Vartijat (päättynyt)

[AgnituS]

Jatketaas tätäkin turnausta sitten täällä.

Made by Agnitus&xxSEBBOxx. Tälläkertaa paikkana on Vartijat (The Sentinels) niminen jättien kauppapaikka.

Monet kauppatavaraa täynnä olevat kärryt ovat kulkeneet Hopea tietä pitkin läpi pimeyden maiden aina Vartijoille saakka. Tuolle yhdelle harvoista paikoista missä jätit sekä muut rodut tekevät jotain muutakin kuin käyvät sotaa toisiaan vastaan. Hierovat kauppaa. Yleensä vain rohkeimmat tai epätoivoisimmat uskaltautuvat tänne, sillä taistelutaito on täällä korvaamaton. Tappeluja syntyy usein, jos kaupankäynti ei suju jättien mielestä toivotulla tavalla.

Vartijat on paikkana lohduton. Kuivaa erämaata jota ympäröivät kalliot ja kiviröykkiöt. Nimensä alue on saanut pelottavan näköisistä luonnon muovaamista kivipilareista, jotka näyttävät vartijoivan sisäänpääsyä. Hajonneita kärryjä ja luita lojuu siellä täällä. Orjia myydään sekä kaikenlaista tavaraa erilaisissa myyntikojuissa. Ilmassa löyhkää usein pistävä lemu, joka johtuu jättien epä-hygieenisistä elämän tavoista. Silti kauppiaita, maantie rosvoja ja sotureita ilmaantuu tänne sillointällöin, toiveissa ostaa tai vaihtaa muiden rotujen tavaroita.

Jättien väkivaltaisten mieltymysten mukaan Vartijoissa järjestetään välillä myös turnauksia, johon kaikki rodut ovat tervetulleita.
Viimeinen ottelu on perinteisesti viime areenan voittanutta soturia vastaan, joka on tällä kertaa Krock Luuparta. Hän kantaa yllään mestarin tunnustavaraa, joka luovutetaan Krockin voittajalle.

Säännöt:

-Osallistujia otetaan mukaan 8. Jokainen osallistuja tekee 1-3 hahmoa. Kaikki GW:n virallisista lähdeluetteloista (Fantasy battle) otetut hahmot sallitaan.

-Hahmosi toimivat ja taistelevat yhdessä. Hahmojen yhteenlaskettu pistemäärä ei saa ylittää 570pts. Jokainen ryhmän jäsen saa valita taika-esineitä 150pts edestä. Et voi valita samoja taika-esineitä useammalle hahmolle ryhmässäsi.

-Ryhmäsi koostuu joko hyvistä roduista (Ihmiset, kääpiöt, suurhaltijat, metsähaltijat, liskomiehet) tai pahoista roduista (Kaaos, vampyyrit, pimeähaltijat, örkit, Skaven). Hautakuninkaita ja jättejä voi olla kummanlaisessa tahansa ryhmistä.

-Toimittakaa hahmot YV:llä Sotavasarassa Agnitukselle.

-Hyvistä osallistumis fluffeista ja otteluiden välillä tapahtuvista fluffeista saattaa saada bonuksia.

-Ei special charactereita.

-Ei ethereal tai demoni hahmoja.

-Ratsut ovat sallittuja. Monster ratsut ja chariotit eivät ole.

-Ihmistä suuremmat hahmot on kielletty. Poikkeuksena jätit.

-Rotten, et sitten tee kolmen Jackin koplaa. Ylipäätään ei rikkinäisiä hahmoja.(Jackit ...)

-Ampuma aseet on kielletty.

-One use only -esineet menetetään ensimmäisen käyttökerran jälkeen.

-Taistelun aloitusjärjestys menee normaalisti initiativen mukaan. Kaikki hahmot lasketaan rynnäköineiksi.

-Break testejä ei oteta.

-Wardancereiden tanssit arvotaan vuoron alussa. Kukaan ei halua Woven mistiä pois, eihän?

-Hahmot paranevat otteluiden välissä yhden haavan. Jos hahmosi ei kärsinyt yhtään haavaa viime ottelussa, hän saa re-rollin jonka käytämme oman mielemme mukaan.

-Fear: Epäonnistuessa osut vain 6+.

-Terror: Epäonnistuessa et voi lyödä lainkaan ja vastustaja saa +1 hit heittoihinsa.

-Killing blow: Aiheuttaa 2W menetyksen ja surmaa automaattisesti vain, jos hahmo epäonnistuu Toughness testissä.

-Oliot, joilla on pohjana taikaleveleitä saavat 10pts hyvitystä jokaista leveliään kohti.

