Iiiiiiikkk! Susi, kolmas päivä.

[Half-breed]

Noober hätkähti. Oliko jo aamu? Hän oli kysellyt kysymyksiä ojassa makaavalta känniseltä mieheltä koko yön. Vastauksia hän ei ollut saanut ennen kuin tämä oli herännyt ja alkanut mekastaa kovaa heitellen tyhjiä pulloja Nooberia kohti. No jos hän ei vastaisi hänen kysymyksiinsä, niin kyllä kylästä löytyisi joku toinen joka vastaisi hänen kysymyksiin. Noober lähti kävelemään kylää kohti.

Kylässä olivat kaikki heräämässä uuteen päivään ja Nooberin pää tulvi kysymyksiä näistä aamutoimista, mutta sitten hän törmäsi mieheen joka makasi mudassa, mutta nousi siitä pian ylös. Miksiköhän hän noin teki? Noober ajatteli ja käveli miehen luo. "Hei miksi makasit vatsallasi mudassa?" "Hei miksi sinä nyt istut siinä?" "Hei mitä sinä katselet?"

[halko]

Aamun ensimmäiset valonsäteet valaisivat jo kauan hylättynä olleen talon ja herättivät Mikelin, joka oli asuttautunut sinne, hänen makoisilta uniltaan. Saaden vaivalla silmänsä auki, Mikelin katsoi ensiksi yöpöidälle vasemalle puolelleen. Hänen kultapussinsa oli viellä tallella. Hän nousi ylös sängystään ja käveli huoneen poikki. Toisella puolella huonetta oli hänen vaatteensa likaisessä mytyssä ja Mikel katsoi niitä inhoten. Noitako hänen pitäisi pitää yllään? Repaleisia ja likaisia vatteita jotka haisivat kamalalta. Se ei ollut hänen arvolleen sopivaa. Hän kuitenkin laittoi vaatteet ylleen, haki pussinsa ja käveli ulos. Vaikka aurinko oli jo alkanut nousta, oli silti viellä hämärää. Mikel ei tuntenut mitään paikkaa tästä kurjasta kylästä ja hän sydämensä puolesta toivoi että hän saisi hankittua uudet vaatteet jostain. Hän astui askeleen ettenpäin ja yllättyi kuinka raskaalta se tuntui. Hän oli todellakin rapakunnossa. No, asiasta voisi huolehtia vaikka ensi viikolla, tai kuussa, tai vuonna, tai ei koskaan. Hän päätyi nopeasti viimeiseen vaihtoehtoon ja jatkoi kävelemistä. Hän ei tiennyt minne hän käveli, hänestä tuntui että hän käveli kylän keskustaan päin. Kunpa sieltä löytyisi jotain, kauppoja, järkiseuraa tai edes jotain. Tuskin tästä kylän pahasesta kuitenkaan mitään löytyisi.

[The Chosen of Waagh]

Ensimmäinen tunne jonka hän tunsi herätessään oli jomottava särky sekä päässä että selässä. Rictus voihkaisi hiukan kierähtäessään pystyyn, hänen lihaksensa olivat kangistuneet sekä puun alla vietetystä yöstä, jonka hän oli vielä viettänyt ilman nuotiota tai minkaanlaista päänalustaa, että eilisillan ryyppäämisestä, ja ilmoittivat vastalauseensa äkkinäisille liikkeille jomottavalla kivulla. Hän tunnusteli selkäänsä hiukan ja totesi pienen venyttelyn olevan paikallaan ennen äkkinäisiä maisemanvaihdoksia, jotka saattoivat tietysti tulla kyseeseen milloin tahansa.

Maaniteltuaan kangistuneet lihaksensa yhteistyöhön (joka oli sinänsä vaikeaa, koska hän oli tottunut sentään jonkinlaiseen pehmikkeeseen selkänsä alla) hän lähti takaisin kylään päin, ajatustensa selkeänä keskipisteenä huijata itseleen kolpakko olutta aamua raikastamaan. Hänen muistonsa eilisillasta tuppasivat olemaan hämäriä, mutta sitä se tuoppi liikaa teetti useimmissa miehissä, hän tuumi ja virnisti hiukan. Useimmat kylän muista asukeista olivat melko varmasti joka tekemässä tuttavuutta eilisen lounaansa kanssa tai hilaamassa itseään ylös katuojista, joten hän piti itseään onnekkaana. Kaiken kaikkiaan asiat näyttivät olevan mallillaan: hän oli ylhäällä ja kohtalaisen selvä, kukaan ei ollut jahtaamassa häntä puukko kourassa pitkin sivukujia ja hänellä oli kukkarossa kohtuullisen paljon kolikoita, jotka hän oli onnistunut puijaamaan niiden edelliseltä omistajalta maalattua pikkukiveä vastaan. Virnistäen juonikkaasti hän saapui baarin oven eteen ja astui sisään. Päivä oli sentään jo alkanut, eikä hän voinut hillitä varkaanvaistojaan kun kylässä oli ilmeisen hyviä mahdollisuuksia tienesteille. Rictus saapasteli sisään ja istahti lähelle kapakanpitäjää. "juotavaa" hän murahti ja nojasi taakseppäin tuolissaan, naputellen pöytää odottavasti.

