Akkoja aseissa!

[Vilkku92]

Tänne tämmöinen huumorinovelli, nokkelimmat ehkä huomaavat muutaman viittauksen.

Akkoja aseissa!

Kaartin tukikohta Freeman, Planeetta Nippon III, 999.M.41

Luutnantti Otakua potutti. Hän oli juuri joutunut antamaan kahdelle naiselle kersantin natsat, eikä hän
sovinistina voinut sietää sitä. "Kurosawan vielä ymmärtää, mutta Tanizaki on jo vähän liikaa", Otaku tuumi itsekseen, "Kenraali Halosta lukuunottamatta yksikään nainen ei ole edes koskaan palvellut Nipponin puolustusjoukoissa". No, eipä tarvitse nähdä enää muita akkoja, hän lohduttautui ja nosti olutpullon huulilleen, mutta purskautti juoman ulos suustaan nähtyään uudet alokkaat. Autosta kömpi ulos kokonaista seitsemän nuorta naista. "Perhana, ei kai minun täydy kouluttaa seitsemää naista kerralla", hän parahti ääneen. "Se ei taida olla sinun päähuolesi tällä hetkellä", sanoi komissaari Kanerva, joka oli tullut tunnetuksi lyhyestä pinnastaan, ja jonka housuille Otaku oli oluensa sylkenyt. Luutnantin päivästä oli tulossa tavallistakin pidempi...

Yksi tytöistä (heistä kukaan ei ollut vielä täyttänyt edes kahtakymmentä), Osaka nimeltään, katseli kun Otakua vietiin kidutuskammioon. "Mistähän rikoksesta häntä syytetään?" hän kysyi muilta.
"En tiedä, ehkä kerettiläisyydestä," vastasi Chiyo, joka oli vasta neljäntoista ja hyvin pieni. Pohdinta päättyi, kun heitä alettiin ohjata ryhmänjohtajiensa luokse. "En käsitä, miten Tomo onnistui järjestämään meidät samaan ryhmään," sanoi Yomi, silmälasipäinen sihteeri, joka ei koskaan ollut pitänyt työstään. "Minä en käsitä edes miksi me kaikki ylipäätään liityimme armeijaan!" sanoi Kagura, jota pidempi joukosta oli vain Sakaki, joka pysyi koko ajan hiljaa. "Tietysti siksi, koska me saamme omat aseet, joilla voimme ampua avaruusolioita," vastasi Tomo, kaataen samalla Chiyon. Porukkaan kuului myös Kaori, mutta hän on sivuhahmo, joten älkää välittäkö hänestä liikaa.

Ilmoittautuessaan ryhmäänsä he huomasivat, että heidän kersanttinsa olisi juuri Tanizaki, josta Otakulla ei ollut mitään hyvää sanomista, johtuen melko pitkälti hänen ajotaidoistaan sekä sukupuolestaan (ja tietysti siitä että hän oli saanut plasmapistoolin toisin kuin Otaku itse).
Tytöt ja Tanizaki tunsivat toisensa jo entuudestaan, koska olivat asuneet samassa kylässä. "Siis HÄNENKÖ kauttaan sinä onnistuit järjestämään meidät samaan ryhmään?" Yomi kysyi Tomolta.
"No, naapurin Kake auttoi vähän," tämä vastasi. "Minkä takia tällä planeetalla on sekä suomen- että japaninkielisiä nimiä?" Osaka kysyi muilta.

Ennen kuin vastausta ehdittiin antaa, kaiuttimista kuulutettiin, että kaikkien on tultava ulos seuraamaan kurinpitotoimenpiteitä. Ulkona komissaari Kanerva seisoi pistoolin kanssa selvästi hakatun
Otakun edessä. Kun kaikki olivat paikalla, Kanerva julisti tuomion; "Luutnantti Otaku on syyllistynyt komissaarin, eli minun, nöyryyttämiseen, uhmaamiseen ja vastustamiseen. Siitä seuraa kuolemantuomio", minkä jälkeen komissaari ampui luutnanttia Bolt-pistoolilla päähän. Hetken aikaa kaikki olivat hiljaa. Sitten Tomo ja Tanizaki alkoivat nauraa, kippurassa ja erittäin kovaan ääneen.
Vähän aikaa naurettuaan he lopettivat, ja seisoivat taas nätisti rivissä. Sitten Tomo sanoi "En käsitä mitä hauskaa tuossa oli".

Siinä se oli, pistäkää kommenttia niin voin jatkaakkin.

EDIT: Ei tästä novellia tullutkaan...

[Barnabas]

Kummallista miten nimet vaihtuvat suomalaisista aasialaisiin... Olisin myös kaivannut lisää kuvailua, kun itselläni ei mielikuvitus riitä, mutta mitä nyt katsoin niin ei hirveänpiä kirjoitusvirheitä löytynyt.

[Vilkku92]

Kummallista miten nimet vaihtuvat suomalaisista aasialaisiin... Olisin myös kaivannut lisää kuvailua, kun itselläni ei mielikuvitus riitä, mutta mitä nyt katsoin niin ei hirveänpiä kirjoitusvirheitä löytynyt.

Tuota ihmettelin itsekkin.

"Minkä takia tällä planeetalla on sekä suomen- että japaninkielisiä nimiä?"

Jos ei kenelläkään ole muuta niin taidan jatkaakin.

[Vilkku92]

Jatkoa tulee, halusitte tai ette.

Akkoja aseissa! part 2

Kaartin tukikohta freeman, planeetta Nippon III, 999.M41

Tukikohdan ampumaradalta kuului olevan tavanomainen päivä. Laskivääreiden, plasmapyssyjen, melta-aseiden ja raskaiden bolttereiden äänet tuottivat aikamoisen melun, kun kokonainen komppania testasi aseitaan kerralla. Tukikohdan komentajan, eversti Matti Hartikaisen, tai härski-Hartikaisen, mukaan yhteiset harjoitukset vievät jokkojen yhteistoiminnan aivan uudelle tasolle. Edesmenneen luutnantti Otakun mukaan kokonaisen komppanian yhteiset ampumaharjoitukset vievät ainoastaan jokkojen huonon kuulon aivan uudelle tasolle.

