40K liian simppeliä?

[marke]

Aloitin 40k:n vasta 5th editionissa, mutta sitä ennen pelaillut fantasya 4thsta lähtien. Siirryttyäni viimein 40k:hon koko figuilun tauon jälkeen ja lopulta n. 50+ pelin (arvioilta) jälkeen säännötkin alkaa olla melkoisen hyvin muistissa.

Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että loppujen lopuksi 40K mekaniikka on todella yksinkertainen ja suoraviivainen, eikä tarjoa ihan niin paljoa muuttujien määrää mitä olisi toivonut. Toki hyvän pelaajan erottaa aina tässäkin lajissa, mutta jotenkin "oikeiden" listojen ja taktiikkojen määrä on kovin vähäistä, sekä nopanpyörittely tuntuisi huomattavasti suoraviivaisemmalta kuin olisi tarpeen. Hiukan tulee mieleen pahimmat Magicin tier2 ajat. Fantasyn säännöt kuulemma tätä(kin) nykyä myös aika puolueelliset tietyille armeijoille (Helf, Delf, WoC, Vampire Counts ollessa suurinpiirtein kärkipäätä ymmärtääkseni, liskoilla tekee vielä jotain, ja Non-stubborn listoilla ei voi edes pelata).

Tarkoitus ei ole aloittaa FaBa vs 40k sotaa, vaan kysellä, että miten fiilikset? Onko pelimekaniikka niin lapsekas vrt FaBa, vai kultaako aika taas muistot? Kyllä harrastus tulee jatkumaan kaikesta huolimatta, ei siinä, mutta pääpainon siirtäminen jälleen FaBaan tuntuu päivä päivältä mielekkäämältä. Peliporukkaa on 40k:ssa paljon, ja keskimäärin valtavasti mua parempaa, joten ongelma ei ole edes haasteen puutteessa, mutta silti vanha suola janottaa vahvasti kun koko peli hieman niinku "petti". GW:n peleissä taidan siis pysyä, koska minit ja fluffi miellyttävät - miten tahansa rackhamin ja muiden valikoimasta hyviä yksilöitä löytyykin.

Olenko missannut jotain oleellista? Onko tällä topicilla paikkansa?

[Merimetsä]

.... Tarkoitus ei ole aloittaa FaBa vs 40k sotaa, vaan kysellä, että miten fiilikset? Onko pelimekaniikka niin lapsekas vrt FaBa, vai kultaako aika taas muistot? ....

Minusta tuntuu siltä, että pelimekaniikka ei ole tarpeeksi yksinkertaista. Verratkaa Lotriin, joka on aivan mukava peli mekaniikaltaan. (Bännättäessä isot sankarit. Ei mennä niihin.)

Ainoat käytännön erot faban ja 40k:n välillä ovat liikkumisessa. Loput ovatkin karkeasti samaa kauraa. Molemmissa peleissä on se vikana, että ne ovat rakennettu roolipelin päälle ja alunperin tarkoitettu ~15 figun taisteluihin. Lisäksi vuorojen määrä on lyhyt ja tämä takaa sen, että figujen tuhovoiman on kasvettava, että saadaan peli päättymään 5-7 vuorossa. Tämä taas rokottaa ensimmäisen vuoron hävinntttä osapuolta

Olenko missannut jotain oleellista? Onko tällä topicilla paikkansa?

Aihe on asiallinen, imho, mutta pelkäämpä, että tästä tulee aihe 'gw imeeee!'-threadi.

[The Captain]

Olin jo kirjoittanut vastauksen, kun sähkökatko kaatoi koneen (eikö tässä penteleen firmassa ole UPSeja?). Otetaas uusiksi:

40K:n viitoslaitos on tehty ajanvietepeliksi. Paljon juttuja jätetään pelaajien keskenään harkittavaksi. Siitä on tarkoituksella tehty kevyt ja "helppo".

Ongelma on siinä, että olemassa oleva veteraanipelaajakunta ei osaa ottaa sitä sellaisena kuin se on. Vuosien turnausperinne ja sääntöjen tutkiminen ja tulkinta ovat saaneet aikaan kulttuurin, jossa ei ole sijaa pelille, jota voi pelata kuin lassipalloa. Kansa vaatii yksiselitteiset ja toimivat säännöt, koska se haluaa kilpailla palkinnoista, maineesta ja kunniasta.