[Arkki]

Jahas, onko tässä joku järjestys miten mennään?

Leopold avasi hitaasti silmänsä ja katsoi hetken mökkelinsä kattoa. Hitaasti nousi istumaan sängyn laidalle ja venytti selkäänsä nostaen kädet ylös päästäen kuuluvan haukotuksen. Raapi hetken selkäänsä ja katsoi mökkeliänsä, se oli pölyä vaille siisti. Pienen takan päällä oli ripustettu noin metrin pituinen miekka joka oli lojunut siinä jo kuusivuotta. Leopold ei ollut erityisen iloisella tuulella kuten yleensä sillä tuli muistamaan että tänne saapumisesta on kulunut jo kuusivuotta. Painoi päänsä kämmenilleen pyyhkien silmänsä ja nousi pystyym napaten tuolille viikatun paidan ylleen ja housut jalkaansa, pisti sukat jalkaansa ja sujauttaen ne sitten kenkiinsä jotka olivat vierekkäin. Meni pienen peilinsä eteen ja kampasi takkuiseksi mennyttä tukkaansa hieman siistimmäksi ja aamuritiinin suoritettuaan tokaisi: " Uusi päivä, uudet kujeet. " ja nappasi paikatun ja jokseekin likaisen takkinsa yllensä ja avasi oven, raikas metsäntuoksu saapui kevyen tuulen mukana Leopoldin kasvoile vetäen syvään henkeä. Toisin pientä kuistiansa edemmäksi ei mennytkään kun istahti kuluneelle tuolillensa ja sillä nojautui seinää vasten katsellen kylän keskustaan vievää polkua katsoen sinne menijöitä ja välillä tervehtien ja kysyenkin " Kuinkas voidaan illan jälkeen? " hieman virnuillenkin välillä tokaisten. Aikansa istuttuaan: " Taisi tullakkin tavallinen päivä. "

[QQ3]

Anteeksi jos häiritsen mutta oli pakko päästä tämä laittamaan.

Homo homini lupus est
Ihminen on ihmiselle susi.

[El Capitan]

"Miksi tuo rasittavan pieni olento seuraa minua? Miksi hänen pitää kysyä tuollaisia kysymyksiä tylyistä vastauksistani huolimatta?" mietin kävellessäni baaria kohti ärsyttävä n00beriksi itseään kutsuva natiainen. "Eikö sinulla ole oikeasti parempaa tekemistä?" tuppasin kysymään vähän väliä vain saadakseni kysymystulvan loppumaan. Pieni elämänmuoto ei kuitenkaan ottanut kysymystäni uhkauksena pahasta äänen sävystä huolimatta vaan sai siitä virikkeitä uusille kysymyksille. "Miksi olet noin vihainen? Miksi sinä huusit? Onko sinulla huono päivä?". Huudahdin tuskaisesti ja onnistuin jälleen kaatumaan kuraan. Tällä kertaa syypäänä ei ollut kynnys vaan maan pinnalle tullut juuri. Samassa uusia kysymyksiä tuli esitettyä, jotka olivat toinen toistaan typerimpiä. "Pakko päästä baariin juomaan paljon. Pakko päästä baariin juomaan paljon. Pakko....", sanoin koko ajan kovempaa mielessäni itselleni. Matkalla baariin kuitenkin törmäsin toiseenkin maanvaivaan. Tuohon outoon hameessa kulkevaan pikkutyttöön, joka on kumman hilpeä. Ihan niinkuin hänellä olisi ollut hauska yö. Varmaan niitä tyttöjen juttuja, pyjamayö kaverien kanssa tai jotain vastaavaa. Mutta hänessä ja n00berissa oli jotain yhteistä. Molemmat olivat iloisia, ehkä vähän liiankin iloisia.

