Vain yksi maailma

[daider]

Vanhin koskaan miettimäni 40k tarina. Puran sen osissa, kunhan näen sopiaksi (kooittakaa kestä minua)


Keisarin miehet

Adeptus Arbitesin partioauto pysähtyi kujan suulle ja kaksi musta univormuista arbitoria astui ulos.
- Te siellä kujalla, toinen heistä huusi, tulkaa esiin.
Kujalta astui esiin kaksi repaleisiin vaatteisiin sonnustautunutta nuorta miestä. Toinen heistä näytti pelokkaalta, mutta toinen asteli kuin tämä jokapäiväistä.
- Mikael! Toinen arbitoreista huudahti, miten minä aina törmään sinuun joka kerta kun olen partioimassa tällä alueella?
- Arbi Heiden, mukava nähdä teitäkin, Mikaeliksi puhuteltu vastasi, Olimme tässä veljenpoikani kanssa tulossa juuri isovanhempieni luota kyläilemästä. Se ei liene laitonta ainakaan vielä, vai?
- Ei vielä, mutta tässä lähistöllä ryöstettiin vähän aikaa sitten ruokakauppa ja näin ollen pidätämme teidät kuulusteluita varten. Nouskaa autoon.
- Mietinkin tässä että missä sitä nukkuisi ensi yön, Mikael naurahti ja ojensi ranteensa Heidenille.
Heidän kätensä kahlittiin ja he istuutuivat partioauton takapenkille.
- Hei Arbi, Mikaelin toveri naurahti, saammeko me yhteisen huoneen vai onko teillä tarjolla yksityissviittejä?
- Sinulle on tiedossa yksityishuone, Heidenin pari vastasi, Olet nimittäin pidätetty kohdan Alpha 2 Jae 10 rikkomisesta, Adeptus Arbitesin viranomaisen nimittely.
- Mitä! Hänkin sanoi samalla tavalla!
- Minä en kuullut mitään, Heiden vastasi ja käänsi auton kohti lähintä asemaa.
Ajokki kiisi pitkin valtatietä eteenpäin halki miljoonakaupungin. Matkustajat pysyivät vaiti lukuun ottamatta satunnaisia yskähdyksiä. Hiljaisuuden rikkoi Mikaelin kysymys:
- Heiden, mikset sinä ole paraatijoukoissa tuolla avaruusasemalla?
- Koska he näyttävät mieluimmin nuoria, komeampia ja virkaintoisempia kadetteja. Vieraat ovat sen verta arvovaltaisia että vain paras on heille kyllin hyvää.
- Tärkeämpiä kuin se viimekuinen Inkvisiittorin saapuminen?
- Paljon. Mutta miten sinä tiedät Inkvisiittorin saapumisesta? Sen oli tarkoitus olla salaisuus.
- Minulla on keinoni, kyllähän sinä sen tiedät. Mutta tämä uusi vierailu on niin äkillinen, etten ole vielä saanut urkittua siitä mitään.
- Minulta sinun on turha udella mitään, en itsekkään tiedä tarkalleen keitä vierailijat ovat.

