No one can escape for chaos...(40K)

[Viimeinen tuoppi]

I LUKU: Kuolema kirveellä
Savu peitti kaiken. Savu, jossa haistoi veren ja kärsimyksen. Kaaoksen joukot marssivat yli ruumiiden, tappaen, huutaen, tuhoten kaiken tieltään. World eatersien joukot taistelivat ihmiskunnan viimeisiä miehiä vastaan. Kharn johti joukkojansa kohti väistämätöntä voittoa. Lasgunien ja Bolterien äänet kaikuivat kentällä, tappaen, murskaten, tuhoten kaiken. Berzerkerit repivät chainaxeillaan Imperial Guardin joukot hajalleen. Chaos havocien heavy bolterit ja Lascannonit mursivat Imperiumin vahvimman puolustuksen. Tankkien romuja ja ruumiita oli kaikkialla. Viimeisten kaartilaisten muodostama suoja olisi pian murrettu. "Älkää antako näiden kerettiläisten tulla yhtään lähemmäksi pyhää macraggea!" Oli yksi kersantti huutanut samalla, kun veti miekkansa ulos kaaosmariinin ruumiista. Kaartilaisten ja mariinien muodostama iskuryhmä ei enää kestäisi kauaa. Savu nousi, kaartilaisten kuolinhuudot kaikuivat macraggella. Kauan oli kestänyt tämä Imperiumin puolustustaistelu, monta pitkää päivää.

II LUKU: Marneus Galgar
Kaikki oli alkanut siitä kun Holy terralla käynyt komentaja Marneus Galgar oli saanut viestin, että kaaoksen joukoilla olisi suunnitelmana tuhota ultramariinien Kotiplaneetta Macragge. Marneus lähetti tiedustelujoukkoja World eatersien senhetkiselle olinpaikalle. Siellä vakoilevat scoutit vahvistivat tiedon, mutta eivät palanneet. Nyt erään championin selän keihäässä roikkui kaksi uutta päätä, jotka vielä verta tihkuivat. Ennen taistelun alkua Galgar oli vielä käynyt neuvottelemassa Kharnin kanssa, tuloksetta. Päinvastoin, Ultramariinien komentaja oli vain lisännyt Kharnin himoa tappaa. Galgar huomasi, ettei voinut tehdä asialle mitään, joten käski miehensä puolustusasemiin. "Me emme hyökkää, vaan otamme kerettiläisten hyökkäyksen vastaan! Marneus oli komentanut." "Tiedäthän sinä, millaisia ne ovat, pelkkiä aivottomia kusipäitä! Oli yksi scoutti heittänyt rivissä." Nyt he sitten olivat taistelussa, johon olivat Guardilta vahvistusta saaneet. Mutta kaaoksen hyökkäys oli ollut odotettua voimakkaampi, siihen ei ollut osattu varautua.

III LUKU: And they shall know no fear...
Galgar oli mukana keskikentällä lähitaistelussa. Powerfistiensä voimalla, hän kaatoi kerettiläisiä kuin heinää, mukanaan pari Honour guardilaista. Viimeiset devastatorit heavyboltereineen ampuivat, tappaen, lävistäen. Heidän katseissaan ei ollut pelkoa. Assaultmariinit paloittelivat Kaaosmariineita kuin kinkkuja. Edempänä Imperial Guardin kaartilaiset kävivät pistintaisteluita. Komissaarit huitoivat miekoillaan, kaartilaiset pistimillään. Viimeinen Land Raider ampui ainoalla aseellaan; Lascannonilla, Chimera tulitti Raptoreita, jotka viiltelivät Kaartilaisia. Kharn ja berzerkerit lähtivät viimeiseen rynnäkköön Marneusta kohti...

[Da Big Boss]

Olisit vaan jättänyt Kharnin ja Marneuksen pois. Mieluummin itse keksittyjä hahmoja kuin GW:n charruja.

[Viimeinen tuoppi]

Juu, tää onki mun eka 40k:n novelli, et homma on vähä hakusessa...

[halko]

Teksti oli ihan hyvää, jakosi lukea loppuun asti.
Silti, se armoton fingelska ärsytti minua.
Oikeinkirjoitus oli suurimmilta osin kohdillaan

[Häkä-Ässä]

Täähän on ihan toimiva.

[Diogenes]

Kukaan ei voi paeta kaaoksen puolesta ... ainakin runollinen nimi jos ei muuta ;).