Baariin päästyäni luulin, että paikan ikäraja olisi tarpeeksi korkea tuollaiselle maanvaivalle, mutta onko se mahdollista minun tuurilleni. Eipä tietenkään ole. Päivä on vasta edessä ja olen jo nyt yltäpäältä kurassa, törmännyt kahteen maanvaivaan, josta toinen onneksi lähti menoihinsa toisen jäädessä sitkeästi seuraani. Mutta se ei enää haittaa perkele. Pääsin baariin ja ryyppyputki voisi alkaa. On se ihana juoma se alkoholi. Sitä saadessaan tulee immuuniksi kritiikille, naiset, jopa se hamesankaritar ulkoa, näyttävät jumalattoman kauneilta ja taju päästä katoaa yhtä nopeasti kuin juoma lasistani. n00ber ei siis häiritsisi minua kauaa.

Luojalle kiitos, baarin pitäjä, Clausko hänen nimensä oli, oli mukava heppu. Hän ei paljoa kysellyt ulkonäöstäni tai voinnistani. Aina silloin tällöin hän myös sai noita typeriä kysymyksiä tuolta n00berilta. Tyhjiä laseja alkoi pikkuhiljaa olla vinopino vieressäni.

[jopotzuki]

"Hyvää huomenta", sanoi Heinrich Claussille. ( Claus rehtinä miehenä on ottanut mukavan muukalaisen asumaan luokseen siksi aikaa kunnes hän löytää oman mökin ) "Taisi edellisenä iltana olla aika villi meno päällä?" "Kyllä ja aika useinkin. Kyllä siihen tottuu" Claus jatkoi tiskin takana hääräämistään ja kaatoi baariin ilmestyneille miehille lisää juomia laseihinsa. "Täällähän on jo ihmisiä heti aamusta juopottelemassa",ajatteli Heinrich itsekseen. "Voi noita raukkoja, onkohan heillä muuta elämää kuin alkoholi." Heinrich katseli ympärilleen ja näki muutaman miehen juopottelemassa ja yhden iloisen näköisen veikon, jolla tuntui riittävän kysymyksiä. Heinrich nyökkäsi heille ja nappasi jousensa viittansa ja lakkinsa ja sanoi Claussille "Lähden etsimään meille päivällistä, sano siskollesi, että laittaa tulen valmiiksi"

Aamu oli viileä ja aurinkoinen. Pieni tuulenvire kävi lännestä ja hulmautti Heinrichin kullankeltaisia hiuksia. Kylä näytti autiolta. Vain muutama ihminen liikkellä kaduilla. Yksi mies ja tyttö jota Heinrich ei tuntenut, mutta ensimmäistä kertaa hänet nähtyänsä, tiesi, että saksalainen hän ei ainakaan ole. Heinrich satuloi hevosensa ja suuntasi matkansa kohti läheistä metsää. "Toivottavasti jokin eläin on käynyt ansaani" Heinrich tuumi. Hän heilautti kättään vastaan tulevalle miehelle ja karautti hevosellaan polulle joka suuntasi kohti metsää.

[Weedeeo]

Riech asteli autuaan iloisena sateenkaaren päällä pilvien ja suloisten pikkulintujen seassa. Hän hyppäsi iloisena hymyillen ja tavoitteli kädellään kirkasta aurinkoa.. Riech heräsi ankeaan todellisuuteen kolauttaessaan otsansa sänkynsä yllä olevaan kattoparruun. Ilkeä kipu vihloi otsassa, kun hän vieri sängyltään alas lattialle, ja jäi siihen makaamaan hetkeksi. Ikkunasta säteilevä auringon valo häikäisi Riechiä ja sai hänet nousemaan ylös siistiltä lattialta. Aurinko oli jo korkealla ja sen valo sai kylän näyttämään harvinaisen mukavalta ja valoisalta. Oven saranat narisivat hänen avatessaan oven astuessaan kuistille. Riech mietti, missäköhän se tuttu kulkukoira on menossa, ja lähti etsimään sitä kaupungilta. Hän katseli ympärilleen ja näki rähjäisen näköisen miehen kävelevän baarin suuntaan. "Tästä tulisi kiva päivä" Riech totesi.

