Veljesten Seikkailut

[Arkki]

Niin joo totas noin, tuli tylsää ja ajattelin kirjoittaa jotain tarinaa tänne. FaBaan liittyy mutta ei huvita välittää näistä kaikista seikoista täysin vaan ajattelin tehdä oman ja mieluiseni tarinan, mutta toki voitte kommentoida mikä asia menee päin honkaa.

Osa 1
Tunsin kun kevyt mutta kylmä tuulenvire pyyhkäisi kasvojani ja aamu auringon lämmön ruumiissani. Mutta yhtäkkiä jokin ravisteli minua ja avasin hitaasti silmääni ja näin tummahkoon kaapuun pukeutuneen henkilön ylläni ja tuo sanoi "Herätys Rauss senkin unikeko, aamu on jo tullut ja matkaa pitää jatkaa." tuli kaavun hupun sisältä onttomainen ääni johon vastasin unisesti kylkeä kääntäen "Vielä pari minuuttia Hans. vielä pari minuuttia..." mutta tuo kaapuun pukeutunut henkilö nimeltään siis Hans kiskaisi lämpimän huovan yltäni ja potkaisi kylkeen niin että olin vähällä vieriä mäkeä alas. "Kun sanon että heräät niin sinähän heräät senkin homekorva!" tuli äskeistä voimakkaampi lause. Nousin istumaan hieraisten silmiäni katsoen ympärilleni "Hittolainen sentään, ei nyt pari minuuttia ole suuri aika elämästäsi Hans-veliseni." sanoin takaisin väsymyksen ja suuttumuksen äänellä nousten pystyyn ja rupesin pakkaamaan vähäiset kamppeeni johon siis kuului huopa, kotikylän sepon tekemä miekka pienellä koristelulla, Tummanruskea stetsoni jonka ympäri menee vaaleanruskean värinen nauha ja musta, hieman kulunut viitta jonka sain kiinitettyä ympärilleni kylminä ilmoina tai sateisena kelinä.

Puin rauhassa valkean alupaitani ylle joka oli saanut muutaman reijän käytössä sen jälkeen pistinkin tummanharmaat housut ylleni vyöllä kiristäen ja sitoen huotran kiinni, paikatut villasukat jalkaani. Sitten tulikin päälypaidan vuoro joka oli pitkähihainen ja vaaleanharmaa tai sitten se on ollut musta mutta sää ja aika on tehnyt siitä harmaan, enään vain viitta kiinni ja stetsoni päähän ja olin taas valmis lähtemään matkaani jatkamaan. Hans oli nähtävästi jo pukenut aikoja ennen heräämistäni.

"Noh, minne suuntaamme tänään veliseni?" kysäisin asettaessa pienen matkarepun selkääni viitan alle johon Hans vastasi "Lähdemme ensin metsän reunalta takaisin metsätielle ja kävelemme sitä pitkin kunnes törmäämme kylään ja siitä lounaaseen, tuumin josko olisi pääsisimme Harmaidenvuorien läpi Bretonnian valtakuntaan ja jos emme pääse läpi, kierämme toista reittiä olkoot se sitten vaikka örkkileirin lävitse." sanoi Hans päättäväisesti kuin olisi pitkään miettinyt reittiä. "Kerroppas minulle, miksi matkaamme läpi Keisarikunnan Bretonniaan? Miksemme vain jääneet siihen mukavaan kylään johon törmäsimme paripäivää sitten mutta itse halusit mennä sen läpi nopeasti, ilman pysähtymistä edes lepäämään?" Kysyin häneltä kun aloimme kävellä lyhyen matkaa metsässä ja käännyimme sitten tielle. Hans ei vastannut mutta kun kävelimme vähänmatkaa tietä hän vastasi "Rauss, ensin siis valitat ja väännät minulle että lähtisimme kylästämme seikkailuja kohtaamaan ja nyt valitat kun olemme matkanneet noin.. 26 päivää ja kaksikuukautta. Kiitä onneasi että meillä on sama äiti, muutoin olisin tehnyt sinusta palvelijani joka sentäs osaisi olla valittamatta." Sanoi Hans tuttuun sävyyn.