-Tomb king maksaa 20pts vähemmän ja Prince 10pts. Ei inkarnaatiota.

-Bound spellit ovat sallittuja, mutta niiden Power level on aina 4. Taiat vastustetaan yhdellä nopalla. Kääpiöt, Khornen soturit sekä hahmot joilla on Magig resistancea saavat +1 heittoihinsa.

Kiellettyjä esineitä:
-Challenge esineet
-0+ tai parempi armour save.
-Re-rollattava 1+ armour save.
-Fellblade
-Dark mace of death
-Armour of Damnation+Gaze of the gods -yhdistelmä
-Van Horstmann's Speculum
-Amulet of Protectyness
-The bane head
-Sword of fate
-Mace of Helstrum

[AgnituS]

Tyunn & Jaynna - Ritari

Statsit:

m4 ws6 bs3 s4 t4 w3 i6 a4 ld9

Equipment: Fullplate armour, Barded warhorse, Shield, Sword of Striking, Amulet of Chrzzkit (Ignores first wound against the wearer)

Tyunn katsoi purppuraista ritaria raivon vallassa. Vai olivat he pettureita? Eipä tuo kiiltelevässä haarniskassaan keikistelevä moukka tiennyt, että Valkoisen Miekan ritarikunta oli joutunut petoksen uhriksi ja sen takia tullut karkoitetuksi. Nyt oli jopa lähetetty palkkasotureita nitistämään vielä hengissä olevat ritarit? Kuinka viheliäistä.
Jaynna katsoi hänkin ritaria tuimin silmin ja päätti korvata viime ottelussa tekemänsä kömmähdyksen. Hänen ruoskansa ei tahdonlujuudesta huolimatta läpäisisi ritarin paksua haarniskaa helposti. Täytyi keksiä jotain muuta kuin tavanomainen piiskaus.
Kuului terävä ääni, kun piikikäs ruoska kiertyi ritarin suojatun kaulan ympärille. Piikit pureutuivat haarniskaan ja Jaynnan kiskaistessa voimakkaasti ne leikkasivat kaulan ympärillä olevan ohuen suojan sen verran hyvin, että kun ruoska lopulta kiertyi irti, viimeiset piikit pääsivät leikkaamaan ihon rikki. Haava ei ollut kovin syvä, mutta antoi kumminkin Tyunnille kätevästi aloitteen. Ritari oli tarrannut verta valuvaan kaulaansa, eikä hänen suojauksensa ollut parhaimmillaan. Tyunn ratsasti ohi ritarin vasemmalta puolelta, huitaisten tätä samalla kahdenkäden miekallaan ja suisten hänet ratsunsa selästä. Ylösnouseminen tuotti vaikeuksia niin raskaassa haarniskassa ja Jaynna ehtikin lannistaa ritarin yrityksen potkaisemalla tätä rintaan. Siinä samassa ritari huomasikin tuijottavansa juuri äsken hänet tipauttaneen soturin miekan kärkeä, joka häälyi tuuman päässä hänen silmistään. ”Nyt saat painua takaisin sinne suurmestarisi helmohin ja suositella hänelle, ettei enää lähetä palkkasotureita peräämme”, Tyunn ärisi. ”Ymmärrätkö?”. Vastauksena tuli raivokasta nyökkäilyä ja jotain epämääräistä muminaa. ”Hyvä ja vielä yksi juttu ennen kuin päästämme sinut hoitamaan haavasi kuntoon”, Tyunn jatkoi ja osoitti ritarin kaulassa koreilevaa amulettia. ”Mehän varmaan saamme pitää tuon”? Ritari riisui äkkiä kypäränsä ja otti sen jälkeen amuletin kaulastaan ja ojensi sen Tyunnille. ”Mitä luulet kulta, sopisiko se yhteen haarniskasi kanssa?, huikkasi Tyunn olkansa yli vaimolleen.

Kumpikaan hahmoista ei kärsinyt haavoja. Amuletin antama hyöty näkyy ritarin statseissa.

Asiasta toiseen. Aarteenetsintä on nyt saatu päätökseen, joten tässä toisen kierroksen ottelija parit:

1. Meledia - Grungas

2. Tyunn & Jaynna - Dazhar & Nephka

[Justus]

Voisinko saada niiden nilkkarenkaiden hyödyt/haitat?
Ei muuta...

