Liekehtivät Ruusutarhat - Estalia 2529 - Rekrytointi

[Gilaelin]

"Hyvä herra Francois van der Rosen, olen ymmärtänyt, että teillä on ongelma petomiesten kanssa. Matkallani Estaliaan olen joutunut itsekkin kohtaamaan näitä saastuneiden voimien vääristämiä eläimiä enemmän, kuin tarpeeksi. Epäilemättä meillä molemmilla näyttää olevan sama päämäärä tässä muutoksen ja kaaoksen repimässä maassa, jos vaikka syymme täällä oloomme eroavatkin. On odotettavissa, että ette odottaneet avun tulevan sellaiselta taholta, kuten itseltäni, mutta toivon silti, että luottamus kansojemme välillä on yhä syvä, kuten se kerran satoja vuosia sitten oli. Tor Álfheimrin kaupungin joukot ovat jo matkalla Magrittaa kohti, kun kirjoitan tätä kirjettä, mutta olen varma, että kotka Ewchair tuo viestin perille ajoissa teille saapumisestamme. Kolmen päivän kuluttua, auringon noustessa joukkoni ovat kaupungin porteilla. Toivottavasti kykenemme sopimaan taktiikoidemme yksityiskohdista yhdessä kenraalieni kanssa saavuttuani kaupunkiinne.

- Aelan Elenthan, Tor Álfheimrin prinssi "

Näin, kun kerran "muinaisesineistä" on kyse, heräsi suippokorvan kiinnostus heti. Jotta ei vain vahingossa olisi joukossa jokunen taikapallo jota tarvitaan tietyn haltianeidon sielun pelastamiseen ikuiselta kidutukselta Helvetissä(tm).

[Hing]

Pahoitteluni viivästymisestä, mutta liikuimme mahdollisimman ripeästi kuin se tässä paikassa on suinkin mahdollista. Arvon Madame Melisande Villon, olen varma omasta ja joukkojeni pätevyydestä kuvaamaanne tehtävään. Joukkomme ovat suhteellisen kokeneita, ja valmiina taisteluun. Itse olen myös, siispä voitte olla varma vihollisen tuhosta. Pääsemme varmasti yhteisymmärykseen myös mahdollisesta palkkiosta.

- Jürgen Hartmann, Bardwedelin johtava soturipappi

[Teonanacatl]

"Rakastettu ja palvottu vaalikreivittäremme on katsonut teidät, Lordi Lachlan van der Rosen olevan tarpeeksi voimakas tämän maan johtoon. Minut on siis lähetetty hänen nimissään palauttamaan tämä kaaoksen ja sekasorron myllerryskenttä takaisin ruotuun. *keksikää ite ritarillista paatosta lisää, mää en ny jaksa*"

- Johann Krieger, Wissenladin provinssin armeijan komentaja & Pfeildorfin kirkon ylipappi.

Kyllä mie haluun Keldornin johtajakseni.

[Tas]

Arvon neiti Anabelle Villon.

Muistatte varmaan vielä minut. Tapasimme muutama vuosi sitten, olin silloin jahtaamassa erästä minua loukannutta henkilöä Estaliassa. Muistaakseni neuvoitte minut oikeille jäljille ja sen johdosta löysin tämän etsimäni ihmisen. Kiitokset siitä teille.
Kuulin tarjouksestanne palkata armeija voittaaksesi kapinalliset, kun olin vierailulla Muroksen kaupungissa. Mielestäni olisitte juuri oikea persoona tämän maan johtoon, tietenkin minun ja sukulaisteni taustatuella.
Tarjoudumme siis auttamaan teitä kapinallisten ja muiden hallitsijaehdokkaiden kukistamisessa. Tarkemmat ehdot avustamme ja palkkauksestamme sopikaamme vasta kun näemme kasvotusten. Oikeastaan jo huomenna, jos viestinviejäni on kulkenut nopeasti. Kun luette tätä, olemme jo matkalla Murokseen.

Elanor, Karhusalojen valtiaan tytär

Annabellea ja Murokaupunkia olisin siis toivomassa itselleni.

