Kuutamolla - Mordheim kampanja kesäksi
Valvoja: Peliporukkavalvojat
Re: Kuutamolla - Mordheim kampanja kesäksi
"Muistatko yhä Swedlandin", Zoda Gimbrinham kuiskasi ja painoi päänsä Aelanin rinnalle, kyhnäytyen kiinni hänen kainaloonsa. Aelan nyökkäsi hajamielisesti ja jatkoi naisen vaaleiden hiusten silittämistä. "Kuinka voisin unohtaa? Muinaisten kivi, Purppurakäsi, kaikki ystävämme ... ja sinä", Aelan sanoi ja prinssin kasvoille harvinainen hymy kaunisti hetkeksi hänen aaveenomaisia piirteitään.
Zoda ei ollut koskaan ollut tavanomainen haltianeito, sellainen, joita Aelan oli saanut ja joutunut tapaamaan päivästä päivään ensin lapsena Tor Álfheimrin prinssintornissa ja sen jälkeen nuorukaisena Lothernissa, Ulthuanissa. Jo kun Aelan oli tavannut Zodan ensimmäisen kerran yli kahdeksan vuotta sitten, hän oli nähnyt liekin joka paloi naisen sisällä. Räsyisen, mutta ylpeässä seikkailijassa oli se elämän liekki ja tarmo, jonka hän oli nähnyt liian monen kansansa edustajan kadottavan, sulkeutuen maailmalta niihin viimeisiin oman aikansa paaluvarustuksiin, jotka hiljalleen katosivat ajan hiekkaan.
Aelan tiesi, että oli kerran ajatellut itsekkin samoin. Hänelle Laurelornin metsän ulkopuolella ei ollut elämää, ei maailmaa joka olisi ollut tutustumisen arvoinen. Monet asiat hänen elämässään olivat kuitenkin pian pakottaneet huomioimaan maailman, joka hitaasti mutta varmasti oli tunkeutumassa siihen maailmaan, johon hänen kansansa oli tottunut ja jonka hän oli rakentanut. Se maailma kuitenkin läheni loppuaan ja ainut asia mitä hän ja hänen kansa kykenivät tekemään oli sopeutuminen uuteen maailmaan, joka heidän edessään avautui. Aelan oli pelännyt ettei hän olisi pystynyt siihen, että ennemmin tai myöhemmin hänkin vain olisi antanut periksi ja kieltäytynyt näkemästä pimeyttä joka hetki hetkeltä lujitti otettaan kaikesta siitä, joka oli hänelle rakasta. Sitten hän kuitenkin oli kohdannut Zodan, haltian joka oli myös päättänyt yrittää pelastaa sen, mitä heidän kansastaan tässä ihmisten valtakunnassa enää pelastettavissa oli ja kohdata aika, jolloin asur olivat kuoleva kansa pystypäin.
Zoda veti itsensä lähelle Aelanin kasvoja ja syleili tätä, painaen kasvonsa tämän valkoisiin, hohtaviin hiuksiin. "Mietin usein, mitä heille tapahtui", Zoda sanoi, äänessään sävy, josta Aelan saattoi erottaa jotain haikeuden ja surun sekaista. Tämä sai prinssin tuntemaan olonsa hienoisen ahdistuneeksi, sillä hän ei ollut tottunut kuulemaan normaalisti itsevarman naisen äänessä epävarmuutta. "Keitä tarkoitat", Aelan kysyi, kääntäen naisen alleen ja suudellen tämän paljasta vatsaa.
Aelan oli nähnyt nuorempana Feenixkuninkaan hovin kauneimmat naiset, mutta kukaan Ulthuanin neidoista ei vetänyt vertoja hänen silmissäään Zodan villille, luonnonomaiselle kauneudelle. Aelan laski huulensa naisen alabasterinvaaleille rinnoille, suudellen niitäkin. Nämä hetket olivat viimeaikoina olleet aivan liian harvassa. Hän oli viettänyt viimeiset kuukaudet hoitaen petomiesten, sekä parin paikallisen kreivin aiheuttamaa selkkausta kaukana Estaliassa - ja huomenna hän oli lähdössä taas. Kuinka hän olisikaan vain halunnut jäädä siihen, kuitenkin samalla tietäen, että hänen itsekurinsa ei sallisi sitä. Tor Álfheimr tarvitsisi sen sormuksen, hänen kansansa tarvitsisi sen.
"Tarkoitan Magnusta ja Orzadia", Zoda sanoi, jatkaen Aelanin ja syleilyä. "Ja Klaraa... ja Samuelia ja Klausia", nainen jatkoi hiljaa. Aelan pysähtyi hetkeksi muistojen vieriessä aaltojen lailla hänen silmiinsä vuosien takaa. "Samuel ja Klaus kuolivat", hän sanoi hiljaa, tuijottaen tyhjää, kunnes hän huomasi Zodan katsovan häntä suoraan silmiin.
Aelan kirosi aina mielessään nähdessään tuon katseen. Joskus hän kielsi koko asian ja toisinaan hän puolusteli itseään ajatellen, että Zoda oli seikkailija yhtä lailla, kyllä hänen kuuluisi ymmärtää. Lopulta kuitenkin hän aina ymmärsi mitä kaikkea tuo katse todella viestitti, eikä hän enää kestänyt katsoa naista silmiin.
"Minä pelkään, että sinä et palaa", Zoda sanoi hiljaa. Ensimmäistä kertaa elämässään Aelan todella ymmärsi, että jos hän ei palaisi, joku vuodattaisi kyyneliä hänen takiaan. Se oli pelottava tunne.
******
Sade piiskasi tammien lehtiä, jotka tempoilivat kovassa tuulessa. Metsässä, puiden alla harmaa taivas pysyi lehtivehmaksen peitossa, mutta tummat pisarat valuivat oksistojen lomasta, kuin kyynelet, joita puut olisivat vuodattaneet.
Alen nojasi kyhmyistä, vanhaa puuta vasten ja sytytti piippunsa, seuraten hiljaa kun joidenkin metrien päässä nuori Wayland istui nuotiolla, Eldirin sitoessa tämän olkapäässä olevaa viiltonaarmua. Aelan kirosi hiljaa, soimaten itseään huolimattomuudestaan. Kuinka hän oli saattanut päästää nuoren velhonhurjapään sähläämään yksinään ihmisjoukkion keskelle? Kuinka hän ylipäätänsä oli saattanut olla niin varomaton, että oli johdattanut itsensä ja toverinsa petomiesten jälkiä seuratessaan suoraan paikkaan, josta myös yksi tämän kirotun maakunnan lukuisista palkkasoturijoukoista, jotka ihmisparonit olivat palkanneet etsimään samaa aarretta, jota haltiatkin metsästivät. Hetkessä kohtaaminen oli muuttunut kahakaksi, jossa ihmisten lukumäärän takia haltioilla ei ollut juurikaan ollut mainittavia mahdollisuuksia. Aelan, Finnálf ja Wayland olivat haavoittuneet lievästi, mutta muuten kaikki olivat säilyneet kunnossa, haltioiden kadottua pian takaisin metsään, josta olivat tulleetkin. Taistelu oli alunperinkin ollut turha. Aelanilla ei ollut mitään halua jäädä taistelmaan jokaisen vastaan tulevan aarteenhavittelijan kanssa. Ainut asia, jonka hän halusi oli sormus, jonka hän tiesi olevan petomiehillä. Prinssi kirosi kahta syvemmin Kaaoksen olioita ja niiden onnea.
Metsäpolulta kuului hiljaisia askeleita, jotka vain haltia saattoi kuulla. Rhy'el asteli tottunein askelein aluskasvillisuuden seassa. Riistanvarartija heitti jousensa maahan ja istahti nuotion ääreen. "Ihmiset eivät seuranneet meitä. Näyttää siltä, että hekin olivat yhtä haluttomia jatkamaan kahakkaa ajettuaan meidät pois", hän sanoi huppunsa varjoista. Sitten metsästäjä veti viittansa alta kolme pitkäjousta, jotka oli kieritetty pellavakankaaseen, sekä kaksi Ishan merkillä varustettua amulettia ja heitti ne nuotion viereen. "Kävin samalla tutkimusmatkalla läheisessä kaupungissa. Oikeista paikoista kysymällä löysin meille kohtuu hinnalla lisävarusteita", hän jatkoi. Aelan hymähti kiitokseksi ja jatkoi piippunsa imemistä.