Avaruusasemalla Adeptus Arbitesin Virallistuomari Neil ja Makinonin Puolustusvoimien eversti ja samalla virkaa tekevä kuvernööri Cors kulkivat hermoillen joukkojensa editse ties kuinka monetta kertaa, varmistaen että kaikki sotilaat ja arbitorit seisoivat täydellisissä riveissä. Vieraiden saapuminen oli tullut täytenä yllätyksenä, viesti oli saapunut Astrophantille vain kolme tuntia sitten ja järjestelyt oli aloitettu välittömästi. Lopulta heille tuotiin viesti, että avaruusalus Liekkien Ystävä oli telakoitunut kiertorata-asemalle ja laskeutumisalus oli matkalla. He komensivat asennon ja jäivät itse adjutanttiensa kanssa seisomaan telakan ovien eteen odottamaan.
Loputtomilta tuntuneiden minuuttien jälkeen ulkoa kuului laskeutumisaluksen moottoreiden jylinää ja ovet aukesivat. Neil melkein tunsi, kuinka rivissä seisovien miesten niskakarvat nousivat pystyyn kun kolme panssaroitua jättiläistä asteli laskeutumisaseman ovesta sisälle. He olivat kaikki kahta päätä pidempiä tavallista ihmistä ja heidän tumman vihreiden taistelupanssareidensa rinnassa komeili kultainen kotka. He olivat mariineita, Salamantereiden jaostosta. Neil ja Cors olivat nähneet heidän kaltaisiaan ennekin, mutta olivat silti pelon ja ihailun sekaisen järkytyksen lamaannuttamia.
Mariinit astelivat rauhallisin askelin, jotka vaikuttivat heidän kokoonsa ja panssareihinsa nähden liian kevyiltä, vastaanottajien luo ja tervehtivät heitä.
- Olen komentaja-kapteeni Armond, ja tässä ovat toverini kappalainen Hers ja luutnantti Malkor.
- Herra komentaja-kapteeni, Neils ja Cors sanoivat tervehtien takaisin, Toivotamme teidät tervetulleiksi Makionille. Valitamme, ettemme ehtineet varautua vierailuunne paremmin…
- Ei se mitään, Armond keskeytti, Emme tulleet tänne katselemaan paraateja, vaan korjauttamaan aluksemme ja hoitamaan haavoittuneitamme. Jos voisimme siirtyä johonkin vähän parempaan paikkaan keskustelemaan?
- Aivan, tietysti.
Cors vapautti paraatijoukot ja lähti kulkemaan kohti henkilökohtaista ajoneuvoaan muiden arvovaltaisten seuratessa perässä.

***

Ryhmä ihmisiä oli kokoontunut suureen huoneeseen, joka normaalisti toimi suuryhtiön kokoustilana. Nyt paikalla olevat ihmiset olivat kaukana yhtiön miehistä. He edustivat kaikkia yhteiskuntaluokkia ja ammatteja, kauppiaista kerjäläisiin ja asesepistä autovarkaisiin. He katsoivat hiljaisena huoneen päädyssä olevan pöydän ääressä seisovaan kaapupukuista miestä. Mies nautti selvästi saamastaan huomiosta ja odotti vielä hetken aikaa ennen kuin alkoi puhua.
- Veljet, sisaret, kiitos että saavuitte paikalle näin lyhyellä varoajalla. Olen saanut näyn tähtijumalilta.
Spontaani kohahdus täytti huoneen ja hävisi yhtä nopeaa, kuin ällistyneet ihmiset olisivat yrittäneet peitellä omaa intoaan keskittymällä naapurinsa hiljentämiseen.
- He ovat saapumassa. Pitkä odotus on kohta ohi ja pääsemme osaksi heidän valtakuntaansa. Nyt onkin aika aloittaa suunnitelmamme. Huomenna aloitamme tämän kurjan maailman puhdistamisen ja varmistamme paikkamme Suuressa Valtakunnassa!
Hänen puhuessaan varjoista asteli hänen rinnalleen kaksi tummaa olentoa, jotka asettuivat hänen rinnalleen kuin olisivat uskollisia koiria, vaikka olivatkin puhujaa isompia. Huoneen yleisö puhkesi raikuviin suosionosoituksiin.

