Yksittäisiä Novelleja

[Hammer_p1ru]

Moi! Minua ei pahemmin täällä foorumeilla näy (kuten saattaa postcount kertoa), mutta kuulun niihin, jotka aktiivisesti täällä meidän yhteisössämme käyvät lukemassa, mutta kirjoitus jää vähemmälle. Minulle te kaikki olette kuitenkin tuttuja, niin hyvin kuin tällaisella nettifoorumilla voi toista tuntea :D. Nyt tahdon jakaa osan minua teille sinne ruudun toisellekkin puolelle, ja yritän epätoivosesti tulla osaksi tätä foorumin vaki"asiakas" kunta, siis kirjoittamalla jotain.

Olen pitkään tykännyt kirjoitella tarinoita, juttuja ja varsinkin suunnitella kaikennäköistä hienoa, jonkun fiiliksen pohjalta, joka on tullut, kun olen katsonut, lukenut tai kuullut jotain minuun vetoavaa täällä foorumeilla, armeijakirjojen fluffiosastolla tai katsoessani jotain leffaa. Aina sellaisen jälkeen tulee mahtava olo, minun on myös pakko tehdä jotain vastaavaa, elää sellaista hetki ja ryhdyn suunnittelemaan. Sitten tulee stoppi. Aina jätän asiat kesken, toisen mielenkiinnon kohteen tullessa kohdalle, oman taitorajani tullessa vastaan, tai sitten hankkeeni kaatuvat omaan silkkaan kunnianhimoisuuteensa, mahtipontisuuteensa tai laajuuteensa. Matkustellessani usein pitkiä bussimatkoja esim. treeneistä kotiin tullessani illalla, tai kouluun kävellessäni aamuisin, ryhdyn päässäni hahmottelemaan jotakin mitä sanoisin (huomaa konditionaali), tekisin tai kirjoittaisin, jos minulla olisi jotain, mihin sen voisi pistää tai liittää. Mutta taas kaadun omaan laiskuuteeni.

Nyt, hyvät ystävät, päätin vihdoin saada jotain aikaan, ja pistää suunnitelmiani, hahmotelmiani ja välmiita luonnoksiani (jokainen itse miettiköön, mitä tuo termi tarkoittaa :D) tänne sotavasaraan esille. Saan fiiliksen, kirjoitan sen pohjalta jotain ja postaan sen tänne. Sitten joskus hamassa tulevaisuudessa näitä voisi ryhtyä yrittämään sitoa kasaan joksikin yhtenäiseksi jutuksi.

Eli muistakaa, nämä "tarinani" eivät liity toisiinsa ja ne ovat usein hyvinkin halpoja tekeleitä, mutta siksihän ne tänne postasinkin! Että te, sotavasaralaiset, voisitte korjata niitä, esittää omia mielipiteitänne, ja toteuttaa suunnitelmani! :D huhhuh, vihdoinkin saan jotain aikaan!

Töttöröröttöttöö! Ensimmäinen tekstinpätkä! Ja muistaakakkain pitää mielenkiintoani yllä!

Laskivääri

Tumma maa, pimeä ja pilvinen taivas. Ainoan väripilkun tuohon mäkiseen, hämärään maisemaan tuo nuotio. Nuotio on keskellä telttaleiriä. Telttoja on toista kymmentä, joissakin niistä palaa valo, joistakin niistä kuuluu puhetta, joistakin kuorsausta. Yön äänet tuovat oman säväyksensä hiljaisen rentoutuneeseen äänimaisemaan joka luo valoaan tähän muuten niin harmaaseen maisemaan.

Nuotion äärellä istuu mies. Mies on yksin, ilmeisesti polttaa tupakkaa, päätellen savusta, joka leijailee miehestä taivaalle, ja kitkerästä hajusta, johon kaikki sotilasleirissä asuvat ovat tottuneet. Hänen päänsä on painuksissa, ajatuksiinsa vaipuneena. Hän istuu hievahtamatta, omassa yksinäisessä maailmassaan, kaiken muun elämän ollessa hänen ja nuotionsa ulkopuolella.

Teltan vetoketjun ääni särähtää, kuin riitasointuna öisessä sävelmässä. Askelten ääni rasahtelee pihassa saappaan polkiessa maata, hahmon lähestyessä nuotiolla istuvaa miestä.

"Ottaako vartiovuoro koville? Pääsi on painuksissa, niin painuksissa että sinun luulisi nukkuvan. Ja nythän oli kyse vartiovuorosta. Sinun pitäisi vartioida."

Mies nostaa päätään, heittää sätkänsä jalkojensa juureen, potkii santaa sen päälle, ja puhuttelee teltasta nuotiolle tullutta miestä, joka parhaillan istahtaa puupölkylle, toiselle puolelle lämmintä nuotiota. He katsovat toisiaan hetken silmiin.

"Nääh, enpähän vain jaksanut katsella tiiviisti maisemaa, siinä kun ei ole mitään katsottavaa. Enkä oikein usko, että tänä yönä mikään uhkaisi meitä. Tällaista yötä värisokeatkin pitävät harmaana. Olinpahan vain ajatuksiini vaipunut."

Toinen mies kääntää katseensa nuotioon, ja katsekontakti katkeaa. Hän naurahtaa väsyneesti.

"Eihän sinua voi mistään syyttää. Mitään ei ole tapahtunut moneen viikkoon. Ei sinun voi odottaa katselevan tiiviisti horisonttia, kuin jokin ohjekirjan puhtaat vaatteet yllään hymyilevä mallisotilas. Kauankos sinulla vielä tätä vahtia kestää?"

Puhuteltu sotilas ryhtyy kaivamaan takkinsa rintataskua, ja ottaa esille tupakkiaskinsa. Räpeltäessään sitkeää pakkausmuovia, hän vastaa:

"Redhookin pitäisi ilmestyä kolmosesta kohtapuoliin. Ollaanhan tässä jo kolme tuntia kohta istuttu. Persiis on jo vähän jäässä."

