Seireenien laulu - Winterian II

[Executioner]

Yksisilmäinen, risupartainen tarkka-ampuja Marcyn maleksi kolmosbunkkerin kapeilla käytävillä, polttaen tupakkia törkeästi komissaari Farcanin huoneen ulkopuolella. Veteraani painoi korvansa vasten huoneen ovea ja yritti saada selvää, mitä sisällä sanottiin.

Sarcan ja Marcyn olivat tuumineet aiemmin päivällä, että olisi kiva tietää, minne meridianlaiset seuraavaksi lähetettäisiin taistelemaan. Sarcan oli ehdottanut, että olisi hyvä idea salakuunnella komissaarin ja inkvisiittori Horathion keskusteluja. Tähän mennessä mitään ei ollut selvinnyt, mutta toivottavasti nyt selviäisi jotain kuulemisen arvoista. Marcyn pudotti tupakantumpin maahan ja astui raskaalla maihinnousukengällään sen päälle. Ovi oli ikävän äänieristetty, eikä tarkka-ampujan kuulo ollut enää vuosiin ollut entisen veroinen. Lähellä räjähtäneet kymmenet kranaatit eivät olleet auttaneet asiaa.

Mies katseli arvioiden ympärilleen ja huomasi katonrajassa ilmastointiputken huoltoluukun. Hetkessä hän oli noutanut paikalle muutaman tyhjän ammuslaatikon, noussut niiden avulla ylös ja ruuvannut huoltoluukun ruuvit irti tunnistuslaatoillaan. Sisään pääseminen oli kokonaan toinen juttu, sillä leveäharteiselle sotilaalle ahtaaseen ilmastointiputkeen tunkeutuminen oli suoritus sinänsä.

Lopulta veteraani onnistui ahtautumaan sisään ja ryömimään niin paljon eteenpäin, että kuuli, mitä huoneessa puhuttiin.

“.. En usko. Luultavasti ne perääntyvät ja yrittävät kutsua lisää demoneita ennen kuin palaavat, Farcan. Nämä lahkolaiset eivät ole tavallisia, vaahtosuisia raivohulluja. Näillä on johtaja, joka vetelee naruja. Joka tapauksessa, Valaistuneet tuhoavat nämä vääräuskoiset kädenkäänteessä.” Ääni kuului selvästi sille kuvottavalle inkvisiittorinperkeleelle, joka oli laskeutunut tänne avaruusmariininiensa kera ja kääntänyt taistelun kulun.

“Sitä en epäile, hyvä mestari Horathio, mutta mitä teemme Seireeneille?”

“No mitä luulet, imbesilli? Menettelemme kuten aina, kun kaartilaiset ovat kosketuksissa demoneihin. Jaamme kaikille kunniamitalit, jonka jälkeen teloitamme jokaisen. Emme ota riskejä. Jos yksikin näistä heikkotahtoisista selviäisi elossa palvelusaikansa ja palaisi levittämään tarinoitaan Merdianille, olisi se suuri onnettomuus Keisarilliselle kirkolle. Kokoa joukot ylihuomiseksi, Farcan, niin hoidamme sen alta.”

Seuraavaksi kuului askelia ja oven avaus. Muutaman askeleen jälkeen Horathio puhui taas. “Farcan, mitä nämä ammuslaatikot tekevät käytävällä?”

“Mitkä hemmetin ammuslaatikot? Ei siinä pitäisi mitään ammuslaatikoita olla.”

“No, on kuitenkin. Käske miestesi viedä ne pois lojumasta keskellä käytävää.”

Marcyn sadatteli itsekseen ja lähti ryömimään takaperin, vain huomatakseen, että oli jumissa.


***


“”Hei! Tietääkö kukaan missä ***** Marcyn on? Sitä ei oo näkyny koko päivänä. Onkse menny ulos tai saanu Farcanilta kuulan kalloonsa?” Puhuja oli ’Tohtori’ Vychad, yksikön harvahampainen lääkintämies. Vychad oli saanut lempinimensä ‘Tohtori’, kun oli suorittanu leikkauksen haavoittuneelle kaartilaiselle kuulakärkikynällä, sahamiekalla ja kahdella syömäpuikolla, vieläpä niin, että mies oli kävellyt operaation jälkeen. Vychadista oli sen jälkeen tullut Meridian-joukkojen elävä legenda.

“Ei voi tietää. Kai se on jossain kävelyllä tai runkkaamassa kiväärinsä kanssa jossain”, vastasi Anquillian Dar’Ann, susimainen, pitkätukkainen ja uskomattoman hyvän tuurin omaava panssarintorjuntayksikön kaveri.

