Örkki-tarina
-
Komissaari Jarrikki
- Viestit: 27
- Liittynyt: Ma 27.01.2003 13:44
Örkki-tarina
Täs nyt on tämmönen örkki- ja hiisitarina. Jos joku ois nii kiltti että neuvois miten vois suomentaa Badlandsin. Nyt käytän viel tota enkkunimee. Snotling on sit maahinen.
Suuri örkkiarmeija oli matkalla kohti Keisarikuntaa. Johtajanaan Gatzlung Rautaniska ne kulkivat Badlandsin.
Mutta lopulta ne joutuivat pysähtymään. Joukon tielle osui kallio, jota ei noin vain kiivettykkään. Se oli pystysuora ja ainakin viisitoista metriä korkea.
Gatzlung pysäytti armeijan kallion eteen. "Kuka meistä pääsis tota kalliota ylös?", se kysyi apulaiseltaan. "Varmaa joku maahinen", tämä vastasi. "No käy kysymässä!", Gatzlung ärähti. Apulainen näytti säikähtävän ja lähti inisten joukkojen sekaan.
Pian se saapui mukanaan pieni, mutta ilkeän näköinen maahinen. "Pystykös kiipeemään tota seinämää?", Gatzlung kysyi. "Joo", maahinen vastasi inisten. "No ala mennä sitten", Gatzlung sanoi. "Eti joku peikko. Sen pitäis tulla hakkaa toi maan tasalle."
Maahisen häivyttyä vihreänahat pystyttivät leirin. "Meiän pitää saada ruokaa", Gatzlung sanoi. "Drogtel!"
Joukosta juoksi esiin yöhiisi, joka oli lajinsa edustajaksi suuri. "Ota jotkut pojistas ja hae meille syömistä!", Gatzlung käski. Sen tapoihin ei kuulunut olla kohtelias. Etenkään jos se puhui pienemmille.
Maahinen palasi tuntien kuluttua. "Sielt tulee kivipeikko. Se sano murskaavansa ton meille."
"Hienoo", Gatzlung sanoi. "Nyt pitää vaan venata, että saadaa syömistä."
Sitäkään ei tarvinnut odottaa kauan. Drogtel ja sen yöhiidet palasivat jonkin ajan kuluttua. Niillä oli mukanaan makoisen näköinen vuoristojänis. Se oli kaiken lisäksi kookas. "Pojat! Saatiin lihaa!", Gatzlung ärjyi. Se käski erästä pienemmän laatuista örkkiä sytyttämään tulen.
Kun paistit oli syöty ja unet nukuttu, saapui kivipeikko. "Syöppäs meille toi kallio tosta!", Gatzlung huusi sille. Kivipeikko katsoi örkkiä, sitten se katsoi kalliota. Pian alkoi kiven rouske sen suussa kuulua. "Noin sitä pitää! Mässää oikeen kunnolla!", Gatzlung huusi alhaalta.
Piekolla ei kestänyt kauaa syödä kalliota. Se hotki melkoisella vauhdilla. "No niin pojat!", Gatzlung huusi. "Aletaas mennä!"
Näin siis alko miun örkki-tarina. Se jatkuu tässä samassa topicissa.
Suuri örkkiarmeija oli matkalla kohti Keisarikuntaa. Johtajanaan Gatzlung Rautaniska ne kulkivat Badlandsin.
Mutta lopulta ne joutuivat pysähtymään. Joukon tielle osui kallio, jota ei noin vain kiivettykkään. Se oli pystysuora ja ainakin viisitoista metriä korkea.
Gatzlung pysäytti armeijan kallion eteen. "Kuka meistä pääsis tota kalliota ylös?", se kysyi apulaiseltaan. "Varmaa joku maahinen", tämä vastasi. "No käy kysymässä!", Gatzlung ärähti. Apulainen näytti säikähtävän ja lähti inisten joukkojen sekaan.
Pian se saapui mukanaan pieni, mutta ilkeän näköinen maahinen. "Pystykös kiipeemään tota seinämää?", Gatzlung kysyi. "Joo", maahinen vastasi inisten. "No ala mennä sitten", Gatzlung sanoi. "Eti joku peikko. Sen pitäis tulla hakkaa toi maan tasalle."
