Tervehdys teille, sotulaiset!
Terminator sergeantin pelin innoittamana ja inspiroimana päätin tehdä pelin, yksikköhäröilypelin. (Ja kyllä, tämä on Terminaattorikessun idea, joten hänellä on täysi valtuus lähettää tämä peli teurastamolle.)
_________________________________________________________________________________________________________________________________________
Imperiumin kirjastot tuntevat erään osan linnunradasta nimellä "Aavetähdistö". Syvällä Aavetähdistössä on planeetta, jonka ihmiset tuntevat nimellä Dunen II.
Ihmiset ovat jo kauan sitten hylänneet tämän nopeasti aavikoituvan planeetan. Kunnianhimoisimmat aarteenmetsästäjät kuitenkin muistavat planeetan eräästä tietystä syystä.
Aikaa on kulunut planeetan hylkäämisestä, kun aarteenmetsästäjät ottavat asian esille. Eikä aikaakaan, kun tieto Dunen II:lla sijaitsevasta saaresta on kiirinyt jokaisen rodun johtajien korviin.
Muun planeetan karuudesta huolimatta saari on vehreähköä aluetta. Jossain tämän saaren syvyyksissä sijaitsee suurin energianlähde universumin historiassa.
Säänöt
-400pts.
-Yksikkö koostuu 6-15 sotilaasta.
-Nimelliset yksiköt kiellettyjä.
-max. 1 walker/monstorous creature.
-Yksiköllä tulee olla johtaja, johtajaksi kelpaa kaikki HQ-vaihtoehdot(paitsi retinuet yms.) sekä normaalit yksiköiden johtajat(Sergeant, Warlock yms.).
-HQ-vaihtoehtoja saa kuitenkin olla vain yksi.
-Loottimisen hoidan minä, ja ilmoitan siitä taisteluraporttien yhteydessä.
-0-1 säännöt pätevät.
-Re-rolleja saa hyvästä fluffittelusta.
Vapautin taiteellisen puolen itsestäni ja piirsin (Paintilla) *Köh* hienon... kartan tästä saaresta: http://img223.imageshack.us/my.php?image=karttaqi4.jpg
1: Matalikko, joukot pystyvät marssimaan yli
2: Iso vuori
3: Metsää
4: Järvi
5: Vuoristo
6: Sola
7: Aavikoituvaa aluetta
Pelaajia otan mukaan noin 8-14, mutta rajat ovat joustavia.
Ilmoittautumiset minulle YV:llä.
Kun ilmoittaudut, laita mukaan:
-Iskuryhmäsi kutsumanimi
-Mitä ryhmäsi pitää sisällään
-Fluffi
-Minnepäin saarta pyrit laskeutumaan (katso kartta)
Ilmoittakaa sankarinne tyyliin:
Nimetkää useampiakin sotureita, niin saatatte saada re-rolleja ;)Nimi: Pertti
Tavarat: Power weapon ja plasma pistol
Special rules: Rites Of Battle
Ja pelatkaahan muillakin kuin mariineilla ja kaartilaisilla ;)
Jos on kysyttävää, niin kysykää ihmeessä!
Pelaajat:
Ilmoittautuneita: 8
Rotten sound
BarnabasIskuryhmän nimi: Keisarin Turmionvasara
Iskuryhmän jäsenet: Komentaja Herdeon, kolme Harmaaritari Terminaatoria, viisi taistelu sisarta ja Kriegin sankari Duke Nukem.
Fluffi: Monia vuosia myöhemmin Herdeon oli saanut ylenyksen komentajaksi ja hänelle oman henkivartija kaartin, joka koostui hänen valikoimista sotureista. Komentoon hän oli saanut kolme haarmaaritaria, jotka olivat valmiita antamaan oman henkensä Herdeonille, jokainen oli varustettu myrskylekoilla ja myrskykilvillä. Heidän lisäksi hän oli saanut vuoden viisi sisarta mukaansa, kun Herdeon pelasti heidät demoneitten hyökkäykseltä tämän jälkeen, jokainen vannoi seuraavansa häntä kuolemaansa asti. Viimeisenä hänen ryhmäänsä oli tullut nuori sotilasta Krieg planeetalta, joka oli yksin taistellut laumaa demoneita vastaan, ennen kuin Herdeon oli päässyt paikalle Duke ampui jo viimeisen demonin huutaen "Eat shit and die!". Herdeon oli tehnyt hänen kanssa sopimuksen, jos hän seurausi häntä kaksi vuotta hän ylentäisi hänet komisaariksi kotiplaneetallensa.