Hän saa muovin irti, heittää sen menemään, ja avaa pakkauksen. Hän ottaa esille pitkän, vaalean tupakan.

"Otatko sinä?"

"En, kiitos vaan."

Paikalle saapunut mies kääntää vaivaantuneena katseensa takaisin nuotiolla istuskelleeseen mieheen. Tulen kajo valaisee hänen kasvonsa keltaisiksi. Hän huokaisee.

"Brant, tiedän että sinulla on rankkaa, varsinkin sen jälkeen, mitä kotonasi tapahtui. Koeta kuitenkin jaksaa, velvollisuuttamme Keisarillehan me vaan tässä-"

"Joo, en tarvitse mitään kannustuspuheita. Äiti lähetti postissa valokuvia, ja kakun. Kyllä minä pärjään."

"Selvä, no mutta sanoinpahan vaan, että otan osaa..."

Puhuteltu ottaa selästään kiväärinsä, säätä vipua, ja piippuun syttyy punainen valo, kimeän vinkunan säestyksellä, jollainen kuuluu, kun jokin kerää tehoja. Sen hehku valaisee sotilaan kasvot aavemaisen punaisiksi. Hän työntää sätkänsä loimuun, ja se syttyy pienen hetken päästä.

"Sinun ei pitäisi tehdä tuota. Konehenki ei pidä siitä."

"Vähät minä konehengistä. Se on niitä Marsin pappien juttuja, niitä ei usko eikä ymmärrä muut kuin he itse."

Hitusen vaivautuneena toinen miehistä vastaa:

"En tiedä mihin pitäisi uskoa, joten uskon kaikkea. Jos konehenkiä on, aseen konehenki ei välttämättä pidä siitä, että sitä käytetään sytkärinä."

Tupakoija naurahtaa huvittuneena. Hän tuijottaa nuotion hehkua.

"Jos näissä on mitään henkeä, jolla on yhtään arvokkuutta, asetta ei ladattaisi heittämälla lipas nuotioon. Se ei olisi myöskään suostunut sytyttämään sätkääni."

Toinen miehistä katsoo epävarmana tuliluikkua ja sanoo:

"Se tottelee meitä, koska olemme sille ystävällisiä, huollamme sitä. Se menee epäkuntoon, jos et kunnioita henkeä! Etkö sinä välitä Aseestasi? Sehän menee epäkuntoon!"

"Se johtuu juuri siitä! Huollosta. Etkö sinä ole oppinut mitään niiltä kalanaamoilta, joita vastaan olemme sotineet kohta toista vuotta? Laite on mekaaninen. Siinä ei ole mitään henkeä, jolle voi uhrata vaikka hedelmiä. Se toimii, jos pidät sen kunnossa, ja se ei toimi, jos rikot sen."

Mies ottaa pitkät henkoset tupakastaan, ja kääntää katseensa taas nuotioon.

"Tarvitsee lisää klapeja, tuli hiipuu. Kipaisisitko hakemaan?"

"Juu, totta kai."

Brent hymähtää, ja mutisee itsekseen. "Konehenki. Koneen henki, idioottimaista..." Hän yskäisee kaksi pientä haukahduksen kaltaista köhäisyä, ja kääntää katseensa telttoihin, joista suurimmasta osasta valot olivat jo sammuneet. Kohta tulisi Redhook, ja hän joutuisi pedilleen murehtimaan kaikkea mitä on tapahtunut, ja saisi unta vasta myöhään, vaikka myöhähän nytkin tietysti oli...

Isoa kasaa halkoja sylissään kantava toveri saapu paikalle, ja puhuu. Brent hätkähtää hieman.

"Älä sitten syytä minua, jos aseesi lakkoilee kesken taistelun, se on tupakkasi hinta."

"En en. Tietenkään."

Hän naurahtaa vielä kerran ja sanoo sitten:

"Menen nyt herättämään Redhookin, häntä ei nyt näy, eikä kuulu, ja haluan mennä itsekin nukkumaan. Ehkä sinunkin pitäisi? Tai sitten omien aivojesi sisäisen kellon pikku henki suuttuu sinulle? Hyvää yötä."

"Ei saa kiusata. Jään tähän vielä vähän istuskelemaan, eihän aamuun ole enää kauaa, ja olen jo nukkunut pitkään. Hyvää yötä"

Kävellessään poispäin teltallen, ja avatessaan teltan tiukkaa ja helposti jumittuvaa vetoketjua, Brent katsahtaa vielä kerran kersanttiaan, joka ottaa oman ´taskulamppunsa´ esiin ja sytyttää tupakan. Hän naurahtaa vielä kerran ennen kuin päivän murheet valtaavat hänen mielensä, kun hän käy maate.
______________________________________________________________________________________________________________________________________

Noin! Ensimmäinen näyte! Kommenttia! (Hyvää yötä menen nukkumaan) :D

[Weedeeo]

Oli ihan mukavaa luettavaa, tunnelma oli tekstissä kohdallaan, ja loppu oli juuri sopiva tämän kaltaiseen tarinaan. Kirjoitteles sitten lisää kun inspis iskee.

[Rune]

Harvemmin mitään tänne enää kirjoitan, mutta nyt tehtäneen poikkeus. Diggaan. Kaikesta, juu nou. Tulen seuraamaan ketjua, sen teen.

Keep up, keep up! :) Se on sen arvoista.

[Hammer_p1ru]

Jee, joku pitää! Kaivetaas jotain lisää- (tonkii pääkoppaansa) Kas noin!

