GORAZI (osat 1 ja 2, mukana kisatarina)

[Wisva]

GORAZI - tarina kääpiöstä ja gyrokopterista

osa I, Kohti kunniaa

Gyrokopterin höyrykone käynnistyi. Potkurin lavat alkoivat pyöriä kiihtyvää tahtia. Jyskytys kiihtyi. Okri katseli, kuinka kopteri kohosi vaappuen irti maanpinnasta.
”Se nousee hitaammin nyt” Okrin vieressä seisova Boki sanoi. Lisäksi paikalla oli heidän kouluttajansa. Gyrokopteri nousi tosiaan hitaammin, kuin ennen. Se johtui metallilevystä, joka roikkui lyhyillä naruilla kopterin pohjasta.
Levylle oli hyvä syykin. Tämä oli Okrin ja hänen kahden kaverinsa testi. Heidän piti lentää tältä kukkulalta laakson yli toiselle kukkulalle, ja laskeutua sen keskelle. Ja laakson keskellä oli joukko varsijousimiehiä. He yrittivät ampua levyyn. Jos levy kilahtaisi, testi olisi epäonnistunut. ”Siksi liian MATALALLA EI SAA LENTÄÄ!” oli heidän kouluttajansa karjunut ennen testiä. Toisaalta tankiin laitettiin vain vähän vettä, joten liian korkealla lennettäessä höyry loppuisi.
Jos he läpäisisivät tämän testin, heistä tulisi osa Kuninkaan Lentäviä Joukkoja. Se olisi hienoa.

Gyrokopteri oli nyt kymmenen metrin korkeudessa, ja aloitti liikkeen eteenpäin. ”Liian matalalla” Boki epäili. Vain 15metriä laakson pohjasta, Okrikin mietti.
”Kyllä Fodrin pärjää. Hänellä on jokin suunnitelma, se on varma.” Okri epäili. ”Totta” Boki myönsi.
Fodrinin kopteri alkoi vaappua vaarallisen näköisesti. Se menetti korkeuttaan. Kuului napsahdus. Varsijouset olivat avanneet tulen. Nyt vaappuminen oli avuksi, kopteriin oli vaikeampi osua.
Fodrin istui väärinpäin. ”Lisääkö hän ylimääräistä puuta?” Okri yllättyi.
”Siltä näyttää” Boki vastasi. Gyrokopteri lisäsi vauhtia. Se tuli myös alaspäin. ”Hän on liian alhaalla” Boki totesi.
Fodrin syöksyi ampujien yli. Ja silloin kuului ääni: TSOK! Vasama osui kopterin pyrstöön. ”Hylätäänkö suoritus?” Okri kysyi. Kouluttaja huusi kauempaa: ”EI HYLÄTÄ! tarkoitus on osua levyyn!”
Fodrin lähestyi kukkulaa. Korkeutta oli liian vähän. Hän alkoi nousta. Onneksi matalalento oli säästänyt vettä. Pian hän olisi kukkulan korkeudella.
Silloin kuului taas ääni, tällä kertaa erilainen. ”Ei kai se ollut... ?” Okri aloitti. ”Oli se. SUORITUS HYLÄTÄÄN!” Ampujien kantama oli riittänyt vielä. Hitaasti nouseva kopteri oli ollut helppo maali.

”SEURAAVAKSI OKRI GORAZI!” kouluttaja huusi. ”Onnea matkaan Gorazi!” Boki toivotti. Gorazi (tarkoittaa villipetoa, erisnimi) oli hänen lempinimensä, jota muut lentäjät hänestä käyttivät.
Okri nousi gyrokopteriinsa. Kouluttaja sytytti tulen. Höyrykone käynnistyi. Potkurin lavat alkoivat pyöriä. ”ANNA MENNÄ GORAZI!” Kopteri alkoi nousta. Fodrin laskeutui laakson toisella puolella. Okri nousi yhä. Hän oli nyt 10 metrin korkeudessa. ”Ei vielä” Okri sanoi itselleen. Nousu jatkui. 15 metriä... nousu jatkui.
Vasta noin kahdessakymmenessä metrissä Okri oli tyytyväinen. Hän lähti etenemään rauhallisesti. Kiirehtiminen saattaisi laskea korkeutta. Hän vain epäili, kuluttaako tämä liikaa vettä.
Okri päätti säästää vettä, ja kiihdytti syöksähtämällä alaspäin. Vauhti kiihtyi. Varsijouset yrittivät ampua häntä, kantama ei kuitenkaan riittänyt. Yksi taisi jo kirota vasamien loppumista.
Okri ylittäisi ampujat pian, nyt ei saanut vähentää korkeutta, toisaalta vesi tuntui jo olevan vähissä. Oli pakko ottaa riski. Okri kiihdytti taas syöksyllä. Vasamien kantama alkoi riittää. Niitä suhahteli vierestä. Yksi taisi jo törröttää propellin lavassa. Okri ylitti ampujat. Ei osumia. Huomattava helpotus. Silloin kuului kling.

