40K liian simppeliä?

[kiintins]

Jos tuntuu taktikointi huonolta 1750 pts peleissä, niin koittakaa isompaa pelilautaa isommilla joukoilla ja hieman löysemmillä pisterajoilla. 1000 pts pelin taktikointi on vähän shakkia hevosella ja kuninkaalla.

Sitten kun kentältä alkaa löytymään kaksi-kolmesataa figua ja tankkeja hiukan, siinä alkaa vaikuttamaan mitä milläkin yksiköllä tekee pitemmän päälle. Jos pelaa hektisellä taktiikalla kuten normaalisti ja reagoi jokaiseen vastustajan tekoon ns. counteroi voi huomata jäävänä lihamyllyyn loppupeleissä. Vuorojen rajoittunut määrä on sitten se mikä saa ekaksi mennä romukoppaan. Toimii hyvin pelikentällä jossa boltterit kantaa nurkasta nurkkaan (liioittelu on kivaa), ei enää siinä kohtaa kun pitää kiertää tulipesäkkeitä kävellen.

Tuli kesällä pelattua peli jossa kolmisensataa örkkiä kalustoineen hyökkäsi WH katedraaliin jossa puolustajia oli kaksi taistelusiskosquadia, yksi Seraphimsquadi, yksi katumussiskossquadi, yksi IG squadi ja komentoyksikköjä pari. Pelissä tuli parikin aaltoa örkkejä saatu ansaan plasmasateeseen tai moottorimiekkamuuriin. Toisaalta örkkien "relentless assault" lopulta onnistui kun jokainen yksikkö mitä siskoilla oli rupesi kuihtumaan pois vähitellen. Tuli tästä otettua valokuviakin, pitäsikö koittaa tehdä jonkun sortin raportti?

Pelaa vain kavereiden kanssa ja muista tärkein sääntö.

[Hollo]

Tässä kohtaa minulla heräsi välittömästi kysymys, että millaisia muita taktiikoita 40k:ssa on kuin että ammutaan ja rynnitään lähitaisteluun? Lähes kaikki joukot ovat pelitavoiltaan toistensa klooneja. En näe 40k:ssa yhtäkään taktiikkaa tai erikoista hyökkäyssuunnitelmaa, joka voisi jollain tasolla yllättää vastustajan.

Lähitaisteleva armeija yllättäen etenee pelipöydällä, kun ampuva armeija ampuu ja kenties liikkuu sivulle tai taaksepäin tai jopa lähettää jonkun yksikön lihamuuriksi tilanteen mukaan. Rynnäkkö on kaikilla samanlainen, kuten myös ampuminen. Kun maksimoi jomman kumman, armeijalista on toimiva. Mitä enemmän pääsee heittämään noppaa mahdollisimman kustannustehokkaasti, sitä tehokkaammin armeija toimii. Näin siis ainakin minun muistamassani 40k:ssa.

Oisit kuule kokeillut viime edikan jalkaväkeen painottuvaa pure-Biel-tania (ei halpaa trooppia lainkaan). Spesialisti-Eldareilla saa jo itessään osata pelata, mutta venaahan kun sun pitää suojella ryhmääs, houkutella joku squadi hyökkäämään tai ampumaan jotain sun omaa ei-niin-tärkeää ryhmää tai kokeilla minkälaista on oikeanlainen Eldar-taktiikka (hajota ja hallitse).

Suosittelen muuten kaikkia Eldar-pelaajia katsomaan Apokki-kirjan kuvaus Eldar-taktiikasta. Kannattaa kokeilla jos tarpeeks iso kenttä tulee vastaan. On hauska pelata, jos osaa.

Totta tosin on, että se mikä ampuu eniten alimmalla AP:lla voittaa lähes aina.

Luitko lainkaan edellistä viestiäni, jossa mainitsin ryhmien suojelusta ja tuosta houkuttelemisesta?