Gue'Vesa

Gue'Remiron on suunnaton kaasujättiläinen jolla on kolme kaunista kuuta: Gue'Silithos, Gue'Nostalpha ja Gue'Istharion. Planeetta on uiskennellut tähteään, suurta punaista jättiläistä, Tomparmaa, kiertävällä radalla ikuisuuden ja toisen päälle. Sen kolmella kuulla on asunut kymmenentuhatta kiertoaikaa mitä uskollisimpia Suuren Vapahtajan, Keisarin, alamaisia.

Kuusikymmentä vuotta sitten kaikki muuttui. Kolme Tauiden Keisarikunnan komeinta ja mahtavinta lippulaivaa saapui sinisten välkähdysten saattamina Remironin kiertoradalle, mukanaan kymmeniä pienenpiä alustyyppejä. Se oli selvä sotalaivasto, ja suurin laivasto, mitä Remironilaiset olivat ikinä ennen nähneet.

Remironin Liitto (Remironin kuut) oli käynyt satoja vuosia keisarikunnan vesikastin kanssa kauppaa, Toisesta Laajentumisesta lähtien. Hämmästyneet, ja säikähtäneet Remironlaiset tunnistivat kastimerkit. Tulikasti, Ilmakasti, ja Vesikasti olivat saapuneet. Tuli, pelko pitkästä, tuhoavasta sodasta, ja elämämien häviämistä. Ilma, aina ollut paikalla, näkymättömissä, Tauiden Keisarikunnan kuormajuhta ja sydänveri. Vesi, toivo pelastumisesta, ja varmasti hävityn sodan välttämisestä.

Liitto hajosi osiin. Silithos halusi taistella, olihan se ollut Keisarin hurskain planeetta tällä sektorilla.
Nostalpha halusi liittyä Yhteiseen Hyvään, se oli hyötynyt eniten kaupankäynnistä keisarikunnan kanssa.
Ishtarion halusi liittyä Yhteiseen hyvään, mutta pysyi veljensä Silithosin kelkassa, ja kieltäytyi liittymisehdotuksesta.

Sotaa käytiin kaksi vuotta. Nostalpha liittyi Tulikastiin, ja ihmiset taistelivat rinta rinnan ihmisiä vastaan.
Ishtarionilla ei taisteltu sillä kun Silithosin suurin manner pommitettiin asumiskelvottomaksi, se antautui, ja liittyi Suurempaan Yhteiseen.
Silithosilla taistelu jatkui vielä puoli vuotta, sillä Vesikasti, ei halunnut jatkaa pommituksia, ja tuhota Silithosta.

Tulikasti, ja sen uudet liittolaiset pian taktikoivat Silithoslaiset maataisteluissa suohon. Sen pääkaupunki saarrettiin, ja sotajoukot tuhottiin. Sotimaan tottumattomilla Silithoslaisilla ei ollut mahdollisuuksia. Puoli planeettaa oli tuhottu, he taistelivat vanhoilla kaartin aseilla tuhannen vuoden takaa, heillä ei ollut päteviä komentajia, ja moraali laski tappioiden myötä. Suuremman Hyvän joukoilla oli paremmat aseet, korkea moraali ja parhaimmat taktikot sitten Toisen Laajentumisen.

Silithos antautui 14.6.911 M41 Keisarillista aikaa, 4683'2'76 (4683 Tau'cyria sitten Taivaallisten tulon, 2. kai'rotaa Tau'cyrin alusta, 76. rotaa tätä Kai'rotaa)Tauiden ajanlaskua.

Nyt Silithos on lähes yhtä hurskas Yhteisen Hyvän palvelija, kuin se oli joskus Keisarin. Sen jälleenrakennus etenee hyvää vauhtia Maakastin asiantuntemuksella, mutta asemansa Remironin johdossa, se on menettänyt.

Ishtarion on nyt Varuskuntaplaneetta, sillä on jopa oma Shas'Uash'O Gue'Ishtarion (Tau armeijan yksikkö [koko planeetan joukot]).

Nostalpha on nyt vaurain ja mahtavin Remirosin kuista, se on nykyään tunnettu halki Keisarikunnan kauppiaiden ja tiedemiesten paratiisina.

Liittyessään Suurempaan Yhteiseen, kuut saivat lisäksi itselleen etuliitten Gue, ihminen.

Gue'Remirosin joukot ovat tunnettuja varustuksestaan ja rohkeudestaan taistelussa. Silti monet taut suhtautuvat rasistisesti näihin rohkeisiin miehiin, väärässä Keisarikunnassa.
______________________________________________________________________________________________________________________________________

Noin! Se oli siis vain prologi, ja pieni historiikki juttuun jonka lähetän teille (toivottavasti) tänään.

[Hammer_p1ru]

Sininen valo välähti, kun Custodian- tyypin joukkojenkuljetusalus palasi normaaliavaruuteen sekavasta Vääristymän ja normaaliavaruuden välisestä tilasta, jossa tau alukset lentävät halki paikan ja avaruuden.

Se oli saapunut lähelle Keisarillista tutkimusasemaa JH-18-kJ-B8. Se oli pieni, harmaa asteroidi, jonka pienoismallin jos pistäisi murokuppiin, se näyttäisi rusinalta. Siellä kuitenkin sijaitsi sen kivisen pinnan alla kokonainen kaupunki, kaupunki, jossa ei ollut muita asukkaita kuin Adeptus Mecanican pappeja ja yhdestä kaartin divisioonasta. Lisäksi asteroidin lähellä oli telakoituna yksinäinen Dauntless -luokan torpedovene. Siitä pystyi siis päättelemään, että sen miehistö oli myös asteroidilla, todennäköisesti vaihtamassa kuulumisia, tai tuomassa lastia, tai mitä ikinä heidän määrättyyn tehtäväänsä kuuluikaan.