”EI!” Okri karjahti. Hän oli lentänyt liian matalalla. Testi oli epäonnistunut. Hän ei ehkä koskaan saisi toista tilaisuutta. Nyt saattoi vain lentää ylpeästi loppuun.
Vesikin oli vähissä. Okri kallisti hieman, jotta vesi valuisi paremmin moottorissa. Hän katsoi alas. Ampujat harjoittelivat viereiseen metsään päin. Sitten Okri näki metsässä liikettä. Siellä liikkui kääpiösotilaita. Kauheaa, ampujat eivät näe noita kääpiöitä! Joku saa vielä nuolesta, täytyy lentää varoittamaan heitä.
Okri alkoi laskeutua. Silloin yksi kääpiö ampujista kaatui maahan. Hänen toverinsa tulivat hänen luokseen. He huusivat jotain, mutta Okri ei kuullut mitä, koska kopteri piti niin kovaa ääntä. Metsästähän ammutaan takaisin. Keitä siellä oikein on, Okri mietti.
Gyrokopteri pääsi alle kymmenen metrin päähän maanpinnasta. Silloin Okri sai tietää keitä metsässä oli. Sieltä rymisteli peikko ja hiisiä. Hiisillä oli kääpiösotilaiden panssarit.
”Varkaat! Murhaajat!” Okri karjui, ja alkoi laskeutua. Vesi oli vähissä. Okri suuntasi kohti peikkoa. Hän kurottautui kohti gyrokopterin asetta. Mutta sitä ei ollut! Tätä testiä vartenhan asetta ei tarvittu. Okri mutisi kirouksen. Hän syöksyi kohti peikkoa, enää ei voinut muuttaa suuntaa. Ei ehtinyt. Okri ei edes yrittänyt.
Hän törmäsi peikkoon. Kaikki oli yhtä ryminää. Jokin osui Okrin päälakeen. Peikon toinen käsi, Okri tajusi. Gyrokopterin kappaleita, ja peikon ruumin osia lensi joka puolella. Okri oli ruhjoutunut pahoin.
Yhtäkkiä hän näki rinnastaan törröttävän jakoavaimen. Sitten kaikki oli vain mustaa.



Epilooki:

Epämääräiset äänet keskustelivat. Oli pimeää. Jalkaan sattui. Mitään ei näkynyt. Äänet puhuivat taas. Valon määrä tuntui lisääntyvän. Kaksi hahmoa näkyi kumartuneena hänen ylleen. Okri tajusi hämärästi avanneensa silmänsä. Toinen hahmo sanoi toiselle: ”Hän taitaa herätä”
”Mitä tapahtui?” Okri mutisi. ”Rauhallisesti.” toinen hahmo sanoi. ”Tuo oli melkoinen temppu Okri” sanoi viereinen hahmo. Se oli kouluttaja. ”Mitä tapahtui?” Okri toisti. ”Ampujien kimppuun hyökkäsi joukko varastelevia örkkejä. Jotenkin ne olivat saaneet mukaansa tuon peikon. Minä nousin omaan kopteriini, ja lähdin lentämään avuksi. Sitten sinä syöksyit kohti peikkoa aseettomalla koneellasi. Kopterisi propelli repi peikon pahasti. Syöksyit koptereinesi otuksesta läpi. Muutaman metrin ilmalennon jälkeen kopterisi metallilevy, se johon ampujien piti osua, Osui sinuun, ja löi sinut maahan, löysimme sinut sen alta. Onneksi mukana oli tämä hoitaja, hän tiesi, kuinka elvyttäisimme sinut. Ja näyt olevan kunnossa.” kouluttaja sanoi.
Sitten Okri muisti jakoavaimen. Hän katsoi alaspäin. Hänen rintataskunsa oli revennyt, ja sieltä pistivät esiin hänen työkalunsa. Myös jakoavain. ”Niinpä tietysti” Okri mutisi.
”Jouduimme muuten amputoimaan vasemman jalkasi” hoitaja sanoi muina miehinä. ”MITÄ? AMPUTOIMAAN JALKANI?!” Okri älähti. ”Juu, niin pääsi käymään” sanoi kouluttaja. ”mutta ei hätää: Kuninkaan Lentävät Joukot lahjoittavat sinulle pyörätuolin.” Hän jatkoi. ”MIKSI!?” Okri urahti. ”No koska sinulla ei ole vasenta jalkaa, ja koska tuolla rämäpäisyydellä pääsee kyllä mukaan Joukkoihin. Ja saat myös palvelijan työntämään tuoliasi.” kouluttaja sanoi. ”Pääsinkö Kuninkaan Lentäviin Joukkoihin?” Okri kiinnostui. ”Koeajalle” kouluttaja sanoi.
Okri kiipesi sairasvuoteeltaan, ja alkoi hyppiä ilosta (yhdellä jalalla). ”Mutta pääsikö Boki myös?” Okri kysyi. ”Kyllä” kouluttaja totesi.
Sitten palvelija Josef työnsi Okrin katselemaan uutta kopteriaan Bokin kanssa. Ja loppuilta sujui rattoisasti örkin päitä laskiessa, ja kopterin väritystä suunnitellessa.