Matka takas' vuorilt' korkeilt' mailla jättein oli rankka ja täyn' vaaroja. Neito haavoittunut, tytär viimeinen ylvään De'Feieleen, astui ontuen, varoen askeleitaan. Kivet terävät särmikkää vuorten kavalien Vartijain uhkas hengen riistää neidon, mut' selvis siunauksel' ikivaltain, kun suistui polult' kohti turmiot' syväl' rotkon pohjaa. Pudotus oli pitkä ja neito rajust' poukkoil', mut ansiost' ikivaltain ei käynyt neidol' kuinkaan, vaan nous' naarmut' pystyyn. Matka alas vuorelt' taittunut oli ajassa ennätyksekkääs'.

Ontui kohti juottolaa kaunis neito tuo, sorja tytär ylvään De'Feieleen, katsomaan, josp' määrätty ois jo vastus häl'. Taulul' tuol' ilmoitusten olikin jo viesti naulattun', jos' häl' vastukseks' määrättiin örkki kurja.
"Tsch..." tuhahti kaunis neito.
"Ei otus kurja tuollainen voi mul' kelpo vastust' antaa. Mut' voipi olla, et' erehdyn ja loppuni kohtaan. Vaan kohtaisin loppuni tuon kunnialla. Niityil' sodan, vaan ei suojas kunniattomas."

Kannoillaan kääntyi ja pois päin astui. Marssi kohti telttaa valkeaa ja katos varjoihin sen...

[DeathWizard]

Jeps eli saisinkohan tietää YV:llä sen haarniskan bonukset jne. ennen kuin päätän kumpi sen saa?

[Horde Lover]

Kuultuuan vastustajansa Grungash jäi juottolaan. Nähtyään vastustajansa ylpeilevän ja itsevarman ilmeen Grungashin raivo ja viha naista kohtaan alkoi kasaantua. Vaikka hän oli yksin, vaikka vastassa oli ilmeisen taitava haltiasoturi. Ei hän antanut kenenkään aliarvoivan häntä.
Kun hän oli vähällä nousta naisen perään, jokin kuitenkin hidasti häntä. Olihan heidän välillään kuitenkin jotain yhteistä. Kumpikin oli yksi, kummankin toverit olivat kuolleet... Vihaisena itselleen hän pyyhki nämä ajatukset mielestään ja nousi huoneeseensa, oli aika harjoitella
Oke, selvittiin tuurilla kaaoksesta, kuinkakohan on haltian laita.

[DeathWizard]

Dazhar vilkaisee omaa kevyttä haarniskaansa ja vertaa sitä sitten kääpiön melkoisen raskaaseen haarniskaan. Hymähtäen hän kuitenkin ottaa oman haarniskansa pois päältään ja pukee hienon Gromrilhaarniskan ylleen. Joskin taian ansiosta tuketekoiselle kääpiölle sopinut haarniska istuu nyt täydellisesti Dazharin yllä. Virnuillen tyytyväisenä hän astelee uudestaan haavoittuneen Hautakuninkaan kanssa takaisin majatalolle, jossa he yöpyvät.

Eli Dazhar saa haarniskan.

[Nocharim]

On taas oltu poissa kohtuuttoman kauan. Kesätyö keskellä jorpakkoa. Jesh.

Jaynna hymyilee ja kääntyy samalla keräten hiuksensa pois edestä, että Tuynn saa laitettua riipuksen hänen kaulalleen. Ritari jonka he peittosivat varsin helposti katoaa pian väen sekaan ja Tuynn hymähtää.
"Typerys."
Salohaltia virnistää hieman vanhan haavan kivusta ja tökkää miestään rintaan samalla hakeutuen hevosen viereen. Tuynn nyökkää ja nostaa vaimonsa hevosen selkään alkaen taluttaa sitä kohti majataloa. Uni ennen seuraavaa ottelua tulee olemaan tarpeellista. Varsinkin, kun kadulla kuiskitaan ottelioista huhuja ja kertomuksia.
Majatalossa on kuitenkin hankala saada unta alakerrasta kantautuvan melun takia ja tämä valvoittaa Tyunnia, joka tyytyy pitämään silmällä rauhallisesti nukkuvaa vaimoaan. Seuraava päivä voi olla heidän viimeisensä.

Läpi yön heidän huoneestaan kantautuu hiljainen rukous Sigmarille, Ulricille ja jopa Morr on saanut osansa rukouksessa.

Amuletti Jaynnalle. (Sehän ei kai vie paikkaa jo ennestään olevalta talismaanilta vai viekö?)