Maahisen häivyttyä vihreänahat pystyttivät leirin. "Meiän pitää saada ruokaa", Gatzlung sanoi. "Drogtel!"
Joukosta juoksi esiin yöhiisi, joka oli lajinsa edustajaksi suuri. "Ota jotkut pojistas ja hae meille syömistä!", Gatzlung käski. Sen tapoihin ei kuulunut olla kohtelias. Etenkään jos se puhui pienemmille.
Maahinen palasi tuntien kuluttua. "Sielt tulee kivipeikko. Se sano murskaavansa ton meille."
"Hienoo", Gatzlung sanoi. "Nyt pitää vaan venata, että saadaa syömistä."
Sitäkään ei tarvinnut odottaa kauan. Drogtel ja sen yöhiidet palasivat jonkin ajan kuluttua. Niillä oli mukanaan makoisen näköinen vuoristojänis. Se oli kaiken lisäksi kookas. "Pojat! Saatiin lihaa!", Gatzlung ärjyi. Se käski erästä pienemmän laatuista örkkiä sytyttämään tulen.
Kun paistit oli syöty ja unet nukuttu, saapui kivipeikko. "Syöppäs meille toi kallio tosta!", Gatzlung huusi sille. Kivipeikko katsoi örkkiä, sitten se katsoi kalliota. Pian alkoi kiven rouske sen suussa kuulua. "Noin sitä pitää! Mässää oikeen kunnolla!", Gatzlung huusi alhaalta.
Piekolla ei kestänyt kauaa syödä kalliota. Se hotki melkoisella vauhdilla. "No niin pojat!", Gatzlung huusi. "Aletaas mennä!"
Näin siis alko miun örkki-tarina. Se jatkuu tässä samassa topicissa.
Nauru on terveellistä
Aika mielenkiintoinen tarina indiid... Hiukan kun korjailet pieniä virheitä ja epäloogisuuksia(yksi kivipeikko syö kallion ??? Kolme ehkä, muttei yksi...), niin tästä tulee ihan hyvä... Niin ja armeija vaikuttaa melko pieneltä kun lukee sitä tälleen kylmiltään...
Tätä viestiä ei ole testattu kasviksilla eikä siinä mahdollisesti näkyviä perunoita ole vahingoitettu.
-
Komissaari Jarrikki
- Viestit: 27
- Liittynyt: Ma 27.01.2003 13:44
Gatzlung oli joukkoineen päässyt alas vuorelta, mutta nyt sillä oli uusi ongelma. Joukko jättejä (ogreja) oli asettunut sen tielle. "Pistetään ne maan tasalle, pojat!", Gatzlung huusi. Vihreä aalto vyöryi kohti petolaumaa.
Gatzlungin kirves heilahti. Veri roiskui sen naamalle pedon ruhosta. Naama punaisena örkkikomentaja jatkoi matkaansa läpi jättien. Se näki, kuinka sen komentamat yöhiisien fanaatikot pyörittivät raskaita moukareitaan murskaten jokaisen tielle osuvan jätin. Gatzlung oli tyytyväinen. Taistelu näytti valoisalta.
Kirves, jonka Gatzlung oli nimennyt Veriteräksi, heilui kaataen jälleen yhden jätin. Taistelu alkoi näyttää örkkien kannalta entistä valoisemmalta. Entistä enemmän jättejä makasi kuolleina maassa. Nyt Veriterä tappoi kaksi yhdellä heilautuksella.
Joku yöhiisistä saapui paikalle. "Pomo!", se huusi. "Meiän porukat luhistuu!"
Gatzlung vilkaisi suuntaan, johon yöhiiden sormi osoitti. Siellä fanaatikot kuristuivat ketjuihinsa tai pysähtyivät vain kesken. Se antoi jäteille tilaisuuden surmata ne. "Hae muutama musta örkki apuun", se ärähti hiidelle. "Okei, pomo", se inisi.
Hiiden huppu oli ainut joka näkyi, kun jätin koura huitaisi se kauemmas itsestään. Gatzlung ei olisi voinut enempää raivostua. "Tyhmät hiidet!", se ärisi. "Eivät muuta osaa kun kuolla!"
