Viidakkokirja - Kierros III

Miniatyyripeleistä johdetut virtuaalimittelöt. Pysy teemassa, käytä harkintaa ennen uuden aloittamista.

Valvoja: Peliporukkavalvojat

Avatar
Lihamestari
Viestit: 2758
Liittynyt: Pe 04.02.2005 12:49
Paikkakunta: Valkeakoski

Re: Viidakkokirja - Kierros I

Viesti Kirjoittaja Lihamestari » Su 16.03.2008 14:32

Ookami_Tez kirjoitti:Selene seisoi syvällä viidakon pimeydessä vain vähän matkaa areenalta katsoen ilmeettömänä areenaa. "Tästä tulee liian helppoa. Kunhan vain pilvet vielä peittäisivät auringon niin voitto olisi varma." Selene ajatteli ääneen astuen hieman taaksepäin ja tippuen oksalta kadoten viidakon varjoihin täydellisesti.
Pelle.

Hiljaisena Purppuranaamio tutkaili vastustajaansa häilyvän, usvamaisen verhon läpi. Hän ei tuntenut mitään katsellessaan tuota naista. Hän oli ylimielinen. Luuli tämän olevan helppoa. Hän antoi tunteillensa vallan hetkeksi ja lipaisi veitsensä tummennettua terää. Pian ne saisivat arvoistaan verta.
Maailmojen Tuhoaja, Elävien Jumala, Taivaankannen Kannattaja, Vuori Kultainen,
ne nimiä on vain ja nimet otetaan nyt pois!
Jos kasvoillesi lankeat,
se mitä pelastaa?

Avatar
IRiaD
Peliporukkavalvoja
Viestit: 4043
Liittynyt: Ti 26.09.2006 19:24
Paikkakunta: Joensuu

Re: Viidakkokirja - Kierros I

Viesti Kirjoittaja IRiaD » Su 16.03.2008 17:28

Kas niin...

Sotaa tulee ja miehet riehuu. Voittajille tulee sitten huomenna tarkemmat ohjeet noiden kykyjen yms. puolesta, saat siinä välillä hieman fluffitella.

KIERROS I
Tsulaharis vastaan Vladimir teh Luomuteurastaja

Musta haltia ja kaaossoturi tuijottivat toinen toisiaan. Areena heidän ympärillään oli hiljainen, välillä kuului skinkkien outoja kurkkuääniä. Kumpikin halusi toisen tekevän aloitteen.

Vladimir kyllästyi, ärjähti ja lähti juoksemaan Tsulaharisia kohti verinen miekka koholla. Samaan aikaan Ripper, isäntänsä polkaisusta, lähti viilettämään kohti mustahaarniskaista tappajaa. Ollessaankohdalla Vladimir yritti huitaista haltian miekallaan kahtia, mutta tämä oli jo hypännyt hilpari kädessään kaaossoturin taakse. Salamannopeasti Vladimir kääntyi ja ehti juuri ja juuri torjumaan laskeutuvan hilparin, joka olisi halkaissut hänen kallonsa.

Tsulaharis lennähti taaksepäin Vladimirin puskiessa päin koko vartalollaan. Haltia makasi maassa ja yritti päästä ylös, mutta haarniskoidun taistelijan miekka oli koholla tappoasennossa. Tsulaharis ehti miettiä, sattuisiko kuoleminen, kun yhtäkkiä Vladimir karjaisi ja horjahti pois asennosta. Ripper oli joko isäntänsä menettämisen pelossa tai nälissään iskenyt hampaansa Vladimirin sääreen, ja oli teollaan pelastanut isäntänsä hengen. Ärtyneenä pikkuotuksesta Vladimir huitaisi liskon syrjään, mutta samalla aikaa Tsulaharis oli noussut ja iski nyt hilparillaan kohti kaaossoturia. Vladimir karjaisi lumotun terän upotessa oikeaan olkapäähänsä.

"Perkeleen suippokorva!" Soturi huudahti ja iski vasemman kyynärpäänsä Tsulahariksen mahaan. Haltia taipui iskun voimasta kaksinkerroin, mutta oli vielä riittävän tajuissaan kierähtääkseen taaksepäin ja välttääkseen lyöntiä seuranneen miekaniskun. Nyt Tsulaharis näki tilaisuutensa tulleen.

Vladimirin miekka oli jumittunut areenan hiekkaan hurjan iskun voimasta. Musta haltia iski hilparinsa pistokärjen kohti soturin kaulaa. Kuvottavasti rusahtaen panssari painui kokoon saadeen kaaossoturin yksimään verta. Mutta Vladimir, monet taistelut luomuna voittanut, ei antaunut niin helpolla. Iso saapas yritti potkaista haltianruppanaa pois tieltä, mutta Tsulaharis nojasi hilpariin koko painollaan. Pienellä väännöllä hilpari katkaisi soturin selkärangan ja kaulavaltimon värjäten hiekan hurmeiseksi.

Haltia maistoi verta ja hymyili. Aivan liian helppoa.
Tsulaharis voittaa. Justiinsa tällaista ekan kierroksen tuuria, kun Vlad heittää osumiseen 5,6,6,6,6, woundaa kakkosella ja saa siltikin tehtyä vain yhden woundin -.-
Itza-Gor vastaan Nargan the Assasin

Suurikokoinen ja raskaasti panssaroitu saurussoturi seisoi rauhallisena kiinni areenan laidassa tuijottaen vastassaan olevaa salamurhaajaa, joka kierteli tämän ympärillä odottaen oikeaa hetkeä iskeä. Saurukset oli luotu sotaan, niiden mieltä ei hetkauttanut mikään. Salamurhaajan hyytävä karjunta ei ollut vaikuttanut sininahkaiseen liskoon mitenkään.

Yhtäkkiä Nargan salamurhaaja syöksähti päin liskoihmistä, joka käännähti haltiaa kohti miekka koholla ja kita auki. Arnheimin paras ei kuitenkaan mennyt niin helppoon lankaan, vaan ponnisti areenan seinästä olevasta pienoispatsaasta ampaisten ilmaan ja laskeutuen sauruksen taakse. Veitsi löysi paikkansa sauruksen suurten suomujen välistä, ja Itza-Gor karjaisi tappavan myrkyn virratessa suoniinsa. Mutta saurukset olivat vain niin helvetin kovia.