[Wisva]

Eikö kukaan oo lukenu tätä, vai eikö tästä ole mitään sanottavaa?

[Rausku]

Hyvä oli, virheitä ei ollut. Jatka samaan malliin ja kirjoita jatkoa !
EDIT: En keksi parannettavaa, kun meikäläinen ei osaa antaa rankentavaa palautetta

[Thorin323]

Hyvä tarina oli kyllä. Aluksi luulin joksin pelleilyksi. Kirjota lisää, kun sulta tulee noin hyvä tarina.

[chaoz]

Mainio tarina tuo on . aluksiluulin että se olisi neljän sivun tarina jossa päähahmo kuolee ja muuta....

[Wisva]

Kiitos palautteesta. Lisää on tulossa, ja saan sen ehkä valmiiksikin kun tätä kerta joku lukee.


few months later -Edit: osallistuin toisella Gorazilla tarinakisaan, kyseinen tarina on tulossa tähän ketjuun piakkoin

[Wisva]

No niin! Nyt tulee Gorazille jatkoa. Ja kyseessähän on se tarina, joka ylsi Tarinakisan jaetulla viimeiselle sijalle. Lukekaa ja haukkukaa, hyvä yleisö!

Gorazi - tarina kääpiöstä ja gyrokopterista

osa II, Yllä vihreän aallon

Oveen koputettiin. ”Sisään!” käski Okri. Okri olisi halunnut nukkua, mutta oli kai sama nousta. Hänen palvelijansa Josef astui sisään ”Herra, kapteeni Snorri kutsuu teitä. Kaikkien pilottien tulee saapua kentälle” Josef sanoi. ”Asia selvä” mutisi Okri ja nousi vaivalloisesti pyörätuoliinsa. Josef tuli äkkiä hänen luokseen ja tarttui tuolin kahvoihin. Josef työnsi pyörätuolin Okrin komeron viereen ja auttoi Okria pukemaan siellä olevat varusteet. Josef ojensi vielä Okrille kypärän, ja lähti työntämään häntä ulos.

He poistuivat Okrin huoneesta, ja Josef työnsi Okrin ulos suuresta parakkitalosta, jossa pilottien huoneet olivat. Pian he tulivat kentälle. Aarin kokoisella hiekkakentällä oli jo seitsemän kopteria. Okri katsahti Josefia ja huitaisi kopterinsa suuntaan. Josef hölkkäsi valmistelemaan kopteria. Muidenkin gyrokoptereiden ympärillä pyöri palvelusväkeä, joten Okri päätteli että kohta lähdetään lentelemään.

Hän näki kapteeni Snorri Rautakypärän. Snorrin ympärillä olivat muut neljä pilottia. Jokaisella gyrokopterlentäjistä oli erilaiset vaatteet ja varusteet muutamaa asiaa lukuun ottamatta: ensinnäkin jokaisella oli kainalossaan samanlainen kypärä, jonka silmänsuojuksiin oli kaiverrettu osaston numero. Toinen asia oli vyö, jonka armeija jokaiselle kustansi. Vyön vasemmalla puolella roikkui pieni kirves, joka oli suunniteltu niin, että se sopisi mahdollisimman hyvin sekä perinteisiin puunhakkuu hommiin että heittoaseeksi. Sitä saattoi myös käyttää örkinkaulojen katkomiseen lähitaistelussa, ja sitä oli helppo kantaa mukana. Se oli suunniteltu käytettäväksi kaikkeen niin hyvin, ettei siitä oikein ollut mihinkään. Vyön toisella puolella taas roikkui puukko, joka oli hyvin hyödyllinen monissa arkitöissä kirveen rinnalla. Ja vyön takana roikkui pieni nahkainen työkalulaukku, jossa olivat kaikki gyrokopterin perushuoltotyökalut. Eihän pilotin periaatteessa tarvinnut kopteriaan koskaan huoltaa, mutta joissain erikoistilanteissa pakki oli hyödyllinen.

Pilottien joukossa oli myös Okrin kaveri Boki. Boki näytti todella väsyneeltä. He olivat tulleet tänne Kuninkaan Lentävien Joukkojen toisen osaston tukikohtaan kuukausi sitten. Nämä jatkuvat herätykset ja epäsäännölliset nukkumisajat vaativat totuttelua. Jos sekään auttaisi, epäili Okri.