[AgnituS]

Meledia - Grungash

Sinisten silmien katse kohtasi örkin punaisten pupillien tuijotuksen. Kyynel vierähti haltian poskelle. Hänen siskonsa olisi pitänyt olla täällä hänen kanssaan. Örkkikin oli kokenut menetyksen, mutta Grungash oli saanut uskoteltua itselleen, että näin oli parempi. Nyt kaikki tappamisen ilo jäisi ainoastaan hänelle. Murehtimiseen ei jäänyt enempää aikaa, sillä hyllyvävatsainen jätti karjaisi ottelun alkamisen merkiksi.
Grungashin pahansisuinen luonne pääsi valloilleen ja hullusti huutaen hän lähti rynnäkköön kohti jalkaisin olevaa haltiaa. Meledia oli joutunut jättämään hevosensa pois tästä taistelusta sen jalkavamman vuoksi. Haltia odotti viimehetkeen saakka ja sai väistettyä Grungashin nuijan täpärästi. Örkki ei saanut raskasta asettaan Melediaan nopean vastahyökkäyksen tielle, vaan tunsi terän repäisevän selkäänsä syvän viillon. Grungash kääntyi nopeasti ympäri ja yritti osua haltiaan, mutta tämä oli jo peruuttanut pois iskuetäisyydeltä. Örkki ei pystynyt pitelemään raivoaan vaan kävi taas villiin hyökkäykseen. Nyt nuijan iskuun vastasi haltian miekka, joka pysäytti sen parin tuuman päähän kasvoistaan. Jos miekka ei olisi ollut taioin suojattu, se olisi katkennut vaivattomasti kuin risu. Örkki oli vahvempi kuin haltia ja sai tönäistyä tämän taaksepäin. Neito horjahti ja Grungash sai tilaisuuden tehdä nuijallaan ikävää jälkeä. Ase osui Melediaa vatsaan ja kipu sumensi haltian silmät. Hän tunsi tömähtävänsä areenan hiekkaan ilmeisesti pienen ilmalennon jälkeen. Jostain läheltä kuului örkin voiton karjuntaa. Kipu velloi haltian sisällä vielä hetkenaikaa, mutta sitten se lakkasi.
Oliko hän kuollut? Ei, ei voinut olla. Hän kuuli areenan äänet edelleen selvästi. Meledia avasi silmänsä ja nousi hitaasti pystyyn. Örkki katsoi epäuskoisena vihollistaan. Tuollaisen osuman olisi pitänyt tehdä selvää hennosta haltiasta. Neidon sorjasta haarniskastakaan ei voinut olla hyötyä. Sen täytyi olla jotain muuta. Haltian ja örkin tunteet vaihtoivat paikkaa. Grungash masentui hieman yllättävän sitkeästä vastustajasta, kun taas Meledian sisällä kuohahti viha. Viha, jota aina tarvittiin taistelussa. Oli örkin vuoro ottaa rynnäkkö vastaan. Melediaan salamannopeat miekan iskut olivat vaikeita torjua ja Grungash saikin lisää haavoja ympäri massiivista kehoaan. Mustat veri pisarat tahrasivat haltian kasvot ja kaavun. Tuskissaan oleva örkki sai viel huitaistua nuijallaan, mutta ei osunut. Samassa areenan katsomoista alkoi kuulua kovaa karjuntaa, joka saattoi merkitä vain yhtä asiaa. Meledia katsoi, kun örkin ruumis kaatui selälleen maahan. Ruumiin, jossa ei ollut enää päätä.

Melediaan 4+ wardi pelasti hänet kaikelta harmilta. Ei kärsinyt yhtäkään haavaa.

[Horde Lover]

Tuntiessaan Meledian terän iskeytyvän kaulaansa, Grungash hyväksyi kohtalonsa. Hänen ainoa lohtunsa oli, että hän oli kaatunut sellaisen käsiin, joka tunsi hänen surunsa.
Ja jälleen ukkoni kaatui 2. kierroksella. Mikäköhän mulla menee aina vikaan. No, hävisin sentään parhaalle. Näytä niille Melanie.

[Justus]

"Suosio Ikivaltain ylläin lie, kun ei iskut julmat hautaan vie. Kait' pitää jumalia noita kunnioittaa. Uhrit antaa ja suitsukkeet polttaa" pohti nuori Meledia, sorja tytär ylvään De'Feieleen, soturi petollisen kaunis. Uhriks Ikivaltail' hankki neito sydämen lampaan ja suitsukkeet kalliit, ja kun oli menot valmiit alkoi hän laulaa. Lauloi jumalil' noille, lauloi hartaast'. Uhras sydämen tuleen valkeaan. Sytytti tuoksuvat suitsukkeet nuo. Lauloi pitkään, lauloi kauniist', lopus' aisti läsnäolon Ikivaltain auliin. Oli Ikivallat tyydytetty, suosio jumalain taattu. Nous ylös kaunis Meledia, valmiin koitokseen tulevaan...