Mitä sinä voit tehdä aspect warrior -listalla, jos vastustaja yksinkertaisesti ampuu sinut rikki? Okei, kentällä lienee maastoa, jonka suojissa voit pysyä, mutta joukkosi kuolevat sinne kuitenkin ennemmin tai myöhemmin. Miten sinä voit taktiikoillasi muuttaa pelin kulkua, kun vastustaja ampuu pöydän toiselta puolelta sinua koko sen matkan ajan, kun tallustat lähemmäs ampumaetäisyydelle ja lähitaisteluun?

Pelasin muuten Biel Tan -listaa kolmosedikassa. En tiedä, kuinka neloslaitos erityisesti siihen vaikutti.

[Z7-852]

Simppeleillä listoilla on simppelit pelit. Tätä varten pitää muistaa se monipuolisuus kun listojakin tekee. Sama kun tekisi korttipakan missä on vain yhtä maata. Tehokas mutta tylsä pelata.
40k pelistä noin kolmannes tai puolet on hyvässä listojen tekemisessä. Mielipiteet vaihtelevat tuosta luvusta mutta siinä näkee että suuri osa pelistä pelataan ennen figujen ostoa.

[Scoundrel]

Näkeehän sen tuolla "taktiikat" -osastolla. Käytännössä kaikkiin taktiikkaa koskeviin kysymyksiin on helpoin vastata "ota sejase yksikkö sitäjasitä vastaan niin pärjäät". Sellaiset itsestäänselvyydet kuten "älä mene liekinheittimen kantamalle jos haluat ettei sinuta tapeta templateaseilla" pitäisi kuitenkin olla pelaajille selvillä parin pelikerran jälkeen eikä niitä voida kutsua taktiikaksi.

Lähtökohtaisesti pelissä, jossa tavoitteena on tuhota vihollisen armeija, se pelaaja kenellä on enemmän tulivoimaa on vahvemmilla. Taktikointi pääsee paremmin oikeuksiinsa objektiivien valtausta vaativissa skenarioissa mutta harmillisen usein nämäkin voitetaan vain ampumalla vihollinen palasiksi.

[kiintins]

Näkeehän sen tuolla "taktiikat" -osastolla. Käytännössä kaikkiin taktiikkaa koskeviin kysymyksiin on helpoin vastata "ota sejase yksikkö sitäjasitä vastaan niin pärjäät". Sellaiset itsestäänselvyydet kuten "älä mene liekinheittimen kantamalle jos haluat ettei sinuta tapeta templateaseilla" pitäisi kuitenkin olla pelaajille selvillä parin pelikerran jälkeen eikä niitä voida kutsua taktiikaksi.

Lähtökohtaisesti pelissä, jossa tavoitteena on tuhota vihollisen armeija, se pelaaja kenellä on enemmän tulivoimaa on vahvemmilla. Taktikointi pääsee paremmin oikeuksiinsa objektiivien valtausta vaativissa skenarioissa mutta harmillisen usein nämäkin voitetaan vain ampumalla vihollinen palasiksi.

40k on kuin pikajuoksua. Montako erilaista taktiikkaa 100 m juoksussa on? Entä 4-6 vuoron taistelussa?

Turnauksissa tämä on ehdottoman suotavaa uberlistoineen etc., jotta viikonlopun aikana selviää sen vuoden keisari. Ystävien kesken pelatessa, koko viikonloppu kolan voimalla, on oikeasti hienoa vääntää sadoilla ukoilla, suorittaa koukkauksia, maahanlaskuja, saartorenkaita, kulutustaisteluita(war of attrition)... Ja eikä tartte olla joka ukon tuunattu ja moneen kertaan tarkistettu. Ja jos toisella on enempi joukkoja, niin se on sitä sitten. Ja ei ole kenelläkään paha mieli jos onnistuu vaikka vain jossain kohtaa. Se on vähän kuin lasten teko, se on koettava, jotta tietää kuinka hienoa se on.

Ja ketjun aloittajalle, strategiapelit on oma saransa, taktiset pelit omansa, 40k:ssa heitetään noppia.

[marke]

Ja ketjun aloittajalle, strategiapelit on oma saransa, taktiset pelit omansa, 40k:ssa heitetään noppia.

Miten tämä on ristiriidassa liian simppeliyden kanssa on minulle mysteeri.