Rogue Trader oli asia erikseen. Sen mentaliteetti oli sama kuin viitosessa. Siihen aikaan se toimi, koska ei ollut olemassa kansainvälistä pelaajayhteisöä, vaan jokainen peliporukka saattoi sorvata säännöt mieluisikseen. Nykyään tarvitaan standardeja, jotta toisiaan tuntemattomat pelaajat voivat käydä jouhevasti pelaamaan keskenään ilman tuntikausien neuvottelua skenaariossa käytettävistä säännöistä. RT:ssä oli hurjasti nippeleitä, joita pelaajat saattoivat käyttää mielensä mukaan. Nykyisessä skenessä sellaiseen ei ole enää aikaa.

On myös huomattava, että kohdeyleisö on nuorentunut. Vanhaan aikaan miniatyyreillä oli suositusikäraja 16+, nykyään tuntuu olevan <16.

WHFB:llä on pitempi historia strategiapelinä. Se on sellaiseksi tarkoitettu ja sellaisena (kohtalaisen) toimiva - ongelmaksi on muodostunut lähinnä armybookkien hidas ilmestymistahti, eli armeijat ovat epätasapainossa keskenään yleensä uudempien armeijoiden eduksi. 40K:n historia on alkujaan samanlainen kuin LotRin - se oli suunniteltu skenaariovetoiseksi tarinankertomispeliksi, ei turnauspeliksi. Ihmiset kuitenkin tekivät siitä turnauspelin, ja niin peli lähti evolvoitumaan kohti sellaista.

[Z7-852]

Olin jo kirjoittanut vastauksen, kun sähkökatko kaatoi koneen (eikö tässä penteleen firmassa ole UPSeja?). Otetaas uusiksi:

Tai sitten ei työaikana kirjoitella figusivustoille.

Mutta kuten jo mainittu niin GW:n pelit ovat kevyttä ajanviihdettä ja itse peruspeli on tarkoitettu oltavan simppeli ja helppo omaksua.
Mitä tulee taktiikoiden ja listojen määrään niin näistä toimivia on jokaisella armeijalla kymmeniä. Eli kymmeniä toimivia (täysin erinlaisia) listoja ja niille jokaiselle kymmeniä toimivia hyökkäyssuunnitelmia. Näiden käyttämisestä sitten erotetaan hyvät pelaajat heikoista. Tietenkin noppa onnella on aivan liian suuri merkitys pelissä.

Tietenkin helppo pohja mahdollistaa "modien" tekemisen. Itse olen jo pidempään tehnyt näitä 5th edition advanced sääntöjä. Nämä on juuri tarkoitettu pelin monimutkaistamiseen ja tekemään siitä monipuolisemman ja hauskemman. Jos on säännöt sinusta liian simppelit niin liity projektin tekemiseen.

[Kurimus]

Tämä taas rokottaa ensimmäisen vuoron hävinntttä osapuolta

Satuitko koskaan pelaamaan nelos- tai kolmosedikkaa? Aloitusvuoron saaminen on äärettömästi vähemmän tärkeää nykyään kuin ennen. Aikoinaan ei olisi tullut mieleenkään antaa nideillä pelatessa vastustajalle aloitus vapaaehtoisesti, nykyään se voi usein olla kovinkin hyvä veto. Muttei kuitenkaan mikään ilmiselvä valinta random game lengthin ansiosta. Which is nice.

[Merimetsä]

Satuitko koskaan pelaamaan nelos- tai kolmosedikkaa?

Kyllä. Tilanne on parempi, mutta ei lähelläkään niin hyvää, kuin sen pitäisi olla. Edelleen aloittamisvuoron häviäminen rokottaa armeijaasi huomattavasti. Tätä vastaan voidaan toki taistella tempuilla ja kikoilla, mutta et kuitenkaan saa kaikkia figujasi piiloon tulelta. (Pl muutamat armeijat)

Mutta siihen pelimekaniikkaan. Armeija koostuu ~40-100 figuurista. Nämä pitäisi pystyä tuhoamaan ~6 kierroksessa. Tämä taas tarkoittaa sitä, että figuurin tuhovoiman on oltava valtaisa verrattuna 6 kierroksen pelliin, jossa on ~10 figuuria kentällä. Eli armeijat ovat muuttuneet, mutta eivät säännöt samassa suhteessa.