***

Kahdeksas päivä kuluvaa kuuta, päivä telakoitumisen jälkeen, Corsin toimistoon oli kokoontunut joukko vaikutusvaltaisia miehiä. Corsin lisäksi paikalla olivat komentaja-kapteeni Armond ja inkvisiittori Xeron. Armond katseli inkvisiittoria sivusilmällä, mutta silti petoeläimen tarkkuudella. Xeron oli verhoutunut Ordo Xenoksen perinteiseen harmaaseen kaapuun, joka peitti hänen vaatteensa, mutta ei kätkenyt hänen raamikasta kehoaan. Hän oli iso tavalliseksi ihmiseksi ja hänen kasvonsa olivat kuin kirveellä veistetyt. Armond oli nähnyt hänen henkivartijansa, kaksi Kuolonvahti-mariinia, oven ulkopuolella. Molemmat heistä olivat palvelleet ennen Ultramariini jaoksessa ennen liittymistään kunniakkaaseen Kuolonvahti-komppaniaan, jonka päätehtävänä oli taistella muukalaisrotuja vastaan. Armond tiesi, että Xeronilla oli mukanaan toistakymmentä muuta apulaista, mutta ei ollut nähnyt vielä ketään.
- Herra komentaja-kapteeni, Xeron sanoi rikkoen hiljaisuuden, miten taistelut Cadiassa sujuvat?
- Hyvin, arvon inkvisiittori. Kaaoksen petturilegioonat syytävät koko ajan enemmän joukkojaan ulos Kauhun silmästä, mutta meidän linjamme pitävät. Sen vuoksi olemme tällä matkalla, viemässä haavoittuneita veljiämme lepäämään ja noutamaan tuoreita taistelijoita etulinjaan. Ikävä kyllä jouduimme erään hyppymme aikana kahden kaaoksen joukkojen tiedustelualuksen hyökkäyksen kohteeksi. Vaikka tuhosimme ne helposti, ne ehtivät vaurioittaa aluksemme moottoreita niin pahoin ettemme uskalla matkata määränpäähämme asti ilman huoltoa.
- Älkää hätäilkö, Cors sanoi, telakkamme on teidän käytettävissänne ja aluksenne saadaan varmasti kuntoon.
- Kiitän eversti, Armond sanoi ja kääntyi taas Xeronin puoleen. Saanen udella, mitä Ordo Xenoksen inkvisiittori tekee tällä planeetalla? Tuskin olette täällä aivan sattumalta.
- Olette oikeassa, herra komentaja-kapteeni, Cors sanoi väliin, hän on täällä minun pyynnöstäni. Planeettaamme ravisteli viime kuussa ankara maanjäristys ja se romautti muutaman korttelin. Raunioita raivatessamme erään rakennuksen alta paljastui jotain, mikä vaikutti avaruusalukselta. Ilmoitin tästä välittömästi Terralle, ja ensimmäinen joka saapui paikalle, oli lordi Xeron, viikko sitten.
- Olen tutkinut apulaisteni kanssa hylkyä, Xeron sanoi väliin. Ja tullut siihen tulokseen, että kyseessä on avaruushulkki. Siitä, miten se on päätynyt tälle planeetalle, ei ole tietoa. Imperiumi asutti planeetan viisi tuhatta vuotta sitten, joten sen on täytynyt osua planeettaan ennen sitä. Käsissämme voi olla muinaista teknologiaa, kenties jopa ajalta ennen ristiretkiä.
- Miten pitkälle olette edenneet tutkimuksissanne?
- Emme kovinkaan pitkälle. Aluksen ulkokuori on yllättävän vahva emmekä ole halunneet käyttää liikaa väkivaltaa. Niinpä olemme vasta saaneet hitsattua auki ensimmäisen ulkoseinän ja edenneet sen takana olleeseen kammioon.
- Hyvät herrat, Cors keskeytti, mitä jos jatkaisimme keskustelua ruokapöydässä? Kokki on varmaankin jo saanut kaiken valmiiksi.

Asema 2331 sijaitsi kahden suuren moottoritien risteyksessä korotetulla tasanteella ja sen merkitys Makinonin pääkaupungin, Uarsin, liikenteelle oli suurempi kuin päällepäin vaikutti. Se valvoi kaupungin suurimpia liikenneväyliä ja oli aseistettu niin raskaasti, että se pystyi pitämään liikenteen solmukohdan hallussaan mahdollisten hyökkääjien varalta. Kaikki Uarsin sotajoukkojen sotilaat joutuivat viettämään aikaa asemalla vähintään kerran kuussa, pysyäkseen ajan tasalla aseman tavoissa. Asemalla ei ollut paria talonmiestä lukuun ottamatta vakituista henkilökuntaa, oli vain asema joka veti sotilaita puoleensa nopeammin kuin ne kerkesivät karata.
2331-vuorosta oli muodostunut Makionin Puolustusvoimien (PV virallisesti, Pilalla Virallisesti sotilaiden slangissa, karkeampiakin ilmaisuja käytetään) kulttuurissa legendaksi. Kaikista vartiokohdista missään ei painotettu niin tarkasti ohjesäännösten merkitystä, kuin siellä. 2331 termi merkitsi Puolustusvoimien slangissa helvettiä.

