In the grim darkness of the far future...

[Kolmastoista]

Even in the grim darkness of the far future...

Ukkosenkaltainen räjähdys vavisutti taistelukentän pintaa. Sokaisevankirkkaat liekit leimahtivat, ja paineaalto pyyhki satoja taistelijoita maahan. Verenpunaisten pilvien vuoret peittivät taivasta, heijastellen tuhansien ja tuhansien ruumiiden peittämän maan sävyä.
Jälleen kerran valtavat rintamat vyöryivät toisiaan kohti alas laakson rinteitä. Avaruusjalkaväen sotilaat massiivisissa sinisissä panssareissaan syöksyivät Keisarin nimeen huutaen kohti karjuvien ja aseitaan heiluttelevien örkkien laumaa.
Keisarillisen kaartin laserkiväärien sinertävänvalkoiset vasamat välähtelivät näkymän yllä luoden omaa aavemaista hehkuaan joukkojen ylle. Tankkien raskaat tykit moukaroivat lähestyvää vyöryä laukaus toisensa perään, repien verisiä aukkoja örkkien rintamaan.
Aika tuntui hidastuvan, kun rintamat kohtasivat toisensa. Hetkeksi kaikki pysähtyi, kammottava näky helvetin porttien takaa. Tappajiksi luodut örkit julmine lähitaisteluaseineen törmäsivät avaruusjalkaväen aaltoon. Sahamiekka upposi vihreään lihaan, roiskien mustaa verta kaaressa. Kirves halkaisi sinisen kypärän, ja panssaroitu soturi kaatui ylitseen vyöryvien vihernahkojen alle. Raskas saapas murskasi örkin kallon rynnäkkösotilaan laskeutuessa hyppyreppuineen etulinjaan, vain murskautuakseen kaapatun Leman Russin telaketjujen alle.
Hetken ajan rintamat kestivät. Tuskan ja raivon huudot peittyivät laukausten ja räjähdysten jyrinän alle. Sitten linja murtui. Taistelija toisensa perään hakattiin maahan, ja rintamat pirstoutuivat sekasortoiseksi lähitaisteluksi, jossa ystävät ja viholliset sekoittuivat lopullisesti.
Ruumiit kasautuivat vuoriksi laakson pohjalle, ja veri virtasi värjäten maan yhä tummemman punaiseksi. Soturi toisensa perään kaatui, mutta aina vain lisää saapui paikalle. Taivas täyttyi pudotusalusten pyrstötähdistä. Örkkien aaltoa seurasi aina uusi. Kaartilaisia saapui paikalle platoona toisensa perään. Päivä tulisi olemaan synkkä ja verinen, aivan kuten edellisetkin.