Läheisen pusikon suojista harjoituksia tarkkailivat myös kaksi teknopappia. Kalle Suzuki oli saanut lempinimen kortonki-Kalle, koska oli esitellyt joukoille uuden tavan estää sukupuolitaudit ja raskaudet, minkä jälkeen joukot olivat esitelleet tälle kondomin. Harri Yamaha puolestaan oli saanut lempinimen Punahilkka, koska muilta oli loppunut mielikuvitus. Erityistä huomiota he kiinnittivät Kersantti Tanizakin ryhmään, jotka olivat hajottaneet kaikki käsiinsä saamansa aseet kahteen kertaan.

"Nyt kaikki näyttäisi menevän hyvin. He tuntuvat jo tottuneen aseisiinsa," Kalle sanoi. "Juuri niin. Oli loistava idea vaihtaa Osakan kranaattikivääri meltapyssyyn. Kun vain ajattelenkin sitä onnettomuutta..." vastasi Harri, "Mutta oli se kyllä näkemisen arvoista, kun se kranaatti osui suoraan huussiin ja komissaari huusi housut kintuissa ja yltäpäältä sonnassa, että tekijä saa maksaa teoistaan ja hän selvittää tämän henkilölllisyyden vaikka siihen menisi tuhat vuotta. Eikä syyllinen ole vieläkään
selvinnyt." "Vai että se oli teistä ihan hauskaakin," sanoi komissaari Kanerva, joka oli lievästi sanottuna vihainen tuosta välikohtauksesta. Kalle ja Harri tiesivät, että heidän loppunsa oli lähellä.
"Ammutteko te meidät?" Kalle kysyi varovasti. "En tietenkään ammu, sehän olisi panosten tuhlaamista!" Kanerva sanoi. "Teidät kidutetaan kuoliaaksi."

Ampumaradalla Tanizaki paukutti menemään plasmapistoolilla, mutta osui lähinnä maalitaulujen takana oleviin puunrunkoihin. Muut osuivat paremmin maaleihinsa, vaikka oravia tippuikin aika paljon.
Tomo käytti ryhmän raskasta boltteria, Osakalle oli annettu meltapyssy. Muilla oli käytössään uutuuttaan kiiltelevät autokiväärit, paitsi pikku Chiyolla, joka käytti laskivääriä, johtuen sen huomattavasti pienemmästä rekyylistä (kokeillessaan autokivääriä hän osui suurin piirtein kaikkeen muuhun paitsi maaliin.) Tukikohdan parhaan ampujan tittelin oli napannut Yomi. Tämä johtui todennäköisesti siitä, että härski-Hartikainen oli ehdottanut hänelle sihteerikseen pääsemistä. Tämän kuultuaan Yomi oli juossut kirkuen ulos, ampunut koko lippaan napakymppiin 300 metrin matkalla ja sanonut "Minusta taitaa olla enemmän hyötyä rintamalla."

Kaori sanoi Sakakille "Olemme tainneet oppia jotakin. Viikkoon kenenkään ase ei ole räjähtänyt..."
PUM! He katsoivat Tanizakia, jonka kädessä oli ylikuumentuneen plasmapistoolin jäänteet. "Ehkä tätä ei sittenkään ole tarkoitettu pikatulen ampumiseen," tämä totesi. "Vieläköhän niillä teknopapeilla on varaosia tähän."

Siinä oli kakkososa, kommentoikaa vaan ihan vapaasti.

[Shadow Angel]

Ei kestä enää! Liian sekopäistä!
Onko tämän tarkoitus olla 40k-parodia? Jos ei, niin tämä on kauheaa sontaa. Jos on, tämä on mainio!
Lisää!

[Vilkku92]

On tarkoitus olla parodia. En yleensä ota mitään liian vakavasti.

[Bartholen]

Loistavaa, joskin vähän lyhyehkön tuntuista. Lisää lukeepi mielellään :)

[Vilkku92]

Pistetäänpä vähän lisää, kun alettiin.

Akkoja aseissa! part 3

Kaartin tukikohta Freeman, planeetta Nippon III, 999.M41

Ruokalassa oli hulina päällä. Osittain tämä johtui ruoasta. Tavalliseen tapaan se ei useimpien mielestä sopinut syötäväksi, vaan ainoastaan ruokasotaan. Upseerit joutuivat suojaamaan niskansa tavallistakin paremmin. Vasta Kanervan saatua näkkileivästä päähänsä tilanne rauhoittui, johtuen osaksi erään tuntemattoman kaarttilaisen lyijyisestä matkalipusta taivaaseen.

Tanizakin ryhmässä ruokaa tosin ihan syötiinkin (tosin vastahakoisesti). Urheasti ponnistellen he saivat aivan kaiken nieltyä, myös keitossa lilluneet tupakantumpit. Sakaki sai annoksensa loppuun ensimmäisenä ja totesi "Kyllä tuosta pitäisi jo myöntää mitalli. Tuskin edes Keisari pystyisi tuollaiseen suoritukseen". "Isoista Jehuista ei ainakaan tähän hommaan olisi", Osaka vastasi tähän. "Hiljaa! Tuo on vaarallista puhetta!" Kagura sihahti."Inkvisition agentteja on tuolla, tuolla, tuolla, tuolla, tuolla, tuolla, tuolla, tuolla ja tuolla, sekä kaksi jokaisen pöydän alla", hän sanoi ja varmemmaksi vakuudeksi vielä potkaisi toista pöydän alla olevista agenteista, nimeltään Tuhka Muna. "Anteeksi, se oli..." Sakaki yritti pahoitella, mutta Kagura keskeytti hänet. "Puhuin Osakalle, en sinulle". "Tismalleen!" komissaari Kanerva totesi ilmestyttyään tyttöjen selän taakse. "Hetkinen! Kukaan meistä ei ole tehnyt sinulle mitään!" Chiyo parahti. "Ette olekkaan, mutta olen jäljessä päivän teloituskiintiöstä", Kanerva sanoi, ja kumartui tyttöjen puoleen, "Tietäisittekö ketään, josta kukaan ei välitä". Koko ryhmä (Tanizaki mukaan luettuna) kääntyi katsomaan viereisen pöydän kersantti Kimuraa. 15 minuutin päästä kidutuskammiosta kuului kaameaa huutoa.

