Winterian II - Alku

[Executioner]

Joo, no ehkä tämän kehtaa laittaa tänne. Jos fluffivirheitä ilmenee, niin sanokaa toki. Primäärilähteeni on ollut Lexicanum, kun en koskaan ainuttakaan 40K-aiheista opusta ole lukenut.

“Lääkintämies! Lääkintämies, perkelevittu!” karjui Sarcan minkä keuhkoistaan sai irti. Isokokoisen miehen käsissä makasi vapisten, lumen ja mudan keskellä yksi Meridian-planeetan sotilaista, yrittäen pidellä koossa sormiensa välistä luisuvia suoliaan, jotka ohikiitävä sirpale oli repinyt ulos. Miehen silmät olivat kääntyneet nurin ja sormet sätkivät kuin kuolleen hyönteisen raajat. Sarcan kirosi äänekkäästi ja käski kaartilaisen olla kuolematta. Hän veti nuoren miehen lähemmäs itseään pitääkseen tuon lämpimänä Winterian II kylmyydessä ja huusi uudelleen. “Keisarin pyhän kyrvän nimeen, Vychad tai joku perkele tänne nyt helvetti tai hirtän koko ryhmän kiveksistä Leman Russin tykkiin perkele!”

Ilmeisesti uhkaus toimi, sillä lähes välittömästi Vychad, ryhmän lääkintämies, ilmestyi juoksuhaudan kulman takaa hampaissaan lääkeruisku, kivääri toisessa ja lääkintälaukku toisessa kädessä. Ilmeisesti miehen kantolaukun hihna oli hajonnut jossain vaiheessa. Meridialainen nyökkäsi lyhyesti Sarcanille ja polvistui haavoittuneen sotilaan viereen. Lekuri tunnusteli kuolevan pulssia ja pudisti päätään.

“Ei selviä. Parasta lopettaa se”, Vychad totesi viileästi, ja Sarcan nyökkäsi. Molemmat miehet, kuten suurin osa Meridianin veteraaneista, oli tottunut tällaisiin tilanteisiin. Aina välillä oli hyväksyttävä, ettei toveri ollut pelastettavissa, ja vähintä, mitä kuolevan vuoksi voitiin tehdä oli lopettaa kipu nopeasti. Vychad iski veitsensä Sarcanin sylissä makaavan sotilaan kalloon, tappaen hänet välittömästi. Sitten lääkintämies nousi uudelleen ylös, mutta kumartui äkisti kun jälleen yksi kranaatti räjähti jossain lähettyvillä.

“Miten vitusti niillä riittää ammuksia? Tuu, Sarcan, yritetään päästä bunkkereille ennen kuin noi hermostuu tosissaan”, lääkintämies huusi melun yli, ja kersantti nyökkäsi. Molemmat kaartilaiset lähtivät suunnistamaan kohti yhtä monesta rintamalinjaan rakennettua bunkkeria kohti. Sarcan oli johtanut ryhmänsä ulos, kun keskitykset olivat laantuneet. Suunnitelma oli, että Sarcanin miehet livahtaisivat yön pimeydessä ulos juoksuhaudoista ja kävisivät tiedusteluretkellä, mutta koko homma oli levinnyt reisille. Ensin tykistökeskitys oli alkanut uudelleen ja puolet Sarcanin räkänokkaryhmästä oli silpoutunut tuhannen päreiksi, sitten loput olivat lähteneet paniikissa takaisin bunkkereille. Ainoastaan Sarcan ja Vychad, molemmat monen taistelun kokeneita veteraaneja, olivat pitäneet päänsä kylmänä.

Kaksikko pääsi turvallisesti harmaalle betonibunkkerille. Sarcan hakkasi paksua, vahvistettua ovea muutaman kerran nyrkillään ja sytytti sikarin odotellessaan, että joku avaisi. Muutaman tovin kulutta panssariovi aukesikin, ja parivaljakko astui sisälle bunkkerin lämpöön. Winterian II:n pinnalla oli aina pakkasta, ja tänään oli vain tavallista lämpimämpi päivän, vain -5 astetta celsiusta. Vaikka kaikki, mitä Kaartissa joutui tekemään oli paskaa, oli Winterian II kuin helvetillinen rangaistus pahinta laatua.

