Yksipuolisen valumuotin teko EFCO RTV-silikonilla

[Silven]

Lueskelin tuossa aiemmin palstalta kysymyksiä ja vastauksia valamisesta, ja koska itselläni oli juuri tuonkaltainen projekti kesken, ajattelin tehdä siitä samantien kuvareportaasin.

Beissaan figuni tätänykyä metallisille alustoille, ja koska olen halunnut pitää alustat mahdollisimman yhdenmukaisina, varmin tapa varmistua tuosta oli valaa ne itse. Yritysten ja erehdysten kautta olen päätynyt nykyiseen tekniikkaan, joka pitäisi soveltua kaikenlaisten yksipuolisten osien valamiseen, mitä aion tämän artikkelin yhteydessä myös kokeilla.

Nyt työn alla on 15 mm halkaisijaltaan olevan figubasen valaminen. Kokeilen samalla myös monimutkaisemman mallin valamista samalla tekniikalla.

1. Orginaalin skulptaus.

Basejeni lähtökohdaksi olen ottanut HirstArtsin Cobblestone Floor-muotin. Muotista tehdystä kipsivaloksesta olen työstänyt 15mm halkaisijaltaan olevan pyöreän kiekon, jonka korkeus on n. 3 mm. Sinäänsä originaaliksi käy mikä tahansa esine, kunhan joku sen pinnoista on tasainen. ts. toimii pohjana. Huokoinen materiaali, kuten juuri kipsi, kannattaa myös lakata kiiltolakalla ennen muotin tekoa, näin muotti irtoaa helpommin aihiosta. Toisena objektina aion käyttää Green Stuffista tekemääni kärrinpyörää.

2. Muottikaukalon tekeminen.

Seuraavaksi rakennetaan laatikko, jonne muottiaine kaadetaan. Tässä olen käyttänyt n. 2 mm paksua kiiltäväpintaista pahvia, mutta taaskin moni materiaali varmaan käy. Jos aine on huokoista, kannattanee senkin pinta lakata ennen muottiaineen kaatoa. Mallin olen liimannut erikeepperillä laatikon keskelle, niin että joka puolelle on jäänyt reilu 10mm tai enemmän tilaa, ja laatikon korkeus - eli tulevan muotin paksuus - on itselläni ollut n. 2x mallin korkeus, tässä tapauksessa 7 mm kun basen korkeus oli se 3 mm.

3. Silikonin sekoitus.

Hermojaraastava vaihe, ainakin tällä EMCOn RTV/HB -silikonilla, jonka varsinaisen mömmön ja kovetteen sekoitussuhde on melkoisen esoteerinen. Purkissa on 490 g ainetta ja pullossa 10 g kovetinta, jota tarvitaan 1-3%, ja 20 tippaa vastaa 1 grammaa... Mutta kun tarkkaa puntaria ei ole käytössä, pitääkin käyttää tilavuusmittoja, huoh!. Onneksi purkissa oli myös maininta aineen tiheydestä, ja sain lopulta ynnättyä että puoleen desiin mömmöä menee noinabout 45 tippaa kovetinta. Kai. Ehken. Miksi oi miksi tätä ei ole 1:1 sekoituksena, kele!

4. Mallin peitto.

Ilmakuplien syntymisen ehkäisemiseksi on parasta peittää malli ensin ohuella kerroksella muottisilikonia, esim. pensselillä. Pensselin saa jälkeenpäin suht. puhtaaksi tärpätillä, jos sen muistaa tehdä ennen kuin mömmö on ihan kuivaa. Tässä vaiheessa huomasin että kovetetta oli sittenkin tullut muutama tippa liikaa, toista esinettä sivellessä alkoi mömmö juoksettua aika kiivaaseen tahtiin, ja seuraavaan vaiheeseen tuli melko kiirus.

5. Muottikehikon täyttö.

Kiireestä huolimatta sain kuin sainkin molemmat kehikot täyteen mömmöä, ennen kuin se juoksettui liian pahasti. Ehkä kannattaa tehdä vain yksi muotti kerrallaan, eikä vielä säheltaa samalla kameran kanssa. Tässä vaiheessa voi vielä naputella ilmakuplia pois silikonista - aseta muotit pöytälevylle ja tärisytä sitä nyrkillä - bassokajari ajaa varmaan saman asian. Lopulta ei ole kuitenkaan muuta tehtävissä kuin odotella kärsivällisesti 3-4 tuntia, jolloin muottiaineen pitäisi olla kauttaaltaan kovettunut.