Sinä aamuna kaikki alkoi normaalisti, kunnes sotamies Rogers huomasi jotain poikkeavaa.
- Herra kersantti, hän sanoi esimiehelleen kersantti Smithille, teidän pitäisi vilkaista tätä.
- Mitä nyt, sotamies, kersantti vastasi ja käveli valvontamonitorien luo.
- Tuo auto lähestyy asemaamme aivan kuin se olisi tulossa tänne. Mutta se on siviiliauto eikä siitä ole mitään ilmoitusta.
- Asia on kunnossa. Tuosta autosta kerrottiin eilen käskynjaossa.
- Anteeksi, herra kersantti, mutta minä olin paikalla käskynjaossa enkä kuullut sanottavan siitä mitään.
- Kyse olikin harvojen ja valittujen käskynjaosta, kersantti sanoi.
Samalla hän veti esiin laspistoolinsa ja ampui Rogerssin pään hajalle. Sitten hän kääntyi katsomaan valvomon muita sotilaita jotka istuivat tyynenä ja odottavan näköisinä.
- Avatkaa portit, aktivoikaa puolustustornit ja valvokaa radioliikennettä. Näytetään noille sokeille todellinen valo!
- Kyllä sir! Miehet vastasivat kuin yhdestä suusta.
Samalla, kun salaperäinen limusiini ajoi sisälle, aseman puolustustornit nousivat betonipylväiden sisältä esiin ja alkoivat tulittaa ohiajavia autoja. Raskaat konekiväärit ja monipiippuiset lasertykit kylvivät kuolemaa pahaa-aavistamattomien siviilien keskuuteen. Ennen kuin kukaan ehti tehdä mitään, moottoritiet olivat täynnä tuhoutuneita autoja puoli kilometriä jokaiseen suuntaan. Sen jälkeen aseet suuntautuivat läheisiin asuinrakennuksiin. Kersantti Smith katseli valvontamonitoreista kuinka kerrostalojen seinät ropisivat alas kaduille ja kääntyi katsomaan autosta noussutta miestä.
- Se alkaa, Smith sanoi.

