Ryhmä 144 (40k)

[Nazgúl]

Hyvä. Pidä tämä tahti, niin saat Nazgúlin suosikkitarinoijan tittelin :D.

[Rebs]

Selvähän tämä

tänään tuskin tulee enää lisää tekstiä, pitää maalata veri korppeja ja tehdä läksyjä...

[Rebs]

Huomenna jatketaan huomenna jatketaan: tämä on lupaus!

[Rebs]

Juuh eli taas jatkoa

Kuljetusalukset jyrähtivät takaisin taivaalle, miehet värjöttelivät kylmässä. "Saamari täällä on kylmä!" Ures sanoi hampaidensa kalinan seasta. "Tämä on lämmintä tälle planeetalle, nyt lopeta se hyppiminen ja seuraa minua!" Dralen ärähti. Hänen silmiensä edessä välähteli viimekerta tällä planeetalla. "Helvettiin keisari ja kultainen valtaistuin", hän mutisi ja pudisti päätään. "Eteenpäin miehet!" Hän huusi.

Illalla Dralen jatkoi kertomustaan nuotion hehkussa: "Feler ja minä... No meidät värvättiin kaartiin neljätoistavuotiaana niinkuin kaikki muutkin. Jouduimme tähän samaan pataljoonaan... Sarah, Xaren ja muutama muu meidän opistostamme tuli tänne myös. Minut ja Feler pistettiin Sarahin ja Xarenin kannsa samaan ryhmään... Arvaatte varmaankin mitä siitä syntyi..."

Kuuma aurinko paistoi sotilaiden selkiin. "Yksi! Kaksi! Kolme! Neljä! Viisi! Kuusi! Seitsemän! Kahdeksan! Yhdeksän! Kymmenen! Yksitoista!..." Kouluttaja huusi hikoilevalle joukkueelle. "Voisin tappaa tuon äijän..." Sarah kuiskasi Dralenin korvaan. "Olemme olleet täällä yhden viikon ja nyt he yrittävät jo tappaa meidät! Onko tämä reilua?" Feler mutisi toiselta puolelta. Xaren teki punnerruksia yhdellä kädellä muutaman miehen päässä ystävyksistä. "Mitä! Kuulenko jupinaa rivissä?" Kouluttaja huusi. Hän juoksi kolmen nuoren sotilaan viereen ja potkaisi Dralenia vatsaan. Dralen tippui käsiensä varasta maahan yrittäen saada henkeä. "Sattuuko!?" Kouluttaja huusi. "Minähän en anna tuolle paskalle sitä iloa..." Dralen mietti. "EI!" Hän huusi ja nousi takaisin punnertamaan. Kouluttaja tallasi hänen selkänsä päälle. "Sattuuko nyt!" Kouluttaja raivosi. Dralen ei voinut kuin nyökätä. "Hienoa! Tässä teille ensimmäinen oppitunti. Kipu on hyvästä! Niin kauan kuin tunnette kipua taistelussa haavoituttuanne, tiedätte olevanne elossa, poikkeuksena tietenkin jos lääkintämies on paikalla..." Kouluttaja huusi. "Mitä minä sanoin?" Hän huusi. "KIPU ON HYVÄSTÄ!" neljäkymmentä sotilasta huusi yhteen ääneen.

Illalla kasarmilla Dralen ja Feler haukkuivat kouluttajaa, heidän luutnanttiaan, kaikilla mahdollisilla solvauksilla. Samassa ovi paiskattiin auki. "Kamat päälle ja ulos jonoon! Luutnantti haluaa tehdä pienen iltakävelyn kanssanne!" Sisään astunut vääpeli virnuili. Miehet pukivat päälleen ja katsoivat varusteitaan epäuskoisesti. Vääpeli seisoi oven edessä kahden laatikon takana. "Ottakaa tästä kypärä, ja tästä sirpale panssari, jos kuulen yhdenkin valituksen..." Hän huusi. Joukko katseli epäuskoisesti painavan näköisiä varusteita...

Puoli vuotta myöhemmin oli aika lähteä. "Eihän meitä ole edes koulutettu kunnolla", Feler sanoi ja huokaisi. "Se on menoa nyt, kuolemme kuitenkin... He jakavat meille tavivarusteita... joko kohmetumme kuolleiksi tai meidät ammutaan sillä ei ole väliä!" Hän huusi. Monta silmäparia katsoi häntä moittien. "Hei älä ota sitä noin raskaasti! Emme me kuole me vain... Siirrymme erilaiselle olemisen tasolle keisarin huomaan!" Dralen huudahti ystävälleen. Hän vilkaisi nopeasti ruokasalissa olevia kasvoja, Sarah hymyili hänelle väkijoukosta, hän hymyili takaisin. "Kaiken lisäksi joudumme taisteluun varkaiden, raiskaajien, murhaajien ja muiden sellaisten kanssa! Miksi me joudumme taisteluun rangaistus pataljoonan kanssa!" Feler raivosi. "Lopeta jo..." Dralen ärähti.

Lumi narskui sotilaiden kenkien alla. Vihreiden kypärien meri leivttäytyi Dralenin, Felerin ja Sarahin ympärillä. Jokaisessa kypärässä oli valkoinen viiva. Dralen otti omansa pois päästä tutki sitä, sen jokainen kolhu ja naarmu... Dralen tiesi mistä ne olivat tulleet... Tämän hän sai kun hän kompastui metsä harjoituksissa ja löi päänsä: "Onnekis oli kypärä..." Hän mutisi. Tämän hän oli taas saanut... "Hei lopeta jo se kypärän tutkiminen poika! Meidän pitää lähteä!" Sarah naljaili, ja suuteli Dralenia poskelle. Feler näytti myrtyneeltä: "Pakkoko teidän on tehdä tuota ihmisten ilmoilla... joku vielä teloittaa teidät!" Hän puhisi. Lumi narskui etenevien rivistöjen jalkojen alla, matka kohti heidän ensimmäistä taisteluaan alkoi.