Kahden viikon kuluttua komppania oli marssimassa takaisin tukikohtaan. Miehet olivat väsyneitä marssittuaan 20 kilometriä epätasaisessa maastossa kuumassa auringonpaisteessa itikoiden syötävänä
(toisin kuin kapteeni Sörselsön, joka ajeli leppoisasti kustomoidulla chimeralla), joten upseerien yritykset viritellä marssilauluja kohtasivat ankaraa vastarintaa. Kun joukot saapuivat kahden metsäisen kukkulan väliseen pieneen laaksoon, Yomi alkoi huolestua. "Tämä paikka olisi täydellinen väijytykselle", hän sanoi Tomolle. "Älähän nyt huolestu. Ei täällä ole mitään pelättävää, mitä nyt noista puskista pilkottaa pyssyjen piippuja ja teräaseita ja kaaoksen merkkejä. Ei mitään vakavaa", Tomo vastasi tälle huolettomana. Samassa kuului huuto "Kaaoksen puolesta! Rynnäkköön!" ja samassa kukkuloilta rynnisti alas kaartin kimppuun laumoittain kaaoksen kultin jäseniä miekkoja ja puukkoja heilutellen, erilaisilla pistooleilla ammuskellen ja sotahuutoja huudellen. "Voi ei! Me häviämme tämän taistelun!" huusi kauhistunut kaarttilainen. "Miten niin?" Tanizaki huusi takaisin. "No kun kaartti häviää aina!"

Yomi ei ehtinyt kuunnella väittelyä. Hänellä oli tärkeämpääkin tekemistä. Nopeasti hän laskeutui polvilleen, tähtäsi, ja ampui tarkan sarjan erään kultistin rintaan. Tarkasti ampuen hän kaatoi vihollisen toisensa jälkeen, kunnes huomasi kultistijoukon ryntäämässä suoraan häntä kohti. Nopeasti hän käänti kiväärinsä piipun kohti uutta uhkaa, muttei ehtinyt laukaista asettaan kun joku niitti vihollisryhmän maahan. "Hää hää, ehdinpä ensin", Tomo virnuili Yomille. "Senkin hullu, se ryhmä oli minun!" Yomi huusi vihaisesti. "Eipä ole enää!" Tomo vastasi. "No jaa, eiköhän täällä riitä niitä meille molemmille. Ja onhan minulla sentään jo ainakin kolmekymmentä tappoa", Yomi vastasi. "Mitä? Minulla
on vasta kaksikymmentä", Tomo kauhistui. "Yksikään sihteeri ei kyllä minua päihitä" hän sanoi, ja
alkoi tulittaa vihollisia hullun lailla.

Kaartin tulivoima ei kuitenkaan riittänyt pysäyttämään kaaoksenpalvojien rynnäkköä, ja nämä pääsivät pian linjaan kiinni. Tanizaki tähtäsi rauhallisesti erästä päälle ryntäävää miehenkörilästä, ennen kuin ampui tämän päähän nyrkinkokoisen reiän. Hän ei kuitenkaan tajunnut, että hänen takanaan oli kultin johtaja valmiina iskemään kersanttia puukolla selkään. Kaikeksi onneksi Kagura tajusi tilanteen, ja kaatoi vihollisen yhdellä iskulla kovakantisesta, pergamentille käsin kirjoitetusta keisarillisen raamatun lyhentämättömästä versiosta. Isku oli tuhoisa, murskaten vastustajan kallon kerralla. Tanizaki katsoi Kaguraa, raamattua ja sahamiekkaansa, ja sanoi sitten "Olisiko sinulla yhtään ylimääräistä".

Johtajansa kuoltua kulttilaiset pakenivat paikalta, ja matka jatkui. Tukikohdassa kapteeni oli vastassa
onnittelemassa miehiään (outoa kyllä, kukaan ei ollut nähnyt häntä taistelussa.) "Tätä voittoa pitää juhlia", Sörselsön sanoi, "Upseerimessissä kierros kaikille, minä tarjoan. Aliupseereille loma." Sitten hän kääntyi miehistön puoleen. "Mitähän me saamme", Chiyo sanoi. "Varmaan vapaata loppuillaksi", Tomo sanoi. "Varmasti puoli litraa viinaa", sanoi Kagura. Sörselsön katsoi miehiä (ja naisia). Ja miehet
katsoivat Sörselsöniä. Ja Sörselsön sanoi "Mitä te vielä odotatte! Teillä on pitkä päivä huomenna, ja hommia vielä tällekkin illalle! Alkakaahan joutua, tai kutsun komissaarin paikalle! Alkakaa mennä jo! Hus!". Vielä poistuessaan tytöt saattoivat kuulla kapteenin puhuvan itsekseen "Kunhan teen raportin, saan varmasti mitalin. Ehkä jopa ylennyksen. Sitten minut kutsutaan Terralle, ja minun kunniakseni pystytetään patsaita. Kyllä Hartikainen saa taas pitkän nenän..."

EDIT: niin tätä voi kommentodakkin

[Vilkku92]

Ei näin huonon voi antaa ihan heti kuolla.

Akkoja aseissa! part 4

Kaartin tukikohta Freemanin rauniot, planeetta Nippon III, 999.M41

Nipponin puolustusjoukot olivat hätää kärsimässä. Kaksi viikkoa sitten kaaoksen kannattajat olivat aloittaneet avoimen kapinan, ja kymmenen yhtä vastaan-ylivoimastaan huolimatta kaartti ei ollut onnistunut lyömään näitä, johtuen pitkälti kulttien käyttämästä sissitaktiikasta, jossa pienet iskuosastot (joskus suuremmatkin) suorittivat nopeita yllätyshyökkäyksiä keisarillisten kimppuun ja vetäytyivät ennen vastahyökkäystä. Kenelläkään ei tuntunut olevan vastalääkettä tälle ovelalle, mullistukselliselle taktiikalle, jollaista ei oltu ennen nähty. Mutta eipä kaarttikaan ollut vielä hävinnyt, kuten Tanizaki jaksoi muistuttaa edellisen osan pessimistiselle sotamiehelle.

