Maailmanreunan vuorilla..

Miniatyyripeleistä johdetut virtuaalimittelöt. Pysy teemassa, käytä harkintaa ennen uuden aloittamista.

Valvoja: Peliporukkavalvojat

Avatar
Executioner
Viestit: 925
Liittynyt: Ma 13.06.2005 01:33
Paikkakunta: Alajärvi

Maailmanreunan vuorilla..

Viesti Kirjoittaja Executioner » To 18.12.2008 19:20

Moraini nosti kätensä silmiensä suojaksi ja tiiraili kaukaisuuteen toiveikkaalla mielellä. Lumihuippuisen vuoren laella hän näki jo pienen, kapean hahmon, joka odotti liikkumattomana löytäjäänsä.. Lumiliekki. Moraini virnisti ja heilautti painavan matkasäkkinsä olalleen, astellen uusin voimin halki paksun lumikinoksen. Hanki narskui ihmismiehen nahkasaappaiden upotessa polvia myöten lumeen joka askeleella, mutta Moraini ei enää kironnut kylmyyttä tai vaatteiden sisään eksyvää lunta. Hän oli viimein löytänyt sen, tarunhohtoisen Puolikuolleen viimeisen linnakkeen.. Lumiliekin.

Puolikuollut oli ollut äärimmäisen julma nekromantikkoruhtinas, joka oli monena talvena ratsastanut alas Bretonnian ja Keisarikunnan maille, polttaen, tappaen ja suorittaen kaikkia mitä kauhistuttavimpia rikoksia. Hauta Puolikuolleella oli huhuttu olevan epäkuolleiden ja kidutettujen henkien haaremi, äärettömät aarrekammiot ja suuret määrät kadonneita taikaesineitä ja taideteoksia.. mutta kukaan ei ollut koskaan uskaltanut ottaa selvää.

Haudan huhuttiin olevan kuolleena syntynyt ihmislapsi. Kuolleen naisen aviomies oli seonnut ja jollain yötäkin synkemmällä tavalla saattanut edesmenneen vaimonsa raskaaksi, joka oli sittemmin synnyttänyt pojan. Noidanmetsästäjät saivat isän, mutteivät ennen kuin tämä oli uskaltanut lapsensa Morrin korppipappien suojiin. Korppipappien mukaan lapsi oli Morrin valittu, ja he kasvattivat pojasta ritarin. Haudaksi kutsuttu poika kasvoi mieheksi, ja kuudentoista ikävuoden paikkeilla hänen ruumiinsa vasen puoli alkoi mädätä ja lahota. Nuorukainen kirosi elämän itsensä ja lähti omille teilleen. Puolisen sataa vuotta myöhemmin uusi vitsaus, kuolemanritari, joka kutsui itseään Haudaksi, hyökkäsi Keisarikuntaan, puoliksi elävä, puoliksi kuollut soturi, joka vihasi kaikkea sitä, joka häneltä oli evätty. Puolikuollut oli kukistettu viimein, hänen kirotusta teräksestä taottu surmanmiekkansa oli hajotettu kolmeen osaan ja palaset annettu Morrin veljeskunnan papeille, jotka olivat piilottaneet ne kaukaisiin maankolkkiin. Aikojen saatossa Haudan legenda jäi unohduksiin ja surmanmiekan, Mustasirpaleen, palaset katosivat. Mutta Moraini oli löytänyt kahvan ja tiensä korkealle Maailmanreunan vuorten huipuilla sijaitsevaan linnaketorniin.

Moraini kaivoi turkisvaatteidensa taskusta käärön ja avasi sen vasten harmaata, sammaleen peittämää kiveä. Päivä oli aurinkoinen eikä luntakaan satanut, mutta kaukaisuudessa monivärinen sateenkaari halkaisi taivaan, juuri Lumiliekin takana. Mies merkkasi karttaan sulkakynällä varovasti linnakkeen paikan, odotti hetken, että muste kuivuisi ja heitti käärön takaisin taskuunsa. Hän oli juuri aikomassa jatkaa matkaansa, kun pistävä kipu lapaluiden välissä sumensi hänen mielensä. Harmaa, pehmeä usva laskeutui Morainin tajuntaan, aivan kuin aika olisi hidastunut mateluksi. Moraini vajosi polvilleen, sitten mahalleen lumihankeen, tuntien tuskallisen tarkasti, kuinka hänen verensä pulppusi ulos, värjäten hankeen punaisia viiruja.

***

Cro’Gash murahti kumppanilleen, valtavalle hukalle nimeltä Morai-Heg, ja nappasi nuolensa ihmismiehen selästä. Vihernahka polvistui miehen vierelle ja penkoi tämän vaatteet ja laukun läpi, kunnes viimein löysi sanoinkuvaamattoman kauniiksi taotun miekankahvan. Se oli musta, ja sen nupissa oli rubiinisilmäinen pääkallo. Kahvan ympäri oli kiedottu musta, repaleinen, omituisen hyvin säilynyt silkkinauha ja siipien muotoiseen väistimeen oli kaiverrettu suurella taidolla monimutkaisia kuvioita ja upotettu jalokiviä.

Örkki potkaisi tappamaansa miestä, Morainia ja naurahti kylmästi. ”Ihan vinkkinä; ensi kerralla, kun menet täynnä palkkasotureita ja matkalaisia olevaan majataloon, kannattaa pitää suu kiinni mittaamattomista rikkauksista”, hän totesi ruumiille ja jatkoi matkaansa kohti Lumiliekkiä, Morai-Heg, haltioiden jumalattaren mukaan nimetty hukka vierellään.


