"Epäkelpo lomake" tyyliset virheet kirjautumisessa pitäisi olla nyt historiaa. T. ylläpito

Hyökkäys ja Puolustus (40k)

Onko kynä (tai näppäimistö) miekkaa mahtavampi? Tule ja todista, että näin on - muuten emme usko.
halko
Viestit: 1502
Liittynyt: Pe 18.04.2008 12:50
Paikkakunta: Tampere

Hyökkäys ja Puolustus (40k)

Viesti Kirjoittaja halko »

Iltaa teille sotulaisille. Eipä jaksanut enään fabaa kirjoittaa kisatarinaan, joten pidin pienen tauon siitä, ja ajattelin aloittaa 'kytkoo tarinan. Jotenkin minusta tuntuu, että teksti ei onnistunut yhtä hyvin kuin kisatarinassani (:/), mutta kai se silti ihan kelpaavaa on


LUKU I

Aavikkotuulet (prologi)

Tuuli hyväili kaukonäkijä Toldrunen kasvoja. Se muistutti häntä päivästä jolloin hän ensi kerran saapui aavikkoiselle planeetalle nimeltä Teres.
Kuinka kamala ja hylätty paikka, oli hän silloin ajatellut. Vuosien saatossa Toldrune oli kuitenkin oppinut pitämään planeetasta, sen lämmöstä, sen rauhallisuudesta. Planeetalle rakennetusta kylästä, Kal-Ishi avaruusmaailman etuvartioasemasta, oli tullut hänen kotinsa. Päivä oli täydellinen. Mikään ei voisi pilata sitä.

Näky

Toldrune käveli pitkin Teresin aavikoita, vailla suunta, vailla määränpäätä. Hiekka upposi hieman hänen jalkojensa alla. Kuumuus korvensi hänen kurkkuaan, hikipisarat valuivat pitkin eldarin poskea. Hän pysähtyi ja otti leilin vyöltään. Se oli tyhjä. Hän mietti hetken, ja kääntyi kohti etelässä sojottavia vuoria. Sinne oli matkaa pari sataa metriä, joka taittui nopeasti reippaiden askelmien avulla. Pian Toldrune olikin vuorten juurella. Kirkas veden solina kuului hänen yläpuoleltaan. Hän kiipesi vähän matkaa ylöspäin kunnes saapui tasanteelle. Siinä pulppusi lähde jossa Toldrune on täyttänyt leilinsä useasti kävelyretkiensä aikana. Ja niin hän teki taas. Leili täynnä hän alkoi kivuta alas tasanteelta.

Välähdys
Hän ei ollut enää vuoren seinällä. Hän näki edessään kotikylänsä. Näkymä oli kaukainen ja usvainen, silti useita asioita erottui selkeästi. Kaukonäkijän silmät levisivät; kylä oli liekeissä. Savua leijui taivaalle. Ilmassa kuului tuskanhuutoja. Tämä ei voi olla totta, ei voi.

Kipu selässä palautti Toldrunen takaisin vuorelle. Hän oli pudonnut parin metrin pituisen matkan alas vuoren seinältä maahan. Hän kuitenkin nousi nopeasti ylös. Hän ei kävellyt, hän juoksi kohti kyläänsä.


Jatkoa olisi tarkoitus laittaa, katsoo sitten jos ehtii.
I have a mind for simple things but things are not of mine to simplify

Palaa sivulle “Tarinat ja novellit”