Nahirg: Ohi on

[Lihamestari]

Ellon vastaan Lairath
Scor vastaan Gungbash
Helbrun vastaan Hukka.

"Jälleen on takananne koitos, josta olette selvinneet.. Ja uudet taistelut odottavat. Kuolleiden ja elävien veri on ollut jumalille viihdyttävää katseltavaa, ja erityisesti punainen jumala, Khorne, on teihin tyytyväinen. Teitä varten ovat Slaaneshin papit järjestäneet suuret juhlat tänäiltana, mutta älkää humaltuko viinistä liikaa, sillä seuraavat taistelut alkavat huomenna keskipäivällä." Punaisen papin ääni oli kuin sulaa suklaata ja hunajaa, paksu, lämmin ja makea. Hänen hymyilevät silmänsä näyttivät liian ystävällisiltä ja viattomilta Khornen, tai ylipäätään Kaaoksen, palvojaksi. Mies puhui taas, kuten aina, ylelliseltä parvelta, josta katseli otteluita. Lumihiutaleet valuivat hitaasti taivaalta.

"Ja vielä yksi asia. Viimeisellä kierroksella on luvassa yllätys.. mutta ei siitä sen enempää. Ettehän halua pilata sitä, ettehän?" Pappismies hymyili salamyhkäisesti huppunsa alta, hulmautti viittaansa ja oli poissa silmänräpäyksessä, jättäen Ellonin, Lairathin, Scorin, Gungbashin ja Helbrunin häkeltyneenä keskelle lumenpeittämää areenaa.

Kuka perkele on Hukka, Helbrun mietti järsiessään Rexorin ja Scorin jäänteitä katsomossa. Luvassa olisi kukkakeppien läpsimiskilpailu. "Senkin neidit", jätti ajatteli ja rentoutui paikallaan.

[Nocharim]

Kuka perkele on Hukka, Helbrun mietti järsiessään Rexorin ja Scorin jäänteitä katsomossa. Luvassa olisi kukkakeppien läpsimiskilpailu. "Senkin neidit", jätti ajatteli ja rentoutui paikallaan.

Ikkitin.

[Lihamestari]

Kuka perkele on Hukka, Helbrun mietti järsiessään Rexorin ja Scorin jäänteitä katsomossa. Luvassa olisi kukkakeppien läpsimiskilpailu. "Senkin neidit", jätti ajatteli ja rentoutui paikallaan.

Ikkitin.

Selviä tältä kierrokselta niin korjaamme asian.

[Half-breed]

Ellon katsehti Lairathiin. He olivat taistelleet voitokkaasti paritaistelussa, ja nyt oli vuoro kääntää taitonsa toisiaan vastaan. Tämä ei ollut heille soveliasta, toisen haltian pettäminen oli pahojen haltioiden tapa. Lairathin itki, ja hänen silmistänsä näki, ettei hänen mielensä ollut enää seesteinen, ja hänen sydämmensä oli liian murheen murtama. Ellon käveli Lairathin luo "Taistelkaamme vielä viimeisen kerran, ja se kumpi meistä tulee jättämään tämän maan kuolkoot kunnialla." "Näin olkoot." Ellon nyökkäsi Lairathille ja käveli pois areenalta. Hän halusi selvittää ajatuksensa ennen taistelua.
"Edellinen taistelusi meni erinomaisesti. Onnittelut." "Rikku. Vainoatko sinä minua?" Rikku oli hiljaa ja katseli Ellonia. "Miksi minä sinua vainoaisin? Minähän vain olen pitämässä sinusta huolta, sillä sehän oli minä joka sinut edes herätti henkiin." Ellon käänsi katseensa. Enkeli ei edelleenkään vastanut suoraan hänen kysymyksiinsä. Enkeli epäilytti joka kerralla enemmän ja enemmän Ellonia. "Muista vain varoa Lairathin nuolta, ja kaikki olisi oleva hyvin." Ellon ei vastannut mitään, vaan käveli areenan uumeniin.
Rikku katseli Ellonia kunnes tämä katosi näkyvistä "juma, on ollut varsinaisissa Helffipeleissä kyllä niin mätä tuuri, että tässä areenassa on pärjättävä. No saapa nähdä, ei sitä koskaan ole tullut edettuä semifinaaleja pitemmälle."

[El Capitan]

IRIAD, uskallakin hävitä. Muuten Zlad tulee kummittelemaan uniisi.