“Vychad, Sarcan. Oliko rento meininki pihalla? Kolme poikaa teidän ryhmästä tuli jo kymmenen minuuttia sitten, sanoivat että koko yksikkö oli räjähtänyt kappaleiksi. Vaan näyttääpä siltä että keltanokilta meni kusi sukkaan. Vai mitä, pojat? Pettikö sisu, häh?” Puhuja oli Nachaar, Meridian-rykmenttien kovin kovanaama. Sanottiin, ettei tuo mies pelännyt mitään, ja ilmeisesti huhut pitivät paikkaansa. Sarcanin, Vyladin, Vychadin ja Marcynin lisäksi Nachaar oli yksi vanhimpia poikia. Sanottiin, että Nachaar oli aina siellä, missä toiminta oli kuuminta, eivätkä huhut olleet aivan perättömiä päätellen miehen ulkomuodosta. Vyöllä roikkui kolme kutistettua tyranidinkalloa, kaulassa oli örkinhammaskaulaketju.

“Vitut oli. Puolet vihreistä räjähti hilloksi. Loput lähti karkuun. Pitäs ***** kertoa Farcanille teistä ***** nössöistä”, Sarcan uhittelu ja veti kunnon savut. Mies kosketti leukaansa ja murahti itsekseen. Pitäisi ajaa partakin, mutta mistä aika.

Iranian nousi sängyltään ja haroi hiuksiaan. Miehellä oli yllään hihaton, valkoinen paita ja valkoiset maastohousut. Kaartilainen naksautteli niskojaan ja heitti villapaidan ja maastotakin päälleen. Sitten hän tarttui kivääriinsä ja heitti senkin olalleen. Kokeneemmat kaartilaiset olivat jo luopuneet ‘panssareistaan’, eli niistä pahviläpysköistä, jotka eivät antaneet mitään suojaa mutta rajoittivat liikkumista. Useimmat alokkaat kaikkien neuvojen vastaisesti edelleen käyttivät kypäriään ja luotiliivejään kuuliaisesti, uskoen vakaasti että ne pysäyttäisivät vihollisen ammukset. Sarcan ja muut olivat saaneet niin monta todistetta liivien tehosta, että jättivät ne suosiolla pois.

“Minne oot menossa, Vylad?” Uteli Marcyn, plutoonan vanhin tarkka-ampuja. Yksisilmäinen kuoleman enkeli oli saanut Meridianin kaikkien aikojen suurimman tappotilaston jo ensimmäisessä taistelussaan. Lähinnä siksi, että oli myös ainoa, joka oli elänyt muutamaa minuuttia kauemman.

“Tykistökeskitys loppu taas. Mennään asemiin, ei haluta suututtaa Farcania. Kyllä te tiiätte että miten hullu se jätkä on. Ylös, kivesnaamat, menkää juoksuhautoihinne. Hopihopi!”

***

“Kunpa oisin päässyt avaruusmariiniksi. Tai edes myrskyjääkäriksi. Mutta ei. juma, kaartilaisten homma on niin ***** perseestä”, valitti Harker vieressään istuvalle Marcynille, joka jäyti jo aikoja sitten sammunutta sikaria. Nuorukainen piti valittamisesta, ja tekikin sitä aina kun vain mahdollista. Suoraan sanottuna pojan asenne sai kenet tahansa rykmentistä siihen tilaan, että kohta joltakulta irtoaisi hampaita. Marcyn oli kuitenkin rauhallinen ja huolsi asettaan, täysin sulkeutuneena muulle maailmalle. Harkerin valitusvirsi meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos tarkka-ampujan tarkistaessa kuudennesnadan kuudennenkymmenennen kuudennen kerran tähtäinjärjestelmänsä. Varmistuttuaan siitä, että kivääri oli täysin moitteeton, Marcyn kääntyi Harkerin puoleen ja odotti, että tämä lopetti. Tarkka-ampuja tuijotti poikaa jäätävästi yhdellä hyvällä silmällään. “Turpa kiinni, saakuli”, mies totesi hetken hiljaisuuden jälkeen ja jatkoi aseensa kunnostamista. Harker tuhahti ja sulki silmänsä. Olisi ehkä parasta yrittää saada hieman unta ennen kuin tykistökeskitykset alkaisivat jälleen.

