Hammarist kirjoitti:Tarkoittanet tuossa nyt Fuusiopommeja, niiden koolle ei ole teoreettista ylärajaa. Kun muistetaan sekin, että vetyä voidaan säilöä paineistettuna, ei pommin kokokaan kasva järjettömiin mittoihin ihan äkkiä.
Ei liian nopeasti, mutta pitää muistaa että kun paineistetaan jotain niin sen olomuoto usein muuttuu (ensiksi nesteeksi ja lopulta kiinteäksi). Eli kun säiliöitä kasvatetaan pommin koko kyllä kasvaa koska vety ei vain fussioidu kiinteässä olomuodossa vaan tarvitaan aina se nestemuoto (tai kaasu/plasma), mutta nämä taitaa olla melko hypoteettisia ongelmia koska vielä avaruusmittakaavassa ei paljoa tunnu muutaman lisä vetylitran lisääminen.
Hammarist kirjoitti:Fissiopommeista olet täysin oikeassa, yläkoko on olemassa, mutta johtuu siitä että pommin ydinmateriaali fissioituu itsekseen, koska on luonnostaan radioaktiivista. Esimerkiksi 95% ydinaseuraanissa on 5% muuta uraania, josta osa fissioituu itsekseen, vapauttaen neutroneja jotka halkaisevat uusia uraaniytimiä. Näin syntyneen ketjureaktion tuhovoima on huomattavasti pienempi kuin oikea- aikaisen fission.
Jos uraanimäärä on liian suuri, pommissa on liikaa itsekseen fissioituvaa ainesta ja reaktio ottaa varaslähdön.
Nyt puhut normaalista radioaktiivisesta hajoamisesta. Ei ole Maolia kourassa kun pikku-sisko lainasi sen ylppäreihin. Mutta sieltä löytyy se miten uraani (tai plutoniumi) hajoaa. Sen muistan että uraanista tulee ainakin radonia kahden hajoamisen jälkeen. Mutta meitähän ei kiinnosta luonnollinen hajoaminen, koska se ei nyt laukaise sitä tuho-reaktiota, koska luonnollinen hajoaminen on aina alfa-, beta- tai gammasäteilyä, joka ei aiheuta ydinräjähdystä, kuten manitsemasi neutronit. Toisaalta keinotekoisesti tuotetut ja kiihdytetyt alfa- ja betahiukkaset voivat aloittaa räjähdysketjun.
EDIT: Kyllä, pidetäämpäs Fissiot ja Fuusiot järjestyksessä kun puhutaan ydinreaktioista. Fissiossa raskas ydin halkeaa, kuten uraani- ja plutoniumytimet, Fuusiossa kevyet ytimet yhdistyvät, kuten vety-ytimet[/quote]