Eversti Cors oli juuri keskustelemassa Armondin kanssa paikallisista viineistä, kun hänen adjutanttinsa ryntäsi huoneeseen.
- Herra eversti, arvon herrat, adjutantti puuskutti, anteeksi että häiritsen, mutta meillä on käsissämme hätätilanne.
- Mistä on kyse? Cors kysyi kääntyen adjutanttinsa puoleen.
- Aseman 2331 miehistö kapinoi, herra eversti. He ovat linnoittautuneet sisälle ja suunnanneet tykkitorniinsa kaikkeen mikä liikkuu.
- Mitä ihmettä? Miten tämä on mahdollista? Ettekö te ole tehneet asialle mitään?
- Olemme lähettäneet paikalle lähellä olleita jalkaväkiyksiköitä sekä muutaman Arbites ryhmän, mutta asema on tehty kestämään tavalliset hyökkäykset. Odottelemme kahta Le Mann Russ-vaunua saapuvaksi puolen tunnin sisällä, mutta siihen mennessä kuolonuhreja saattaa olla jo moninkertainen määrä.
- Komentohuoneeseen, nyt!
Eversti juoksi komentohuoneeseen Armond ja Xeron perässään. Komentohuoneessa upseerit jakoivat radioitse käskyjä alaisilleen ja riitelivät keskenään siitä, mitä pitäisi tehdä. Cors astui huoneeseen ja huusi:
- Vaadin saada tietää mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu!
- Huomio! kajahti kuin yhdestä suusta kun kaikki huoneessa kääntyivät katsomaan ovelle ja tervehtivät tulijoita.
- Lepo! Kapteeni Seirs, tilanneraportti!
- Herra Eversti, kapinalliset ovat linnoittautuneet aseman sisälle ja käyttävät sen omia puolustustorneja tuhotakseen kaiken, mikä tulee niiden kantamalle. Tähän mennessä tappiot ovat viisikymmentä tuhoutunutta siviiliautoa, kaksisataa kuollutta siviiliä ja kymmenen kuollutta Arbitesin partiomiestä. Haavoittuneita on ainakin kolminkertainen määrä. Luvut ovat kasvussa koko ajan. Kaikki rakennukset kolmen kilometrin säteellä on jo evakuoitu.
- Onko pettureihin saatu yhteyttä?
- Ei ole. He pitävät radiolinjat auki, joten he kuulevat mitä sanomme heille, mutta eivät ole vastanneet vielä. Tällä hetkellä Panssarinyrkki ryhmä numero 4 on asemissa lähellä asemaa. Meillä on kameramiesyhteys suoraan heihin.
- Näyttäkää se minulle.
Eversti opastettiin monitorin ääreen, jossa näkyi auton romua vasten nojaava kersantti joka huusi käskyjä luotien piiskatessa hänen ylitseen. Cors kumartui monitorin puoleen ja puhui mikrofoniin.
- Täällä puhuu eversti Cors, ilmoittakaa tilanteenne kersantti.
- Herra eversti, kersantti Smith. Olemme asemissa noin neljänsadan metrin päässä asemasta, mutta emme pääse enää lähemmäksi. Aseman läheisyydessä ei ole mitään suojaa, ei edes autojen raatoja, ne on kaikki ammuttu pois. Eteneminen tässä tilanteessa olisi silkkaa itsemurhaa.
- Missä teidän Chimeranne on? Miksi ette etene sen avulla?
- Näytä hänelle syy, Smith huusi kameralle ja se kääntyi kuvaten varovasti auton kulman takaa tornia kohti.
Muutaman kymmenen metrin päässä autojen romusta asfaltista pisti esiin puolenmetrin välein noin metrin korkuisia betonitolppia. Kamera kuvasi niitä edestakaisin osoittaen niiden kiertävän koko aseman, ja vetäytyi sitten auton taakse juuri kun konekiväärin luodit alkoivat osua auton runkoon.
Kersantti Smith ilmestyi taas kameraan.
- He ovat jotenkin keksineet miten Mammutinhampaat aktivoidaan. Asemalla ei pitäisi olla tällä hetkellä vuorossa ketään, joka tietäisi aktivointikoodit. Meillä ei ole kranaatteja jäljellä niiden tuhoamiseksi, ja vaikka olisi, hampaiden luokse on mahdoton päästä piiskatulessa.
- Kiitän kersantti, Cors sanoi, lähetämme teille lisävahvistuksia.
Cors kääntyi pois monitorin luota ja katsoi Armondia.
- Herra komentaja-kapteeni. Kuten näette, olemme pahassa pulassa. Omat joukkomme ovat jämähtäneet paikalleen ja vahvistuksia on tulossa, mutta niistä tuskin on paljoa apua panssariesteiden vuoksi. Voitteko auttaa meitä?
- Mieheni ovat haavoittuneita ja väsyneitä, herra komentaja. Meillä ei ole edes yhtä täyttä ryhmää täysin taistelukuntoisia miehiä. He kyllä taistelevat, mutta en halua uhrata heitä jos vain on jokin muu keino.
- Komentaja-kapteeni Armond, Xeron sanoi, pettureiden kanssa toimittaessa eivät mitkään uhraukset ole liian kovia. Jos sallimme pettureiden noin vain kaapata aseman, pian meillä on käsissämme täysi kapina. Jos teillä ei riitä rohkeutta komentaa joukkojanne, minä teen sen!
Armond katsoi inkvisiittoria, painoi päänsä alas ja oli hiljaa hetken. Lopulta hän nosti päänsä ja puhui rauhallisella äänellä:
- Meillä on aluksessamme eräs, joka pystyy murtamaan aseman puolustuksen. Mutta teidän on luvattava, että vedätte joukkonne pois aseman ympäriltä välittömästi, tai en voi vastata heidän turvallisuudestaan.
- Tämä on hulluutta! Ette voi suostua, joku kapteeneista aloitti, mutta Cors keskeytti hänet sanoen:
- Hyvä on, komentaja-kapteeni, vedämme joukkonne pois. Mutta teidän on toimittava välittömästi. Jos teidän miehenne ei ole hoitanut työtään ennen kuin tankkimme saapuvat paikalle, tasoitan niillä koko aseman, oli miehenne sisällä tai ei.
Armond ei sanonut mitään vaan kääntyi ja käveli pois.