”No niin, nyt kun olemme kaikki paikalla kerron asiani” sanoi Snorri kun Okri tuli paikalle. ”Kuten tiedätte, örkit ovat viime aikoina olleet liikkeellä. Siellä täällä niitä ja hiisiä on kohdattu varastelemassa. Ne ovat vieneet lähinnä aseita, kuten teidän myös pitäisi tietää. Joillakin on ollut mukanaan jopa peikkoja, jotka kaikki on kuitenkin tiettävästi surmattu” Snorri katsoi tässä kohtaa merkitsevästi Okriin. Okri oli aiemmin surmannut yhden peikon. Sillä työllä hän oli päässyt koeajalle Kuninkaan Lentäviin Joukkoihin. Siinä sivussa hän oli kyllä tuhonnut kopterinsa ja menettänyt jalkansa, mutta kuka nyt sellaisista pikkuasioista välittäisi.

”Nyt vihollinen on tehnyt uuden iskun! Täältä on sille paikalle kahden mailin matka; örkit hyökkäsivät aseita kuljettaneen karavaanin kimppuun Huipun Solassa. Nyt karavaanin väki linnoittautunut vuorille, he menettivät yhdet vankkurit, mutta puolustavat kaksia jäljellä olevia. Örkeillä on ylivoima. Meidän on autettava heitä. Siispä pilotit: nouskaa gyrokoptereihinne!” enempää Snorrin ei tarvinnut sanoa. Kaikki kävelivät koptereidensa luo, ja nousivat niihin.

Josef työnsi Okrin pyörätuolin ramppia pitkin kopterin korin viereen, sitten hän nosti Okrin kopteriin ja ojensi tälle suuren silmikolla varustetun rautakypärän.

Okri painoi kypärän päähänsä. Hän antoi käskyn käynnistää kone, ja Josef päästi moottorin vedet virtaamaan. Propelli alkoi pyöriä. Kopteri nousi hitaasti ja majesteetillisesti ilmaan. Pian kaikki kuusi kopteria olivat ilmassa.

”Gorazi, enemmän oikealle! Klad, nouse minun vasemmalle puolelleni!” Snorri, jonka lempinimi lennon aikana oli Durak, karjui käskyjä yli moottoreiden äänen. Sitten hän soitti kopterinsa sivulla roikkuvaa kongia. Se oli merkki. Kaikki lähtivät seuraamaan häntä eteenpäin.


Kun matkaa oli tehty puolisen tuntia, antoi Durak komennon vähentää korkeutta. He lensivät läpi pilvien ja tulivat lopulta noin viidentoista metrin korkeudelle. Edessä oli Huipun Sola, ja tie sen pohjalla. Solan takana alkavasta vuoristosta nousi savua. Kopterit suuntasivat sinne.

Heidän lähestyessään savupatsasta Okri tajusi ettei heidän vihollisestaan oltu sanottu mitään. Sillä saattoi olla vaikka millainen ylivoima…

Silloin he ylittivät suurehkon huipun, ja heidän edessään avautui laakso josta savu nousi. Laakson pohja oli täynnä metelöiviä vihernahkoja. Niillä oli kokkoja ja telttoja ja ties mitä roinaa joka puolella. Mutta laakson toisella laidalla olevaa pikku kääpiöleiriä ne eivät olleet voittaneet.

Kääpiöt olivat tehneet vankkureista ja varustelaatikoista puoliympyrän muotoisen vallin, jonka reunat olivat kiinni sen takana olevassa kallion seinämässä.
Gyrokopterit eivät olleet tulleet hetkeäkään liian aikaisin, ehkä jopa liian myöhään. Örkit olivat juuri hyökkäämässä kääpiöiden viimeistä tukikohtaa päin. Kymmeniä örkkejä ja hiisiä vyöryi kohti kääpiöiden vallia. Nuolet aiheuttivat jo tappioita kummallakin puolella.

Alhaalla ei oltu vielä havaittu koptereita. ”Klad, suojaa minua! Muut, odottakaa käskyä!” Durak karjui, ja aloitti hallitun syöksyn kohti örkkiarmeijaa. Yksi kopterin syöksyi perään.

Kapteeni Snorri kylvi tykillään kuolemaa örkkien keskuudessa. Sitten hän käänsi kopterinsa etukenoon, ja alkoi silpoa vihernahka-armeijaa propellillaan. Kun tätä oli jatkunut hetki hän soitti kongia. Loput 4 kopteria aloitti laskeutumisen ja avasi tulen. Örkit eivät enää välittäneet kääpiöleiristä, vaan keskittyivät tämän uuden ja akuutimman uhan torjumiseen.