Liskoihminen kääntyi huitaisten miekallaan salamurhaajan päätä koti, joka lähes leikkisästi kumartui ja väisti. Nargan viilsi veitsellään uudestaan ja uudestaan saaden sauruksen miekkakäteen kolme syvää haavaa. Itza-gorin iskiessä hännällään Nargan hyppäsi pois. Voitto oli varma.

Sauruksella oli kuitenkin aseita, joita edes Nargan ei ollut osannut odottaa. Suurihampainen kita tarttui ilmassa olevan haltian jalkaan ja puri syvään. Vahvat leuat tempaisivat pimeähaltian takaisin saadaan jalan vääntymään sijoiltaan äkillisestä vetäisystä ja sen voimasta. Maassa kierivä haltia yritti nousta ehjän jalkansa varaan, mutta ylleheittäytyvä varjo sain Narganin unohtumaan yrityksensä. Itza-Gor oli vihainen. Se möys näkyi.

Nopeasti laskeva miekka leikkasi haltian siististi kahtia vasemmasta olasta oikeaan kylkeen. Seuraava isku katkaisi vielä alas vajoavan ruumiin pään. Saurussankari tallasi vastustajansa raadon maahan ja päästi korviahuumaavan voitonkarjaisun.
Juu, Itza-Gor voittaa. Nargan saa pamautettua tasan yhden woundin sauruksen superpanssareihin, kunnes tulee Itzan vuoro. Ja assasiineja ei valitettavasti ole suunniteltu kestämään... 4 woundia sisään ja haltia on vainaa.
"Vanhus" vastaan Olaf

Pohjalainen seisoskeli areenan laidalla katselleen nenä vuotaen seinään kaiverrettuja kuvioita ja merkkejä. Olaf oli täysin tietämätön takanaan seisovasta kääpiöstä, joka kaikessa rauhassa lataili koristeellista kivääriään. Saatuaan työn valmiiksi kääpiö katsoi vastustajaansa lähes säälivästi ja huusi: "Hoi, ampu tulee!"

Ase jyrähti. Työstetty ja hiottu kuula halkoi ilmaa upoten juuri kääntyneen Olafin olkapäähään. "Ai ai, miksi parta tahtoo minulle pahaa, miksi. Sattuu!" Olaf rääkyi. Kääpiö huokaisi, pudisteli parran koristamaa päätään ja alkoi ladata uudelleen. Naurettavaa pelleilyä tämä tämmöinen...

"Ääliö! Tapa se! Tapa!" Vanha, kälyinen ukko rääkyi pojalleen katsomosta. Sanat upposivat Olafin tajuntaan saaden tämän tuijottamaan lasittunein silmin eteensä. "Tapa... Sen mä osaan!!"

Villimies lähti karjaisten juoksuun jumalattoman kokoinen kirves koholla. Vanhus ehti juuri ja juuri nostaa katseensa huomatakseen lähestyvän lihaseinämän ja hypätäkseen alta pois. Kivääri jäi maahan makaamaan. Kääpiötaistelija otti keihäänsä ja tökkäsi sillä ohikiitävää Olafia reiteen. Vanhus oli odottanut Olafin kaatuvan, mutta tämä kääntyi häntä kohti entistä vihaisempana.

Vanhus ei ehtinyt saada asettaan nopean humautuksen tielle. Isku kilpistyi kääpiön väkivahvaan panssariin, mutta sen voima iski parrakkaan pikkumiehen taaksepäin ja sai ilman pakenemaan tämän keuhkoista. Olaf oli heti vastuksensa kimpussa hakaten tätä mihin ylsi. Vanhus yritti epätoivoisesti pistellä keihäällään minne yletti.

Viimeinen asia kääpiön silmissä oli villimiehen laskeutuva kirves.
Olaffi voittaa. Vanhus paiskoi silloin tällöin woundeja sisään ja saikin ukon yhteen woundiin, mutta Olaf veti viimeisellä vuorolla 10 attackia ... tarvitseeko tuota selittää.

IRIADedit: Rotten, onko tullut katsottua Asterixia ;)
Cynath "Hiljainen" vastaan Bonfaaz "Verinen"

Miekka osui toiseen uudelleen ja uudelleen. Petomies ja haltia olivat taistelussa lähes tasavertaiset, haltian ketteryys ja taito korvasivat petomiehen eläimellisen raivon ja voiman. Kumpikaan ei ollut saanut toiseensa mitään naarmua suurempaa vahinkoa.

Cynath piti taistelua lapsellisen helppona. Hän ei ollut hetkeäkään taistellut tosissaan, vaan oli odottanut vastuksensa väsyvän jolloin hänen olisi helpompi lopettaa petomies. Nyt taisi pikkuhiljaa olla aika. Bonfaazin iskiessä ilman halki Cynath kumarsi, syöksyi, iski tappavasti, nopeasti saaden petomiehen toisen akillesjänteen poikki. Bonfaaz karjaisi vajoten toiselle, vielä kannattavalle jalalleen.

Cynath nauroi katsoen pedon tuskaa. Tämä olisi helppoa saalista. Hypäten pedon selän päälle hän iski miekkansa tämän alaselkään purskauttaen verta pedon suusta. Bonfaaz vajosi yskien maahan, ilmiselvästi kuolleena.

Cynath lähti kävelemään kohti areenan uloskäyntiä. Ollessaan melkein perillä hän kuuli takanaan ärisevän ja hemmetin vihaisen äänen: "Hei sillikorva... tämä ei päättynyt vielä." Bonfaaz oli puolikuolleenakin noussut ylös jatkamaan, kaaoksen voima oli korjannut sen jänteet ja parantanut haavat. Kuola ja hiki valui olennon naamalla sen tuijottaessa haltiaa. Sorkat iskivät maahan Bonfaazin lähtiessä juoksuun.