[Horde Lover]

Gungbash katseli tulevaa vastustajaansa:"Vai rotan ne laitto mua vastaan. Tai no jos tota voi rottana pitää, enemmän metallii kuin lihaa." Lähtien kohti tulevia juhlia Gungbash muisteli mielessään edellisiä taisteluitaan rottien kanssa. "Pittää vartioida selkää rottien kanssa otelles, vaikka tämä kuulemma suosii suorempaa lähestymis tapaa."
Dodii, eiku ketju viuhumaan ja rottia lakoon. Bring it on vaan.

[Nocharim]

Scor nuuskaisee ilmaa ja katsahtaa vastustajaansa, joka on taas joku haiseva örkki erikoisella aseella. Saksikäsiään naksutellen hän hyppii ympäriinsä lämmitelläkseen kylmettyneitä jalkojaan, samalla etsien mukavan lämmintä paikkaa odotellakseen tappovuoroa.
"She tulee taash. Varjoista tulee taash."
----

Höpönlöpö. Beware! Your knees are mine!

[Executioner]

Ellon vastaan Lairath

Ellon veti hitaasti haltiamiekkansa huotrasta, pyöräytti sen ympäri kerran ja toisenkin, ihaili hetken sen terää ja kohotti katseensa sitten taivaalle, josta suuret lumihiutaleet valuivat hiljaa alas, äänettöminä ja kylminä kuin kuolema. Haltiamestari otti kahden käden otteen miekastaan, ojensi sen eteenpäin, terä vinosti kohti maata. Hitaalla liikkeellä hän piirsi puoliympyrän ilmaan ja nosti aseen pystyyn rinnalleen, kuin Ulthuanin miekkamestarit tapasivat. Aistit tarkentuivat, elimistö valmistautui koitokseen. Haltian silmät tarkentuivat toisella puolella areenaa seisovaan naiseen, jonka vartalon ja kasvot musta viitta peitti. Lainehtivat hiukset valuivat hupun alta naisen rinnalle, kädessä tällä oli jousi, selässä nuoliviini.

Chracen Ellon ponnisti toisella jalallaan ja kiisi kuin Chracen leijona yli vastasataneen lumen. Tarkoitus oli päästä naisen lähelle niin nopeasti, ettei tuo ehtisi käyttää tappavaa joustaan.

Lairath veti nuolen viinestään samalla hetkellä, kun Ellon pinkaisi juoksuun. Nuoli, jännitys ja irti. Siro ammus liiti kuin haukka kohti haltiamestaria, joka syöksyi sivulle tehokkaan yksinkertaisesti, väistäen nuolen. Haltianainen puri huultaan, enää olisi aikaa vain juuri ja juuri yhteen nuoleen.

Ellon oli jo lähellä, niin lähellä, että pystyisi iskemään. Miekka nousi pään yläpuolelle, Lairath kaatui alas jousi kädessään.

Verta lumella.

Ellon sylki suustaan verta ja vajosi maahan, miekkaansa nojaten ja toinen käsi rintaansa iskeytyneen nuolen varren ympärillä. Haltian silmissä pimeni, muodot muuttuivat varjoiksi ja lumi värjäytyi punaiseksi. Miekkamestari nojasi nyt molemmilla käsillä miekkaansa, polvillaan maassa. Hän oli kuollut mies, vaikka ruumis taisteli vastaan.

Verta lumella..

Lairath voittaa. Bow of the Seafarer = IWIN.

Gungbash vs Scor

Gungbash torjui kilpeensä rotan piikkihännän ja läimäytti otusta poskeen kettingillään, saaden Scorin loikkimaan kauemmas ja huutamaan vihlovasti kivusta. Olentoparan aivoissa sähisi ja raksui, kun Vääräkenttä-generaattori otti pahasti iskua teräksisestä ketjusta.

Sääliä tuntematta örkkijohtaja heilautti ketjuaan uudelleen ja uudelleen, ajaen Scorin väistämättä puolustuskannalle. Sakset suojasivat Scryren tuomiokoneen kehoa ja antoivat Scorille aikaa saada itsensä jälleen kasaan. Skaven oli nyt erityisen vihainen ja ilkeä, eikä pitänyt yhtään vihreästä örkistä. Rottamies kävi raivokkaaseen hyökkäykseen, jotka sotalordi torjui ja väisteli taitavasti, antamatta otuksen pienen koon hämätä itseään, kuin Yzbulin kanssa oli käynyt.