"Tuo ei ole Laurelornin tupakkaa", Finnálf sanoi, istuutuen hänen viereensä, puun juurelle. Sokean miekkamestarin kasvoilla oli sama mitäänsanomatom ilmeettömyyden maski kuin aina. Tuntui kuin miekkamestari ei olisi ollut huomannutkaan, että he olivat juuri hävinneet taistelun. "Se on puolituiskessua. Lahja ystävältä. Hyvin pitkä aika sitten", Aelan vastasi mietiskellen.
"Sinä syytät itsesi liikaa", vanha haltia täräytti. Aelan nosti toista kulmaansa kysyvästi. Finnálf kaivoi oman piippunsa esille ja täytti sen. "Kun lähdimme kolmekymmentä vuotta sitten etsimään Velendeä, ennen kuin kuulimme, että hänet oli muutettu hirviöksi sinä syytit itseäsi siitä, että petomiehet veivät hänet. Oletko koskaan miettinyt, miksi et löytänyt häntä ajoissa?" miekkamestari kysyi. Aelan sulki silmänsä ja huokasi syvään: "Haluan jo unohtaa, todella. Minä tapoin hänet, sen mitä hänestä oli tullut ja sillä hyvä".
"Sinä et löytänyt häntä ajoissa, koska syytit itseäsi. Vaivuit epätoivoon ja siitä kostonhimoon. Juutuit metsästämään petomiehiä Rakhovista, vaikka kävi selväksi, ettei Velende enää ollut siellä. Vihasi kasvoi liian suureksi ja sumensi ajatuksesi - ja minä olin liian naivi huomatakseni sitä. Viha paitsi vihollisiasi kohtaan, myös itseäsi. Ja kuinka voit odottaa, että muut luottavat sinuun, kun et itsekään luota?", Finnálf jatkoi, tupruttaen piippuaan.
Aelan kiristeli hampaitaan, eikä vastannut. Hän oli ollut tässä tilanteessa vanhan opettajansa kanssa useasti ja tiesi tämän puhuvan totta, mikä vain pahensi hänen ärsytystään. "Mutta sinuun luotetaan Aelan ja sinä vain tarvitset jostain syystä jonkun kertomaan sen itsellesi. Matka Swedlandiin muutti sinut ja mikä tärkeämpää, Zoda muutti sinut. Pilvet väistyivät taas kasvoiltasi. Sinusta tuli se Tor Álfheimrin vahva johtaja joka todella olet ja sinä hymyilit. Usko pois, minä tiedän kun sinä teet niin", Finnálf hymähti.
"Minun ei olisi pitänyt olla niin varomaton", Aelan puuskahti.
"Ja olet vihainen itsellesi?", miekkamestari kysyi.
Aelan oli hetken hiljaa, kunnes hymyn kare nousi hänen kasvoilleen. "Ei, en ole vihainen itselleni. En vain halua epäonnistua", hän sanoi. "Epäonnistut, kun pelkäät sitä", Finnálf lausahti, puhaltaen savurenkaita kosteaan ilmaan. "Ehkäpä niin", Aelan myöntyi. "Oli miten oli, minä en aijo epäonnistua. Tor Álfheimr odottaa paluutani".
Finnálf henkäisi savua syvään. "Joku muukin odottaa", Finnálf sanoi hiljaa. Aelan puri huultaan ja nyökkäsi. Hän muisti sanat jotka Zoda oli sanonut hänelle heidän viimeisenä yönään yhdessä ennen Aelanin lähtöä. Hänellä todellakin oli syy olla epäonnistumatta. Hänellä todellakin oli syy palata takaisin. Hän löytäisi petomiehet ja palauttaisi sormuksen haltioille. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Aelan jaksoi uskoa onnelliseen loppuun. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan hänellä oli syy uskoa niin.
******
Turpaanhan sieltä tuli. Olin yöllä ennen peliä kirjoittanut ylös muistin virkistykseksi miten haltioilla pelataan. Tarkoitukseni oli kirjoittaan: "Deploa -> heitä noppaa -> ammu -> voita peli, mutta jostain syystä tämä oli yöllä paperilla, sekä pelissä käytännössä kääntynyt muotoon:"Deploa -> mene reilusti lähikseen -> älä ammu -> häviä peli. Noh, ensikerralla sovelletaan ensimmäistä ;D. Ei mutta hyvä peli oli ja oli todella mukava päästä pelaamaan DraSaa vastaan pitkästä aikaa. Jengini selvisi onneksi säikähdyksellä ja heitti injuryyn pelkästään full recoverya sekä Aelanille immune to fearin. Varusteiden lisäystä hankittiin kahden lucy charmin, sekä kolmen long bowin muodossa.
Zoda ei ollut koskaan ollut tavanomainen haltianeito, sellainen, joita Aelan oli saanut ja joutunut tapaamaan päivästä päivään ensin lapsena Tor Álfheimrin prinssintornissa ja sen jälkeen nuorukaisena Lothernissa, Ulthuanissa. Jo kun Aelan oli tavannut Zodan ensimmäisen kerran yli kahdeksan vuotta sitten, hän oli nähnyt liekin joka paloi naisen sisällä. Räsyisen, mutta ylpeässä seikkailijassa oli se elämän liekki ja tarmo, jonka hän oli nähnyt liian monen kansansa edustajan kadottavan, sulkeutuen maailmalta niihin viimeisiin oman aikansa paaluvarustuksiin, jotka hiljalleen katosivat ajan hiekkaan.
Aelan tiesi, että oli kerran ajatellut itsekkin samoin. Hänelle Laurelornin metsän ulkopuolella ei ollut elämää, ei maailmaa joka olisi ollut tutustumisen arvoinen. Monet asiat hänen elämässään olivat kuitenkin pian pakottaneet huomioimaan maailman, joka hitaasti mutta varmasti oli tunkeutumassa siihen maailmaan, johon hänen kansansa oli tottunut ja jonka hän oli rakentanut. Se maailma kuitenkin läheni loppuaan ja ainut asia mitä hän ja hänen kansa kykenivät tekemään oli sopeutuminen uuteen maailmaan, joka heidän edessään avautui. Aelan oli pelännyt ettei hän olisi pystynyt siihen, että ennemmin tai myöhemmin hänkin vain olisi antanut periksi ja kieltäytynyt näkemästä pimeyttä joka hetki hetkeltä lujitti otettaan kaikesta siitä, joka oli hänelle rakasta. Sitten hän kuitenkin oli kohdannut Zodan, haltian joka oli myös päättänyt yrittää pelastaa sen, mitä heidän kansastaan tässä ihmisten valtakunnassa enää pelastettavissa oli ja kohdata aika, jolloin asur olivat kuoleva kansa pystypäin.
Zoda veti itsensä lähelle Aelanin kasvoja ja syleili tätä, painaen kasvonsa tämän valkoisiin, hohtaviin hiuksiin. "Mietin usein, mitä heille tapahtui", Zoda sanoi, äänessään sävy, josta Aelan saattoi erottaa jotain haikeuden ja surun sekaista. Tämä sai prinssin tuntemaan olonsa hienoisen ahdistuneeksi, sillä hän ei ollut tottunut kuulemaan normaalisti itsevarman naisen äänessä epävarmuutta. "Keitä tarkoitat", Aelan kysyi, kääntäen naisen alleen ja suudellen tämän paljasta vatsaa.