Tällä kertaa hänen tehtävänsä oli lähteä etsimään energian lähdettä Dune 2 planeetalta huhujen mukaan energian tuotti voimakas esine tai demoni. Ainoastaan Keisarin tosipalvelijat saisivat käyttää tätä energiaa tai tuhota se. Energia ei saisi missään nimessä joutua kaaoksen käsiin. He olivat valmistautuneet tähän tehtävään jo kahden viikon ajan.
Taivaalta putosi kymmen laskeutumiskapselia. Kaikki tömähti maahan levittäen suuren pölypilven. Yhden laskeutumiskapselin ovi aukesi ja ulos astaui Duke, jonka huulessa paloi sikari. Pölyn keskellä kuullui haulikon latausliike ja ääni "Let's Rock!"
VesihiisiNimi: Survivors from Armored Hope
Jäsenet: Inquisitor Lord Crozius, 3x Death-cult assasins, 11x Battle sisters
Keisarillinen laiva "Armored Hope" lipui mustassa avaruudessa. Inkvisiittori lordi Croziuksen musta alus oli juuri saapunut warpista. Heidän aluksensa oli joutunut Demonin hyökkäyksen kohteeksi. Alus oli vaurioitunut pahasti. Laskeutumismoottorit oliva hajalla, lisäksi he olivat menettäneet yhteyden imperiumin linkkiasemaan. Mutta ennen kaikkea moni taistelusisarista oli kuollut tai haavoittunut pahasti.
Konehenki ilmoitti, että aluksen plasma reaktorissa oli suuri vuoto. Alus ei selviäisi kymmentä tuntia kauemmin ilman korjausta.
"Komentaja, saan lukemaa planeetasta suunnassa nolla, kaksi, yhdeksän", Navigoitsija ilmoitti. "Kyseessä on todennäköiseti elinkelpoinen planeetta". "Ottakaa suunnaksi nolla, kaksi, yhdeksän kapteeni", naisen ääni komensi komentosillan takaosasta. Samalla varjoista astui esiin inkvisiittori Crozius "Se on meidän ainoa toivomme. Missä on valvojasisar Faith?". "Tässä komentaja", valkoiseen voimahaarniskaan pukeutunut nainen sanoi. "Kerätkää kaikki taistelukuntoiset sisaret yhteen, viekää heidät varustautumaan maahanlaskuun". "Kyllä komentaja", sisar Faith vastasi. "Aloitamme maahanlaskun kello nollakahdeksansataa Terran aikaa". Sisar Faith nyökkäsi ja poistui komentosillalta.
Faith Käveli aluksen hämärää keskuskäytävää pitkin kohti majoitus tiloja. Hän tiesi, että heitä ei olisi montaa taistelukunnossa, mutta Faithin oli pakko totella käskyjä. Suurin osa hänen sisaristaan tulisivat jäämään avaruuteen suureen metalliseen hautaansa.
Faith saapui majoitustiloille. Suuri ovi avautui samalla kun hydrauliikka järjestelmä sihisi. Hämärässä huoneessa kuului kuiskauksia, kun sisaret rukoilivat Keisarilta armoa ja pelastusta. "Huomio!", Valvojasisar Faith huusi. Samantien kaikki sisaret nousivat seisomaan, osa ontuen. Faith huomasi muutamia, jotka eivät yksikertaisesti pystyneet nousta seisomaan. "Kaikki jotka pystyvät taistelemaan, menköön varustautumaan. Ottakaa niin paljon ammuksia ja aseita kuin vain pystytte kantamaan.
Kaikki sisaret huoneessa alkoivat hivuttautumaan kohti ovea. Liian monelle Faith joutui sanomaan, että tämä taistelu ei olisi heitä varten ja että he jäisivät alukselle. Hangaariin saapui loppujenlopuksi 22 siskoa Faith mukaan lukien. Crozius katsoi paikalle saapuvia sisaria. "Tässäkö kaikki?", hän kysyi kuiskaten Fathiltä. "Kyllä komentaja". "Hyvä on sisar Faith. "Onneksi salamurhaajamme selvisivät hengissä. He matkustavat kanssani". Sisaret täyttivät kaksi kapselia. Kaksi siskoa menivät Inkvisiittori Croziuksen mukaan, koska eivät mahtuneet kahteen muuhun.