Gungbash potkaisi sakset tieltään ja ketju iskeytyi Scorin päälakeen voimalla, joka oli murtaa pienen olennon kallon. Seuraava, kilvellä tehty läimäys sai rotan hampaat katkeilemaan ja pois tasapainosta.

“Scor! Scor tappaa, Scorilla nälkä.. Scoriin sattuuuuuu!” kiljui rottamies käydessään uudelleen, tosin nyt jo hidastunein liikkein, hyökkäykseen. Askel sivulle, kettingillä selkään. Gungbash astui Skavenin skorpionimaisen hännän päälle ja repi sen irti Scorin vikistessä alla. Siitä tulisi oiva jatke ketjuun.

Prosessin jälkeen Gungbash hakkasi Scoria ketjullaan niin kauan, että Scryren laitteen sätkiminen ja huutaminen loppui. Sitten hän karjaisi, irtopää kohotettuna nähtäväksi. Kaikki hurrasivat, paitsi hassu pieni, kaapuun kietoutunut mies. Hän mutisi itsekseen: “Pettymys.. seuraava versio paremmaksi. Kyllä-kyllä..”

Gungbash wins. Fatality!

Helbrun vastaan Hukka

Helbrun naksutteli rystysiään odottaessaan, että hänen vastustajansa tuotaisiin areenalle. Joku oli sanonut, että ottelijan kanssa oli tullut jonkinlaisia ongelmia ja Helbrunin tuli odottaa hetki. Jätti murisi itsekseen, sillä kylmässä ulkoilmassa odottaminen ei ylentänyt mieltä.

Hetken odottelun jälkeen vastakkaiset ovet aukenivat, ja areenalle tuli viisi miestä, jotka pitkin seipäin ja soihduin ahdistivat ketjuilla sidottua.. otusta areenalle.

Hirviö oli lähes Helbrunin mittainen, harmaan turkin peittämä. Kynnet ja hampaat kuin sirpit, silmät hehkuivat vihaa ja verenhimoa. Olento oli kuin suden ja ihmisen risteymä, joka päästeli ulvovia ja murisevia ääniä miesten lähtiessä nopeasti pois. Ymmärrettävästi yksikään ei halunnut jäädä ihmissuden tai jätin jalkoihin.


Helbrun manasi Suuren Kidan nimen ja puristi moukarinsa vartta kaksin verroin lujemmin, ottaen vakaan taisteluasennon. Tämä ottelu olisi päätettävä nopeasti, taikka tilanne voisi luisua käsistä.

Ihmissusi oli jo aivan lähellä, juosten neljällä jalalla kuin harmaa myrskytuuli, kuolemalta löyhkäävä kita täynnä paksuja hampaita. Helbrun iski aseellaan alakautta voimiensa takaa, osuen Hukan vasempaan olkapäähän murskaavalla voimalla. Kaaoksen peto lennähti ulvoen monta kierrosta ympäri pitkin tannerta.

Helbrun oletti jo voittaneensa köntystäessään läskit hyllyen Hukan luo, valmiina lopettamaan vastustajansa ennen kuin mokoma ehtisi toipua.

Hukka pudisti murahdellen päätään, kieli hampaiden välistä roikkuen noustessaan ylös. Helbrun iski karjahtaen kohti petoa, aikoen murskata tuon kallon yhdellä iskulla. Harmaa kuolemankone oli kuitenkin yllättävän nopea, ja ehti loikata pois iskun tieltä ja samalla toinen käpälistä raastoi jätin rintaan neljä verijuovaa, saaden ihmishirviön huutamaan kivusta, raivosta ja hämmästyksestä. Jätin kestävyys oli kuitenkin omaa luokkaansa, ja Hukka sai välittömästi maistaa luuvitosta.

Harmaaturkkinen ihmissusi pyöri jälleen pitkin tannerta, mutta oli välittömästi takaisin pystyssä, huitoen kynsillään raivoisasti kohti Helbrunia, joka perääntyi varmana ja mylvien iski vasarallaan sivuttaissuunnassa.

Hukka kumartui ja väisti iskun. Seuraava, mitä Helbrun tajusi, oli kuinka ihmissusi oli kiinni jätin paksussa kaulassa repien ja raastaen. Helbrun yritti potkia ihmissuden pois päältään, mutta veren paetessa ruumiistaan hänen voimansa ehtyivät ja lopulta maailma pimeni.