Tau-alus sammutti suuret, sinihehkuiset moottorinsa, välttääkseen tulemasta huomatuksi. Se kuitenkin lipui äskeisen suuren vauhtinsa ansiosta edelleen eteempäin, varsin huomattavaa vauhtia.
Sisällä aluksessa sen miehistö ja ne joita se kuljetti suurissa varasto- tai parakkihalleissaan, valmistuivat tulevaan koitokseen, ja koko aluksen sisuksissa, Asteroidin sensorien huomaamattomissa, vallitsi melkoinen hyörinä.

Shas'la Dal'yth Gan'hos Terris hölkkäsi ärsyyntyneenä ulos omasta makuuparakistaan, ärsyyntyneenä siksi, että hänet oli herätetty kesken hänen ensimmäisen Unen Dekansa kesken. Nyt hän juoksi ilmoittautumaan 'uilleen , niinkuin hän oli aina ilmoitettaessa, koko pienen ikänsä, tehnyt. Samalla kun hän hölkkäsi parin sadan metrin matkaansa, hän kuuli kuinka aluksen sisäisestä radiosta kuului pehmeä ääni, joka kehotti ilmoittautumaan asemapaikalleen, ja toisti saman sitten ihmisten kielellä, sitten Krootiksi.

Terristä se ärsytti, hänestä ihmisten kieli, kuullosti kovalta ja karkealta ja täysin soinnittomalta. Se oli todennäköisesti tarpeen, olihan laivalla kaksi Gue'Vesa komppaniaa, toinen Gue'Ishtarionilta, toinen Gue'Nostalphalta. Nostalphan komppaniassa on Gue'Silithoslaisiakin hän ajatteli. Sitten hän ajatteli: "Kiittämättömiä pieniä lurjuksia, ne Gue'Vesa'Silithos. Annoimme heille Suureman Hyvän lahjan, ja vasta nyt he alkavat omaksua sen. Se olisi pitänyt pommittaa, silloin, kun sotaa vielä käytiin."

Terris jätti nyt taakseen parakkialueen ja saapui suurelle aukealle, jossa sadoittain eri rotujen edustajia hieroskeli silmiään ja koetti löytää oman joukkueensa, ja saada toimintaohjeet.

Ihmiset hierovat silmiään eniten, Terris ajatteli ja katsoi paheksuen, kun hän ohitti joukon haukottelevia Gue'Ishtarionilaisia. Tarvitsevat unta yli puolet Rotaasta, säälittävät raukat.

Hän löysi toverinsa, ja tervehti heitä. 'Uita ei vielä näkynyt.
______________________________________________________________________________________________________________________________________

Sori, nyt tuli vasta maistiainen tarinasta, kirjoitan myöhemmin lisää, nyt ei ehdi.

[Warchef]

Iha jees, muutama juttu mikä ei iskenyt.

Ekan tarinan kohta kun sotilas aloittaa lauseen sanomalla "Nääh", jotenkin ei vain imo sovi siihen, jollain muulla tavalla sanottuna vois olla parempi, itteä ei iske, muuten kyllä lukemisen arvoinen tarina.

Tokassa kirjotettu "Tauiden", hankala sanoa vaikka moiselle ei ole oikeastaan käännöstä suomeksi. Ei vaan sovi suuhun, hankala sanoa. Ymmärrän ja tiedän pohjatarinan mutta jos noi "tauiden":it sais korvattua jollain ihan suomalaisella sanalla, kuulostais paremmalta.

Kolmas oli hyvä, ei valitettavaa kun et ollut mitään hankalia sanoja tunkenut, tyyppien nimiet voi imo olla ihan mitä haluaa mutta kansalle joku hassu käännös ei omasta mielestä sovi.

Oisko moisille lyhyille tarinoille semmoinen sana kuin "Novelli" sopiva kuvaamaan kyseistä lajityyppiä?'

Hyviä tarinoita ja tulen lukemaan mitä kirjoitat vielä.

[Weedeeo]

Toinen pätkä, vaikka olikin prologi, oli turhankin paljon yksinkertaistettu. Tapahtumat meni niin nopeasti että joutui miettimään hetken, miten se oikein meni.Tai sitten se johtui siitä että olen unen tarpeessa
Kolmas oli jo parempi, kirjotas jatkoa.

[Hammer_p1ru]

Toinen pätkä, vaikka olikin prologi, oli turhankin paljon yksinkertaistettu. Tapahtumat meni niin nopeasti että joutui miettimään hetken, miten se oikein meni.Tai sitten se johtui siitä että olen unen tarpeessa
Kolmas oli jo parempi, kirjotas jatkoa.

Se oli pikainen historiikki, jotta en joudu selittämään asioita kesken novellin. Kyllä, se oli yksinkertaistettu, ja yritän suomentaa niin hyvin kuin osaan. Sekaan pistän tauta, ja niitä joita kaikki eivät osaa, selitän. Ja juu, olet väsynyt, mutta niin olin minäkin. :D

Jtn kielellisiä huomioita/käännöksiä:

Taivaallinen Kasti/Taivaallisten Kasti = Etherealit

Tau sanan voisi suomentaa Yhteinen, mutta tulisi kirjoitusongelmia sillain (Yhteisten yhteiset yhteisöt :D)

Tauiden nimet muodostuvat näin: 1. osa: kasti'arvo, 2. osa: kotisept 3./4./5. osa: henkilökohtaiset nimet

Ajanlaskua: Tau'cyr (suomennos ehkä suurempi'jakso) = n. 300 pvä
kai'rotaa = n. 50 pvä
rotaa n. 15h
dec = n. 1.5h

Sellaista.

Nyt jatkan juttua.
______________________________________________________________________________________________________________________________________
"Katsetta tänne päin, olkaa hyvät."

Äänessä oli sellaista kiistämätöntä auktoriteettia, että sitä ei käynyt vastustaminen, vaikka se oli myös hyvin pehmeä ja soinnikas. Siinä oli myös kokemusta, ja äänen jokin ominaisuus kertoi, että sen päästäjä oli nähnyt paljon.