* * *

Sillä välin kääpiökaravaanin johtaja kävi keskustelua siskonsa kanssa. ”En minä voi antaa käskyä hyökätä. Se olisi vaarallista sotilaittemme kannalta.” sanoi Gorri Kultavasara, karavaanin johtaja ja omistaja. ”Etkö sinä tajua veli! Soturimme haluavat hyökätä. Olisi palkkasoturiesi taistelumoraalin kannalta otollista antaa hyökkäyskäsky.” Gorrin sisko Freya vastasi. ”Mitä sinä tiedät sotimisesta? Et mitään! Minä olen soturien johtaja, ja minä tiedän, ettei ole heidän kannaltaan turvallista hyökätä.” Onneksi kaikki leirin kääpiöt olivat teltan ulkopuolella ampumassa örkkejä, Gorri ajatteli. Tämä riita ei antaisi hänestä hyvää kuvaa alaisille.
”Minä en ehkä ole suuri sotapäällikkö, mutta et ole sinäkään. Meillä on kuitenkin se ero, että minä olen toiminut tämän karavaanin lääkärinä koko pitkän matkan, ja minä – toisin kuin sinä – tunnen nuo miehet. He haluavat hyökätä noita örkkejä vastaan nyt, kun siihen on mahdollisuus!” Freya huusi. Gorri silmäili siskoaan kylmästi, ja totesi sitten: ”He eivät voi hyökätä nyt. Örkkejä on liikaa. Se olisi heille vaarallista. Yritä ymmärtää, tämä on heidän parhaakseen.” Freya katsoi Gorria epäuskoisesti, ja sanoi: ”Annatko sinä todella noiden gyrokopter lentäjien kuolla puolustaen sinun hyödytöntä porvarin rahapussiasi? Etkä suostu lähettämään heidän avuksensa edes omia palkkasotureitasi? Älä valehtele. Sinä et välitä sotilaidesi hengistä. Sinä haluat vain pitää lauman koulutettuja kääpiöitä puolustamassa omaa läskiä ahteriasi hiisiltä!”
”Tämä keskustelu on ohi. Painu sairastuvalle, siellä sinua nyt tarvitaan.” Gorri totesi siskolleen. Freya marssi tuohtuneena ulos teltasta. Örkkinuoli lensi hänen ohitseen. Freya painui kyyryyn ja juoksi puolustusvallin viereen päätään käsillään suojaten. Leirin kääpiöt olivat kaikki kerääntyneet sinne ampumaan örkkejä kymmenen palkkasoturin johdolla.
Freya ei välittänyt hämmästyneistä katseista, joita häneen suunnattiin, vaan etsi palkkasotureiden johtajan. ”Herra, veljeni antoi käskyn hyökätä!” hän ilmoitti tälle.

* * *

Okri ampui laukauksen, ja tappoi kaksi mustaviittaista hiittä jotka juoksivat häntä kohti keihäät tanassa. ”Gorazi, vasemmalla!” hän kuuli Durakin huutavan. Okri veti käännöksen vasemmalle. Vain kymmenen metrin päässä hänen edessään aseistautui hyvin panssaroitu örkkilauma pitkillä peitsillä. Okri latasi, ja ampui. Yksi örkki kaatui, ja loput kymmenen hyökkäsivät kohti kopteria.

Okri kääntyi pakoon ja pyyhkäisi samalla yhden hiiden hengiltä. ”BOKI!” Okri karjui ohilentävälle kaverilleen. Boki kääntyi takaisin, ja pysähtyi leijumaan Okrin viereen. ”Mitä nyt?” tämä huusi. ”Tuolla on örkkejä suurten keihäiden kanssa! AMMUTAAN NE!” Okri huusi takaisin. ”Mikä kokous täällä on?” huusi paikalle osunut Klad moottorien äänen yli samalla, kun Okri ja Boki latasivat aseitaan. ”Seuraa perässä!” Okri käski, ja kiepsautti kopterinsa syöksyyn kohti alaviistossa takanaan olevia peitsiörkkejä.

Kaikki kolme kopteria syöksyivät rintarinnan kohti heitä kohti suunnattuja örkkipeitsiä.

Sillä välin leirin kääpiösoturit olivat kiivenneet Freyan ja palkkasoturikomentaja Gotrek Teräskilven johdolla yli puolustusvalliensa. ”Eteenpäin, eteenpäin! Ei jäädä tähän ammuttaviksi!” huusi Freya. Oikeastaan heitä ei vielä oltu ammuttu yhtään, mutta Freya oli päättänyt pitää näin taistelumielialan korkealla. Hän tähtäsi kultakoristeisella pikku pistoolillaan, ja ampui kohti edessä lähestyvää vihernahka-aaltoa. Freya ei ollut varma, osuiko hän mihinkään, mutta alkoi kuitenkin ladata pistooliaan uudelleen. Rynnäkköä tekevät kääpiöt karjuivat hänen ympärillään, juostessaan kohti tuota vihreää aaltoa. Gyrokopteri lensi heidän ylitseen, ja laukaisi samalla tykkinsä.