Lumiliekin tarunhohtoinen linnake, täynnä rikkauksia, odottaa rohkeita seikkailijoita!


Areenan säännöt:

- 8-12 osallistujaa, riippuen siitä, kuinka paljon on tungosta.

- Sääntö numero yksi: ei läppähahmoja. Ainoastaan synkän traagisia, eeppisiä tai muuten vain ylidramaattisia hahmoja. Jätetään ne sienihiidet kotiin.

- Sääntö numero puolitoista: ei maageja.

- Sääntö numero kaksi: kaikki taistelufluffit tulevat olemaan ylitsevuotavan eeppisiä, eivätkä välttämättä kuvaa lainkaan taistelun pelimekaanista kulkua.

- Pistemäärä on 420p, joista 150p maximissaan saa olla maagisia esineitä.

- Etherealit ja demonit ovat SALLITTUJA. Jos vastustajalla ei ole sitä taikakarttua mukana, niin voivoi.

- Tomb Kingeillä ja Princeillä on profiilissaan +1 attacks. Ei Inkantaatioita.

- Taikaleveleistä ei saa hyvitystä.

- Kaikki ratsut sallittuja. Fluffissä ratsuja ei välttämättä näy, mutta ne silti antavat osansa hahmon statseihin. Hevoset tai muut ns. 'perusratsut' EIVÄT hyökkää.

- Kertakäyttöesineet voi käyttää ainoastaan kerran areenan aikana.

- Bound spellit ovat sallittuja ja aina levelillä 5. Ottelijoilla on yksi Dispel die. Khornet, kääpiöt ja muut olennot, joilla on MR, saavat +1 heittoihinsa.

- Ylitsejääneet pisteet muutetaan rahaksi, jolla saa ostaa joko juustoisia tai säälittävän alitehoisia, kotitekoisia über-esineitä tai taitoja.

Taistelu

- Sankarit rynnäköivät yhtä aikaa, ja se lyö ensin, jonka Iniative + Movement speed on suurin. Jos hahmo on ratsailla, lasketaan ratsun movement speed ja hahmon iniative yhteen.

-Jos ottelioilla on sama iniative niin he lyövät yhtä aikaa. Mikäli molemmat kuolevat, heitän satunnaisheitolla, kumpi jää henkiin. Toisin kuin El Capitanin mielestä, kaksi ruumista EI ole hauskaa.

- Hahmot paranevat yhden Woundin kierrosten välillä. Haavoittumaton hahmo saa +2 Iniativeen ja Leadershippiin seuraavaan otteluun.

- Ampumaesineillä ammutaan rynnäkön aikana, eivätkä ne vaikuta taisteluun kuin antamalla yhden lisähyökkäyksen. Taika-ampumaesineet ovat sallittuja.

- Wardancereiden tanssit arvotaan. Sama tanssi VOI tulla kahdesti peräkkäin. Jos hahmolla on jo Wardi, niin Warditanssin sattuessa heitän uudelleen.


Sääntömuutoksia

- Killing Blow aiheuttaa kolme woundia ilman Armour Savea.

- Peitsiä voi käyttää vain kerran taistelussa. Joka otteluun saa uuden peitsen, tämä koskee myös taikapeitsiä.

- Keihäällä varustettu hahmo hyökkää aina ennen ratsailla olevia.

- Fear: Fear-checking feilannut hahmo saa -1 To Hit:tiin.

- Terror: Epäonnistuttaessa et voi lyödä ollenkaan.

- Break-testin hävinnyt hahmo luovuttaa ja vastustaja voi fluffitella hänen kohtalonsa.


Linnake:

- Linnake on jaettu huoneisiin, joita hahmot seikkailevat ristiin rastiin. Annan teille joka kierroksen alussa ovivaihtoehdot, joita voitte käyttää. Samaan huoneeseen joutuneet henkilöt sitten tapaavat toisensa.

- Hahmo voi myös käyttää koko kierroksen huoneen etsimiseen, jolloin jotain uutta saatta paljastua.

- Satunnaisella kahdella hahmolla on myös Mustasirpaleen kaksi puuttuvaa osaa. Näistä saa koottua todella mahtavan aseen, jos joku saa kaikki kolme itselleen.

- Kun kohtaat vastustajan hahmon, voit joko:
- paeta huoneesta. Heitän Iniative+Movement Speed+D6-heiton. Jos pakenija onnistuu, hän perääntyy aikaisempaan huoneeseen. Jos hänen vastustajansa voittaa (eikä paennut itse) hän saa pakenijan kiinni ja syntyy taistelu. Jos joudut taisteluun kesken pakoyrityksen, et voi hyökätä ensimmäisellä kierroksella.
- Taistella. Yksiselitteistä.
- Voitte fluffitella keskenänne ja tehdä vaikka väliaikaisen liittouman muita vastaan. Tällöin etenette yhdessä.


HUOM!
MSN messenger on pakollinen väline tässä turnauksessa. Lisää minut, [email protected], kun lähetät hahmosi. Tämä helpottaa organisointia suoraan sanottuna saakuli.