Terris ei ollut ikinä nähnyt 'Uitaan. Koko ryhmästä hän tunsikin vain yhden, jota hänelle ihmisen mittapuulla olisi ehkä voinut sanoa ystäväksi. Keisarikunnan yhteisöllinen luonne kuitenkin kielsi senkaltaiset asiat, eikä niitä osattu kaivatakkaan, ainakaan Dal'Ythillä.

Tuon äänen on pakko johtua syvistä kokemuksista, Terris ajatteli. Tahdon tulla samanlaiseksi, hän ajatteli sitten. Äänen kauneus ja syvyys johtui varmasti siitä, että 'Ui oli ollut sodassa jo ainakin neljä vuotta. Hänen on täytynyt tehdä suuria

Heti kun se pieni lausahdus, jonka 'Ui oli ääntänyt, päättyi, koko ryhmä totteli. Heti. Välittömästi.
Ääni oli saanut muutamia muitakin Shas'laita kääntämään päätään, vaikka käsky ei heitä varsinaisesti koskenutkaan.

Kova supina levisi rivissä: Kuka 'Ui oikein oli. hänen puheäänensä oli saanut muutaman muunkin kuin Terrisin ihmettelemään. Ilmeisesti kukaan muukaan koko ryhmässä ei tuntenut 'Uita entuudestaan.

"Hiljaisuus, olkaa hyvät."

Hiljaisuus tuli.

'Ui jatkoi:
"Minulle, kuten kenellekkään muulle 'Eliä (kastin toiseksi korkein arvo viidestä) alempiarvoisemmalle, ei ole kerrottu koko juonta. ajatuksena kuitenkin käsittääkseni on, että Kaaderimme lähetetään ensimmäisenä Asteroidille, jota siis Keisarikuntamme pyrkii ottamaan haltuunsa. Tehtävämme on vallata yllätyshyökkäyksellä sillanpääasema, jotta Gue'Vesa Komppaniat pääsevät tukemaan. Käytämme Mont'Ka -Surmanisku taktiikoita."

Terris ei voinut kuin ahmia joka ikisen sanan, jonka 'Ui suustaan päästi. Ääni oli niin kaunis. Sanat piirtyivät hänen tajuntaansa, ja vaikka hän ei käsittänyt, mitä mies sanoi, hän ymmärsi, mitä tämä tarkoitti.

"Miksi meillä on nämä Gue' apurit, eikä klmea Kaaderia? Mehän olemme selvästi parempia sotimaan, kuin he!"

Terris katui, että oli edes avannut suunsa. Sanojen lumous oli särkynyt, hänen, 'Uin ääneen verrattuna, raakkuvaan puheeseensa. Ilmeisesti Komentaja ei ollut samaa mieltä ihmisistä kuin hän, Terris nimittäin aisti 'Uin vastauksessa häivän ärsyyntyneisyyttä, ja se oli pahempi rangaistus kuin raipalla hakkaminen. Muutkin selvästi aistivat ilmapiirin, sillä he kääntyivät Terrisiin päin, kun komentaja puhutteli häntä. Terris tunsi veren pakkaantuvan naamalleen, ja sinertyvänsä (punastuvansa).

"Gue'Vesa tuntee omien kättensä työn paremmin, kuin kukaan meidän rotuamme voisi ikinä käsittää. He ovat myös suurenmoisia taistelijoita. Kerrohan, Terris, mitä mieltä sinä olet Kroot -liittolaisistamme?"

Terris hämmästyi. Ensinnäkin, 'Ui oli tiennyt hönen nimensä, mikä oli erittäin outoa, hän ei ollut esittäytynyt. Toiseksi, hän oli myös arvannut hänen salaisen pelkonsa noita raakalaismaisia, suuria lintumaisia olentoja kohtaan.

"En pidä heistä, sir."

Komentajan silmät kapenivat.

"Oletkohan sinä koskaan taistellut, Terris?"

Nyt Terris ei antanyt itsensä nolostua ja mykistyä komentajan edessä. Hän oli alkanut pitää häntä hieman epämiellyttävänä, vaikka tällä oli niin kaunis ääni. Hän vastasi pikaisesti.

"Olen taistellut useissa simulaatioissa, voittanut satoja-"

"Kysyin, oletko taistellut."

Terris hiljeni. Hän painoi päänsä ja vastasi:

"En, sir."

"Et siis myöskään tiedä, että taistelussa ei ole sankaruutta, kauneutta, tai mitään uljasta. Kroot, Gue'Vesa, kaikki yhtä urheita, ja raukkoja kentällä. He ovat kuin me, fysiologisista ja psyykeellisistä erilaisuuksistaan huolimatta. Et ehkä usko minua vielä, mutta tulet uskomaan. Heidän joukkojensa tuomat taktiset edut jo tiedätkin."

Terris ei halunnut jatkaa väittelyä, sillä tiesi, että häviäisi sen. Muut pitivät häntä jo hirveänä. Siksi hän vastasi:

"Kyllä, sir."

'Uin jatkaessa selostustaan, Terrisin ystävä sanoi hänelle:

"Älä välitä, Terris. Hän on kokenuut, hän tietää mistä puhuu. Usko häntä"

Eikä Terris uskonut
______________________________________________________________________________________________________________________________________

Lifeä katsomaan!

[Da Big Boss]

Bravo! Tarina oli kelpo luettavaa, jolle haluan jatkoa. Pari kirjoitusvirhettä löytyi, mutta ei niistä sen enempää.

Tarinankerronta oli onnistunutta, joten siitä plussaa.

[Hammer_p1ru]

Bravo! Tarina oli kelpo luettavaa, jolle haluan jatkoa. Pari kirjoitusvirhettä löytyi, mutta ei niistä sen enempää.

Tarinankerronta oli onnistunutta, joten siitä plussaa.