“Otatko ensimmäisen vahtivuoron, jos min--” samassa kuului suunnattoman korkea, raivostunut huuto. Se ei kuulunut Kaartin juoksuhaudoista, vaan heitä tykittäneiden petturilegioonalaisten leiristä. Marcyn ponnahti pystyyn välittömästi kuin kaniini, Harker hänen jäljessään kömpelösti ja kankeasti. Tarkka-ampuja uskaltautui katselemaan juoksuhaudan reunan yli kiväärinsä tähtäimen lävitse.

Marcyn oli nähnyt vaikka mitä palvelusaikansa kuluessa. Tyranideja, örkkejä, eldareita, petturilegioonalaisia.. mutta tämä.. Marcynin silmä laajeni kauhusta, hämmästyksestä ja epäuskosta, ennen kuin mies huusi hälytyksen ja vapisevin käsin takertui vox-lähettimeensä. Oli saatava yhteys kapteeni Iranianille välittömästi, mies ajatteli hakatessaan jäätynyttä laitettan juoksuhaudan hirsivahvisteisiin.

“saakuli sekunda, perkeleenvittu.. kun kerrankin pitäisi jonkun tosissaan toimia VOI juma! Toimi saakuli paska”, Marcyn huusi ja paiskasi lopulta lähettimen maahan ja potki sen jaloissaan kasaksi virtapiirejä ja johtoja. Karkeakasvoinen viiksiniekka kääntyi Harkerin puoleen ja tarttui poikaa olkapäästä.

“Kuuntele nyt niin saakuli tarkkaan, poika. Juokset bunkkerille kolme, kaivaudut sisään vaikka hampaillasi jos on pakko, ja kerrot Vyladille, että meidän kimppuumme hyökätään. Aivan, täysi rynnäkkö. Ja niillä on mukanaan.. jotain. Jokin, kuin painajaisesta. Nyt mene!”

Harker nielaisi, tarttui kivääriinsä ja rynnisti kohti bunkkeria kolme. Marcyn toivoi hartaasti, että poika ehtisi ajoissa. Sitten tarkka-ampuja latasi ja varmisti kiväärinsä, asetti sen olalleen ja tähtäsi. Ensimmäinen laukaus, ja kulttilainen kaatui. Pisara meressä. Yksi kuolema ei vaikuttanut mitään, vaan mielipuolinen “Verta verijumalalle!”-huuto jatkui yhtä voimakkaana kuin äskenkin.

***

“Tulta!” Vylad Iranian karjaisi ja koko plutoona lähetti kuin yhtenä miehenä punaisen sateen kuolemaa kohti rynnäköivien kulttilaisten niskaan. Enää muutama hetki ja khornelaiset olisivat Kaartin kimpussa, hakaten, silpoen ja viiltäen. Ja sitten se..

‘Se’ oli talonkorkuinen, siivekäs hirviö, jonka kaikissa neljässä kädessä oli eri ase. Pelkkää lihasta ja voimaa, tuo olento kuin painajaisesta. Demoni. Ja pian se olisi heidän kimpussaan, eikä meridialaisilla ollut mitään, millä kaataa sitä. Koko panssaridivisioona oli jäänyt jumiin monta mailia idemmäs, eikä päässyt etenemään.

Vylad hylkäsi kiväärinsä, veti esiin pistoolin ja toiseen käteen hän otti vyöltään kevyen lyömämiekkansa. Muut miehistä tekivät samoin tai kiinnittivät pistimet kivääreihinsä. Osa jatkoi tulittamista, mutta kaikki valmistautuivat omalla tavallaan käsikähmään.

Sitten se tapahtui. Kulttilaiset, kiljuen mielipuolisen kiihkon vallassa, olivat Kaartin yllä. Vylad itse ampui heti kaksi, sivalsi yhdeltä irti käden ja pisti neljättä kaulaan. Verta oli kaikkialla, ahdas juoksuhauta alkoi muuttua vaikeaksi liikkua, kun ruumiit täyttivät sen pohjan. Sarcan mursi yhden kulttilaisen kallon kiväärinperällään äänekkäästi huutaen, tarttui valtavilla kourillaan yhtä niskasta ja hakkasi päätä vasten juoksuhaudan seinämiä kunnes se oli vain veristä mössöä.