Kirkas valkoinen valo täytti taivaan. Hohtavat valokeilat lankesivat repeilevien pilvien raoista valaisemaan planeetan pintaa. Taistelukentän äänet hiljenivät ja lopulta sammuivat osapuolien kääntyessä katsomaan hämmästyneenä ja peloissaan taivaalle. Pehmeä hiljaisuus lankesi pilvien häipyessä ja suuren, hohtavan aluksen liukuessa äänettömästi kohti laaksonpohjaa.
Hopeanhohtoinen, kolmattasataa metriä pitkä avaruuslaiva laskeutui hiljalleen, sen pohjan liukuessa kyyristelevien ja päitään käsillä suojaavien örkkien yli. Lopulta se saavutti laaksonpohjan, ja pysähtyi parinkymmenen metrin korkeuteen laskutelineiden liukuessa esiin rungosta. Sen alapuolella niin örkit kuin avaruusjalkaväen soturitkin kiirehtivät pois laskeutumisalueelta.
Edelleen täysin äänettömästi, ilman pienintäkään virheliikettä alus laskeutui hitaasti maahan. Laskeutumistelineiden hydrauliikka sihahteli niiden painuessa soraiseen maahan ja ottaessa vastaan aluksen koko painon. Taistelun osapuolet katselivat tapahtumaa hämmentyneinä, tietämättä mitä odottaa. Aseet ja väkivalta olivat täysin unohtuneet.
Ultramariinien kapteeni katseli ilmestystä silmät selällään, voimamiekka roikkuen kädestä kärki maata kohti ja rukous keisarille puolitiessään. Olivatko Vanhat todella palanneet? Alus ei voinut olla kenenkään muun.
Örkkien sotapäällikkö tuijotti laakson pohjalle suu ammollaan, kuola valuen hieman suupielestä. Kohta hän rapsutti päätään kirveensä perällä, miettien kummastuneena, mitä oikein oli tekeillä.
Kummankin osapuolen joukot ottivat johtajistaan mallia parhaansa mukaan.
Hopeanhohtoisen aluksen laskeutumissilta liukui auki hiljaisen surinan saattelemana. Hetken jännittyneen odotuksen jälkeen esiin asteli hahmo. Aluksen sisältä virtasi kirkas valo, joka paljasti tulijasta ainoastaan silhuetin. Hahmo oli harteikas ja tanakka, vähintäänkin yhtä massiivinen kuin kukaan ultramariineista tai örkeistä.
Vähitellen silmien tottuessa kirkkaaseen valoon tulija erottui tarkemmin valon keskeltä. Laskusiltaa pitkin asteli rauhallisesti syvänpunaiseen, kulta- ja hopeakirjailuin koristeltuun voimapanssariin pukeutunut lihavanpuoleinen hahmo, jolla oli pitkä, muhkea hopeanvalkea parta ja kalju päälaki. Tämän punertavilla, lempeillä kasvoilla oli ystävällinen hymy, ja pullea käsi kohosi iloiseen vilkutukseen.
”HYVÄÄ JOULUA!”, kaikui nauravainen, voimakas ääni halki taistelukentän. ”Ettekös te osanneet pukkia odottaa, kun noin hämmästyneiltä näytätte? Onhan tänään sentään vuoden paras päivä, jouluaatto.”
Pieneen hetkeen kukaan ei osannut reagoida sanoihin millään tavalla. Jokainen elävä olento laaksossa tuijotti joulupukkia silmät selällään ja hämmästynyt ilme naamallaan. Epäuskoisia katseita vaihdettiin, niin ystävien kuin vihollistenkin kesken. Hiljalleen joulunhenki levisi taistelijoiden keskuuteen kuin lämmin tuulenhenkäys, ja iloiset hymyt levisivät niin ihmisten kuin örkkienkin kasvoille.
Entisten vihollisten toivotellessa toisilleen iloista joulua ja lämpimän onnellisen ilmapiirin levitessä koko taistelukentälle pukin aluksesta asteli esiin joukko pieniä, punahattuisia robotteja, jotka nopeasti pystyttivät laaksonpohjalle suuren joulukuusen ja kantoivat sen juurelle valtavan vuoren lahjoja. Taivaalta alkoi hiljalleen sataa lunta. Pitkiä pöytiä täynnä jouluruokia pystytettiin, ja suuria sammioita kotikaljaa ja glögiä kannettiin esiin. Pian laakso oli muuttunut tappotantereesta joulumaaksi.
Illan kuluessa örkit ja ihmiset viettivät joulua sulassa sovussa, tanssien ja nauraen entisten verivihollistensa kanssa. Ruoka oli hyvää, ja juomatkin maistuivat. Kaikki olivat jännittyneitä, koska pian avattaisiin lahjat. Joulupukki istui pisimmän pöydän päässä hymyillen iloisesti ja rupatellen kaikkien ympärillään istuvien kanssa. Oli joulu, kaikki olivat kilttejä ja kaikilla oli kivaa.

...there is sometimes Christmas.


Hyvää joulua koko Sotavasaran väelle tämän hämärääkin hämärämmän päähänpiston myötä!
Pahoittelut kerronnan kehnosta laadusta, mutta kokonaisuudesta voi varmaankin arvata tämän olevan erittäin väsyneenä syntynyttä tavaraa.
<:)

[Da Big Boss]

Kiva tarina muuten, mutta Joulupukin tulo antoi vähän ''WTF'' fiiliksen. Joo, mutta hyvä tarina, kerronta oli hyvää, ei kirjoitusvirheitä omasta mielestäni ja juoni kulki kohtalaisen hyvin. 8/10

[Duke]

Olin ihan varma, että se on joku taun tai necroneiden juoni se alus :D

Eihän siinä, hieno tarina, vaikka vaikea onkin kuvitella örkki hymyilemässä onnellisesti.

Hyvää joulua :)

[Muutoksen tuoja]

Jotain niin loistavaaa :D joo joulua koko sotun väelle :D

[Vilkku92]

Aika läppä.

Mutta hyvässä mielessä.

Hyvvee joulua vuan kaekille!

[Rebs]

Aloin jo hetken epäillä huussin kirjoittamaksi mutta tajusin että tämä alkoi liian normaalisti... Piti kyllä tarkistaa tuo nikki...