[AgnituS]

Tyunn & Jaynna - Dazhar & Nephka

Ritari Tyunn kohotti katseensa taivaisiin ja kuunteli sadepisaroiden aiheuttamaa metallista helinää, joka kuului, kun ne rummuttivat hänen haarniskaansa. Myrsky oli puhjennut. He olivat taas taistelukentällä; Tyunn vuosia palvelleen sotaratsunsa selässä ja Jaynna, hänen kaunis haltiansa, jalkaisin hänen vierellään. Ritarin laski katseen vaimoonsa. Hän toivoi, ettei heidän pitkä liittonsa tulisi päättymään tänään.
Toisella puolella areenaa Dazhar risti sormensa ja venytti. Jopa Nephka kuuli nivelten paukkeen sateen kohinankin läpi. ”Mitä arvelet noista kahdesta Nephka?”, Dazhar kysyi. ”Luulenpa, että tuon toisen paksusta haarniskasta ei ole mitään hyötyä sapeliani vastaan”, vastasi Nephka ja paljasti samalla aseensa. Dazhar virnisti ja silmäili hänkin vastustajia.
Ottelu alkoi jätti tyrannin kuuluvan röyhtäyksen säestyksellä. Dazhar ei uskonut, että ruoskalla varustetusta naisesta koituisi kovin paljon vaivaa. Hän löi nyrkkinsä kerran yhteen ja lähti etenemään kohti haltiaa. Jaynna pamautti ruoskallaan maahan, saaden aikaan luonnottoman kovan äänen. Oli kuin sama toimenpide olisi tehty kahdenkäden moukarilla. Druchii säpsähti hieman, mutta ei näyttänyt hämmästystään muulla tavalla. Seuraava ruoskan heilautus kohdistui Dazharia päähän, mutta hän väisti nopeasti sivulle. Ääni oli taas korvia huumaava, kun ruoska läsähti areenan hiekkaan. Nopea kumarrus pelasti Dazharin jälleen, kun haltian ase sivalsi tällä kertaa sivuttaissuunnassa. Druchii päätti, että oli aika siirtyä hyökkäys kannalle. Ruoska olisi hyödytön ase, jos hän pääsisi lähi etäisyydelle. Sitä etua ei Jaynna hänelle kumminkaan suonut. Piikikäs kidutusväline läpsäisi häntä olkapäähän ja vei palan haarniskaa mennessään ja mikä vielä pahempaa, palan lihaa mennessään. Iskun voima sai hänet hoipertelemaan taaksepäin. Tasapainonsa lopullisesti menettäen haltia kaatui maahan tuskissaan. Dazhar vilkaisi nopeasti olkapäätään ja huomasi, että siitä pilkotti jotain valkoista. Hän irvisti tuskasta. Yhtäkkiä jokin kammottavampi asia sai hänen huomionsa, kuin ruumiin ulkopuolelle työntyvät luut. Dazhar näki kumppaninsa vetelevän viimeisiään taistelussa ritaria vastaan. Nephkan toinen käsi oli hakattu kokonaan poikki ja kylkiluut olivat viimein sanoneet itsensä irti koettelevasta työurastaan. Muinaiset taiat, joista hautakuningas sai elinvoimansa, pakenivat hänestä hyvää vauhtia. Hän odotti enää vain viimeistä iskua, joka päästäisi hänet ikuiseen lepoon. Raskas metalli jätti Nephkalle jäähyväiset leikkaamalla hänet solisluusta alaspäin melkein kahtia.
”Ei!”, Dazhar huudahti järkyttyneenä. Hän ei enää tuntenut kipua olkapäässään. Viha vei vallan hänen sisällään, eikä jättänyt tilaa fyysisten vaivojen murehtimiselle. Vanha hautakuningas ei ehkä ollut ollut hänen sydänystävänsä, mutta jotenkin hän oli alkanut pitää tämän seurasta. Dazhar hyppäsi pystyyn, ennen kuin piiskuri nainen ehtisi läimäyttää häntä uudestaan. Viha ajoi hänet sumeilematta kohti Jaynnaa, jonka ase oli valmiina luovuttamaan uuden annoksen kipua. Dazhar ei välittänyt. Hän ei välittänyt, vaikka ruoska raastaisi suolet ulos, kunhan hän vain saisi kostonsa. Jotain välähti mustan haltian näkökentän rajoilla. Tajunnan menettäminen oli lähellä. Ruoska oli osunut Dazharia otsaan, repinyt ihon rikki ja aiheuttanut keskiluokan aivotärähdyksen. Se ei silti riittänyt pysäyttämään druchiin matkaa. Dazhar vei käsivartensa taakse ja toi sen sitten kaikella voimalla eteen, osuen Jaynnaa keskelle kasvoja. Metallivahvisteisen hanskan isku rikkoi ohuet kasvojen luut säpäleiksi. Dazhar tiesi että homma oli hoidettu. Haltia nainen kaatui mutaiseen maahan, eikä enää koskaan nousisi. Veri valui otsasta Dazharin silmille ja häntä huimasi. Hänellä oli hädintuskin aikaa ja voimia kääntyä ympäri kohtaamaan oma kuolemansa, joka saapui Tyunnin kahdenkäden miekan muodossa. Ase lävisti hänen vasemman keuhkonsa. Dazhar ei tuhlannut aikaa huohottamiseen tai viimeisiin sanoihin, vaan päätti antaa tuskalle periksi ja päästää pimeyden peittämään näkönsä kokonaan.
Haltia hautakuninkaasta.