[Viimeinen tuoppi]

Koitan jatkaa paremmalla menestyksellä...

LUKU IV: Kaaos

Kharn rynnäköi mukanaan raptoreita ja kutsuttuja. Galgar huomasi hullun kiihkon yltyvän tämän silmissä, samalla kun yritti rohkaista omia ukkeleitaan: "Miehet, olette juoneet kaljaa, saaneet naisia ja pelannut pokeria, mutta se kaikki loppuu, jos häviämme nyt!" Galgar huusi. Marinet lähtivät myös rynnäkköön. Moottorimiekat ja kaljapullot heiluivat kun nämä Ihmiskunnan kännisimmät soturit valmistautuivat viimeiseen krapulaan...
Kharnin corechild heilahti ja repi kolmen marsun pään irti juurineen, samalla kun yksi kutsuttu kaatui kaljapullon voimasta. Iskuja vaihdeltiin, ukkoja lensi kaljamahoineen pitkin peltoa, osa perseelleen, osa taas ihan huvin vuoksi mahalleen. "For the Emperror and ale!" Huutoja ja kirouksia lensi pitkin permantoa, ja hieman heikkohermoisempi olisi varmaan repinyt silmät ja korvat päästään. Kaaos oli alakynnessä, koska känniset marinet potkivat näitä arkoihin paikkoihin, jotta voisivat taas harrastella naisten kanssa. Lähitaistelu jatkui, Imperial Guardin pojat olivat nynnyjä, eivätkä sortuneet viinaan, vaan jatkoivat taistelua selvin päin. Lasgunit läpäisivät kaaoksen haarniskan, verta lensi, joukot etenivät, kaaoksen joutuessa perääntymään ihmeissään. Marneus Galgar oli siirtynyt kaartilaisten avuksi, repien kaaosta kappaleiksi voimanyrkeillään. Myrsykossut ampuivat, saaden kaaoksen legioonan suuren kateuden valtaan. "Ah, hyvästi selvä päivä!" Komentaja huusi vähän väliä. Tästäkös kaarti riemastui ja kävikin Marneuksen kimppuun kynsin ja hampain, samalla kaaoksen ihmetellessä vierestä. Kaarti vaati Ultramariinien komentajan lopettavan puheensa, tahi nämä levittäisivät tämän voimahaarniskattomia kuviaan nettiin. Tähän Marneus suostui, ja tappelu sai jatkua. Toisaalla tilanne oli kääntynyt päinvastaiseksi, kun marinet olivat joutuneet perääntymään, koska moni oli jo sammunut liian viinan juonnista. Marneus ei tätä pelleilyä kestänyt, vaan heitti vyöstään kultaisen kaljapullon yhtä kutsuttua naamaan...

Tais mennä vähä yli...

[Viimeinen tuoppi]

neljännestä luvusta tais tulla aikasempien vastakohta...

[halko]

Kai tuo viimeinen oli tahallinen parodia? Olihan?

[Vilkku92]

Täysin järjetön tyylinvaihto, mutta oudon hauska. Luku IV tuntuu muuten jotenkin kummallisen tutulta...

[chaoz]

"Miehet, olette juoneet kaljaa, saaneet naisia ja pelannut pokeria, mutta se kaikki loppuu, jos häviämme nyt!"

Repesin

Mutta, ei oikein toimi että kesken tarinan yrität muuttaa teemaa. Olisit tehnyt vaikka uuden tarinan,
mutta ei tälläistä.

[Viimeinen tuoppi]

Okei

[Viimeinen tuoppi]

LUKU IV Death to the false Emperror! (!remake!)