[silvanor]

"Hyvä lady Lucinde van der Rosen, tieto ahdingostanne on kulkeutunut pitkälle, aina Korpinkodon mannuille asti. Petomiehet ja vihernahat, nuo Kaaoksen vääristämät koirat ovat niin Metsän, kuin teidänkin uhkanne. Voitte siis kenties kuvitella, että nämä pohjoisen varjoista kohtaloitamme havittelevat tahot ovat mukana paljon suurempien voimien välisessä taistossa. Kyse ei ole vain surkeasta valatakunnastanne, vaan paljon suuremmasta kohtalosta, joka voi horjuttaa paitsi Metsää, myös koko Wanhaa Maailmaa, kuten ihmiset tätä maata kutsuvat. Vaikka asia ei teille tähdellinen olekkaan, saati teille kuulu, voin ilmoittaa, että huolenne on edellä mainituista syistä kuultu Kuninkaiden Lehdon kokouksessa, jossa Kuningatar itse on pyytänyt vapaaehtoisia tiedustelijajoukkoja Estalian valtakuntaa seuraamaan, jossa petomiehet ja mutantit ovat viimeaikoina päitään niin häiritsevästi nostaneet. Korpinkodon loitsunlaulaja Gelier on lähettänyt valkean peuran armeijan edelle tuomaan tätä viestiä teille. Älkää siis enää eläkö pelossa, lady der Rosen, sillä vaikka ihmisten ongelmat ovatkin ihmisten ongelmia, olette nyt mukana jossain paljon suuremmassa, kuin mitä voitte kenties kuvitellakkaan ja siten ovat myös suuremmat ja vanhemmat voimat tukenanne.

Kunnes tapaamme kasvotusten;

- Korpinkodon Gel'Dien"

// Gil-setä kirjoitti tämän karkkipalkalla.


Runedit\\ Miinuskampanjapisteitä ei-itse-kirjoitetusta fluffista. Shame on you.

[Viiksivallu]

Arvon Paroni Venere van der Rosen Onnekas pahoittelen myöhästymistäni, mutta kääpiöjalat ovat kääpiöjalat. Karak-Hirnin kääpiöruhtinas on ollut hyvällä päällä ja ottanut teidät siipensä suojaan eli olette todellakin nimenne mukaan onnekas. Karak-Hirnin kääpiöt ovat valmiita taistelemaan joukoissanne ja toivovat palkkioksi vain pientä maaplänttiä ja ilmaisen ylläpidon sodan ajaksi.

Väinö Vasaranpää, Karak-Hirnin perintöprinssi, armeijan ylikomentaja, oluenjuojista ylhäisin & jumalten suosikki.

[Gilaelin]

Vain pienenä varoituksena Estaliaan tunkeutuneille ihmiskoirille ja muille alemmille roduille, jotka eivät pässinpäisyydessään osanneet ottaa taannoisesta rauhanehdotuksestani tietyssä majatalossa vaaria, vaan tunkivat ulos koloistaan niin, että kääpiöiden pesemättömien partojen lemu pohjoisessa haisee jopa vuorten yli nenääni tänne etelään saakka.

Tästä lähtien kaikki piskuiset sikolättikaupungit Guadariz-joesta länteen ja Eboro-joesta itään kuuluvat Tor Álfheimrin terriotrioon ja kaikki kanssakäyminen paikallisten kylien kanssa katsotaan hyökkäykseksi ylempää hallitsijarotua kohtaan, johon vastataan poikkeuksetta tunkemalla astraalilahna henkiinääneiden vastustajien rektumiin ja lähettäminen takaisin sinne mistä tulivatkin. Myös velho Wayland te tuinin ja hänen lohikäärmeensä Ílhimnir hierovat tuttavuutta tarvittaessa kansanne, mikäli sivistynyt diplomatia ei tuota tulosta. Paikalliset metsähaltiat idässä ovat sen sijaan toistaiseksi tervetulleita liikkumaan maitteni lävitse, mikäli eivät kajoa kaupunkeihini.

- Aelan Elenthan, Tor Álfheimrin prinssi, sivistyksen ja viisauden ylin ääni, balladien mestarilaulaja, sekä traagisin hahmo, jonka olette koskaan tavanneet säälittävän lyhyen elinaikanne pyrähdyksessä.