6. Muottilaatikon purkaminen.

Hermojaraastava hetki on se, kun säädetyn ajan jälkeen alkaa purkamaan muottilaatikkoa ja katsomaan minkälainen muotista tuli. Tällä kertaa molemmat näyttivat onnistuneen, tosin tuo basemalli meinasi tarrata syvimmistä urista kiinni muottin, kun en ollut malttanut lakata sitä. Kärrynpyöräkin irtosi mukavasti, ja tällä kertaa (kolmas yritys) muotti säilyi ehjänä.

7. Valu- ja ilmakanavien teko.

Muottiin pitää vielä veistää valukanava, ohut askarteluveitsi käy mainiosti, sekä tiehyet jota pitkin ilma pääsee poistumaan metallin valuessa muottiin sisään. Laitoin tuohon kärrynpyörään alustavasti kaksi kanavaa, mutta sen monimutkaisuudesta johtuen epäilen, että joudun tekemään siihen niitä lisää. Mutta sen tietää vasta 3-4 päivän päästä, kun muotti on sen verran kuivunut, että valamista uskaltaa ajatellakaan.


Tuollasia niistä sitten pitäisi tulla. Pistän muotin kahden filmivanerilevyn väliin, ja kaadan tinan aukoista sisään, tosin yleensä menee kyllä muotin ylikin jotain, kannattaa siis pitää se paloturvallisella alustalla. Tämä silikoni kestää 450 asteen kuumuutta, ja noilla nykyisillä muoteilla on valettu ainakin 50 kertaa, eikä vielä ainakaan ole minkäänlaisia haurastumisen merkkejä nähtävillä. Tosin en yleensä kaada samaan muottiin kahta kertaa peräkkäin, vaan annan muotin jäähtyä välillä. Muottiin levitettävä liukaste varmaan myös lisäisi käyttöikää, mutta en ole sellaisen käyttöä kokenut tarpeelliseksi.

Tulikohan tuosta nyt mitään ymmärrettävää. Jos jokin jäi epäselväksi, kysyä toki saa. Vastaan sen mitä osaan.

Kirotusvihreitä korjattu

[Hands_of_blue]

Mikäs siinä, hyvä artikkeli hyvillä kuvilla.

Ei nyt ole itsellä akuuttia tarvetta moiselle, mutta menee kyllä kirjanmerkkeihin myöhempää käyttöä varten.

[Merimetsä]

Äänestän "sticky"-leimaa tälle. *Thumbs up*

Edit: Kerropa mitä tinaa käytit valamiseen?

[Silven]

OOh - kommentteja. Kiitän ja kumarran.

Valumateriaali...uskaltaakohan tuota kertoakaan. No, sanotaan että kun noita figuja on tullut kerättyä 80-luvun puolvälistä, niin joukkoon on eksynyt paljon sellaista joka nykyään aiheuttaa hohhoijjaa -reaktion ja joista tiedän satavarmasti että en moisia ikänä tule mihinkään käyttämään. Niinpä olen kierrättänyt noiden figujen materiaalia. Yhdestä figusta saa noin yhden basen, keskimäärin. Maalista ja liimoista muodostuu sulatusastiaan kyllä melkoinen määrä karstaa, jonka saa kyllä kohtuuhelpolla noukittua pois. Jos viitsii, voisi tietty uittaa nuo figut vuorokauden asetonissa ja hingata puhtaiksi, tosin eihän tuon asetonin kanssa sorkkiminenkaan ihan vaaratonta ole. Haju on myös pahahko, ja muutenkaan tuota valamista ei kannattane ihan keittiössä suorittaa. Itse teen sen hyvällä ilmalla halkokatoksessa tai sitten kaikki räppänät auki vajassa. Sulatusastiana käytössä on pieni kasari, jossa on jopa kaatonokka. Alussa levy saa olla kutosella, mutta kun metalli on sulanut, riittää 4-5 asetus pitämään sen juoksevana.

Varsinaisen figumetallin lisäksi olen kokeillut kirjasinmetallia, jota työpaikaltani sattui löytymään. Sen tarkempaa koostumusta en tiedä, mutta sulamispiste on korkeampi kuin tuon vanhoista figuista sulatetun, se jähmettyy nopeammin, usein liiankin nopeasti, enkä muutenkaan tykännyt sen käyttäytymisestä.