Liekkien ystävän miehistötiloissa kaksi mariinia seisoi valtavan parioven edessä vartiossa. He seisoivat liikahtamattomina paikoillaan, kuin kaksi patsasta. Vasta kun aluksen kappalainen Hers lähestyi heitä kahden servitorin saattamana, he liikahtivat, nostaen kätensä tervehdykseen. Hers vastasi tervehdykseen ja pysähtyi oven eteen.
- Avatkaa ovet. Veli Bastionia tarvitaan jälleen, hän sanoi vartijoille.
Vartijat eivät sanoneet mitään, vaan tarttuivat oven kahvoihin ja vetivät pariovet auki. Hers käveli sisään himmeästi valasituun huoneeseen, jonka keskellä seisoi valtava metallinen laatikko.
- Aloittakaa herätyksen rituaali, hän komensi ja servitorit alkoivat säätää huoneessa olevia ohjauspaneeleita.
Hers alkoi lukea hitaasti ja rauhallisella äänellä rituaalia, jonka hän oli toistanut jo monta kertaa, mutta joka oli joka kerta luettava yhtä tarkasti, virheisiin ei ollut varaa. Hitaasti, huoneen seinille syttyi enemmän valoja ja laatikko alkoi nousta kahdelle pylväsmäiselle jalalle seisomaan. Lopulta, kun Herssin rituaali saavutti huippunsa, keskelle laatikkoa syttyi kapea valojuova ja sähköinen ääni puhui:
- Miksi minut on herätetty?
- Kunnianarvoinen veli, Hers sanoi, sinua tarvitaan taas.
- Enkö ole ansainnut untani, veli Hers? Enkö ole osoittanut urheuttani taistelukentillä jo tuhat kertaa?
- Kyllä olet, veli Bastion. Mutta taistelussamme pettureita vastaan olemme törmänneet esteeseen, jonka tuhoamiseen ei riitä mikään muu kuin pyhän Kaiken-Tuhoajan voimat.
- Pyhä. Pyhä, Bastion puhui hiljaa. Kkyllä! Minä olen pyhä! Minä olen Kaiken-Tuhoaja!
Lopulta Bastion nousi pystyyn ja karjui niin, että Hers joutui peittämään korvansa:
- MINÄ OLEN KAIKEN-TUHOAJA!
- Aivan, veli Bastion, Hers sanoi rauhoitellen. Siksi me uskomme tämän tehtävän sinun hartioillesi. Seuraa minua, pudotuskapselisi on jo valmiina.