Ottelijat

7/8

Pelaaja: AgnituS
Nimi: Jacques Skelde
Rotu: Vampyyri
Fluffi: Hyinen tuuli puhalsi kovasti vasten vampyyriruhtinaan kasvoja, mutta hän ei siitä juuri piitannut. Epäkuollut liha ei kärsinyt paleltumista. Vilkaisten nopeasti horisonttiin, Jacques jatkoi tarpomistaan läpi lumen. Kuten jokainen nekromantikko ja vampyyri tässä maailmassa, myös Jacques oli kuullut Puolikuolleen tarinan. Osa piti sitä pelkkänä satuna, mutta Jacquesia tarina suuresta nekromantikkoruhtinaasta oli kiehtonut. Naamioituneena aatelismiehen hahmoon, hän oli kierrellyt keisarikunnan kaupungeissa etsien tietoa Puolikuolleesta. Vahvojen manipulointi kykyjensä ansiosta, Jacques oli onnistunut lopulta nyhtämään oikeilta ihmisiltä jo osittain unohtuneita tietoja. Hän halveksui ihmisten heikkoutta taipua hänen tahtoonsa ja häpesi sitä, kuinka oli itsekin joskus ollut samanlainen. Nähdessään köyhien ja sairaiden ihmisten lojuvan keisarikunnan kaduilla, hän oli hiljaa mielessään kiittänyt päivää jolloin oli saanut verisuudelman. Jaqcues oli ollut kauppias, ammatti jonka hän oli perinyt isältään. Hän ei ollut koskaan suuremmin pitänyt työstään, vaan oli aina haaveillut tekevänsä jotain toiminnantäyteisempää. Epäkuolleena hänen toiveensa kävivät toteen.

Jotain erottui tummana ja suurena edessä päin. Jacques pysäytti askeleensa ja tarkensi terävää katsettaan. Hän oli erottavinaan korkeuksiin kohoavia torneja lumipyryn läpi. Vampyyriruhtinaan kasvoille leviävä, rumaa irvistystä muistuttava hymy kertoi, että hän oli pikkuhiljaa saavuttamassa määränpäätään.


Ulkonäkö: Jacquesin olemus on jäätävä kalpeaa ihoa, tummia silmiä ja sinertävää levy-haarniskaa myöten. Hänen pitkämiekkansakin tuntuu luovan ympärilleen luotaantyöntävän kalseuden, joka johtuu siihen vuosien saatessa langetetuista epäpyhistä voimista. Hänen jokseenkin siivottoman näköinen puolipitkä musta tukkansa antaa hänestä huolettoman kuvan, mutta kasvoilla karehtii yleensä tyly ilme, joka tekee hänestä vastenmielisen ja kunnioitusta herättävän olennon.
Pelaaja: Rotten Sound
Fluffi: Kylässä pidettiin juhlaa heidän omalle suurelle sankarille Rolfille, joka oli tullut takaisin vuorilta tappaen suuren jättiläisen, joka oli hyökännyt kylään teurastaen monia satoja ja vieden kylän neidot orjiksi. Kylän juhlasalissa perheet itkivät onnesta, kun olivat saaneet heidän lapset takaisin ja tiedon jättiläisen kuolemasta. Kylän viimeiset ruokavarastot tuottiin pyötiin, mistään ei ollut pulaa hunajaviiniä tuotiin monia tynnereitä ja kylän eläimiä oli teurastettu ihmiset joivat ja kuin viimeistä päivää tynnyreistä. Synkkä pohjoisen kansa lauloivat, juhlivat ja antoivat intohimoilensa vallan kolmen päivän ajaksi kaikki tämä suuren berserkeri Rolfin kunniaksi.

"Älä tapa meitä ajattale laspsia!" naisen ääni kirkui pimeässä metsässä, jossa perhe oli ahdistettu kallion viereen keisarillisten joukkojen toimesta. Mies astui heidän eteen täysin ilmeettömänä, jota koristi pitkä nahkaviitta ja lierihattu vedettynä eteen. Ilmeetömät huulet levisivät virnistykseen ja antoivat komennon sotilaile "Keisarin nimeen tuhotkaa nämä kaaoksen palveliat! Heidän pahuus ei saa levitä enään."

Samassa läheisestä olevan kylän 8 henkilöä poistuivat kaikkien muistoista. He olivat alkaneet palvomaan neljää suurta, että he auttaisivat pitkien kylmien talvien läpi, mutta inkvisiittori Matteusta kiinosta nälkää näkevät lapset ja ihmisten surut ainoa mikä häntä kiinosti oli toteuttaa jumalansa sanaa. Metsässä pieni lapsi itki tuskasta ja oksenti verta yksin ruumiitten keskellä. Hänen edessään oli oma äiti, jonka pää oli murskaantunut musketin kuulasta. Lasta oli ammuttu mahaan, mutta vain viha yksin piti häntä elossa hän vannoi kostonsa jokaiselle keisarin uskovaiselle.

Heräten juhlasalista yöllä Rolf nousi juomaan lisää hunajaviiniä työntäen nuoren neidon vierestään pois hän katsoi ympärilleen, jossa ihmiset olivat sammuneet. Hyvästäen mielessä oman kotikylänsä Rolf lähti etsimään hänen perheensä tappajia etelään.