[Rutabaga]

Mahtava artikkeli!
Meinaatko vielä laittaa tuosta kärrynpyörästä kuvia valutuloksesta, kiinnostaisi hieman tietää miten onnistuu.
Tästä voisi tehdä kyllä oikeasti artikkelin tuonne uutisosioon, mutta valumateriaalista olisi kiva saada jotain tietoa enemmän.

Harrastekaupoissa olen katsellut hyllyllä jotain 'pikkasen parempaa' tinaa, ei kuulemma karstaa niin paljon, ja lopputuloksesta tuelee tasaisempi. Oletko tuollaista koittanut?

[Silven]

Jep, tarkoitus on laittaa jatkoa jahka tuo muotti on saanut lopullisen kovuutensa ja kuumuudenkestonsa, eli viikonloppuna pitäisi yritellä. Koetan ottaa samalla lisää kuvia, tosin valupaikkani on varsin pimeä, saa nähdä miten onnistuu.

Tähän mennessä tuota raaka-ainetta on kotitarpeiksi riittänyt, eli ei ole tarvinnut vielä etsiskellä muita materiaaleja. Mutta täytyy myöntää, että tuo varanto uhkaa huveta, nyt saa jo aika tarkkaan miettiä mitä raskii pistää kierrätykseen.

[Hanska]

Oikein hyvä artikkeli. Itsekkin olen valuja tehnyt jo jokusen vuoden, tosin hartsivaluja. Ellei ole jotain erityistä syytä käyttää nimenomaan metallia niin suosittelen hartsin kokeilua. Suomesta saa aika heikosti oikeen huippulaatuisia valuhartseja tai muottisilikonia joten olen tilannut omani Saksasta. Hartsi on turvallisempaa vaalaa, toistaa yksityiskohdat paremmin eikä vaadi lämmönkestävää silikonia, jolloin löytyy mukavan helposti sitä 1:1 suhteen mönjää. Itselläkin oli aluksi tuollaista 2-3% kovettajaa vaativaa mutta käämi paloi aika nopeasti. Nykyinen mönjä onkin kaikilta ominaisuuksiltaan parempaa, mukaanlukien hinnaltaan.

Jos tämän innoittamana jaksaisi tehdä itse sen artikkelin hartsivaluista ja 2-puolisista muoteista, mikä on ollut "työn alla" vaikka kuinka kauan.

Ah! tulipas mieleen vielä. Jos et jo niin tee niin tuputtele muotin pintaan talkkia ennen valua. Se suojaa muottia ja toimii irroitusaineena(sekä antaa mattapinnan johon maali tarttuu hyvin).

[Huru-ukko]

80 -luvun figun sulattaminen on murhaa pahempi rikos. Lopeta se heti! :(

edit. Ties mitä grenadierin helmiä tämä hullu on saattanut jo tuhota. Jokaisen sulatetun figun myötä, jotain arvokasta katoaa maailmasta. Osta vaikka fantsusta uusia figuja, jos on aivan pakko tuhota taidetta. Olen tosissani, enkä pyydä anteeksi.

[Hands_of_blue]

Huru-ukon kanssa samoilla linjoilla. Lopeta se, heti. Toivottavasti et ole ehtinyt kauheasti mitään aarteita sulattaa. Mulle saa laittaa listaa YV:llä niin voin ostaa vaikka kilohintaan pois. Maksan ainakin niin paljon, että saat ihan oikeaa valumetallia ostettua tilalle.

[Silven]

80 -luvun figun sulattaminen on murhaa pahempi rikos. Lopeta se heti! :(

edit. Ties mitä grenadierin helmiä tämä hullu on saattanut jo tuhota. Jokaisen sulatetun figun myötä, jotain arvokasta katoaa maailmasta. Osta vaikka fantsusta uusia figuja, jos on aivan pakko tuhota taidetta. Olen tosissani, enkä pyydä anteeksi.

Voi kuullostaa ristiriitaiselta, mutta itse asiassa olen kanssasi paljolti samaa mieltä. Sen minkä jätin tuossa aiemmin mainitsematta on se että suurin osa masuuniin joutuneista figuureista ovat olleet enemmän tai vähemmän arvottomaan kuntoon syystä tai toisesta joutuneita. Muutot, pelikavereiden vahingot (ja 'vahingot'), alkeelliset säilytyspaikat ym. onnettomuudet - sekä ihan tahalliset rampauttamiset konversioiden yhteydessä - ovat tehneet vanhoille figuille pahempaa jälkeä kuin turkkilaisten tykit ausseille Gallipolissa. Noiden päättömien, jalattomien tai kädettömien kierrättäminen ei minusta ole sen pahempaa kuin kaatopaikalle laittaminenkaan. Rehellisyyden nimessä on myönnettävä, että muutama ehjäkin on joukkoon mennyt, lähinnä sellaisia jota on ollut useampi samanlaista idettisissä poseissa. Täytyy myöntää, että en ole noiden kohdalla ajatellut kuin omaa tarvetta enkö ole osannut ajatella niitä keräilykappaleina. Toisaalta, jos aletaan hiuksia halkomaan, niin tuolla asenteella jokainen metallifigulle tehty konversio 'tuhoaisi' sen. Jos niin pitkälle mennään, niin sitä en enää ymmärrä.