Ryhmä kuunteli hiljaa kun Dralen lopetti tarinansa tämän osan. "Eli siis... Se oli tämä sama planeetta? Nyt ymmärrän miksi sinä näytät niin myrtyneeltä, jolta et yleensä näytä kun olemme matkalla taisteluun", Ures sanoi ja hiljeni. "Mihin Sarah muuten katosi... Et ole koskaan puhunut hänestä, kuoliko hän?" Bren uteli. Samassa Dralenin takaa kuului ääni: "Kersantti, minun pitäisi teloittaa teidät aamuisten puheidenne takia..." Miehet katsoivat kaikki hahmoa. Ruskeat housut sekä takki, päässään hahmolla oli upseerin hatun kaltainen päähine. "Mutta... Taidan antaa sen tällä kertaa mennä..." Komissaari sanoi, ei ollenkaan sellaisella äänellä kuin komissaarilla kuuluisi olla, tiukalla ja käskevällä. "Hyvät herrat", Dralen sanoi ja nousi ylös silmissään lämmin katse. "Saanko esitellä teille Sarahin?"...

[Nazgúl]

Nyt loppui sanottava. Pidit lupauksesi ja tarina jatkuu, kuten toivoinkin (hyvin). Kuitenkin löytyi muutama kirjoitusvirhe...

[Rebs]

Pah, kuka nyt kirjoitusvirheistä välitäää rm numö simalsam

[Rebs]

Huoh.. .toinen kerta tänään:

PS: Onko Nazgul minun ainoa lukijani?

Komissaari istui kaatuneelle puunrungolle miesten viereen. "Viimeksi kun käväisimme täällä, taisi olal kylmempi ilma kuin nyt", Dralen sanoi vaivaantuneesti. "No meillä oli kyllä keinomme lämmitellä" Komissaari sanoi. Dralen punastui hiukan. "Mihin minä jäinkään...?" Hän aloitti. Samassa kuului huuto: "Kaikki taisteluasemiin! Vihollinen hyökkää, niillä on demonei...", huudon perään kuului laukaus. "Ette kuulleet viimeistä sanaa, onko selvä!?" Huusi komissaari tuulen yli. "Tervetuloa helvettiin pojat!" Dralen huudahti ryhmälleen, viisi täydennysmiestä katsoivat toisiinsa epäröiden. Sarah katseli epäröintiä hetken ja alkoi vetämään asettaan esiin kotelostaan, epäröijät lähtivät heti Dralenin perään. Nainen katsoi hetken ryhmän perään, veti aseensa esiin ja laukaisi sen kohti pakenevaa rangaistuspataljoona laista. Mies kaatui maahan reikä takaraivossaan. Nainen katsoi hetken ruumista ja lähti harppomaan kohti etulinjaa.

Dralen kyyristeli tyhjien laatikoiden takana. Boltterin ammus lensi hänen päänsä yli. "Voi helvetin helvetti!" Hän huusi ja nousi suojastaan tulittaakseen etenevää kulttirivistöä. Bren nosti Pavrosin kanssa raskana boltterin barrikadia vasten. Lihaksikas mies alkoi tulittamaan etenevää rivistöä, boltterin ammukset räjähtelivät rivistöjen keskellä, kultti perääntyi. "Ladatkaa aseenne!" Dralen huusi. Thomas katseli kiikareilla kaukaisuuteen. "Tällä kertaa hyökkäyksessä ei ole kultti... Keisarin pettäjö sontakasa...(sadattelu jatkui hetken aikaa) kaaoksen langenneet mariinit!" Hän huusi, laski kiikarit ja otti aseensa maasta. Kuin kuolema kaaoksen mustat sotilaat lähestyivät kaartin linjoja. Raksaan boltterin ammus osui yhtä päähän räjäyttäen sen, kaaoksen sotilaat eivät edes vilkaisseet kuollutta.

"Odottakaa... odottakaa..." Viides hyökkäysaalto lähestyi sotilaita, aamu alkoi jo sarastaa. "TULTA!" Dralen huusi. Laserpistoolin laukaus kuului hänen takaansa. Dralen kääntyi ja kohtasi Sarahin katseen, naisen naamasta hän siirsi katsettaan hieman sivulle. Epäonninen luutnantti makasi maassa kasvot verisinä. "Tämä on minun työtäni", nainen sanoi Dralenille. "Teen sen koska täytyy, jos minä en olisi tehnyt tuota, joku muu olisi" Sarah sanoi, nosti pistoolinsa ja laukaisi. Yksi kaaoksen sotilaista kaatui laserpanos silmästä läpi menneenä.

Aamuaurinko oli noussut kun Dralen käveli kaartin viimeöistä etulinjaa pitkin. Ruumiita oli silmitön määrä. Edellinen kerta täällä välähteli miehen silmien edessä: Sadat saappaat... Verinen lumi, silmät jotka anoivat pelastusta... Dralen huokaisi. Hän kääntyi ympäri vain kohdatakseen taas nuo vihreät silmät. "Seuraatko sinä minua?" Dralen kysyi. "Ole varovainen kysymystesi kanssa... joku vielä luulee sinua vakoojaksi" Komissaari sanoi ja hymyili. "Sekä vastaus kysymykseesi on, kyllä, minä seuraan", Sarah sanoi. Dralen katsoi hetken naista ja istuutui laatikon päälle, nainen katsoi miestä hetken huvittuneesti ja istui sitten itsekin.

"Muistatko sinä enää kuinka sinusta tuli komissaari?" Dralen kysyi hiljaisella äänellä. Sarah katsoi sotilasta hetken ja pudisti päätään. "Kaikki tällä planeetalla vietetty aika on pelkkää sotkua mielessäni... Muistan vain sinut, minut, sekä Felerin... kaikki muu on vain sotkua..." Nainen kuiskasi.
"Silloin oli päivä kaunis päivä... Hyökkäsimme kerettiläisten asemia vastaan. Monia kuoli, Xaren sai osuman olkapäähänsä... Feler ja minä olimme vähällä lähteä pakoon etulinjasta, sinä et näyttänyt ilmettäkään naamaltasi: Pelkäsitkö, nautitko vai inhositko sinä sitä verilöylyä... Samassa kaksi ryhmämme jäsentä lähti pakoon... He näyttivät melkoisen yllättyneiltä kohdatessaan aseesi piipun naamojensa tasalla... Ammuit kaksi laukausta, molemmat kaatuivat maahan, monet jotka näyttivät olevan lähdössä karkuun saivat uutta pontta taisteluun..." Dralen kertoi naiselle.