Kolme kopteria laukaisi tykkinsä örkkilaumaan. Suurin osa vihollisista kaatui, mutta kolme keihäsörkkiä seisoi sitkeästi koptereiden edessä. Okri lensi örkkien ohi ja vilkaisi sivulleen.

Boki lensi hänen oikealla puolellaan. Sitten Okri katsoi vasemmalle. Klad ei ollut siellä. Boki lensi hänen viereensä. ”Klad putosi!” hän huusi. ”Uusi rynnäkkö!” vastasi Okri, ja kiepautti kopterinsa.

Gotrek ja Freya johtivat kääpiösoturit örkkien kimppuun. Kääpiöt hyökkäsivät ylhäältä päin, ja onnistuivat siitä johtuen pitämään pintansa örkkejä vastaan. Itse asiassa heidän rynnäkkönsä puski örkkejä perääntymään.

Freya nosti pistoolinsa, ja laukaisi sen kahden metrin päässä lähestyvään hiiteen. Hiisi korahti ja kaatui maahan. ”Me emme pysty pitämään niitä puolustuskannalla kauaa!” Gotrek huusi. ”Jatketaan! Meillä ei ole muuta mahdollisuutta!” Freya vastasi. Hän nosti taas pistoolinsa.

Okri ja Boki tekivät uutta syöksyä kohti vihernahkoja. Heidän tykkinsä pamahtivat uudelleen ja uudelleen. He näkivät vaurioituneen gyrokopterin maassa. Sen päällä seisoi Klad pistooli valmiina.

”Hän kuolee tuonne! Laskeudun apuun!” Boki huusi. Okri nyökkäsi. Boki aloitti laskeutumisen. Okri kierteli ympärillä laukoen kohti örkkejä.
”Gorazi! Seuraa!” Durak karjui lentäessään Okrin yli. Okri oikaisi kaarteen, ja lensi perään. Komentaja lensi kohti kääpiöiden ja vihernahkojen taistelua alhaalla. Hän laukasi tykkinsä, ja jatkoi syöksyä. Hän ei oikaissut ennen kuin pääsi kahden metrin korkeuteen, ja törmäsi moneen epäonniseen örkkiin. Durak sai kuitenkin kopterinsa nostettua ilmaan. Okri teki saman perässä, muttei onnistunut törmäämään örkkeihin.
Gotrek iloitsi. ”Me murramme ne! Nuo kopterit pelastivat meidät!” Kääpiöt juoksivat eteenpäin, ja vihernahat pakenivat heidän edellään. Samat kopterit, jotka olivat äsken tehneet hyökkäyksen, syöksyivät taas kohti vihernahkoja. Ensimmäinen niistä pyyhkäisi taas monta vihollista tieltään. Sitten tuli toinen. Se ei oikaissut syöksyään tarpeeksi aikaisin ja hipaisi nokallaan maata. Siitä se ikävä kyllä otti kimmokkeen, ja pyörähti rysähtäen pyrstölleen.
”GORAZI!” Snorri Rautakypärä karjui ohjaamostaan kauhuissaan. Kuoliko se typerys? Sääli, hän vaikutti lupaavalta, vaikka olikin hieman rämäpäinen.
Yksi pilotti lensi komentajan viereen. ”Örkit pakenevat. Mitä teemme?” hän kysyi kovaan ääneen. ”Laskeudutaan!” Durak vastasi.
Boki ja Klad seisoivat selkäselkää vasten kaatuneen gyrokopterin kyljellä. Klad laukaisi pistoolinsa. Boki otti toisella puolella pikku kirveellään vastaan hiiden miekan, ja löi puukolla vihernahan hengiltä. Mutta uusia oli tulossa. ”Me emme selviä täältä” Boki mutisi, ja heitti puukolla lähestyvää vihernahkaa. Silloin he kuulivat kääpiöiden sotahuutoja, ja hiidet heidän ympärillään kääntyivät pakoon.

Kopterit laskeutuivat yksi kerrallaan ja juhlivat kääpiöt toivottivat ne tervetulleiksi. Mutta yksi lentäjä ei osallistunut juhlintaan. Okri ”Gorazi” makasi sairasteltan vuoteella. Hän oli tajuton, ja kuuli vain hämärästi uneensa seuraavan keskustelun:

”Mikset osallistu juhlintaan, sisko?” kysyi Gorri Kultavasara. ”Täytyyhän jonkun huolehtia haavoittuneista.” Freya vastasi kylmästi. ”Mutta sinun ansiotasihan tämä voitto on, komentaja Freya.” Gorri sanoi. ”Säästä pilkkasi veli. Sillä minä olen sille puutunut” Freya vastasi. Gorri naurahti. Sitten hän käveli ulos.