Hukka voitti. Paskaa tuuria, mutta ei voi mitään.

[Horde Lover]

Poistuttuaan areenalta itseensä tyytyväisenä Gungbash alkoi etsiä paikallista seppää, jotta hän saisi itselleen ketjunjatkeen hännästä."Toi piikki tossa päässä on hyvä lisä ketjuun, vaikka muuta häntää siihen ei sais laitettua." Tuumi Gungbash samalla repien piikkiä irti.
Joitenkin tuntien kuluttua käveli Gungbash ulos sepän kojusta, skavenin piikki ketjunsa päässä.
Yihaa, taas voitto.

[IRiaD]

Lairath seisoi Ellonin kuolleen ruumiin vierellä.

Mies oli ollut hänelle enemmän kuin ystävä. Hän oli ollut toivo, jonka haltia oli itse tappanut.

Nyt Lairathilla oli kaksi syytä voittaa. Toinen oli kosto. Toinen oli häpeä.

Lairath nosti miehen ruumiin ja kantoi se pois. Kyyneleet tahrasivat miehen rinnan.

Arvoisensa poismenon suuri soturi saisi, virran vietäväksi hänet laskettaisiin.

**

Sitten kun voitan koko roskan, omistan voittoni Porilaiselle veljesparille.

IRIADedit:: Perkule nyt minä tiedän mikä se viime kierroksen jekku on! Me tapellaan Bloodthirsteriä vastaan ja selviytyjän jatkaa keskenään ;)

IRIADedit2: Onko tämä nyt se viimeinen finaalikierros (jekulla joka antaa kolmen hahmon olla finaalissa yhtaikaa) sitten vai onko tässä vielä semifinaali jolla karsitaan jäljelle kaksi kovinta?

[Half-breed]

Ellon kaatui maahan, viimeisellä sydämmenlyönnillä hän tunsi syylisyyttä. Jälleen hän epäonnistui tehtävässään. Hänet oli herätetty jopa henkiin enkeleiden toimesta yrittämään vielä kerran, mutta silti hän oli pettänyt heidät. Hän tiesi, ettei enää saisi yritystä, ja kuoli tietäen että saisi nukkua rauhassa.
Rikku katseli kun Lairath kantoi Ellonin ulos areenalta. "Peruspelit helffeillä ei kulje yhtään ja nyt tulee taas turpaan areenassa, ja vieläpä semifinaaleissa, joissa aina tulee turpaan." Rikku löi seinää vieressään. "Alkaa ottaa pikkuhiljaa päähän tämä tällainen paska. No aika ottaa Pale Flesh -maali esiin. Helffeihin en koske ennen kuin alkavat käyttäytyä."

[IRiaD]

Jatkuu jatkuu, eikös juu?? Tylsää odotella...

[Lihamestari]

Minun taisteluni sietääkin olla sitten todella eeppistä proosaa, jos siihen näin kauan menee.

Edit: Jaahas, sieltä tuli joku itse keitelty höpöhöpöotus vastaan. No, minkäs sille voi jos vastustajalla on "fluffisyistä" kaikki statit tapissaan.

[Executioner]

Minun taisteluni sietääkin olla sitten todella eeppistä proosaa, jos siihen näin kauan menee.

Edit: Jaahas, sieltä tuli joku itse keitelty höpöhöpöotus vastaan. No, minkäs sille voi jos vastustajalla on "fluffisyistä" kaikki statit tapissaan.

Katkeruus suorastaan tihkuu. Joskus häviää, joskus voittaa. Ei siitä kannata itseensä ottaa, koska tahallani en ketään laita häviämään.

[IRiaD]

Minun taisteluni sietääkin olla sitten todella eeppistä proosaa, jos siihen näin kauan menee.

Edit: Jaahas, sieltä tuli joku itse keitelty höpöhöpöotus vastaan. No, minkäs sille voi jos vastustajalla on "fluffisyistä" kaikki statit tapissaan.

Katkeruus suorastaan tihkuu. Joskus häviää, joskus voittaa. Ei siitä kannata itseensä ottaa, koska tahallani en ketään laita häviämään.

Nonnii nonnii jatkoa pukkaamaan.

[Lihamestari]

Minun taisteluni sietääkin olla sitten todella eeppistä proosaa, jos siihen näin kauan menee.