Tukikohdassa Osaka laskeskeli Tomon kanssa tappojaan (Osakalla 30, Tomolla 130) samalla kun Kagura lätki korttia Sakakin kanssa. Chiyo tutkiskeli edellisenä päivänä löytämäänsä vanhaa kirjaa. Hän oli saanut selville, että kirjassa löytyi säännöt Warhammer 40,000-nimiseen peliin, joka perustui tämänhetkiseen maailmantilanteeseen. "Miten ihmeessä 38 000 vuotta sitten tiedettiin täsmälleen, millainen maailma on nykyään?" Chiyo kysyi luokseen kutsumaltaan psyykikolta. "Jaa-a, enpäs tiedä", psyykikko vastasi hermostuneesti, ja vilkuili sitten pelokkaasti sivuilleen. Yomi oli Kaorin ja Tanizakin kanssa kaatamassa jääpaloja kersantti Kurozawan makuupussiin.

Pian kuului huuto, että pitää ottaa varusteet ja mennä paraatikentälle. Kentällä eversti Hartikainen oli odottamassa. Kaikkien saavuttua paikalle Hartikainen aloitti puheen. "Nipponin puolustusjoukkojen sotilaat!" hän sanoi, "Kerettiläiset ovat aloittaneet sodan rakasta planeettaamme vastaan. He aikovat tuhota hetkessä sen, mitä me olemme rakentaneet tuhansia vuosia. Jo nyt inflaatio on karannut käsistä. Tämäkin huipputekninen matkapuhelin maksaa jo sata miljoonaa miljoonaa miljoonaa miljoonaa miljoonaa miljoonaa miiljoonaa miljoonaa Nipponin jeniä, eli kokonaista kaksi yleiskeisarillista puupenniä!" Hartikainen sanoi ja näytti sotilailleen laatikkoa, jossa oli numerot 0-9 sekä piuhalla kiinni oleva luuri, ja tietysti kantokahva. "Olen keksinyt keinon, jolla me voimme kukistaa ne keisarin viholliset johtajiemme omaisuuden... tarkoitan ihmiskunnan turvallisuuden vuoksi!" hän jatkoi sotilaiden pudistellessa päitään.

"Jaamme joukkomme pieniin taisteluosastoihin. Niiden tehtävänä on tuhota kapinallisten joukkoja ja etsiä heidän piilopaikkojaan. Mikäli ne löytävät jonkun
tukikohdan, ne hälyttävät muut paikalle, jonka jälkeen se saarretaan ja tuhotaan. Taktiikan on kehittänyt kenraali Yamashito Banzai.", Hartikainen selitti innoissaan miehilleen. "Eikö Banzai ole se henkilö, joka käyttää joka tilanteessa ihmisaaltohyökkäyksiä, vaikka hänen pitäisi puolustaa bunkkereita örkkejä vastaan?" Osaka kysyi. "Kyseenalaistatko sinä upseerin käskyt? Sinut pitäisi ampua!" Kanerva huudahti. "En, minä vain kysyin kysymyksen", Osaka vastasi, "Mitä pahaa siinä on?". Kanerva hiljeni äkkiä.

"Sotilaat, olen nähnyt teidät taistelussa. Olette taistelleet urheasti, ja vaikka olen taistellut monessa sodassa..." Hartikainen jatkoi puhettaan, mutta Tomo keskeytti hänet kysymällä "Kuinka monessa?". "No... siis tuota... öh... siis... no... öö... siis se ei liity tähän asiaan mitenkään! Turpa kiinni tai joudut Cadiaan!" Hartikainen vastasi. "Mutta...". "Ei mitään muttia! Asia on loppuun käsitelty! Niin, missä olinkaan... ai niin! Vaikka olen taistellut monissa sodissa, minun täytyy sanoa: en ole ikänäni nähnyt yhtä hienoja sotilaita kuin te!". Samassa eräs sotilas tipautti laskiväärinsä, joka laukesi ja osui erästä alokasta takaraivoon.

Kun eversti oli pitänyt puheensa, joukot alkoivat valmistautua lähtöön. Kun Tytöt olivat pakkaamassa, kuului kuulutus, jonka mukaan viidennen komppanian
ensimmäisen joukkueen piti tulla käskynjakoon everstin toimistoon. "Voi niitä onnettomia. Matti lähettää heidät taas johonkin itsemurhatehtävään", Tanizaki sanoi. Yomi sanoi kuitenkin Tanizakille "Me taidamme kuulua viidennen komppanian ensimmäiseen joukkueeseen".

Toivottavasti piditte. Muistakaa sitten kommentoidakkin.

[Broodlord]

Yhdessä oli ainakin jonkinlainen Lotr viittaus. ''Mikään sihteeri ei minua päihitä'' ''Mikään suippokorva ei minua päihitä'' Tämä on sekopäistä kerettiläistä ja allekirjoitukseesi sopivaa kirjoitusta, mutta silti hauskaa.

[jubadu]

Anteeksi, että nostan tätä ketjua, mutta onko tulossa lisää? On ollut sen verran hauskaa luettavaa.

[Vilkku92]

Kyllä minä ajattelin vielä jotain laittaa, sitten en enää ole varma. Valmistuminen voi kestää vielä vähän aikaa, kun sitä pikkuhiljaa kirjoittelen, mutta ei loputtomiin.

[Nazgúl]

Itsekin bongailin Lotr-viittauksia mm. jotkut kaksi kilpailivat tapoista. Joissakin kohdissa vallan repesin. Erityisesti huussijuttu ja tämä

Ei mitään muttia! Asia on loppuun käsitelty! Niin, missä olinkaan... ai niin! Vaikka olen taistellut monissa sodissa, minun täytyy sanoa: en ole ikänäni nähnyt yhtä hienoja sotilaita kuin te!". Samassa eräs sotilas tipautti laskiväärinsä, joka laukesi ja osui erästä alokasta takaraivoon.

olivat pienien pärskähdyksien arvoisia. Nimet muuten menevät helposti sekaisin, kun siellä on Tanazagi, Kagura, Sakaki, Chiyo, Yomi, Kaori, Osaka, Yamashito, Tomo, Kimura... Tahtoo lisää, tällaisia tekstejä ei aina löydäkään!

Niin joo, kaarttilaisia ei kirjoiteta kaarttilaisia, vaan kaartilaisia (luulisin...)

