sekä suojatakseen mahdollista hyökkäystä. Pimentohaltia nosti kuitenkin alas taivutetun ruumiinsa ja sinkosi kourallisen hiekkaa päin hevosen silmiä ja ryntäsi sitten suorastaan liitäen vastustajansa luo pitäen lihaksikasta vasenta kättään päänsä suojana ja syöksyi rullaten ratsun jalkojen lomitse maistaen maan turpeisen maun ihmisten huutojen koputtaessa tärykalvojen puhkeamispistettä. Kyynel lopetti hyökkyksensä tarttuen käsillään hevosen takajaloista ja hinaten itsensä nopeasti sen taakse, kuitenkin kavioiden ulottumattomiin sivaltaen samalla huotrasta tempaisemallaan miekalla kinnerjänteet rusauttaen poikki. Eläin hirnahti, muttei voinut tasapainotella enää vaan kaatui kivuliaasti kyljelleen areenan keskelle maistaen ainokaisen viheriön tuotteita suitseiden pakottaessa sen pitämään suunsa auki. Ivyriel yritti epätoivoisesti matkallaan alas hypätä ennen H-hetkeä, mutta lujasti sidotut kannukset pakottivat hänet ottamaan vastaan areenan vähän intiimimmin. Nopeasti rysäyksestä toivuttuaan nainen kuitenkin linkkasi jaloilleen ja hypähti hieman taaksepäin väistäen samalla lehden paksuiseksi taotun Druchii-terän. Kyynel horjahti hieman ja sai maksaa virheestään naulan verran verta, kun Hoethille uskottu miekka pisti haltiaa olkapäähän vapauttaen kivun hermoille jälleen. Hän ei kuitenkaan välittänyt siitä, vaan jatkoi matkaansa käännähtäen kantapäillään vastaanottamaan uuden piston, joka tällä kertaa kalahti kuitenkin ontosti miekkaan. Haltianeito tärisi kauttaaltaan torjunnan voimasta, mutta onnistui täpärästi väistämään uuden survaisun, minkä voima kuitenkin humahti ilmassa kunnioitettavan kovaa. Kyynel kohotti katsettaan hieman ja lisäsi lyöntisarjansa tarkkuutta hieman jättäen vastustajalle tilaa liikkua aseen liikkeiden mukaan enemmän. Kauniit, enkelimäiset kasvot heijastuivat pimentohaltian miekan terästä sen pienen hetken ajan, kun se halkoi ilmaa sivuttain ylhäältä alas viistäen. Pitkä, reidestä navan ylle jatkuva haava tulvahti tummanpunaiseen loistoon miekan viimein lopettaessa luistelunsa. Ivyriel kirkaisi ja laski puolustuksensa pitelemään vatsaansa, jonka lihakset pumppasivat verta sormien lomitse putouksen omaisesti. Neito vilkaisi myrkyllisesti vastustajaansa, joka nosti aseensa puolustusasentoon tuijottaen herkeämättä haltiaa syvälle sinisiin silmiin. Kasvot olivat kauniit, naisellisen pehmeät mutta samalla haltioille tuttuun tapaan ylväät ja kauriin ilmeiset. Auringon viimeiset säteet pilkahtivat aaltoilevan katsomon takaa tehden näystä entistäkin taivaallisemman. Puhdas ymmärtämättömyys levisi pimentohaltian tavallisesti niin hillityille kasvonpiirteille vastustajan kasvojen viattomuuden edessä. "Rakas?", hän kysyi epäröiden laskiessaan aseensa huotraansa. Nyt sama ällistys iskeytyi myös Ivyrielin poskille levittäen normaalia punaa hieman joka paikkaan. "Rakas, sinäkö siinä?", Kyynel toisti, nyt äänessä itsevarmuutta rutkasti enemmän.

"Puhut järjettömiä, hullu haltia. Minä en onneksi ole rakastajattaresi, mutta mitä ikinä ajatteletkin, et sitä minulta tule saamaan!", haltianeito huudahti ja nosti kättään kaula-aukolleen yhä vatsa verta tihkuen. "Luulempa, että tulen saamaan.", Kyynel sanoi lannistuneesti, mutta huomaten, ettei tilanne ollut se, miltä se vähän aikaa sitten oli vaikuttanut. Kaikkialla oli hiljaista. Katsomo oli hiljaa ja tuijotti nyt uteliaana tätä eriskummallista näytelmää alhaalla. "Anna minulle kohtaloni. Tapa minut.", hän kuiskasi katsoessaan lähestyvää asetta surun ja ymmärryksen lasittamilla silmillään. Hän polvistui varovasti ja nosti päänsä kohti taivaita huutaakseen, mutta ääntä ei tullut. Suurhaltiatekoinen terä leikkasi äänijäntereet poikki nopeasti ja kivuttomasti. Druchii kaatui huojahtaen eteenpäin pää kierähtäen varovaisesti hiekalle. Hiljaisuus jatkui. Alkoi satamaan.

Kerrotaan, että ennen kuin Ivyriel Tähtisilmän miekka oli leikannut vastustajansa elämänlangan poikki, oli tämän suusta ampaissut sininen ja läpikuultava lohikäärme kohti taivaita huutaen ilman ääntä itkien suuria taivaankyyneliä ja keräten mustia pilviä ympärilleen. Sen todisti yhdeksänkymmentäneljä ihmistä ja kaksi puolituista ja jokainen heistä pystyisi kertomaan tämän keisarin tai oman jumalansa nimeen. Kyynel oli kaatunut.

Nyt näin. Ivyriel kärsi haavan verran ja menetti ratsunsa.

-Nilarakh

[Justus]

Taistelun päätyttyä Ivyriel vilkuili epäilevästi hurraavia kansajoukkoja kohti.
"Verenhimoiset apinat" hän ajatteli ja pudisti vihaisena päätään. Samassa hän muisti surmaamansa haltian. Pikaisesti vilkaisten Ivyriel totesi, ettei Kyyneleen ruumis ollut liikahtanut minnekkään. Huokaisten helpotuksesta Ivyriel lähestyi ruumista puristaen yhä haavaansa.
"Se pitäisi hoitaa, mutta odottakoon vielä hetken" Ivyriel tuumi ja irvisti kivusta laskeutuessaan polvilleen menehtyneen haltian vierelle.
"Lepää rauhassa ja löydä lepo rakkaittesi luota" neito kuiskasi sulkiessaan pimentohaltian taivaisiin tuijottavat silmät. Hyvästeltyään Kyyneleen, haltian jota hän ei edes ikinä tuntenut, Ivyriel hyvästeli myös menehtyneen ratsunsa.
Kyyneleet silmissä Ivyriel nilkutti pois areenalta hoitamaan haavojaan.

[Executioner]

Loistava teksti! Varsinkin Kyyneleen kuolema oli uskomaton. Mahtavaa työtä, Nila. Olen sanaton.