Aseman ympärillä kersantti Smithin joukot olivat vetäytymässä asemistaan, kun äkkiä eräs miehistä huusi:
- Katsokaa! Taivaalla!
Kaikki katsoivat ylös ja näkivät valtavan kapselin putoavan taivaalta. Kapseli alkoi jarruttaa suihkumoottoreiden avulla juuri ennen maata ja kun se osui maahan, kaikki puolustustornit, jotka näkivät sen, ampuvat sitä. Tulituksesta huolimatta sen pinta kesti. Samassa sen yksi sivu aukesi ja siellä asteli esiin metallinen hirviö. Se oli kuin tummanvihreä laatikko kahden jalan päällä, toisella sivulla pitkäpiippuinen konetykki ja toisella sivulla valtava koura joka päättyi hydraulisiin puristimiin. Kaikentuhoaja lähti kävelemään kohti asemaa ampuen oikealle ja vasemmalle. Sen konetykki piiskasi aseman betonista seinää ja repi siitä irti nyrkin kokoisia kimpaleita. Puolustustornien tulitus ei näyttänyt hidastavan sitä ollenkaan ja pian hirviö olikin jo aseman portin edessä. Smithin miehet kuulivat tulituksen alta valtavan karjunnan:
- Minä olen Bastion! Eikä yksikään ovi seiso minun tielläni! Kaikentuhoaja huusi ja repäisi panssarioven irti yhdellä iskulla.

Aseman sisällä olleet sotilaat olivat tiedostaneet uuden uhan ja samalla kun ovi lensi irti saranoistaan, he avasivat tulen hyökkääjää kohti. Heidän las-aseidensa ammukset osuivat harmittomasti metallihirviön pintaan ja kumean naurun saattelemana tämä vastasi tulitukseen konetykillään. Luodit piiskasivat aseman sisustaa repien sekunneissa kappaleiksi kaikki sisällä olijat. Lopulta tulitus lakkasi ja Bastion asteli ulos rauhallisin askelin.
- Se teki sen! Smith huusi ja nousi suojastaan riemusta kiljahtaen. Myös muut miehet yhtyivät juhlintaan.
- Uusi viholliskosketus! Bastion huusi ja avasi tulen kohti sotilaita jotka sukelsivat välittömästi takaisin suojaansa.
Komentokeskuksessa upseerit katsoivat kauhuissaan kuinka Keisarikunnan sankarina pidetty soturi käänsi aseensa omia joukkoja kohden. Armond, joka oli saapunut paikalle hetki sitten, toimi nopeasti ja tarttui huutaen:
- Bastion, täällä puhuu Armond. Tuli seis! Ammut omiasi, kaikki viholliset ovat jo kuolleet. Tuli seis!
- Anteeksi komentaja-kapteeni, Bastion vastasi radion välityksellä ja lopetti ampumisen ja lähti kävelemään kohti sotilaita jotka alkoivat pelossaan kohottautua jälleen suojistaan.
Bastion käveli Smithin eteen, joka kyyristeli suojansa takana, puhuen koneellisella äänellä:
- Pyydän anteeksi käytöstäni kersantti. En tiennyt että olitte vielä alueella ja äkillinen ilmaantumisenne hätkähdytti minut.
- Ei se mitään, herra mariini…tuhoaja… sir, Smith änkytti, Kukaan ei loukkaantunut joten kaikki on ihan kunnossa.
- Kersantti Smith, Corsin ääni radiosta sanoi, edetkää asemalle ja etsikää mahdollisia eloonjääneitä. Onko kysyttävää?
- Ei ole, Smith vastasi ja huusi miehilleen, Liikettä niveliin. Edetkää tasaisin välein taistelupareittain.
Haluamatta väitellä koneellisen hirviön kanssa sotilaat syöksyivät kohti taisteluasemaa.