[halko]

Mikel oli löytänyt hylätyn talon lähellä kaupungin keskustaa. Ovi oli repeytynyt saranoiltaan aivan kuin joku olisi tunkeutunut sisään. Mikel katsoi vähän aikaa ovea ja astui sisään. Talo oli täynnä pölyä. Tämä talo oli ilmeisesti ollut tyhjillään jo kauan, hän mietti. Hän katseli jonkun aikaa ympärilleen, kunnes huomasi lukitun arkun talon itäpäädyssä. Se oli lukossa, mutta ilmeisesti sateet olivat vaatineet veronsa, ja lukko oli täysin ruosteessa. Yksi isku laudanpätkällä ja arkku oli auki. Arkussa oli kolme pussia, yksi melko iso ja kaksi pientä. Ensiksi Mikel vilkaisi toiseen pienistä pusseista. Se oli täynnä kultaa. Mikel pisti sen sivuun ja avasi toisen pienen pussin, siellä oli sekalaisia tavaroita; Jäniksenkäpälä, hakaristi ja joitain puisia kyhäelmiä. Ilmeisesti nämä olivat onnenamuletteja suojaamaan joltain. Onpa taikauskoista Mikel ajatteli, mutta huomaamattaan puristi käpälää. Viimeisessä pusissa oli sekalaisa vatteita. Ne olivat olleet kauan kosteassa arkussa, joten ne haisivat hieman. Ne olivat kuitenkin paremmassa kunnossa kun hänen omansa, ja pian Mikelillä oli yllään hirvennahka vaatteet. Hän nousi ylös, mutta hänestä tuntui että hän oli unohtanut jotain. Hän kääntyi, otti kultapussin maasta ja lähti kävelemään ovea kohti. Hän huomasi ongen ove vieressä. Mikel oli lapsena kalastanut isänsä kanssa ja muisti miten rentouttavaa se oli. Lisäksi Mikelillä oli nälkä ja hän saattaisi saada jotain syömistä. Ja ylimääräiset kalat voi aina myydä. Lisä kultahan ei ole koskaan pahitteeksi. Hän nappasi ongen huomaamattaan. Olisiko vanha kalastustuntuma vielläkin tallella?

[Rotten sound]

Noniin päivä viellä kestää perjantaihin asti. Äkkiä lynkkaukset kehiin polttakaa noitia, joilla on hassu nenä tai syyttäkää naapuria pirunpalvonnasta. Pappi, metsästäjä, sudet ja tietäjä lähettäkää äkkiä minulle YV:nä nopeasti. Launtaina tai sunnuntaina tulee uusi päivä ja fluffia ketkä kuoli, kuka on Helgan oikea isä ja onko Richard oikeasti rakastunut Bridgeen. ;)

[Eorl Nuori]

Otto istui ikkunan ääressä katsellen auringon nousua taivaanrannassa. Hän oli herännyt tavallista aikaisemmin, ottanut parit urkusoolot ja istahtanut nojatuoliin lukemaan kirjaa. Illalla oli kylällä ollut äänestä päätellen melkoinen meno. Hän oli kuitenkin päättänyt viettää iltansa kotona.
Aamukävelyllä ollessaan hän huomasi jääneensä ilmeisesti paljosta paitsi. Lähes koko kylän väki makasi sammuneena kuka mihinkin ojaan. Hän päätti korjata virheensä valittömästi ja suuntasi kapakkaa.
Saatuaan Clausilta tilaamansa oluen hän meni pyötään istumaan, ja hänen viereensä ilmestyi heti nuori mies, joka osoitti pian olevansa oikea maanvaiva.
"Kuinka vanha olet?""Mitä silmällesi on tapahtunut?""Miksi olet täällä?""Häiritsenhän minä sinua?" Hän kyseli, kyseli ja kyseli odottamatta vastausta yhteenkään kysymykseensä. Lopulta Oton pinna paloi ja hän mylväisi kovaan ääneen ja poistui kapakasta jupisten itsekseen.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

fluffia ketkä kuoli, kuka on Helgan oikea isä ja onko Richard oikeasti rakastunut Bridgeen.