[mv40k2]

Itse ajattelen 40K:sta niin, että se uusin edikka on ns. 'sisäänheitto' versio, jolla on helppo päästä peliin mukaan ja löytää peliseuraa ja osallistua turnauksiin, jne. Se on tarkoituksellisesti tehty sellaiseksi, ja uskon että myös sellaisena pysyy.

Sitten kun kaipaa 40K:sta monipuolisempaa, niin siirtyy edikoissa alaspäin (me suosimme 2.edikkaa) ja muokkaa house ruleilla edition halutulle tarkkuustasolle. Netistä löytyy valmista materiaalia joka edikalle. Ainoa huonompi puoli tuossa on se, että on vähän herran hallussa saako vanhempiin edikoihin uutta sisältöä (uusia armeijoita, uusia joukkoja vanhoihin armeijoihin, sääntöjä uusille figuille, jne). Joskus saa, joskus ei, ja omalla panoksella voi vaikuttaa. Pääpointtina on, että jos nauttii mehukkaasta 40K fluffista ja sisällöstä, ja kaipaa 40K peleihin enemmän tarkkuutta/monipuolisuutta, niin se on täysin mahdollista, mutta ei sitä voi suoraan kaupasta ostaa.

-mv40k2

[Henkinen Johtaja]

Itse ajattelen 40K:sta niin, että se uusin edikka on ns. 'sisäänheitto' versio, jolla on helppo päästä peliin mukaan ja löytää peliseuraa ja osallistua turnauksiin, jne. Se on tarkoituksellisesti tehty sellaiseksi, ja uskon että myös sellaisena pysyy.

Sitten kun kaipaa 40K:sta monipuolisempaa, niin siirtyy edikoissa alaspäin (me suosimme 2.edikkaa) ja muokkaa house ruleilla edition halutulle tarkkuustasolle. Netistä löytyy valmista materiaalia joka edikalle. Ainoa huonompi puoli tuossa on se, että on vähän herran hallussa saako vanhempiin edikoihin uutta sisältöä (uusia armeijoita, uusia joukkoja vanhoihin armeijoihin, sääntöjä uusille figuille, jne). Joskus saa, joskus ei, ja omalla panoksella voi vaikuttaa. Pääpointtina on, että jos nauttii mehukkaasta 40K fluffista ja sisällöstä, ja kaipaa 40K peleihin enemmän tarkkuutta/monipuolisuutta, niin se on täysin mahdollista, mutta ei sitä voi suoraan kaupasta ostaa.

-mv40k2

Ihan heräsi kiinnostus tähän, mutta mistä löytää noita vanhoja edikoita :(

[Z7-852]

Pitkän ajan harrastajilla on pöytälaatikot täynnä noita vanhoja codexeja ja sääntökirjoja. Samoin kirppiksillä lähes aina törmää johonkin GW antiikkiin.

[Hollo]

Olin jo kirjoittanut vastauksen, kun sähkökatko kaatoi koneen (eikö tässä penteleen firmassa ole UPSeja?). Otetaas uusiksi:

Tai sitten ei työaikana kirjoitella figusivustoille.

Mutta kuten jo mainittu niin GW:n pelit ovat kevyttä ajanviihdettä ja itse peruspeli on tarkoitettu oltavan simppeli ja helppo omaksua.
Mitä tulee taktiikoiden ja listojen määrään niin näistä toimivia on jokaisella armeijalla kymmeniä. Eli kymmeniä toimivia (täysin erinlaisia) listoja ja niille jokaiselle kymmeniä toimivia hyökkäyssuunnitelmia. Näiden käyttämisestä sitten erotetaan hyvät pelaajat heikoista. Tietenkin noppa onnella on aivan liian suuri merkitys pelissä.

Tietenkin helppo pohja mahdollistaa "modien" tekemisen. Itse olen jo pidempään tehnyt näitä 5th edition advanced sääntöjä. Nämä on juuri tarkoitettu pelin monimutkaistamiseen ja tekemään siitä monipuolisemman ja hauskemman. Jos on säännöt sinusta liian simppelit niin liity projektin tekemiseen.