Aelan oli nähnyt nuorempana Feenixkuninkaan hovin kauneimmat naiset, mutta kukaan Ulthuanin neidoista ei vetänyt vertoja hänen silmissäään Zodan villille, luonnonomaiselle kauneudelle. Aelan laski huulensa naisen alabasterinvaaleille rinnoille, suudellen niitäkin. Nämä hetket olivat viimeaikoina olleet aivan liian harvassa. Hän oli viettänyt viimeiset kuukaudet hoitaen petomiesten, sekä parin paikallisen kreivin aiheuttamaa selkkausta kaukana Estaliassa - ja huomenna hän oli lähdössä taas. Kuinka hän olisikaan vain halunnut jäädä siihen, kuitenkin samalla tietäen, että hänen itsekurinsa ei sallisi sitä. Tor Álfheimr tarvitsisi sen sormuksen, hänen kansansa tarvitsisi sen.
"Tarkoitan Magnusta ja Orzadia", Zoda sanoi, jatkaen Aelanin ja syleilyä. "Ja Klaraa... ja Samuelia ja Klausia", nainen jatkoi hiljaa. Aelan pysähtyi hetkeksi muistojen vieriessä aaltojen lailla hänen silmiinsä vuosien takaa. "Samuel ja Klaus kuolivat", hän sanoi hiljaa, tuijottaen tyhjää, kunnes hän huomasi Zodan katsovan häntä suoraan silmiin.
Aelan kirosi aina mielessään nähdessään tuon katseen. Joskus hän kielsi koko asian ja toisinaan hän puolusteli itseään ajatellen, että Zoda oli seikkailija yhtä lailla, kyllä hänen kuuluisi ymmärtää. Lopulta kuitenkin hän aina ymmärsi mitä kaikkea tuo katse todella viestitti, eikä hän enää kestänyt katsoa naista silmiin.
"Minä pelkään, että sinä et palaa", Zoda sanoi hiljaa. Ensimmäistä kertaa elämässään Aelan todella ymmärsi, että jos hän ei palaisi, joku vuodattaisi kyyneliä hänen takiaan. Se oli pelottava tunne.
******
Sade piiskasi tammien lehtiä, jotka tempoilivat kovassa tuulessa. Metsässä, puiden alla harmaa taivas pysyi lehtivehmaksen peitossa, mutta tummat pisarat valuivat oksistojen lomasta, kuin kyynelet, joita puut olisivat vuodattaneet.
Alen nojasi kyhmyistä, vanhaa puuta vasten ja sytytti piippunsa, seuraten hiljaa kun joidenkin metrien päässä nuori Wayland istui nuotiolla, Eldirin sitoessa tämän olkapäässä olevaa viiltonaarmua. Aelan kirosi hiljaa, soimaten itseään huolimattomuudestaan. Kuinka hän oli saattanut päästää nuoren velhonhurjapään sähläämään yksinään ihmisjoukkion keskelle? Kuinka hän ylipäätänsä oli saattanut olla niin varomaton, että oli johdattanut itsensä ja toverinsa petomiesten jälkiä seuratessaan suoraan paikkaan, josta myös yksi tämän kirotun maakunnan lukuisista palkkasoturijoukoista, jotka ihmisparonit olivat palkanneet etsimään samaa aarretta, jota haltiatkin metsästivät. Hetkessä kohtaaminen oli muuttunut kahakaksi, jossa ihmisten lukumäärän takia haltioilla ei ollut juurikaan ollut mainittavia mahdollisuuksia. Aelan, Finnálf ja Wayland olivat haavoittuneet lievästi, mutta muuten kaikki olivat säilyneet kunnossa, haltioiden kadottua pian takaisin metsään, josta olivat tulleetkin. Taistelu oli alunperinkin ollut turha. Aelanilla ei ollut mitään halua jäädä taistelmaan jokaisen vastaan tulevan aarteenhavittelijan kanssa. Ainut asia, jonka hän halusi oli sormus, jonka hän tiesi olevan petomiehillä. Prinssi kirosi kahta syvemmin Kaaoksen olioita ja niiden onnea.
Metsäpolulta kuului hiljaisia askeleita, jotka vain haltia saattoi kuulla. Rhy'el asteli tottunein askelein aluskasvillisuuden seassa. Riistanvarartija heitti jousensa maahan ja istahti nuotion ääreen. "Ihmiset eivät seuranneet meitä. Näyttää siltä, että hekin olivat yhtä haluttomia jatkamaan kahakkaa ajettuaan meidät pois", hän sanoi huppunsa varjoista. Sitten metsästäjä veti viittansa alta kolme pitkäjousta, jotka oli kieritetty pellavakankaaseen, sekä kaksi Ishan merkillä varustettua amulettia ja heitti ne nuotion viereen. "Kävin samalla tutkimusmatkalla läheisessä kaupungissa. Oikeista paikoista kysymällä löysin meille kohtuu hinnalla lisävarusteita", hän jatkoi. Aelan hymähti kiitokseksi ja jatkoi piippunsa imemistä.
"Tuo ei ole Laurelornin tupakkaa", Finnálf sanoi, istuutuen hänen viereensä, puun juurelle. Sokean miekkamestarin kasvoilla oli sama mitäänsanomatom ilmeettömyyden maski kuin aina. Tuntui kuin miekkamestari ei olisi ollut huomannutkaan, että he olivat juuri hävinneet taistelun. "Se on puolituiskessua. Lahja ystävältä. Hyvin pitkä aika sitten", Aelan vastasi mietiskellen.
"Sinä syytät itsesi liikaa", vanha haltia täräytti. Aelan nosti toista kulmaansa kysyvästi. Finnálf kaivoi oman piippunsa esille ja täytti sen. "Kun lähdimme kolmekymmentä vuotta sitten etsimään Velendeä, ennen kuin kuulimme, että hänet oli muutettu hirviöksi sinä syytit itseäsi siitä, että petomiehet veivät hänet. Oletko koskaan miettinyt, miksi et löytänyt häntä ajoissa?" miekkamestari kysyi. Aelan sulki silmänsä ja huokasi syvään: "Haluan jo unohtaa, todella. Minä tapoin hänet, sen mitä hänestä oli tullut ja sillä hyvä".
"Sinä et löytänyt häntä ajoissa, koska syytit itseäsi. Vaivuit epätoivoon ja siitä kostonhimoon. Juutuit metsästämään petomiehiä Rakhovista, vaikka kävi selväksi, ettei Velende enää ollut siellä. Vihasi kasvoi liian suureksi ja sumensi ajatuksesi - ja minä olin liian naivi huomatakseni sitä. Viha paitsi vihollisiasi kohtaan, myös itseäsi. Ja kuinka voit odottaa, että muut luottavat sinuun, kun et itsekään luota?", Finnálf jatkoi, tupruttaen piippuaan.
Aelan kiristeli hampaitaan, eikä vastannut. Hän oli ollut tässä tilanteessa vanhan opettajansa kanssa useasti ja tiesi tämän puhuvan totta, mikä vain pahensi hänen ärsytystään. "Mutta sinuun luotetaan Aelan ja sinä vain tarvitset jostain syystä jonkun kertomaan sen itsellesi. Matka Swedlandiin muutti sinut ja mikä tärkeämpää, Zoda muutti sinut. Pilvet väistyivät taas kasvoiltasi. Sinusta tuli se Tor Álfheimrin vahva johtaja joka todella olet ja sinä hymyilit. Usko pois, minä tiedän kun sinä teet niin", Finnálf hymähti.
"Minun ei olisi pitänyt olla niin varomaton", Aelan puuskahti.
"Ja olet vihainen itsellesi?", miekkamestari kysyi.
Aelan oli hetken hiljaa, kunnes hymyn kare nousi hänen kasvoilleen. "Ei, en ole vihainen itselleni. En vain halua epäonnistua", hän sanoi. "Epäonnistut, kun pelkäät sitä", Finnálf lausahti, puhaltaen savurenkaita kosteaan ilmaan. "Ehkäpä niin", Aelan myöntyi. "Oli miten oli, minä en aijo epäonnistua. Tor Álfheimr odottaa paluutani".