Ulkonäkö ja taistelutyyli: Rolfia luulisi täysin normaaliksi sotilaaksi, hän pitää vain päällänsä yksinkertaisia housuja ja paitaa päällänsä. Aseena hänellä on kahdenkädenmiekka, jonka pommeli on tehty jonkun pienen elämäinen päästä. Taistelussa hän antaa vihan ottaa vallan hänessä. Tämän jälkeen hän ei enään välitä mistään muusta, kuin tyydyttää verenhimonsa vaikka vastassa olisi armeija tai suuri lohikäärme. Rynnätten päälle huitoen iskuja vastustajaansa välittämättä häntä kohti tulleista iskuista. Monet kerrat häneltä oli murtunut luita, käsi tai saanut muita tappavia iskuja, mutta nämä vain ovat innostaneet häntä ja lopulta vastustajansa viimeiset asiat ovat olleet Rolf kuristamassa tai hakkaamassa paljain käsin vastustajansa.


Pelaaja: El Capitan
Nimi: Markus
Rotu: Ihminen

Fluffi:

Oli myöhäinen yö. Korkealla taivaalla loisti täysikuu, joka valaisi maanteitä juuri ja juuri tarpeeksi, että yksinäinen matkailija pysyi tiellä. Sirkkojen äänet ja uskollinen huuliharppu seuranaan, matkalainen talsi kaikessa rauhassa tietä pitkin vailla päämäärä. Hän oli onnellinen. Hän oli iloinen kauniista ja rauhallisesta yöstä, jossa hän sai matkata. Hän oli iloinen, että kukaan ei ollut hänen kanssaan. Hän halusi olla yksin. Nyt ja aina. Hän ei kaivannut seuraa eikä juttukaveria. Yksin oli hyvä olla. Kukaan ei häiritse, kukaan ei intä vastaan eikä kukaan komentele. Ennen kaikkea, kukaan ei estäisi häntä tekemästä mielipuuhiaan, joita hänen teki mieli tehdä vielä hyvän päivän päätteeksi. Ketään ei kuitenkaan ollut näkynyt pitkään aikaan tällä tiellä, mutta se ei häntä haitannut. Hän oli jo varastanut rikkailta matkailijoilta pienen omaisuuden lähipäivinä.

Matkan varrella metsä teki kauniin aukion tien viereen. Aukio oli melkein kuin ihmisen tai jonkun muun olennon luoma. Melkein täydellinen ympyrä, jonka keskellä oli suuri kivi. ”Kivi harmainen, pelastaja jalkojeni.” lauleskelin hieroessani jalkojani, joita alkoi jo väsyttää tämä pitkä kävely, jonka määränpää ei vielä ollut tiedossa. Ennen kuin loikkasin kiven päälle istumaan, varmistin, että täällä ei olisi ketään väijymässä aluskasvillisuuden keskellä. Onhan päästäni luvattu palkkio enkä oikein haluaisi antaa sitä kellekään onnenonkijalle, jolla sattui olemaan tarpeeksi onnea päästessään hyökkäämään takaapäin. Ketään ei kuitenkaan näkynyt ja hiljaisuus oli laskeutunut metsään. Sirkkojen ääni oli tyystin kadonnut ja nyt kun astelin ruohikon päällä kivisen tien sijaan, ei kuulunut enää sitä askelten rapinaakaan. Hiljaisuudesta nauttien hyppäsin kiven päälle istumaan ja otin esiin uskollisen huuliharppuni. Musiikki täytti metsän.

Aamu auringon noustessa taivaalle horisontin takaa, se valaisi metsän säteillään ja herätti uinuvan Markuksen yöuniltaan. Venytellen itseään hetken aikaa, hän laittoi huopansa kokoon ja laittoi sen reppuunsa. Tämä päivä tuntui hyvältä ja siksi Markus päätti pukea päällensä tyylikkäimmän puvun, minkä hän repustaan löysi. Likaiset ja pölyiset rosvon vaatteet kaikkine mustine lahkeineen ja huivineen hän laittoi reppuunsa. Jalkoihinsa hän laittoi siistit ruskeat housut, joita yleensä korkeassa asemassa olevat miehet yleensä pitävät. Paidakseen hän oli ajatellut laittavansa jonkun housuihinsa sopivan paidan, mutta eilen varastamansa paita oli pahoin kärsinyt taistelussa. Hän ei voinut laittaa sitä päällensä. Onneksi hänellä kuitenkin oli uskollinen vihreä liivinsä apunaan, joka tosin oli alkanut kiristää vähän rinnan kohdalta eikä tahtonut mennä kiinni. ”Olkoon sitten auki.”, hän sanoi ja puki sen päällensä. Päähänsä Markus ei ollut koskaan laittanut mitään muuta kuin vanhan kunnon kolmipäähattunsa, jota hän pitänyt päässään niin kauan kuin hän muisti. Se oli vaatekappale, jota hän ei ikinä jättäisi pukematta päällensä. Onnenkalu toisinsanoin.

Pukeuduttunaan Markus laittoi uskolliset heittotikarinsa vyöllensä roikkumaan. Ei sitä koskaan tiedä, milloin niitäkin tarvitsisi, mutta harvemmin niitä kuitenkaan tuli käytettyä. Markus ei voinut sietää väkivaltaa, koska se kävi hänen tyylinsä päälle. Hiki pilaisi hänen kauniin persoonallisen hajunsa ja pitkät ruskeat hiukset menisivät hiestä pilalle. Ennen kaikkea, hänen maineensa kärsisi siitä eniten, sillä hänestähän käytettiin nimellä ”Herrasmiesvaras”, joka kaihtaa väkivaltaa.