Tiukkaa vääntöä. Nephka ja Dazhar saivat molemmat tehtyä yhden haavan Tyunniin, joka siis paranee kahteen haavaan.

[Justus]

Ylös Meledia ponnahti, kun Dazhar maahan rojahti. Oli haltian surma kostettu, musta haltia kaadettu. Kohtais Meledia siis ritarin, jok' saa maistaa piston tikarin. Kentil' kunnian noilla, kaukan Vartijain juurrakoilla, mailla julmain jättien.
Käsiään yhteen hieroi tytär ylvään De'Feieleen. Koki taistelua tätä varten syntyneen. Pian tietää sais oisko soturi taidokkain, vai vaipuisko maille vainajain. Oli kohtalo kumpainenkin mieleinen, jok' voittajan' elää sais vaiko huomaan Ikivaltain painuis vain.

[Nocharim]

Raivostuneena Tyunn vääntää draichia jo kuolleen haltian ruumiissa ennen kuin hän repäisee puolet tämän rintakehästä miekan mukana irroittaessaan sitä raadosta. Kuitenkaan saamatta tyydytystä vastustajan kuolemasta ritari hakkaa tämän ruumiin palasiksi. Viimein tyynnyttyään Tyunn uskaltautuu katsomaan Jaynnaa kävellen vaimonsa siron ruumiin lähelle ja nostaen tämän ylös maasta.
Tyunn vaeltaa takaisin majatalolle ja asettaa vaimonsa makaamaan sängylle. Sanaakaan sanomatta hän alkaa riisua tämän haarniskaa, heittäen sen palaset huolimattomasti nurkkaan. Riisuttuaan Jaynnan hän puhdistaa tämän verestä ja kuonasta huolellisesti.
Tunnit vierähtävät ja Tyunn katsahtaa vaimoonsa vielä kerran asettaen suudelman tämän elottomille huulille antaen kyyneleen tippua tämän poskille jotka olivat vielä vähän aikaa sitten niin eloisat. Vastentahtoisesti Tyunn käärii Jaynnan lakanaan, jotta voisi viedä hänet takaisin kotiin haudatakseen tämän äitinsä viereen, paikkaan jota hän tulisi vartioimaan ikuisuuden eikä kukaan saa tulla heidän tielleen.
_____________

Jaahas, että taas Justusta vastaan. Saa nähdä miten käy.

[AgnituS]