Cynath otti jousensa ja tähtäsi. Ensimmäinen nuoli osui suoraan rintaan, mutta pedossa ei näkynyt minkäänmoista vaikutusta. Toinen nuoli. Ohi. Kolmas lävisti pedon vasemman käden. Oli liian myöhäistä, Cynath ei enää ehtinyt ottaa asettaan. Haltia katsoi hiljaisena viimeisen kerran vihollistaan tämä leikatessa Cynathin pään irti.

Bonfaaz riisti haltian käden irti. Maiskis.
Justiinsa. Cynath iskee, iskee ja iskee, Bonfaaz mokaa, mokaa ja mokaa. Pirullisten sääntöjensä ansiosta pukki pysyy kuitenkin pystyssä ja pamauttaa yhdessä vuorossa tarvittavat kolme woundia sisään. Bonfaaz "Verinen" menee näin ollen jatkoon.
"Soturi" vastaan Gungbash
Heimosoturi kierteli vihaisenä ärisevän örkin ympärillä kevyessä laukassa. Örkki jahtasi laukkaavaa hevosta ja sen selässä istuvaa soturia huutaen kirouksia kirves koholla. Hevosten kavioiden lennättämä rapa likasi Gungbashin naaman saaden tämä entistä vihaisemmaksi.

Soturi näki kuitenkin, että örkki saavutti häntä koko ajan. Ihminen käänsi hevosensa kohtamaan haastajansa. Gungbash yritti iskeä hevosen selässä olevaa Soturia, mutta tämä tekikin jotain odottamatonta: hän ei tähdännytkään miekalla Gungbashiin vaan tämän aseeseen. Örkki tajusi tapahtuneen vasta sitten, kun maaginen, Nahirgista palkinnoksi saatu kirves lojui lentomatkan jälkeen areenan toisella puolella. "No perkele", rubiinisilmäinen örkki mietti ja hyppäsi paljain käsin ihmiseen kiinni.

Hevonen kaatui örkin painosta ja lähti vauhkoontuen juoksemaan pakoon. Soturi ja örkki kömpivät ylös areenan hiekkapohjalta ja ottivat taisteluasennon. Tai aikoivat ottaa, sillä Gungbash lähti kuitenkin juoksemaan kohti areenan laitaa. Päästyään perille örkki repi maasta kolme kertaa soturin pään kokoisen kivenlohkareen. Improvisoitu ase käsissään örkki lähti karjuen kohti vastustajaansa.

Ensimmäinen isku osui kilpeen ja sen voima olisi riittänyt tappamaan ihmisen saman tien. Kuolettavalta iskulta kilpensä ansiosta säästynyt Soturi vajosi polvilleen ja huitaisi örkkiä polvilumpion tienoille. Örkki karjaisi ja tiputti päänsä päällä keikkuneen kiven varpailleen.

"Ai s*******a!!" Örkki karjaisi monen kymmen kilon murikan murskatessa hänen varpaansa. Soturi oli heti paikalla hakkaamassa aseetonsa ja suojatonta örkkiä miekallaan minne ylsi. Vertavaluva Gungbash ärjyi kivusta ja huitasi parrunpätkän kokoisella nyrkillään sokeasti kohti Soturia, joka väisti ja palkaksi irrotti örkin käden ranteesta. Gungbash huusi ja heilui yhä enemmän puristaessaan verta valuvaa kädentynkäänsä. Seuraava iskui osui yhä karjuvaa örkkiä päähän saaden tämän lopulta hiljenemään.

Nahirgin mestari oli kuollut.
"Soturi" menee jatkoon. Eikö ole vain oikeus, että Gungbash voitti juuri tappajansa järjestämässä areenassa??
Selene Moonblade vastaan Purppuranaamio

Salamurhaajat kiersivät toisiaan. Kumpikin uskoi vakaasti olevansa parempi, mutta kumpikaan ei siltikään tahtonut hyökätä ja näinollen antaa vihollisella mahdollisuutta iskeä takaisin. He etsivät toisistaan heikkoa kohtaa.

Purppuranaamio näki vastustajansa oikean käden herpaantuvan varmasta puollustusasennosta. Syöksyessään hyökkäykseen Selene huomasi saman miehen vasemmassa kädessä. Haltiat kohtasivat areenan keskellä ja kumpakin kierähtivät yhtäaikaisesti ympäri yrittäen iskeä toista. Kumpikin iski ohi ohi, kumpikin väisti.

Aseet kalahtivat yhteen. Ensin oikealla, sitten vasemmalla. Selenen pisto torjuttiin samalla kun nainen väisti Purppuranaamion toisen miekan viillon, joka uhkasi leikata hänen sievän kaulansa auki. Naamio iski kummallakin aseellaan yhtä aikaa eri puolilta toivoen yhdellä aseella taistelevan Selenen hämääntyvän, mutta sai vastaansa vain potkun naisen saappaasta. Virhe. Iso virhe. Purppuranaamio oli ylhäällä hieman liian myöhään ja tunsi naisen miekan pureutuvan olkaansa. Nyt oli mentävä puolustuskannalla.

Väistö, isku, isku, pisto, väistö. Haltiamies torjui järjestelmällisesti jokaisen iskun minkä nainen häntä kohti lähetti. Naamio ei kuitenkaan saanut yhtään iskua perille keskittäen kaiken osaamisensa puolustukseen. Hänen oli pakko ottaa riski.

Selene huomasi miehen yrittävän hyökätä. Nainen kaatoi itsensä maahan miekan viistäessä tämän kasvoja. Selene hymähti iskun kömpelyydelle. Surkeaa. Katkerasti nauraen hän työnsi miekkansa haltiamiehen vatsaan saaden sisälmysten valumaan ulos tuoreesta haavasta. Suloista.
Selene voittaa. Nainen tappoi Purppuranaamion vuorolla yksi ilman että Purppis ehti edes iskeä ^^
Kzikkit the Vile vastaan Zuzha Iron´ead

Areenalla oli hiljaista lukuunottamatta tuulta ja epämääräistä kalinaa, joka syntyi vikisevästi nauravan rotan rannekahleista, joita tämä hakkasi yhteen päänsä yläpuolella. Zuzhan kasvoilla oli epäuskoinen ilme tämän tuijottaessa vastustajaansa. Hullua.