Itse asiassa, olisi aivan loistavaa, mistä niitä kirjotrusvihreitä löytyi... :D Auttaisi minua kehittymään kirjoittajana, jos tietäisin, mikä menee pieleen...

Koetetaas vielä tällekkin päivälle taikoa jotain, mutta katsotaan nyt.

Joku varmaan jo tajusikin, että tämä tarina on hiukan pidempi, kuin edellinen, mutta jää myös vain pienen/pienien tapahtumien tasolle.
Muutaman tälläisen lyhyen jälkeen, voisi kyllä jotan pidempääkin aloittaa. Muistakaa kommentoida, niin intoni pysyy yllä! (olen itse tehnyt kommentoimattomuusvirheen lukiessani finlandiaa. Kirjoittaja kyllästyi... WHAM; wink, wink)

Jatkoa tänään tahi huomenna, ennen torstaita kumminkin.

//PaHa Edit: Voi saamari, olen ollut aivan liian vähän sotussa, kuinka olen voinut missata sen? WHAM ON JATKANUT FINLANDIAA!!! (ravistaa näyttöä, voi näyttöparkaa)

[Weedeeo]

Auttaisi minua kehittymään kirjoittajana, jos tietäisin, mikä menee pieleen...

Yksittäisiä pikku kirjoitus vierheitä löytyi pari, en muuta parannettavaa löytänyt.

[Hammer_p1ru]

Uuh... tulikohan luvattua liikoja, kun viimeistään tänään päivitystä lupasin... No, ei kai itku auta, lupaus on lupaus...
______________________________________________________________________________________________________________________________________
Terris seuraavien hyökkäystä valmistelevien tuntien aikana tiuski kaikille, jotka yrittivät hänelle puhua, ja lampsi ärtyneesti ympäri alusta asioillaan.

"Hän nolasi minut niin täydellisesti! En kestä! Koko ryhmä hylkii minua!"

Hän purki kiukkuaan ystävälleen, Na'Kinelle, joka vain taputti häntä selkän, ja sanoi:

"Älä välitä. he huomaavat kyllä, että sinä olet kunnon kaveri. Teistä tulee vielä ystäviä. Ja komentajasta, yrittäisit olla hänen ystävänsä. Hänhän oli oikeassa, sinähän olet vähän-"

"Vähän mitä!?" Terris huusi.

"Rasisti? En ole! En vain... pidä muista lajeista! He... eivät ole oikeanlaisia..."

Terris purskahti itkuun. Hän hautasi päänsä kasvoihinsa, ja nojautui Na'Kiniä vasten.

"Noh, kyllä se siitä... pitkä ja jatkuva pomppiminen vääristymän ja normäälitilan välillä pistää itse kenetkin hieman sekaisin..."

He istuivat siinä jonkin aikaa, kunnes Terris nousi, ja lähti kävelemään poispäin, varustautumaan lähestyvää koitosta varten, ja unohtamaan.
______________________________________________________________________________________________________________________________________

Nyt ei pysty enempään, laatu heikkenee, mutta parempia pätkiä tullee ja jatkan vielä tätä.

[Hammer_p1ru]

Dääm! Näin se aika vierähtää, ja tarinan kirjotus alkaa lipsumaan näpeistä. Pitäis Varmaan taas tätä jatkaa. Anteeksi, jos jatkoa on kukaan odottanutkaan, nyt yritän taas saada jotain aikaan.
______________________________________________________________________________________________________________________________________

"Kaikki miehet, ilmoittautukaa ryhmänjohtajillenne; toistan: kaikki miehet ilmoittautukaa ryhmänjohtajillenne!"

Kuulutus toistui vielä Krootiksi ja ihmisten yleiskieleksi, Vanhaksi Gotiikaksi.
Terris oli vetämässä saappaitaan jalkaan, mikä ei ollut kamalan helppoa, kun on kaviot. Joka puolella alusta oli kuultavissa hälinää, joka syntyi, kun kolmesataa olentoa vaarustautui hyökkäyssukkuloihin nousuun, ryhmänjohtajien tarkastukseen ja tulevaan taisteluun asteroidilla.

Terristä jännitti hiukan. Se oli ymmärrettävää, olihan tämä hänen ensimmäinen taistelunsa. Kuinka hän pärjäisi? Toisiko hän kunniaa kastilleen? Miltä tappaminen tuntuu? Tällaisia asioita pyöriskeli hänen päässään, kun hän vetäisi hansikkaansa käsiinsä, ja tarttui kypäräänsä.

Hän katsoi sitä. Siinä luki hänen nimensä: Terris. Kaksi kameraa, jotka korvaisivat hänen omat silmänsä taistelussa, olivat sammuksissa, ja ne eivät hehkuneet kirkkaanpunaisin, vaan olivat tummat, kuolleet.

Terriksen pitäisi näyttää komentajalle, näyttää että hän ei pelännyt, ja näyttää... että oli parempi ja taitavampi kuin ihmiset.
______________________________________________________________________________________________________________________________________

Ääh, taas loppuu aika, pitää mennä, mutta tulen takaisin. (Ihan oikeasti :D)

[Hammer_p1ru]

Terriksen saapuessa laukaisualustalle muut olivat jo paikalla. 'Ui jakoi henkilökohtaisia käskyjä sotilaille heidän noustessaan Orca-Rynnäkkösukkulaan.

Na'Kin käveli Terrisiä vastaan. Na'Kinilla oli jo kypäränsä päässä.

"Terris! Missä olit? Muut ovat jo melkein valmiina ja toinen ryhmä on jo lastautunut! Taistelupuvut ovat kärsimättömiä, he haluavat jo sisään."

Hän taputti Terrisiä selkään.

"Pistä kypäräsi jo päähän, 'Uilla taitaa olla asiaa."

Niin tosiaan taisi. Hän oli huitonut jo vähän aikaa kättään, nyt jo kiihtyvällä tahdilla. Ilme muuttui kokoajan tuimemmaksi.

