Paras 40k- muistosi

[Lord Mikke]

Homma pidetään simppelinä: Kerro yksinkertaisesti parhaimmat 40k- muistosi, niin peleistä, aikakausista, turnauksista, hulluista vanhoista säännöistä tai vaikka figujen kasaamisesta ym.
Munkitukset voidaan säästää Slaughter Masterin topikkiin, ja figuista voidaan hiukan laittaa tännekin jos haluaa, mutta niilekin löytyy tosin oma aihe. Tämän olisikin tarkoitus olla tällainen yleispätevä topic.
Jälleen, anti- lukkoa tämä(kään) aihe ei omista, mutta toivottavasti ei sorru apinointiin.

Pistetään vaikka omat ensin:

En koskaan unohda marineilla pelaamiani pelejä kaverin chaoseja vastaan: Itsellä oli Black Templarit vanhalla kirjalla, ja kamuilla vanhan kirjan kaaokset. Armeijani rulesien ansiosta joukkoni ovat fearless ja lähitaistelu 3+, ja kamulla puolestaan berzerker- armeija, joka on myös fearless, ja vaikka ei osunut yhtä hyvin, attackit loivat siihen tasoitusta.
Sitten kun vielä armeijani koostui yksinomaan jalkaväestä, dreadnoughtejakin oli vain yksi, niin taistelut olivat aina suorastaan karmeita verilöylyjä: Kumpikaan ei ikinä juokse karkuun, sankarit buukattuina listivät vaikka mitä, ja pelien raakuudesta kertovat mm. se, että kerran ainoa mitä 6:n vuoron jälkeen pöydältä löytyi oli ainoastaan dreadnoughtini, jolta oli lähtenyt toinen käsi, ja kerran puolestaan vain yksi devastator marine multimeltalla.
Kaikki muut olivat delanneet.
Siitä huolimatta ne olivat aina ratkiriemukkaan hauskoja, ja jos marinet vielä aloitan, ovat ne templareita, ja toivottavasti kamu suostuu vanhan kirjan revansseihin :D.

[Jipe]

En tiijä onko tämä vielä muisto, mutta siitä tulee. Kun tänään pelattiin örkit (minä) vs. tytärnidit (kaveri), niin ekan kerran voitin niin että sain kaverilta tapettuu kaikki ukot ja mulle jäi vielä monta (peli oli n. 890pts), vaikkakin pelissä tapahtui myös ikävästi: lähiksessä wundeja 3 ottanut burnaboy jengi lähti karkuun yhtä (1) hormagaunttia garguun, ja (en oo varma pelattiinko oikein, mutta:) boyzit lähti karkuun ja sweepping advance heitto meni päin honkia ja 4 ukkoo käsittävä yksikkö tuhoutui. Peli oli silti omalta osaltani ehkäpä paras :D

EDIT: ja mukana oli myös itse Ghazghkull, mutta se teki vain vikalla vuorolla 2 wundii fexiin (nobo 2, rokkit 1)

[QQ3]

Kaarti vastaan necronit meat grinder-missionissa. Yksi parhaimpia pelejä ikinä. Kaarti siis defenderinä. Koko peli armotonta tasaväkistä vääntöä ja pelin loputtua vain yksi stormari on jäljellä koko kaartiarmeijasta. Voitto kaartille!

[hirttopuu]

se kun aluksi koitin maalata, eikä siitä tullut mitään, mutta huomasin osaavani konvertoida erittäin hyvin.

[Justice]

Ne rennot peli-illat keskiviikkoisin, kun porukkaa kerääntyi pelaamaan 40k hyvässä hengessä.... harmi, että sekin loppui.

[Abaddon71]

Eräs Kaamos vs Eldar...tasaväkisin kaikista, voitto tuli väkisin vääntämällä.

[P. Ruuhijärvi]

Ensimmäinen 'Ork Boyz'- Paketti. Ensimmäinen raiskaus...

[Toilailee]

Ensinmäinen peli tyranideja vastaan jonka kaveri voitti lopulta yhdellä fexillä joka regeratesi 7 kertaa pelin aikana.

[Sipuli2]

Kun sain aloittaa taukit tokana armeijana... *eka oli Deldar :D
Niilla sitten tuli voitettua 3 ekaa pelia, kun taas deldareilla olin voittanut noin 50 pelista jotain 4.

[Remington]

Tornion turnaukset. Aina ja kaikki. Ekoilla kerroilla kun ei mistään mitään tiennyt niin oli siinä jotain taianomaista mutta toki myöhemminkin (kun tietääkin jo jotain) ja joka vuosi sinne on mukava mennä! Ja aina odotetaan kuin kuuta nousevaa heti kun edellinen loppuu!

[Rakath]

En tiedä onko tämä paras vai pahin, mutta ainakin mieleen on jäänyt.