Kzikkitin mieli oli mutrullaan. Maagisten rannekahleiden olisi pitänyt nostaa hänen voimansa yli-rottamaisella tasolle, jolloin vastustajan voittaminen olisi ollut lastenleikkiä. Ne eivät nyt vain kuitenkaan toimineet. Skaven napautti kahleita yhteen kunnolla. "Perkeles, toimikaa..." Ei näkynyt eikä kuulunut. Kzikkit laski kahleet naamansa eteen. Kahleet eivät vihertäneet niin kuin niiden kuuluisi, ja kaikenlisäksi ne haisivat puhtaalta...

"BREEZ! Mitä hemmettiä sinä-sinä olet taas tehnyt!!" Kzikkitin pienet, mustat silmät etsiskelivät adjutanttiaan katsomosta. Hän sai vastaukseksi virnistävän hymyn ja kädet, joita koristivat saastaiset, raskaat rautakahleet. Pelko iski Kzikkitin tajuntaan. Ei tämän näin pitänyt mennä!

Näytöksen aikan Zuzha oli kyllästynyt odottaamaan ja hakenut porsaansa areenan ulkopuolelta. Aika tappaa, örkki ajatteli paukauttaessaan kantansa vihaisen karjun kylkiin.

Kzikkit kääntyi katsomaan peloissaan areenan porteilta kuuluvaa meteliä. Jättimäinen vihainen porsas selässään jättimäinen vihainen örkki ravasi tällä hetkellä suoraan häntä kohti. Skaven lähti pakoon heittäen aseensa hiekkaan. Zuzha tuli tasaista vauhtia perässä. Skaven oli kuitenkin nopea kääntymään, kun taas suuren porsaan oli kierrettävä pidemmän kautta saadakseen käännettyä itsensä ympäri.

Ja aika kului...

Tunnin ajomatkan jälkeen Kzikkit oli väsynyt ja pysähtyi lepäämään. Zuzha saatika hänen porsaansa sitä vasten ei ollut. Iso kirves leikkasi skavenin pään hienosti kahtia läjäyttäen limaisen aivomassan areenan hiekkaan.
Zuzha voittaa. Tässä vasta oli sitä overkillin makua ;)... Olisi Terminator ollut hyötyä niistä re-rolleista, mutta kun ei niin ei.
Icebar vastaan Lucifer Turma
Estalialainen katseli vihaisena odottavaa petomiestä. Hän tiesi pedon pilkkomisen olevan vaivatonta kunhan taistelu voisi vain alkaa. Tuuli ujelsi areenaa ympäröivässä viidakossa. Icebarilla oli selvästi jotain mielessään, Lucifer mietti.

Icebar heitti yllättäen aseensa maahan ja virnisti Luciferille. "Mitä helvett.." ihminen mietti pedon lähtiessä juoksuun. Miekka ei ollut edes koholla ensimmäisen nyrkiniskun osuessa Luciferia mahaan kaataen tämän hiekkaan. Sorkka astui asekäden päälle murtaen ranteen. Estalialainen karjui kivusta Icebarin tarttuessa tätä hartioista ja nostaen tämän pystyyn. "Nyt painitaan, hur hur" Icebar hörötti ihmisen kasvoille. Löyhkä oli kuvottava.

Estalialainen onnistui saamaan puristusotteen petomiehen vartalosta, mutta tämän massa ja voima olivat liikaa pienemmälle ihmismiehelle. Lucifer kaatui Icebarin voimasta selälleen, saaden petomiehen ruhon naamalleen. Icebar kierähti ihmisen viereen ottaen tästä kiinni kuristusotteella.

Lucifer potki jaloillaan petomiestä sääreen, mutta tämä ei meinannut mitään. Tajunnan alkaessa hämärtyä Lucifer oli liian tolaltaan tunteakseen vääntöä, joka mursi hänen niskansa. Icebar nousi ruumiin vierestä hakeakseen miekkansa.
Icebar voittaa. Aseita ei "käytetty" (kummatkin kyllä tietävät miksi) ja en viitsinyt pistää hahmoja tekemään mitään karateiskujakaan niin tarinasta tuli tynkä. Mutta joo, onnea vain pedolle.
Viimeksi muokannut IRiaD, Ke 19.03.2008 19:28. Yhteensä muokattu 8 kertaa.
Diogenes kirjoitti:Mutta on ne ajat muuttuneet ... muistan sen ketjun missä IRIAD oli ketjun huonoin vitsi, ja nyt kaikki muut ovat niitä vitsejä IRIADiin verrattuna :P

Avatar
El Capitan
Peliporukkavalvoja
Viestit: 5567
Liittynyt: Pe 17.12.2004 21:55
Paikkakunta: Tuuliklaani / Pori
Viesti:

Re: Viidakkokirja - Kierros I

Viesti Kirjoittaja El Capitan » Su 16.03.2008 17:41

Kaippa sitä pitäisi jo jotakin kirjoitella...

Ennen lähtöäni viidakkoon katsoin viimeisen kerran ulapalle ja alustani. En ehkä koskaan pääsisi täältä pois vaan joutuisin viettämään eläkepäiviä täällä maan päällä. Ajatus siitä, että jäisin paitsi seikkailuista, jotka odottivat minua uusilla meripoluilla toivat kylmiä väreitä pitkin selkääni. Sanottuani sanaseni laivalle lähdin aluskasvillisuuden sekaan mieli maassa ja murtuneena.