PS: Mainittakoon, että reikinkielellä rustattu kartta Estalian kartoista on niin huonolaatuinen, että jokien nimet eivät ole täydellä varmuudella oikein kirjoitettuja.

[Rune]

• Montenas tulessa!
  
  Lisää tietoa myöhemmin päivällä!
  
  Lisää aiheitamme:
  Lachlan van der Rosen - kansan pelastaja vai vallankaappaaja?
  Francois kieltää palkka-armeijan.
  

[Tas]

Herra Aelan Elenthan voi aivan vapaasti tunkea astraalilahnansa rektumiinsa, kunhan ymmärtäisi pitää näppinsä erossa asioista, jotka ovat ilmeisen selvästi hänelle liian suuria. Enpä olisi tätä uskonut sanovani, mutta mielummin tekisin ystävyyttä kääpiöiden kanssa, kuin alkaisin noudattaa jonkun päästään viallaan olevan haltian rauhansopimusta jota kaiken lisäksi tekijä itse rikkoo. En tiedä olisiko ollenkaan kannattanut lähteä Athel Lorenista, jos olisin tietänyt, että haltiat metsämme ulkopuolella ovat taantuneet päättömän örkin tasolle.

Elanor, Karhusalojen valtiaan tytär

[Gilaelin]

Voi mutta neiti Elanorhan on nyt ymmärtänyt kovin väärin asioiden laidan. Taannoisessa viestissäni arvon kenraaleille vain yritin täsmentää sitä faktaa, että meidän ei ole syytä sotkeutua nyt taistelemaan toistemme kanssa ja näin ollen jouduin hieman kovaotteisemmin ilmaisemaan itseäni tiettyjen tahojen enemmän tai vähemmän selvästikkin suljettua korvansa rauhanehdotuksiltani. Jos emme pidä varaamme, nämä petomiehet saavat vapaasti koluta luitamme taistelukentillä, meidän tapettuamme toisemme. Yritin siis vain suojella näillä sanoillani, jotka ehkäpä olivat hieman kovia, mutta totta yhtä kaikki, teidän laisianne neitoja, jotka ovat vaarassa yhtä lailla joutua sodan kurimukseen, jos kääpiöt ja ihmiset eivät puhalla yhteen hiileen. Tulkintanne sanoistani on valitettava, sillä olisin odottanut teidän laisenne älykkään haltianeidon ymmärtävän sanojen tarkoituksen rivien välistä.

- Aelan Elenthan, Tor Álfheimrin prinssi, Álfheimrin sydämen kenraali.

[Tas]

Ei, ymmärtämisessäni ei ole mitään vikaa. Näen aivan selvästi aikeesi, haluat vallata koko Estalian itsellesi.
"Yritin siis vain suojella näillä sanoillani teidän laisianne neitoja, jotka ovat vaarassa yhtä lailla joutua sodan kurimukseen..." Ei, en aio istahtaa Aelan-sedän polvelle ja odottaa että hän valloittaa koko maan. Minä taistelen vastaan.

[Teonanacatl]

Päivää hyvä herra! Minä tuon viestin Jumalten Jumalalta ja kuninkaiden kuninkaalta. Kuninkaani on kääntänyt katseensa pientä rupusakkianne kohti ja haluaa valloittaa sen, mutta voitte vällttyä tältä verilöylytä, jos maksatte kuninkaalleni 100 kultarahaa viikossa. Valitkaa seuraavat sananne huolella ne nimittäin voivat olla viimeisenne.

Näyttää siltä että vanhimmat kauppakumppanimmekin ovat hautautuneet ahneuden kuoppaan. Näyttää siltä, että Sigmarin mies voi enää turvautua ainoastaan itseensä ja toisiin hengen tovereihinsa. Hyvä herra kääpiö, minä syljen teidän ehdotuksellenne. Häipykää mailtani heti, tai suolistan jokaisen parranhaivettakaan tännepäin heiluttavan sotilaanne.

- Johann Krieger

[Rune]

Montenas tulessa!

Lue uusimmat uutiset Estalian Uutiskuriireilta!