Sen kyllä myönnän että huono esimerkki se oli, siksi en sitä alun perin artikkelissa maininnutkaan. En todellakaan kannata sitä että sankoin joukoin aletaan figuureja sulattelemaan. Ja harmittelen yhä että en ole säilyttänyt vanhoja figujani paremmin, vaan päästänyt ne turmeltumaan niin että osa niistä ei ole romurautaa kummempaa. Mutta sen voin vaikka kädet WFB kolmosedikan kannen päällä vannoa että ensimmäistäkään Grenadieria, Julie Guthrieta, Ral Parthaa tai Mithril Miniaturea en ole väkivaltaisesti kohdellut.

Kiitoksia, huomautukset olivat aiheellisia. Kun sitä vain touhuaa omissa ympyröissään, perspektiivi katoaa.

[Huru-ukko]

Huh helpotusta. Vanhalla keräilijällä kävi jo sydän kurkussa. :)

edit. pahoittelen turhaa rajua ilmaustani aiemmin.

[SilverSeed.eu]

Oleko koskaan ajatellut, että mitenkä voisit välttää puulevyn palamisessa syntyvän katkun, ja sen työn, jonka joudut tekemään kun silotat basejen pohjat, kun puuhun hiiltyy rosopinta tai monttuja...?

Vala silikoonista tasainen levy, ja pusrista se yhdessä muottisi kanssa kahden puun väliin, ja vola, kaikki paha katku on poissa.


Ja jos viitsit, niin tee siihen toiseen silikooniin kohouma, joka menee sen base-aukon sisään, ja säästät jopa 70% materiaalia, jolloin saat helposti 2 basea yhdestä mallista.

[Agamemnon2]

Periaattessa kyllä, mutta moinen kohouma loisi muottiin sen verran ahtaita mutkia että kunnollista valua voisi olla hankalampi saada aikaiseksi.

[Silven]

Oleko koskaan ajatellut, että mitenkä voisit välttää puulevyn palamisessa syntyvän katkun, ja sen työn, jonka joudut tekemään kun silotat basejen pohjat, kun puuhun hiiltyy rosopinta tai monttuja...?

Vala silikoonista tasainen levy, ja pusrista se yhdessä muottisi kanssa kahden puun väliin, ja vola, kaikki paha katku on poissa.


Ja jos viitsit, niin tee siihen toiseen silikooniin kohouma, joka menee sen base-aukon sisään, ja säästät jopa 70% materiaalia, jolloin saat helposti 2 basea yhdestä mallista.

Hm, enpä ole pahemmin moiseen törmännyt. Basejen pohjiin kyllä jää rosoja, jota olen sen verran viilaillut, että pinta on suht. tasainen, ja koska loppujen lopuksi liimaan basen pohjaan askarteluhuopaa pöytien tms. naarmuuntumisen ehkäisemiseksi, pohja saakin olla hivenen rosoinen. Mutta ei tuo metalli niin kuumaa kyllä ole, että se vesivaneria karrelle polttaisi, pikemminkin hivenen tummentaa, siinä kaikki.

Ajattelin tuota kaksipuoleista muottia ensin, mutta käytännössä on sitä parempi mitä paksumpi tuo alusta on, figuurin jalkatapeille saa syvemmät kolot, ja näin sen saa tukevammin kiinni ja siitä tulee painavampikin, mikä oli alunperin yksi tavotteista. Kun noi mun ropekaverit käsittelevät noita figuja nelivuotiaan otteilla, niin kaikki pitää olla mahdollisen jykevästi kiinni. Pinnaan varmuuden vuoksi mm. ohuet, murtumishelpot kohdat etukäteen niin ei tarvitse heti olla korjailemassa...

Huru-Ukko: eipä hatiä, se oli hyvä varoitus!

Kärrynpyörät onnistuivat ihan kivasti, malli olisi kenties saanut olla yksinkertaisempi. Laitan kuvia kunhan ennätän tässä.