Kasvillisuus oli hyvin tiheää ja vaikea kulkuista nälkiintyneelle, vanhalle kääpiölle, joka ei ollut tottunut laittamaan jalkaansa toisen eteen. Milloin jalka jumittui kuoppiin, puiden juurin tai oksa tarttui partaani ja sotki sen kaikella roskallaan, jota sen päällä oli. Kävely oli tuskaa joka askeleella ja lopulta luhistuin maahan kuin miekan saaneena. Nälkä oli ottamassa vallan. Silmissäni alkoi pimetä ja sanoja en saanut suustani ulos. Yritin jatkaa matkaani käsillä kiskoen eteenpäin, mutta se ei auttanut. Päinvastoin. Joku eläin oli jättänyt jätöksiään minne sattuu ja minne tahansa kun käteni laitoin, haiseva, ruskea paska tarttui siihen. Kuvottavaa. Tämä oli päätepysäkkini. Tein viimeisen ja ratkaisevan päätökseni. Annoin virran viedä minut mukanani. Minne se vie minut. En sitä tiedä. Koska sinne pääsen. Toivottavasti pian. Menetin tajuni jälleen.

Säikähtäen nousin pystyyn nopeasti ja otin keihäästäni kaksin käsin kunnon otteen ja osoitin ääniä kohti. Hetken aikaa huusin otukselle, liskolle tarkemmin sanottaen, joka piteli savesta tehtyä kulhoa, jossa oli kellertävää nestettä. Mielipuolen lailla katsoin sitä kun tämä rauhallisesti uhoilustani huolimatta ojensi sitä minulle ja näytti elekielellä, että joisin sen. En olisi missään nimessä juonut sitä nestettä ellen olisi ollut näin huonossa kunnossa. Kunniani ei kuitenkaan antanut myöten, että joku pieni otus pelastaisi minut, edes kuolemalta. Jos en itse pysty huolehtimaan itsestäni, ei pysty kukaan muukaan. Lisko piteli edelleen kulhoa nenäni alla ja muutaman minuutin päästä taivuin ja otin sen vastaan. Lisko näytti iloiselta. Lisko oli ilmeisesti löytänyt minut ja tuonut pieneen mökkiinsä metsän keskelle, jossa hän kylvetti, hoiti ja ruokki minut. Vähän kuitenkin ihmettelen miksi hän oli tehnyt minulle niin? Minä itse en ole koskaan välittänyt oikeastaan kenestäkään niin paljoa, että laittaisin hänen vuokseen sormeni likaisiksi. Olin kuitenkin hänelle loppuikäni kiitollisuudenvelassa.

Lisko asteli mökistään ulos minun luokseni ja kysyi vointiani. Hyvä ruoka ja liskojen ihmeelliset lääkkeet olivat tehneet ihmeitä, joten ei kukaan näiden tuntien jälkeen voinut voida hyvin. Kun hän kysyi nimeäni kaksihaaraista kieltään heiluttaen en kuitenkaan voinut vastata. Olen ollut sen verta kauan merelle eksyksissä, että puhumalla itsekseni sateen kurittamassa laivassani sain juuri ja juuri pidettyäni järkeni tallessa. Sillä kuitenkin oli hintansa. Nimeni nimittäin. Mitään muuta sanomatta liskolle lopulta kerroin hänelle ikäni ja siitä hetkestä lähtien lisko kutsui minua oman kielensä korvikkeella minun kertomalleni numerolle. Vanhukseksi.

Hetken aikaa jutusteltuamme lähdimme metsälle jälleen. Lisko halusi näyttää minulle jotakin suurta ja kun sinne saavuimme huomaisin, että suuri oli juuri oikea sana. Suurikokoisia, aseilla varustettuja henkilöitä harjoitteli liikkeitään sivussa ja muu väki kerääntyi sivumalle katsomaan vierestä. Otteluita. Kuolemaan saakka varmaankin. Kysyttyäni liskolta tapahtuman tarkoituksesta innoistuin suuresti. Vaikka maakrapuista en pidäkkään niin kyllä vanha merikarhu pitäisi saada huvinsa niin kuivalla maallakin. Viime ottelusta oli pitkä aika, joten tarvitsisin haarniskaa, jotta kestäisin hengissä ensimmäistä iskua lukuunottamatta. Lisko ei yrittänyt varoitella minua tulevasta kuolemasta vaan innostuneena vei minut jälleen syrjemmälle. Hän antoi minulle raudan kovan haarniskan, joka kattoi koko ruumiini ja sanoi, että siinä olisi taikuutta. Hän oli ottanut tämän parempaan talteen toiselta kääpiöltä joku vuosi sitten kun tämä kaatui taistelussa karhua vastaan. Ilman asetta hänellä ei paljoa ollut mahdollisuuksia, mutta lisko oli hyvin vakuuttunut haarniskan kestosta. Hän kertoi mm., että siihen olisi toisen mantereen sepät iskeneet mestari riimuja kaksin kappalein. Teräksen, kiven ja maagisen suojan pyhät riimut, jotka takaisivat minulle selviytymisen. Puettuani haarniskan päälle otin keihäästäni kunnon otteen ja lähdin kompastellen kävelemään kohti paikkaa, jossa voisin osallistua mukaan kisoihin.


Ei minulla ole parempaakaan tekemistä kuin kertoa kamojani ottelua odotellessani...
Soturin ei tarvitse vuodattaa verta voittaakseen taistelun.
- Sinitähti

Avatar
Pecu
Viestit: 1601
Liittynyt: La 07.01.2006 17:04
Paikkakunta: Joensuu

Re: Viidakkokirja - Kierros I

Viesti Kirjoittaja Pecu » Su 16.03.2008 18:11

I Ride in a Dragon kirjoitti:
Tsulaharis vastaan Vladimir teh Luomuteurastaja
Musta haltia ja kaaossoturi tuijottivat...
Tsulaharis voittaa. Justiinsa tällaista ekan kierroksen tuuria, kun Vlad heittää osumiseen 5,6,6,6,6, woundaa kakkosella ja saa siltikin tehtyä vain yhden woundin -.-

Noi voi fak.. Sun noppatuuris kusee -.- . Viidestä nopasta menit heittämään neljä ykköstä.. No mutta joo ei voi mitään. Mites muuten, saako kuolleen hahmon kamat paljastaa että näkee millaisen otuksen on voittanut vai pidetäänkö salaisuutena ?