Tässä kohtaa minulla heräsi välittömästi kysymys, että millaisia muita taktiikoita 40k:ssa on kuin että ammutaan ja rynnitään lähitaisteluun? Lähes kaikki joukot ovat pelitavoiltaan toistensa klooneja. En näe 40k:ssa yhtäkään taktiikkaa tai erikoista hyökkäyssuunnitelmaa, joka voisi jollain tasolla yllättää vastustajan.

Lähitaisteleva armeija yllättäen etenee pelipöydällä, kun ampuva armeija ampuu ja kenties liikkuu sivulle tai taaksepäin tai jopa lähettää jonkun yksikön lihamuuriksi tilanteen mukaan. Rynnäkkö on kaikilla samanlainen, kuten myös ampuminen. Kun maksimoi jomman kumman, armeijalista on toimiva. Mitä enemmän pääsee heittämään noppaa mahdollisimman kustannustehokkaasti, sitä tehokkaammin armeija toimii. Näin siis ainakin minun muistamassani 40k:ssa.

Olen pelannut Nelkytkoota viimeksi kolmosedikan aikoihin, ja lopetin, kun neljäs ilmestyi. Vitoslaitokseen on kuulemma saatu mukaan edes jonkinlaista näennäistä taktisuutta, mutta en tosiaankaan ole palannut peliäkään sitten kolmosedikan lopun. Sääntöjä toki olen päässyt lueskelemaan.

[halko]

Tässä kohtaa minulla heräsi välittömästi kysymys, että millaisia muita taktiikoita 40k:ssa on kuin että ammutaan ja rynnitään lähitaisteluun?

Turha yleistää taktiikoita.

Esimerkiksi on melko monia eri taktiikoita ampumiseen. Voit vain seistä paikallaan ja ampua kunnes vihollinen on tarpeeksi lähellä ja sitten hyökätään kimppuun.
Tai sitten voi käyttää nopeuttta ja mennä vastustajan viereen, ammutaan ja lähtää pois rapid fire/assault kantamalta. Tai sitten voi ottaa pari tehokasta ampuvaa yksikköä/tykkiä joita sitten suojataan halvemilla yksiköillä pitäen huolen että voi ampua koko pelin. Tai sitten voi voi ampua, juosta kauemmaksi, ampua, juosta kauemmaksi.
Taktiikoita voi olla myös se että yksikkö A houkuttaa vihollisen yksikkö Z juoksemaan kimppuun ja kun Z on juoksemassa kohti A:ta, muut yksiköt ampuvat yksikkö Z:tan kun se on tullut pois suojasta päästäkseen A:n kimppuun.

[Hollo]

Tässä kohtaa minulla heräsi välittömästi kysymys, että millaisia muita taktiikoita 40k:ssa on kuin että ammutaan ja rynnitään lähitaisteluun?

Turha yleistää taktiikoita.

Esimerkiksi on melko monia eri taktiikoita ampumiseen. Voit vain seistä paikallaan ja ampua kunnes vihollinen on tarpeeksi lähellä ja sitten hyökätään kimppuun.
Tai sitten voi käyttää nopeuttta ja mennä vastustajan viereen, ammutaan ja lähtää pois rapid fire/assault kantamalta. Tai sitten voi ottaa pari tehokasta ampuvaa yksikköä/tykkiä joita sitten suojataan halvemilla yksiköillä pitäen huolen että voi ampua koko pelin. Tai sitten voi voi ampua, juosta kauemmaksi, ampua, juosta kauemmaksi.
Taktiikoita voi olla myös se että yksikkö A houkuttaa vihollisen yksikkö Z juoksemaan kimppuun ja kun Z on juoksemassa kohti A:ta, muut yksiköt ampuvat yksikkö Z:tan kun se on tullut pois suojasta päästäkseen A:n kimppuun.

Mitkä näistä luettelemistasi taktiikoista eivät ole ilmiselviä tai jollain tasolla suurempaa taktista osaamista vaativia? Mitkä noista vaativat ajattelua paria vuoroa edemmäs tai vastustajan liikkeiden ennakointia? Taas mitkä vastustajan liikkeet voisivat edes ennakoida näitä sinun taktiikoita? Onko oikeasti 40k:ssa tällaisia ennakointiliikkeitä, joihin ei liity sellaiset asiat kuin hyvä noppatuuri, paljon dakkaa tai vaikkapa lascannon?