"Eräs komissaari huomasi tapahtuneen ja otti sinut suojiinsa... Loppu ajan täällä, sinä näytit olevan suurimman osan aikaa purskahtamaisillasi itkuun... Silti jatkoit velvollisuuksiasi niinkuin sinun pitikin..." Dralen huokaisi ja pudisti päätään. "Vihaan komissaareja, en henkilöinä vaan ammattikuntana... He eivät saa näyttää tunteitaan ulospäin, heidän on pakko tappaa jokainen linjasta lähtevä, jopa oma ystävänsäkin... Muistan kuinka Xaren sai eräänä päivänä tarpeekseen ja lähti hipsimään pois leiristä, sinä huomasit tapahtuneet, olin tulossa estämään Xarenia lähtemästä, kuulin laukauksen, juoksin leirin laidalle... Arvaa mitä näen? Minun rakas ystäväni, makaa maassa kuolleena sen naisen jaloissa, jota rakastan. Naisen kädet pitelevät pistoolia vapisevin käsin, kyyneleet juoksevat alas poskea... Komissaari ei ole ihminen... Hän ei ole edes inhimillen olento, ei myötätuntoa, rakkautta... mitään, olisit tappanut minutkin kyselemättä..." Dralen katsoi Sarahiin. Naisen poskea pitkin valuu kyynel. "Siitä päivästä lähtien olen vihannut komissaareja, menetin kaksi ystävää tuona samana päivänä..." Dralen huokaisi. "Sinun opettajasi siirrettiin toiseen rykmenttiin, sinä lähdit hänen mukanaan. Muistan kuinka Feler kertoi, että lähdet, en tullut koskaan hyvästelemään, ja nyt, sinä olet täällä, siellä mistä kaikki alkoi... Miksi?" Dralen veti syvään henkeä ja otti naisen kainaloonsa.

Jonkin ajan kuluttua Sarah alkoi puhua: "Meidät siirrettiin Savlarin kemikaali koira rykmenttiin, et usko mitä ne.. ne olennot yrittivät tehdä... Ainoa asia mikä esti heitä hyökkäämästä kimppuuni ja..." Sarah veti syvään henkeä. "oli arvoasemani sekä suojeliani... Kun valmistuin täysin, siirryin Harakonilaiseen rykmenttiin, siellä minä opin hyppäämään grav varjolla ja tastelemaan vihollisen linjojen takana. Sieltä minut siirrettiin tänne, takaisin siihen samaan rykmenttiin mistä aloitin. Samalle planeetalle jossa aloitin taistelun... Minut lähetettiin tänne koska olen ollut täälä ennenkin, tunnen olosuhteet. Siksi toisekseen, sinusta juorutaan nykyään yhä enemmän, jotkut sanovat että sinusta pitäisi tehdä luutnantti tai kapteeni. Halusin nähdä millainen siitä pojasta johon tutustuin kymmenen vuotta sitten, on tullut: Nyt näen, että hän on ehkä karkeampi, kokeneempi sekä vanhempi, mutta sisällä on yhä se sama poika..." Sarah huokaisi syvään... Hän tiesi Felerin kohtalosta. Dralen otti naisen pään syliinsä ja sulki silmänsä...


juu nyt menee vähän lässyn lässyn lääksi... pitää ryhdistäytyä

[Wintersun]

Voisit kuvailla henkilöitä ja asioita vähän enemmän mutta muuten ihan hyvää settiä , laitathan lisää.

[Rebs]

Ja niin historian kaukaisuudesta tulee Rebs mahdollisesti päättämään tämän tarinan


Lumihiutaleet putoilivat leiriin. Bren heräsi aikaisin, katsoi Dralenin petiä ja huomasi ettei kessu ollutkaan siinä. "Missä helvetissä hän on... Meidän pitäisi lähteä pian vihollisen selustaan" Bren manasi ja puki päälleen. Bren katseli ympärilleen autiossa leirissä. "Voi helvetin helvetti..." Eräs vartiomies katsoi Breniä oudosti. "Tiedätkö sinä missä Kersantti Cvaro on?" Hän kysyi vartiomieheltä. Vartiomies ei näyttänyt ymmärtävän kysymystä ensin, sitten hän osoitti erästä telttaa ja sanoi: "Näin hänen menevän komissaarin kanssa tuohon telttaan, toivottavasti löydätte hänet elävänä", vartiomies sanoi ja jatkoi marssiaan.

Bren rynnisti teltan ovelle ja avasi sen. Hänen silmiensä edessä oli näky, jota hän ei uskonut näkevänsä.
(juu sensuroin tätä lapsille sopimattoman materiaalin vuoksi, ei viitsi kaikkea tänne kirjoittaa...) Ensimmäinen asia jonka hänen aivonsa rekisteröivät oli vaatemytyt lattialla, seuraavaksi hän rekisteröi toisen niistä olevan kersantin univormu. Kolmas asia jonka hän huomasi oli se, että kersantti nukkui komissaarin sängyssä, vieressään itse komissaari. Bren pudisteli päätään ja sadatteli: "Voi hyvä jumala...". Samassa Dralen heräsi ja katsoi suoraan Breniin: "Ohhoh... taisin nukahtaa... Voitte poistua korpraali..." Bren poistui punastuen teltasta.

Miehet tiputettiin vihollisen linjojen taakse muutaman muun ryhmän kanssa ("Onko mitään järkeä hyökätä kaaoksen selustaan meidät vain teurastetaan" Ures sanoi) Lumi oli syvempää täällä. Muistot palasivat taas Dralenin mieleen: Viimeinen rynnäkkö, häntä kohti hyökkäävä kaaoksen palvoja... Hänen vieressään oleva mies syttyy tuleen... Dralen pudisteli päätään ja johti ryhmiä kohti vihollisen huoltolinjoja.

"Heidän pitäisi hyökätä kolmen tunnin päästä, meidän täytyy päästä asemiin sitä varten, lähdetään liikkeelle" Dralen piti tehtävän annon seuraavana yönä, yksi kokonainen ryhmä oli menetetty viholliselle. "Jos hyökkäämme täältä..." Dralenin katse karkaili koko ajan Sarahin suuntaan. "Voimme iskeä heikoimman kohdan selustaan jolloin pääsemme suuremmalla todennäköisyydellä läpi..." Dralen kohotti taas katseensa Sarahiin, Bren läpsäisi kersanttia poskelle: "Keskity vain siihen perkeleen tehtävänantoon!"