Komentokeskuksessa Cors kääntyi Armondin puoleen ja kysyi naama kalpeana:
- Voitteko selittää mitä äsken tapahtui?
- Veli Bastion on yksi vanhimmista Salamantereista jotka vielä palvelevat Keisaria. Hän oli 500 vuotta vanha jo silloin kun kaaoksen joukot hyökkäsivät Armageddonin sektorille. Tuolloin hän haavoittui kuolettavasti ja hänet suljettiin Elävän Kaikentuhoajan sarkofagiin. Sen jälkeen hän on taistellut rinnallamme orkkeja vastaan Armageddonin toisessa ja kolmannessa sodassa, tyranideja vastaan Eteläisillä Sektoreilla ja Turmeluksen joukkoja vastaan kaikkialla missä olemme niitä kohdanneet. Taistellessamme Cadiassa hän joutui lähitaisteluun valtavan Khornen demonin kanssa. Bastion onnistui tuhoamaan sen ruumiin, mutta se vaurioitti hänen havainnointilaitteitaan vakavasti ja teknomariinimme eivät onnistuneet korjaamaan häntä täysin kuntoon. Tällä hetkellä hän tunnistaa vain muutamat lähimmät ystävänsä, mutta pelkään että jos hänen tilansa vielä huononee, meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin sallia hänelle Keisarin armo.
Cors ja Xeron kuuntelivat hiljaa ja käänsivät katseensa monitoreihin joissa näkyi kuinka Smith joukkoineen oli päässyt aseman ovesta sisälle ja tarkastelivat teurastusta jonka Bastion oli jättänyt jälkeensä.

Kaikki sisällä olleet olivat kuolleet. Ne, jotka olivat seisseet lähimpänä, olivat hajonneet tunnistamattomaksi massaksi pitkin seiniä ja lattioita. Kamera pysähtyi yhden ehjän ruumiin ääreen ja Smith nosti sen päätä varovasti ylös.
- Herra eversti, tässä on kersantti Smith. Hän toimi päivystävänä aliupseerina asemalla tänään.
- Smith, Cors tuumasi ja oli hetken aikaa hiljaa ennen kuin jatkoi, Onko sattumaa että teillä molemmilla on sama nimi?
- Ei ole, herra eversti, Smith vastasi ja oli hetken aikaa hiljaa. Hän oli minun veljeni.
Ennen kuin kukaan ehti kommentoida, kuului kameran ulkopuolelta huuto:
- Herra kersantti, tulkaa äkkiä katsomaan.
Kamera siirtyi auton taakse ja kuvasi puoliksi autosta roikkuvaa raatoa. Se muistutti fyysisesti ihmistä, mutta sen kasvot olivat venyneet ja muistutti enemmänkin kuonoa kuin ihmisen kasvoja.
- Pyhimysten kautta, Cors henkäisi.
- Mutantti, Xeron sanoi, Mutantti joka veljeilee imperiumin sotilaiden kanssa. Tämä planeetta on saastuneempi kuin osasin edes aavistaa.

[Muutoksen tuoja]

Jeesh rispecktit tosta. Eli siis kunnolla katsottuna ihan mukavan näköinen tarina jossa ilmeni muutama kirjoitus virhe, mutta menoa se ei haitannut. Tarina kuulosti hyvältä ja henkilöt omalla tavallaan persoonallisia. Ainoa asia mikä häiritsi niin olen aina ajatellut, että mariinit ja Inkvisitio eivät ole noin ystävällisissä väleissä? voi olla omaa ajatuksen juoksuanikin

[daider]

Inkvisaation suhde mariineihin (tai ylipäätänsä keneen tahansa) on aika pitkälti kiinni itse henkilöstä. Jotkut kyykyttävät muita minkä kerkeävät, jotkut suhtautuvat inhimillisesti. Samoin mariineiden suhtautuminen muuhun imperiumiin vaihtelee. Salamanterit ovat kaikkein sosiaaliimpia, mm ovat niitä harvoja mariinijaoksia jotka asuvat kotiplaneetallaan tavallisen kansan keskellä.

[Muutoksen tuoja]

Ahaa. No se selvittää asiaa. Itse heräsi 3kk sitten valtava kiinnostus 40k:n mailmaa kohtaan ja olen kahlannut 40k:n historia osiota ahkerasti läpi jo useamman yön. Olen myös harkinnut alkavani keräämään faban ja lotrin ohella, mutta jatkoa odotellessa :)

[Hartman]

Se on inkvisiittori ja inkvisitio. Ihan kunnollista suomen kieltä. Sori, mutta kun porukat niin monesti tekevät tuossa virheen.