“No helvetti. Mä lähen ainakin etsimään sitä. Meillä on kokoontuminen pihalla viiden tunnin kuluttua, eikä sitä näy missään. Farcan nylkee sen elävältä jossei se tuu”, Vychad sanoi ja nousi ylös lähteäkseen. Vylad Iranian, kapteeni, nousi myös ja totesi tulevansa mukaan, kun ei ollut muutakaan tekemistä. He päättivät käydä ensi töikseen katsomassa, olisiko Farcanilla mitään tietoa Marcynistä.

“Mitähän se kokoontuminen on?” Iranian tuumi ääneen parivaljakon kävellessä hiilenharmaita käytäviä pitkin. Vychad kohautti olkapäitään.

“Kai se inkvisiittori pitää jonkun ***** puheen jostain urhoollisuudesta ja antaa meille seuraavan paskahomman. Luultavasti käskee kävelemään alasti sinne kulttilaisten tukikohtaan, jotta Keisarin pikku kultapojut voi tulla perässä ja lakaista voiton kotiin.”

“Niin varmaankin. Vituttaa, kun joudutaan tekemään kaikki työ ja hinaamaan jossain hikisessä bunkkerissa monta kuukautta, ja sitten jotkut Valaistuneet tulee ja..”

“saakuli! Auttakaa mut vittuun täältä!”

Vychad pysähtyi ja tuijotti suu auki Iraniania, joka oli lähes yhtä hölmistynyt. Kaksikko pyörähteli ympyrää, yrittäen paikantaa äänen.

“Täällä ilmastointiputkessa, juma. Auttakaa vittuun täältä!”

“Marcyn? Mitä persettä? Mitä sä teet ilmastointiputkessa?” Vychad tiedusteli kiivetessään parin käytävällä lojuvan ammuslaatikon päälle nähdäkseen ilmastointiputkeen. Marcynin mutaiset kengänpohjat olivat iloisesti tervehtimässä meridianlaista.

“No kerron kun pääsen pois. Auttakaa nyt helvetti älkääkä udelko typeriä.”

Pikaisen Farcan-tarkistuksen jälkeen Vychad ja Iranian kapusivat ammuslaatikoiden päälle ja ryhtyivät vetämään Marcynia ulos. Strategia ei oikein toiminut, ja aiheutti suunnatonta valitusta ja kiroilua tarkka-ampujan osalta. Kymmenisen minuutin kuluttua kolmikko antoi periksi ja ryhtyi miettimään uudenlaista lähestymistapaa.

“Jos irrotetaan pala putkea ja leikataan Marcyn irti?”, Iranian ehdotti. Vychad pudisti päätään. “Sitten pitäisi tuhota koko komissaarin toimisto. Ei onnistu. Pitää saada Marcyn ulos niin, ettei ulospäin näy, että jotain on tapahtunut. Jos vaikka..”

“Jos vaikka mitä?”

Kaikki kolme sotilasta valahtivat kalmankalpeiksi, vaikkei sitä Marcynistä voinut nähdä, hän kun oli edelleen ilmastointiputkessa.

Iranian katsoi suu auki paikalle tullutta Farcania ja teki hätäisesti kunniaa, Vychad seurasi perässä. Komissaari katseli kaksikkoa epäilevästi ja hänen toinen kätensä alkoi liukua kohti käsiasetta.

“Me.. tuota.. ööh..” Vychad änkytti. Farcan kohotti toista kulmaansa tavalla, jonka Seireenien veteraanit tunsivat liiankin hyvin. Komissaari Farcan kohotti kulmiaan tuolla tavalla vain ollessaan erityisen tyytymätön. Ja kun Keisarikunnassa ylempi upseeri oli tyytymätön, niin kaartilaisiin alkoi sattua.

“Oltiin huoltamassa ilmastointia! Joo, huomattiin että ilma ei kulje ja että siellä on jokin tukos. Jos vaikka vihollinen käyttää kaasukranaatteja niin ilmastoinnin pitää toimia, eiksnii, komissaari, sir?” Iranian puuttui. Komissaari ei näyttänyt vakuuttuneelta.

“.. Ja koska Marcyn on niin läski..” “No saakuli, ite oot!” “.. niin se jumittui tonne putkeen. Nyt yritetään saada se pois”, Vychad jatkoi. Komissaari Farcan tarkkaili kaksikkoa vielä hetken haukankatseellaan, kääntyi sitten ympäri ja laahusti tiehensä sanomatta sanaakaan. Kaartilaiset henkäisivät helpotuksesta.

***


“Noniin, Marcyn. Saatiin sut ulos, niin kerropa nyt miten oikein jouduit sinne?” Iranian kysyi. Saatuaan Kaartin tarkka-ampujan ulos, kolmikko oli vetäytynyt bunkkerin syrjäisimpään koloon puhumaan yksisilmäisen sotilaan löydöstä.