[Arkki]

Nazulla meni oikein. Siis aivan ***** hauskaa tekstiä mutta tosiaan noiden päähahmojen nimet menivät sekaisin mulla.. mutta en nyt ole jaksanut välittää siitä paljoa... kauhean kivaa tekstiä joten lisää kiitos. :3

[Herrasmies Aniki]

Azumangan Daiohin tyypit kaartissa. Puhdasta kultaa! =D

Palkinnoksi saat yhden ilmaisen Internetin, ole hyvä.

[Nilarakh]

Anime lähtee lapsesta hakkaamalla.

[Vesihiisi]

Nimet pysyy hallussa, kun on Azumanga Daiohin katsonut läpi noin 5 kertaa tai enemmän. Mangaa tosin en ole lukenut. ihan hyvin on hahmojen luonteenpiirteet tai mitkä ovatkaan mukana, ja muutenkin ihan toimiva tarina. Paha enempää kommentoida.

Myönnän itse, että monet animesarjat ovat yleensä aikamoista roskaa, jonka katsomisesta ei lopulta jää kuin tyhjää ja menetettyä aikaa, mutta kyllä poikkeuksia löytyy. Azumanga Daiohista pidän todella paljon, mutta luultavimmin se jakaa mielipiteet aika pahasti.

[Vilkku92]

Viides osa tulee niin kuin Michael Jacsonin comeback: juuri silloin kun ei kaivata.

Akkoja aseissa! OSA 5 1/2 (eipä ollutkaan part 5 XD)

Huonokuntoinen hiekkatie, planeetta Nippon III, 999.M41

Joukkueellinen väsyneitä Nipponin puolustusjoukkojen sotilaita marssi tiellä eteenpäin. Kersantit ja upseerit koettivat pitää kuria yllä, mutta joukko muistutti silti enemmän aseistettua käpykaarttia kuin armeijan yksikköä. Ainoastaan komissaari, jonka nimen te varmaan arvaattekin, sekä Ordo Hereticuksen inkvisiittori Wannabe Lordi Ylägoottila olivat pirteän näköisiä. Mukana oli myös Kapteeni Sörselsön, jonka Chimerasta Minimum Destruction kuului kovaäänistä kuorsausta.

Epäjärjestyksen maksimoimiseksi läheskään kaikki eivät olleet edes yhtä epäjärjestyksessä kuin toiset. Samalla kun kersantti Kurosawan ryhmä oli jopa melkein jonossa, Tanizakin (kenenkä muunkaan) joukko oli hajautunut sinne, tänne ja niskojen päälle. Tämä oli erityisen hankalaa Chiyolle, jonka päälle Kagura oli hypännyt, muttei sentään yhtä hankalaa kuin hänen itsensä alla olevalla sotilaalla.

Tanizaki ei ollut yrittänyt mitään tämmöistä. Sen sijaan hän oli kiinnittänyt pulkkaan pyörät, lahjonut pikkupojan kiinnittämään sen kapteenin Chimeraan, odottanut upseerien tarkkaavaisuuden herpaantuvan ja hypännyt sitten kyytiin. Tämä osoitti todeksi Eldareiden ennustuksen: "Hän ahkeroi kovasti voidakseen laiskotella." Kyseisellä ennustuksella ei ole mitään tekemistä minkään kanssa, eräs näkijä vain oli humalapäissään lyönyt kavereiden kanssa vetoa, että pystyy ennustamaan tarkasti, millainen maailma tulee olemaan kymmenentuhannen vuoden kuluttua. Slaanesh söi hänen sielunsa seuraavana päivänä, joten vedon voittaminen ei sanottavammin näkijää liikuttanut.

Koska Tanizaki ei ryyppäämisen vuoksi muistanut mitään muuta, hän päätti muistella käskynjakoa, jonka Hartikainen oli antanut ennen lähtöä. Tämän toimistossa oli ollut tilaa koko joukkueelle, koska viimeisimmän vihollishyökkäyksen jälkeen toimisto oli pelkkä kirjoituspöytä ja tuoli raunioiden keskellä. Kukaan ei tiennyt, miten ne olivat selvinneet räjähdyksestä, puhumattakaan Hartikaisesta itsestään, joka oli taistelun jälkeen löydetty pöydän äärestä kirjoittamasta raporttia. Kun tältä kysyttiin asiasta, tämä katsoi ympärilleen ja sanoi ettei ollut edes huomannut koko asiaa.

"Kuvernaattori Kvartsinikkari on pyytänyt meitä lähettämään hieman joukkoja suojaamaan kesämökkiään", Eversti oli sanonut, "Alueella on havaittu lahkolaisia, jotka saattavat valmistella ilkivaltaisia toimenpiteitä". "Miten niin?", Chiyo oli kysynyt. "Katsokaas, Arskan mökin läheisestä kylästä on löydetty graffitteja. Lisäksi sielläpäin on huomattu kulttien liikehdintää roskapönttöjen kaatelun muodossa." "Tuommoisen takiako meidän pitäisi lähteä sinne?" Sakaki kysyi. "Katsokaas, me epäilemme, että se saattaa saada kuvernöörin tekemään jotain tyhmää, kuten lähettämään joukkoja suojaamaan mökkiään. Koska kulttilaiset varmasti haluavat juuri tätä, me toimimme, ennen kuin Arska huolestuu liikaa", Hartikainen vastasi. "Mutta eikös se tarkoita..." "Ei mitään muttia. Tehtävä on yksinkertainen: menette ja suojaatte paikkaa. Kanerva, Sörselsön ja Ylägoottila tulevat mukaanne. Poistukaa!".