Soturit ahatutuivat maahanlaskukapseleihin. Nämä kapselit eivät olleet samanlaisia, joita Adeptus Astartes käytti, vaan aseettomia pelastuskapseleita.
Faith käveli omaan kapseliinsa viimeisenä. Hän huomasi pelon sisar Cramboin kasvoilla. Heti kun Cramboi huomasi hänen katseensa, hän puri huultansa ja nujersi pelkonsa rukouksella Keisarille. Sitten kapseliin tuli läpäisemätön pimeys.
Kapseli nytkähti liikkelle, kun sitä siirrettiin raiteita pitkin laukaisuputkeen. Kapseli pysähtyi suureen putkeen. "Keisari meidät pelastakoon", Faith ajatteli. Sitten kuului voimakas pamahdus ja hän tunsi miten kapseli ampaisi liikkeelle.
Noin seitsemän minuutin lennon jälkeen kapseli hidasti vauhtiaan äkisti. Sitten raju törmäys. Heti törmäyksen jälkeen kymmenet pienet räjähdyspanokset repivät ovet irti rungosta. Sisaret siristelivät silmiään auringossa. Faith tunsi kylmän viiman kasvoillaan ja katsoi ympärileen. Joka puolella näkyi korkeita lumihuippuisia vuoria.
Inkvisiittori Croziuksen kapseli oli iskeytynyt parin kymmenen metrin päähän heidän omastaan. Kolmannen kapselin matkustajilla ei ollut yhtä hyvää tuuria. Heidän kapselinsa oli iskeytynyt kallion kielekkeeseen, jossa ovet olivat lentäneet irti. Heti tämän jälkeen kieleke oli romahtanut ja matkustjat syöksyneet pohjattomaan rotkoon.
Nyt heitä oli enää kaksitoista siskoa Faith mukaan lukien, Inkvisiittori Crozius ja kolmesalaperäistä kuoleman kulttiin kuuluvaa salamurhaajaa. Tätä miettiessään Faith näki taivaalla suuren tulipallon, kun Armored Hope tuhoutui.
ArkkiIskuryhmän nimi: Mudanryömijät
Iskuryhmän jäsenet: Kapteenimekaanikko Skkraughh, kolme Nobia, Meganob, neljä Orc boyzia, kolme Grottia ja Deff Dread.
Pahaenteinen metalliromu, joka ihmeen kaupalla pysyi kasassa lähestyi kovaa vauhtia tuntematonta planeettaa. Tuntematon se oli aluksen kapteenille varmaan ainoana kaikista universumin itseäänkunnioittavista aarteenmetsästäjistä. Itsekunnioituksesta tosin oli paha sanoa mitään. Mikä se oli, voiko sen syödä? Aluksen kapteeni ja samalla päämekaanikko Skkraugghh, joka sattui olemaan örkiksi kovin pienikokoinen, oli pitkään kierrellyt aavetähdistön planeettoja jotain etsien. Kaapatun radioviestin sisältö oli jo kauan sitten unohdettua, eikä kukaan oikein ollut selvillä mihin oltiin menossa. Pahemmin ei ketään kiinnostanutkaan sillä aluksen ohjaaja, kapteenimekaanikko Skkraughh oli sikeästi unessa.
Apupilottina toimiva Grotti nimeltä Gobz sai juuri korjattua rikkimenneen ohjauslaitteen, jota ilman aluksen ohjaus tapahtui manuaalisesti juoksemalla konehuonees huutamaan komentoja, jonka jälkeen ohjaamoon tarkkailemaan kuinka menestyksekäs reissu oli. Gobz huomasi jotain, mikä sai hänet piiloutumaan Skkraughhin penkin taakse. Lopulta hän sai kerättyä rohkeutensa ja koputti Skkraughhia kolmesti olkapäähän. Skkraughh säpsähti hereille pudoten penkiltään samalla potkaisten isoa punaista nappia kojelaudassa, jonka seurauksena alus kiihdytti tuntuvasti. Enää olisi turha yrittää väistää edessä lymyävää planeettaa.