Nachaar potkaisi yhtä kulttilaista nivusiin ja rei’itti tämän täyteen kahdella laspistoolillaan, levitti sitten kätensä molempiin suuntiin ja tykitti kaksi khornelaista. Kaartin hurjapää väisti ketterästi kulttilaisen kömpelön iskun ja räjäytti miehen kallon lähietäisyydeltä pistoolillaan. Hän näki kuinka alokkaita hakattiin maahan tusinoittain, mutta huomasi ilokseen, kuinka veteraanit keräsivät kulttilaisten raatoja ympärilleen. Nachaar kääntyi kohdatakseen uuden vihollisen, mutta kulttilaisen sijasta hänen edessään virnuili massiivinen, punanahkainen demoni, joka virnuili sahalaita-hampaillaan ja puristi käsissään suurta kirvestä. Nachaar kaatui selälleen pistoolit laulaen demonin rintakehään, ja sarjan päätteeksi otus kaatui kun kaatuikin. Meridialainen hengitti syvään, huohottaen. Nachaarin sydän oli melkein pysähtynyt. Mikä pirua se oli ollut? Otus muistutti isoa örkkiä, mutta oli kauheampi, pelottava.. eikä Nachaar ollut tottunut pelkäämään.

Kaartilainen kampesi itsensä ylös ja pinkoi ruumiskasojen yli kohti riehuvaa demonia, katsellen juostessaan kuinka jättimäinen hirviö levitti tuhoa ja kuolemaa, muttei välittänyt. Jos hän halusi selvitä tästä, niin täytyi pitää pää kylmänä kuin Kaartin lämpimät ateriat. Nachaar oli raahannut bunkkerista kolme mukanaan painavaa rinkkaa, jonka sisällä oli plutoonan edesmenneen pioneerin rakentama pommi. Nachaar toivoi, että laite toimisi, ja että siinä olisi tarpeeksi potkua..

“Dar’Ann! Missä ***** viipyy panssarintorjunta? Tietääkö joku missä meidän panssarintorjunta on?” Iranian karjui taistelun melskeen yli ja päätti jälleen yhden mielipuolen elämän nopealla sarjalla lähietäisyydeltä. “Iranian! Dar’Ann otti iskua eikä pääse! Cyaren poimi sen aseen!” joku huusi takaisin kauempaa. Kuolonhuudot, räjähdykset ja taistelun melu saivat kaikki ihmisäänet kuulostamaan oudoilta, tänne kuulumattomilta. Kapteeni Vylad Iranian raivasi tietään läpi kohti asemia, jonne oli sijoittanut Dar’Annin. Cyarenin olisi päästävä panssarintorjunnan kanssa mahdollisimman nopeasti ammuskelemaan demonia. Olento oli tappanut jo kymmeniä Iranianin miehistä, eikä kapteeni halunnut enää yhtään menetystä lisää. Nämä olivat hänen poikiaan, hänen vastuullaan.

“Cyaren! Onko sulla raketinheitin? Cyaren, ootko täällä?” Hän huuteli. Vastaus kuului aivan läheltä ja Iranian kiihdytti vauhtiaan iskettyään leukaluun sijoiltaan eräältä uskonnollisia näkökantojaan esittämään tulleelta kulttilaiselta.

Muutaman käännöksen jälkeen ja tapasi kolme Kaartilaista, joista yhdellä oli kömpelösti käsissään meltatykki. Mies ei selvästi osannut käyttää asetta tehokkaasti, se oli selvää. Se ei haittaisi, jos Cyaren vain edes osuisi demoniin. Toinen miehistä oli Marcyn, ja kolmatta Iranian ei tuntenut. “Cyaren, onko meillä raketinheitintä?” Vylad kysyi heti. Mies pudisti päätään ja vastasi, että kaikista muista paitsi meltoista olivat ammukset loppuneet.