Tanizaki värähti pulkassaan. "Kanerva, Sörselsön ja Ylägoottila mukana yhtä aikaa..." hän sanoi hiljaa itsekseen. "Eikö sinua huoletakkaan se, että olemme todennäköisesti marssimassa väijytykseen?" Sakaki sanoi tähän. "Älä nyt mene manaamaan! Kun Yomi kysyi tuota part 3:ssa, esiin hyppäsi jotain kaksisataa lahkolaista! Yksikin olisi liikaa!" Tanizaki vastasi tähän, ja jatkoi: "Mutta eivät ne kyllä tässä kohtaa tietä ala meitä väijyttää, kun ei ole kuin yksi puska missä piilotella". Samassa tuosta puskasta hyppäsi räjähdevöihin ja -liiveihin pukeutunut kulttilainen, joka huusi "Kuolema Imperiumille! NURGLE AKBAAR!", ja painoi sitten kädessään olevaa laukaisunappia. Joka ei toiminut. Kymmenen minuuttia myöhemmin kaaoksenpalvoja makasi tien pientareella suolistettuna, seivästettynä, raajojen paikat vaihdettuna ja munat leuan alle rusetille sidottuna. Ei tosin tuossa järjestyksessä.

Marssi jatkui. Tie mutkitteli suoraan erään metsäisen rinteen juurelle. Yhtäkkiä Kanerva huudahti kauhistuneena: "Hitto, minä en tappanut ketään leirissä ennen lähtöä. Olen jäljessä kiintiöstä." Sitten hän kääntyi ja teloitti kaksi kaartilaista. "Nyt on parempi," komissaari huokaisi ja jatkoi matkaa. Samassa metsästä kuului huuto "Hei! Se tappo sun veljesi". "Mitä! Nyt ne meni liian pitkälle! Tapetaan ne!" joku vastasi, ja valtava lasertulitus iski nipponilaisten riveihin. Kokeneet kaartilaiset toipuivat yllätyksestä nopeasti, vaikka moni heistä olikin kuollut, ja alkoivat tehdä sitä mitä parhaiten osasivat, eli räiskiä lonkalta vihollisen yleiseen suuntaan. Myöhemmin metsäyhtiöt käyttivät tätä hyväkseen, nimittäin edes motot eivät pystyneet yhtä tehokkaisiin avohakkuisiin.

Tytöt olivat taas vauhdissa. Tomo ruoski vihollislinjaa ammuksia säästämättä ja melusta tinkimättä, Osaka kärvensi suunnilleen kaiken edessään olevan, Kagura laukoi kivääriään vähän minne sattui ja Chiyo reitti vihollisten päitä huutaen "BOOM!HEADSHOT! BOOM!HEADSHOT!". Muut taistelivat rauhallisemmin ja jopa tähtäsivät vihollisia. Yomi osui melkein jokaisella sarjalla, Sakaki ja Kaori harvemmin, mutta osuivat kuitenkin. Tanizaki puolestaan ampui plasmapallojaan yllättävän tarkasti, toisin sanoen osui puunrunkoihin ainoastaan joka toisella laukauksella.

Tilanne alkoi tästä huolimatta käydä hieman epätoivoiseksi, ja niinpä Sörselsön huusi tanizakille: "Kersantti, meidät tapetaan, jos emme tee jotakin. Haluan sinun ryhmäsi ajavan viholliset pois asemistaan, ennen kuin on liian myöhäistä." "Miksi juuri minun ryhmäni? Miksei joku toinen voi hoitaa sitä?" Tanizaki huusi takaisin. "Koska minä käsken niin", Sörselsön vastasi, ja kääntyi sitten erään luutnantin puoleen: "Mene Tanizakin luo ja pistä häneen vähän vauhtia. Voit vaikka johtaa hyökkäystä itse". Luutnantti katsoi Kapteenia vähän aikaa, vei sitten laspistoolin ohimolleen ja laukaisi.

Luutnantin tapettua itsensä Kanerva päätti itse hoitaa homman, ja meni komentamaan Tanizakin hyökkäykseen. Lyhyen väittelyn jälkeen (johon liittyi pistoolin viritystä ja otsaa vasten painamista) Tanizaki lopulta käski kaikkien valmistautua rynnäkköön. Esitys kohtasi ankaraa vastarintaa, mutta pienen kurinpalautuksen jälkeen tytöt lähtivät takamukset kipeinä epätoivoiseen ryntäykseen vihollisten asemia päin. Viholliset huomasivat tämän, ja keskittivät tulituksen tyttöjä kohti, mutta eivät osuneet, koska tulituksessa aiemmin kaatuneet puut tekivät tähtäämisen hyvin vaikeaksi, kolme neljäsosaa heistä ei nimittäin nähnyt kohdettaan..

Niin nuoret naisihmiset pääsivät vapaustaistelijoiden linjaan kiinni. Suunnilleen sillä hetkellä kun päähenkilöt iskivät lähitaisteluaseensa vastustajiensa ruumiisiin kapteeni Sörselsön käski joukkojaan irtautumaan. Nipponin planeetanpuolustusjoukot astelivat rauhallisesti pois yhteenoton tapahtumapaikalta, missä sankarimme yhä kamppailivat elämästään ja kuolemastaan. Ja siihen loppui poliittisella korrektiudella, itsesensuurilla, kiertoilmaisuilla, sukupuolineutraalilla kielenkäytöllä ja ylätyylillä leikittely, ainakin vähäksi aikaa. Katsokaas, ei makeaa mahan täydeltä, tiedättehän.

Mutta huolimatta WS,S ja T 3:staan, tytöt eivät kuolleet. Tomo onnitui kaatamaan ison kosrton sanomalla tämän kengän nauhan olevan auki ja sitten lyömällä tätä naamaan aivan Warpin kovaa. Tanizaki sahasi miekallaan puun poikki, joka kaatuessaan murskasi kymmenen petturia. Aika hyvin ottaen huomioon sen, että puu oli tarkoitus kaataa toiseen suuntaan. Osaka käräytti kaksi vihollista pilven polttelemisesta, ja ampui kolmannen. Yomi ja Kagura taistelivat selkä selkää vasten (Tomo olisi halunnut mukaan, mutta häntä ei päästetty), Yomin räiskiessä vihollisia samalla kun Kagura mätki näitä counts-as-power fist-raamatullaan. Chiyolla tosin oli pieniä ongelmia, viholliset nimittäin nostelivat häntä sivummalle aina hänen ollessa tiellä.