Harva on kerennyt ihmetelläkään, minkä takia viimeiseen viikkoon Montenasin linnoitetusta kaupungista Irranan vuorien kupeella ei ole kuulunut mitään uutisia. Kaupankäynnin, vaeltajien ja muun tietä kuluttavan joukon sijasta Montenasista on kulkenut kuukausiin vain pakolaisia etsimään parempia oloja ja uhmaamaan talven kovia oloja päästäkseen vielä kovemmista oloista. Pakolaisvirran lakkaaminen oli helpotus lähialueille, mutta syy tähän ei ole kaikkia oletuksia vastoin maakunnan asukkaiden ehtyminen.

Lachlan Van der Rosen ja Vuorikaarti, sekä ilokseen palkkasoturit, ovat saaneet kätensä täyteen töitä talven alettua, kuten olemme ilmoittaneet aiemmin. Petomiesten kasava määrä vaikeakulkuisessa vuorimaastossa ja pohjoisen metsissä on tarjonnut elannon sotureille ja palkkasoturikenraaleille. Arviot petomiesten määrästä ja järjestelmällisyydestä ovat kuitenkin olleet summittaisia, eikä kukaan olisi voinut uskoa, että juuri Montenas, viime aikojen puhutuin aihe, olisi joutunut hyökkäyksen kohteeksi.

Viimeisimmät tiedot satunnaisista lähteistä kertovat kaupungin muurien ja lähikylien olevan tällä hetkellä valtavan petomiesarmeijan hallinnassa. Savu nousee yhä Montenasin linnakkeesta, ja harva on kyennyt palaamaan kertomuksiensa mukaan maakunnan rajojen sisältä. Lähialueiden sotilasvoimat ovat tyrmistyneitä ja monet ovat jo aloittaneet pahimpaan varautumisen.

Tulevaisuus saa kertoa mihin tilanne kehittyy, mutta maakunnan ryöstely ja polttaminen jatkuu yhä. Petomiesten suurin keskittymä näyttäisi sijoittuvan Montenasin maakunnan itäpuolelle vuoristoon. Llaquenon kaupunki on säästynyt tähän mennessä petomiesten täydeltä painostukselta, ja kummallista kyllä kaupungin muurit kokevat vain satunnaista painostusta.

Van der Rosenin sisarukset ja heidän serkkunsa Melisande Villon ovatkin saaneet kovan pähkinän purtavaksi jos aikovat jatkaa paljon puhutusta aiheesta, sukunsa maiden takaisinvaltaamisesta. Sisarusten asema ja vaikutusvalta ympäri Estalian on yhä paljon puhuttu aihe, ja harvassa ovat paikat joihin heidän sisäiset riitansa eivät ylettyisi. Tietyt piirit ovat huolestuneet siitä, kuinka suureen osaan he tällä hetkellä vaikuttavat...

Vizeayan ja Irranan Vuorikaartin loppu!

Lachlan van der Rosen, talven suuri sankari pohjoisessa, on tyrmistyttänyt koko Estaliaa kaappaamalla vallan palkkaamallaan armeijalla Keisarikunnasta Vizeayan kaupungissa ja lähikaupungeissa. Teko on herttänyt ristiriitaista keskustelua, mutta suurimman osan Lachlan ja hänen esitaistelijansa Johann Krieger, Sigmarin soturipappi kaukaa pohjoisesta, on saanut haukkomaan henkeään. Harva olisi uskonut van der Rosenin veljeksien menevän niin pitkälle ja heillä olevan niin paljon voimaa ja valtaa, että he voisivat syöstä kokonaisia kaupunkeja valtansa alle. Herääkin kysymys, jääkö Lachlan ainoaksi sisarkatraasta, joka ei tyydy olantaputuksiin ja palkkaan kultana panoksestaan Estalian hyväksi? Mielenkiintoisena lisänä tietyt piirit ovat ilmaisseet varovasti mielenkiintonsa miestä kohtaan - Vizeayaa hallitseva porras ei ollut kuitenkaan joidenkin mielipiteiden mukaan liian tehokas tehtävässään. Estalian pohjoisosien väestön mielipiteet vaihtelevat laidasta laitaan, mutta tyytymättömyys ja pelko tulevasta keihuvat keiton pinnalla. Saa nähdä kuinka soturijohtaja selviää tilanteesta - tällä hetkellä mielenosoitukset on pidetty kurissa palkka-armeijasta irroitetun osaston voimin, ja lähikaupungit on miehitetty.