Seuraavana aamuna Okri heräsi päänsärkyyn. Hän huomasi olevansa jonkinlaisen teltan sängyssä, ja hänellä oli siteitä siellä täällä. Kättä oli vaikea liikuttaa. ”Se paranee kyllä” sanoi kääpiönainen kauempaa. Okri havahtui.
”Missä minä olen?” Okri kysyi. ”Veljeni Gorri Kultavasaran leirissä, sairasteltassa.” nainen vastasi. ”Sinulta on ilmeisesti murtunut useita luita törmäyksessä, mutta paranet kyllä” hän lisäsi.
”Mutta kuka sinä olet?” Okri kysyi. ”Olen Freya Kultavasara ja toimin täällä parantajana. Mutta sinut pitäisi saada siirrettyä vankkureihin, me lähdemme jatkamaan matkaa, nyt kun örkit on ajettu pois.” Freya sanoi. Okri vastasi: ”Ei, minä lennän täältä kopterillani takaisin tukikohtaamme.”

”Etkä lennä. Et ainakaan viikkoon. Sinun pitää levätä ja parantua” Freya ilmoitti. ”Entä muut lentäjät?”
”He lähtivät jo aikaisin aamulla. Sinun kopterisi on sitä paitsi rikki. Se korjataan ja varustetaan paluulentoa varten, kun pääsemme Karak-Kadriniin. Mutta nyt sinut pitää hoitaa vankkureihin!”

Pian alkoi matka kohti Karak-Kadrinia. Karavaani kulki länteen Huipun Solaa pitkin. Okri matkusti Freyan kanssa sairasvankkureissa.
Matkan aikana Freya kertoi, että hän oli mennyt naimisiin vain kymmenen vuotta sitten, mutta kaksi vuotta sitten talvella mies oli kadonnut ollessaan hakkaamassa puita. Alueella oli samaan aikaan liikkunut joukko kaaoksen mutatoimia olentoja, ja ne olivat ilmeisesti saaneet kääpiöparan kiinni.
Kun Freyan mies oli kuollut, Freya oli jäänyt ilman elantoa. Gorri tarjosi hänelle silloin paikkaa karavaanin parantajana, ja pian Freya olikin oppinut homman. Veli ei kuitenkaan arvostanut Freyaa, tai hänen tekemäänsä työtä. Gorri oli myös monella tapaa paljon itsekkäämpi kuin Freya, mikä oli johtanut heidän väliensä huononemiseen.
Nyt, kun he olivat matkalla suureen Karak-Kadriniin, Freya ei ollut varma, saisiko hän pitää paikkansa. Olihan kaupungissa varmasti paljon ammattitaitoisia parantajia palkattavaksi.

Okri oli alkanut matkalla parantua, ja viidentenä matkapäivänä hän alkoi työstää itselleen pyörätuolia saamastaan penkistä.
Kahden päivän päästä tuoli oli viimein valmis, ja Okri pääsi tauon aikana pihalle. Siellä Freya työnsi häntä ympäri leiriä, ja Okri sai tavata monia kääpiöitä, kuten palkkasoturijohtaja Gotrekin ja Gorri Kultavasaran. Okri aisti huomattavan jännitteen jälkimmäisenä mainitun ja Freyan tavatessa toisensa.
Tällaisia päiviä Okri vietti vielä kaksi, kunnes kymmenennen matkapäivän aamuna karavaani saapui viimein Karak-Kadriniin. Siellä Okri, Freya ja muutama muu majoittuivat Gorrin suureen maanalaiseen kartanoon. Sen päivän Okri vietti kierrellen Karak-Kadrinissa, ja Freya työnsi hänen pyörätuoliaan. Okri onnistui käyttämään rahansa pistooliin ja pussilliseen ruutia. Illalla he palasivat kartanoon. Siellä Gorri oli heitä vastassa.