Mutta ylivoima oli liikaa, ja lopulta antautuminen oli ainoa vaihtoehto ("Tätä ei sitten kerrota komissaareille"). Laskettuaan aseensa tytöt katselivat vihollisjoukkojen komentajan kävelevän heitä kohti. Kyseessä oli Alfa-legioonan tunnuksin varustettu kaaosmariini. Katseltuaan vankeja vähän aikaa hän kääntyi apurinsa puoleen ja sanoi tälle jotain. "Kyllä, herra von Himlerhitlergoebbelsgöringstraussenbergdingledongledungleulb", apulainen vastasi lyhyesti, kääntyi sitten tyttöjen puoleen sanoen "Herra von Himlerhitlergoebbelsgöringstraussenbergdingledongledungleulb määräsi teidät uhrattavaksi jumalille." "Semmoisille mukaville karkin ja hauskanpidon jumalille leikkikavereiksi?" Sakaki kysyi varovasti. "Ei, vaan tuhon ja turmelluksen jumalille ruoaksi", apulainen vastasi.

Sakaki suorastaan raivostui tästä. Hänen silmänsä kapenivat ja hänen kasvonsa vääristyivät kammottavaan irvistykseen hänen sanoessaan "Ei... käy!". "Toshiba!" nimettömäksi jäävä apulainen sanoi vieressään olevalle miehelle, joka lähti käsiään hieroen ja maanisesti hykerrellen kävelemään kohti sakakia tarkoituksenaan raahata tämä uhrauspaikalle. Mutta tarttuessaan Sakakia rinnuksista Sakaki repi Toshiban kädet irti veren suihkutessa pitkässä kaaressa. "DIE!" Sakaki huusi ja heilutti irti repimiään käsiä kuin rumpupalikoita. Eräs toinen vääräuskoinen yritti tarttua kiväärinsä, mutta Sakaki aukaisi vesipullonsa ja heitti sen sisällön tämän päälle. Petturi huusi tuskissaan, syttyi tuleen ja räjähti. Sitten Sakaki kääntyi ja nappasi eräälle kivelle tyhjästä ilmestyneet Boltterin ja Bolt-pistoolin, kääntyi sitten ympäri ja huusi lahkolaisille "Syökää lyijyä, kaaoksen apinat!". "Voi Khrone!" eräs kulttilainen parkaisi. "Ihan täti Sakaki vaan!" Sakaki vastasi ja alkoi tulittaa, pistooli toisessa ja Boltteri toisessa kädessään.

Tovereidensa kaatuessa seonneen kaartilaisen tulituksessa kaaosmariinin apulainen, Jyrki Katainen nimeltään, ryömi ojanpohjaa pitkin kohti radiopuhelinta, kunnes muisti omistavansa kännykän ja kilautti kaverilleen Väyryselle. Väyrynen vastasi puhelimeen "Väyrynen puhelimessa". Tähän Jyrki vastasi "No jyrki täällä terve..." "Jyrki-boy! Ei ollakaan puhuttu pitkään aikaan! Kuinka voit?" "Ihan hyvin, kiitos! Kuule voisitko lähettää vähän apujoukkoja, Sakaki nimittäin sekosi!" " Jaa, kuulostaa pahalta." "Niin se onkin." "Kuinka paha?" Jyrki kohotti hieman päätään nähdäkseen paremmin. Tapettuaan n. 20 vihollista Sakakilta olivat loppuneet ammukset, ja hän oli juuri kaivamassa repustaan sinkoa lasersäteiden lennellessä hänen ympärillään. Yksikään niistä ei osunut. "Voisihan se mennä pahemminkin...", Jyrki sanoi, ja katseli ohjuksen lentävän ojan takana olevaan pesäkkeeseen. Räjähdys lennätti kolme kulttilaista komeassa kaaressa ilmaan. "...mutta apua tarvitaan silti ja äkkiä!"

Sakaki katseli räjähdystä ja huusi kovaan ääneen "DIE!". Hän latasi uuden ohjuksen putkeen ja ampui sen kohti Khronea palvovaa ryhmää, joka oli ryntäämässä tätä päin. Räjähdys tuhosi koko ryhmän, tukikohdan ja planeetan... ei kun se olikin inkvisiittorien hommaa. Pahoittelen virhettä. No, joka tapauksessa ne viholliset kuolivat, joita ammuttiin, eli ammus osui. Ennen kuin Sakaki ehti ottaa uuden ohjuksen käteensä, häntä kohti ryntäsi mutantti, jolla oli norsun kärsä, apinan pää, kanin korvat, virtahevon ruumis, krootin jalat, joista toisen jatkeena oli barbie-nukke, kädet, joissa sormina toimivat sellerit ja porkkanat, sekä kymmenen senttiä paksut kumihuulet. Vähän niinkuin yläasteen rehtori. Sen nimi oli Ällöpylly 4.0, ja se oli yhteisössään arvostettu henkilö, millä keisarikunta perusteli nihkeää kantaansa mutantteihin ja kaaoksenpalvojiin. Niiden hyväksyminenhän olisi kuin ruotsalaisille annettaisiin ihmisoikeudet!

Sakaki reagoi salamannopeasti. Silmänräpäyksessä hän pyörähti ympäri ja sinkosi sinkonsa Ällöpylly 4.0:n päätä kohti, johon osuessaan se räjähti taistelukanuunan ammuksen voimalla. Mutta samalla meni sinkokin, ja se antoi aikaa muutamalle kapinalliselle tähdätä kunnolla. Sakakin selkään osui kome laspistoolin sädettä, ja hän kaatui maahan polvilleen. "Miltäs nyt tuntuu?" eräs ampujista huusi. Sakaki käänti päätään tätä kohti, sylkäisi veret suustaan ja vastasi verenhimoinen hymy huulillaan "Hyvältä". Sitten hän nousi pystyyn, kääntyi ampujia päin rynnäkkökanuuna kädessään ja sanoi "Todella hyvältä".

Rynnäkkökanuunan lyhyt käynnistysviive antoi muutamille lahkolaisille aikaa syöksyä suojaan ennen kuin valtava luotimyrsky pyyhki maisemaa kaataen kymmeniä heidän tovereitaan tantereeseen valtavien veripöllähdysten saattelemana. Viimeisetkin paikalla olleet puut kaatuivat rymisten maahan, eivätkä kivetkään maisemaa kauaa kaunistaneet. Sakaki lopetti tulituksen ja katseli aiheuttamaansa tuhoa myhäillen tyytyväisenä. Ja käänti sitten aseensa tulinopeuden pykälää suuremmalle. Eräs hetkeksi pystyyn noussut vihollinen katkesi keskeltä kahtia, toinen puolestaan käytännössä hajosi olemattomiin tulituksessa, pelkkä verilammikko näyttämässä, missä ennen niin sekopäinen kaaoksenpalvoja oli seisonut. Kolmas puolestaan lähti juoksemaan karkuun, mutta törmäsi puuhun ja räjähti liekkeihin.