Irranan vuorikaarti on saanut sanoa hyvästit edellisille komentajilleen, ja halukkaat on integroitu Johann Kriegerin johtaman armeijan osastoihin. Nämä vapaaehtoiset puolen vaihtajat ovat suurimmilta osin niitä, jotka ovat olleet mukana Lachlanin petomiesjahdeissa ja miehen organsioimissa sotatoimissa petomiehiä, vihernahkoja ja lainsuojattomia vastaan. Yhdessä yössä jo valmiiksi ristiriitaisia mielipiteitä osakseen saanut Lachlan van der Rosen on saanut niin vakaita kannattajia, kuin verenhimoisia vihamiehiäkin - joista jälkimmäisiä mitä varmimmin enemmän.

Muissa uutisissa päivät pitenevät jälleen talven edetessä...

Francois van der Rosen, Magrittan kaupungin uusi tulokas ja perheensä riidoista ulos jättäytynyt, on kieltänyt jyrkästi epäilykset palkka-armeijan palkkaamisesta oman lippunsa alle. Monet ovat kyselleet miehen aikomuksista sisarustensa suhteen, haltiakenraalista, joka huhujen mukaan olisi ollut tekemisissä miehen kanssa, ja osoittaneet epäilyksensä Francoisin tarkoitusperistä. Mies pitää väitteitä ja syytteitä pöyristyttävinä, mutta kertoo ettei valitettavasti voi paljastaa paljoa tämänhetkisistä tekemisistään. Tiettävästi Magrittan lähialueilla on liikkunut kokonainen armeijallinen suurhaltioita aina Ulthuanin saarelta asti - harvinainen ja keskustelua herättänyt näky. Kummallisinta lienee se, että sotajoukko on kuluneen viikon aikana pysähtynyt Almagoran, Javean ja Molenan kaupungeissa ja herättänyt kummastusta viettämällä yön partioiden kaupunkien kaduilla ja jatkamalla matkaa päivän tai kahden päästä. Harva kuitenkin kyseenalaistaa haltioiden tekemisiä, eikä näe järkevänä puuttua asioihin, jotka eivät ole näyttäneet uhkaavan kansalaisia. Jotkut ovat panneet merkeille myös, että toisen näistä haltiajoukoista ollaan nähty suuntaavan kohti Montenasia, mutta arvailut on jätetty usein arvailuiksi.

Seuraavalla sivulla ilmoitus Javean, Molenan, Almagoran ja Torrosan verojen korotuspäätöksestä, joka astui voimaan viikko sitten...

[Gilaelin]

"Hyvä herra Vasaranpää. En tiedä, mitä yritätte, mutta kutsumiseni neidiksi ja puhuminen tuhoamisestani mikäli en suostu yhteistyöhön kanssanne ei kuulosta korvissani muulta, kuin uhkailulta, eikä niinkään tasavertaiselta sopimukselta.

Varoitan teitä herra Vasaranpää. Tahdoimpa tai en, omat motiivini ovat ja pysyvät pohjoisessa ja sinne olen matkalla seuraavaksi ja jos asetutte tielleni joudutte vastaamaan teoistanne suoraan armeijalleni.

Koska en siis suostu tähän epäreiluun liittoon kanssanne, on minun kai oletettava, että olemme sodassa. Tämä on valitettavaa ja varoitan teitä, että tulen tämän takia taistelemaan kanssanne, jos satutte iseni, tai asioideni tielle.

Koska olen kunnian mies en aijo, enkä halua koskea pääkaupunkiinne, mutta tiluksianne kaupungin ulkopuolella en tule säästämään.

-Aelan Elenthan"

[Gilaelin]

Álfeimrin astraalilahnan komentaja, lohikäärmevelho Wayland näytti keisarillisille ihmisille missä ja miten lahna seisoo ja läiski kyseisellä objektilla ihmisiä niinkin kovaa, jotta jäljelle ei jäänyt oikein muuta, kuin höyrytankki, sekä yksinään ramboileva muskettimies. Haltian lahnassa on voimaa, muistakoon seuraava viikonloppusoturi tämän, kun seuraavan kerran lähtee uhmaamaan itseään vahvempia ja vanhempia voimia. Torrossan kaupunki on ja pysyy Álfeimrin suojelevien siipien alla.

