Inhottavat/huonot pelit

[Uzi-99]

EDIT:

Itseani yleensa kiinnostaa eniten ryhma joka on konffattu tai en tiia mika se on
Joskus hieman mietityttaa mita sanoo vaikka onkin voittanut pelin, koska ei haluu loukata vastustajaa.

Varmaan helpoin tapa on todeta, että hyvin pelasit tai kiitokset hyvästä pelistä. Ja äläkä unohda kädenpuristusta lopuksi.

--- Taktiset neuvot ovat myös kenties parhaimmillaan pelin jälkeen... Tuoreita pelaajia voi toki neuvoa kesken pelinkin jos siltä tuntuu, mutta vähän kokeneempia voi ohjastaa pelin jälkeen tyyliin: "Hyvin pelattu! Kannattaa muuten pistää merkille että yksikkö X jonka jätit huomiotta ratkaisi pelin, ensi kerralla voisit koittaa tehdä sillä asian Y niin saattaisi sujua paremmin." =)

[Sipuli2]

Juu katella muistan aina.

[Silveri]

Mainittakoot, että voi miettiä hieman omaakin asennettaan, jos kokee inhottavimmiksi/huonoimmiksi peleiksi sellaiset, joissa ottaa turpiinsa. Hauskimpiin pelikokemuksiini lukeutuu pelit, jotka siinä vaiheessa kun huomaan, etten taitopelaamisella enää tule peliä voittamaan, lähden hirvittämään desperadoiluun "Mää tapan kaikki"/"I'm invincible!" -asenteella puoliksi hajalla olevilla yksiköillä ja sankareilla. Turnausympäristössä tämä ei aina ole ehkä se järkevin, mutta ainakin se on viihdyttävä vaihtoehto. Voin hävitä massacrella, mutta ainakin itselläni (ja usein vastustajallakin) on hauskaa.

[Mer'siles]

Huonoin pelini, ainakin tähän asti pelatuista, oli eräs 2000pts faba matsi kaaoksella helffejä vastaan. Oikeastaan peli meni muuten ainakin alussa ihan kivasti, paitsi että häiritsin varmaan vastustajaa sanomalla kokoajan "Mää häviän kuitenkin." Sitten lopussa peli kuitenkin oli yllättävän tasan, sillä vastapeluri oli minua huomattavasti kokeneempi ja minulla oli huono lista(Näin jälkeenpäin ajateltuna.) Noh viimeisellä vuorolla kävi niin, että vastustajan iso swordmasteri unitti oli suoraan khorne warrioreideni edessä. Unitista olisin saanut pisteitä tarpeeksi ainakin pelin tasoittamiseen ellei jopa pieneen voittoon. Chargeahan tietenkin yritetään ja vastustaja juoksee pakoon, mutta sitten syntyykin riita että yletänkö b2b kontaktiin. Mitta ylettää mielestäni juurijajuuri siihen basen reunaan, mutta vastustaja inttää vastaan kiven kovaa. Noh sovin sitten, että antaa olla ja hävisin pelin muistaakseni solidisti. Syy ei siis ollut kokonaan vastustajan, ja omalla mököttämiselläni varmasti pahensin tilannetta, enkä vieläkään ole varma, että ylettikö se sitten oikeasti vai ei. Kova tappeluhan siitä kuitenkin syntyi, ja en ole hirveesti jaksanut pelata fabaa tämän tapauksen jälkeen, mutta en kyllä tiedä johtuiko se tästä pelistä vai muutenvaan kiinnostuksen lopahtamisesta.

[K0tka]

Kun aloitteli 40k ta oli juuri tollaisia ''veren maku suussa, pakko voittaa pelejä'', muttei enää, hauskaa on jos vain tulee hassuja tilanteita puolin ja toisin.

kerrankin pelailtiin kaverin kanssa 1500pts Chaos (kaveri )vs Tyranidit (minä).
kaverilla tyyli lista ja sellaista, noh rhinot täynnä berserekkereitä, ammut fexin venomilla hajalle (klänällä 6) ja kaskummaa 6berserkeriä kuoli pamahduksessa. toinen oli kun yritin tappaa gauntti laumalla demoni prinssiä ja sain köniin prinssiltä 10berserkkeriltä ja 6lta posessedilta

ja tullaan tuohon inhottaviin peleihin
yhdellä kaverilla on pahatapa ylistää aina (AINA) omaa armeijaa. Fabassakin kehuin omia Tomb kingsejä ja niiden Scorpioneita, noh kaverin kommentti: ''Sitä sitten ammuttaan bolt throwerilla ja paljon'' vastaan:''entä jos se tulee maan alta suoraan combattiin sen kanssa?'' ''noh kyllä se black guard saa sen kummiskin'', sama kaveri ylistää niin eldarista ig:hen niin fabankin armeijoitaan, koska eihän niissä voi olla heikkouksia. mutta kaveriporukoissa on aina näitä, life sucks!

[Remington]

Senkin ilkeä lasten itkettäjä

Joo kyllähän sitä on aina vähän varovaisempana, kun pelaa lapsia vastaan. Koskaan ei oikein tiedä, millainen reaktio tulee, jos tappion karvas kalkki tarjotaan. Vaikka eipä sillä. Itse häviän melkein aina. Saavatpahan lapsoset onnistumisen tunnetta.

edit. Sekin on muuten jännä juttu, että yleisön spontaanit kannustukset tulevat yleensä minulle. Jos saan tuhottua vaikka jotain , niin joku saattaa kehua. "Hyvä." Tai jos minulta tuhotaan jotain, niin yleisö harmittelee Kerran ainakin huomasin, että tämä asia harmitti kovasti pelikaveriani, mutta peli sujui silti ihan mukavasti molemmin puolin. Keräävätkö harvinaiset klassikkofigut sitten enemmän katselijoiden kiinnostusta osakseen?

Pikkulapsista voinee siirtyä aikamiehiin.. xD Eikös se ole jo aika pelottava mies jos saa aikuiset miehetkin itkemään!
Itse vaan en osaa varoa pikkulapsia, näillä kun saattaa olla enemmän pelikokemusta kuin minulla! toki pitäisi yrittää ainakin.. Jatkossa siis.. Itse kyllä kuulun kategoriaan "en osaa hävitä mikäli peli omasta mielestä sujuikin". Jos häviän ja olen pelannut mielestäni hyvin, en osaa oikein välittää muusta kuin saavutetusta. Toisinaan taas jos voitan vastustajan tekemän virheen takia, josta saan etua omaan peliini, ei voitto tosiaankaan maistu makealta.
Itse ainakin tykkään seurata Rakathin ja Huru-ukon pelejä lähinnä siksi, että ovat wanhaa kaartia, respectiä siis! Molempien armeijat ovat hienoja ja miehet vastustajina mukavia ja reiluja ja joita vastaan mielelläni pelaan!