Tämäkään ei ollut vielä tyynnyttänyt Sakakin raivoa. Miettiessään, mistä löytäisi lisää tapettavaa, kuului sotatorven toitotus. Ojassa piileskelevä Jyrki hihkui riemusta uskoen lisäjoukkojen avulla vihdoinkin voivansa tappaa seonneen vastustajansa. Pian läheisestä metsiköstä, joka oli selvinnyt tulituksesta, ryntäsi esiin joukko kolmipyöräisillä ajavia kehitysvammaisia, ruotsalaisia hihittäjämutantteja, yläasteopettajia sekä Kukkahattutädit ry:n johtajisto (suunnilleen tässä kohtaa Jyrki kirosi Väyrysen alimpaan Warppiin).
Sakakin kasvoille levisi ensin hieman huolestunut ilme, mutta kun sitten katsoi vastustajiensa sateenvarjoja, karttakeppejä, musketteja ja nallipyssyjä ja vertasi niitä rynnäkkökanuunaansa, hänen kasvoilleen levisi hymy.

Opettajien johtaja komensi muut linjaan. Täsmälleen yhtä aikaa kaikki opettajat nostivat muskettinsa, virittivät ne, tähtäsivät ja laukaisivat, mutta ruuti oli päässyt kastumaan. Muutamassa ssekunnissa koko joukko oli lahdattu maahan. Sakakin ammukset olivat loppuneet, joten hän laski aseen maahan ja nyppi muutaman tikun pois ruumiistaan. Jyrki oli kuitenkin kuin ihmeen kaupalla selvinnyt taistelusta hengissä (tai ehkä se johtui ojasta), ja käveli Sakakia kohti laukoen autopistooliaan. Jokainen laukaus osui maaliinsa, lennättäen verta ja tehden reikiä Sakakin ruumiiseen. Ennen tappolaukausta lahkolaisen aseesta loppuivat ammukset, joten hän heitti sen menemään ja sanoi Sakakille "Tästä taitaakin tulla vanhanaikainen nyrkkitappelu". "Siltä vaikuttaa", Sakaki vastasi, ja nousi pystyyn. Katainen heilautti hiuksensa päänsä taakse, ja sanoi "Katainen on nyt hyvin vihainen. Katainen murskaa!", ja lähti astelemaan pitkin harppauksin kohti pitkää tyttöä, joka oli lahdannut hänen alaisensa. Sakaki kuitenkin tarttui tätä kädestä ja heitti kaaoksenpalvojan kevyesti ylitseen. Jyrki hyppäsi takaisin jaloilleen ja lateli sarja iskuja kohti vastustajansa päätä. Sakaki kuitenkin vastasi mahtavalla koukulla, joka sai Kataisen vuotamaan verta, iski sitten uudestaan ja kaatoi vastustajansa maahan. Katainen kaatui suoraan voimamiekan viereen, otti sen käteensä, mnousi pystyyn ja kysyi Sakakilta "Mitäs tästä sanot!". Sakaki vastasi "Siitä on patterit lopussa", survaisi sitten sormensa vihollisen kurkkuun ja repi tämän aataminomenan irti.

Sakaki katsoi ympärilleen ja näki, että kaikki viholliset olivat kuolleet. Hän sanoi itselleen "Kyllähän tuo kahvi alkaisi maistua". "Meidän kahvia et saa, jos et pese käsiäsi", Chiyo sanoi hänelle nuotion ääressä, missä myös muut olivat. "Mistä te siihen tupsahditte? Teitä ei näkynyt taistelun aikana. Missä te oikein piileksitte!" Sakaki ihmetteli. "No kun sinä näytit suoriutuvan niin hyvin itseksesi, niin me ajateltiin keittää kahvit", Osaka sanoi, "Voisitko muuten kertoa, mistä sinä otit ne aseesi?". "Kaksi nappasin kiveltä, minne ne olivat tupsahtaneet tyhjästä, singon vedin repustani, vaikka en tiedä miten, ja rynnäkkökanuuna vain oli edessäni kun kaaduin", Sakaki vastasi, "Saisiko sitä kahvia?". "Juurihan Chiyo sanoi että sinun pitää pestä kätesi. Olet ihan veressä".

Pian taivaalta tömähti maahan kolme pudotuskapselia, joista purkautui joukko Harmaita ritareita. Hetken päästä myös taistelusisarien kuljetusalus laskeutui maahan, ja kolme ryhmää inkvisiittorin johtamia taistelusisaria asteli ulos. Heti tämän jälkeen Harmaiden ritareiden terminaattoriryhmä teleporttasi vähän matkan päähän. Kaikki nämä olivat valmiita puhdistamaan laskeutumisalueen vääräuskoisista, paitsi terminaattorien johtaja, joka oli teleportannut suoraan kiven sisään. Mutta alueella ei ollut yhtään vääräuskoisia, ainoastaan ryhmä planeetanpuolustusjoukkojen sotilaita. Yomi katsoi näitä vähän aikaa, ja kysyi sitten "Saako olla kahvia?".

Kun huomasin että tästä tulee näin pitkä, päätin laittaa sen kahdessa osassa. Toinen puoli tulee heti, kun keksin, miten saan kaiken ajattelemani mahtumaan siihen.

Kommenttia saa laittaa, jos haluaa.

[jubadu]

Ei *****! Ainakin nauramisen kannalta tämä on parasta viihdettä. Kysyisin vaan, että mikä on Sakakin T? ;) Ei paljoa kirjoitusvirheitä ja muuta vikaa. Todenmukaisuus on vain vähän niin ja näin, mutta se ei haittaa.

[Bartholen]

Hahahahaaa! Loistavaa, joskin meinasi välillä mennä vähän liiankin överiksi Loru Sorbusten herrasta-tyyliin. Selvästikin olit tätä katsellut.