Kaverin kanssa pelattiin Rogue Traderia marinet vastaan genestealerit. Tämä tapahtui joskus 90-luvun alussa. Kaverissa oli hieman huijarin vikaa, ja hän teki Aku Ankan taskukirjoista hienon kaupunkimaaston. "Talot" oli tietysti aseteltu niin, että genestealereiden piti tulla kapeaa kujaa pitkin kohti opportunity firellä odottelevia marineita.
Empä päässyt yhdelläkään genellä edes hypnoosietäisyydelle asti.
Kaveri poisti myös kuolleet genet antamalla niille "luunapin". Muoviset ukkelit lensivät huoneen vastakkaiseen nurkkaan.

[Huru-ukko]

Kannattaisi varmaan yleisesti kertoa, mikä niissä peleissä oli niin mieleenjäävää. Ei ketään kiinnosta lukea, että paras peli oli kerran tässä yksi.

Niin tuon Rakathin kaverin nimi on muuttunut synonyymiksi huijaamiselle :)

Ensimmäiset pelit ne kaikkein jännimmiltä ovat tuntuneet. Silloin ei paljoa tiennyt ja kaikki oli uutta ja outoa. Vastapelaajan vuorolla ihan oikeasti jännäsi, että kuoleeko mulla ukkoja. Nykyään katselen aivan tyynesti, vaikka koko armeija pyyhkäistäisiin kerralla pois. Pelikertojen karttuessa jännitys laimenee. 40k ei pelinä suo kauheasti elämyksiä, mutta se yleinen sosiaalinen pelaaminen on kivaa. Minulle jäi parhaiten mieleen joku ihan alkuaikojen peli, kun opettelin edellisen codexin eldareita. No olin satunnaisesti jotain faban kolmosta pelannut, mutta siitä oli jo aikaa. Juoksuttelin firedragoneita metsän suojissa kiertäen kohti odottavia marineita. Muita yksiköitä oli howling bansheet, jotka tapettiin hetkessä ja jotain muuta, mitä en muista enää. Dire avengereita taisi olla ja d-cannon yksikseen jossain luuraamassa. Olisiko ollut joku 700 pisteen peli, millä opettelimme. No sitten pääsin niillä firedragoneilla metsän siimeksestä ulos ja ampumaetäisyydelle marineista. Kumpikaan meistä ei aavistanut, mitä seuraavaksi tapahtuisi :) "Nämä dragonit ampuu nuita ukkoja tuossa..." Heittely heittely ja tutkittiin codexia. Seurasi molemminpuolinen hämmentynyt hiljaisuus, kun valkeni mitä tapahtui :D "öhh marinet nytten kuoli kaikki ilman saveja..." - "hä?" - "ne vaan höyrysty pois..." Siinä sitten ihmeteltiin, että olipa aika kovia ukkoja ne viattoman näköiset punakypärät. Siitä lähtien firedragonit ovat olleet joka ikisessä pelissä mukana.

Ainiin. Viimeksi Tornion turnauskessa oli hauska skenaario, missä oli voimageneraattoreita. Ne piti sammuttaa onnistuneella ld-5 heitolla. Vaihtoehtoisesti niillä oli armour arvo, jos halusi tuhota generaattorin. No vastapuolen pelaaja halusi sammutella generaattoreita ja meni base to base kontaktiin. Minulla oli tilanne vähän heikko, mutta sitten välähti. Laitoin farseerille fortunen päälle ja juoksin lyömään generaattorin hajalle noitamiekalla. Pum se räjähti ja tappoi kaverin ukkoja, mutta minun velho selvisi fortunella :) Näin juoksin generaattorilta toiselle räjäytellen niitä ilmaan ja aina meni kaverin solttuja mukana. No sitten petti fortune ja velhoni kuoli, mutta vei vihollisia mukanaan.

[Chaos legion]

Voin vastata että kaikki! Kaikki pelit jota olen pelannut (erityisesti tuo Tornion turnaus, nähdään ensi keralla choasta eikä niitä juusto nidejä XD). Ja kaikki aikani jota olen viettänyt niiden parissa. On ollut huonoja hetkiä, mutta enimmäkseen tulee naurettua (kokeilkaa joskus pelata warhammeria kellon ympäri, onnistuu! Olen kokeillut). Sekin kun katselee niitä enimmäisiä maalamiani tyyppejä, kyllä tulee hymy huulille. (Lord of the rings moria goblineita, kokeilin maalata silmät. Arvaa loput XD.) Siinäpä varmaan kaikki XD.

[Zaraki Kenpachi]

Hauskoja muistoja on paljon, suurin osa ensimmäisistä peleistä... mutta viime aikaisista se kun Ripper Swarmini (kaksi kolmen laatan yksikköä) repivät alas imperiumin eliittiä, Grey Knight Terminaattoreita. Neljä kappaletta kiskoivat alas kahdessa vuorossa ja oli kyllä paras suoritus kyseisiltä yksiköiltä lyhyen historiansa aikana :D Taisivat saada kolme tai neljä kertaa oman pistemääränsä verran victory pointteja niistä :D

[minä]

se kun sain jouluna lahjaksi aloitus paketin. sitä tuli odotettua kuin kuuta nousevaa. ja kun sen sai siitä vasta riemu repesi...