Seuraava aamu oli verinen. "HYÖKKÄYKSEEN!" Dralen karjui miehilleen kun näki ensimmäisten kaartin miesten vihollisen lonjojen toisella puolelal alkavan hyökätä, Basiliskien tulitus ulvoi taivaalta kuin miljoona kirkuvaa haukkaa. Vihollisen asemissa räjähtelivät tykistön ammukset. "Viheltää!" Joku huusi ja ohi mennyt panos tappoi viisi kaartin miestä. "Eteenpäin älkää pysähtykö!" Dralen karjui miehilleen, ja naiselleen. Samassa tykistötulitus lakkasi ja toisella puolella linjoja kaartin miehet rynnäköivät eteenpäin tulittaen kivääreillään. "Seis!" Dralen huusi, ryhmä pysähtyi suuren kiven taakse, boltterin ammus räjähti kiven toiselle puolelle: "Odottakaa... Odottakaa!" Dralen sanoi. "Ures se radio tänne!" Hän huusi. "Onko päävoima jo vihollisen kanssa lähitaistelussa?" Dralen kysyi johtavalta upseerilta. "Eivät vielä, enää kymmenen metriä..." Dralen kirosi. "Selvä nyt ovat, hyökätkää!" Kuului kuulokkeista, joukko ryntäsi kohti vihollisen selkää auttamaan tovereitaan.

Pistin iski voimahaarniskan ja sen kypärän väliseen osaan lävistäen kaaos mariinin kurkun. "Mariineja on vain muutama! Tappakaa ne, loput ovat kulttilaisia!" Hän huusi joukoille, toinen mariini kaatui laserkivääri tuleen. Kultistit näyttivät epäröivän kun loput mariinit perääntyivät heidän luokseen. Samassa jostain jyrähti ääni ja yksi kultisti katsoi jalkoihinsa kauhuissaan, maasta nousi demoni. "Voi helvetti! Tappakaa se pirulainen, mistä tuo tuli!" Dralen huusi. Bren rynnäköi Thomasin kanssa sitä kohti. Pistimet iskivät monta kertaa olennon lihaan mutta siitä ei tullut näkyviä jälkiä. "voi helvetti..." Dralen manasi. Bren perääntyi olennon luota, Demoni nosti Thomasin ilmaan ja puristi tätä kunnes sotilas rusentui kokoon. "THOMAS!" Dralen huusi ja laukaisi aseensa kohti demonia. Dralen laski katseensa maahan, samassa saapaspari käveli kohti demonia, naisten saapas pari. Sarah ryntäsi voimamiekka hehkuen kohti olentoa ja iski sitä. "Eteenpäin keisarin miehet! Eteenpäin!" Hän huusi taistelun melun yli. Miehet ryntäsivät joukolla kohti Demonia ja kaatoivat sen maahan, Sarah iski miekkansa se pään läpi.

Kultistit hyökkäsivät kohti kaartin linjoja, mutta pysähtyivät sitten yllättäen. Linjojen läpi asteli terminator haarniskaan pukeutunut soturi. "Luuletteko te, että surkeat kuolevaiset voivat voittaa minut! Pah! Siinä olette väärässä, minun armeijani murskaa teidät kuin minä hyttysen! Kaaos voittaa lopulta kuitenkin! Onko ketään, joka suostuu taistelemaan minua vastaan?" Se jyrisi. "Verta verijumalalle!" Se huusi ilmaan, "kunnia Khornelle!" kultistit alkoivat messuta noita lauseita. Samassa Dralen kuuli liiankin tutun äänen. "Minä taistelen kanssasi" Sarah sanoi ja astui eteenpäin. "Nainen! Luuletko olevasi minun vertaiseni? Jus näin on, sitten olet hullu, ja sellaisena kuoletkin!" Olento nosti aseensa ja löi kohti Sarahia. Voima aseet löivät toisiaan vasten, Sarah ketterämpänä väisti osan iskuista ja sai iskettyä oletoa rintaan, kaaos lordi horjui ja tuijotti naista epäuskoisena. "Hienoa, hienoa..." Lordi hyökkäsi yllättävän nopeasti ottaen huomioon terminator haarniskan, Sarah kaatui maahan. Lordi kohotti aseensa maassa makaavan naisen yläpuolelle: "Harmi, että en palvele Slaaneshia, soturini voisivat hieman huvitellla sinulla ennen kuolemaasi..." Lordi sanoi, naurahti ja iski miekkansa maahan naisen läpi...

Dralen tuijotti hetken kaaos lordia, sitten naisen ruumista ja sitten miekkaa. Hullu raivo valtasi hänet. Hän heitti kypäränsä maahan, sen jälkeen hän riisui sirpale panssarinsa. Kaartin joukot katsoivat miestä kun hän marssi palava raivo silmissään, aseenaan vain laserkivääri ja siinä oleva pistin, suojanaan vain khakipaita. Dralen ryntäsi kohti kaaos lordia, joka tuijotti miestä hölmistyneenä. Kuka uskaltaa vielä käydä hänen kimppuunsa. Lordi alkoi vetämään miekkaansa irti maasta, samassa Dralen hyppäsi pistin tanassa kohti lordia. Lordin ilme olisi varmasti ollut näkemisen arvoinen jos hänellä ei olisi ollut kypärää, jonka toisesta silmäaukosta oli nyt mennyt sisään pistin. Lordi mylvi kivusta, sekä rukouksista jumalilleen. "Keisarin viholliset..." Dralen sanoi ja veti pistimen ulos silmänreiästä. "...Eivät koskaan tule..." Terä painui uudestaan silmään. "...voittamaan keisarin uskollisia palvelijoita..." Dralen laukaisi aseensa olennon päähän. "...Eivät vaikka tappaisivat heidät, kaaos ei koskaan tule voittamaan!" Viimeiset sanansa hän huusi ilmaan ja kaaos lordi kaatui maahan kuolleena, kultistit pakenivat kaartin joukkojen tieltä...

Dralen nosti naisen ruumiin maasta, kasvoilla ei ollut pelkoa, vain päättäväisyyttä. Dralen huokaisi ja alkoi itkemään.

Kuukausi myöhemmin Dralenille myönnettiin korkein mitali jota imperiumissa on. Lisäksi hänet nimitettiin sankariksi ja vapautettii hänelle sekä muille veteraani ryhmän jäsenille annettiin kuukauden loma. Jostain syystä Dralenilla oli pakkomielle päästä Cadialle, joten ystävykset lähtivät sinne.

Planeetta Cadia: Sotilashautausmaa 22.15

Dralen kaseli kahta vierekkäistä hautaa, Felerin ja Sarahin. Kyynel vieri miehen poskea pitkin. Hän otti pussista kolhiintuneen sotilaskypärän jossa oli valkoinen viiva. "Sinun vanha kypäräsi..." hän sanoi ja laski sen ystävänsä haudalle. Hän käänsi katseensa toiseen hautaan ja huokaisi. Haudan viereen hän iski pystyyn komissaarin voimamiekan jonka kahvan päälle hän laittoi naisen komissaarin hatun. "Tämä ei kuuluisi minulle..." Dralen sanoi itselleen ja huokaisi. Hän laski kädestään kynttilöiden viereen jotain pientä ja kimaltavaa.