Edit: Jaahas, sieltä tuli joku itse keitelty höpöhöpöotus vastaan. No, minkäs sille voi jos vastustajalla on "fluffisyistä" kaikki statit tapissaan.

Katkeruus suorastaan tihkuu. Joskus häviää, joskus voittaa. Ei siitä kannata itseensä ottaa, koska tahallani en ketään laita häviämään.

Ois se ny kivempi hävitä jollekin oikealle hahmolle eikä millekään "Npc" -brainfartille josta ei tiedä muuta kuin nimen.

[Executioner]

Minun taisteluni sietääkin olla sitten todella eeppistä proosaa, jos siihen näin kauan menee.

Edit: Jaahas, sieltä tuli joku itse keitelty höpöhöpöotus vastaan. No, minkäs sille voi jos vastustajalla on "fluffisyistä" kaikki statit tapissaan.

Katkeruus suorastaan tihkuu. Joskus häviää, joskus voittaa. Ei siitä kannata itseensä ottaa, koska tahallani en ketään laita häviämään.

Ois se ny kivempi hävitä jollekin oikealle hahmolle eikä millekään "Npc" -brainfartille josta ei tiedä muuta kuin nimen.

Sad.

[Executioner]

Gungbash vastaan Lairath

Gungbash lukitsi kilpensä eteensä ja tunsi vaimean tömähdyksen lumotun nuolen iskiessä vasten suojaansa. Örkki tiesi, että hänen olisi päästävä naisen luo, ennen kuin saisi nahkansa täyteen nuolia, kuten haltian aikaisemmat vastustajat. Vihernahka pyöritti piikkipäistä kettinkiään ilmassa päänsä yläpuolella. Ase päästeli ulvovaa ääntä terävän häntäveitsen leikatessa ilmaa örkin iskiessä sillä kohti haltianaista, joka syöksyi sivulle uskomattomalla ketteryydellä. Gungbash kuitenkin jatkoi liikettään ja otti itsekin askeleen sivulle, seisoen taas naisen edessä ja iskien kilvellä kohti tuon kasvoja. Lairath kumartui alas, kädet tarttuen selän huotrassa lepäävään miekkaan ja veti aseen esiin, iskien samalla laajassa kaaressa Gungbashia vatsaan. Veri ja suolet pursuivat ulos kammottavasta haavasta, mutta vamma näytti vain vahvistavan raivoisaa örkkiä, joka mylvi mahtavan ‘Waaagh!’-huudon ilmoille ja hakkasi ketjullaan sarjassa kohti haltianaista.

Oikealta, vasemmalta, ylhäältä, iskut satelivat joka puolelta, Lairath kerkesi hädin tuskin torjumaan tai väistelemään kaikki, saati sitten iskemään. Massiivinen, vihreä örkki tuli aina vain lähemmäs, eikä Lairath enää pian pystyisi perääntymään areenan seinän tullessa vastaan. Haltia pyörähti nopea, matalan piruetin ja iski örkkiä aseellaan kohti reittä, mutta soturin kilpi oli taas suojaamassa salamannopeasti.

Gungbash karjaisi ja syöksyi eteenpäin vauhdilla, ahdistaen naisen kohti seinää ja kurkottaen kädellään kohti naisen kaulaa, saadenkin otteen. Vihernahka löi naisen vasten areenan seinää, lähes iskien hänet tajuttomaksi.

Ei tämä voi loppua näin, Lairath ajatteli, jalat hädin tuskin ylettäen maahan ja yrittäen haukkoa henkeä. Haltia kurkotti kohti vyöllään roikkuvaa tikaria, viimeistä oljenkorttaan.

Gungbash karjaisi tuskasta tikarin iskeytyessä örkin vasempaan silmään. Lairath pääsi vapaaksi ja syöksyi örkin ohitse kohti lumeen pudonnutta joustaan. Vihernahka repi tikarin irti kallostaan ja viskasi sen vihan sokaisemana pois. Veri tahrasi kasvot ja sai Gungbashin näyttämään vieläkin hurjemmalta kuin aiemmin.

Lairath asetti nuolen jousensa jänteelle ja päästi irti. Gungbash karjui tuskasta jälleen, kun nuoli iskeytyi örkin olkapäähän ja toinen reiteen. Vihernahka vajosi hetkeksi polvilleen, mutta onnistui nousemaan ylös ja lähti taas kiitämään kohti Lairathia polvenkorkuisessa lumihangessa. Nagarytheläinen sen sijaan asetti vielä yhden nuolen jänteelle ja tähtäsi kohti vihernahan sydäntä.