:D

[P. Ruuhijärvi]

Jatkoa päivä 1.:seen:
Jaques paleli. Viimainen syysilta kalvoi Bretonnialaisen ihoa kuin sata muurahaisen puremaa. Hän ajatteli Griffen kohtaloa Veteriaanin käsissä. Kissapololla oli ollut nuha miltei toista viikkoa. Puolen tunnin päästä hän saapui kohteeseensa; Luolaan, jossa kaupungin riistavartijan mukaan isokokoinen karhu on vähentänyt huomattavasti kalakantoja. Jaques asetteli useita yksinkertaisia verkkoansoja luolan suulle. Oli täysin hiljaista: Edes juoppojen kapakkatappeluiden sotahuudot eivät yltäneet tänne asti petäjikköä.
Vartin kuluttua hän sai kaikki ansat viritettyä ja lähti takaisin kohti kylää. Hetken päästä hän huomasi silmäkulmallaan pienet, punertavat silmät seuraavan häntä . Jaques tiesi olevansa pulassa. Hän alkoi kävellä kovempaa...

[Half-breed]

Noober makasi mudassa. Baarin asiakkaat ja itse omistaja olivat lopulta saaneet hänestä tarpeekseen ja hänet oli heitetty ulos. Oliko muka hänen vikansa jos ihmiset eivät kestäneet kysymyksiä? Noober nousi ylös ja katsoi vaatteitaan. Ne olivat ihan kuraiset. Ei niissä viitsinyt kulkea, mutta missä hän voisi pesettää vaatteensa? Hän oli vasta tullut kylään eikä hänellä ollut vielä asuinpaikkaa. Sitten hän hoksasi. Ehkä paikallinen pappi joka antoi hänen nukkua kirkon tiloissa, koska Jeesus on käskenyt auttaa vähempiosaisia, voisi kertoa missä hän voisi peseyttää vaatteensa. Hyvä idea menen kysymään sitä häneltä heti. Ja tulipa mieleeni pari muuta mitä voisin kysyä myös hän ajatteli.

Noober käveli kylän reunamilla. Pappi oli jostainsyystä ajanut hänet pois nopeasti kirkosta annettuaan puhtaat vaatteet. Outoa yleensä pappi kesti Nooberin kysymyksiä parhaiten koko kylässä, häneltä olivat jopa kysymykset loppuneet pari kertaa. Outoa. Pitänee kysyä ensi kerralla miksi hän oli juuri nyt noin kireä. Yhtäkkiä Noober huomasi suuren tammen jonka yhdestä tukevasta oksasta riippui köysi. Miksiköhän se oli siinä. Hän ihmetteli tätä hetken kunnes joku kyläläisistä tuli juoksujalkaa ulos metsästä, Noober päätti kysyä tältä asiasta "Hei. Miksi tässä puussa on köysi?" Mies säpsähti ja tähyili metsään päin mutta vastasi lopulta "Se on puu johon hirtämme väkeä." Tämän jälkeen hän juoksi sisemmälle kylään. Hirttopuu. Keitä siinä tarkalleen hirtetään? Parempi kysyä asiaa ihmisiltä. Noober käveli sisemmäs kylään etsimään juttuseuraa.


Sitten kaikille tiedoksi Noober aloittaa kysymykset aina sanalla "hei", eli kysymykset menee näin: "Hei. ___________".

[Arkki]

Sori, en millään kerkee fluffata nytten, ehkä illemmalla tai huomenna sillä hankaluuksia tullut Windows XP:tä isoveljen järkätessä.. (Sattui tulemaan 4 bittinen windowsi ja päivittää pitäisi jne.) joten älkääs pelästykö jos en fluffaile.

[jopotzuki]

Saavuttuaan ansansa luokse, Heinrich näki siinä raadellun villisian jäännökset. Siasta ei juuri muuta ollut jäljellä kuin luita, nahkaa ja muutamia raajoja. Haju mikä tuosta raadosta lähti oli hirveä. Kärpäsiä pörräsi raadon ympärillä. "Taitaa olla jonkun isomman olennon tekosia tämä", Heinrich tuumi. "Mikähän hirvitys tällaista jälkeä voisi saada aikaan?"

Suunnattuaan matkansa takaisin kohti kylää Heinrich ei ollut päässyt yhdenkään eläimen jäljille. Hän oli kuitenkin saanut kerättyä laukkunsa täyteen metsäsieniä. Takaisin tullessaan Heinrich näki luolan, jonka eteen oli kyhätty alkeellisia verkkoansoja. "Onnea metsästäjälle", Heinrich puhui ajatuksiaan ääneen.
Päästyään takaisin kylälle Heinrich huomasi pienen hyljätyn oloisen mökin kylän keskustan liepeillä. Hän meni katsomaan sitä lähempää.Ovi oli murrettu, mökki oli pölyinen, lattialla oli arkku ja rikkinäinen lukko. "Enköhän minä saisi tästä itselleni mukavan mökin", hän ajatteli

Heinrich kävi kiittämässä Clausia huolenpidostaa tähän saakka ja kertoi löytäneensä itselleen asuinsijan. Hän myös kyseli kapakassa istuneilta ihmisiltä mikä otus olisi voinut tehdä sellaista jälkeä, minkä hän oli metsässä nähnyt. Hän ei kuitenkaan saanut kunnon vastauksia ihmisten lievän humalatilan takia. Heinrich suuntasi matkansa omalle mökilleen.