Hautausmaan työntekijä, vanha mies näki nuoren miehen poistuvan noiden kahden haudan luota. Mies pudisti päätään. Samassa hän huomasi kimaltelevan esineen toisella haudalla. "Herra! Herra! Jätitte jotain!" hän huusi poistuvalle miehelle. "Jättäkää se siihen, en tarvitse sitä", sanoivat hänelle uutisista tutut Kersantti Dralen Cvaron kasvot, nyt kyynelten täyttämät. Vanha mies katsoi vielä pitkään kersantin jälkeen kun tämä oli kadonnut pimeyteen. Mies katsoi tuota pientä kimaltelevaa esinettä hieman tarkemmin. Kultainen kunniamitali jota koristi keisarillinen kotka kimalteli hautausmaan kynttilöiden hiipuvassa valossa...

Raportti: Kersantti Dralen Cvaro, 356, Cadialainen ilmahyökkäys divisioona
Vaikka kersantti Cvaro onkin jo melkein legenda, hänen tosielämästään tiedetään varsin vähän
Everis IVn toisen taistelun jälkeen kersantti ei miestensä mukaan ollut enää oma itsensä
"vakavampi" sanoivat hänen miehensä. Hän taisteli vielä monessa taistelussa, mutta ei enää
kohonnut arvoasteikossa kersanttia ylemmäs. Hänen rohkeuttaan ja johtamistaitojaan
ihailtiin kaikkialla, mutta kersantti kieltäytyi kaikista ylennyksistä. Rellevius IIn taistelu
jäi Divisioonan viimeiseksi, ja Cvaro muutti takaisin Cadialle. Hänen nykyisestä olinpaikastaan
ei ole tietoa, vaikka jotkut nyt 50 vuotta Everis IVn tapahtumien jälkeen väittävätkin hänen
elävän kyseisellä planeetalla erakkona. Totuus iso-isästäni tulee tuskin koskaan julkiseen tietoon
häntä pidetään nyt jo legendana kaikkialla, keisarin siunaamana. Totuus oli hyvin toisenlainen.
Jotkut väittävät, että hän oli vain keisarin välikäsi, tällaisia puheita pidetään oikeamielisinä,
totuus on, että iso-isäni vähät välitti keisarista tai uskonnosta, hänestä tärkeintä oli saada
miehet kotiin hengissä, Everis IVllä hän ei kestänyt nähdä rakastamansa naisen, sekä viisi
vuotta aikaisemmin saamansa lapsen, josta hänellä ei ollut tietoa, äidin kuolevan hänen edessään.
Iso-isäni rakasti loppuun silloin, ja rakastaa vieläkin, vain kolmea asiaa: Ryhmäänsä, perhettään ja Sarahia
Tämän kertomuksen toivon olevan opetuksena kaikille imperiumin sotilaille

Feler Cvaro 32 M42





Epilogi:


Vanha mies katsoo hautausmaalla hautaa hymyillen, nyt jo lian tahrima kunnia merkki on yhä siinä missä se on jo ollut viisikymmentä vuotta. Miekka ja hattu seisovat yhä pystyssä haudan vieressä. Mies vuodattaa kyyneleen. Kyynel tippuu kunniamerkin päälle puhdistaen sitä hieman liasta. "Aikani tulee pian rakas, ja sitten saamme taas olla yhdessä..." Mies mutisee haudalle ja itkee. Viereistä hautaa koristaa kolhuinen kypärä, vanha mies ottaa asennon. "Vanha kaveri, tulen pian" hän mutisee tällekkin haudalle ja lähtee hautausmaalta itkien ja silti hymyillen, hän tiesi kuolevansa pian mutta hän ei pelännyt, ehkä Everis IVn tapahtumat olivat vieneet häneltä pelon tunteen pois nähdessään ainoan ihmisen jonka puolesta hän pelkäsi kuolevan. Mielessään hän eli yhä nuoruutensa tapahtumia uudestaan ja uudestaan: Ystävälliset Tau soturit, Felerin kanssa tapaaminen, Everis IV, Sarah..." Mies huokaisee ja aukaisee kotinsa oven. Hän riisuu vaatteensa ja käy nukkumaan, rauhallista unta.

Aamulla miehen pojanpoika tulee kylään, ja löytää iso-isänsä kuolleena sängystään, kasvoilla on vain hymyä. Pojanpoika melkein pystyi kuulemaan miehen viimeisen kuiskauksen: "Sarah minä tulen luoksesi jälleen" leijuvan huoneessa, hän peittelee ruumiin, astelee ovelle, ottaa asennon kohentaen univormuaan. "Nuku rauhallisesti Dralen Cvaro, keisarin sotilas..."

[Nazgúl]

Tyylikkään lopetuksen teit. Ehdottomasti Sotun tarinoiden parhaimmistoa. Toivottavasti jatkat kirjoittelua.

Hyvä. Pidä tämä tahti, niin saat Nazgúlin suosikkitarinoijan tittelin :D.

Tämä myönnetty.

[Rebs]

Kiitoksia kiitoksi kiitoksia, eli siis viimeinkin saatiin tämäkin tarina päätökseen, katsotaan jos kirjoitan tälle jatkoa pojanpojan näkökulmasta :D tehän sen rakkaat lukijat päätätte jos haluatte saada lisää sokerihumalaisia raapustuksia (ihan vitsinä vain tämä) niin ilmoittakaa tähän ketjuun, omasta mielestäni tarina lähti menemään alamäkeä parissa viimeisessä kappaleessa mutta... Sitä se oma sotun ulkopuolinen elämä teettää :D

[Rebs]

No voi sun perskutarallaa, tuli hirveä himo jatkaa tätä tarinaa, eli uusi tarina alkaa, jatkan sitä tänne jos sopii, jos on jonkun mielestä liian epäselvää niin voi voi voi voi, uudelta tarinalta vaaditaan kumminkin tämän vanhan tuntemusta ettei ole "siis mitää?" kun en jaksa selittää kaikkea taas uudestaan

[Nazgúl]

No voi sun perskutarallaa, tuli hirveä himo jatkaa tätä tarinaa, eli uusi tarina alkaa, jatkan sitä tänne jos sopii, jos on jonkun mielestä liian epäselvää niin voi voi voi voi, uudelta tarinalta vaaditaan kumminkin tämän vanhan tuntemusta ettei ole "siis mitää?" kun en jaksa selittää kaikkea taas uudestaan

Kuulostaa hyvältä. Antaa tulla vaan.