Kuollettavan osuman tullessa, Vladimirin keho täyttyi adrenaliinista ja koitti epätoivoisesti pyristellä vastaan kuoleman lähestyessä. Vladimir tunsi kuinka kehosta hävisi elämä. Hän kaatui areenan hiekalla elottomana, miekan ollessa edelleen pystyssä hiekassa.
The plan required something that felt no pity. No pain. No fear. Something unstoppable.

Avatar
El Capitan
Peliporukkavalvoja
Viestit: 5567
Liittynyt: Pe 17.12.2004 21:55
Paikkakunta: Tuuliklaani / Pori
Viesti:

Re: Viidakkokirja - Kierros I

Viesti Kirjoittaja El Capitan » Su 16.03.2008 18:31

P.M kirjoitti: Mites muuten, saako kuolleen hahmon kamat paljastaa että näkee millaisen otuksen on voittanut vai pidetäänkö salaisuutena ?
Noh, hahmohan on sinun omasi, joten tee sillä mitä lystää. Kerro kuitenkin niin kaikki voidaan huokaista, että kuolit.
Soturin ei tarvitse vuodattaa verta voittaakseen taistelun.
- Sinitähti

Avatar
Pecu
Viestit: 1601
Liittynyt: La 07.01.2006 17:04
Paikkakunta: Joensuu

Re: Viidakkokirja - Kierros I

Viesti Kirjoittaja Pecu » Su 16.03.2008 18:38

El Capitan kirjoitti:
P.M kirjoitti: Mites muuten, saako kuolleen hahmon kamat paljastaa että näkee millaisen otuksen on voittanut vai pidetäänkö salaisuutena ?
Noh, hahmohan on sinun omasi, joten tee sillä mitä lystää. Kerro kuitenkin niin kaikki voidaan huokaista, että kuolit.
Exalted Champion of Chaos 100pts.
Armour of Chaos +0pts. (4+ armour save)
Gaze of the gods +30pts. (4+ wardi)
Chaos runesword +70pts. ( +1 WS, +1 S ja +1 A)
Yhteensä: 200 pistettä

Vakio stattirivi:
M4 WS7 BS3 S5 T4 W2 I7 A4 Ld8
Sellanen. Näin jälkiviisaasti ajateltuna ois tietty voinu ottaa rending swordin (joka woundi D3 woundeiks) sekä enchated shield tai jotain.
The plan required something that felt no pity. No pain. No fear. Something unstoppable.

Avatar
Half-breed
Viestit: 10399
Liittynyt: Ma 01.03.2004 12:11
Paikkakunta: Turku

Re: Viidakkokirja - Kierros I

Viesti Kirjoittaja Half-breed » Su 16.03.2008 21:50

I Ride in a Dragon kirjoitti:Justiinsa tällaista ekan kierroksen tuuria, kun Vlad heittää osumiseen 5,6,6,6,6, woundaa kakkosella ja saa siltikin tehtyä vain yhden woundin.
No tuuria ja tuuria. Mathhammerin mukaan kaveri olisi saanut läpi 1.2 haavaa per kierros.

Mutta horror. Muistin että tappelut alkaisi vasta huomenna, niin en pörröä heittänyt yhtään. No tässä sitten kaksin kappalein.

Tsulaharis astui ulos yhdestä temppeleistä. Temppelissä asuva Slanni oli kertonut tarkalleen taistelujen merkityksen. Tässä oli Tsulahariksen tilaisuus. Voittajana hänet merkittäisiin muistiin yhtenä parhaimmista taistelijoista maailmassa ja tuo titteli toisi hänelle paljon mainetta Naggarondin hovissa, ja sillä kultapalkinnolla hän tulisi rahoittamaan monia ryöstöretkiä. Kyllä tämä oli todellakin hänen tilaisuutensa.
Tsulaharis käveli rakennuksen luo joka oli annettu hänelle ja hänen miehilleen majapaikaksi turnauksen ajaksi. Tsulaharis huomasi että rakennuksen ulkopuolelle kahlehdittu Ripper oli vihaisella päällä. Hyvä, hän ei ollut pitänyt sitä nälässä viime päivät turhaan, se tulisi olemaan verenhimoinen taistelussa. "Lordi Tsulaharis. Olemme ottaneet selvää vastustajistanne. Erittäin sekalainen joukko olentoja ympäri maailmaa, kääpiöitä, haltioita, ihmisiä ja jopa skaveneita on mukana. Lisäksi he julistavat aamusta jokaisen taisteluparin." "Selvä on. Huolehtikaa että varusteeni ovat kunnossa huomista varten, ja antakaa Ripperille hieman lihaa illalla, jottei se mene täysin voimattomaksi, ja antakaa sen haistattaa verta ennen taistelua. Sen on oltava verenhimoinen taistelussa." "Selvä on lordi." Tsulaharis meni sisälle rakennukseen. Hänen oli levättävä ennen taistelua.
.
.
.
Tsulaharis irroitti hilparinsa kaamossoturin kaulasta. Tämä oli ollut helppo vastus, mutta ei pohjoisen miehistä ollut Druchiihin verrattavissa. Ei saastaiset ihmiset olivat pelkkiä eläimiä. Ripper oli jo haistanut veren, ja rientänyt ruumiin luo repimään siitä paloja. Se oli ollut nälässä jo kauan ja se halusi täyttää itsensä. Tsulaharis jätti Cold onen areenalle ja käveli itse pois. Reunalla odottaville miehilleen hän sanoi "Antakaa Ripperin syödä hieman, mutta älkää antako sen täyttää itseään, sillä sen pitää olla kunnossa seuraavaa taistelua varten." hän kääntyi ja jäi odottamaan seuraavaa taistelua. Hän halusi itse nähdä mitä hänellä oli vastassa.
2014 bänniä jo yhteensä ~3,5 kuukautta. Yrittäkää pistää paremmaksi.