Väkivaltaan Markus kuitenkin oli tarpeen tullen valmis ryhtymään, mutta yleensä kukaan hänet tunteva ei sitä toivonut. Vyöllä olevat tikarit olivat veitsen terävät, jotka läpäisivät niin heikon että paksunkin nahan vaivatta. Haarniskasta ei paljoa apua ollut oikeastaan koskaan, koska Markuksen oikea silmä paikansi hyvin nopeasti kaikki heikot kohdat siitä ja hän muutenkin tunnisti melkein jokaisen haarniskan, että tiesi muutenkin hyvin kaikki kohdat, mistä saisi tikarinsa menemään sisään. Siitä siis ei ollut paljoa suojaa häntä vastaan taistellessa. Taistelut kuitenkin olivat Markusta vastaan hyvin harvinaisia, sillä ”Herrasmiesvaras” ei halunnut jäädä kiinni. Hyvin usein hän liukeni näyttävästi pois paikalta kohdatessaan arvoisansa vastustajan, jos saalis ei olisi kiinnijäämisriskin arvoinen.

Kävellessään jälleen eteenpäin metsän tietä, Markus laittoi kätensä taskuun ja otti huuliharppunsa esiin. Nostaessaan sen taskusta pois, sieltä tuli ulos muutakin kuin pelkkä käsi ja harppu. Paperin palanen. Kulmakarvat nostettuna, Markus katsoi tuota lappusta hyvin hämmästyneenä, mutta loi mietteliään virnistyksen kasvoilleen lukiessaan sitä. Lappunen oli pahoin kulunut, mutta siitä kuitenkin sai kohtuu hyvin selvää. Markus ei ollut koskaan kuullut mitään linnoituksesta nimeltä Lumiliekki, mutta tämä lappunen antoi ymmärtää, että sinne kannattaisi suunnata. Tekstin alle piirretty kartta kertoisi helposti tien sinne. Enää vain pitäisi saada jostain kyyti…

Pelaaja: Terminator Sergeant
Fluffia:
Hyinen tuuli puhalsi korkealla vuoristossa. Lumi tuprusi paksuina valkeina pilvinä ympäriinsä ja hukutti alleen kaiken. Tuulen ulvonta peitti alleen lähes kaikki äänet. Yksinäinen huuto kuitenkin kuului luonnon äänien alta. Sitä seurasi kova rusaus ja matala murina. Maa tärähteli.
Itza-Gor istui tonnien painoisen ratsunsa selässä ja katseli jättimäisen dinosauruksen ruokailua. Maassa lojui murskaantuneen sotilaan jäänteet, jotka katosivat yhdellä suupalalla suuren pedon sisään.

Lumi pöllysi ja maa järisi kun peto lähti marssimaan eteenpäin. Itza-Gor oli viimein päätynyt etsimäänsä. Lumiliekin linnakkeeseen. Tuohon vihattuun pahuuden keskittymään jonka hän vannoi tuhoavansa. Sen viimeinen päivä nousisi pian. Carnosauruksen jalat upposivat syvälle lumeen sen runnoessa tietään eteenpäin kuolleen metsän läpi halki yön pimeyden.


Ulkonäöstä ja taustoista:
Itza-Gor on reippaan kaksi ja puoli metriä pitkä, harteikas saurus, jolla on painoa kevyesti kolmannen sadan kilon puolella. Hänellä on syvän sininen nahka, jota koristaa selkäpuolella joukko tummanvihreitä suomuja, jotka ovat kovia kuin teräs. Kirkkaan turkoosit silmät tuikkivat raskaitten kallonmuotojen alla, ja luiset piikit tunkevat ulos selkärankaa pitkin. Mukanaan hän kuljettaa joukkoa irrotettuja vihollisten pääkalloja, jokainen erirotuisen lämminverisen. Kaikissa kalloissa hehkuu heikko vihreä valo, joka ei sammu koskaan.
Hän käyttää aseenaan pitkää, noin kolmimetristä hilparia, jonka terä on muotoiltu suurta ja painavaa sapelia muistuttavaksi tappoaseeksi.

Hän ratsastaa suunnattomalla carnosauruksella, Mundilla, joka massivisesta ulkomuodostaan huolimatta vaikuttaa sangen yliluonnolliselta hirviöltä. Se on myös syvän sininen kuten isäntänsäkin, ja sen selässä kulkee vihreitä raitoja alas, ikäänkuin matkien veden heijastuksia. Sen silmissä on sama hehku kuin Itza-Gorin keräämissä pääkalloissa, ja sen pelkkä läheisyys tuntuu saavan monet menettämään järkensä.

Itza-Gorin taustoista ei tiedetä mitään. Hän on kuitenkin äärimmäisen vanha, ja oletetaan että hän olisi ollut elossa jo suurten demonisotien aikaan, mikä on jo lähes mahdottomuus. Toisaalta, hänen nimensä kummittelee monissa kaiverruksissa ympäri Lustriaa, ja suurella liskolla ratsastavasta tuhoajasta löytyy Vanhasta Maailmastakin merkintöjä. Myös samanlainen mystinen katoamistapa jonkinlaista teleportaatiotaikaa käyttäen on yhteistä Itza-Gorin ja kirjoitusten kanssa. Totuutta ei kukaan todennäköisesti koskaan tule tietämään.