- Aelan Elenthan

*******
Eli massaccre-voittohan sieltä repesi, sekä sievoinen 66gp:n summa karkkirahaksi.

[Hing]

Keisarillisen armeijan komentaja katseli edessään avartuvaa taistelutannerta. Nuolien lävistämät ritarit, raadellut tykkimiehistöt ja ruutiaseilla rei'itetyt haltiat osuivat ensimmäisenä hänen silmäänsä. Vaikkakin Keisarikunta oli kärsinyt pahasti miestappioita, ei sitä voinut kutsua tappioksi. Haltioiden johtajat makasivat elottomina maassa, ja loput heidän joukoistaan perääntyivät. Taistelu oli ollut tosiaankin katkera. Ubriqueen hyökänneet keisarikuntalaiset olivat odottaneet enemmän apujoukkoja läheiseltä armeijalta, mutta osa porukasta ilmeisesti myöhästyi pahanpäiväisesti. Jokatapauksessa Keisarikunnan armeija oli ollut hieman suurempi kuin puolustajien. Joukkojen kokoontumisen jälkeen komentaja läksytti tykistön poikia. He eivät olleet todellakaan täyttäneet odotuksia. Tykinkuulat olivat jumittuneet useasti, ja eräs melkein rampauttaen armeijan höyrytankin. Armeijan nuorimmat taistelijat, pistoolipojat, toisaalta olivat pelastaneet päivän. Vihollisten komentajat makasivat kuolleena vain heidän ansiostaan. Sigmarin Raivo elää myös uudessa sukupolvessa, komentaja totesi tyytyväisenä. Armeijan höyrytankki oli myös tehnyt kunnialla tehtävänsä, teurastaen haltioiden lohikäärmeen. Keisarikunnan joukot alkoivat nopeasti linnoittaa Ubriqueta, tietäen että haltiat voivat palata koska tahansa.

Keisarikunta nappasi siis Ubriguen itselleen, minor victoryllä. Kultaa tipahti Jürgenille kassaan 30 kipaletta.

[Gilaelin]

******
Saëlde tiputti kypärän päästään, välittämättä mihin se tippui. Hän pyyhki kädellään hikeä kasvoiltaan ja pysähtyi katsomaan tilannetta ympärillään, yrittäen saada selvää savun, tulen ja huutojen täyttämästä kaaoksesta. Keisarikuntalaisten kenraali oli juossut komppanioineen pois taistelusta jo aikoja sitten, heidän tykistönsä oli tuhottu, ampujat tapettu, ratsumiehet kokeneet kovia menetyksiä, mutta silti ihmiset painoivat päälle. Katu kadulta, kortteli korttelilta Álfeimrin haltiat joutuivat perääntymään keisarikuntalaisten muodostaman sotilaiden aallon alta.

Saëlde, kuten jokainen haltia hänen ympärillään oli silponut, hakannut, tappanut ja antanut itsestään kaiken, mutta vaikka jokainen haltia vei mukanaan kolme ihmistä, tilalle astui aina neljä uutta, samalla kun haltioita ei korvannut kukaan. Lisämiehitystä ei ollut. Ubrique oli menetetty.

Minun olisi pitänyt pystyä parempaan. Minun olisi pitänyt kyetä pitämään tämä kaupunki. Tämä oli minun vikani. Kuinka tämä päättyi näin?

Karvas maku nousi ylös pitkin haltiakenraalin kurkkua. Hän oli ollut prinssinsä vierellä aina. Hän oli seisonut Aelanin rinnalla pimeimmissä helvetinloukoissa mitä Wanhasta Maailmasta löytyi, johtanut armeijoita voittoon kaupukinsa lipun alla lukemattomia kertoja ja huijannut kuolemaa useammin kuin halusi muistaa. Hän ei voinut epäonnistua nyt. Hänen olisi pelastettava, mitä oli vielä jäljellä.

"Centurio!"