Finnálf henkäisi savua syvään. "Joku muukin odottaa", Finnálf sanoi hiljaa. Aelan puri huultaan ja nyökkäsi. Hän muisti sanat jotka Zoda oli sanonut hänelle heidän viimeisenä yönään yhdessä ennen Aelanin lähtöä. Hänellä todellakin oli syy olla epäonnistumatta. Hänellä todellakin oli syy palata takaisin. Hän löytäisi petomiehet ja palauttaisi sormuksen haltioille. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Aelan jaksoi uskoa onnelliseen loppuun. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan hänellä oli syy uskoa niin.
******
Turpaanhan sieltä tuli. Olin yöllä ennen peliä kirjoittanut ylös muistin virkistykseksi miten haltioilla pelataan. Tarkoitukseni oli kirjoittaan: "Deploa -> heitä noppaa -> ammu -> voita peli, mutta jostain syystä tämä oli yöllä paperilla, sekä pelissä käytännössä kääntynyt muotoon:"Deploa -> mene reilusti lähikseen -> älä ammu -> häviä peli. Noh, ensikerralla sovelletaan ensimmäistä ;D. Ei mutta hyvä peli oli ja oli todella mukava päästä pelaamaan DraSaa vastaan pitkästä aikaa. Jengini selvisi onneksi säikähdyksellä ja heitti injuryyn pelkästään full recoverya sekä Aelanille immune to fearin. Varusteiden lisäystä hankittiin kahden lucy charmin, sekä kolmen long bowin muodossa.
Eyes that fire and sword have seen
And horror in the halls of stone
Look at last on meadows green
And trees and hills they long have known.
And horror in the halls of stone
Look at last on meadows green
And trees and hills they long have known.
Re: Kuutamolla - Mordheim kampanja kesäksi
Peetu on viikonlopun Hellsingissä, joten delegoitiin onnettaren homma minulle:
Ja näin päättyi ensimmäinen viikko Nordlandin kesäisillä saloilla. Petomiehet liikkuvat metsissä nopeasti, kuin aaveet ikään, kadoten jäljettömiin takaa-ajajiensa nenän edestä. Samaan aikaan eri tahojen joukot huomaavat, etteivät he ole ensimmäisiä, eivätkä liioin ainoita "aarteen" metsästäjiä. Vihollisia eivät ole ainoastaan petomiehet, vaan jokaisen varjon ja kulman takana saattaa odottaa vihamielinen vastaanotto uudelta taholta. Petomiehet eivät kuitenkaan ole ainoita, jotka tuntevat ja asuttavat Nordlandin tummia saloja. Riivattujen ja mutanttien ryösteleviä joukkoja on nähty viikon kuluessa useaan otteeseen kylien laidoilla, ryöstelemässä maatiloja ja ottamassa yhteen palkkasoturien kanssa. Öisin taas jostain metsän siimeksestä kuuluu susien ulvontaa ja veretön ruumis, jonka kauhusta vääristyneet kasvot ovat jähmettyneet viimeiseen huutoon löytyy makaamasta metsätieltä. Viimeisenä, Nordlandin kylissä kuiskaillaan, että Laurelornin taruissa mainitut herrat ovat saapuneet näille maille ja etsivät jotain, joka kerran kuului metsän lumotuille asukkaille. Jotkut nauravat tavernoissa näille tarinoille, jotkut taas tarkistavat nukkumaan mennessään oviensa lukot vielä kerran, kun taas jotkut istuvat huoneissaan, hiljaa miettien mihin heidän pelaamansa peli lopulta johtaa.
Ja ensiviikon oikea rivi on:
Rune vs. Ahriman
Gilaelin vs. Der Krieghammer
Silvanor vs. Calmari
Slugger vs. DraSa
Ja näin päättyi ensimmäinen viikko Nordlandin kesäisillä saloilla. Petomiehet liikkuvat metsissä nopeasti, kuin aaveet ikään, kadoten jäljettömiin takaa-ajajiensa nenän edestä. Samaan aikaan eri tahojen joukot huomaavat, etteivät he ole ensimmäisiä, eivätkä liioin ainoita "aarteen" metsästäjiä. Vihollisia eivät ole ainoastaan petomiehet, vaan jokaisen varjon ja kulman takana saattaa odottaa vihamielinen vastaanotto uudelta taholta. Petomiehet eivät kuitenkaan ole ainoita, jotka tuntevat ja asuttavat Nordlandin tummia saloja. Riivattujen ja mutanttien ryösteleviä joukkoja on nähty viikon kuluessa useaan otteeseen kylien laidoilla, ryöstelemässä maatiloja ja ottamassa yhteen palkkasoturien kanssa. Öisin taas jostain metsän siimeksestä kuuluu susien ulvontaa ja veretön ruumis, jonka kauhusta vääristyneet kasvot ovat jähmettyneet viimeiseen huutoon löytyy makaamasta metsätieltä. Viimeisenä, Nordlandin kylissä kuiskaillaan, että Laurelornin taruissa mainitut herrat ovat saapuneet näille maille ja etsivät jotain, joka kerran kuului metsän lumotuille asukkaille. Jotkut nauravat tavernoissa näille tarinoille, jotkut taas tarkistavat nukkumaan mennessään oviensa lukot vielä kerran, kun taas jotkut istuvat huoneissaan, hiljaa miettien mihin heidän pelaamansa peli lopulta johtaa.
Ja ensiviikon oikea rivi on:
Rune vs. Ahriman
Gilaelin vs. Der Krieghammer
Silvanor vs. Calmari
Slugger vs. DraSa
Eyes that fire and sword have seen
And horror in the halls of stone
Look at last on meadows green
And trees and hills they long have known.
And horror in the halls of stone
Look at last on meadows green
And trees and hills they long have known.
Re: Kuutamolla - Mordheim kampanja kesäksi
Pistetääs pieni yhteenveto kääpiökarnevaalista:
Lähtökohtaisesti kultistit olivat niskan päällä (enemmän figui, Brutet kohtuuttoman isolla puntillaan...). Kääpelöt kuitenkin pistivät kohtalaisen hyvin hanttiin kovan tafnessin ja kolmen ampujan avulla. Khoaksen pojista kolme joutui OOA. Joukosta kuoli lopullisesti Brethren. Ko. toverin tilalle saatiin kuppakuski. Kyösti sai jonkun vamman ja hänen olisi pitänyt missata pari matsia, joten hänet korvattiin ehjällä kloonilla (kiitos, Eliot). Brute II tuli hulluksi, kun ennen tajuttomaksi kolkkautumista joutui näkemään puolialastomia punakarvaisia kääpiöitä. (jos saan sanoa) (mun on pakko): Kakkosesta tuli aivan vitummoinen tappokone. Neljä hyökkäystä, WS4, S6. %D%D%D
Kärpäspilven ympäröimä Pete sai tason: +1 INIIN! No, onpahan joku, joka pystyy hiukan paremmalla todennäköisyydellä kiipeilemään taloihin ja haistelemaan nurkkien taakse.
Lähtökohtaisesti kultistit olivat niskan päällä (enemmän figui, Brutet kohtuuttoman isolla puntillaan...). Kääpelöt kuitenkin pistivät kohtalaisen hyvin hanttiin kovan tafnessin ja kolmen ampujan avulla. Khoaksen pojista kolme joutui OOA. Joukosta kuoli lopullisesti Brethren. Ko. toverin tilalle saatiin kuppakuski. Kyösti sai jonkun vamman ja hänen olisi pitänyt missata pari matsia, joten hänet korvattiin ehjällä kloonilla (kiitos, Eliot). Brute II tuli hulluksi, kun ennen tajuttomaksi kolkkautumista joutui näkemään puolialastomia punakarvaisia kääpiöitä. (jos saan sanoa) (mun on pakko): Kakkosesta tuli aivan vitummoinen tappokone. Neljä hyökkäystä, WS4, S6. %D%D%D
Kärpäspilven ympäröimä Pete sai tason: +1 INIIN! No, onpahan joku, joka pystyy hiukan paremmalla todennäköisyydellä kiipeilemään taloihin ja haistelemaan nurkkien taakse.