Avatar
Executioner
Viestit: 925
Liittynyt: Ma 13.06.2005 01:33
Paikkakunta: Alajärvi

Re: Viidakkokirja - Kierros I

Viesti Kirjoittaja Executioner » Ma 17.03.2008 16:38

Half-breed kirjoitti:
I Ride in a Dragon kirjoitti:Justiinsa tällaista ekan kierroksen tuuria, kun Vlad heittää osumiseen 5,6,6,6,6, woundaa kakkosella ja saa siltikin tehtyä vain yhden woundin.
No tuuria ja tuuria. Mathhammerin mukaan kaveri olisi saanut läpi 1.2 haavaa per kierros.
Enter the World of MathCraft.

Avatar
IRiaD
Peliporukkavalvoja
Viestit: 4043
Liittynyt: Ti 26.09.2006 19:24
Paikkakunta: Joensuu

Re: Viidakkokirja - Kierros I

Viesti Kirjoittaja IRiaD » Ma 17.03.2008 20:49

Jaa ja joo, huomennahan noita taisteluita tulee lisää ja ne ostohommelitkin tulevat. Nyt ei hotsita, on niin paljon muuta mietittävää.
Diogenes kirjoitti:Mutta on ne ajat muuttuneet ... muistan sen ketjun missä IRIAD oli ketjun huonoin vitsi, ja nyt kaikki muut ovat niitä vitsejä IRIADiin verrattuna :P

Avatar
Lihamestari
Viestit: 2758
Liittynyt: Pe 04.02.2005 12:49
Paikkakunta: Valkeakoski

Re: Viidakkokirja - Kierros I

Viesti Kirjoittaja Lihamestari » Ti 18.03.2008 19:09

I Ride in a Dragon kirjoitti:Jaa ja joo, huomennahan noita taisteluita tulee lisää ja ne ostohommelitkin tulevat. Nyt ei hotsita, on niin paljon muuta mietittävää.

Niin tuleeko vai ei?
Maailmojen Tuhoaja, Elävien Jumala, Taivaankannen Kannattaja, Vuori Kultainen,
ne nimiä on vain ja nimet otetaan nyt pois!
Jos kasvoillesi lankeat,
se mitä pelastaa?

Avatar
IRiaD
Peliporukkavalvoja
Viestit: 4043
Liittynyt: Ti 26.09.2006 19:24
Paikkakunta: Joensuu

Re: Viidakkokirja - Kierros I

Viesti Kirjoittaja IRiaD » Ti 18.03.2008 20:04

Lihamestari kirjoitti:
I Ride in a Dragon kirjoitti:Jaa ja joo, huomennahan noita taisteluita tulee lisää ja ne ostohommelitkin tulevat. Nyt ei hotsita, on niin paljon muuta mietittävää.

Niin tuleeko vai ei?
Nyt oon paikalla, koko ajan kirjoittelen. Edittaan sitten sitä myötä kun on valmis.
Diogenes kirjoitti:Mutta on ne ajat muuttuneet ... muistan sen ketjun missä IRIAD oli ketjun huonoin vitsi, ja nyt kaikki muut ovat niitä vitsejä IRIADiin verrattuna :P

Avatar
El Capitan
Peliporukkavalvoja
Viestit: 5567
Liittynyt: Pe 17.12.2004 21:55
Paikkakunta: Tuuliklaani / Pori
Viesti:

Re: Viidakkokirja - Kierros I

Viesti Kirjoittaja El Capitan » Ti 18.03.2008 20:43

I Ride in a Dragon kirjoitti: Edittaan sitten sitä myötä kun on valmis.
Mikset vaan laita ihan omiin viesteihinsä, jotta ei tarvitse turhan takia katella tänne, että olisisko nytten tullut?

No jopas. 10A, demonimiekkako sulla on Rotteni? Hohhoijaa. Zlad rääpäle voittaa, mutta kääpiöni ei. Noh, ei voi mittään. Fluffitelen kun jaksan.

Jos jotakuta kiinnostaa niin hahmoni:
Ws6 Bs4 S4 T5 W2 I3 A3 Ld9

gw
gromlin armour, 4+ as
Mro steel, yli S5 iskut lasketaan S5:ksi
Mro spite, 4+ ward
Ro stone, +1 as
Handgun
Kova suoja, mutta liikaa iskuja on liikaa iskuja.
Soturin ei tarvitse vuodattaa verta voittaakseen taistelun.
- Sinitähti

Rotten sound
Viestit: 1074
Liittynyt: Ke 15.06.2005 19:07

Re: Viidakkokirja - Kierros I

Viesti Kirjoittaja Rotten sound » Ti 18.03.2008 21:45

IRAD ymmärtsit juuri oikein mistä tuo hahmo on tullut. hyvä leffa kyllä :=)

El capitan joskus kannattaa pumpata vain hyökkäys maximiin ja unohtaa kaikki muu.

viellä fluffi seikka ne soturit ja isä ukko odottaa kiltisti laivalla, jos jaksat laita vaan että otti maagisesti yhteyttä siihen.

Fluffia myöhemmin.
"Ja rotten, ymmärrät kai, että minulla ei ole mitään henkilökohtaista sinua vastaan."
-The Chosen Of Waagh

Avatar
Lihamestari
Viestit: 2758
Liittynyt: Pe 04.02.2005 12:49
Paikkakunta: Valkeakoski

Re: Viidakkokirja - Kierros I

Viesti Kirjoittaja Lihamestari » Ti 18.03.2008 22:34

Voi perkeleen perkele sentään. Saa olla viimeinen kerta kun teen minkäänlaista haltiaa.
Maailmojen Tuhoaja, Elävien Jumala, Taivaankannen Kannattaja, Vuori Kultainen,
ne nimiä on vain ja nimet otetaan nyt pois!
Jos kasvoillesi lankeat,
se mitä pelastaa?

Avatar
Terminator Sergeant
Viestit: 1631
Liittynyt: Ti 10.05.2005 15:39
Paikkakunta: Helsinki, henkisesti ikuinen savolainen

Re: Viidakkokirja - Kierros I

Viesti Kirjoittaja Terminator Sergeant » Ti 18.03.2008 23:21

Noooo!! IRiaD, mikset antanut niitä re-rolleja :'3
Noh, ehkä ensi kerralla, terminaattoripanssarilla...
"The inhabitants of this earth are of two types. Those with brains but no religion, and those with religion but no brains."