Ohjaamoon eksynyt Grub oli kuitenkin huomannut planeetan pinnassa jotain poikkeavaa, jota osoitti kovasti tuhrien öljyisillä sormillaan aluksen tuulilasia. Ehkäpä reikä, joka johtaa planeetan läpi Skkrauggh tuumaili. Ehkä jotain vielä parempaa? Mutakuoppa! Se sen täytyy olla. Täydellinen mutakuoppa odottamassa valtaajaansa. Skkraughh käski Gobzia ohjaamaan uutta ilmestystä päin. Skkraughhin haaveet mutakuopasta murenivat planeetan lähestyessä, kun erilaisuus osoittautuikin isoksi vesialueeksi, jossa näkyi olevan jokin saarta muistuttava. Tuota kohti osoitti Skkraughh nyt itsekin tuhrien aluksen tuulilasia sormillaan. "Grub! Mene valmistelemaan Mega-armourini" Skkraughh kähisi, tuolla saarella on varmasti jotain kiinnostavaa. Käske myös muiden valmistautua törmäykseen.
Gobz paineli ohjauspaneelin nappeja, jolloin aluksen lämpökilvet alkoivat hehkumaan punaisina. Jostain Skkraughh oli kuullut kyseisistä laitteista ja täytyihän sellaiset saada. Pakkohan tuon ylimääräisen lämmön oli suojata ympäröivältä kuumuudelta. "Hyödyllisiä ovat, mutta lämmitys saattaa rasittaa reaktoria liikaa" sanoi Gobz. Saaren muodot alkoivat jo hiljalleen näkyä. "Tuohon järveen, sen pohjassa on varmasti mutaa" Skkraughh vinkui hädin tuskin saaden ääntään kuulumaan. Aluksen reaktori koki äkillisen kuoleman, jonka seurauksena alus olisi hyvinkin voinut hajota alkutekijöihinsä, mutta pysyi vielä tämän kerran kasassa. Ohjausjärjestelmät eivät enää toimineet ja saattoi vain toivoa törmäävänsä oikeaan paikkaan.
ChaozIskuryhmän nimi: Dunen II Tomb World
Iskuryhmän jäsenet: Necron Lord Actr' Sanite, 5x Necron Warriors, 2x heavy destroyers, Tomb spyder
Jossain sokkeloisen vuoren juurella puhalsi kylmä tuuli, eläimiä tai muuta elollista ei juuri vaikuttanut olevan muutaman kuivuneen tai lahon puun lisäksi. Yhtäkkiä alkoi kuulua moottorien huutoa kunnes tuli maata järisyttäviä esineitä tippui taivaalta. Hetken pölyn ja kiven laskeuduttua pamahti tuosta suuret luukut, kuin ovet irti ja ulos asteli muutamia pieniä joukkoja Keisarin Kaartilaisten tiedustelijoita ja tutkijoita jotka rupesivat pystyttämään leiriä keskelle ei mitään.
Aikansa touhuttuaan olivat he saaneet pienen leirin pystyyn ja suurempi joukko laskeutui taivaalta joka suurensi leiriä hieman entisestään. Pian Kaartilaiset keräsivät ryhmän joka peruistui kahdesta pienestä ryhmästä sotilaita ja tutkijoita, hetken kuluttua ryhmä olikin liikkeellä ja suuntasivat kohti vuoria. Pujoittelivat kohoavien seinämien välistä tai nousivat pieniä kukkuloita ylitse ja katsoen minne suunnata seuraavaksi. Päivän matkailun jälkeen ryhmä saapui suuren ja leveän luolan suulle jonka pimeydessä ei edes vuorien välistä pilkistävä auringon valo valaissut paria askelta luolasta enempää. Mutta ryhmä ei pientä hämmästelyä enempää välittänyt, pari miestä raportoi paikkansa ja kytkettyään taskulamut kypäristään tai olkapäistään, jatkoivat he matkaansa syvemmälle luolaan.