Pelaaja: Halko
Nimi: Ason-Sul Khotep
Rotu: TK
Pörröä: Hautakammiossa oli kylmä. Rotat juoksivat pitkin lattiaa, mätänevän lihan haju tunkeutui läsnä olevien nenään. Se sai haudanryöstäjät melkein oksentamaan. "Ryhdistäytykää. Olemme viimeinkin päässeet mahtavan kuninkaan hautakammioon. Ajatelkaa niitä rikkauksia joita tulette saamaan ja voitte pian paremmin", yksi sanoi. Kaksi muuta nostivat kannen sarkofagin päältä. Sarkofagissa ryöstäjiä tuijotti muumiotu kuningas mahtavassa panssarissaan ja pronssissa käsineissään. "Se on, melkein kuin elävä", toinen kannen nostajista sai sanottua, muut eivät saaneet vedetyksi henkeä.
Muumion onttoihin silmiin syttyi kullanvärinen kajo, koko kammio kuivui ja pimeni äkisti. Ikään kuin joku olisi imaissut ilmasta kaiken kosteuden ja valon. Ensin kuului yksi kauhun huuto, sitten tuskan huutoa. Haudanryöstäjien ääni kaikui koko kammiossa aavemmaisesti. Sitten tuli hiljaisuus, kolkko kajo valaisi kammion. Muumio käveli ryöstäjien ruumiiden yli toiselle puolelle huonetta. Hän otti aseensa seinältä. Se oli ketjunuija. Yhden vielä hengissä olevan haudanryöstäjän ulina sai muumion kääntymään. Mies piteli jotain lappua. Muumio kulki miehen luokse ja otti lapun hänen kädestään. Lapussa oli kaksi sanaa:
"Maailmanreuna, Lumiliekki"

Pian Ason-Sul Khotep, yksi Nehekharan mahtavista epäkuolleista kuninkaista käveli jälleen maan päällä, suuntanaan pohjoinen, paikka nimeltä Lumiliekki

Ulkonäöstä: Suuri mies eläessään, Ason-Sul on helposti useimpia ihmisiä suurempi. Pituutta hänellä on reilu kaksi metriä. Yllään hän kantaa raskasta sotisopaa, joka saa hänet näyttämään vieläkin suuremmalta.
Repaleiset käärinliinat roikkuvat hänestä siellä sun täällä.

Pelaaja: Half-Breed
Nimi: Tsuhalris
"Tsuhalris katseli yläilmoista kohti alhaalla siintävää linnoitusta. Tämän oli pakko olla se linna mistä majatalon omistaja oli puhunut ennen kuolemaansa. Hän naurahti itsekseen. Vanha hölmö oli yrittänyt säästää henkensä kertomalla satumaisesta aarteesta vuorilla josta joku matkalainen oli kertonut. Nyt aarteesta tiesi vain hän sen oikeutettu tuleva omistaja.
Tsuhalris katseli linnaa etsien paikkaa johon voisi laskeutua. Linnoitus oli jotenkin onnistunut pysymään kunnossa vuosisadat mitä se oli ollut pystyssä. Yhtäkkiä hän huomasi liikettä linnan ympäristössä. Hän tarkensi katsettaan ja huomasi että linnaa kohti liikkui muitakin. Selvästi tarinat linnasta olivat kiirineet muidenkin korviin. Nyt oli pidettävä kiirettä, tai jokin ala-arvoinen ihminen veisi vielä saaliin. Hyvä puoli asiassa tosin oli ettei hänen ratsunsa ruokahuollosta tarvinnut enää välittää.

Pelaaja: Arkki
Nimi: Precklon
Rotu: Kaaos
Fluffi:Precklon käveli lumista tietäpitkin samalla kun viiltävä talvi ja lumimyrsky hakkasivat hänen jäistä haarniskaansa. Miehen harteilla painoi häpeä päivää aikaisemmin kokeneesta häviöstä ja myöskin siitä että viholliset olivat listimisen siaan häätäneet hänet matkoihinsa kertomaan huonot uutiset. Käveltyään pitkiä aikoja pimeydessä ja kylmyydessä alkoi lumi nousta jo polviin ja raskaassa haarniskoissaan käydä väsyneeksi. Viimein luonto oli saanut tuon mahtavan soturin polvilleen joka pian kaatui hankeen ja lumi alkoi hautaa häntä.

Precklon heräsi lyhyestä horroksestaan hieman virkeämpänä ja pyrki nyt nopeasti kaivautumaan lumesta joka oli yön aikana häntä peittänyt. Päästyään lumenalta ja ravisteltuaan lumet yltään huomasi hän että nyt oli päivä. Katseli hän ympärilleen kuin tietä etsiskellen mutta näki hän jotain kiinostavempaa. Vuorella seisoskeli mahtavan näköinen, toisin ehkä hieman rappeutunut suuri neliömäisesti nouseva torni. " Hmm.. tuskin siitä olisikaan pahitteeksi jos kävisin vilkaisemassa tuota tornia. Ainakin saisin edes päivän parin lepoa ja kenties ruokaaki. " ajatteli hän ja alkoi ottamaan askeliaan kohti tornia joka kuitenkin oli kaukana.

Keskipäivän aurinko paistoi pilvettömällä taivaalla kun saapui Precklon vuorenjuurelle josta johtaisi tie torniin. Silmäili hän ympärilleen kirveensä olalleen asettaen reittiä josta alkaisi tuo tie. Hieman kauempana hän näkikin tien alun joka oli tosin kivien tukkima mutta hädintuskin pientä viivytystä vaille ei tuo ollut ongelmana. Alkoi hän kävellä tuota soraista tietä joka kiemurteli kohti tornia.