“No, tilanne on nyt tällainen. Ette sitten panikoi. Noniin.. Eli siinä viime tappelussa niillä hulluilla oli jotain niitä hirviöitä mukana.. no ne oli ilmeisesti demoneita tai jotain, tai niin toi inkvisiittori väittää.. Siitä seuraa se, että koko taisteluun osallistunut Kaarti teloitetaan tänään, joskus kolmenaikaan illalla.”

“Mitä vittua?! Marcyn, ootko tosissas, vai onko tää joku sairas pila?” Iranian kysyi kiihtyneenä, nousten ylös istuimena toimineelta pesusangolta ja lähti kiertämään huonetta ympäri.

“Totta se on. Kuulin mitä ne puhui toimistossaan.. ööh, kun menin sinne saakuli putkeen. Joka tapauksessa, mä en ainakaan mee ammuttavaks suosiolla, perkele.”

Vychad napsautti sormiaan. “Hei! Tiiättekö, se yks kaveri, jolla on niitä ‘nidinkalloja, oli siviilissä lentäjä. Tai pilotti, tai joku vastaava. Jos me hiivittäisi sen inkvisiittorin yksityisalukselle, tapettaisi miehistö ja kaapattaisi se, niin päästäisiin pakoon.”

Iranian pysähtyi ja katsoi Vychadia tuimasti. “Siihen alukseen mahtuu korkeintaan kaksikymmentä. Mitä tehdään muulle Kaartille, jotka ammutaan kuin.. no, kaartilaiset, kun me paetaan, häh?”

Marcyn sytytti tupakan, tai olisi sytyttänyt, jos hänen sytkässään olisi ollut jäljellä kaasua. Kiroillen asiankuuluvasti hän paiskasi sytyttimen lattialle ja alkoi penkoa siivouskomeron (jossa kolmikko siis oli. Siivouskomero oli bunkkerin tarkimmin varjeltuja salaisuuksia eikä kukaan koskaan käynyt siellä) hyllyjä maanisesti. Iranian henkäisi syvään katsellessaan Marcynia, jota Seireenien kohtalo ei näyttänyt kiinnostavan.

“No, mitäs sitten tehdään? Mä en ainakaan halua kuolla. Voi saakuli ***** *****! Ensin värvätään pakolla kaartiin ja laitetaan taistelemaan kaikkea mahdollista vastaan jossain helvetin viidakoissa, ja kun on just hankkinut rusketuksen ja tottunut nyrkinkokoisiin mäkäräisiin, niin viedään jonnekin aavikolle jossa hiekan alla elää lihansyöjämatoja. Sitten päästään värisemään ***** jääplaneetalla jossa pihalla ei selviä mikään muu kuin karhukainen tai kaartilainen yli kymmentä minuuttia. saakuli saakuli! Tää Keisarikunta on ihan perseestä. Haistakoon Keisari ja kaikki muutkin *****, mä en rupee tälläseen”, Vychad tilitti ja repi Kaartin tunnusmerkit irti asetakistaan.

“Ootsä ihan varma tosta?” kysyi Vylad Iranian toveriltaan, joka nyökkäsi päättäväisesti. Marcyn sytytti tupakkaa hitsipillillä.

“Mä oon mukana kaikessa paitsi kuolemisessa”, yksisilmäinen tarkka-ampuja vastasi.

“Selvä. Tehdään sitten näin..”

***

Komissaari Farcan oli toimistossaan kirjoittamassa raporttiaan, kun huoneen ovelle koputettiin päättäväisesti. Hän kohotti kulmiaan tyytymättömästi, selvästikin häiriöstä ärsyyntyneenä. Komissaarin kasvot olivat pitkät ja leveät kuin tiiliskivi, ja hänellä oli paksu, harottava parta. Farcan järjesti paperinsa pois tieltä ja nojautui pöydän päälle odottamaan.

Ovi aukesi, ja kun Farcan oli avaamassa suunsa sanoakseen jotain, ei hän saanut ääntä ulos. Sisään toimistoon tuli neljä kaartilaista, kaikkien asetakeista oli revitty irti ja kivääreistä viilattu Keisarikunnan tunnukset. Ensimmäinen tulija oli Vylad Iranian, Seireenien komentaja. Hänen vierellään oli luutnantti Sarcan ja kaksi sotamiestä, joita Farcan ei tunnistanut.

“Mitä te luulette tekevänne? Tästä hyvästä teloitan sinut, Iranian, ja koko ryhmäsi. Palatkaa asemiinne, ennen..” ryöppy laseria hiljensi uhmakkaan komissaarin, ravisuttaen hänen ruumistaan ja jättäen joukon höyryäviä haavoja miehen ruumiiseen. Vylad Iranian kiersi komissaarin pöydän taakse ja tarttui mikkiin, jota käytettiin kuulutuksiin. Hän napsautti sen päälle.