"Liikettä! Terris, Na'Kin, älkää hidastako lähtöä, kohta olemme jo liikesensorien kantamalla. KÄytetään yllätysmomenttia vielä kun voimme!"

Terris tyrkkäsi kypäränsä päähän samalla kun hölkkäsi Na'Kinin kanssa komentajan luo.

"Ryhmämme tehtävänä on offensiivin alussa vallata potentiaalisia laskeutumisalueita, jotta joukkojamme voidaan huoltaa taistelun aikana. Tämän jälkeenpidämme alueita hallussamme, jottemme menetä ainoata jalansijaamme taistelussa."

'Uin ääni oli taas pehmeämpi kuin herkullisin kerma. Terris oli ymmärtänyt taas kaiken, ennenkuin komentaja oli päässyt loppuun. Mutta ehkä hänelle alkoi kehittyä jonkinlainen vastustuskyky komentajan ääntä vastaan, sillä häntä vaivasi eräs asia.

"Miksi me ylipäätään olemme täällä, eihän tehtävämme voi olla vallata asteroidia? Meitä on kolmesataa! Emme voi voittaa asteroidillista vihollisia!"

Hän oli taas huomaamattaan huutanut komentajalle. Ja kaiken lisäksi unohtanut puhutella 'Uita siriksi.

"Minä en tiedä. Sinun kannattaisi opetella kunnioittamaan ylempiäsi, Terris."

Taaskaan 'Ui ei ollut vihainen. Kuka vain muu olisi rankaissut häntä. Ehkäpä komentaja sittenkin...

"Anteeksi, sir. Minä vain-"

"Ei se mitään. Nyt vain kuuntelet. Tehtäväsi on kuljettaa haavoittuneita suojaan tulelta taisteluidemme aikana, ja suojata heitä. Jos menetämme yli puolet vahvuudestamme, kutsun Orcan noutamaan meitä. Olet lääkintämies ja tilennearvioja. Tehtäväsi on tärkeä.
Na'Kin, voit nousta jo alukseen, sait jo ohjeesi."

"Kyllä, sir." Terris ja Na'Kin sanoivat yht'aikaa.

Na'kin lähti alukselle päin. Terris lähti hänen peräänsä hölkkäämään. Hän ei ollut oikein tyytyväinen tehtäväänsä, hän ei olisi halunnut katsella kuolemaa silmiin niinkin läheltä, kuin hoitaessaan haavoittuneita. Hän ei kuitenkaan helunnut luokata enempää komentajaa, eikä näyttää pelkoaan väittämällä vastaan.

Terris katsoi 'Uita. Hän käveli rauhallisesti heidän peräänsä ja hymyili itsekseen. Sitten hän muuttui taas vakavaksi.

Hän painoi oven hallintapaneelin "Avaa" näppäintä.

Oven takana odotti järkytys. Orca olit puoliksi täynnä Ihmisiä. Toinen ryhmä oli Gue'Vesa joukkue.
______________________________________________________________________________________________________________________________________
Näin. Jatkoa tulossa.

[Hammer_p1ru]

Kenen tahansa korvat olisivat haljenneet, jos hän olisi kuunnellut Orca-alusten laukaisua edes kahden kilometrin päästä. Kymmenet pienet sukkulat räjähtivät samanaikaisesti ulos emoaluksensa kyljissä olevista pienistä rei'istä satojen kilometrien kiihtyvällä nopeudella.

Avaruuden autiudessa se oli kuitenkin vain kuin pisara meressä. Kukaan ei kuullut sitä.

Orcien seinät oli äänieristetty, mutta Terris tiesi, että ilman eristystä he olisivat kaikki kuuroja. Nyt alus vain vavahteli, ja ulkoa kuului vaimeaa jyrinää.
Hän näperteli pulssikarbiininsa säätimiä, miettien, mikä säädös sopisi parhaiten asteroidilla käytävään lähietäisyyden taisteluun. Joka puolelta Orcaa kuului vaimea mumina kaikkien jutellessa, ehkä viimeistä kertaa, ystävilleen.

Ihmisiä. Hän ei uskonut sitä. Miksi?! Ei hän halunnut kanniskella kuolevia ihmisiä ympäriinsä taistelussa! Eikä todellakaan jättää henkeään noiden apinamaisten olentojen taitamattomiin käsiin!

Terris survaisi aseensa äkäisesti takaisin paikalleen asehyllyyn. Rivissä kolmantena seisonut taistelupuku käänsi kameransa Terrisiin päin äkämystyneenä. Sitten se käänsi katseensa taas eteenpäin.

Na'Kin kääntyi Terrisiin päin ja laski kätensä Terrisin käden päälle.

"Rauhoitu Terris. Komentajalla oli varmasti hyvä syy pistäessään sinut siihen hommaan."

Terris vetäisi kätensä pois.

"Hän pisti minut tekemään sen tahallaan! Hän tiesi että kakkosryhmä oli Gue'Vesa! Hän- ....Minä- !"

"Rauhoitu, hänellä on varmasti hyvä syy siihen... Tunnet hänen maineensa, hän on taitava sotilas ja upseeri, hän tietää mitä tekee."

Terris ei kuunnellut ystäväänsä, joka oli taas kerran, kuumapäistä toveriaan viisaampi.

"Minä en halua tehdä sitä!!"

Terris huohotti. Huoneeseen oli laskeutunut hiljaisuus. Hän oli karjaissut aika kovaa. Hänen koko ryhmänsä, kolme taistelupukua, ja muutama ihminenkin oli kääntänyt katseensa Terrisiin, vaikka he eivät olleet ymmärtäneet sanaakaan.

"Mitä sinä et halua tehdä, Shas'La Terris?