Kuljettuaan pitkään kiemurtelevaa ja käätyilevää pimeää luolaa pitkin, raportoiden muutamista kulmikkaista kaatuneista tai romahtaneista torneista joissa oli outoja merkkejä, sen siaan että olisivat jääneet tutkimaan niitä Kaartilaisryhmä jatkoi matkaansa useampien hieroglyfien toivossa.
Yhtäkkiä Kaartilaiset kohtasivat lähähes luolan korkuisen oven joka oli muutamaa metriä vaille luolan levyinen. Oven ympärillä oli suuri ja vahvan näköinen kivirakennelmma täynnä kuvioita joka vaikutti muinaiselta tekstiltä. Aikansa tutkittuaan ja kuvattuaan noita vanhoja ja pölyisiä merkkejä kaartilaiset päättivät räjäyttää oven toivoen löytävänsä paljon rikkauksia tai muinaisia esineitä. Nopeasti aseteltuaan räjähteet oveen Kaartilaiset siirtyivät kauvemaksi ovesta räjäyttääkseen sen. Kun sarja pieniä räjähdyksiä oli kuulunut, kuului metallisen oven kirskuntaa ja perään suuri ja kova ääninen tömähdys joka nostatti kivipölyn ilmaan. Pian pölyn laskeuduttua Kaartilaiset menivät uudestaan luolan suulle katsomaan mitä oven takana oli. Hetken he seisoivat kaatuneen ovenpäällä katsoen ympärilleen. Kunnes outo ääni sai heidät hiljaiseksi ja jäähmettymään kuin patsaat.
Pian alkoi kuulua raskaita askelten ääniä ja jonkinlaista huminaa. Kaartilaiset kohdistivat katseensa ja valonsa kohti ääniä ja valojen kantamattomista he näkivät kun sarja tummanvihreitä synkkiä silmiä paljastui pimeydestä. Kaartilaiset olivat jo liian pelosta jähmettyneitä lähteäkseen karkuun kunnes satunaisesti ilmestyvät vihreät säteet rupesivat repimään lihan ja luun heistä irti, saivat moiselta säästyneet Kaartilaiset jalat alleen. Juostuaan aikansa ja pysähtyessään väsymykseensä he katsoivat taakseen, mitään ei kuulunut tai näkynyt joten selviytynyt kymmen väkinen ryhmä päätti levätä tovin ennen kuin jatkoivat matkaansa takaisin. Kaartilaset jatkoiva matkaansa ripeää kävelyvauhtia, pitkiä aikoja he palastivat luolaa pitkin pois kunnes näkivät valon tunnelin päässä. Osa kaartilaisista lähti juoksemaan kohti tuota ihanaista näkyä mutta samalla jotain outoa tapahtui. Takaapäin sujahti ohitse jotakin kookasta ja suurta joka asettui heidän ja tunnelin pään eteen. Kaartilaiset eivät jääneet miettimään mitä tehdä vaan avasivat tulen kohti tummia ilmassa leijuvia hahmoja, selvästi he kuulivat metallin kolinaa harvan osuessaan kohteeseensa joka ei näyttänyt tekevän edes jälkeä.
Lopulta nuo kaksi hahmoa vastasivat tuleen joka raastoi rivin kaartilaisia ja nyt tunnelin hiljaisuuden täytti tuskien huuto kun epäonnekkaita Kaartilaisia olivat menettäneet raajansa tai palan itseään tuon vihreän kuolemankyntevän tulen alla. Pian heidän takaansa ilmestyi jokin möykkymäinen esine joka alkoi repimään Kaartilaiset toisistaan irti, eikä aikaakaan kun Kaartilaisten huuto ja ammuskelu loppui kuoleman korinaan. Onnekseen, tai epäonnekseen yksi kaartilainen oli onnistunut selviämään naarmuitta. Tuo ei uskaltanut liikkuakkaan ja vain makasi katsoen kun lamppunsa heikosti valaisi luolan kattoa. Yhtäkkiä tuon ylle ilmestyi metallinen ja luurankomainen hahmo joka pienen tarkastelun jälkeen näytti olevan kone, piteli käsissään pitkävartista asetta jonka päässä hohti selvästi kirkas vihreä valo. Hetken nuo Synkät ja elottomat vihreät silmät katsoivat kaartilaista joka pelosta tutisi paikallansa. Lopulta tuo hahmo kohotti aseensa ilmaan ja hujautti sen kohti kaartilaista halkaisten tuon pään ja samalla lopettaen ryhmän matkan lopullisesti.