Oli jo ilta. Jatkuvasta kävelystä väsähtänyt soturimme istahti kivenpäälle ja rupesi katsomaan tornista mahdollisia sisä, ja ulos reittejä. Hämärässä hän näki muurissa epätävallisen suuren aukon josta pääsisi helposti sisään. Ottaen kilpensä maasta ja heilauttaen kirveensä käteensä suuntasi hän kohti aukkoa ja sisään torniin.

Ulkonäkö: Precklon on suunilleen ihmisen kokoinen ja keski-iän juuri elänyt Kaaos soturi. Hänellä on leikattu toisin sekava ja takkuiset ruskeanväriset hiukset ja sinipunertavat silmät. Täydessä varustuksessaan näyttää Precklon päätä kahta tavallista isommalta johtuen suojuksien aika massiivisesta koosta. Jo nuoresta asti on mieltynyt kirveen käyttöön joten kantaakin suurehkoa kirvestä ja kilpeä mukanaan.
Viimeksi muokannut Executioner, Su 15.02.2009 15:32. Yhteensä muokattu 23 kertaa.

Avatar
Executioner
Viestit: 925
Liittynyt: Ma 13.06.2005 01:33
Paikkakunta: Alajärvi

Re: Areena Mk666

Viesti Kirjoittaja Executioner » To 18.12.2008 19:24

Kuva

Tässä on Lumiliekin ensimmäisen ja toisen kerroksen kartta. Ylempänä toinen kerros, alempana ensimmäinen. Punaiset pisteet ovat ovia. Pääporttihan on siis alimpana, ritariportti vasemmalla, etc.
Viimeksi muokannut Executioner, Su 15.02.2009 15:06. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Avatar
Executioner
Viestit: 925
Liittynyt: Ma 13.06.2005 01:33
Paikkakunta: Alajärvi

Re: Areena Mk666

Viesti Kirjoittaja Executioner » To 18.12.2008 19:24

Myös otteluita tähän.

Avatar
El Capitan
Peliporukkavalvoja
Viestit: 5552
Liittynyt: Pe 17.12.2004 21:55
Paikkakunta: Tuuliklaani / Pori
Viesti:

Re: Maailmanreunan vuorilla..

Viesti Kirjoittaja El Capitan » To 18.12.2008 20:37

Koska muuten saamme nähdä nämä kotitekoiset kyvyt jne? Auttaisi todella paljon hahmonsa suunnittelua. Niin ja tietenkin, onko tää pelkkä kierros-kierros-kierros tyylinen vai voiko muutekin tehdä niiden välissä?
Soturin ei tarvitse vuodattaa verta voittaakseen taistelun.
- Sinitähti

Avatar
Executioner
Viestit: 925
Liittynyt: Ma 13.06.2005 01:33
Paikkakunta: Alajärvi

Re: Maailmanreunan vuorilla..

Viesti Kirjoittaja Executioner » To 18.12.2008 20:44

Joo, kyllä tässä muutakin on. Erikoishärveleitä löytyy sitten itse linnakkeesta, että sitä mukaa.

Avatar
Terminator Sergeant
Viestit: 1629
Liittynyt: Ti 10.05.2005 15:39
Paikkakunta: Helsinki, henkisesti ikuinen savolainen

Re: Maailmanreunan vuorilla..

Viesti Kirjoittaja Terminator Sergeant » To 18.12.2008 21:58

Niin tosiaan, missä vaiheessa saadaan tietoon mitä kurkipotkuja niille hahmoille voi ostaa vai pitääkö ne kaikki metsästää Lumiliekin sisältä?
"The inhabitants of this earth are of two types. Those with brains but no religion, and those with religion but no brains."

Avatar
Executioner
Viestit: 925
Liittynyt: Ma 13.06.2005 01:33
Paikkakunta: Alajärvi

Re: Maailmanreunan vuorilla..

Viesti Kirjoittaja Executioner » To 18.12.2008 22:24

Terminator Sergeant kirjoitti:Niin tosiaan, missä vaiheessa saadaan tietoon mitä kurkipotkuja niille hahmoille voi ostaa vai pitääkö ne kaikki metsästää Lumiliekin sisältä?
Ne on metsästettävä. Voin paljastaa, että vaikka rahaa saatatte tarvita muutamassa huoneessa, kannattaa silti luottaa ihan omiin esineisiin :) Löydettävä kama on sitten ilmaista.

Avatar
Executioner
Viestit: 925
Liittynyt: Ma 13.06.2005 01:33
Paikkakunta: Alajärvi

Re: Maailmanreunan vuorilla..

Viesti Kirjoittaja Executioner » Pe 19.12.2008 14:53

Muuten - kun teillä on kultakolikoita, niin pitäkää niistä kirjaa itse, jos suinkin mahdollista. Pystyn sitten keskittymään muuhun olennaiseen täydemmin.

Avatar
El Capitan
Peliporukkavalvoja
Viestit: 5552
Liittynyt: Pe 17.12.2004 21:55
Paikkakunta: Tuuliklaani / Pori
Viesti:

Re: Maailmanreunan vuorilla..

Viesti Kirjoittaja El Capitan » Pe 19.12.2008 16:29

Saaks raha-asioissa sitten huijata, jos vaikka jokin ostos on muutaman kolikon päässä :P?
Soturin ei tarvitse vuodattaa verta voittaakseen taistelun.
- Sinitähti

Avatar
Executioner
Viestit: 925
Liittynyt: Ma 13.06.2005 01:33
Paikkakunta: Alajärvi

Re: Maailmanreunan vuorilla..