[Zaraki Kenpachi]

Toiset ne vaan hankkii aloitus pakkauksia :D Meikän eka ostos oli by the way Space Marine Rhino, en tiedä miksi :| Fabassa olin hiukan järkevämpi ja hankin jotain millä oikeasti pystyi pelaamaan :D

[The Captain]

Kakkosedikassa yksi sangen dramaattinen taistelu minun Blood Angeleideni ja kaverin CSM:n välillä. Matsi oli tarkoitettu ikään kuin suuremman taistelun keskipisteeksi, jossa komentajat ottivat yhteen, ja homma huipentui Danten ja Khârn the Betrayerin väliseen kaksintaisteluun. Samaan aikaan terminaattoreita (molemmilla puolilla) teleporttaili kentälle matsaamaan keskenään - Khârnin apupomona toiminut sorcerer niittasi yli puolet terminaattoreistani, ennen kuin sai Thunder hammerista kuuppaan.

Dante voitti ensimmäisen kierroksen combatin yhdellä (syötettyään ensin Khârnille pari honour guardin jäsentä), läjäytti Inferno pistolilla Khârnia päin näköä ja teki maksimiwoundit (3). Khârnin silloiset giftit antoivat miehelle kumminkin kuusi woundia, joten henkiinhän se jäi. Vedin valttikorttini taskusta ja pujautin Callidus assassinin esiin Khârnin berserkereiden joukosta. Khârn hoiteli assassinin, mutta Dante sai jälleen +1 omaan lähis-resulttiinsa, voitti taas combatin yhdellä - ja teki kolme woundia Inferno pistolilla. Khârn kaatui, ja Dante pyyhki pöytää lopuilla bersuilla.

Peli taisi olla ensimmäinen 40K-voittoni noin neljään vuoteen, niin että sikälikin ikimuistoinen, erinomaisen sinemaattinen finaali silloisen kotikaupunkini peliporukassa. Porukka haihtui sittemmin neljään ilmansuuntaan opiskelemaan, mutta hyvä fiilis jäi tuosta tappelusta.

[Rosgakori]

No varmaan se ainoa pelini Orkseilla mitä en hävinnyt täystappiolla.

Minun orksini ja höpöttiuhkan tyrkyt otti yhteen tuossa viime vuoden puolella, oisko ollut 1000-1500 pistettä. Carnifex posauttaa wartrakkin päiviltään ekalla kierroksella, Tyranid warriors-HQ:t paskoo tasaiseen tahtiin grotteja. Miun battlewagon: Jyräyttää kentän halki, vie woundin tai kaksi carnifexilta zzzapcannonilla ja tyrkyt yrittää raapia wagonia: örkit hyppää kyydistä, teloittaa tyrkkyjä 20, genet chargaa, pitelevät genejä 3 vuoroa. Viimeinen kierros: Tyranid warriorsit ampuvat: se-iso-tyrkkytykki-jonka-nimeä-en-muista
ampuu wagonia reariin, ei mitään. twinlinkatut devoureit kylkeen, tankki menee murusiksi.

vaikka hävisin, oli se silti hauska ja ikimuistoinen peli.

[[duskwalker]]

Kaverini kanssa pientä ownausta tokalla kierroksella ( pelattiin pienellä kentällä joten päästiin lähikseen) , ja koska aloittelimme harrastusta meillä oli liikaa hq nappeja joten molemmilla oli kolme siinä pelissä no heavy destroyer leijuu talon katolla ja huomaa ahrimanin pam kuoli. abbadon kävelee ympyrää ja huomaa decen tosta noin kutonen! noniin pam dece kuoli ( vei hienosti kaverin trooppi ryhmän ja oman mukanaan ja abba otti woundin). loordi tulee huomaa possut jokka on jumittaneet flayedeja vastaan ja menee ja tappaa 3. kaverin chaos loordi menee trooppieni luo ja hallelujaa daemon ase laulaa kuutosella...=) hieno peli oli en enää muista kumpi voitti=) ( ei oikeen sääntöjen mukaista tuo kolme johtajaa mutta.. =) ).

[mr.tp]

Mieleeni tulee harvinaisen erikoissäännön onnistuminen. Omat kaaospoikani taistelivat urhoollisesti rapidfire rangella siskojen kanssa. Siskojen rhino syöksyi linjoihin sekoittaen pakkaa ja yritti heittää sankarini ulos suojistaan. Demoniprinssi asettui poikkiteloin telahirviön eteen, pisti dark bladen tanaan ja huusi "DEATH OR GLORY". Etupelti rutisi ja rhino halvaantui.