“Huomio, kaikki kaartilaiset! Me olemme taistelleet Keisarin ja ihmiskunnan puolesta monella eri planeetalla, olemme haavoittuneet ja nähneet toveriemme kuolevan. Ja mikä on palkkiomme? Rautanyrkkinen hallintoketju, joka käyttää valtaa omaksi ilokseen. Kaiken tämän olemme kestäneet mutisematta.. mutta nyt, suurimman voittomme jälkeen, suunnittelee ylempi taho jotain anteeksiantamatonta.. Keisarin nimessä toimivat Valaistuneet ja inkvisiittori Horathio ovat määränneet koko Winterian II:sen kaartin teloitettavaksi kerettiläisyydestä. Tätä emme voi sallia, toverit. Tarttukaa aseisiin ja taistelkaa tienne vapauteen!”

[hirttopuu]

osaatko arvioida milloin tulee jatkoa?

[Drakojan]

Hyvä, ilokseni luin. Alussa oli kuitenkin kiroilua häiritsevän paljon, ja tekstin voisi kirjoitta ihan normaalilla fontilla, kursivoitua on ärsyttävä lukea. Mutta odotan jatkoa innolla.

[Hammer_p1ru]

Jummijammijuupslurps! Tähhän on tosi hyvää settiä! Tota kursivointia vois vähentää, sehän on kuitenkin vaan tehoste. Kiroilua oli kanssa aika paljon, mutta sotilaat puhuvat sillälailla... Silti, modet voi suuttua, ja lukita/poistaa ketjun! Ja sehän ei käy (ainakaan näin hyvän stoorin kanssa...)!

Ja juoneen. Aikas nopeatempoinen, hidasta vähän. Kaikki kävi kovin nopeasti, ja kaartilais pojut muuten vaan kiros keisarin, mariinit, ja rupesivat avoimesti lietsomaan kapinaa, marsujen nenän alla! Mitä? Eikö ne pelkää mitään? Eikä usko mitään, mitä niille on niitten KOKO ELÄMÄN AJAN syötetty keisarista, marsuista, tai mistään muusta, noh enpä tiedä...

No ei tää saa pelkkää haukkumista olla, sillä tarinasi oli jotain aika upeaa... Ajattelinpahan vaan kehittää...

[Executioner]

Jummijammijuupslurps! Tähhän on tosi hyvää settiä! Tota kursivointia vois vähentää, sehän on kuitenkin vaan tehoste. Kiroilua oli kanssa aika paljon, mutta sotilaat puhuvat sillälailla... Silti, modet voi suuttua, ja lukita/poistaa ketjun! Ja sehän ei käy (ainakaan näin hyvän stoorin kanssa...)!

Ja juoneen. Aikas nopeatempoinen, hidasta vähän. Kaikki kävi kovin nopeasti, ja kaartilais pojut muuten vaan kiros keisarin, mariinit, ja rupesivat avoimesti lietsomaan kapinaa, marsujen nenän alla! Mitä? Eikö ne pelkää mitään? Eikä usko mitään, mitä niille on niitten KOKO ELÄMÄN AJAN syötetty keisarista, marsuista, tai mistään muusta, noh enpä tiedä...

No ei tää saa pelkkää haukkumista olla, sillä tarinasi oli jotain aika upeaa... Ajattelinpahan vaan kehittää...

Noh, jokainen voi itse päätellä, että oliko aiemman osan taistelussa Kaaosta ja demoneja vastaan todella jonkinlainen vaikutus Kaartilaisiin. Ja onhan muutaman tunnin takana häämöttävä kuolemakin melko hyvä syy kapinalle. Jätän kuitenkin syiden pohtimisen seuraaviin osiin, sekä lukijan huoleksi.

Btw, eikös noita petturilegioonia ole Kaaoksen lisäksi myös Taun puolelle kääntynyt? Ei normikaartilaiselle Keisarin sana hirveästi vaakakupissa paina jos vastapainona on oma henki.

[Hammarist]

Mielestäni sotilaat toimivat varsin uskottavasti. Kaarti on Keisarin rautainen nyrkki, sanoo komissaari. Kaarti on Keisarin verinen Bratwurst jolla sopii hutkia vastustajia päähän tai sen voi syöttää uhkaavalle hirviölle jos siltä tuntuu, ajattelee sotamies Romppanen, 154 000 armeijan 18840 komppanian viimeisen taisteluosaston muonamies.
Tosiaan kiroilua oli mielestäni hieman liikaa, siinä hyvän maun rajoilla... Sopivalla asenteella lukien oikein hyvää tekstiä kuitenkin. Jatkoa odotellessa.