Tuntemattomalla kielellä, ja lähes olemattomalla äänellä se puhui kuin jonkinlaisen käskyn ja sekalainen joukko metallikoneita asteli ulos luolasta ja saapui samaa reittiä pois mitä tuo edesmennyt Kaartilaisryhmä kulki saapuessaan luolalle. Hitaasti mutta varmasti ne saavuttivat muutamassa päivässä tuon kaartilaisten pystyttämän leirin, eikä aikaakaan kun yössä tuo kuolevaakyntävä joukkio oli hävittänyt kaiken elollisen tuosta leiristä. Muutaman tulipalon aiheuttaman valon osuessa Metallisten hahmojen panssareihin, tai osiin, ne kulkivat tuon leirin ylitse ja saapuivat aamun koittaessa metsään.'
Terminator SergeantIskuryhmän nimi: Jumalan Silmä
Iskuryhmän jäsenet: Demoni prinssi Tzaah'zheen, Maagi zumutin+ Pari tonnipoikaa, sekä Possesedit Qhuzu, Hzzz ja Gzhaax.
pyhällä Vuorella,Dunen II:sella, kerettiläiset olivat kerääntyneet pyhälle arttarilleen, joka oli syvällä luolassa vuoren sisällä.
Luola oli täynnä kaavullisia hahmoja ja kuolleita uhrieläimiä. Luolan keskellä oli teräksinen portti, johon oli kaiverettu kiiltäviä riimuja.
"On aika!" Joku hahmoista huusi kun portti alkoi hohtamaan. Äkkiä koko luola syttyi palamaan, suuret pinkit ja siniset liekit käristivät
Jokaisen ihmisen ja eläimen joka oli luolassa.
Eräs mies, Sortek nimeltään, oli vartioimassa luolaa, kun luolasta alkoi kuulua ihmisten kiljuntaa.
Sortek otti miekkansa ja juoksi sisälle luolaan. Koko luola oli tuhkan peitossa, ja seinät hehkuivat sinisenä.
Hän katsoi eteensä ja näki portin hehkuvan. Äkkiä portista astui hirviö jolla oli suuret siivet, sarvet, sininen iho ja 5- metrinen miekka.
"Ei, sinä! Et sinä voi, sinä lupasit säästää meidät!" Sortek kiljui, ja lähti juoksemaan Takaisin luolan suulle.
"Minä annoin teille mitä jumalat halusivat" Hirviö sanoi. "Lapseni, antakaa hänelle jumalan tahto."
Hirviön takaa astui kaaos mariini joka otti aseensa ja ampui sinisen luodin päin ihmistä. Sortek rääkäisi kun luoti räjähti hänen niskassaan.
"Lapseni, etsikää Jumalan sydän, se on tällä saarella" Hirviö sanoi ja käveli ulos luolasta joukkonsa kanssa.
Da Big BossPesuelaivasto Kerberoksen eliminaatioryhmä.
Ryhmään kuuluu 10 warrioria ja 2 ripperjoukkoa.
Taivas näytti kauniilta Dunen II:n yllä. Mikään ei liikkunut, vain aavikon rahiseva tuuli ulvoi Danielin korvissa tämän taivaltaessa aavikon halki uskollisen kamelirottansa selässä. Punertava sävy kertoi auringon viimeisten säteitten sammuvan lähiaikoina rauhaisan yön laskeutuessa.
Tai ehkei sittenkään.
Yhtäkkinen kammottava kirkuna ilmestyi kuin tyhjästä. Musta piste taivaalla tuntui laajenevan hetki hetkeltä, ja Danielin ratsu nousi takajaloilleen täysin vauhkoontuneena. Se kiljui ja yritti lähteä paniikissa täysin sattumanvaraisiin suuntiin Danielin yrittäessä epätoivoisesti kontrolloida sitä sähkösuitsilla. Kamelirotta kuitenkin heitti hänet selälleen ja jolkotteli karkuun. Daniel jäi makaamaan hiekkaan, joka tulvi tuulen heittelemänä suuhun ja korviin. Kirkuna koveni ja musta piste näytti jo valtavalta. Noin viisimetrinen kappale upposi maahan hänen viereensä sylkäisten tuhansia kuutioita hiekkaa ilmaan.