Gungbash huusi minkä massiivista keuhkoistaan sai irti, jännitti rintalihaksensa ja otti nuolen vastaan kuin säälittävän puutikun. Lairath kuoli kasvoillaan epäuskoinen hämmästys kun Gungbashin nyrkki iskeytyi naisen kauniisiin kasvoihin ja mursi pääkallon siruiksi.

Punainen pappi nousi ylös ja laski huppunsa. Miehen ääni oli hunajainen ja lämmin, kuten aina, kun hän toivotti Gungbashin mestariksi ja sodanjumalan suosikiksi.

[Executioner]

Gungbash ei muistanut kahdesta seuraavasta päivästä juuri mitään, mutta herätessään hänet oli kursittu kokoon ja haltiahuoran tikarin puhkaiseman silmän tilalle oli asetettu verenpunainen, pyöreäksi hiottu rubiini. Sotaherraa kestittiin kuin kuningasta hänen noustuaan vuoteesta, hänelle tarjottiin kaikkia mahdollisia ruokalajeja villisiasta kaviaariin, kauneimmat kurtisaanit tanssivat hänelle ja Nahirgin harvoista bardeista paras (joka ei ole paljon) soitti hänelle. Kolmen päivän ajan, örkkiä kohdeltiin kuin kuningasta ja jokainen toive toteutettiin välittömästi ja kyselemättä.

Kolmannen päivän iltana hänet saatettiin mestari Arugailin 'palatsiin', kaupungin laidalla sijaitsevaan kiviseen, karuun temppeliin. Gungbashille selitettiin, että tämä oli Kaaoksen temppeli, kaikille Neljälle omistettu pyhättö. Hämyisen, makeantuoksuisen temppelin syvyyksissä hänelle esiteltiin itse mestari Arugail: Punainen pappi, jonka hän oli nähnyt jokaisena päivänä ollessaan Nahirgissa.

"Onnittelen vielä kerran teitä voittone johdosta, Sotaherra. Olette mahtava soturi, ja olette ansainneet suurimman palkinnon jonka voin vain antaa", punakaapu sanoi mairean hunajaisella äänellään. Hän hymyili lämpimästi johdattaessaan örkin vieläkin syvemmälle temppeliin, pitkin soihtujen valaisemaa käytävää, jonka päässä oli yksinkertainen puuovi. Arugail kehotti örkkiä astumaan sisään.

Gungbash ei luottanut näihin kaaoksenpalvojiin, ja tarttui epävarmana kettinkiinsä, mutta avasi kuitenkin oven. VIhernahan hämmästys oli suuri tämän nähdessä salin oven takana: kasoittan kultaa, hopeaa ja jalokiviä, hienoimpia haarniskoja ja aseita. Hän kääntyi epäilevästi kohti Arugailia, jonka silmissä oli ovela, hopeanhehkuinen pilke.

"Saat ratsun ja kaiken, mitä jaksat mukanasi viedä, mutta sen jälkeen sinun on poistuttava kaupungistamme. Muista; voit viedä kaiken, mutta ainoastaan jos jaksat kantaa sen mukanasi."

Arugail naurahti kuin koko juttu olisi ollut vain vitsi, taputti örkkiä olalle ja katosi varjoihin. Gungbash jäi yksin aarresaliin.

Kaikki mitä hän jaksaisi kantaa..

[Horde Lover]

Katsellen ympärilleen salissa Gungbash piti kokoajan asettaan valmiina. "Ei piä luottaa ihmiseen, varsinkaan punaisseen sellaseen" Gungbash mutisi. Muistot edellisistä päivistä pyöri vieläkin hänen päässään. Hän kuitenkin pysähtyi hienon haarniskan kohdalle ja katsahtaen vanhaan haarniskansa vaihtoi sen päälleen. Tunkien vielä taskunsa täyteen kiviä Gungbash siirtyi ulkopuolelle, napaten vielä oven lähellä olevasta asetelineestä taikavoimaisen näköisen kirveen vyölleen. Siellä häntä odotti suurin hänen näkemänsä karjunsa, valmiiksi valjastettuna. Katsomatta taakseen Gungbash poistui kaupungista, valmiina seuraavaan turnaukseen.
Voi perskule, örkki teki sen sittenkin.