Gatzlung näki, kuinka jotkut hiidet jo yrittivät paeta jättien kynsistä. Sitten se sai idean. Miksei?, se ajatteli. Olihan armeijassa sudenratsastajia.
Pian joukko hiisiä, jotka ratsastivat julmilla jättiläissusilla, syöksyi jättien kimppuun. Ne eivät mahtaneet minkään tälle joukolle, joka oli kaksi kertaa hiisien kimppuun hyökänneen kokoinen. Sudet surmasivat jätin toisensa perään, kun hiidet yrittivät parhaansa mukaan saada osan tappamisesta.
Tästä Gatzlung piti. Taistelusta, jossa se oli voitolla. Se heilautti Veriterää tappaen jätin.
Lopulta ei enää yhtään petoa ollut jäljellä. Gatzlung katseli ympärilleen. Se oli saanut maistaa taistelua, ja jos se ei saisi pian lisää, se alkaisi tappaa hiisiä ja maahisia.
Gatzlungin kirves heilahti. Veri roiskui sen naamalle pedon ruhosta. Naama punaisena örkkikomentaja jatkoi matkaansa läpi jättien. Se näki, kuinka sen komentamat yöhiisien fanaatikot pyörittivät raskaita moukareitaan murskaten jokaisen tielle osuvan jätin. Gatzlung oli tyytyväinen. Taistelu näytti valoisalta.
Kirves, jonka Gatzlung oli nimennyt Veriteräksi, heilui kaataen jälleen yhden jätin. Taistelu alkoi näyttää örkkien kannalta entistä valoisemmalta. Entistä enemmän jättejä makasi kuolleina maassa. Nyt Veriterä tappoi kaksi yhdellä heilautuksella.
Joku yöhiisistä saapui paikalle. "Pomo!", se huusi. "Meiän porukat luhistuu!"
Gatzlung vilkaisi suuntaan, johon yöhiiden sormi osoitti. Siellä fanaatikot kuristuivat ketjuihinsa tai pysähtyivät vain kesken. Se antoi jäteille tilaisuuden surmata ne. "Hae muutama musta örkki apuun", se ärähti hiidelle. "Okei, pomo", se inisi.
Hiiden huppu oli ainut joka näkyi, kun jätin koura huitaisi se kauemmas itsestään. Gatzlung ei olisi voinut enempää raivostua. "Tyhmät hiidet!", se ärisi. "Eivät muuta osaa kun kuolla!"
Gatzlung näki, kuinka jotkut hiidet jo yrittivät paeta jättien kynsistä. Sitten se sai idean. Miksei?, se ajatteli. Olihan armeijassa sudenratsastajia.
Pian joukko hiisiä, jotka ratsastivat julmilla jättiläissusilla, syöksyi jättien kimppuun. Ne eivät mahtaneet minkään tälle joukolle, joka oli kaksi kertaa hiisien kimppuun hyökänneen kokoinen. Sudet surmasivat jätin toisensa perään, kun hiidet yrittivät parhaansa mukaan saada osan tappamisesta.
Tästä Gatzlung piti. Taistelusta, jossa se oli voitolla. Se heilautti Veriterää tappaen jätin.
Lopulta ei enää yhtään petoa ollut jäljellä. Gatzlung katseli ympärilleen. Se oli saanut maistaa taistelua, ja jos se ei saisi pian lisää, se alkaisi tappaa hiisiä ja maahisia.
Nauru on terveellistä
-
tuhannen taalan mies
- Viestit: 170
- Liittynyt: Ti 03.12.2002 10:58
- Teonanacatl
- Viestit: 2035
- Liittynyt: Su 26.01.2003 19:10
- Paikkakunta: Joensuu, "fluffipelaajien luvattu karkkimaa"
-
Andromedus
- Viestit: 1968
- Liittynyt: Su 06.10.2002 19:57
- Paikkakunta: Savonlinna, Itäisten arojen linnake
-
Icingdeath
- Viestit: 170
- Liittynyt: Ma 06.01.2003 17:20
- Paikkakunta: Tuusula