Half-breed kirjoitti:Is answer question?
Re: Kuutamolla - Mordheim kampanja kesäksi
Kolme hahmoa kulki narahtavan rautaportin kautta pienelle kumpareelle, mitä kasteli vuoden pahin myrsky. Hahmojen risaiset viitat heittelehtivät tuulessa antaen kylmän viiman tunkeutua luihin saakka. Kumpareen päällä kohosi pieni hautarakennus, jonka seiniin oli kuvioitu merkkejä, jotka viisaampi tunnistaisi kaaoksen symbooleiksi.
Haudan sinetöity kivilaatta murskautui maan alle johtaviin portaisiin tuoden hieman valoa käytävään. Laiha mies astui sisään portaisiin ja heitti märät hiukset silmiltään. Hänen vaatteensa oli repaleiset ja kuluneet ja hänen päästään työntyi ulos pitkä sarvi. Mies kantoi mukanaan pitkää miekkaa, joka näytti aivan liian painavalta hänelle. Heti miehen perässä laskeutui kaksi miestä, jotka olivat pukeutuneet pitkiin kaapuihin, jotka olivat köytetty tiukasti kiinni nahkaremmeillä.
Miehet laskeutuivat alemmas sytytettyään soihdut itselleen. He saapuivat suureen pyöreään huoneeseen, jonka keskellä oli pyöreä sileäksi hiottu syvennys. Syvennyksen kummallakin puolella oli jättimäiset kivestä veistetyt arkut, joihin kumpaiseenkin oli kaiverrettu lyhyt teksti.
Vasemman puoleisessa arkussa luki "Estaga, sidottu palvelija" ja oikeassa "Matilda, sidottu palvelija". Mies jolla kasvoi sarvi päästä päästi tyytyväisen hymähdyksen ja purki jännittyneisyytensä ulos suhauttamalla ilmaa hampaittensa välistä. Hän oli löytänyt heidät.
Veri valui sileälle pohjalle, josta se valui eteenpäin kohti arkkuja. Arkuista alkoi kuulua hiljaista iljettävää lipetystä, jonka jälkeen selvää nuolemista joka yltyi kova ääniseen maiskutukseen. Arkut alkoivat heilua ja halkeilla. Kaapuihin pukeutuneet miehet valmistautuivat hyökkämään ketjujen kanssa arkusta nousevan olion kimppuun.
***
"Methaz-herra, oletko kunnossa?" palvelia kysyi samalla kuin viimeisesteli ompelutyön Methazin ranteista. Hän sai vastaukseksi vain uupuneen ynähdyksen. Methazin mutatoituneet palvelijat taluttivat mestariaan ulos vanhasta haudasta. Hän oli menettänyt rutkasti verta, mutta se veri oli saanut nyt uuden omistajan.
"Herra, kerro meille jotain noista kahdesta... paholaisesta. Minua hermostuttaa niiden käytös." toinen palvelija jatkoi. Mestari korjasi hieman ryhtiään ja istahti alas märälle kiveykselle. "He eivät ole sen enempää paholaisia kuin tekään, rakkaat käteni, mutta he ovat olleet pitkän aikaa säilyttönä omiin hautoihinsa. He haluavat vain hieman saada elämää takaisin suoniinsa. Muutama vuosi aiemmin eräs haltia leikkasi heidät hautoihinsa, mutta kuten tiedätte, että jumalien siunaamia ruumiita ei tapeta lopullisesti niin helposti. Luovutin omaa vertani heille, että he heräisivät ja toisivat nyt minun tahtoni mukaan".
He istuivat hetken hiljaa katsellen kahden jättimäisen otuksen hautausmaan tuhoamista, kunnes Methaz jatkoi. "Estaga on heistä vanhempi. Hän oli saanut elinkautisen vankeustuomion huhuista lievästä kaaoksen jumaliin palvomisesta. Kuitenkin hän oli saanut kosketuksen ja eli melkein satakaksikymmentä vuotta ihmisten vankiloissa. Lopulta kun hänet löydettiin vankilasta hän ei näyttänyt enää ihmiseltä vaan enemmän tältä kuin voitte nähdä hänet nyt. Vartijat sivalsivat häneen syviä haavoja, mutta Estagan suonissa sykki polttava happo jota singahteli vartioiden päälle saaden heidät huutamana tuskasta".
Tässä välissä Methaz piti pienen tauon ja hymyili katsellen Estagan vääntävän pieneltä myyrältä niskat nurin ennen sen syömistä. Vasen palvelija kysyi edelleen "Methaz-herra, entäpä tuo toinen? Miksi emme köyttäneet sitäkin?". "Estaga on rutkasti vaarallisempi ja voimakkaampi kuin Matilda, siksi me köytimme vain Estagan. Olisi virhe jättää hänet köyttämättä kiinni, koska hän on melkein liiankin vahva jopa silloin. Häntä ei saa jättää vapaaksi kahleista. Matilda taas on vasta nuori. Hänet synnytti eräs epäonninen nainen. Matilda syntyi jättimäisenä ja hänen äitinsä repesi kahtia, ehkä osakseen siksi että Matilda itse repi lääkärin sekä puolet sängystä kahtia." Methaz jatkoi tarinaansa.
Matilda kulki hitaasti mestarinsa luokse raahaten jättimäistä miekkaa mukaan. Hänen ennen vaarallinen skorpioonin häntänsä oli nyt kieppunut kehon ympärille voimattomana. Matildan hiukset oli sidottu nutturalle ja suun edessä oli kova nahkainen suojus.
***
Methaz oli menettänyt rutkasti verta ja hän etsi sopivaa paikkaa levätä keskeltä rauniokaupunkia. Hänen oikea ja vasen palveliansa raahasivat mestariaan mukana jatkuvasti nuuskien ilmaa.
Yllättäen Matilda päästi korskahtavan kiljahduksen ja lähti juoksemaan arvaamatta eteenpäin. Pian hänen jälkeensä Estaga teki saman, mutta ennen lähtöään hän puhui muutaman sanan sihisevää kieltä. "Ei voi olla totta..." Methaz ymmärsi mitä Estaga oli sanonut "Matilda on vaistonnut jonkinlaisen epäkuolleitten ryhmittymän,
Methaz hoiperteli edelleen ranteista verta tihkuen rauniotalon suojiin. Hän katseli kuinka Estaga ja Matilda juoksivat seuraavaan taloon kuuntelemaan askelten ääniä. Kuitenkin nopeammin kuin Methaz olisi voinut koskaan reagoida puisen ikkunan läpi syöskyi suuri karvainen susi, joka upotti hampaansa hänen ihoonsa. Methaz oli menettänyt jo melkein liikaa verta ja nyt hän vuotaisi vielä lisää.
Methazin silmissä alkoi sumeta tilanteen tapahtumat, mutta hän huomasi keskipihalla Estagan ja Matildan tyhjentämässä sitä vihollisjoukoilta. "Minun... sidotut palvelijani..." hän henkäisi hiljaa ja antoi väsymyksen tehdä tehtävänsä.
***
Methaz heräsi myöhemmin samasta talosta. Hänen vierellään makasi yksi koiran ruumis, jota oikea palvelia paistoi pienen nuotion päällä. Matilda seisoi oven sussa vartiossa ja tarkkaili jatkuvasti ilmaa.
"Minun täytyy levätä hetki. Huomenna jatkamme matkaamme kaupungin läpi toivoen, että pääsisimme mahdollisimman huomaamattomasti määränpäähän. Toisaalta... minusta tuntuu että tämä päivä todisti sen, että me emme ole ehkä enää niin heikossa asemassa kuin tänne tullessamme muutama päivä sitten." Methaz sanoi vieläkin uupuneena ja otti vastaan paistetun koiran jalan.
---
Kirjottelin nyt jotain kun en ollut vielä mitään alkutarinaankaan kirjottanut porukalle. Tinoa vastaan tänään pelattu ja vaikka en saanutkaan niitä taloja haltuuni niin hyvin Estaga ja Matilda hakkasivat. Toisella vuorolla vaan jostain sinkoutui LENTÄVÄ SIRKKELI joka veti magisterin samointein out of actioniin.