Aikamme matkattua tietä pitkin kuulimme selvästi kun risu tai oksa olisi katkennut ja pysähdyimme hetkeksi kuuntelemaan. Mitään ei kuulunut ja olimme taas jatkamassa matkaa mutta ennen paria askelta tien molemmiltä puolilta metsästä rynnisti karjuva noin kolmentoista hengen rosvojoukko joka äkkiä piiritti meidät. Rosvojoukkiosta astui mies, tuo muita korkeampi ja selvästi enemmän syöneempi astui piirityksen siään ja asteli lähemmäksi meitä, Rosvo sanoi "Ole Maxell, tämän joukon johtaja ja olette nyt ansassa, antakaa rahanne ja muu arvokas omaisuus niin teille ei ehkä käy kuinkaan! " ärjyi rosvojoukon johtaja kuuluvalla kurkkuäänellä. Kun minä viitan sisällä pistin käteni miekan kahvalle. Mutta veljeni nauroi synkkään sävyyn "Olette ryöväämässä nyt väärää miestä väärään aikaan. Varoitan teitä tämänkerran, paetkaa takaisin sinne mistä tulittekin ennenkuin annan teidän kokea elämänne suurimman tuskan!" Mutta joukkio vain nauroi ja johtaja vastasi nauraa räkättäen "Miten sinä pätkä annat kaverisikanssa meille selkään? Meitä on paljon enemmän kuin teitä! Mutta olet niin hauska heppu että annan sinun tehdä ensinmäisen liikkeen." kuuluivat selkeästi naurun keskeltä nuo sanat mutta Hans nappasi ketjuun kiinitetyn mustan kirjansa jossa oli joitain riimuja tai merkkejä ja avasi kirjan jostain keskeltä ja sanoi "Kutenpyydätte. " ja rupesi lukemaan outoja synkkiä sanoja kirjastaan ja osoitti kämmenellään sormet hieman koukussa kämmenen yllä Maxell:iin ja rosvojoukko heidän johtajaansa lukuunottaen katsoivat ihmeissään kun näkivät kämmeneestä tulevan purppuran ja mustanvärisiä salamoita kunnes yhtäkkiä ja erittäin nopeasti purppuran ja mustan sekoittama salama singahti kämmenestä suoraan rosvojoukonjohtajan rintaan ja porautui lävitse ja siitä vielä iskeytyen yhten rosvon käteen. Rosvot katsoivat pelosta jähmettyneenä kun veri rupesi suihkuamaan heidän johtajansa rinnasta ja tuo katsoi reikää ruumissansa ja katsoi eteensä, "H-hyökätkää!" yritti hän vielä huutaa yskiessään verta ja kaatui sitten maahan.

Miehet olivat juuri juoksemassa pois mutta eräs rosvoista huusi "Kostetaan pomon puolesta!" ja karjui perään saivat muut rohkeutta kääntyä kaksikkoa vastaan. Nuijia heiluttaen ja miekoillaan huitoen kävivät he päällemme. Veljeni lausui uusia sanoja ja nyt tulipallo lensi erääseen rosvoista joka syttyi käden kohdalta tuleen ja rupesi huutamaan kun tuo tuli paloi läpi vaatteiden ihoa käristäen ja leviten aina vain pidemmälle ja juoksi tietäpitkin pois päin ilmiliekeissä mutta muut eivät tuntuneen huomaavan vaan rynnivät eneepäin. Eräs rosvoista juoksi minua kohti nuija päänylle kohotettuna mutta vetäisin yllättäen miekan huotrastani ja se teki pitkän ja syvän viillon rosvon mahaan ja suolet olivat vähällä tipahtaa mahasta mutta rosvo ehti kaatua selälleen tuskasta pian verenhukkaan kuolleena. Hans singotti loitsuja ja poltti rosvoja hidastuvaan tahtiin kun minä jatkoin rosvojen lävistämistä ja viiltämistä nopeutuvaan tahtiin, tuntikausia taisteltua oli vain pari rosvoa jäljellä jotka pitelivät miekkaa ja nuijaa täristen käsissänsä ja vilkaisivat hetken toisiaan kunnes pudottivat aseensa ja lähtivät juoksemaan metsään karkuun.