[Silven]

No nih, tässäpä olisi sitten viimeisimmän metallivalukokeen tuloksia:



Toi basenappula oli sen verran yksinkertainen, että sen epäonnistuminen oli vähintäänkin epätodennäköistä. Juuri sellainen siitä tuli kun pitikin. Noiden kärrynpyörien suhteen oli epäilyksiä, jotka osin toteutuivatkin. Ensinnäkin mallissa oli useita kapeita kohtia, ja vaikka luulisi että nestemäisessä muodossa oleva metalli täyttäisi muotin pohjasta ylöspäin, kävi tässä tapauksessa ilmeisesti niin, että metalli täytti ensin pyörän ulkokehän, ja sitten vasta puolia pitkin pyörän keskiön. Tänä aikana metalli ennätti kuitenkin jo jäähtyä sen verran, että keskiön kaikkiin loukkoihin se ei enää juossut täysin sulana, ja yksityiskohdat jäivät karkeimmiksi, pyöristymistä tapahtui. Samoin osa puolista saattoi jäädä keskeneräisiksi. Tähän auttoi kun suurensin ilmanpoistokanavia, ja pidin metalliastian kutoslämmössä.



Mutta kuten kuvastakin näkyy, keskiö jäi silti tyngäksi. Homma olisi onnistunut varmaan paremmin, jos puolat olisivat olleet tasavahvuisia, eikä keskiössä olisi ollut tuota kuoppaa. Mutta kyllä noista silti ihan käyttökelpoisia kärrynpyöriä tuli, varsinkin joihinkin vähän vähemmän hienoihin kieseihin. Täytyisi tehdä vielä pienempi versio etupyöräksi, taidan suosiolla tehdä siitä myös yksinkertaisemman ja katsoa miten sen kanssa käy. Ja vaikka noissa kieltämättä valun jälkeen on viilaamista ja fiksaamista, niin kätevämpää tämä näin silti on, kuin tehdä jokainen pyörä alusta lähtien erikseen.

[Silven]

Sen verran lisäystä vielä tähän topicciin, että kävin uudestaan kaivelemassa työpaikan kirjasinmetalliromuja, ja löysinkin sieltä kenties hivenen eri metallia kuin mitä tähän saakka: ainakin harkko oli tummempi (=>hapettunut), piirsi helposti selvän jäljen ja oli kokoonsa nähden melko painava möykky. Kirjasinmetallinhan pitäisi sisältää tinaa, lyijyä ja antimonia, tarkkoja suhteita en ole tosin saanut selville. Antimonia on seoksessa käsittääkseni jotakuinkin 10 %, se tekee valoksesta kovan mutta hauraan. Joka tapauksessa kokeilin tuolla möykyllä uudelleen, ja kyllä sillä ainakin alustoiksi käyttökelpoisia valoksia sai aikaiseksi, valurangat tosiaan olivat melko hauraita, ne napsahtivat poikki ihan käsin vaikka normaalisti - no, on ne saanut näppivoimin poikki, mutta ei noin helposti. Kenties jos siihen lisäisi lyijyä, kelpaisi tuo paremmin muihinkin valoksiin. Reaperin uuden P-65 -figuurilinjan julkistuksen yhteydessähän mainittiin muun muassa, että paras suhde yksityiskohtien kannalta on metalliseos jossa on 60% lyijyä ja 40% tinaa.

Kaikesta huolimatta, taidan pitäytyä metallivaluissa vain näiden alustojen suhteen. Tarkoitus on tutustua hartsivaluun, kaikenkaikkiaan se taitaa olla helpompi ja ennen kaikkea parempaa jälkeä tuottava ratkaisu näin kotioloissa. Mutta on se lohdullista tietää että nyt on omavarainen tuon alustametallin suhteen. Valutinaa löytyi yhdestä nettikaupasta (tinaa 92%, antimonia 6%, kuparia2%) 29 egeä/0,6 kg.

[Crowmire]

itse tein kaksiosaisen muotin käyttäen tota samaa silikonia, toimi ihan hyvin, vaikkakin moldrelease matsku oilisi saanut olla jotain vähän parempaa, paikallisesta alan liikkeestä kun löytyi vain vahaa, joka oli melko hankala levittää.

vinkki vinkki: ton valulaatkikon saa helposti tehtyä lego-palikoista. hyvänä puolena niissä on että kokoa on hellpo vaihtaa, jos tarvitsee joskus isompaa/pienempää muottia.