Avatar
Justus
Viestit: 235
Liittynyt: To 06.05.2004 14:52
Paikkakunta: Turku

Re: Viidakkokirja - Kierros I

Viesti Kirjoittaja Justus » Ti 18.03.2008 23:33

"Haltialihaa mä maistelen
kun iloisesti sitä paistelen"

Laulun riimit kaikuivat Bonfaazin hyräilessä tyytyväisenä Cynathin jäänteiden grillaantuessa nuotiolla. Surkeana kokkina Bonfaazin paistosten käry levisi kaikkialle lähiympäristöön herättäen suurta pahennusta niin kilpakumppaneissa kuin paikallisissakin. Ensimmäisen skinkki-raukan jälkeen kukaan ei kuitenkaan tullut valittamaan.
"Melko hyvää tämmöne sillikorva täytteine lisko... Eipä uskois ellei ite maistais" petomies mutsi suu täynnä lihaa. Grillaus olisi minkä tahansa sivistyneen rodun oppien mukaan katastrofaalinen. Liha oli karrelle palanutta pinnasta, mutta sisältö oli vielä täysin raaka. Pedolle se kuitenkin oli suurta herkkua...

Lautasellisen jos toisenkin jälkeen suunnaton peto oli sammunut onnellisena täyden vatsansa viereen veren ja sisälmysten keskelle. Ja eikös naapurusto pian joutunutkin kärsimään hajuhaittojen lisäksi myös korvia raastavasta melusaasteesta. Kuorsaava peto ei ole mikään salamyhkäinen olento...


________

Bonfaaz for the win!!! Suolenpätkiä männynoksille ja niin päin pois. Tätä petoa ei mikään sillikorva peittoa. Favored Enemy damage bonukset hyötykäyttöön (Siis mitä???)
Lihamestari kirjoitti:Voi perkeleen perkele sentään. Saa olla viimeinen kerta kun teen minkäänlaista haltiaa.
Häviö lienee se hinta jonka joutuu maksamaan pelatessaan sillikorvilla =D
Jos siis jätetään huomiotta kaikki ne kerrat joilla haltia on voittanut koko areenan.
"Tupakka, viina ja villit naiset. Ne tekee sut hulluks. Ne sotkee sun pään"
-Dave Lindholm

Avatar
Ookami_Tez
Viestit: 592
Liittynyt: La 08.03.2008 21:42

Re: Viidakkokirja - Kierros I

Viesti Kirjoittaja Ookami_Tez » Ke 19.03.2008 11:41

Noh tällä kertaa sitten tälleen perin kun toisella areenalla oma hahmoni kuoli ennen kuin sai mitään aikaan.

Selene kierähti lopulta vihollisen alta pois nopeasti nousten pystyyn katsoen veren tahrimia vaatteitaan. "Hyvä yritys." Selene sanoi juosten nopeilla askelilla sivullepäin hypäten areenan reunalle ja siitä kadoten massaan. Selene jäisi odottamaan seuraavaa ottellua puhdistaen vaatteensa vihollisen verestä.
Great Teacher Ookami_Tez
Blogi miniatyyreistä ja milloin mistäkin nörttihenkisestä.

Avatar
Horde Lover
Viestit: 267
Liittynyt: La 17.12.2005 15:39
Paikkakunta: Juankoski

Re: Viidakkokirja - Kierros I

Viesti Kirjoittaja Horde Lover » Ke 19.03.2008 15:43

Nähdessään iskun tulevan Gungbashin viimeinen ajatus oli:"Ei ois p*****e pitäny vaihtaa varusteita"
Juu, ei jaksa väkertää enempää. Tais käydä vastustajalla tuuri kun ei toiminut re-rollattava kb:(

Avatar
Executioner
Viestit: 925
Liittynyt: Ma 13.06.2005 01:33
Paikkakunta: Alajärvi

Re: Viidakkokirja - Kierros I

Viesti Kirjoittaja Executioner » Ke 19.03.2008 15:44

Soturi karjaisi Oikeita jumalia ylistävän voitonhuudon kaadettuaan vastustajansa, seivästi tämän pään miekkaansa ja kohotti sen ilmaan. Taistelun jumalat olivat suoneet hänelle voiton! Hän oli askeleen lähempänä kotiinpaluuta ja kunniansa takaisinsaamista. Pohjanmies nappasi rubiinin örkin silmästä ja heitti pään maahan, ratsastaen sitten areenan reunalle ja pois. Hän kuitenkin pysähtyi porteilla vielä ja nyökkäsi vihernahan raadolle. "Taistelit urheasti ja taitavasti, olkoon tuonpuoleisen jumala sinulle suopea."
Tais käydä vastustajalla tuuri kun ei toiminut re-rollattava kb:(
Tai sitten oli haxwtf-esineitä!

Avatar
El Capitan
Peliporukkavalvoja
Viestit: 5567
Liittynyt: Pe 17.12.2004 21:55
Paikkakunta: Tuuliklaani / Pori
Viesti:

Re: Viidakkokirja - Kierros I

Viesti Kirjoittaja El Capitan » Ke 19.03.2008 15:53

Lihamestari kirjoitti:Voi perkeleen perkele sentään. Saa olla viimeinen kerta kun teen minkäänlaista haltiaa.
Noh noh. Onhan näitä areenoita voitettu haltioilla muutamankin kappaleen. Delf assasin on ollut kova yllättäjä. Solani esimerkiksi molemmilla kerralla vei saman jätkän haltia.

Rotteni, ohan toikin ihan kiva taktiikka, mutta mielummin kestän iskuja ja tinnasen haavan vähän väliä kuin yritän kaataa jonkun suoraan heti kestämättä ilkeää katsettakaan. Kääpillä maksaa hyvät riimukombot niin saakuli, että ei oikein pisteet silloin riitä mihinkään muuhun kuin siihen melaan, jota heilutellaan.
Soturin ei tarvitse vuodattaa verta voittaakseen taistelun.
- Sinitähti

Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Verkkoturnaukset”