Kappale näytti olevan jonkinlaista elävää kudosta, se oli tummanvihreä ja siinä oli luisia levyjä, ikäänkuin panssareita. Äkkiä mää järähti ja järkäleen sivut repesivät auki kirkkaanvihreitten kaasujen purkautuessa ulos, ja pieniä, noin puolimetrisiä nopeita otuksia ryömi ulos suut käyden ikäänkuin jotain purren. Daniel kauhistui ja perääntyi välittömästi. Kauhuissaan hän alkoi haeskella laspistooliaan vyöltään ja lähti juoksemaan pois tuosta hirviömäisestä näystä.
Suuresta kappaleesta kuitenkin tuli lisää pienempiä hirviöitä ulos. Tällä kertaa olennot kulkivat kahdella jalalla, ne olivat reilusti kolmatta metriä pitkiä, niillä oli yli puolimetriset kynnet neljässä kädessä ja niitten suut hohtivat vihreinä. Ne päästelivät outoja kimeitä ääniä ja lähtivät välittömästi juoksemaan Danielin perään. Daniel koetti epätoivoisesti ampua rynnäköiviä hirviöitä kohti mutta kauhu sai ammukset joko lentämään tyyllikkäästi huti tai osumaan niin huonosti etteivät ne saaneet kuin enintään lieviä auringonpistoksia aiheutettua. Ensimmäinen olento hyppäsi yli viiden metrin päästä hänen päälleen, survaisi yhden kätensä tämän kyljen läpi ja puraisi hänen olkapäästään ison palasen irti. Daniel rääkäisi kivusta ja yskäisi verta hyökkääjänsä päälle. Toinen raaja upposi hänen rintaansa ja hampaat ymäröivät hänen päänsä. Verisessä silmänräpäyksessä Danielin elämä katkesi ja olennot kokoontuivat yhteen. Ne haistelivat ilmaa ja murisivat, ilmeisesti kommunikoiden jotenkin. Suuremmat olennot lähtivät kävelemään eteenpäin ja pienemmät pyörivät niitten jaloissa samaan suuntaan.
Tuuli rahisi aavikon yllä. Taivas oli kaunis ja laskeva aurinko värjäsi sen punaiseksi.
TomahawkRyhmän nimi: Deff 'eads warbandin iskuryhmä
Jäsenet: Warboss, 7x Meganobz
++ Priority transmission ++
++ Recipient: Imperial naval base ++
* Olemme taistelleet lähestyviä örkkejä vastaan monta päivää. Jokainen yritys hyökätä laivan sisälle on estetty, mutta olemme olleet todella raskaan tulivoiman alla. Emme pysty pitämään aluetta kauaa meillä. Pyydämme lupaa vetäytymiseen. *
++ Transmission ends ++
Dunen II sektorin viimeiset kaartilais yksiköt aikoivat lähteä alueeltaan. Viimeiset päivät olivat olleet täynnä jatkuvia örkkien laivojen hyökkäyksiä, jotka olivat laskenut jokaisen sotilaan toivoa selviytyä. Moraali oli laskenut paljon, tehden puolustuksesta todella epätoivoista. Yksiköt olivat joutuneet tekemään itsemurha hökkäyksiä, yrittäen sabotoida tulevaa maihin-nousua, jota örkit olivat kaapatuiden viestien mukaan yrittämässä.
Yksi viimeisistä laivoista, Vengeange-luokan risteilijä '' The emperors cathedral '' yritti selviytyä pienen saattueensa kanssa selviytyä raskaalta örkkien tulitukselta. Oikealta lähestyi kolme Kill kroozeria, tuettuna suurella määrällä Ravager-tykkilaivaa. Vasemmalta tuli kaksi Terror-luokan raskasta laivaa. Nämä olivat lähestyneet nopeasti, ja olivat lähettäneet monia aaltoja örkkien pienempiä laivoaj, joilla oli nähtävästi tarkoitus vallata laivat.