Se oli 'Ui. Juuri hän, jolle Terris ei olisi halunnut puhua. Mutta upseerille on vastattava, Tulen laki määräsi niin. Typerät säännöt!

"En tahtoisi... E-En- En tahdo olla lääkintämies. Sir." Hän lisäsi vielä loppuun.

Terris tunsi taas sinistyvänsä. Tuttu olomuoto komentajan puhuessa hänelle. Onneksi hänellä oli kypäränsä päässä.

"Ymmärrän. Se voi olla rankkaa ensikertalaiselle. Voin kyllä siirtää sinut, jos sinua pelottaa."

Terrisiä nolattiin taas muiden edessä.

"Minä en pelkää! Sir!" Hän oli taas melkein unohtanut protokollan.

"Miksi et sitten tahdo olla lääkintämies? Terris?" Komentaja kiusasi häntä tahallaan.

"E-en..." Terris huomasi taas änkyttävänsä. Komentaja osasi puhua hänet pussiin.

"Johtuuko se ihmisistä, kenties?"

"Ei, sir."

Se oli vale. Ja 'Uikin tiesi sen.

"Sittenhän te olette tyytyväinen asemaanne? Asia on nyt loppuunkäsitelty. Sinä olet nyt lääkintämies. Tapaus suljettu."

Terris puri hammasta yhteen. Hän oli jo vastaamassa komentajalle, mutta lentäjä huusi.

"Nyt se tappelu poikki! Minuutti ulossyöksyyn! Siellä on aika kuumat paikat!"

Matkustajatilaan syttyi punainen lamppu. Sen muuttuessa vihreäksi, syöksyttäisiin ulos.

'Ui ryhtyi jakamaan ohjeita, ja ihmisten tulkki käänsi sen Gue'Vesalle. Orca jylisi ja tärisi, kun se ryhtyi laskeutumaan rikkoutuneiden ilmalukkojen läpi, ja lensi ilmatulen läpi asteroidin hallintokaupunkiin, suureen luolaan, jossa oli keisarillinen kaupunki.

"Okei, nyt kaikki valmiina! Ensimmäisenä ovien avautuessa taistelupuvut loikkaavat pihalle, ja suojaavat meidän ladkeutumistamme! Sitten on meidän vuoro! Hyppäämme ulos kahtena jonona, ja alhaalla kaikki odottaa, että minä saavun paikalle! Onko asia selvä?"

Kaikki mutisivat myöntelevään sävyyn.

Vihreä valo syttyi. Ovi aukesi. Taistelupuvut ryhtyivät loikkimaan alhaalla riehuvaan helvettiin.

"Nyt! Terris, nyt!"

Hän hyppäsi vastoin kaikkia eloonjäämisvaistojaan suoraan allariehuvaan taisteluun. Vatsasta väänsi, kun ilmanvastus iski. Sitten hän mätkähti maahan.
______________________________________________________________________________________________________________________________________
Näin! Nyt koetetaan taistelun kirjoittamista! Kommentoikaa!

[Hammer_p1ru]

Terris mätkähti maahan. Hänen ympäriltään kuului useit muita mätkähdyksiä, mikä tarkoitti sitä, että muutkin olivat tulleet alas.

Heitä ei ammuttu. Ilmeisesti ihmiset olivat keskittäneet tulensa kriittisemmille alueille. Jumalille kiitos taistelupuvuista.
"Tai siis Keisarillinen kaarti. Ihmisiähän meillä on myös puolellamme. Vaikka mielummin olisin ilman." Terris ajatteli, kuitenkin hieman rohkaistuneena siitä, että ei ollut kuollut heti kättelyssä.

"Ryhmä, kokoontukaa luokseni. Kaikki paikalla?"

Terris painoi rannetietokoneensa nappia, joka kertoi aina komentajalle että asiat olivat hyvin, tai jotain oli ymmärretty. Se näkyisi sinisenä valona 'Uin kypäränäytössä.

Terris kääntyi ympäri, ja etsi katseellaan valkeaa kypärää. Sen avulla huomasi komentajan. Hän oli kyykyssä lähellä rauniokuoppaa.Terris käveli hänen luokseen.

Orca käynnisti jälkipolton, ja sinisen valon saattelemana nousi ilmaan ja rupesi kaartamaan kauemmas.

'Ui puhui ryhmän taajuudella. Räjähdysten hlkomassa ilmassa
"Taistelupukujoukkueet ovat juuri lähtemässä alueelta, olemme kohta omillamme. Lähin mahdollinen laskeutumisalue on noin kahdensadan metrin päässä pohjoiseen. Etenemme sinne, varmistamme alueen, ja odotamme tukijoukkoja. Lisäohjeet, jos pääsemme sinne asti."

'Ui katosi kanavalta. Hän näytti liikkeellelähdön käsimerkkiä ja paineli näppäimistöä ranteessaan. Terrisin kypäränäyttöön syttyi sininen nuoli, joka osoitti laskeutumisalueen sijainnin.

Nyt Terrisiä hermostutti toden teolla. Laskeutumisalue oli pieni kukkula siviiliväestön asuinalueen takana. Rakennukset olivat tasaisin välimatkoin siistissä puoliympyrässä. Liitorauskujen Sky ray hakuohjukset olivat ampuneet muutaman niistä hajalle, ja ne näyttivät pelottavasti huonohampaisen jättiläisen alaleualta, ja heidän olisi päästävä kielelle.

Ryhmät lähtivät etenemään, Gue'Vesa edellä. Kaikki olivat varsin vaitonaisia. Na'Kin siirtyi Terrisin vierelle. Konekiväärien papatus ja tykistöjen tasainen rummutus painoi itse kunkin harteita, ja he liikkuivat entistä hitaammin.
______________________________________________________________________________________________________________________________________
Puhh, olipa raskas pätkä. Ei vieläkään taistelua. Kohta tulee lisää, mutta kommentoikaa!!