[Rebs]

ja kolmas postaus peräkkäin, ei mene hyvin mutta... tästä se alkaa pojjat (tai poika jos Nazgul on ainoa lukijani ja on poika)

Feler Cvaro istui kenraali Uframin odotushuoneessa, nahkainen sohva sekä maisemakuva seinällä loivat vanhanaikaisen tunnelman. Feler oli kuullut monta kertaa, että hän muistutti iso-isäänsä nuoruutensa päivinä. Siniset silmät tutkivat odotushuonetta arvioiden. Samassa ovi avautui. "luutnantti Cvaro?" Kenraalin adjutantti sanoi. Feler nousi ja käveli sisään huoneeseen.

"Aah, Feler Cvaro, olen odottanut sinua", kenraali sanoo. Tutkailtuaan hetken Felerin kasvoja kenraali avaa suunsa. "Nyt se taas tulee..." Feler ajattelee. "Tiedätkö, että näytät aivan iso-isältäsi?" Feler ei edes enää jaksanut hymyillä tälle. "Kyllä satun tietämään, olen sattunut kuulemaan tuon noin 1000. ihmiseltä elämäni aikana", hän vastasi. Kenraali naurahtaa ja istuu takaisin nojatuoliinsa. "Aivan, aivan. Syy miksi kutsuin sinut tänne on tämä: Planeetalla Tevreon II on alkanut vallankumous, joku hullu haluaa irroittaa planeetan keisarikunnasta.('mikä ihme...' Feler ajatteli)Planeetan johtava komissaari on aivan ymmällään tämän vallankumous ryhmän johtajasta, yksikään vangittu anarkisti ei ole tiennyt hänen oikeaa nimeään,tai sitä minkä näköinen hän on", kenraali painautui syvemmälle tuoliinsa ja nosti sormensa kirkonpäädyksi. "Haluaisitteko te kertoa minulle mikä on minun osuuteni tässä asiassa?" Feler kysyi kenraalilta. "Aivan, olin juuri pääsemässä siihen. 356. Cadialinen ilmahyökkäys rykmentti on lähetetty planeetalle auttamaan PPJtä. (Planeetan Puolustus Joukkoja eli PDFää niille jotka ovat hieman hitaita), sinut lähetetään tiedustelun edustajaksi planeetalle ottamaan selvää tilanteesta", kenraali katsoi huvittuneena Felerin ilmettä. kun hänelle valkeni rykmentti. "Siis... Minun iso-isäni rykmentti?" hän kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen. "Aivan poika, lähdehän nyt siitä sinne samperin takapajulaan!" Kenraali ärjäisi.

Valkyrie jyrisi alasa taivaalta kaupunkiin. Feler kohensi barettiaan. "LuutnanttiCvaro?" kysyi häntä vastaan tullut vänrikki. "kyllä olen" Feler vastasi vänrikille. Väneikki tuijotti hetken kapteenin kasvoja ja oli kuin aaveen nähnyt. "Dralen Cvaro!?" Hän huudahti, "etkö olekkaan kuollut?" Feler naurahti. "Käsi alas vänrikki, en ole Dralen vaan hänen pojan poikansa", vänrikki rauhoittui heti vaikak tutkitin kapteenin kasvoja arvioivasti. Kun miehet kulkivat ryhmien ohi alkoi leirissä käymään hirveä supina, sanat "Dralen Cvaro" erottuivat monta kertaa. Feler ei voinut kuin hymyillä

Feler astui sisään palatsimaiseen rakennukseen. Pitkä puinen käytävä avautui hänen eteensä, samassa yksi kaartin sotilas, ilmeisesti johtavan komissaarin henkivartia, ohjasi hänet käytävän päässä olevan oven luokse. Feler astui sisään jykevästä tammiovesta. Komissaari sormeili sisällä lakkiiaan hermostuneesti. Pöydällä oli pino rullalle käärittyjä suuri papereita, ilmeisesti karttoja, auki oli suuri kartta kaupungista. "Anarkistit tuhoavat kauniin planeettani!" Komissaari voihkaisi. "Aivan sinun planeettasihan tämä onkin" Feler ajatteli, ja katsahti pöydällä olevaan karttaan. Kartan mukaan "anarkistit", kuten komissaari heitä kutsui, olivat vallanneet noin puolet kaupungista. "Miten he ovat saaneet noin paljon pinta alaa vallattua?" Feler kysyi. Komissaari rykäisi: "Emme olleet valmistautuneet tällaiseen, lisäksi ensimmäisten hyökkäysten tullessa meillä ei ollut määrärahoja torjua niin suurta hyökkäystä", hän yritti selittää. Feler katseli suurta maalausta työhuoneen seinällä. Päiväys oli päivätty tälle vuodelle. "aivan...", hän sanoi. Feler katsoi karttaa ja sitten otti asennon. "Lähden tarkastamaan etulinjan tilanteen, herra", hän sanoi ja poistui huoneesta. Komissaari nosti radiolaitteen puhe osan. "Eräs upseeri on tulossa teidän rintamaan vierailulle, hyvin tärkeä... Ei älkää turhaan... Sanoin ei!", Komissaari sanoi linjan toisessa päässä olevalle.

Kaupungin tämä osa näytti tosiaan siltä kuin täällä olisi taisteltu, palava auto lojui tien vieressä, kerros talon seinään oli räjähtänyt useita aukkoja. Feler tutki seinää hieman tarkemmin, siinä oli lisäksi luodin reikiä. eräs luutnantti juoksi Feleriä vastaan. Feler katsoi luutnanttia arvioivasti, hänen silmissään oli sama järkytys kuin kaikilla. Luutnantti alkoi kävellä kohti korttia pelaavia sotilaita. "Regem, minulla on sinulle tehtävä, pistä ryhmäsi perseet liikkeelle sillä saatte tärkeän tehtävän saattaa luutnantti Cvaroa!", hän huusi ilmeisesti kersantille. Kersantti nosti kypäränsä maasta ja tuli Felerin luokse. "Herra luutnantti ryhmä 144 on käytettävissänne!" Hän ilmoiti. Seuravaksi hän katsoi Felerin kasvoja ja virnisti. "Ironista eikö, iso-isän ryhmä pojan pojan suojeliana, vaikak tuskin täällä mitään suojeliaa tarvitsee", hän ilmoitti, samassa tarkka-ampujan luoti kaatoi yhden sotilaan. "Siis, tarkka-ampujilta kun on hieman ikävä suojella!" Feler virnisti Regemille ja kääntyi toisen luutnantin puoleen. "Voitte poistua", hän ilmoitti.