Nelikko oli juuri lähdössä jatkamaan matkaansa kohti paikkaa, jossa demoni riehui, kun korviavihlova räjähdys ja paineaalto ravisteli juoksuhautoja. Iranian kaatui maahan ja Marcyn tarttui juoksuhaudan seinämiin. Kun Iranian pääsi takaisin ylös, hän ei enää kuullut punanahkaisen, monikätisen hirviön naurua ja karjuntaa, vaan kulttilaisten kauhunhuutoja ja paniikinomaista kiljuntaa.

Vylad kääntyi vilkaisemaan Marcynia, joka oli kerrankin kalpea ja järkyttyneen näköinen. Molemmat veteraaneista kampesivat itsensä pois juoksuhaudasta ja jäivät tuijottamaan edessään avautuvaa hävitystä. Marcyn pudotti sikarinpätkän suustaan ja kuiskasi:

“Adeptus Astartes..”

[Barnabas]

Varsin sujuvaa tekstiä, en huomannut suurempia kirjoitusvirheitä. Hahmot ovat aika perustyylisiä, tosin välillä mielenkiintoisia. Ainoa joka pisti silmään, oli kirosanojen sensuuri. Välillä oli ja välillä ei. Yritä johdonmukaistaa tämä niin hyvin menee.

Loppujen lopuksi IMO varsin mielenkiintoinen ja jaksaisin kyllä lukea seuraavankin osan.

[Executioner]

Varsin sujuvaa tekstiä, en huomannut suurempia kirjoitusvirheitä. Hahmot ovat aika perustyylisiä, tosin välillä mielenkiintoisia. Ainoa joka pisti silmään, oli kirosanojen sensuuri. Välillä oli ja välillä ei. Yritä johdonmukaistaa tämä niin hyvin menee.

Loppujen lopuksi IMO varsin mielenkiintoinen ja jaksaisin kyllä lukea seuraavankin osan.

Sensuurista saat syyttää Sotavasaran natsimoderaattoreita. Voisi ottaa koko paskan pois edes tarinat ja novellit-alueelta.

[Kolmastoista]

Sensuurin saa pois päältä asetuksista.

Tarina oli ihan mielenkiintoinen, mutta ehkä vähän turhan tavanomainen. Itseäni hiukan häiritsi huumorin ja vakavuuden sekoittaminen tarinassa, mutta ei paljoa. Hahmoissa oli syvyyttä mukavasti tämän mittaiseen pätkään. Hyvää luettavaa kokonaisuutena, jatka samaan malliin.
- Mestari

[Executioner]

Sensuurin saa pois päältä asetuksista.

Tarina oli ihan mielenkiintoinen, mutta ehkä vähän turhan tavanomainen. Itseäni hiukan häiritsi huumorin ja vakavuuden sekoittaminen tarinassa, mutta ei paljoa. Hahmoissa oli syvyyttä mukavasti tämän mittaiseen pätkään. Hyvää luettavaa kokonaisuutena, jatka samaan malliin.
- Mestari

<3

Selvästikin lapsilukko, oli sen verran hyvin piilotettu.

[Wintersun]

Yarr jatkoa!

[Weedeeo]

Mukavaa luettavaa. Joihinkin vakavimpiin kohtiin ei oikeen sopinu nuo

“Cyaren! Onko sulla raketinheitin? Cyaren, ootko täällä?” Hän huuteli.

Jotenkin tulee vähän mieleen jokin teinix tyyppi tai ei nyt ihan... Tämähän on vain oma hassu mielipiteeni, mutta vakavampiin juttuihin sopii paremmin ihan kirjakieli/yleiskieli(termit hukassa).
Olisi mukava saada jatkoa tuolle tarinalle.

[Executioner]

Mukavaa luettavaa. Joihinkin vakavimpiin kohtiin ei oikeen sopinu nuo

“Cyaren! Onko sulla raketinheitin? Cyaren, ootko täällä?” Hän huuteli.

Jotenkin tulee vähän mieleen jokin teinix tyyppi tai ei nyt ihan... Tämähän on vain oma hassu mielipiteeni, mutta vakavampiin juttuihin sopii paremmin ihan kirjakieli/yleiskieli(termit hukassa).
Olisi mukava saada jatkoa tuolle tarinalle.

Noh, yritin saada repliikeillä mukaan sitä tunnelmaa, että Kaartilaiset ovat ihan perustallaajia jotka puhuvat omaa murrettaan. Siitä voi olla montaa mieltä.