Petomiehiä seuraavaksi. Noh, onneksi kehityin ihan rutkasti. :)
ps. antakaa anteeksi hiton kökkö teksti. 10 tunnin työpäivät + puoli kahdelta yöllä kirjottaminen ei ole ihan järkevää. Nukahdin kolmesti kirjottaessani sitä - aika tylsää tekstiä selvästi.
Haudan sinetöity kivilaatta murskautui maan alle johtaviin portaisiin tuoden hieman valoa käytävään. Laiha mies astui sisään portaisiin ja heitti märät hiukset silmiltään. Hänen vaatteensa oli repaleiset ja kuluneet ja hänen päästään työntyi ulos pitkä sarvi. Mies kantoi mukanaan pitkää miekkaa, joka näytti aivan liian painavalta hänelle. Heti miehen perässä laskeutui kaksi miestä, jotka olivat pukeutuneet pitkiin kaapuihin, jotka olivat köytetty tiukasti kiinni nahkaremmeillä.
Miehet laskeutuivat alemmas sytytettyään soihdut itselleen. He saapuivat suureen pyöreään huoneeseen, jonka keskellä oli pyöreä sileäksi hiottu syvennys. Syvennyksen kummallakin puolella oli jättimäiset kivestä veistetyt arkut, joihin kumpaiseenkin oli kaiverrettu lyhyt teksti.
Vasemman puoleisessa arkussa luki "Estaga, sidottu palvelija" ja oikeassa "Matilda, sidottu palvelija". Mies jolla kasvoi sarvi päästä päästi tyytyväisen hymähdyksen ja purki jännittyneisyytensä ulos suhauttamalla ilmaa hampaittensa välistä. Hän oli löytänyt heidät.
Veri valui sileälle pohjalle, josta se valui eteenpäin kohti arkkuja. Arkuista alkoi kuulua hiljaista iljettävää lipetystä, jonka jälkeen selvää nuolemista joka yltyi kova ääniseen maiskutukseen. Arkut alkoivat heilua ja halkeilla. Kaapuihin pukeutuneet miehet valmistautuivat hyökkämään ketjujen kanssa arkusta nousevan olion kimppuun.
***
"Methaz-herra, oletko kunnossa?" palvelia kysyi samalla kuin viimeisesteli ompelutyön Methazin ranteista. Hän sai vastaukseksi vain uupuneen ynähdyksen. Methazin mutatoituneet palvelijat taluttivat mestariaan ulos vanhasta haudasta. Hän oli menettänyt rutkasti verta, mutta se veri oli saanut nyt uuden omistajan.
"Herra, kerro meille jotain noista kahdesta... paholaisesta. Minua hermostuttaa niiden käytös." toinen palvelija jatkoi. Mestari korjasi hieman ryhtiään ja istahti alas märälle kiveykselle. "He eivät ole sen enempää paholaisia kuin tekään, rakkaat käteni, mutta he ovat olleet pitkän aikaa säilyttönä omiin hautoihinsa. He haluavat vain hieman saada elämää takaisin suoniinsa. Muutama vuosi aiemmin eräs haltia leikkasi heidät hautoihinsa, mutta kuten tiedätte, että jumalien siunaamia ruumiita ei tapeta lopullisesti niin helposti. Luovutin omaa vertani heille, että he heräisivät ja toisivat nyt minun tahtoni mukaan".
He istuivat hetken hiljaa katsellen kahden jättimäisen otuksen hautausmaan tuhoamista, kunnes Methaz jatkoi. "Estaga on heistä vanhempi. Hän oli saanut elinkautisen vankeustuomion huhuista lievästä kaaoksen jumaliin palvomisesta. Kuitenkin hän oli saanut kosketuksen ja eli melkein satakaksikymmentä vuotta ihmisten vankiloissa. Lopulta kun hänet löydettiin vankilasta hän ei näyttänyt enää ihmiseltä vaan enemmän tältä kuin voitte nähdä hänet nyt. Vartijat sivalsivat häneen syviä haavoja, mutta Estagan suonissa sykki polttava happo jota singahteli vartioiden päälle saaden heidät huutamana tuskasta".
Tässä välissä Methaz piti pienen tauon ja hymyili katsellen Estagan vääntävän pieneltä myyrältä niskat nurin ennen sen syömistä. Vasen palvelija kysyi edelleen "Methaz-herra, entäpä tuo toinen? Miksi emme köyttäneet sitäkin?". "Estaga on rutkasti vaarallisempi ja voimakkaampi kuin Matilda, siksi me köytimme vain Estagan. Olisi virhe jättää hänet köyttämättä kiinni, koska hän on melkein liiankin vahva jopa silloin. Häntä ei saa jättää vapaaksi kahleista. Matilda taas on vasta nuori. Hänet synnytti eräs epäonninen nainen. Matilda syntyi jättimäisenä ja hänen äitinsä repesi kahtia, ehkä osakseen siksi että Matilda itse repi lääkärin sekä puolet sängystä kahtia." Methaz jatkoi tarinaansa.
Matilda kulki hitaasti mestarinsa luokse raahaten jättimäistä miekkaa mukaan. Hänen ennen vaarallinen skorpioonin häntänsä oli nyt kieppunut kehon ympärille voimattomana. Matildan hiukset oli sidottu nutturalle ja suun edessä oli kova nahkainen suojus.
***
Methaz oli menettänyt rutkasti verta ja hän etsi sopivaa paikkaa levätä keskeltä rauniokaupunkia. Hänen oikea ja vasen palveliansa raahasivat mestariaan mukana jatkuvasti nuuskien ilmaa.
Yllättäen Matilda päästi korskahtavan kiljahduksen ja lähti juoksemaan arvaamatta eteenpäin. Pian hänen jälkeensä Estaga teki saman, mutta ennen lähtöään hän puhui muutaman sanan sihisevää kieltä. "Ei voi olla totta..." Methaz ymmärsi mitä Estaga oli sanonut "Matilda on vaistonnut jonkinlaisen epäkuolleitten ryhmittymän,
Methaz hoiperteli edelleen ranteista verta tihkuen rauniotalon suojiin. Hän katseli kuinka Estaga ja Matilda juoksivat seuraavaan taloon kuuntelemaan askelten ääniä. Kuitenkin nopeammin kuin Methaz olisi voinut koskaan reagoida puisen ikkunan läpi syöskyi suuri karvainen susi, joka upotti hampaansa hänen ihoonsa. Methaz oli menettänyt jo melkein liikaa verta ja nyt hän vuotaisi vielä lisää.
Methazin silmissä alkoi sumeta tilanteen tapahtumat, mutta hän huomasi keskipihalla Estagan ja Matildan tyhjentämässä sitä vihollisjoukoilta. "Minun... sidotut palvelijani..." hän henkäisi hiljaa ja antoi väsymyksen tehdä tehtävänsä.
***
Methaz heräsi myöhemmin samasta talosta. Hänen vierellään makasi yksi koiran ruumis, jota oikea palvelia paistoi pienen nuotion päällä. Matilda seisoi oven sussa vartiossa ja tarkkaili jatkuvasti ilmaa.
"Minun täytyy levätä hetki. Huomenna jatkamme matkaamme kaupungin läpi toivoen, että pääsisimme mahdollisimman huomaamattomasti määränpäähän. Toisaalta... minusta tuntuu että tämä päivä todisti sen, että me emme ole ehkä enää niin heikossa asemassa kuin tänne tullessamme muutama päivä sitten." Methaz sanoi vieläkin uupuneena ja otti vastaan paistetun koiran jalan.
---
Kirjottelin nyt jotain kun en ollut vielä mitään alkutarinaankaan kirjottanut porukalle. Tinoa vastaan tänään pelattu ja vaikka en saanutkaan niitä taloja haltuuni niin hyvin Estaga ja Matilda hakkasivat. Toisella vuorolla vaan jostain sinkoutui LENTÄVÄ SIRKKELI joka veti magisterin samointein out of actioniin.