Regem johdatti Felerin muiden ryhmän jäsenten luokse. Mies jolla oli hiilen mustat hiukset kääntyi ensimmäisenä tervehtimään luutnanttia. "Tässä on Bavon, hän on liekinheittimen käyttäjä", kersantti kertoi. Seuraavaksi eteen tuli hyvin roteva tumma hiuksinen mies. "Tämä tässä on härkä, sen nimen hän ilmoitti värväystoimistolle, sillä nimellä häntä kutsutaan", kersantti osoitti tämän jälkeen nuoreen kitaraa soittavaan mieheen. "Tämä tässä on Haron, hän on vox miehemme", miehellä oli punaiset hiukset, vihreät silmät tuikkivat hiuspehkon alta. Lisäksi hän esitteli Turonin, Virasin, Naverin, Ceranin ja Omerin. "Missä helvetissä se Ures kuppaa?" Hän huusi. Feler hätkähti kuullessaan tuon nimen. "Aivan, saman Uresin pojanpoika, hän ei ota sitä kovin vakavasti". Samassa Vaalea hiuksinen nuorimies ilmestyi raunioon, hän näytti aivan samalta kuin Dralenin kuvissa ryhmästään, toisaalta erojakin oli. Miehen silmät olivat ruskeat, ilme oli paljon rennompi, hiukset olivat kiharat. "Terve luti!" Hän sanoi irvistäen ja puristi sitten Felerin kättä. Regem laittoi kypärän vaalean ruskeien hiuksien peittämään päähänsä ja hymyili: "Eikös mennä sitten?"

[Vilkku92]

On sinulla ainakin kaksi lukijaa, luultavasti enemmänkin.

On ollut aivan loistava tarina. Ensimmäisen lopetus oli kuin suoraan jostain oikeasta kirjasta (paitsi että niissä ei ole kirjoitusvirheitä ja ne on muutenkin kirjoitettu paremmin), eikä toisen aloitus vaikuta yhtään sen huonommalta.

Harmi vaan että kirjoitusvirheitä on aika paljon, se häiritsee jonkin verran. Aloituksensa perusteella pojanpojan tarina puolestaan vaikuttaa uhkaavasti vaarin toistamiselta, mutta toivotaan parasta.

Lupa jatkaa myönnetty. Eduskunta palaa yksinkertaiseen päiväjärjestykseen *PAM*

[jubadu]

Kolmas lukija ilmoittautuu mahtavan tarinankertojan tarinoiden lukijaksi! ;)

Edelleenkin aivan loistavaa tarinaa, muutama pieni kirjoitusvirhe ei ainakaan minua häiritse.
I waannttt braaaiii...Ei kun siis tarinaa, I waaannntt stooryyy! :)

Muuten, toivottavasti tarinoita tulee mahdollisimman nopeassa tahdissa, niin olet saanut minun(kin) suosikki wh40k kirjailijan tittelin.

[Rebs]

Kersantti tutki katua kulman takaa kurkkien. "Ei näyttäisi olevan ketään", hän ilmoitti. Kersantti viittoi kädellään muita ryhmän jäseniä menemään kadun yli. Muut kaartilaiset tähtäsivät aseillaan kadun päässä olevia ikkunoita. "Nyt siitä yli luti!" kersantti käski. Feler juoksi kadun yli, samassa luotiaseen laukaus kuului kadun päässä olevasta talosta, luoti pirstoutui katukiviin, kaartilaiset aloittivat hurjan tulituksen kohti ikkunaa josta laukaus oli tullut...

Felerin sirpale panssari tuntui hiertävän hartioita, he olivat juoksennelleet raunioituneessa kaupungissa jo monta tuntia. Kersantti tutki karttaa hetken aikaa. "Selvä me olemme tässä!" Hän huudahti, heitti Felerin eteen taulun jossa oli merkintä: "olet tässä". Kersantti virnisti. Samass pienestä käytävästä kuului puheensorinaa. Sotilaat menivät matalaksi rauniokasojen taakse, kersantti kehotti Feleriä jäämään ylös hänen kanssaan. Viisi vapaustaistelijaa ilmestyi käytävästä. "Jospa te nyt laskisitte ne aseenne", kersantti sanoi rauhallisella äänellä, vapaustaistelijat tuijottivat laserkiväärin piippuun. Ryhmän johtaja näytti tekevän pikaisia laskutoimituksia. Kaksi viittä vastaan ja toinen näköjään aseistamaton. Vapaustaistelijat naurahtivat ja kohottivat aseensa. "Jospa te nyt laskisitte omanne?" johtaja sanoi murtaen. Kersantti viittasi rauniokasan taakse. Yhdeksän sotilasta nousi esiin. "Ei jospa te tiputtaisitte nyt ne teidän aseenne?" Kersantti pyysi ystävällisesti. Vapaustaistelijat laskivat aseensa ja pakenivat. Kersantti tutki aseita huolestuneesti: Laser kivääreitä, ja mikä pahempi nämä eivät ole meidän rykmenttimme, joku tuo heille aseita.

Kaartin leirissä Feler sai monta kädenpuristusta kohdalleen. Kaikki höpisivät jotain kunniasta tavata. Joku ojensi Felerille laser kiväärin. "Tulet tarvitsemaan tätä luti, me lähdemme huomenna tuhoamaan anarkistien tukikohdan" Feler tuijotti laser kivääriä, hän ei ollut ampunut tällaisella vuosiin. Hän huokaisi ja otti baretin pois päästään.

Keisarin sotilaat liikkuivat läpi rauniokaupungin kohti tehdasta, jossa anarkistien odotettiin pitävän tukikohtaa. Vihdoin tuli käsky: hyökkäykseen...

[Rebs]

Eli siis lukija kuntani koostuu, sormusaaveesta, mielipuolesta (ota vain vitsinä vilkku) sekä yhdestä melko normaalista ihmisestä.. ellei oteta figupelamaista ja i want braiiiiinz kommenttia mukaan...

[sotamies_94]

Neljäs lukija ilmoittautuu!! Hyvä ku jatkoit tarinaa, mutta tuntuu että näis uusimmis pätkis olisi enemmän kirjotusvirheitä. Jatka samaan malliin, niin olet saanut aika monelta (minultakin) suosikkitarinoijan tittelin.