"Saëlde te tuin", valkoleijonien komentaja juoksi hänen luokseen valkoinen leijonantalja tummuneena verestä.
"Perääntykää ulos kaupungista takaportin kautta. Kerätkää kaikki eloonjääneet mukaanne ja kokoontukaa virstan päässä kaupungista. Ihmiset ovat liian heikkoja takaa-ajoon. Te voitte selvitä vielä. Lähettäkää viesti Aelanille häviöstä. Hän lähettää lisämiehitystä", Saëlde sanoi centuriolle.
"Entä te herra?", centurion kysyi ääni katkeruudesta väristen.
"Annan teille aikaa. Katsokaa, että Walyan parantuu ja että Ubriquen pankin varat pysyvät mukananne", haltiakenraali vastasi.
Centurio katsoi hetken herraansa, kääntyi sitten ja huusi käskyt miehilleen.

Saëlde odotti, että haltiat olivat kadonneet tumman savun taakse ja otti sitten Sydämenetsijän olaltaan. Maagisen jousen tamminen puu tuntui lämpimältä hänen kädessään. Puun jokainen syy hehkui sisäistä, maagista lämpöä.

Saëlde käveli keskelle hiekkaa pöllyävää ahdasta katua ja jäi odottamaan. Hetken kaikki oli hiljaista ja vain palavien rakennusten leimu leikitteli hänen kasvoillaan. Sitten, kuin tyhjästä, savun läpi kadun toiseen päähän ilmestyi keisarikuntalainen jalkaosasto, sekä kevyitä ratsumiehiä. Nähdessään yksinäisen haltian ratsumiehet kannustivat hevosensa laukkaan, samalla kun jalkaväki rikkoi marssinsa juoksuun, jokaisen miehen halutessa ottaa kunnia haltiakenraalin surmaamisesta.

Saëlde tähtäsi ja Sydämenetsijä laukaisi nuolen, sitten toisen ja perään kolmannen kohti keisarikuntalaisia. Maagiset nuolet sinkoutuivat valkoista valoa hehkuen sotilaiden keskelle, erottaen jäseniä toisitaan, katkoen luita ja murskaten kehoja. Jousi haltian kädessä lauloi nopeammin, kuin ihmissilmä saattoi erottaa. Jokainen nuoli löysi kohteensa kaataen aina yhden sotilaan jalkaväen loppumattomasta massasta.

Lopulta Saëlden viini oli tyhjä ja hän heitti jousen takaisin olalleen. Keisarikunnan jalkaväki oli pysähtynyt puoleen väliin katua, samalla kun ratsuväki veti suitset tiukemmalle. Ihmiset olivat jo huomanneet, että tämä Saëlde ei ollut vain rivimies muiden joukiossa. Hitaasti haltiakenraali veti miekan vyöltään ja otti hitaasti askeleita kohti keisarikuntalaisia. Ensin hitaasti, sitten kiihdyttäen vauhtiaan ja lopulta juosten.

Saëlde ei kuullut enää omaa ääntään huutaessaan Álfeimrin nimeä. Hänen näkönsä oli sumea ja veren peitossa. Hänen mielensä oli tyhjä ja ainut ajatus hänen päässään oli viha näitä hyökkääjiä kohtaan. Ihmisä, jotka olivat tuottaneet hänelle niin paljon tuskaa hänen elämänsä aikana. Kyyneleet valuivat hänen silmistään. Hän ei kuullut, hän ei nähnyt, hän ei välittänyt.

Kaksi laukausta kohisi Saëlden korvissa ja niitä seuraava kipu palautti hänet armollisesta tiedottomuudestaan takaisin hetkeen. Hän tunsi kaatuvansa maahan. Vasen olkapää ja kylki olivat tulessa. Saëlde saattoi tuntea, kuinka hänen verensä valui kuivalle hiekalle ja maalasi hänen vaaleat hiuksensa punaisellaan.

Ei, ei näin, hän ajatteli. Jostain syvältä sisältään Saëlde löysi vielä voimia ja nojaten miekkaansa nousi polvilleen. Hän nosti katseensa kohti keisarillisia. Ratsumiehet olivat vetäneet esiin pistoolinsa ja latasivat niitä paraikaa uudelleen.

"Pelkurit..."

Laukaus.

Luoti lävisti hänen oikean kylkensä ja heitti hänet uudelleen maahan, verivanan alkaessa valua pitkin hänen leukaansa.

"Ei...ei näin..."