Viesti Kirjoittaja Executioner » La 20.12.2008 00:14

El Capitan kirjoitti:Saaks raha-asioissa sitten huijata, jos vaikka jokin ostos on muutaman kolikon päässä :P?
Ihan sama se minulle on, jos teitä ei kiinnosta reilu peli ja se, että kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet voittaa. Minä vain heittelen nopat ja kirjoittelen fluffit.

Avatar
xxSEBBOxx
Viestit: 70
Liittynyt: Ti 23.11.2004 17:55
Paikkakunta: Helsinki

Re: Maailmanreunan vuorilla..

Viesti Kirjoittaja xxSEBBOxx » La 20.12.2008 13:43

Örgh.. Eikös edes jotkut taikakamat voisi laittaa banniin?
Gandalf wants to exterminate the human race.

-Gandalf

Rotten sound
Viestit: 1074
Liittynyt: Ke 15.06.2005 19:07

Re: Maailmanreunan vuorilla..

Viesti Kirjoittaja Rotten sound » La 20.12.2008 14:14

Vähintään Dark elffien amuletti, joka antaa Str vitosella ja isomalle wardsaven 2+
"Ja rotten, ymmärrät kai, että minulla ei ole mitään henkilökohtaista sinua vastaan."
-The Chosen Of Waagh

Avatar
Executioner
Viestit: 925
Liittynyt: Ma 13.06.2005 01:33
Paikkakunta: Alajärvi

Re: Maailmanreunan vuorilla..

Viesti Kirjoittaja Executioner » La 20.12.2008 18:17

xxSEBBOxx kirjoitti:Örgh.. Eikös edes jotkut taikakamat voisi laittaa banniin?
Miksi? Jos jollakin rodulla on sitten niin hyvä kombo, että sillä voittaa varmasti, niin tehkää sitten sellainen.

Avatar
Half-breed
Viestit: 10399
Liittynyt: Ma 01.03.2004 12:11
Paikkakunta: Turku

Re: Maailmanreunan vuorilla..

Viesti Kirjoittaja Half-breed » La 20.12.2008 18:50

El Capu areenassa -> pakkohan se on pikkuveljelle näyttää kuka on sitä herrevolkkia, eli hahmoa tuli. Katsotaan jos tulee läpi, on nimittäin semmoinen tapaus että huhhuh.
2014 bänniä jo yhteensä ~3,5 kuukautta. Yrittäkää pistää paremmaksi.

Avatar
Terminator Sergeant
Viestit: 1629
Liittynyt: Ti 10.05.2005 15:39
Paikkakunta: Helsinki, henkisesti ikuinen savolainen

Re: Maailmanreunan vuorilla..

Viesti Kirjoittaja Terminator Sergeant » Su 21.12.2008 19:16

Eiköhän myökin pistetä yksi sankari kylmään kuolemaan.
"The inhabitants of this earth are of two types. Those with brains but no religion, and those with religion but no brains."

Avatar
Nilarakh
Peliporukkavalvoja
Viestit: 1508
Liittynyt: Ma 11.04.2005 20:45

Re: Maailmanreunan vuorilla..

Viesti Kirjoittaja Nilarakh » Su 28.12.2008 22:22

Revittelyä tulossa, mie yhdyn areenaan aivan uusin ruumiinnestein ja voimin.
"ytimekäs ja hyvä *näyttää vaemman sormen peukaloa*" - Hovinarri

Cynae-aeaelioe

halko
Viestit: 1511
Liittynyt: Pe 18.04.2008 12:50
Paikkakunta: Tampere

Re: Maailmanreunan vuorilla..

Viesti Kirjoittaja halko » Ma 29.12.2008 15:39

Mitenkäs TK:oiden loitsut (My Will Be Done)? Nehän ovat periaatteessa boundeja
I have a mind for simple things but things are not of mine to simplify

Avatar
Executioner
Viestit: 925
Liittynyt: Ma 13.06.2005 01:33
Paikkakunta: Alajärvi

Re: Maailmanreunan vuorilla..

Viesti Kirjoittaja Executioner » Ma 29.12.2008 21:59

halko kirjoitti:Mitenkäs TK:oiden loitsut (My Will Be Done)? Nehän ovat periaatteessa boundeja
- Tomb Kingeillä ja Princeillä on profiilissaan +1 attacks.
Lisäsin tuohon sen, minkä unohdin aiemmin. Eli ei inkantaatioita, vaan tuo +1 attacks korvaa ne.

halko
Viestit: 1511
Liittynyt: Pe 18.04.2008 12:50
Paikkakunta: Tampere

Re: Maailmanreunan vuorilla..

Viesti Kirjoittaja halko » Ke 31.12.2008 15:29

Hmm, alkoi kiinnostaa kuudella s5 iskulla heiluva asf kunkku. Tai sitten viidellä s5 taikapanssarit tuhoavalla miekalla heiluva kunkku.
Lähettänen sen hahmon sitten huomenissa varmaan
I have a mind for simple things but things are not of mine to simplify

Avatar
Executioner
Viestit: 925
Liittynyt: Ma 13.06.2005 01:33
Paikkakunta: Alajärvi

Re: Maailmanreunan vuorilla..

Viesti Kirjoittaja Executioner » Pe 02.01.2009 18:02

Areena alkaa kolmen päivän päästä, ellei uusia ottelijoita enää tule.

Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Verkkoturnaukset”