Gorri sanoi: ”Gyrokopterisi on valmiina kaupungin kentällä. Siellä odottaa myös joku osastostasi. Ja sitten minulla olisi asiaa Freyalle.” Okri nyökkäsi, ja lähti hakemaan tavaroitaan vierashuoneesta. Kun Okri oli valmis, hän lähti ulos kartanosta. Hänen perässään tuli Freya. ”Minä voin työntää” tämä sanoi. Sitten hän lisäsi katkerana: ”Minulla ei ole enää työtä.”
Okri oli hiljaa. Miten Freya paralle mahtaa käydä? ”Ehkä sinä voit päästä parantajaksi meidän gyrokopter osastoomme?” Okri ehdotti. ”Voinko?” Freya kiinnostui. ”En tiedä” Okri vastasi. Hän ei ollut varma. Ja miten Freya saataisiin kuljetettua tukikohtaan.
He saapuivat kentälle. Bokin tuttu kopteri odotti kentällä, ja vieressä oli Okrin oma kopteri. Siihen oli korjauksen yhteydessä lisätty ohut kultainen puskuri keulaan. Gorri oli halunnut vähän ylpeillä rahoillaan.
”Onko Freyan mahdollista päästä osastoon töihin? Parantajaksi?” Okri kysyi Bokilta. ”Ei siinä hommassa taida ketään olla. Jos saamme hänet kuljetettua tukikohtaan.” Boki vastasi epäröiden. ”Selvä. Koeta mahtua minun ohjaamooni, Freya!”
Kului muutama minuutti ennen kuin kaikki olivat päässeet koptereihinsa. Okri antoi kypärän Freyalle, ja kytki propellin toimintaan. ”Valmiina, Gorazi?” Boki kysyi.
”Valmis!” Okri vastasi, ja aloitti nousun. Kopterit kohosivat majesteettisina ilmaan, ja aloittivat matkansa.
Muutaman tunnin päästä komentaja Snorri Rautakypärä katseli taivaalle. ”Mitä se Gorazi nyt on mennyt tekemään” hän mutisi kun huomasi että Okrilla oli matkustaja mukanaan.
Kopterit laskeutuivat kentälle, ja kääpiöt kiipesivät niistä alas (Josef oli ottamassa Okrin vastaan). ”Päivää komentaja, tässä on Freya Kultavasara. Hän tuli hakemaan parantajan paikkaa” Okri ilmoitti Snorrille. ”Jaha... Aikamoinen sisääntulo parantajalta. No, onko suosituksia?”
”Ei.” Freya vastasi. Komentaja katsoi Freyaa. ”Entä työkokemusta?” Snorri kysyi. ”Eipä juuri” Freya vastasi. ”Ja taitoja on?” ”Vähänlaisesti”Freya sanoi taas. Snorri katsoi kummissaan Freyaa. ”Vaadit varmaan paljon palkkaa?” hän kysyi.
”Kunhan hengissä pysyn.” Freya vastasi. Snorrin ilme kirkastui. ”Paikka on sinun!” Niinpä Freya aloitti työnsä gyrokopterlentäjien parantajana. Hän sai erään eläkkeelle siirtyneen mekaanikon huoneen, jossa hän nyt hoiti haavoittuneita ja sairaita.
Okri taas sai illalla huoneeseensa mieluisen viestin: hänet oli hyväksytty Kuninkaan Lentävien Joukkojen jäseneksi. "Onnittelut!" Boki sanoi tästä kuullessaan."Vaikka en kyllä ymmärrä miksi asemasi paranee joka kerta, kun onnistut rikkomaan kopterisi."

[Mysterous]

Hmmh. Hieman lopussa hämmästytti että Freya, joka oli toiminut parantajana 2 vuotta, vähätteli työkokemustaan: "Eipä juuriksi."

Kieli on sujuvaa, tarina helppolukuinen ja tajuinen. Olen tottunut ajattelemaan että kaikkien Warhammer tarinoiden tulisi olla grim and dark (tällöin kokeneet gyrokopterin lentäjät muistuttaisivat varmaan Sven Hasselin kirjojen pää ja sivuhenkilöitä), mutta tällainen Margaret Weisin & Tracy Hickmanin tyylinen high fantasy on kepeää, mukavaa, "puhdasta", helppoa ja hauskaa luettavaa. Annan pointsit varsinkin uudesta teeman valinnasta: "gyrokopterilentäjien seikkailut" ja nimenomaan kepeästä tunnelmasta.

Kouluarvosana? Opettajalta: 8+, Itseltäni: 9.

Edit: Nazgúl, se on Mysterous, ei Mysterious. (Ei nokitteluna, olen vain aina tarkka tästä i-vajaasta nikistäni.)

[Nazgúl]

Ykkösosassa oli hieman parantamisen varaa, mutta kakkoseen paransit hyvin. Molennat osat olivat mieluisaa luettavaa, erityisesti harvinaislaatuisen oloisen tunnelman takia (vaihtelu virkistää näes). Tällä meinaan tuollaista Mysteriousin mainitsemaa kepeää tunnelmaa, ei mitään synkkää sodan keskellä ainavaan kertomusta. Olit onnistunut välttämään omaan silmääni pistävät kirjoitusvirheet ja kappalejaot olivat myös paikallaan.

Tästä tuskin on enää jatkoa tulossa, (vaikka mikäs minä olen sitä sanomaan, tarina vain loppuu tässä kohtaa hyvin) mutta saman tyylisiä tarinoita olisi mukava lueskella lisää, joten älä lopeta kirjoittelua tähän.