Kharnin alkuperäinen suunnitelma oli tuhota Marinet rynnäköllä, mutta nyt huomasi, että Ultramariineilla oli ylivoima. Siispä hän päätti yrittää tuhota nämä tulivoimalla. Kharn käski Haukat siirtymään coveriin parempaan suojaan, jotta nämä voisivat tulittaa pitämällä kuitenkin vahingot minimissä. Lasertykit ja konekiväärit aloittivat ampumisen, yrittäen ensin tappaa kaikki hyvät lähitaistelijat. Assaultmariinien nopeus kuitenkin ylitti näiden odotukset. Vastustaja oli onneksi kuitwnkin vielä noin sadan metrin päässä, joten heillä olisi vielä hitusen aikaa. Haukat päättivät siirtyä hitaampiin yksiköihin. Dreadnought ja useita veteraaneja kaatui, kun nämä yrittivät lähitaisteluun. Haukkojen vimma oli suuri, eivät jättäneet ketään henkiin, tulittaen, välittämättä kuolinhuudoista, verestä, päistä, tahi mistään muusta. Haukat oli koulutettu sokeiksi kaikelle kärsimykselle, esimerkiksi nämä pystyisivät repimään kaikki lapset raaja kerrallaan tuntematta mitään. Heidän voimansa, heidän raivonsa tappoi veteraaneja yksi kerrallaan. Kuitenkin olivat nämä ampujat niin keskittyneitä työhönsä, etteivät olleet huomanneet deep strikella juuri tulleita Terminaattoreita. Voimanyrkki heilahti...

[Viimeinen tuoppi]

Lisää on tulossa heti, kun pelaamiseltani kerkiän...

[Nomad]

Ööh... Haukat?

Aivan liikaa pelitermejä, kuten "cover", "deep strike", "marine", "terminaattori", jne.
Korvaa nuo paremilla termeillä, niin jaksaisi ehkä lukeakin.

[hippi]

Minusta tuossa ei oikein ole tolkkua eikö juuri khornen palvojat inhoa kaukotaistelu aseita?

[Viimeinen tuoppi]

LUKU V: Is there anytin' ere doin' in tis novel?

...Terminaattorit iskivät havocien selustaan, estäen verenvuodatuksen omiin. Lähitaistelu alkoi, terminaattorit potkivat, hakkasivat, pomppivat ja muuten vain apinoivat. Havoceista ei ollut vastusta tactical dreadnoughteille. Termisten powerfistit ja swordit repivät havocit kappaleiksi. Toisaalla Kharn oli ryhtynyt mielipuuhaansa (kaikkien pitäisi tietää...), repien omien miestensä veret kadulle, syöden sydämet, suolet, ja kaiken muun ylimääräisen. Kaaoslaisten kauhunhuudot kaikuivat tantereella, lisäten marsujen rohkeutta. Nämä päättivät "auttaa" Kharnia murhatöissään. "Käykää kimppuun, pojat!" Oli komentajien käsky. Nämä syöksyivät vastustajaansa päin sapelit ja chainswordit heiluen. Tänä iltana punainen aurinko laskisi...

[Vilkku92]

Miksi Kharn teurastaa omiaan sen sijaan, että riehuisi mariinien linjoilla (sehän on aina rynnäköiden kärjessä). Suomennoksetkin ovat aika raakaa katsottavaa. Eikä tässä tunnu olevan mitään järkeä muutenkaan.

Mutta oikeinkirjoitus on kunnossa.

[Viimeinen tuoppi]

mä oonki vähä hullu...

[Viimeinen tuoppi]

Luku V: Päätös

Marneuksen joukot olivat pulassa, kaaoksen berzerkerit repivät kaartilaisia kappaleiksi, kutsutut viisivät marineiden päitä. Calgar oli vaikean päätöksen edessä: vetäytyä, vaikko käyttää viimeistä keinoa: nyrkkitappelua. Jos tämän joukot perääntyisivät, hän pettäisi Keisarin ja Imperiumin. Jos taas hän ryhtyisi lähitaisteluun, hän voisi pidätellä kaaoksen joukkoja hetken. Miettiessään tätä, hän samalla lennätti lähimmän kutsutun toveriensa niskaan. Päätettyään hän käski: "Joukot, rynnäkköön! Keisarin ja Imperiumin vuoksi!" Hän huusi ja lähti rynnäköimään mukanaan yksi henkivartiokaartilainen. Marinet ja kaartilaiset yhtyivät huutoon ja lähtivät komentajansa perään. Kharn otti Calgarin hyökkäyksen vastaan corechildillaan, mutta Calgarin voima oli jopa liian suuri tälle Khornen palvelijalle. Tämän käsi repiytyi irti omasta ruumiistaan suoraan valitun kasvoille. Kaartilaiset iskivät pistimillään monia kaaoslaisia kuoliaaksi. Marsut kävivät nyrkkitappeluun. "Keisarin ja ihmiskunnan vuoksi! Keisari on kanssamme, hän takaa voittomme, isketään nämä kerettiläiset takaisin, he saavat tuntea keisarin raivon!" Calgarin huudot kaikuivat yli tantereen.