Oliko vitoslaitokseen otettu Screaning-sääntö takaisin käytännössä?

Sinun A ja Z -esimerkkisi mukaan siis 40k:n ampumistaktiikat perustuvat lähinnä kohteiden valintaan oikealla hetkellä, tai näin minä tuon esimerkkisi näkisin. Aseiden pitkät kantamat takaavat sen, ettei tämä ole vaikeaa. Esimerkkisi taktiikka on siis periaatteessa Istu ja ammu -niminen, josta taisin mainita jo edellisessä viestissäni.

Kuinka houkuttelet vastustajasi yksiköitä juoksemaan suoraan ammuttavaksi? Tosin se, miten armeijalista on rakennettu, voi hyvinkin pakottaa vastustajan juoksemaan päälle, mutta onko tämä taas oman hienon taktikoinnin tulosta, vai ei?

[Murhe]

Tässä kohtaa minulla heräsi välittömästi kysymys, että millaisia muita taktiikoita 40k:ssa on kuin että ammutaan ja rynnitään lähitaisteluun? Lähes kaikki joukot ovat pelitavoiltaan toistensa klooneja. En näe 40k:ssa yhtäkään taktiikkaa tai erikoista hyökkäyssuunnitelmaa, joka voisi jollain tasolla yllättää vastustajan.

En voi todellakaan myöntää, että samantyyppisiin hienouksiin ikinä päästäisiin kuin Warmachinessa tai Hordesissa - joita ehdottomasti suosittelen ketjun aloittajalle, kun Warhammerista on pähkinät purtu loppuun. Toisaalta ihan mukavan oloisen taisteluraportin luin Bolter & Chainswordissa, jossa voitto kikkailtiin nimenomaan tank shokeilla ja örkkien jalkaväki blokattiin ratkaisevan taistelun ulkopuolelle land raidereilla.

Lähinnä tuo taktinen puoli mielestäni tuleekin sääntöjen toimimisen ymmärtämisestä siinä miten pienet nippelit toimivat. Esimerkiksi miten omien tai vihollisten liikkuminen lähitaistelukontaktiin saadaan junailtua itselleen edulliseksi. Kysehän on nimenomaan siitä osasta liikettä, jonka säännöt aika selkeästi sanelevat.

Olen ehkä aika kyyninen, kun pidän 4. laitoksen rhino targeting systemssejä taktiikkana.

Pitäisi joskus kai oikeasti peliä pelatakin, kun on säännöt tullut opetelleeksi ja figut hankkineeksi.

[halko]

Mitkä näistä luettelemistasi taktiikoista eivät ole ilmiselviä tai jollain tasolla suurempaa taktista osaamista vaativia?

Jaa, luulitko oikeasti että kirjoitin tuohon kaikki taktiikat mitä tiedän? Kyllä, nuo ovat melko ilmiselviä, mutta ne silti ovat taktiikoita, joita väitit että ei oikein ole.

Sinun A ja Z -esimerkkisi mukaan siis 40k:n ampumistaktiikat perustuvat lähinnä kohteiden valintaan oikealla hetkellä, tai näin minä tuon esimerkkisi näkisin. Aseiden pitkät kantamat takaavat sen, ettei tämä ole vaikeaa. Esimerkkisi taktiikka on siis periaatteessa Istu ja ammu -niminen, josta taisin mainita jo edellisessä viestissäni.

Kyllä, hyvien kohteiden valinto on jonkinlaista taktikointia. Ja kyllä, tämä on periaatteessa Istu&Ammu, mutta koko viestini pointti oli se että voi tehdä muunkin laisia ampuvia listoja joiden taktiikka ei ole I&A ja että ampua voi muullakin tavalla kuin paikallaan jäätämällä.

Kuinka houkuttelet vastustajasi yksiköitä juoksemaan suoraan ammuttavaksi? Tosin se, miten armeijalista on rakennettu, voi hyvinkin pakottaa vastustajan juoksemaan päälle, mutta onko tämä taas oman hienon taktikoinnin tulosta, vai ei?