Veljeni seisoi hetken kirjan kanssa tiellä hengittäen raskaasti kunnes rämähti istumaan kirja lentäen syliin kuin suuri uupumus olisi vienyt voiman jaloista ja hikeä otsastani pyyhkien suhkot nopeasti menin veljeni viereen ja kysyin huolestuneena "Hans! Oletko kunnossa?" hetken veljeni vain hengitti raskaasti maassa kunnes vastasi "Olen minä, vain.. vain erittäin väsynyt ja uupunut." sai hän raskaasti hengityksien välistä sanottua. Katsoin hetken taivasta ja huomasin illan laskeutuneen taivaalle ja päätin että olisi hyvä hetki leiriytyä tien lähelle. Kannoin veljeni tieltä ja muutaman metrin päästä tieltä löysin hyvän leiripaikan ja asetin veljeni kevyesti puuta vasten lepäämään kun itse taas rysähdin makuulleni erittäin väsyneenä. Raskaasti jaksoin nousta istumaan ja siirtää itseäni puuta vasten nojaamaan kunnes luomet tuntuivat erittäin raskailta mutta yritin hetken taistella vastaan mutta uni vei voiton.

Heräsin kun aurinko pastoi lehtien ja oksien lävitse suoraan kasvoilleni ja availin hitaasti silmiäni. Äkkiä muistin mitä eilen tapahtui ja katsoin paikkaa jossa Hans nukkui, se oli tyhjä eikä häntä näkynyt lähimaillakaan tai ääntä kuulunut, pari lintua visersi kauniisti jonkun aikaa.

Tämmösen nyt sain väännettyä, jaksoin kummiskin katsoa hieman FaBan karttaa ja siitä maantietoa katsoen kerroin vähän tarinaani. Rohkeasti kommenttia ja pientä ehdotusta seuraavaa osaa varten.

ps: Täytyy kysyä että kun mainitsin Harmaista vuorista, niin sitä että voiko niiden läpi kulkea ja keitä sielä asustaa (näin tarinaa varten).

[Bartholen]

Gaaaah...

Ihan hyvä tarina, joskin tuosta juonesta en jaksanut kovin paljoa ottaa selvää, kun en jaksanut lukea. Kuten Half-breed erään toisen tarinan kommenteissa sanoi, kannattaisi lukea se tarina läpi ennen kuin postaa, sillä tuolla oli aivan törkeästi kirjoitusvirheitä (eli siis vähemmän kuin sotun tarinoissa yleensä):

tuulenvirre

piirritti

tyhkjä

kauniisto

Tarkista tarinasi, ja jatka sen jälkeen, kyllä tuosta vielä hyvä tulee :-)

[Arkki]

Gaaaah...

Ihan hyvä tarina, joskin tuosta juonesta en jaksanut kovin paljoa ottaa selvää, kun en jaksanut lukea. Kuten Half-breed erään toisen tarinan kommenteissa sanoi, kannattaisi lukea se tarina läpi ennen kuin postaa, sillä tuolla oli aivan törkeästi kirjoitusvirheitä (eli siis vähemmän kuin sotun tarinoissa yleensä):

tuulenvirre

piirritti

tyhkjä

kauniisto

Tarkista tarinasi, ja jatka sen jälkeen, kyllä tuosta vielä hyvä tulee :-)

Täytyy lukea kolmekertaa tarina läpi, kahesti luin korjaten huomaamiani virheitä ja silti löysit noinkin monta.. Wouh..

[Icecube]

Onhan noita virheitä runsaasti enemmän, kuten:

aamu auringon -> aamuauringon
sepon -> sepän (ellei kyseessä ole erisnimi)
sateisena -> sateisina
kierämme -> kierrämme
reijän -> reiän
yhten -> yhden

Vähän turhan tarkkaan olet kuvaillut asioita paikoin, tarina tuntui jähmettyvän pitkäksi aikaa paikoilleen ja sitten taas parissa lauseessa tapahtuu paljon kaikenlaista. Täytyy myöntää, että tarina ei oikein imassu mukaan. :(

[Munakassi]

Moi.

En itse ole mikään runoilija, mutta tuo tarina ei viihdyttänyt ensimmäistä kappaletta pidempään tai siis ei se ensimmäinenkään viihdyttänyt, koska silloin olisin lukenut pidemmälle.
Ensinnäkin: Miksi noin tarkkaan kuvailla jonkun tummahkoon kaapuun pukeutuneen hahmon juttuja?
Toiseksi: Eikö tuo Raussi tunne tuota tummahkoon kaapuun pukeutunutta kaveria? Nehän selvästi teki matkaa yhdessä jo ennen nukkumaan menoa...

Ei mulla muuta...