Jos peliin pitää ottaa "oikea" asenne, tehdä "oikeat" listat ja muokata sääntöjä "oikeaan" suuntaan peliporukan kesken, ennen kuin se on hienoa, niin mielestäni pieni kritiikki on ihan oikeutettua.

[kiintins]

Ja mysteeriksi varmaan jääkin. Tarkoitus oli myötäillä aloituksen ajatusmaailmaa.

Yksinkertaisuus on huonoa jos pelaat pientä peliä, helpottavaa kun pelaat kolmella karkkilaatikollisella kaartia. Peli on tarkoitettu pelattavaksi tunnissa parissa. Siinä ei voi olla monimutkaista listaa ja paljon nappuloita.

[Lord Mikke]

40k on kaikenkaikkiaan pirun yksinkertainen peli verrattuna fabaan, kun sitä tarkalleen miettii. Parhaiten tämän huomaa ihan perussäännöistäkin. Verratkaapa nyt vaikka movement phasen kaikkia sääntöjä, niin kyllä rykmenttien ansiosta fabassa saa olla hyvin paljon tarkempi siitä mitä tekee. Kaikki tai ei mitään- säännöstö taas tekevät saveista yksinkertaisempia, ja niin poispäin.

Oikeastaan koko peli on ihan pirun paljon simppelimpi.

Mutta muistetaan nyt sekin, että kyllä etenkin faba on loppujen lopuksi varsin vaikeasti opittava peli, jota pitää tahkoa lukuisia pelejä ennenkuin säännöt jäävät mieleen. Yksinkertaisuus johtuu siis siitä, että systeemi on tullut todella tutuksi, ja pelejähän ei voi loputtomasti monimutkistaa, täydellistä peliä ei koskaan tule. Lisätään tähän nyt sekin, että jos edes odottaa sellaisia piirteitä, niin nautinto kärsii, ja hauskaahan tässä on tarkoitus pitää. Se tuskin kenellekään on yhtä kuin satojen sivujen JATKUVA plärääminen. Faba menettelee.
Siinä mielessä Lotri ja 40k ovat enemmän aloittelijaystävällisempiä pelejä.

Hauskuus tosiaan riippuu myös siitä, miten peliä pelaa. Kokeneemmat fantasiapelaajat ovatkin huomauttaneet, että muutama vuosikymmen aiemmin itse tarinankerronta oli paljon tärkeämpää kuin sääntöihin takertuminen, eikä pikkuasioihin jatkuvasti puututtu. Tuo taas on nykyisellään pelin suurin ongelma, mutta vaikka nykyaika on nykyaikaa, ei IMO pitäisi stressata niin paljoa. Hei C'moon, loppujen lopuksi nää on vain miniatyyrejä!

Nyt meni vähän ohi aiheen, mutta tuskin kukaan kuoli.

[Alien of Change]

Nyt meni vähän ohi aiheen, mutta tuskin kukaan kuoli.

Minä kuolin. Mutta koska tämä olisi ollut turha viesti, niin on pakko sanoa että petyin pahasti siihen että nykyajan säännöt ovat yksinkertaistuneet. Pidin todella paljon viime edikan näkö hommasta. Luulin silloin kun kuulin että on tulossa uusi laitos warhammer 40k, että siitä olisi tullut monimutkaisempi. GW väki haluaa vain houkutella ihmisiä jotka eivät osaa muistaa kaikkea ilman että etsii sääntiksestä 100 vuotta.

[Teräratas]

Edelleen 40k toimii ihan hyvin siihen millaiseksi se kai on tarkoitettukin. Eli kivuttomaan figujen ulkoiluttamiseen jonkinnäköisillä yhteisillä pelisäännöillä vastustajan kanssa.

Ainakin minulle on 40k:n anti aina ollut se, että saa vapaasti toteuttaa itseään konvertointi ja figunrakenteluhommissa, sekä pääsee mukavasti viskelemään noppaa pelin merkeissä saman henkisten kavereiden kanssa. Pelinä se ei siis ole ehkä kummoinen, muuta tarjoaa kumminkin varsin leppoisat puitteet esitellä aikaansaannoksiaan, viskellä noppaa ja puhua joutavia muiden kanssa. sääntöjen osalta paremmissa peleissä tuppaa ajatuskatko maksamaan koko pelin, kun taas 40k:ssa moinen ei pahemmin muuta tilannetta miksikään.