Petomiehiä seuraavaksi. Noh, onneksi kehityin ihan rutkasti. :)
ps. antakaa anteeksi hiton kökkö teksti. 10 tunnin työpäivät + puoli kahdelta yöllä kirjottaminen ei ole ihan järkevää. Nukahdin kolmesti kirjottaessani sitä - aika tylsää tekstiä selvästi.
Re: Kuutamolla - Mordheim kampanja kesäksi
Millonkas sluggerille kävis matsi?
Itse olen lähes poikkeuksetta vapaa joka päivä ja kellon ajasta riippumatta. Ainut tuo ens viikonloppu, kun on juhannus, saattaa olla semmonen etten Joensuussa ole.
Itse olen lähes poikkeuksetta vapaa joka päivä ja kellon ajasta riippumatta. Ainut tuo ens viikonloppu, kun on juhannus, saattaa olla semmonen etten Joensuussa ole.
Immune to illusions and scientifical blows.
Armed with black magic, spears and crossbows.
http://jonitanskanen.wix.com/dtd-design
Armed with black magic, spears and crossbows.
http://jonitanskanen.wix.com/dtd-design
- Teonanacatl
- Viestit: 2035
- Liittynyt: Su 26.01.2003 19:10
- Paikkakunta: Joensuu, "fluffipelaajien luvattu karkkimaa"
Re: Kuutamolla - Mordheim kampanja kesäksi
Miullakin on täysvapaata koko viikko kai, ellen oo menny sopimaan mitään, mitä en muista.DraSa kirjoitti:Millonkas sluggerille kävis matsi?
Itse olen lähes poikkeuksetta vapaa joka päivä ja kellon ajasta riippumatta. Ainut tuo ens viikonloppu, kun on juhannus, saattaa olla semmonen etten Joensuussa ole.
Mut miten ois tiistai, klo 13?
"Kuunnelkaa lapset Teonanacatlia, joka tietää asiasta
hieman kauemmin pelanneena..."
- Illumina
"Teonanacatl ounaa."
- Usermaatra
"Något sagt i latin låter djupt."
-Trad.
hieman kauemmin pelanneena..."
- Illumina
"Teonanacatl ounaa."
- Usermaatra
"Något sagt i latin låter djupt."
-Trad.
Re: Kuutamolla - Mordheim kampanja kesäksi
Käypi käypi.Slugger kirjoitti:Mut miten ois tiistai, klo 13?
Pystytkö käydä varaamassa pöydän?
Immune to illusions and scientifical blows.
Armed with black magic, spears and crossbows.
http://jonitanskanen.wix.com/dtd-design
Armed with black magic, spears and crossbows.
http://jonitanskanen.wix.com/dtd-design
- Teonanacatl
- Viestit: 2035
- Liittynyt: Su 26.01.2003 19:10
- Paikkakunta: Joensuu, "fluffipelaajien luvattu karkkimaa"
Re: Kuutamolla - Mordheim kampanja kesäksi
Minäpä kipasen.DraSa kirjoitti:Käypi käypi.Slugger kirjoitti:Mut miten ois tiistai, klo 13?
Pystytkö käydä varaamassa pöydän?
"Kuunnelkaa lapset Teonanacatlia, joka tietää asiasta
hieman kauemmin pelanneena..."
- Illumina
"Teonanacatl ounaa."
- Usermaatra
"Något sagt i latin låter djupt."
-Trad.
hieman kauemmin pelanneena..."
- Illumina
"Teonanacatl ounaa."
- Usermaatra
"Något sagt i latin låter djupt."
-Trad.
Re: Kuutamolla - Mordheim kampanja kesäksi
Heipä hei!
Minulla ei ole oikeastaan muuta nyt tällä kertaa kerrottavana, kuin että yritän epätoivoisesti saada itseni kirjoittamaan jotain luovaa, mutta ennenkaikkea leikin tämän päivän Word Perfectillä ja tutustuin siihen uudelleen. .pdf formaatti, Adoben hieno readeri, kuvankäsittelyohjelma ja Word Perfect siirtyivät hetkeksi tekemään saumatonta yhteistyötä, ja ajatukseni saada Joensuun käyttämät perussäännöt, mahdolliset house rulet ja jo vakiintuneet sääntömodifikaatiot samoihin kansiin sai uutta tuulta purjeisiinsa. Sain aimo kasan art workia Empire in Flames kirjoista vain copy/paste menetelmällä suoraan .pdf readerista, ja tekstin saa copy/pastettua sääntökirjoista ja Empire in Flamesista varsin helposti.
Tarkoitus olisi ehkä saada jossain vaiheessa kopioitua valikoidusti kaikki tähdellinen säännöistä ja Empire in Flamesista, warbandeja myöten mahdollisesti, uuteen muottiin. Yhden ison homman jälkeen olisi yksinkertaista muutella sääntöjä, lisäillä skillejä, vaihdella sanamuotoja ja tehdä vaikka sun mitä tiedostoon. Tietty minulla on iso homma pelkästään tuon tekstinkäsittelyohjelman oppimisessa, Word Perfectiä kun olen toki käyttänyt mutta se on yhä varsin tuntematon pinnan alta. Vaikuttaa todella modifioituvalta työkalulta, ja tähän mennessä olen nähnyt aika paljon hyvää järjestelmässä.
Olisko kellään kiinnostusta saada tällaista mahdollisuutta itselleen? .pdf mahdollisuuden lisäksi kellä tahansa olisi mahdollisuus käsitellä sääntökirjaa, jos omistaa word perfectin. Peruswordilla en rupea tuota tekemään, se kun on niin kömpelö ja avuton laitos.
Tässä kuitenkin ensimakua. Miltä näyttäisi, jos saisi tuohon laatutasoon säädettyä Runic editionin Mordheimin sääntökirjasta?
http://www.cabal-ostium.net/Kraus/Ravenhillcore.pdf
Kaiken tämän lisäksi voisi liittää Dual Wield skillin skillin Weapons Training alle. Sitä nyt ei kukaan kuitenkaan ihan tosissaan ole ottamassa muuten, niin sama liittää skillit toisiinsa, niin niistä pääsee joskus hyötymäänkin. Weapons training kuitenkin on aika looginen pari dual wieldille, eikö?
Runedit\\ Ja lisää tylsähkön päivän mietteitä ja tuotoksia. Vien tällaisen läpyskän fantsuun huomenna. Noita voi muutella ja tulostella uusia jatkuvasti, jotta vien nyt ton ja jos tulee sanomista niin printtailen uuden. Valituksen aihetta?
Minulla ei ole oikeastaan muuta nyt tällä kertaa kerrottavana, kuin että yritän epätoivoisesti saada itseni kirjoittamaan jotain luovaa, mutta ennenkaikkea leikin tämän päivän Word Perfectillä ja tutustuin siihen uudelleen. .pdf formaatti, Adoben hieno readeri, kuvankäsittelyohjelma ja Word Perfect siirtyivät hetkeksi tekemään saumatonta yhteistyötä, ja ajatukseni saada Joensuun käyttämät perussäännöt, mahdolliset house rulet ja jo vakiintuneet sääntömodifikaatiot samoihin kansiin sai uutta tuulta purjeisiinsa. Sain aimo kasan art workia Empire in Flames kirjoista vain copy/paste menetelmällä suoraan .pdf readerista, ja tekstin saa copy/pastettua sääntökirjoista ja Empire in Flamesista varsin helposti.
Tarkoitus olisi ehkä saada jossain vaiheessa kopioitua valikoidusti kaikki tähdellinen säännöistä ja Empire in Flamesista, warbandeja myöten mahdollisesti, uuteen muottiin. Yhden ison homman jälkeen olisi yksinkertaista muutella sääntöjä, lisäillä skillejä, vaihdella sanamuotoja ja tehdä vaikka sun mitä tiedostoon. Tietty minulla on iso homma pelkästään tuon tekstinkäsittelyohjelman oppimisessa, Word Perfectiä kun olen toki käyttänyt mutta se on yhä varsin tuntematon pinnan alta. Vaikuttaa todella modifioituvalta työkalulta, ja tähän mennessä olen nähnyt aika paljon hyvää järjestelmässä.