Yksi aalto oli luultavasti vallannut pienemmän risteilijän. Laivasta ei ollut tullut tuntiin mitään vastausta, mikä herätti huomion. Komentosillalla ollut komentaja katsoi hiljaa laivaa, odottaen jotain tapahtuvan. Komentaja sai mitä odotti, huomatessaan vallatun laivan tykkien kääntyvän heitä päin. Kun kaartilaisten huomio oli keskitetty vallattuun laivaan, loput örkit saivat tilaisuuden päästä niskan päälle. Suuri tulituksen keskitys The emperors cathedraaliin sai aikaan laivassa valtavan tulipalon, tehden siitä helvetin miehistölleen.
Suurenkokoisessa panssarissa oleva örkki, mitä luultavimmin komentaja, katsoi virnistäen huuruisesta ikkunasta ulos, nähden valtavan tulimyrskyn kaukana horisontissa. Äänekkäästä mikrofonista tuli epäselvällä äänellä tieto vihollisen tuhosta. Kaksi laivaa oli tuhottu täydellisesti, yksi raskaasti vaurioituneena odottaen viimeistä iskua.
Myöhemmin Imperiumin laivasto oli lähettänyt tiedustelijoita tekemään raporttia saattueen kohtalosta. Tietoja oli saatu yhden laivan kohtalosta, joka oli kustomisoitu örkkien laivojen kaltaiseksi, kahden muun kohtalosta ei ollut tietoja. Sivumainninneissa oli ollut raportti suuresta asteroideista, jotka olivat laskeutunut vuoriston päälle. Sen sisältä oli kuulemma tullut kahdeksan massiivisen kokoisissa panssareissa olevaa örkkiä, jotka olivat aloittaneet hyökkäyksen, jonka tarkoitus oli vallata planeetta, ja siellä sijaitseva suuri voimalähde.
Iskuryhmän nimi: Baruksen iskujoukko Alfa
Iskuryhmän jäsenet: Barus (Sorcerer), 6 terminaattoria
Pieni Infidel-tyypin alus ilmestyi warpista ja asettui Dunen II kiertoradalle. Alus kuului Alpha Legioonalle ja sen tehtävä oli tiedustella Aavetähdistön planeettojen ja asteroidien sopivuutta tukikohdiksi. Aluksen komentajalla Baruksella oli kuitenkin mielessään Dunen II planeetan tutkiminen, kun hän otti tehtävän vastaan. Barus valitsi itselleen lojaalin ryhmän Alpha Legioonan mariineita ja Alpha Legioonan solun johtajien kauhuksi vei mukanaan seitsemän Terminator haarniskaa. Paluuta ei olisi elävänä, ellei Barus löytäisi etsimäänsä universumin suurinta energianlähdettä.
Barus katsoi hiljaa saarta komentosillan ikkunasta ja mietti minne tämä energianlähde oli piilotettu. Trax, joka toimii Baruksen apukomentajana, astui komentosillalle. "Sensorimme havaitsivat suuren energiapurkauksen planeetan kiertoradalla, kun saavuimme aurinkokuntaan. Todennäköisesti tuntemattoman avaruusaluksen räjähdys." Trax ilmoitti. "Emme ole siis yksin tämän esineen perässä. Jättäkää kaikki muut paitsi terminaattorit suojaamaan alusta ja käskekää terminaattorit valmistautumaan maihinlaskuun." Barus käski. Trax poistui paikalta toteuttamaan käskyn ja Barus jäi yksin miettimään retken palkintoa. Huhut eivät tarkasti kertoneet, minkälainen esine tämä suurin energianlähde oli. Barus suunnitteli sen pystyvän muuttamaan hänet mahtavaksi demoniprinssiksi, suuremmaksi kuin yksikään Primarkeista. Valitettavasti hän ei voisi ottaa koko iskuryhmäänsä mukaan, mutta ei olisi mitään hyötyä olla maailmankaikkeuden mahtavin demoniprinssi, jos hänen aluksensa olisi tuhottu sillävälin ja hän olisi jumissa keskellä ei mitään. Barus jätti komentosillan ja lähti valmistautumaan maihinlaskuun.
Parin tunnin päästä kaikki seitsemän terminaattoria olivat valmiina teleporttamaan saarelle. Hetkeä myöhemmin he kaikki olivat onnistuneesti saapuneet saarelle. Barus käski miehiään seuraamaan ja seitsemän terminaattoria etenivät hiljaisuuden vallitessa Baruksen johdolla.