[Weedeeo]

Riech oli löytänyt tutun kulkukoiran, ja viettänyt koko päivän niityllä metsästäen perhosia sen kanssa. Temmellettyään niityllä väsymiseen asti hän hyvästeli koiran ja hörppäsi vettä läheisestä kaivosta, minkä jälkeen hän heitti pitkäkseen erään vajan varjoon. Hetken nukuttuaan Riech alkoi väännehtiä hermostuneesti, hän näki painajaisia möröistä ja susista.

[halko]

"Enpäs muistanutkaan että tämä oli näin tylsää", Mikel mietti. Hän oli istuskellut kalastamassa jo pari tuntia. Ei yhtään kalaa saatu. Mikelin nälkäinen maha kurni jo äkäisesti, Mikelin oli pakko saada jotain syömistä. Hän yritti saada kalaa viellä kerran mutta ei, ei napannut. "Pitäisi varmaan lähteä kapakkaan", Mikel mietti, "Ainakin jotain juomista saisi". Mikel nousi joenpenkalta ja lähti tarpomaan takaisin kylään. Hyytävä tuulenpuuska paiskautui hänen naamalleen saaden hänet palelemaan."Mahtavaa, vilustuminenkin tästä viellä puuttui", Mikel oli tosiaan alkanut inhoamaan elämäänsä. Kapakka reissu saattaisi helpottaa

[Rotten sound]

Jaques Frecun käveli nopeammin kohti kylää, mutta silmät lähenivät koko ajan häntä. Pilvet repeytyivät taivaalla näyttäen täydenkuun taivaalla. Samassa kolme ihmissutta piiritti hänet. Kaikki lipoivat kuonoansa kielillänsä, kunnes yksi sanoi " Nyt kuollet ja hitaasti Jaques olemme odottaneet sinun ihanaa lihaasi jo pitkään."

Yössä kuullui pitkiä huutoja, mutta nämä loppuivat nopeasti. Metsästä tuli mies ampuen varsijousella hopeisen vasaman yhden ihmisuden pään lävitse. Muut kaksi hetken katsoivat hetken aikaan ystäväänsä, joka makasi maassa liikumatta ennen kuin juoksivat karkuun.

Metsästäjä katsoi jaquesia maassa, jonka suolet oli revitty. Hän katsoi vammoja hän ei pystynyt auttamaan häntä, mutta silti raahasi hänet kylän papin luokse. Ehkä hän pystyi auttamaan Jaquesia.

Samana iltana Kyläiset näkivät läheisellä pellolla huutavan miehen juoksevan alasti huudellen ihmisusista ja kyläisten nimiä. Kyläiset nukkuivat muuten rauhallisesti yön ylitse, kunnes aamu tuli. Kylän keskelle oli raahattu Adolf Wursthosenin ruumis.

Pappi suojasi dakkadakkaa, kun taas metsästäjä sai onnenosuman yhteen suteen. Tietäjä ei tutkinut ketään, jonka takia hillui sienissä pelolla.

[El Capitan]

Oijoijoi, mikä säkä tapahtui. Kukaan ei kuollut sutta lukuunottamatta. Hienoa pojat, hienoa.

[Juhaaha]

"Perkele.. Sattuu!!" Aadolffi huusi. Metsästäjän ammuttua häntä. "Hahahaa, Nyt sinä kuolet!!" Adolf jatkoi ja hyppäsi metästäjää päin EIII!! Minä kuolenkin itse tämä on perseestä!!" Adolf huusi, tällä kertaa viimoista kertaa metsästäjän täräytettyä häntä varsijousella päähän

"HÄHÄÄÄ! Nyt sinä kuolet v**** Homo!!!" metsästäjä huusi Wursthosenille samanmoisia rivouksia takaisin
"Haista sinä ******! huusi Aatu viimeisillä voimillaan

Epic death



Joo, lentävä sirkkeli jää valitettavasti pois :(.
ehkä kuolin, mutta jatkan takapiruna oleilua.