Veriset kyyneleet.

[Grimgor Jr]

Luku 8: Jos et voi voittaa heitä... liity heihin.

Oltuaan pitkän ajan nukutuksen alaisena leikkausta varten, Morgan aukaisi silmänsä.
"Kas... sotilas päivänsäde on herännyt päiväuniltaan." Hänen vieressä seisoi ogryn joka oli hänet leikannut.
"Mitäh?" Morgan uteli olessaan vielä unen töppyrässä.
"Älä liiku, prosessi ei ole vielä valmis." Ogryn kehotti, ja pyyhki verta käsistään.
"Prosessi...mikä ihmeen prosessi? Mitä olet tehnyt minulle?" Morgan tuhisi olessaan hieman virkeämpi.
"Prosessi jossa muutut tuhkaksi, ja sielusi jää haarniskaan. Olet sen jälkeen virallisesti liittynyt Tzeenchin legioonaan."Ogryn tiedotti, ja siirsi kädessään olevan verisen ja ruosteisen sahan syrjään. Tämän jälkeen ovi ogrynin vieressä avautui ja sisään astui siniseen kaapuun ja kultaiseen haarniskaan pukeutunut Rzeenchin psyykkeri. Hän asteli Morganin viereen ja katsoi häntä kypäränsä takaa.
"Toivottavasti nautit viimeisistä hetkistä ihmisenä, kunnes sinusta tulee vain tuhkaa." Psyykkeri sanoi ivallisesti.
"Kuka olet ja miten minä päädyin tänne?" Morgan uskalsi kysyä hetken hiljaa ollessaan.
"Minä olen Zartes... mahtavin Tzeenchin psyykkeri heti Ahrimanin jälkeen. Sinut taas löydettiin raadeltuna metsästä." Zartes kertoi.
"Mieheni löysivät sinut kuolleen Tyranidien olion vierestä. He toivat sinut tänne ja sinusta tehdään Tzeenchin sotilas. Tuhkautumisesi jälkeen sinun entisestä nimestäsi ja muistoistasi ei ole jäljellä rippeitäkään." Zartes hymäili tyytyväisenä. Sitten se tapahtui... Morgan tunsi viiltävää kipua kehossaan ja sielussaan. Hän tunsi kuinka hän paloi sisältäpäin verkkaisesti. Hänen sormensa murenivat haarniskassa ja pian Morgan ei ollut enään ihminen. Hän oli Tzeenchin sotilas.

[Nazgúl]

Hyvin jatkuu! Toivottavasti seuravat luvut tulevan nopeasti ulos. Viime aikoina tahtisi on hidastunut.

[Grimgor Jr]

Luku 9: Viimeinen sota alkaa


Morgan nousi hitaasti leikkuupöydältä. Hän katseli käsiään ja jalkojaan hämmästyneenä. Zartes katseli sotilastaan ja sanoi:
"Ei... tämä on väärin."
"M-mitä tarkoitatte herrani? Luulin, että hän on täydellinen." Zartesin vieressä oleva Ogryn puhahti.
"Niin hän onkin, mutta ei rivisotilaana vaan pappina. Hänestä tulee oikea käteni ja hän tulee sodassa jonka tänään käymme Mustia Temppeliherroja vastaan täydellä sotisovalla." Zartes karjui voitonriemu äänessään. Zartes ojensi sauvansa Morganille. Morgan tunsi kuinka hänen tyhjään sieluunsa tulvi Tzeenchin tieto ja voima. Morgan tunsi itsensä papiksi ja oli valmiina sotaan hinnalla millä hyvänsä. Zartes ojensi vielä plasmapistoolin ja kaavun jotta Morgan näyttäisikin papilta.
"Me käymme yhdessä sotaan veljeni ja me joko voitamme, tai häviämme rintarinnan." Zartes julisti ja asetti metallisen hanskansa Morganin olkapäälle.
"Tulehan, veljeni aloitetaan hyökkäys." Zartes sanoi ja johdatti Morganin kohti laukaisualustoja. He näkivät suuresta ikkunasta ulos kuinka Mustat Temppeliherrat marssivat kohti Tzeenchin tukikohtaa.
"Näetkö veljeni kuinka nuo saastat hengittävät porteillamme? Saastat jotka eivät ymmärrä, että jos kukaan muu ei voi tuhota meitä, miksi he voisivat?" Zartes sanoi ja hengitti syvään henkeä. Hän otti seinän vieressä olevan radiopuhelimen.
"Avatkaa portit!" Zartes käski. Temppeliherrat perääntyivät kun suuri, metallinen portti aukaistiin heidän edessä sinisen sumun saattelemena. Temppeliherrat odottivat hetken ja kuullostelivat tilannetta. Oli hetken hiljaista, kunnes kuului generaattorin kuumenemista. Laserkanuunan laukaus täytti koko ilman, ja Temppeliherrat näkivät kuinka säde tappoi monta mariinia kuolettavalla syleilyllään. Mariinit rynnivät portista sisään, ja heitä odotti miljoonia pettureita. Morganin viimeinen sota oli alkanut.

[Nazgúl]

Vihdoinkin jatkoa ja pitkästi. Tämä oli sopivan pitkä luku, joskin hieman tylsä muihin verrattuna. Voisit muuten edes vähän nopeuttaa tahtiasi.