Sydämenlyönti, toinen. Saëlde nojasi miekkaansa uudelleen ja nousi täristen ylös. Ratsumiesten pistoolit osoittivat häntä taas, valmistautuen yhteislaukaukseen.

Saëlde hymyili lohduttomasti keisarillisille ja laittoi miekkansa takaisin huotraansa, ennen kuin kaatui toisen polvensa varaan. Hän levitti kätensä ottamaan luodit vastaan. Sillä ei ollut enää merkitystä.

Varjo liisi yli kadun, korviahuumaava karjahdus edeltäessä liekkejä, jotka syttyivät roihuamaan pistolieerien ja haltiakenraalin väliin.

Suuri punainen lohikäärme laskeutui Saëlden eteen ja tarrasi etujaloillaan haltiaan, ponkaisten samalla lentoon taistelukentän ylle.

"Flue...", Saëlde sai sanotuksi, kutsuen Waylandin punaista lohikäärmettä nimeltä.

Fluen siivet olivat repeytyneet pahasti ja sen oikea takajalka vuoti verta. Saëlde olisi voinut vannoa että lohikäärmeen oli täytynyt jäädä vähintään höyrytankin alle onnistuakseen saamaan tuollaista vahinkoa massiiviseen kehoonsa. Hän ei kuitenkaan ehtinyt miettiä asiaa pidemmälle, ennen kuin armollinen pimeys otti hänestä vallan.

******

Kirje Aelan Elenthanille:

"Hyvä prinssi, oletan että saitte viestinviejäni kirjeen Ubriquen tilanteesta jo jokin aika sitten, joten olette tilanteestamme ajantasalla. Ilmoitan kuitenkin, että vaikka kaupunki on menetetty sen aarteet ovat yhä hallussamme. Lisäksi sekä minä, että Waylan olemme elossa, sikäli kun se mitään edellisen taistelun jälkeen enää merkitsee.

Peräännymme takaisin kohti Magrittan läheisyydessä sijaitsevia kaupunkeja, joista meidän tulisi saada lisämiehitystä. Keisarillisten koettua itsekkin suuria menetyksiä he tuskin ovat innokkaita siirtymään syvemmälle itään ja kun olemme koonneet armeijan täällä etelässä uudelleen olemme kykeneväisiä turvaamaan länsirajan, sekä ottamaan menettämämme alueet pian takaisin, teidän hoitaessa tehtäväänne pohjoisessa.

-Álfeimrin astraalilahnan kenraali Saëlde Lecoin"

******
Kuudennen aloittavan vuoron minor victoryny vaihtui kirpaisevaan minor-tappioon pelatessani viimeisen vuoron päin helvettiä ja hyökätessäni leijonilla ja kärmeksellä miekkamiehiin. Leijonat ja käärme päättivät sitten kovan noppaputken jälkeen antaa periksi ja sössiävät heitot totaalisesti, antaen kutosen tasoittavalla steemtankille mahdollisuuden päästä ajelemaan lohikäärmeen päältä -.-".

Noh, näin tällä kertaa. Niukka häviö ei ollut kuitenkaan aivan karvas tappio, sillä kultaa sain kuitenkin 52gp, eli enemmän, kuin Niko :D .

[Gilaelin]

Vasarapää on partansa mittainen mies.

Siis sangen pieni - joka suhteessa. Neiti Elanor ei selvästikkään ole päässyt näkemään todellista miestä vähään aikaan. Tulkaa luokseni neiti. Voimme taistella kahdestaan Magrittan kartanossani ilman, että kukaan häiritsee meitä, kun niin polttavasti haluatte mittelöön kanssani. Saisitte tuntea, millainen on todellisen miehen miekka.

-Aelan Elenthan

[Tas]

Herra Aelan Astraalilahna!
Olette tunkeutuneet luvatta valtapiirini alueelle. Olet nähnyt, miten käy jos hyökkäät armeijani kimppuun, joten annan sinulle mahdollisuuden. Poistu heti alueeltani, tai saat kokea jälleen haltianuolten voiman.

[Gilaelin]

Poistu heti alueeltani...

Mutta neiti Elanor, pidän kovasti privaattialueistenne, joten taidan pitää karttuni siellä, minne olen sen pistänyt.

- Aelan Elenthan