Eikös armeijalistojen tekokin ole eräänlaista taktikointia? Tämä yksikkö räjäyttää tankit, tämä nirhaa jalkaväen, tämä jumittaa vihollisen jne.

[mv40k2]

Ihan heräsi kiinnostus tähän, mutta mistä löytää noita vanhoja edikoita :(

Huuto.net ja eBay lienee helpoimmat paikat. Etenkin eBay:ssa ovat välillä jopa naurettavan halpoja (tyyliin punta per codex tai rulebook + postikulut päälle tietty). Ainoastaan 1.edikan (a.k.a "Rogue Trader) aikakauden opukset ovat hinnoissaan, osittain harvinaisuuden ja kirjojen laadun takia. Voisi tähän vielä mainita, että P2P-ohjelmilla niitä löytää PDF-muodossa jos haluaa tutustua, mutta suosittelen hankkimaan ihan painoversioina sitten kun se omalta tuntuva edikka löytyy. Kyllä kirjaa on aina mukavin lueskella ja käpistellä pelipaikalla. Ja vanhoihin edikoihin liittyy usein myös liuta erilaisia pahvimerkkejä, kortteja ja muuta mukavaa, jotka voi toki askarrella itse, mutta mikään ei voita alkuperäisiä. Eivät ole kalliita, kuten jo mainitsin aikaisemmin. Niin, ja vielä yksi tapa tutustua vanhoihin edikoihin on etsiytyä peliporukkaan joka pelaa sellaisia, ja käydä tutustumassa livenä, niin ei tarvitse tehdä hankintoja jos edikka ei kiinnnostakaan. Toki vanhojen edikoiden pelaajat on aika harvassa, mutta on tässä maassa muutemia keskittymiä.

-mv40k2

[marke]

WHFB:llä on pitempi historia strategiapelinä. Se on sellaiseksi tarkoitettu ja sellaisena (kohtalaisen) toimiva - ongelmaksi on muodostunut lähinnä armybookkien hidas ilmestymistahti, eli armeijat ovat epätasapainossa keskenään yleensä uudempien armeijoiden eduksi. 40K:n historia on alkujaan samanlainen kuin LotRin - se oli suunniteltu skenaariovetoiseksi tarinankertomispeliksi, ei turnauspeliksi. Ihmiset kuitenkin tekivät siitä turnauspelin, ja niin peli lähti evolvoitumaan kohti sellaista.

Tämä selvensi melkoisesti ja suht loogistakin. 40Kta ei tottavie osata ottaa "ajanvietepelinä".

Sitten kun kaipaa 40K:sta monipuolisempaa, niin siirtyy edikoissa alaspäin (me suosimme 2.edikkaa) ja muokkaa house ruleilla edition halutulle tarkkuustasolle. Netistä löytyy valmista materiaalia joka edikalle. Ainoa huonompi puoli tuossa on se, että on vähän herran hallussa saako vanhempiin edikoihin uutta sisältöä (uusia armeijoita, uusia joukkoja vanhoihin armeijoihin, sääntöjä uusille figuille, jne). Joskus saa, joskus ei, ja omalla panoksella voi vaikuttaa. Pääpointtina on, että jos nauttii mehukkaasta 40K fluffista ja sisällöstä, ja kaipaa 40K peleihin enemmän tarkkuutta/monipuolisuutta, niin se on täysin mahdollista, mutta ei sitä voi suoraan kaupasta ostaa.

Mahtava idea kokeiltavaksi, mutta ongelmaksi muodostuu ainakin minulla se, että vaikka peliporukka on iso ja (nopanpyörittelyn osalta) aktiivinen, niin se "tournament style" 40k on ainoa malli mitä pelataan. Eli kirjasta nopalla skenaario, 1750pts ja go. Päivästä toiseen tätä samaa :) Täytyy koittaa saada sakkia mukaan edes jonkinlaiseen vaihtoehtotouhuun, kun ne nyt ensin saa kaivamaan fantasy armeijansa kaappien pohjilta.