[Rebs]

Tässä on tullut pelattua turhan paljon World in Conflictia... mutta ehkä se on vain hyväksi tälle tarinalle :D

"Tykistö on asemissa", kuului radiosta. Feler tarkisti aseensa. "Selvä, voitte aloittaa tulituksen!" Basiliskin ammukset lensivät viheltäen sotilaiden päiden yli. Yksi panoksista räjäytti tehtaan muuriin suuren aukon, lennättäen hajonneita tiilejä kaikkialle ympäristöön. "Nämä PPJn Chimerta ovat aika mukavia pelejä!" kuului Felerin vierestä. Basiliskien tulitus hiipui. "Miehet valmiina!" Kuului takalinjasta. Feler tarkisti, että kaikki joukkueesta olivat valmiina. "Levittäkää savuverho", kaikui radiosta. "Selvä on, sir!", basilisk patterin komentaja vastasi. Ammukset osuivat maahan tehtaan edessä nostattaen valkoisen savuverhon sotilaiden suojaksi. "Eteenpäin!" Kuului komentajan huuto. Chimerat lähtivät liikkeelle, Leman russit pysyivät takalinjassa reservinä.

Matkan puolivälissä tehtaan raunioista alkoi tulitus. "Samperi! Niillä on konekiväärejä!", joku huusi. "Mikä saakuli on konekivääri?" Toinen kysyi. "No se on melkein kuin raskas bolter mutta...", ensimmäiseen puhujaan osui luoti. läheisen talon ikkunoista alkoi tulitus. "saakuli tämä on väijytys!" Feler katsoi kuinka kaartin miehet menivät matalaksi luotisateessa. Samassa takaa ajoi Chimera. "Seuratkaa minua pojat!" vaunun komentaja huusi radion välityksellä. Miehistönkuljetus vaunu tulitti laserillaan taloja. Miehet nousivat lyijysateessa ja juoksivat Chimeran takaa suojassa. Samassa erään talon ikkunasta pilkisti kaartin raketin heitin. "KAIKKI MAAHAN!" Feler huusi. Raketin heitin laukaistiin kohti kadulla hurjaa vauhtia posottavaa Chimeraa. Ohjus osui Chimeran kylkeen repien telaketjut palasiksi, räjähdyksen voima paiskasi joukkojenkuljetus ajoneuvon lentämään kyljelleen, Chimeran räjähtänyt runko liukui vielä hetken eteenpäin synnyttäen kipinöitä. Feler tuijotti eteensä, kaksi muuta Chimeraa ajoi eteenpäin, molemmat räjähtivät kappaleiksi.

Tummat pilvet kerääntyivät miesten ylle, he kykkivät yhden Chimeran hylyn takana, Ures sytytti tupakan. Feler nosti kasvonsa kohti taivasta. Pilvistä alkoi sataa suuria vesipisaroita. "Tuokaa minulle lippu", hän sanoi ja laittoi baretin päähänsä. Yksi sotilaista lähti hakemaan yhtä lisä ryhmää ja lippua. Kun lippu tuotiin paikalla Feler nousi pystyyn. "Me valtaamme tuon tehtaan nyt! Miehet! Valmistautukaa, joko valtaamme tuon rauniokasan tai kuolemme yrittäessämme, joka tapauksessa, lippumme ei kaadu ennen kuin viimeinenkin meistä makaa kuolleena, nuo tuolla linjassa, he varmasti tahtovat lähettää panssarivaununsa meidän mukaamme, mutta huolimmeko me niitä?" Feler virnisti. "minä tulin tänne tiedustelun edustajana, miten sain itseni tähän sotkuun?" hän ajatteli. Sotilaat virnistelivät toisilleen. "Kuka panssarivaunuja tarvitsee? en minä ainakaan!" kuului monesta suusta. Kersantti Regem pudisti päätään. "Tuo on niin hullu idea, että sen on pakko onnistua",hän sanoi ja virnisti.

Muutamaa minuuttia myöhemmin Feler kurkisti rauniokasan takaa tehdasta hän katsoi miehiinsä jotka odottivat kärsimättöminä. "Eteenpäin! Keisarin nimeen!" Hän huusi ja ryntäsi eteenpäin. kolmekymmentä miestä seurasi häntä. Tehtaan puolustajat eivät olleet valmistautuneet tähän, hetkeen kukaan ei tajunnut tulittaa etenevää joukkoa, kaartin miehet näkivät kuinka tehtaan puolustajat, joita oli noin kolme kertaa enemmän kuin heitä, oli ällistynyt ilme naamallaan, kukaan ei hetkeen tavoitellut asettaan. "Älkää pysähtykö!" Feler huusi. Samassa ensimmäiset vapaustaistelijat alkoivat tulittamaan etenevää joukkoa. yhtä kaartilaista osui jalkaan ja hän kaatui, toinen sotilas yritti nostaa ystäväänsä ulos maasta. "jätä hänet!" Regem huusi, samassa ystäväänsä auttajaankin osui luoti. Feler hyppäsi rauniokasan yli, lipunkantajaan osui luoti, mies kaatui taaksepäin heittäen lipun ilmaan viimeisillä voimillaan. Toinen kaartilainen nappasi lipun ja jatkoi juoksua...

Kaartin linjassa eversti katsoi kiikareillaan kohti tehdasta. "Mitä helvettiä Cvaro oikein puuhaa?" Hän huudahti. Eräs kapteeni katsoi myös kiikareillaan kohti Felerin ryhmää. "Aivan kuin iso-isänsä!" hän naureskeli, ja ryntäsi kohti tehdasta, loput kaartilaiset seurasivat häntä.

Taas yksi kaartilainen sai luodin itseensä, Feler otti kaatuvan sotilaan kiinni ja laittoi hänet rauniokasan taakse, juoksu jatkui. Lipun kantaja kaatui taas, lippu kaatui jo melkein maahan kun Ures nappasi sen, nyt vähentynyt joukko ryntäsi luotisateessa tehtaan raunioituneesta muurista sisään, laserkiväärit tulittivat anarkisteja, pistin iski lihaan lennättäen verisuihkun ilmaan, kaartilaiset teurastivat pelästyneitä vapaustaistelijoita, kukaan heistä ei uskaltanut pitää puoliaan enää tätä viimeisintä rnnäkköä vastaan, heitä ei oltu koulutettu lähitaisteluun, vihollinen pakeni kaaoksessa. Ures juoksi tehtaan katolle ja heilutti lippua...