Meledia - Tyunn

Likainen jättien taisteluareena oli väärä paikka sotureille, jotka seuraavaksi astuivat sen verta nielleelle pinnalle. Kaksi kunniallista olentoa niin monen kunniattoman olennon joukossa. Jätit meuhkasivat, löyhkäsivät, heittelivät lihanpalasia ja luita kentälle, tappelivat keskenään ja janosivat verta. Viimeksi mainittu tarve tulisi varmasti tyydytetyksi tänä päivänä.
Rautahermoinen Tyunn hallitsi tunteensa, vaikka oli vasta eilen kokenut suuren menetyksen. Hänen oli pakko keskittyä taisteluun. Hän ei halunnut Jaynnan kuoleman olevan turhaa. Ritari taputti lievästi hermostunutta hevostaan kaulalle ja jäi odottamaan aloitus karjaisua.
Melediakin taputti hevostaan, joka oli jo parantunut jalkavammastaan. Hän vilkaisi yleisöön, joka oli yllättäen hiljentynyt. Suuri hahmo, jättienkin mittapuulla, oli ilmestynyt kentän laidalle. Hahmolla oli valkoinen parta, johon oli sidottu kaikenlaisia luita ja päässään hänellä oli rautainen kypärä, johon oli upotettu vihreä jalokivi. Jätti kohotti torven huulilleen ja puhalsi siihen saaden aikaan voimakkaan ja kumean äänen. Taistelun alkamisen merkki oli annettu.
Raivoisasti molemmat ottelijat kannustivat hevosensa toisiaan kohti. Kumpikin miekka viilsi ilman halki tappamaan toisen isäntää. Meledia osui Tyunniin, mutta tapahtuma oli niin ohikiitävä, ettei hän tiennyt kuinka vakavaa vahinkoa oli saanut aikaan. Hän itse välttyi osumalta. Ratsastajat erosivat toisistaan ja kääntyivät areenan toisissa päädyissä valmistautuen uuteen rynnäkköön. Uuteen iskujenvaihtoon ei ollut enää paljoakaan matkaa, mutta yhtäkkiä Tyunn putosi alas hevosensa selästä. Ritarin hevonen seisahtui hämillään paikoilleen ja Melediakin pysäytti rynnäkkönsä. Hän katsoi ihmeissään maassa makaavaa liikkumatonta Tyunnia. Hiljalleen veri alkoi valua ritarin haarniskan raoista tehden lammikon hänen ympärilleen.
Kova karjunta täytti areenan. Meledia oli ihmeissään. Hän ei tiennyt mitä tekisi, ottelu oli päätynyt niin yhtäkkiä. Suuri valkopartainen jätti huusi jotain muun metelin yli ja kaikki hiljenivät. Hän osoitti aseellaan Melediaa ja sanoi: ”Olet ollut onnekas tähän asti, mutta minua, Krock Luupartaa vastaan onnesi kääntyy”. Luoden viimeisen vihamielisen silmäyksen Melediaan, jätti kääntyi ympäri ja poistui paikalta.

Meledia juustomunkitti Tyunnin ensimmäisellä vuorolla. Myönnettäköön siis re-roll herra Luupartaa vastaan.

[AgnituS]

Meledia - Krock

Krockin statsit:

m6 ws6 bs4 s5 t5 w5 i4 a5 ld9

Special rules:

-Cause fear

-Immune to psyghology

-Kill da weak ones: Krock vihaa kaikkia, joilla on pienempi strena kuin hänellä itsellään. (Base strena)

Magig items:

-Emerald of the Sentinels: +1S, Magig recistance(2), 4+ ward.

Mundane items:

-Weapons: Pair of ironfists (+1A, +1AS)
-Heavy armour

Areena läheni loppuaan. Villiintyneet jätit malttoivat tuskin odottaa, että saisivat nähdä oman lajitoverinsa taistelussa haltiaa vastaan. Yleisön kannan ennakkosuosikista saattoi päätellä jylisevästä yhteiskarjunnasta:”Krock! Krock! Krock”! Luuparta lietsoi yleisöä heiluttelemalla lihaksikkaita käsivarsiaan huutelun tahdissa. Mahtailua jatkui jonkin aikaa, kunnes Krock käänsi katseensa kohti Melediaa. Haltia vastasi tuijotukseen järkähtämättä. Hän ei antanut jätin suuren koon pelottaa itseään. Mitä isompi ja lihavampi vastustaja, sitä hitaampi ja kömpelömpi se oli. Meledia vetäisi kauniin miekkansa huotrastaan ja kuunteli Krockin verenhimoista karjaisua, joka tarkoitti samaa mitä aina ennenkin; tappaminen oli nyt sallittua.
Hevosen ja jätin vauhdit kohosivat äärimmilleen. Meledia ohjasi ratsunsa ohittamaan Krockin tämän oikealta puolelta. Miekka oli valmiina lopettamaan jätin pään ja muun ruumiin yhteiselon. Krock otti vielä pari mahtavaa harppausta ja heittäytyi kohti hevosta. Matka riitti juuri ja juuri. Jätti osui hevosta kylkeen kahdensadan kilon painolla. Krockin nyrkkirautojen piikit hävisivät hevosen sisään aiheuttaen vakavia vammoja. Meledia lensi kaaressa alas ratsunsa selästä, elikko paran kaatuessa jätin alle. Haltia pääsi ketterästi ylös maasta, juuri nähdäkseen kuinka Krock mursi hevosen kallon rautaisen nyrkkinsä voimalla.
Meledia oli saanut tarpeekseen. Ensin oma sisko, sitten vielä hevonen. Oli tullut aika tehdä pari viiltoa jätin läskiseen mahaan. Nopeus oli hänen suurin etunsa. Meledia käytteli miekkaansa taidolla, eikä jätin raskaat ja hitaat liikkeet päässeet estämään yhä uusien haavojen syntymistä ympäri kehoaan. Haltia tanssahteli hänen ympärillään ja nappaisi silloin tällöin palasen lihaa pois aseellaan. Krock örähti tuskissaan, perääntyi vähäsen ja näytti siltä, että oli vain viimeistä armon iskua vailla valmis siirtymään tuonelaan. Jätti seisoi voipuneena ja pahasti verta vuotavana Melediaan edessä, joka päätti tähdätä viimeisen iskun päähän. Haltia hyppäsi ilmaan ja tarjosi miekalleen viivasuoran reitin Krockin silmien väliin. Ainoaksi ongelmaksi muodostui suuri koura, joka nappasi terästä kiinni juuri ennen maalia. Toinen samanmoinen tarttui Melediaa vasemmasta jalasta. Samassa Meledia tajusi oman tyhmyytensä. Jätti oli vain näytellyt puolikuollutta saadakseen hänet lopettamaan mielipuolisen nopean jalkatyönsä ja antautumaan siihen asiaan missä oli itse hyvä. Voiman käytössä. Rimpuilu ei auttanut mitään, kun Krock nosti Melediaan päänsä yläpuolelle ja näytti tätä yleisölle. Katsomon jätit karjuivat innoissaan ja rupesivat huutelemaan Krockille erilaisia vaihtoehtoja, miten haltian kanssa pitäisi menetellä seuraavaksi.
Meledia tiesi ettei hänellä ollut kovin kauan aikaa. Pian jätti murskaisi hänet paiskaamalla hänet maahan ja polkemalla hänen elimistönsä epäkuntoon. Hänellä oli yhä miekka kädessä, mutta hän ei voinut heilauttaa sitä, koska Krock puristi häntä ranteesta niin, että luu katkeaisi kohta. Jumalan suoma lahja kumminkin tarjoutui Melediaalle, kun jätti paransi otettaan hänestä ja siirsi rannetta puristavan kouransa vatsan tienoille. Aikaa tappoliikkeeseen jäi vain sekunti, mutta niitä aikayksiköitä vartenhan refleksit ovat. Jätti kohotti hänet vielä korkeammalle ja olisi juuri suorittanut oman murskaavan manööverinsä, ellei olisi tuntenut takaraivonsa leikkautuvan auki. Krockin vammojensietokyky oli tullut viimeiseen pisteeseensä, joka johti jätin välittömään tiedottomuuteen ja sitä kautta kuolemaan. Luuparran ote irtosi Melediaasta ja hän putosi maahan hieman kevyemmin, kuin jätti oli alun perin kaavaillut. Yleisö oli hiiren hiljaa. Hän oli viimein saanut tukittua joka ainoan turvan noilta suuri-mahaisilta otuksilta. Krock oli hallinnut areenaa viimeiset kuusi vuotta, mutta viimein hänkin oli kohdannut voittajansa. Meledia päästi ulos pitkän huokauksen, jota oli pidätellyt jo jonkin aikaa. Se oli viimein ohi. Hän oli voittanut.
Jotain välkähti haltian silmäkulmassa. Se oli jätin kypärään kiinnitetty smaragdi, josta auringon valo heijastui häikäisevästi. Areenan sääntöjen mukaan se oli nyt Melediaan omaisuutta. Voittajan tunnustavara. Hän käveli sen luokse ja ojensi kätensä sitä kohti…

Autuaan tietämättömänä oli Meledia ottanut jalokiven ja pitänyt sitä mukanaan minne menikin. Totuuden smaragdista hän saisi tietää vasta, kun seuraava verinen koitos järjestettäisiin. Täysin viattoman näköinen esine, joka antoi haltialleen uudenveroiset voimat, oli kirottu. Aina kun uusi areena järjestettäisiin, Meledia kuulisi sen kutsun jalokiven kautta. Hän olisi pakotettu puolustamaan mestaruuttaan kuolemaansa saakka. Pakotettu järjestämään viihdettä. Jos hän kutsun kuultuaan ei aloittaisi taivaltaan kohti areena, smaragdi varastaisi hänen elinvoimansa vähävähältä. Sen pois heittäminen ei auttaisi mitään. Viime areenan voittajan ja jalokiven suhde päättyi vasta, kun kantaja kuolisi.

Kiitokset kaikille osallistuneille, tämä oli sitten tässä. Saatan joskus tehdä vielä uudenkin Vartijat -areenan, hieman paremmilla säännöillä. Ei muuta kuin onnea voittajalle!

[Justus]

Suuremmat kiitokset kuuluvat teille arvon järjestäjä, mainion areenan vetämisestä.

[Nocharim]

Kiitoksia järjestäjille, vaikka piti heihin hitusen eloa tökkiä areenan jumittaessa hieman. Ja onnea (taas kerran) myös Justukselle voitostaan.