Mitkä näistä luettelemistasi taktiikoista eivät ole ilmiselviä tai jollain tasolla suurempaa taktista osaamista vaativia? Mitkä noista vaativat ajattelua paria vuoroa edemmäs tai vastustajan liikkeiden ennakointia? Taas mitkä vastustajan liikkeet voisivat edes ennakoida näitä sinun taktiikoita? Onko oikeasti 40k:ssa tällaisia ennakointiliikkeitä, joihin ei liity sellaiset asiat kuin hyvä noppatuuri, paljon dakkaa tai vaikkapa lascannon?

...

Kuinka houkuttelet vastustajasi yksiköitä juoksemaan suoraan ammuttavaksi? Tosin se, miten armeijalista on rakennettu, voi hyvinkin pakottaa vastustajan juoksemaan päälle, mutta onko tämä taas oman hienon taktikoinnin tulosta, vai ei?

Hyvää pointtia ja pakko olla samaa mieltä. Tämä "houkuttelu" ja koijaaminen on yleensä 40k:n suoraviivaisuudesta johtuen melkomoista tuuria ja vastustajan huonoilua. Jos ei usko, voi pelata väliin matsin shakkia, jossa houkuttelu onnistuu ihan taktikoimalla ja eri malliin. Yleensä " 40k houkuttelussa" käy niin, että vastustaja vaan katsoo, että "jaa menit tonne, no mä ammun sit noita muita."

[Tylran]

Tässä kohtaa minulla heräsi välittömästi kysymys, että millaisia muita taktiikoita 40k:ssa on kuin että ammutaan ja rynnitään lähitaisteluun? Lähes kaikki joukot ovat pelitavoiltaan toistensa klooneja. En näe 40k:ssa yhtäkään taktiikkaa tai erikoista hyökkäyssuunnitelmaa, joka voisi jollain tasolla yllättää vastustajan.

Lähitaisteleva armeija yllättäen etenee pelipöydällä, kun ampuva armeija ampuu ja kenties liikkuu sivulle tai taaksepäin tai jopa lähettää jonkun yksikön lihamuuriksi tilanteen mukaan. Rynnäkkö on kaikilla samanlainen, kuten myös ampuminen. Kun maksimoi jomman kumman, armeijalista on toimiva. Mitä enemmän pääsee heittämään noppaa mahdollisimman kustannustehokkaasti, sitä tehokkaammin armeija toimii. Näin siis ainakin minun muistamassani 40k:ssa.

Oisit kuule kokeillut viime edikan jalkaväkeen painottuvaa pure-Biel-tania (ei halpaa trooppia lainkaan). Spesialisti-Eldareilla saa jo itessään osata pelata, mutta venaahan kun sun pitää suojella ryhmääs, houkutella joku squadi hyökkäämään tai ampumaan jotain sun omaa ei-niin-tärkeää ryhmää tai kokeilla minkälaista on oikeanlainen Eldar-taktiikka (hajota ja hallitse).

Suosittelen muuten kaikkia Eldar-pelaajia katsomaan Apokki-kirjan kuvaus Eldar-taktiikasta. Kannattaa kokeilla jos tarpeeks iso kenttä tulee vastaan. On hauska pelata, jos osaa.

Totta tosin on, että se mikä ampuu eniten alimmalla AP:lla voittaa lähes aina.

[DaBandito]

Totta tosin on, että se mikä ampuu eniten alimmalla AP:lla voittaa lähes aina.

Teitsi on jämähtänyt viime edikkaan, Strena määrää vitosessa.

[Ratovaari]

Totta tosin on, että se mikä ampuu eniten alimmalla AP:lla voittaa lähes aina.

Teitsi on jämähtänyt viime edikkaan, Strena määrää vitosessa.

Ei, vaan ammusten määrä.
Sillä tavalla ne pari eliittityyppiä saa poistettua vihollisilta (miten minullakin kuolee aina se fistikessu scouteilta?)

[Duke]

Totta tosin on, että se mikä ampuu eniten alimmalla AP:lla voittaa lähes aina.

Teitsi on jämähtänyt viime edikkaan, Strena määrää vitosessa.

Ei, vaan ammusten määrä.
Sillä tavalla ne pari eliittityyppiä saa poistettua vihollisilta (miten minullakin kuolee aina se fistikessu scouteilta?)

Scatter laser *drooool*