Olisko kellään kiinnostusta saada tällaista mahdollisuutta itselleen? .pdf mahdollisuuden lisäksi kellä tahansa olisi mahdollisuus käsitellä sääntökirjaa, jos omistaa word perfectin. Peruswordilla en rupea tuota tekemään, se kun on niin kömpelö ja avuton laitos.
Tässä kuitenkin ensimakua. Miltä näyttäisi, jos saisi tuohon laatutasoon säädettyä Runic editionin Mordheimin sääntökirjasta?
http://www.cabal-ostium.net/Kraus/Ravenhillcore.pdf
Kaiken tämän lisäksi voisi liittää Dual Wield skillin skillin Weapons Training alle. Sitä nyt ei kukaan kuitenkaan ihan tosissaan ole ottamassa muuten, niin sama liittää skillit toisiinsa, niin niistä pääsee joskus hyötymäänkin. Weapons training kuitenkin on aika looginen pari dual wieldille, eikö?
Runedit\\ Ja lisää tylsähkön päivän mietteitä ja tuotoksia. Vien tällaisen läpyskän fantsuun huomenna. Noita voi muutella ja tulostella uusia jatkuvasti, jotta vien nyt ton ja jos tulee sanomista niin printtailen uuden. Valituksen aihetta?
Re: Kuutamolla - Mordheim kampanja kesäksi
Niin tuota noin, Silvanor, kävisikö peli ke tai to puolenpäivän aikoihin?
Half-breed kirjoitti:Is answer question?
Re: Kuutamolla - Mordheim kampanja kesäksi
Perjantai/ Lauantai olisivat paremmat päivät. Mulla on autokoulu just ke/ to, ja sitä ennen pitää olla isukin raksalla paiskimassa.
Re: Kuutamolla - Mordheim kampanja kesäksi
Perjantai kyllä käy, ellei fanttila ole juhannussyistä kiinni (???). Paras olisi varmaan joskus 12-16 välisenä aikana.silvanor kirjoitti:Perjantai/ Lauantai olisivat paremmat päivät. Mulla on autokoulu just ke/ to, ja sitä ennen pitää olla isukin raksalla paiskimassa.
[edit] Jepulis, eli käykö silvanor ensi viikolla joku arkipäivä n. puolen päivän aikaan?
Viimeksi muokannut xxxxxxx, Ti 17.06.2008 19:59. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Half-breed kirjoitti:Is answer question?
Re: Kuutamolla - Mordheim kampanja kesäksi
Fantsulandia on sulki perjantain ja lauantain, josko peliä kannattaisi suunnitella tuonne jussin jälkeiseen aikaan =)
- A -
- A -
- Teonanacatl
- Viestit: 2035
- Liittynyt: Su 26.01.2003 19:10
- Paikkakunta: Joensuu, "fluffipelaajien luvattu karkkimaa"
Re: Kuutamolla - Mordheim kampanja kesäksi
Jeah, pätkittiin tänään DraSan kanssa. Insinöörimarksmenit on tiukkaa settiä, eivät edes coverin takana olleet turvassa marienburgilaisten lihavat mahat. Jossain nelosvuoron paikkeilla näytti meikäläisen kannalta turhan pahalta, kun DraSan warbandin suurin lössi hönkii päin karkuun ryömiviä Younbloodia, Championia ja Warrua. Onneksi aiheuttamani tapot riittivät routtiin, toisella routtiheitolla ei kapteenin moraali enää kestänyt ja Marienburgin pojjaat pötkivät karkuun kuin aropuput.
Hyvä peli se oli, tiukkaa vääntöä.
Hyvä peli se oli, tiukkaa vääntöä.
"Kuunnelkaa lapset Teonanacatlia, joka tietää asiasta
hieman kauemmin pelanneena..."
- Illumina
"Teonanacatl ounaa."
- Usermaatra
"Något sagt i latin låter djupt."
-Trad.
hieman kauemmin pelanneena..."
- Illumina
"Teonanacatl ounaa."
- Usermaatra
"Något sagt i latin låter djupt."
-Trad.
Re: Kuutamolla - Mordheim kampanja kesäksi
Tervehdys
Puskin siis takavasemmalta jälkijunassa mukaan kampanjaan, toivon mukaan ketään ei haittaa. Pelaan rotilla, tiimi on tuolla jengit osiossa jo nähtävillä. Arpooko vetäjät minulle vastustajan, vai kuinka? Ei kannattane jäädä odottelemaan Kimmon mahdollista mukaantuloa. Ehdin pelaamaan maanantaisin, tai ti-pe aamupäivästä ainakin.
Puskin siis takavasemmalta jälkijunassa mukaan kampanjaan, toivon mukaan ketään ei haittaa. Pelaan rotilla, tiimi on tuolla jengit osiossa jo nähtävillä. Arpooko vetäjät minulle vastustajan, vai kuinka? Ei kannattane jäädä odottelemaan Kimmon mahdollista mukaantuloa. Ehdin pelaamaan maanantaisin, tai ti-pe aamupäivästä ainakin.
"Payment accepted in radioactive matter, esoteric tomes or human souls."
Re: Kuutamolla - Mordheim kampanja kesäksi
Toki mukaan mahtuu =).
Paras vaihtoehto on varmaan, että minä tai Peetu arvomme jonkun pelaamaan ylimääräisen pelin kanssasi joko niin, että pelaatte vaan ihan normaalisti, tai sitten niin, että se toinen osapuoli ei koe mitään propseja tai sanktioita pelistä, aivan kuin sitä ei hänen osaltaan olisi käytykään, jotta "tasapaino" pelien määrässä säilyy. Jos ehdit mukaan vielä tälle kierrokselle, niin jees, pelaamme Peetun kanssa venäläistä rulettia vastustajastasi.
Paras vaihtoehto on varmaan, että minä tai Peetu arvomme jonkun pelaamaan ylimääräisen pelin kanssasi joko niin, että pelaatte vaan ihan normaalisti, tai sitten niin, että se toinen osapuoli ei koe mitään propseja tai sanktioita pelistä, aivan kuin sitä ei hänen osaltaan olisi käytykään, jotta "tasapaino" pelien määrässä säilyy. Jos ehdit mukaan vielä tälle kierrokselle, niin jees, pelaamme Peetun kanssa venäläistä rulettia vastustajastasi.
Eyes that fire and sword have seen
And horror in the halls of stone
Look at last on meadows green
And trees and hills they long have known.
And horror in the halls of stone
Look at last on meadows green
And trees and hills they long have known.
Re: Kuutamolla - Mordheim kampanja kesäksi
Night Runnerit ottavat kamansa Henchmen-varustelistalta -> ei saa flailia.Entrooppi@jengiketju kirjoitti:Krit, Snikritin perillinen (Night Runner)
M 6 WS 2 BS 3 S 3 T 3 W 1 I 4 A 1 Ld 4
-Flail
-Sling
-Dagger
Half-breed kirjoitti:Is answer question?
Re: Kuutamolla - Mordheim kampanja kesäksi
Kas, olet oikeassa. Pahoittelen.
"Payment accepted in radioactive matter, esoteric tomes or human souls."
Re: Kuutamolla - Mordheim kampanja kesäksi
Täällä olisi vielä yksi innokas mukaan. Pistän listaa jossain vaiheessa, kunhan pääsen täältä etelän "lomalta" pois.
Joensuun Pöytäpeliyhdistys
Re: Kuutamolla - Mordheim kampanja kesäksi
Joo, tuntuis vähän pölöjältä pelata matsia, joka ei toiselle pelaajalle ole matsi. Ainakin ittestäni. Mie olen valmis kyl pelaamaan esim. heti ens viikolla ihan hyvin. Mites Pikku, ootko millon tulossa sekaan?
"Payment accepted in radioactive matter, esoteric tomes or human souls."