Laitoin asetuksista sensuroinnin pois, mutta ei näytä koko paska toimivan. Edelleen sensuroi, ainakin itselle näyttää siltä.

[Kolmastoista]

Laitoin asetuksista sensuroinnin pois, mutta ei näytä koko paska toimivan. Edelleen sensuroi, ainakin itselle näyttää siltä.

Tjaa-a... Itsekin tuon muistin laittaa pois vasta samaan aikaan kun sen täällä mainitsin, eikä näytä kyllä minullakaan toimivan. Ehkä toimii vain uusiin viesteihin, tai sitten ei ollenkaan :Q Toisaalta, sehän on helppo kokeilla: perkele [MestariEdit]Jep, näyttää toimivan vain uusiin viesteihin[/MestariEdit]

Mukavaa luettavaa. Joihinkin vakavimpiin kohtiin ei oikeen sopinu nuo

“Cyaren! Onko sulla raketinheitin? Cyaren, ootko täällä?” Hän huuteli.

Jotenkin tulee vähän mieleen jokin teinix tyyppi tai ei nyt ihan... Tämähän on vain oma hassu mielipiteeni, mutta vakavampiin juttuihin sopii paremmin ihan kirjakieli/yleiskieli(termit hukassa).

Minun mielestäni tämä riippuu tekstin tyylistä ja hahmokonseptista. Murteen käyttäminen tuo "junttivaikutelmaa" hahmoon, kun taas kirjakieli tekee henkilöstä oppineemman/sivistyneemmän oloisen. Toisin sanottuna sopivuus riippuu hahmosta.

- XIII

[Executioner]

Testasin uusiakin viestejä. Sensuroi edelleen suurimman osan. Kumma juttu, omaan järkeen ei mahdu miksi tänne piti edes koko saakuli sensuuri laittaa.

KMestari: jonkinlaista 'junttivaikutelmaa' hahmoihin hainkin. Puhetyyli korostaa mielestäni hyvin sitä, että päähenkilöt eivät ole uljaita avaruusjääkäreitä, vaan tavallisia, värvättyjä lääkäreitä, autokauppiaita ja muurareita.

[Nilarakh]

KMestari: jonkinlaista 'junttivaikutelmaa' hahmoihin hainkin. Puhetyyli korostaa mielestäni hyvin sitä, että päähenkilöt eivät ole uljaita avaruusjääkäreitä, vaan tavallisia, värvättyjä lääkäreitä, autokauppiaita ja muurareita.

Nimenomaan. Tällaiset dialogit yleensä kertoo enemmän puhujastaan, kuin esimerkiksi ohella kuvailu. Imperiumin kaartille vaan vihjaisuna, ettei ainoastaan ne ns. teinixet käytä puhekielen yleisiä lyhennesanoja. Mm. oma puhekieleni sisältää sanan "sulla". :)

[Weedeeo]

No tuo "teinix" käsite oli kyllä vähän huono sanavalinta, en vain keksinyt muutakaan. Itekin käytän ihan tällein puhekieltä, mutta mielestäni se ei sopinut tuohon, mikä voi johtua monistakin selittämättömistä asioista.

[hirttopuu]

aika hyvä, meinaatko jatkaa, sillä odottelen tässä sitä tekemisen puutteessa

[Executioner]

aika hyvä, meinaatko jatkaa, sillä odottelen tässä sitä tekemisen puutteessa

Juu, tarkoitus olisi jatkaa Meridian-rykmentin Sirens-platuunan toilailuista vielä parissa tarinassa, ainakin. Katsotaan miten jaksan kirjoitella.

[Merrywinds]

Tämä vasta oli jotain ihan muuta Sotun normeihin verrattuna. Hyvä lukea vaihteeksi jotain ihan oikeasti luettavaakin. Kuvailu oli kohdallaan, samoin dialogit ja juoni. Itseäni huvitti hieman muutamat kirosanat, muttei niistä sitten sen enempää. PIkkaisen jäi sekavaksi toiminta muutamassa kohden, muttei se menoa haitannut. Varsin hyvin sait sijoitettua paikalleen monenmoista tapahtumaa, toimintaa ja huumoriakin. Hjuuva. Mielelläni luen lisää.