Oikeastaan ainoa ongelma itse pelissä taitaa olla se, että listat pitäisi ennemmin tehdä figujen pohjalta kuin kasata figut listan pohjalta. Jos tehtäisiin ensin mainitulla tavalla, tulisi listoista luutavasti monimuotoisempia ja niillä olisi hauskempi pelata. Mutta ymmärrettävää on, että harva pelaa tahallaan hävitäkseen, niin äkkiähän se figuhyllyn täyte alkaa kummasti muotoutua yltiötehokkaaksi armeijaksi, vaikka ei erityisemmin sitä edes tarkoittaisi.

Mutta kumminkin, yksinkertaisilla säännöillä on ihan hauskakin pelata, kunhan koettaa pitää mielessä ettei hommaa koskaan pitänyt ottaa kovin vakavasti. Vakavampaan kisailuun kun tosiaan löytyy tiukempiakin sääntösettejä. Eli 40k:ssa pitäisi minusta keskittyä enemmän pöydän näyttävyyteen kuin siihen miten pelissä käy.

[Ar-Senator]

Pitää kyllä ihmetellä tätä peliä, että samaan aikaan kun on kaiken maailman vaikeasti muistettavaa erikoissääntöä, ja menenlaista nopanheittoa jokaisesta erilaisesta asiasta, muttei pelissä ole siltikään sen verta syvyyttä että peleissä olisi käytännön taktikointia paljonkaan. Harvemmin tietyllä listalla tiettyä toista listaa vastaan voi järkevästi käyttää kuin tietynlaista lähestymistapaa pienellä variaatiolla.

Tai näin ainakin 3. ja 4. versioissa, joita pelasin.

[mv40k2]

Vakavampaan kisailuun kun tosiaan löytyy tiukempiakin sääntösettejä. Eli 40k:ssa pitäisi minusta keskittyä enemmän pöydän näyttävyyteen kuin siihen miten pelissä käy.

Samoilla linjoilla. Nykyisellä sääntösetillä tosiaan enemmän näytöspeli samanhenkisten kaverien seurassa. Eikä siinä mitään väärää, hyvää ajanvietettähän tuo on ja antaa mainiosti inspiraatiota juosta nappien perässä, maalailla, maastoja väsäillä, jne. Jos kaipaa enemmän sääntöihin syvyyttä ja pelitilanteisiin variaatioita, suosittelen palaamaan 40K edikoissa takasinpäin. Etenkin 1. ja 2. edikoihin. Ne tarjoavat yllätyksellisyyttä ja jännitystä vielä vuosikymmenien pelaamisen jälkeen. Tosin niissä tasapaino hieman hukassa, joten joutuu omalla porukalla tasapainottamaan tai sietämään sitä. Jos haluaa takuuvarmaa ja tasapainoista peruspelaamista, vieläpä kilpailuhenkisesti, niin kannattaa suosiolla pitäytyä uusimmissa edikoissa. Puolensa ja puolensa, täydellistä 40K:ta ei saa (ainakaan GW:n toimesta).

-mv40k2

[Ernuuu]

Pitää kyllä ihmetellä tätä peliä, että samaan aikaan kun on kaiken maailman vaikeasti muistettavaa erikoissääntöä, ja menenlaista nopanheittoa jokaisesta erilaisesta asiasta, muttei pelissä ole siltikään sen verta syvyyttä että peleissä olisi käytännön taktikointia paljonkaan. Harvemmin tietyllä listalla tiettyä toista listaa vastaan voi järkevästi käyttää kuin tietynlaista lähestymistapaa pienellä variaatiolla.

Tai näin ainakin 3. ja 4. versioissa, joita pelasin.

Komppaan. Karsea läjä kaiken maailman nopanheittoa ja sääntiksen selailua, josta saan jumalattoman päänsäryn, mutta pelaamisessa ei ole kuitenkaan paljon sisältöä. No onneksi on konffailu ja maalaaminen. Ja tietysti figujen hamstraaminen.